Coordinator

K-HKS

186 posts in this topic

Synnytys takanapäin ja voin vain kehua sairaalaa ja henkilökuntaa. Etukäteen jännittämääni imetysasiaan eli siihen että en imetä suhtauduttiin henkilökunnan taholta asiallisesti ja ymmärrettiin perusteluni asialle. Synnytyksen hoitanut kätilö oli mahtava ammattilainen, todellakin ihminen omalla alallaan. Ja kaikinpuolin kohtelu ja hoito ystävällistä ja ammattitaitoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun tarinani K-HKS:stä:

 

Rv20 lähdin päivystykseen supistusten takia ja perille päästyäni lääkäri kertoi kanavan lyhentyneen paljon ja kohdunsuun olevan pehmeä. Hän totesi kylmästi, että "vauva syntyy tänä yönä, se on on niin pieni, että kuolee." Siinä sitten hätäkastelappujen täytön jälkeen minut siirrettiin osastolle supistuksia estävässä tipassa. Eihän se pieni sitten syntynyt, mutta vuodelevossa makasin sairaalassa yhteensä 14vko. Koin olevani todella yksin vieraalla paikkakunnalla ja minut lähes hylättiin huoneeseen. Pari ihanaa hoitsua oli, jotka kiireenkin keskellä ottivat tuolin alle ja kysyivät kuinka jaksan ja ottivat kellonkin seinältä pois. Loput tuntuivat kiusaavan oikein tahallaan. Välillä tilanne meni huonommaksi ja kävin muutaman viikon vierailulla TAYS:ssa, jonka jälkeen siirrettiin takaisin Hämeenlinnaan.

 

Rv34 pääsin kotiin ja liikkumiskielto jäi unholaan. Tämän jälkeen sain vielä raskausmyrkytyksen, jonka seurauksena synnytys käynnistettiin rv38. Yövuoron kätilö oli aivan kamala, joka otti vastaan päivystyksen kautta. Ilkeä ja piikittelevä. Minulla on lateksiallergia ja tämä kätilö tiuskaisten myönsi tutkineensa minut lateksihanskoilla, kun yhden kerran huomasin millaisilla hanskoilla tutkii.

 

Muulloin oli aivan ihanat kätilöt, joiden toivoin olevan koko synnytyksen ajan, mutta tietysti se sattui olemaan tuo noita-akka. Olin erittäin huonovointinen myrkytyksen takia. Verenpaineet olivat taivaissa ja olin kiinni magnesium-tipassa, epiduraalissa, ravinnetipassa, supparitutkassa ja tietysti piuhat vielä vauvan päälaessa. 12h yritettiin saada syntymään, mutta myrkytyksen takia olisi ollut vaarallista jatkaa pidemmälle ja kohdunsuu toppasi 4cm. Päädyttiin kiireelliseen sektioon. Oikeastaan se oli minulle helpotus. Sektioon pääsin nopeasti ja leikkaava lääkäri kevensi tunnelmaa vitsailemalla. Salissa pidettiin huoli, ettei missään ole lateksia (happimaskin tiivisteetkin otettiin irti). Leikkaus sujui muuten hyvin, mutta verenpaineet romahtivat jossain kohtaa, mistä ei epikriisissä ole kerrottu mitään. Ja kätilö jatkoi ilkeilyä heti, kun tuli hakemaan vauvaa, nenä pystyssä. Ensihetken vauvan kanssa koin vasta seuraavana päivänä. Olin aivan sekaisin kaikesta enkä osannut edes vaatia vauvaa hetkeksi syliin. Minulle työnnettiin tarjotin eteen ja sanottiin syö ja nuku.

 

Osastolla neuvottiin mielestäni hyvin, vaikka välillä tuli sellainen olo, että vaivaa hoitajia kysymyksillä. Koin tarpeelliseksi kaikki mahdolliset neuvot, koska synnytysvalmennus ja tutustumiskäynnit jäivät kokonaan väliin vuodelevon takia. Itse koin tosin hieman ahdistavaksi sen, kun tultiin katsomaan imemisote, jossa ei meillä ollut mitään ongelmaa. Olimme muistaakseni viikon verran vauvan kanssa osastolla, koska minun vointiani piti tarkkailla. Sektiohaava oli siisti, mutta joku valopää oli laittanut minulle leikkauksen jälkeen KUMINAUHAPÖKSYT. Sain kamalan ihottuman niistä, sekä haavateipistä 5cm mittaiset vesikellot haavan ympärille. Synnytystä ei käyty kunnolla läpi, vain nopea paperien vilkaisu.

