Coordinator

K-HKS

186 posts in this topic

Kerätäänpä tänne kokemuksia Kanta-Hämeen Keskussairaalasta niin synnytystä edeltävältä ajalta kuin synnytyksistäkin :) Itsellä takana vasta ultria ja kontrollikäyntejä, tositoimiin mennään (toivottavasti...) heinäkuussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kontrollikäynneillä ja ultrissa kaikki meni ihan mukavasti ja kivalta tuntui henkilökunta.

 

Kätilö meille sattui onneksi aivan ihana, tsemppasi tosi hyvin koko ajan synnytyksessä, huolehti kivunlievityksestä jne.

 

Noh, aika osastolla sitten.. Siinä huomasi että väkeä oli laidasta laitaan. Sinänsä kai ihan mukavia suurin osa, mutta jotain kun kysyi niin sai ristiriitasia vastauksia eri ihmisiltä.. Ja eniten meidän kanssa asioinut hoitaja oli sellanen vanhempi hössö täti, joka ei mm. muistanu oliko tuonu mulle jo päivälääkkeet vai ei. Koita siinä sitten ite huolehtia kun pää on ihan sekasin väsymyksestä ja kivuista.. (Mulla oli siis verenpaine korkeella ja siihen lääkitys.) Muutenkin jos siltä pyysi kahta asiaa niin ainakin toisen se aina unohti.

 

Oon vakuuttunut että oli sen vika, etten koskaan saanut kunnollista synnytyskeskustelua ihanan kätilöni kanssa vaikka pyysin sitä joka päivä, ja olin sentään 4 päivää sairaalassa. :angry: Ja mä vielä sanoin että jaksan kyllä puhua vaikka kuinka, jos se vaan tulee sinne huoneeseen, liikkuminen mulla vaan teki tiukkaa. Se lupas aina kysyä kätilön työvuoroja mutta unohti vissiin.. Eli kotiuttava hoitsu kävi sit vaan nopeesti ne paprut mun kans läpi, mikä oli yhtä tyhjän kanssa kun eihän se mun synnytyksestäni mitään tienny.

 

Imetyksestä kannattaa hankkia tietoa etukäteen ja ottaa vaikka paperilla mukaan jotain faktoja!! Mä tyhmä keskityin ennen synnytystä vaan synnytysjuttuihin ja aattelin että kyllä ne siellä sit auttavat imetyksessä, tai oikeestaan en varmaan aatellu niin pitkälle ollenkaan. Meillä oli perhehuone jonka papereissa luki, että imetysohjausta antavat.. Just joo. Imuotteen tarkistivat pyydettäessä, siinä se. Vauva huusi yöllä nälkäänsä kun ohje oli, että syötä 3-4 tunnin välein 15min molemmista tisseistä, jos ei riitä niin lisämaitoo. :huh: Siis aivan uskomatonta paskaa, ihme että imetys yleensä lähti sujumaan ja onnistui. Sit kun päässä oli joku hatara muistikuva lapsentahtisuudesta, niin kysyin että enkö vois imettää useemmin ja miks en. Hoitajasta riippuen vastaukset oli tyyliä 'no jos sun rinnat kestää', 'vauvalle voi tulla vatsavaivoja jos syö liikaa' mikä siis EI pidä paikkaansa..

 

Olipa helpotus päästä kotiin ja netin ääreen. Imetystukilistalla oli ihan hyviä vinkkejä. Kannattaa muistaa ainakin nämä:

-Vauva voi syödä 3 tunnin välein, 3 kertaa tunnissa tai 3 tuntia putkeen, kaikki ihan yhtä normaalia.

-Vauva EI voi ylensyödä eikä maidosta tule vatsavaivoja. Jos syö 'liikaa' niin pulauttaa kyllä loput pois..

-Jokaiseen itkuun kannattaa tarjota ensin tissiä, ja sitten vasta koittaa jotain muuta jos ei auta. (Nimim. nälkästä vauvaa turhaan ympäriinsä kanniskellut..)

 

Anteeksi kun tungen näitä imetysjuttuja vähän väärään ketjuun, mutta ite oisin toivonu että oisin paremmin niistä tienny synnyttämään mennessä. Ja kun sitä oli vaan niin keskittyny synnytykseen niin eipä tullu imetysjuttuja juuri luettua ja valmennuksestakin oli jo niin kauan aikaa.. Sitä on kyllä aika haavoittuvainen siellä sairaalassa, kun tottakai sitä luulis että niillä on siellä uusin tieto eikä tuu äkkiä mieleen kyseenalaistaa 'ammattilaisia' vaikka antaisivat ihan järjenvastaisia ohjeita.

 

Toivottavasti tää nyt ei ihan pelotteluks menny, kyllä siellä ainakin synnytys ja kivunlievitys hoitu ihan mallikkaasti, jälkihoidossa vaan ois ollu toivomisen varaa.. Ja ihmisiähän nuo sielläkin ovat. Ainakin etukäteen kannattaa jo esittää toiveet sekä paperilla että suullisesti, jos siis esim. haluaa epiduraalin, perhehuoneen jne. Mitä useammalle henkilölle toiveista mainitsee niin ainakin suurempi todennäkösyys että tieto kulkee. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kokemuksista ja vinkeistä, Onion!

 

Itse olen huomannut sen, että polilla saamani kohtelu on todella riippunut siitä, kuka on ollut hoitamassa/tutkimassa. Mua (tai vauvaa siis) on ultrattu siellä nyt yhteensä kolme kertaa ja joka kerta eri ultraaja. Olen tavannut kaksi lääkäriä, kummallakin kertaa eri lääkärit. Ja mielipiteet sekä vastaukset vaihtelevat!

 

Mulle mm. laitettiin ennenaikaisuusriskin takia ensin kontrolliaika viikolle 30. Sitten kun olin kontrollissa rv 24, lääkäri siellä totesi että kontrolli rv 30:lla voi hyvinkin olla ihan liian myöhään, kun kerran ennenaikaisuusriskistä on kyse. Jos vauva syntyy vaikka rv 27 niin siinä ei paljon auta, että kolmen viikon päästä olisi ollut kontrolli tulossa. Itse olin todella samaa mieltä tästä, en ollut alkujaaankaan ymmärtänyt miksi seuraava kontrolli rv 24:n jälkeen oli laitettu vasta rv 30:lle. Sain siis tuon ajan tietää postin välityksellä, aikaa ei sillä kertaa annettu "vuorovaikutteisesti".

 

Kerran olin erikoistuvan lääkärin puheilla. Mulla oli kaksi aihetta, joiden takia lääkärin asiantuntemus olisi ollut tarpeen. Tämä erikoistuja ei hallinnut kumpaakaan aluetta (itse sanoi, ja lisäksi alkoi selailla mun vastaanotolla ollessani kaiken maailman opuksia...). Mun asiaani käsiteltiin sitten seuraavan aamun aamupalaverissa, ja lähdin vastaanotolta hyvin sekavin fiiliksin. Mm. se ennenaikaisuuskontrolli rv 30 oli päätetty siellä aamupalaverisssa, eli varsinainen viisasten kerho siis.

 

Palvelun taso on siis ollut tähän mennessä hyvin vaihteleva!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm... Tulenpa purkautumaan tänne. Synnytyksestä jo melkein 5 kk ja silti ahdistaa ajatella aikaa sairaalassa :(

 

Mulla oli ihan ok käynnit raskausaikana Hämeenlinnassa ja synnytyskin meni kivasti. Kätilöt oli mukavia ja homma toimi kivasti. Synnytys oli suht. vaikea ja henkilökuntaa oli parhaimmillaan salissa kai viisi. Lääkäreistä ja kätilöistä jäi tosi kiva muisto, osasivat hommansa.

 

Mutta kuten Onion kirjoitti, niin osastolla sitten... Se, että oliko siellä kivaa, riippui tosi paljon siitä, että kuka hoitaja sattui olemaan vuorossa. Päivällä kun oli enemmän henkilökuntaa, niin oli ihan mukavaakin. Lastenhoitajat neuvoivat ihan kivasti. Mutta illalla ja yöllä kun olisi pitänyt jotain apua saada, niin tuli itelle jo ihan huono omatunto siitä, että "vaivaa" hoitajia. Yksikin vastasi vaan, kun pyysin apua, että meillä on nyt niin kiire, että ei ehditä. Tosi yksin tunsin siellä olevani.