 

2kk synnytyksen jälkeen jouduin vielä kaavintaan, kun sektiossa oli jäänyt istukanrippeitä kohtuun. Vuodelepoaikana yhteensä kahdella huonekaverilla oli ollut huonompi tuuri. Toiselle oli lääkäri leikannut vahingossa virtsarakkoon vekin ja toiselle oli vetänyt virtsarakkoon tikit.

 

 

Ymmärrän, että minulla on ollut erittäin huono tuuri koko raskauden ajan, mutta tiedän ainakin seuraavalla kerralla mihin varautua ja mitä vaatia, eikä vain nieleskellä kaikkea. Tyttöni syntyi vuonna 2009, toivottavasti henkilökunta olisi mukavampaa, kun sinne seuraavan kerran on tarve mennä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Oliko tällä kätilöllä erikoinen nimi? Hän voi olla juuri se sama, joka teki myös isosta osaa omaa synnytystä (käynnistystä) hyvin epämiellyttävän kokemuksen. Ja itsekin oli koko hommasta niin rikki, ettei lopulta tehnyt valitustakaan...Teitkö sinä valituksen? Kauheaa, jos sama akka saa vaan jatkaa tuota meininkiä, ilman, että siihen on mitenkään puututtu :(.

 

Jos meille toinen lapsi tulee ja tuo kätilö sattuu kohdalle niin VAADITAAN toinen kätilö tilalle. EIkä ainakaan annetta tuon k-pään hyppiä silmille (viimeksi toppuuttelin miestä, mutta jos tilanne toistuisi niin en enää toppuuttelisi...)

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moikka..Noista kätilöistä täytyy kans antaa palautetta :) oon kuullu tosta Sirpasta että on ihan loistava tyyppi :) Mulla ei Sirpaa ollut mut mulla oli 6/10 sellanen Mette...sukunimee en nyt muista muttat oli ihan loistava <3 <3 kohta oon menossa uudestaan ja toivon että hän olisi minua vastassa :D Hoitajat osastolal olivat kaikki tosi mukavia yhtä yli-innokasta kesätuuraajaa lukuunottamatta :/ Oli todella tiukka tapaus.Särkylääkettä en saanut vaikka pyysit..antoi meille seksivalistusta ennen kun lähettiin kotiin :D :D

Mutta muuten positiivisein mielin menen kohta uudestaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko Hml:ssa nykyään mahdollisuutta käydä tutustumassa synnäriin ennen synnytystä? Olen ensimmäistä kertaa menossa sinne synnyttämään, vaikkakin lapsi on jo kolmas. Tosi huonosti löytyy uudempaa tietoa ko. paikasta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysyin asiaa eilen neuvolassa ja tutustumismahdollisuus on kuulemma vain ensisynnyttäjillä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mutta voisiko tuo sääntö tarkoittaa nimenomaa ekaa kertaa khks:ssä synnyttäviä?

 

Mun terkan mukaan tosiaan ihan vain esikoistaan synnyttäviä varten on tuo. Jos jollain on parempaa/ varmempaa tietoa niin saa korjata! Ehkä mä pärjään ilman tutustumiskäyntiäkin, mutta olisihan se mukava vähän enemmänkin tietää paikasta sinne mennessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ainakaan päässyt kierrokselle kakkosen aikana, vaikka esikoinen oli syntynyt muualla. Toisaalta en mitenkään vonkunutkaan. Varmaan jos tosissani olisin rääkynyt niin olisi kierrokselle paikka järjestynyt. Mut siis pääsäääntöisesti vain ensisynnyttäjille ainakin keväällä 2011.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisiko uusia kokemuksia k-hks:stä :)?