 

Ja tuo imetys... Mäkin kuvittelin onnellisena, että kyllä sairaalassa opastetaan ja imetys lähtee sujumaan. Just joo. Tuntu tosiaan siltä, että suurimmalla osalla meitä hoitaneista ei tosiaan ollut mitään tietoa imetyksestä tai ainakaan siinä opastamisesta. Niillä ohjeilla en tosiaan imettäisi enää. Onneksi on netti ja imetystukilista :)

 

Ja mäkin olisin halunnut käydä kunnon keskustelun synnytyksestäni, mutta sehän oli vaan sellainen paperin läpiluku yhdessä hoitajan kanssa.

 

Harmittaa, että jäi niin tylsät muistot sairaalassa olosta, koska siellä oli kyllä mukaviakin hoitajia. Mutta toivottavasti toisen lapsen kanssa (jos sellainen joskus tulee) sairaalassa ei tarvitse yhtä kauaa viipyä ja itekin osaa jo ehkä paremmin hoitaa vastasyntynyttä ja tietää imetyksestä jne.

 

En halua pelotella K-HKS:stä, monilla on sieltä kai ihan hyviäkin kokemuksia :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole mitään kovinkaan pahoja muistoja KHKS:sta. Ainut huono puoli oli, että oli tosi ruuhkasta ja kätilö joutu myös ponnistusvaiheessa käymään jonkun muun luona. Mies siinä sitten piti mun jalkoja :rolleyes: No, kätilö oli vanha ja kokenut, joten luotin, että hän kyllä tiesi, mitä teki.

 

Osastolla oli ihan ok. Henkilökunta oli mulla tosi mukavaa, ehkä alussa olis voinu opastaa vähän paremmin..tyyliin, mistä saa vaihtovaatteita yms. Sillon oli tosi kuuma, eikä tietenkään mitään ilmastointia. Lisäks hormonihiki pukkas pahemman kerran päälle, joten vaihtovaatetta kaivattiin :D Meillä ei ollu imetyksen kans ongelmia, joten siitä ei ole valittamista.

 

Hyvää oli musta se, että siellä on vauvala, johon vauvan voi viedä, jos ite on tosi väsynyt. Myös nukahtamislääkkeen saa pyytäessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vähän positiivisempaa. Mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ennen tai jälkeen synnytyksen. Synnytyksen ajan oli ehkä vähän hämärää kun yhtäkkiä kätilö olikin hävinnyt. Mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. Mua opastettiin missä mitäkin on, kun mentiin sängyllä huoneeseen, mutta kun mulla on tosi huono suuntavaisto niin enhän mä mitään ekana iltana-aamuna löytänyt. Mulle sattui kyllä joka kerta aivan ihanat hoitajat, kukaan ei äksyillyt tms, opasti kaikki kysymäni ja vähän enemmänkin erinomaisesti. Siellä oli hoitaja joka on hoitanut meikäläistä syntyessäni -_- -_-

 

Imetysapua saatiin niin että poika rupes syömään, 4h välein 20min tissi. Poika veti 20min ja sammui :rolleyes: Mä olin 3yötä joista yhden yön oli poika vieressä. Sillon olikin aika vilinää kun ei se nukkunutkaan niin kuin päivällä. Mutta silti auttoivat tosi kivasti.

 

Mä jäin kyllä ruokaa kaipaan sieltä :lol: Se on ihan sika hyvää!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kontrollikäynneillä ja ultrissa kaikki meni ihan mukavasti ja kivalta tuntui henkilökunta.

 

Kätilö meille sattui onneksi aivan ihana, tsemppasi tosi hyvin koko ajan synnytyksessä, huolehti kivunlievityksestä jne.

 

Ja mäkin olisin halunnut käydä kunnon keskustelun synnytyksestäni, mutta sehän oli vaan sellainen paperin läpiluku yhdessä hoitajan kanssa.

Juuri näin. Tosin avautumisvaiheessa mulla oli vielä aivan paska kätilö, joka nauroi, kun sanoin etten enää kauaa pärjää ja toivoin mitä tahansa helpotusta. Katsoi nenänvarttaan pitkin ja irrotteli mun käsiä seinästä, kun supistuksen aikana vedin itteeni ihan kaarelle. "Tällä tavalla sä et ainakaan rentouta ittees, eikä se synny koskaan!" Niih. Just siks mä sitä lääkettä pyysinkin :angry: Se rupesi laittaan mulle myös antibioottitippaa 2h liian aikasin, joten huomautin, koska tiesin miten homma menee ;) Vuoro vaihtui just kreivinaikaan ja sit sainkin heti lääkettä ja rupes tapahtuun. Se oli aivan ihana ja tsemppas älyttömän hyvin. Se tuntui tosiaan tajuavan mun fiilikset ja toiveet.

 

Osastolla olin eniten pettynyt imetysohjaukseen, joka oli aivan jostain kivikaudelta. Ite sitten korjailin niitten tekosia vielä monta viikkoa kotiutumisesta. Toinen mikä tympi, kun olin alkuyöksi jättänyt vauvan hoitsujen hoidettavaksi, että saisin edes jonkun tunnin nukuttua, niin ei mennyt kauaa kun likka kiikutettiin mulle, kun eivät saaneet sitä rauhottuun. Milläs mä siinä onnistuisin... 2 vuorokautta valvoneena ja aivan pihalla koko jutusta. Maitoo ei tullut, enkä tiennyt mitä mä oisin sille tehnyt. Eli yöt ahdisti melkoisesti, koska tosi omillaan siellä on, ellei apua ruinaa. Hoitajissakin on valtavasti eroa, vanhemmat oli jopa suopeampia kuin nuoremmat.

 

Puuh, tulipa avauduttua. Kai sinne silti joutuu joskus toistamiseen... :D

Ruoka muuten todellakin oli hyvää ja sitä kannettiin eteen jatkuvasti!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Juuri näin. Tosin avautumisvaiheessa mulla oli vielä aivan paska kätilö, joka nauroi, kun sanoin etten enää kauaa pärjää ja toivoin mitä tahansa helpotusta. Katsoi nenänvarttaan pitkin ja irrotteli mun käsiä seinästä, kun supistuksen aikana vedin itteeni ihan kaarelle. "Tällä tavalla sä et ainakaan rentouta ittees, eikä se synny koskaan!"
Apua :o Edited by Coordinator

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valitettavasti mä allekirjoitan jokaisen synnytysvuodeosastoa koskevan negaatiivisen kritiikin. Onneksi mulla oli kuitenkin positiivinen kotiinlähtö ja sitä edeltävät pari päivää. Kaiken kaikkiaan olin osastolla 11 pv (lapsiveden menon takia sisään, käynnistyi itsestään hitaanlaisesti ja lopulta annettiin vauhditusta, vauva oli keskonen joka vaati tarkkailuosaston hoitoa ja painon saamista nousuun ennen kuin kotiutuslupa tuli).

 

Kilttinä tyttönä ja ikuisena ylisuorittajana ne ristiriitaiset ohjeet ja se kauhea kiire, joka pakotetusta 3h välein syöttämisestä tuli, ajoivat mut hajoamisen partaalle. Me jouduttin miehen kanssa ottamaan perhehuone kesken kaiken (ei oltu siis ajateltu etukäteen, että sitä tarvittaisiin), joka onneksi saatiin. Yksin en olisi selvinnyt siitä, että meidän keskoselle piti vaivalla raastetun voinkeltaisen rintamaidon - jota syödessään poika aina väsähti jo ihan tainnuksiin - lisäksi väkisin tunkea kurkusta alas lääkärin määräämä X määrä luovutusmaitoa. Se tuputtaminen oli ihan järkyttävän hankalaa. Jälkikäteen ajatellen se oli mahdottoman vaikeaa kai siksi, että pieni ei koskaan saanut ensin nukuttua tarpeeksi (vain sen 2h kerrallaan mikä syömiseltä jäi) ja koska ei ollut saanut nukuttua tarpeeksi, oli liian väsynyt jaksaakseen syödä. Nukahti kuitenkin, koska ainakin lukemieni lähteiden mukaan vastasyntyneet nukahtavat ihan silkasta uupumuksesta, koska/vaikka ovatkin vielä hyvinkin nälkäisiä. Syöttämiseen meni tunti kerrallaan, ja välissä olevalla kahdella tunnilla olisi pitänyt tehdä kaikki muu, jonka minä itse olisin tarvinnut pysyäkseni järjissäni (mm. nukkua). Koska valmennuksessa erikseen sanottiin, että hoitsut voivat ottaa vauvan yöllä vähäksi aikaa vauvakamariin jos synnyttäjällä on ollut jotakin erityisiä vaikeuksia (tsjp), en uskaltanut pyytää ottamaan vauvaa sinne ja toisaalta halusin niin kovasti olla oman pienen heiveröisen vauvani lähellä sen vietettyä jo tarkkailupuolella kaksi yötä.