 

Täytyy tässä kaivella seuraavaa mahdollista raskautta varten sen noitakätilön nimi ym. esiin ja varmistaa, että häntä ei päästetä oman synnytyksen kanssa tekemisiin :(. Kyllähän perustellusta syystä näin saa pyytää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jos vaan viitsit kaivaa sen nimen, ihan mielenkiinnosta, mulla saattaa olla lähtö ennen maanantaita ja olisi kiva tietää, koska ennen mnaanataita 08.00 aamulla ei Vammalaan pääse :-D Sinne siis meen jos tää malttaa odottaa sinne asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Voi kun en muista :(. Eikä sitä enää ylhäälläkään ole. Se on nimi, jonka muistan siihen törmätessäni. Se oli tosi erikoinen nimi, vähän niinkuin joku lempinimi/ulkomaalaistaustainen nimi tai sukunimen kuuloinen (joop eipä paljoa vaihtoehtoja).

 

Muoks. Mies muisti, että hänen nimi oli ***** (ja nainen siis kyseessä). Otan tämän pois jonkun ajan kuluttua ettei ala ropisemaan mitään kunnianloukkaus syytteitä (vaikka ihan todelliseen kokemukseen tieto perustuukin).

 

 

Otin nimen pois, ettei tule hankaluuksia...

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ainakin osui kohdalle ihanat kätilöt. :) Sairaalaan kun mentiin, niin kätilö otti vastaan ja huomas kuinka kipee oon, vaikka olin vasta 2cm auki. Kysyi halutaanko jäädä vai lähteä kotiin. Salissa kätilö vaihtu ja oli mukana opiskelija sekä vanhempi naiskätilö. Opiskelija kävi kyselemässä haluanko jotain kivunlievitystä, otti toiveet huomioon ja epiduraalin sain heti, kun 4cm olin auki, koska niin halusin. :grin: Toive polikliinisesta synnytyksestä otettiin positiivisesti vastaan.

Oli kyllä niin ihana synnytys, että ei voi helpompaa toivoa. :D

Tämä opiskelijakätilö nähtiin vielä meidän kuopuksen 2kk neuvolakäynnilläkin, oli juuri sielläkin harjottelemassa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löysin vasta tämän keskustelun. Pahoittelen että ei ole tuoreempia kokemuksia (tuorein ihan kohta edessä). Olen siis synnyttänyt kaksi kertaa -07 ja 2010. Ja en kauheasti voi kehua kumpaakaan kertaa vaikka olin 1. kerralla jo 30-vuotias niin kohtelu oli sellainen kun olisin pikkulikka; äänensävy oli komenteleva ym¨.


 


Synnytykseni ei muutenkaan ole mennyt kuin keskiverto synnyttäjällä. Eka raskaus päätyi sektioon, vakavan raskausmyrkytyksen vuoksi ja toinen oli toimenpiteitä ja draamaa vaikka olikin alakautta. Siihen nähden että synnytykseni ovat olleet vaikeita on lääkärit ja kätilöt selvinneet melko hyvin. Kuitenkin oletan että ainakin tässä alakautta synnytyksessä olis voinut mennä joku paremminkin. Esimerkiksi koen että epiduraalia tuputettiin, mikä ei sopinut minulle lopulta lainkaan. Lisäksi synnytykseni oli lopulta toimenpiteitä täynnä ja olin kaikenmaailman piuhoissa eikä päässyt liikkumaan. Synnytys oli yhtä helvettiä. Lopussa vielä selvisi että vauvalla oli hätä; syke oli jo yli 170 ja aloin vuotamaan verta (istukka irtoamassa?). Niinpä vauvaa alettiin tempomaan kovaa vauhtia ulos. Toki vauvan hyvinvoinnin kannalta se oli tärkeää, mutta kärsin siitä itse - repesin niin pahasti että jouduin ommeltavaksi leikkaussaliin, eipä alapäästäni jäänyt oikein mitään kohtaa ompelematta.. Se kaikki kuitenkin oli kärsittävä sillä vauva saatiin vahingoittumatta maailmaan, vaikka en saanutkaan häntä rinnalle sillä vaati hiukan hoitoa. Rankka oli siis syntymä vauvallekin, ei pelkästään minulle.  