 

Kova huoli vauvan voinnista (vaikka olikin terve, niin en oikein saanut selvitystä sairaalassaollessa kuinka terve tosiasiassa) ja pakkotahtinen orjapiiskurimainen ruokailurytmi ajoivat mut siis aivan loppuun. Mies varmaan pelasti perhehuoneeseen tulollaan meidät siltä, että olisimme joutuneet jonnekin psyykkiseeen hoitoon. Tiesin koko ajan, että kyseessä on toivottoman paha poikkeustilanne ja olen siksi niin sekaisin. Henkilökunta käyttäytyi mielestäni siten kuin olisivat pitäneet minua hölmönä... ja se neuvojen ristiriitaisuus oli ehkä kaikista pahin stressin aiheuttaja. Myöhemmin selvisi, että hoitajien omissa papereissa koko ajan lukenut että selviän (ja miehen kanssa selviämme) vauvanhoidossa tosi hyvin. Niiden kymmenien (?!) eri tyyppien kanssa puhumisesta olin saanut AIVAN eri käsityksen; että en pärjää vauvan kanssa (kun siis kyselin koko ajan asioista yrittääkseni selvittää miksi ohjeet muuttuivat joka kerta kun varmisti samaa asiaa) ja että itse olen tulossa hulluksi.

 

Olin alusta saakka sitä mieltä, että 3h ruokailupakko ei tue mun vauvan kasvua (nukkui liian vähän eikä jaksanut siis myöskään syödä, mistä tuli negatiivinen kierre). Vaistoni kertoi ihan eri käytäntöä kuin osasto halusi meidän tekevän. Se oli tosi ikävää! Onneksi ymmärsin kotiinlähtöön mennessä (johon meillä meni poikkeuksellisen kauan) että MINÄ olen tämän vauvan äiti ja mieheni kanssa teemme lapsemme suhteen aivan kuin itse haluamme. Siirryin loppupäivinä lähes lapsentahtisuuteen (vahvasti siihen suuntaan siis) ja vauvan paino nousi. Hoitajat varmaan kiittelevät asiasta johdonmukaista hoitolinjaansa (please note the ironic tone); miehen kanssa suremme, että lapsemme ensimmäinen viikko kului käytännössä minulta siihen, että yritin pysyä henkisesti pystyssä kaiken sen paineen keskellä. Vaikka mulla on maailman ihanin ja kultaisin mies, joka on myös aivan mahtava isä ja on tukenut minua ja jakanut vastuuta aivan täysin, meillä on edelleen keskenämmekin välillä todella vaikeaa kaiken sen stressin vuoksi, jonka sairaala-aika aiheutti ja sen vuoksi, millaiset arvet se meihin molempiin jätti.

 

Olen esittänyt miehelle myös tuntemukseni siitä, että vauvan ruokailu aloitettiin sairaalassa liian vähäisellä määrällä. Määrää ei pyritty koskaan nostamaan (eli siis kerta-annosten kulloistakin lisäystä suurentamaan) esimerkiksi sillä tavalla, että toiselle olisi laitettu nenämahaletkusta ruokaa yön ajan ja sitten aamulla koitettu syöttää mahd. virkeälle ja levänneelle vauvalle pullosta sitä voinkeltaista ainetta niin paljon kuin vaan ikinä lapseen mahtuu. Sairaalassa viimeinen ennen kotiinlähtöä saamamme määrällinen ruokintaohje oli 60 ml / syöttökerta / 8 syöttöä vuorokaudessa. Ja nyt kun olemme olleet kotona vajaat kaksi vuorokautta, miehenalku vetää ensin molemmat tissini tyhjiksi (lähtee yhdellä syötöllä ainakin 100 ml per rinta, tiedän sen koska pumppaan samalla ja olen pumpannut oltuani ensin imettämättä) ja sitten vielä haluaa Tuttelia jälkiruuaksi. Mielestäni kahdessa päivässä tapahtunut pomppaus 60 millistä/syöttökerta reiluun kahteensataan on aika iso, verrattuna siihen että synnärillä määrää lisättiin 5 tai 10 milliä päivässä!! Oletteko kanssani samaa mieltä?? Miehen (jolla on sopeutuvainen ja kiltti luonne eikä haluaisi syyllistää sairaalaa ainakaan turhaan mistään) mielestä saatan tehdä asiassa hätiköityjä johtopäätöksiä. Tuleepa mieleen, että olisinkohan päässyt kotiin jo juhannusaattona *) ilman tuota ruokamäärän ja unen rajoittamista.