 


Vähemmästäkin voin vakuuttaa että en odota seuraavasta synnytyksestä mitään, ainakaan positiivista kokemusta. Kätilöt ovat olleet ok ja siellä ei juurikaan epäröidä antaa kivunlievityksiä eikä myöskään toimenpiteitä. Oman kokemuksen mukaan siellä varmuuden vuoksi jopa ylihoidetaan kuin alihoidetaan. Alihoitamisesta voisi jäädä vielä kurjempi olotila. Ovathan kerran jo pelastaneet henkeni siellä ja vauvat myös, kummankin syntymässä oli siis draamaa.


 


Kaikenkaikkiaan kun ynnää Hämeenlinna on turvallinen ja hyvä paikka synnyttää. Kätilöt ovat hyviä,  hoito on hyvää ja kivunlievitystä saa taatusti ympäri vrk. Myös terve vauva on lääkäreille tärkeää, riskit vauvan menehtymiselle tai vammautmiselle synnytyksissa koitetaan pitää minimissä. Sen huomasin jo ensimmäisellä kerralla.


 


Vaikka ensisynnyttäjältä voi tuntua synnytys lääketieteelliseltä tapahtumalta niin siihen on usein joku syy että näin tehdään, syyt voivat olla vauvassa tai äidissä tai molemmissa. Mikäli toimenpiteitä ja kivunlievityksiä aletaan synnyttäjän mielestä laittamaan selittämättömistä syistä niin siihen pitää välittömästi saada perusteltuja. Normaali alatiesynnytys ei välttämättä tarvi kaikenmaailman piuhaa ja voimakasta kivunlievitystä ja toimenpiteitä. Esim. kalvojen puhkaisuun ei tarvi suostua ilman hyvää syytä.


Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässäpä tuore kokemus k-hks:sta :) Kyseessä ensimmäinen lapsi ja synnytystä käynnistettiin ensin kolme päivää. Käynnistely oli kyllä hermoja raastavaa eikä mulle oikein missään vaiheessa kerrottu, että mitä tehdään ja miksi. Niinpä odotin joka päivä turhaan, että josko se vauva tänään syntyisi.

 

Lopulta oltiin siinä pisteessä, että saatiin kalvot puhkottua ja oksitosiini tippumaan. Ja siitäpä homma lähtikin etenemään vauhdikkaasti. Kivunlievitystä ei todellakaan pihtailtu, päinvastoin. Voisin kuvitella, että kipulääkkeitten tuputus saattaisi jopa ärsyttää sellaista synnyttäjää, joka haluaa pärjätä ilman. Noh, mä en halunnut :D Sain epiduraalin heti pyytäessäni ja loppuajan mulla olikin sellainen kipupumppu. Mun synnytyksessä tapahtui yhtä sun toista, joten olin kyllä ihan piuhoissa kiinni enkä päässyt liikkumaan (pissakatetri, kipupumppu, anturi vauvan päässä, antibioottitippa kohonneen crp:n vuoksi...) mutta mua se ei haitannut, olin niin tyytyväinen siihen, että epiduraali vei kivun pois. Siitä en tykännyt, että kätilö laittoi pudentaalipuudutuksen multa kyselemättä. Olisin halunnut kokeilla ponnistaa ilman sitä. Pudentaali vei ponnistustarpeen tunteen kokonaan pois ja siitä taas seurasi pitkittynyt ponnistusvaihe ja lopulta vauva syntyi imukupilla.

 

Henkilökunta sekä synnytyssalissa, että osastolla, oli aivan mahtavaa. Ehdin noiden päivien aikana tavata melkoisen monta kätilöä ja lääkäriä eikä kenestäkään jäänyt pahaa sanottavaa. Kaiken sen kiireen keskellä tekivät ihan loistavaa työtä. Ja mulle oli tärkeää se, että kivunlievitystä oli saatavilla riittävästi eikä mun kipua aliarvioitu. Synnytyksessä kaivelemaan jäi vain se, ettei imukupin otettu avuksi jo aiemmin kun kerta oli selvää, että mä en saa ponnistettua vauvaa ulos omin voimin. Vauva oli ilmeisesti ponnistusvaiheessa hörpännyt lapsivettä ja joutui sen seurauksena antibioottikuurille, joka taas aiheutti inhottavia vatsavaivoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Millainen on suhtautuminen aktiiviseen synnytykseen? Olisiko jollain käytännön kokemuksia? Tuo, että kätilö on antanut pudentaalipuudutuksen kysymättä ensin synnyttävältä äidiltä kuulostaa kyllä aika hurjalle! Kääk! Hyvä, että halutessaan kivunlievitystä saa, mutta entäs sitten jos haluaakin synntyksen mahd. luonnonmukaisena?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää tulee varmaan vähän myöhässä Nepsukalle: mulla on todella hyvä kokemus joulukuulta -12 aktiivisesta synnytyksestä Hämeenlinnassa. Pyysin, ettei lääkkeellistä kivunlievitystä ehdotella ellen itse pyydä, ja tää toive toteutui. Samoin kätilö kehui ja rohkaisi, kun kun käytin ääntä kivun hallintaan yms. Etukäteen pelkäsin, että mut nauretaan salista pihalle synnytyslauluineni kaikkineni, mutta ilmapiiri olikin tosi kannustava :rolleyes:  Mulla oli kätilönä Essi Kiuru, aivan ihana ja ammattitaitonen tyyppi :wub: 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko jollakin pelkopoli kokemuksia khks:stä? Onko siellä sellaista? Haluaisin kyllä keskustella edellisen synnytyksen kokemuksista ja saada mustana valkoiselle niitä asioita, mitkä ehdottomasti haluaisin välttää nyt jos synnyttämään sinne uudelleen päätyisin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt ainakin paikallisessa lehdistössä oli jotain juttua, että siellä olisi aloittelemassa pelkopoli tai ainakin jokin synnytyspelkoryhmä. Oisinko mä nähnyt neuvolassa jotain esitettä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitetaas stooria kun en näköjään sellaista oo kirjoittanut: 

 

Lauantaina viimevuoden lokakuussa iltasella alkoi tihkuttaan ihan pienesti, ei itse ottanut selvää onko lapsivettä vai jotain muuta. Sunnuntaina soitin aamusella kuudelta Keskarille ja sieltä saatiin ohjeeksi heti lähteä tulemaan diagnosoiden B-strebton takia, tähän mennessä mulla ei ollut ollut yhtään supistusta ja olo oli normaali. 9 aikoihin siellä ja alkoivat etsimään suonta kädestä antibioottia varten, kaikkee muuta saa tehdä, mutta kanyylin laittoa vihaan.

Ei mennyt eka laitto putkeen ja kivistävä patti tuli käteen, tokalla kerralla jännitin jo niin paljon, että tuli näköharhoja sai kuitenkin tuikattua isommalla ranteensyrjään neulan. 10 aikoihin aloittivat oksitosiinin laiton ja heti alkoivat kovat supparit, istuin keinutuolissa kivusta käsinojia puristaen ja hartioita jännittäen. Tunti mentiin noin kunnes tarjottiin kipupiikkia olkapäähän, tunnin verran auttoi jolloin käveltiin muutaman kerran miehen kanssa käytävää ees taas, sitten palasivat kipeät supparit takaisin.

Huoneessa seisoin ovea vasten ja tarrasin kahvaan kaksin käsin aina supparin tullessa ja painoin olkaa ovea vasten, näin mentiin muutama tunti sitten sain toisen kipupiikin, auttoi noin puolisen tuntia ja sitten seistiin taas ovea vasten.

 

Kolmen aikoihin pääsin saliin ja tarjottiin ilokaasua, ohjeeksi sain pitää naamarin kokoajan kasvoilla ja hengittää siihen, auttoi sen verran että isäntä uskalsi lähteä kotiin hoitamaan koirat. Tänä aikana olin vetänyt itseni kunnolla pöllyyn ilokaasusta, sattui ihan mielettömästi ja päässä kuului vain kimeät villkuvat äänet kera valojen. Kätilölle olin kuulemma hokenut koko isännän poissa olon ajan "kyllä mä pärjään", mistä mulla ei oo muuta muistikuvaa kuin että SATTUU/ APUA!

Isäntä tuli takasin kuuden aikaa, ja oli heti tilannut paikalle kätilön ja vaatinut muuta kivunlievitystä, luojan kiitos oli tajunnut, ettei mulla oo todellakaan ok, vaikka kuulemma hänellekkin olin hokenut samaa kyllä mä pärjään...