 

*) juhannusaattona lastenlääkäri antoi meille ensin melkein kotiutumisluvan. Myöhemmin päivällä kuitenkin tuli toinen lastenlääkäri, joka eväsi kotiutumisen sillä perusteella, että paino ei ole lähtenyt nousemaan. Huh huh minkälainen kärsimysnäytelmä meidän stoori näyttää olevankaan näin auki kirjoitettuna :(

 

Kerrottavaa olisi sivukaupalla, jääköön odottamaan kenties koittavaa aikaa parempaa...

Edited by Coordinator

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole pahaa sanottavaa Hämeenlinnasta. Kauhukertomuksia kuulin jo ennen synntytystä...

 

Tosin meillä oli perhehuone ja mies oli tukena. Ilman häntä tuskin olisin selvinnyt. Sen verran sekaisin sitä oli kaikesta (väsymyksestä, hormoneista, uudesta vauvasta jne jne.) Itse olin synnytyksestä todella kipeä, joten oli hyvä, että mies oli 24h paikalla vaihtamassa vauvan vaippaa jne.

 

Apua sai aina kun pyysi. Henkilökunta oli pääasiassa mukavaa. Imetysohjaustakin sain.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Joitain asioita jouduin tietysti itse pyytämään/kysymään...

 

Ainut, että synnytysjutun olisin halunnut käydä oman kätilön kanssa läpi, mutta se ei ollut mahdollista ja jouduin tyytymään hoitajaan tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulin villiä huhua että synnärillä olisi MRSA- bakteeria liikkeellä ja sieltä on mm. vauvala pois käytöstä.

Eli vauvat ovat vierihoidossa 24/7.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jyllää..juupa juu. Kannattaa varmaan keskustella omassa neuvolassa niin eiköhän siellä tiedetä tilanne ja varmasti kerrotaan niin ei tarvitse olla huolissaan. Ympärivuorokautinen vierihoito on niinkuin monessa muussakin sairaalassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ympärivuorokautinen vierihoito on niinkuin monessa muussakin sairaalassa.

 

Eipä ole aina ollut ympärivuorokautista vierihoitoa jos äiti ei ole halunnut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kokemusta vasta ekasta np-ultrasta ja tuolloin ainakin sattui tosi kiva henkilö ultraa tekemään. Kertoi koko ajan, mitä kuvassa milloinkin näkyy ja selitti mittaukset yms. Jäi hyvä fiilis tuosta käynnistä! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pääsääntöisesti minulle jäi Hämeenlinnasta oikein myönteinen kuva.

 

Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Henkilökunta osaavaa ja ystävällistä (- yhtä hemmetin huuhkajaa lukuunottamatta). Apua sai kun sitä tarvitsi. Toki ristiriitaisiakin ohjeita sai, mutta kun vauvoista on kysymys, niin aina on erilaisia koulukuntia. Se vain opetti että hyvin voi poimia neuvoista ne itselle sopivat. Ja neuvot nyt ovat neuvoja, ei suinkaan mitään sääntöjä.

 

Hieman enemmän olisin kaivannut opastusta ensimmäisenä yönä. Olin valvonut 2 vuorokautta, olin tokkurassa kaiken tapahtuman ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Vauva tuotiin vierelleni sängyssään ja... sitten olin omillani. Tietysti sain soittokellolla apua ja sitä sitten käyttelinkin ahkeraan. :) Eikä minun toisaalta oletettu esim. vaihtavan vaippoja ekana yönä. Lastenhoitaja tuli seuraavana aamuna opastamaan olennaisimmat jutut vauvan hoidosta.

 

Aivan erityinen kiitos minulta lastenhoitajalle nimeltä Sari, hän oli aivan ihana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hui kamala :o. Pitääkö tässä nyt synnyttää omaan ammeeseen kun tuntuu olevan parempi vaihtoehto kuin tuo k-hks :huh: (vitsi vitsi, vaikka kyllä karvat nousikin pystyyn kun näitä kokemuksia luki). Me ollaan tähän mennessä käyty siellä vain np-ultrassa toistaiseksi ja siihen sattui todella mukava kätilö :). Vastaanottotäti olikin sitten ihan oma juttunsa :rolleyes:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko Kanta-Hämeen keskussairaalassa mahdollista päästä ammeeseen lillumaan kivunlievitysmielessä? Tietääkö joku?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko Kanta-Hämeen keskussairaalassa mahdollista päästä ammeeseen lillumaan kivunlievitysmielessä? Tietääkö joku?
On kuulemma mahdollista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ammetta ei ole jokaisessa synnytyssalissa, joten kannattaa mainita halusta heti luukulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmisen vuotta sitten ammeita oli yksi eli säkällä pääsee. Samoin ilokaasumaskeja ei ollut muistaakseni kuin kaksi? Mutta voihan olla, että tilanne on tuosta muuttunut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Satuin vahingossa tänne ja luin kokemuksianne Hämeenlinnasta. Ajat ovat muuttuneet ja voin luvata, että siellä on menty parempaan suuntaan siitä, kun itse siellä synnytin vuonna -99.

Ensinnäkin enää ei huoneissa ole neljää äitiä tietääkseni. Se oli kamalaa! Päätin, että jos tänne palaan, niin perhehuone on ainoa vaihtoehto. En saanut viiden vuorokauden aikana nukuttua silmäystäkään, kunnes viimeisenä yönä halusin kokeilla kunnon vierihoitoa ja olinkin niin väsynyt, etten herännyt, vaikka vauva parkui täyttä kurkkua. Hälyttivät hoitajan paikalle ja hän herätteli minut - että se siitä vierihoidon onnistumisesta.. Aiemmin en voinut vierihoitoa kokeilla, koska vauva syntyi sovitulla sektiolla. Ja siitä sain elinikäiset traumat: Esivalmistelut suolen tyhjennyksineen hoidettiin tosi tylysti, mitään ei selvitetty etukäteen, kuljettiin kuin jotain tavaraa paikasta toiseen ja kohdeltiin myös sellaisena. Jos jotain kysyin, sain mulkaisun. Puoli päivää olin varuillani, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Mutta itse sektiosta jäi pahimmat arvet. Kaikki onnistui ihan hyvin fyysisesti, mutta henkisesti kärsin asiasta vieläkin ja itken kymmenenkin vuoden jälkeen asiaa - taas se alkaa. Näin vauvasta vain kahden sekunnin vilauksen syntymän jälkeen ja sen jälkeen en nähnyt enkä tiennyt vauvasta mitään moneen tuntiin, se oli jotain järkyttävää. Minä makasin heräämössä ja aika siellä venähti monituntiseksi, kun en toipunut ennalleni. Olisiko ollut liikaa pyydetty, että olisin nähnyt tai edes kuullut vauvasta jotain siellä heräämössä täristessäni?! Taisi siinä mennä jotain kuutisen tuntia ennen kuin näin vauvani. Koen, että se vaikutti suhteeseeni vauvaan ja tuntuu jopa vieläkin - ja sitä en anna koskaan anteeksi.

Vuodeosastolla oli muutakin kurjaa kuin epäonninen vierihoito: Kaksi samana päivänä leikattua äitiä oli viereisillä sängyillä, välissä oli lankapuhelin, johon läheiset soittelivat. Meistä kumpikaan ei vaan kyennyt nousemaan ja ottamaan luuria... Ja lopulta reissun päätti tökerö lääkäri lääkärintarkastuksessa. Sanoa töksäytti kotiinlähdön alla, että ei vielä, tämä vauva laitetaan lonkkalastaan. Oli sanonut kaksi päivää aiemmin, että kaikki hyvin.

En todellakaan muistele päiviäni siellä hyvällä, mutta toisaalta tuo aikahan on jo historiaa, joten tällaista siellä tuskin enää kokee. Tosin henkilökunnan tyly käytös ei ehkä siellä korjaannu koskaan. Tai siltä ainakin vaikuttaa, kun luin noita teidän juttujanne. Mutta annetaan armoa niille henkilökunnasta, jotka osaavat olla ystävällisiä, sillä tokihan heitäkin siellä on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun tietääkseni kätilö ultraa tai ultras ainakin meidät :)

 

Lauantaisella tutustumiskäynnillä sanottiin ammeita olevan vain yksi joka on siis kiinteä amme yhdessä salissa. Jos sellaiseen haluaa niin kannattaa heti tullessa siitä sanoa että jos sattuis se sali oleen vapaana. Ja se on siis vain avautumisvaiheeseen, ei itse synnytykseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now