 

Pudendaalipuudutuksen laitosta mulle ei oo minkäänlaista muistikuvaa, muuta kuin että hetkeksi helpotti ja _vaadin_ epiä jonka hetkenkuluttua sain, auttoi muuten, mutta kaikki kipu iski pisteenä yhteen kohtaan alaselässä, lekuri oli ihmeissään, ei ole kuulemma koskaan aiemmin moista tapahtunut, tuokin helpotti kanyylin korjauskella ja isommalla annoksella puolen tunnin kuluttua.

 

Näin mentiin kasiin asti jollain alettiin valmistautumaan pikkuhiljaa loppuhuipennukseen, ponnistamaan päästiin puolen tienoilla hauskaa oli, ei satttunut ponnistamista tai lähinnä sen himmausta tehtiin 19 minuuttia ennen kuin neiti oli maailmassa, päälle 4 kg ja 53 senttiä oli ihan hyvä koko.

 

Kätilö oli onnistunut tukemaan alhaalta ja olin etukäteen vannottanut, että epparia ei leikata! Eikä leikattu, sen sijaan vasemman puoleinen sisempi häppäri oli revennyt lähes kokonaan, se roikkui vain pienellä lirpakkeella enään kiinni :( sekä sisään oli tullut kunnon repeämiä: Kätilö siinä kauniisti tuumasi, että lääkäri on hänet aikanaan kursinut kasaan ja huonoa jälkea teki, hän kursii minut...

 

Tikkien määrästä ei tietoa, niitä laitettiin hyvin väljään ulkoa pystyi laskemaan n 10, sisemmistä ei tietoa, eikä niitä mihinkään kirjattu. alapää oli kipea ja turta "roikkuvan" oloinen 3 viikkoa ja yhteen tikatti häppäri ei kestänyt minkäänlaista kosketusta, nousemisia, liikkumisia, reunat olivat tenheet nyppylän joka oli kipeä monta viikkoa!

 

Onni ja autuus ei tähän loppunut, osastolla huomasin, että synnytyksessä olikin tullut mukavan kokoiset ulkonevat pukamat. Hoitaja ei moista uskonut, vaan hänen mielestään ne olivat vain synnytyksen jälkeisiä verenpurkaumia/ kuvittelen liikoja yms. Uskoi kun näki muutaman päivän kuluttua (Jee Jee) mini jää puikot ja sain särkylääkettä ja salvaa niihin. Tyhjenivät itsestään, mutta eivät ole tänä päivänäkään mihinkään kadonneet.

 

Osastolta olisin halunnut pois jo aiemmin, mutta pakollinen kolme päivää piti majailla, joka sitten loppupeleissä meni ihan ok. Lapsen lopputarkastuksessa lääkäri huolestui kun lapsella on laajentunut perna, hetken puristelulla tuo "laajentunut perna" lörähti vaippaan ;) ja pääsimme kotiin. Hoitajat olivat pääasiassa mukavia ja ruoka hyvää ja välipalahuone loistava, tv olisi ollut kiva omassa huoneessa tai edes radio, mutta kaikkea ei voi aina saada.

 

Kaiken kaikkieen meni ok, vaikka joka päivä vaihtui huonekaveri, eikä yksikään puhua pukahtanut ja yksi ei puhunut suomea ja hänen miehensä oli tainnut kaataa koko hajuvesipullon päälleen ennen osastolle tuloa....

 

Uudemman kerran menossa vuoden vaihteessa :)

Edited by Kippara

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko viime aikoina käyneillä tietoa, onko sairaalalla yhtään Tenssiä? Tuli myös mieleen, että onko siellä ikinä sulkua? Kun lueskelin Helsingin juttuja ja pohdin mihin lähteä, jos kanta-Hämeessä olisi sulku.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Synnytetty, en edes muistanut koko tenssiä :) Lääkäri oli huippu, kätilöt olivat huippuja ja spinaalin laittanut lääkäri ihanan nopea (alkoi olla tarvetta kivunlievitykselle). Kätilömme oli nuorehko 30-35v mutta tosi ystävällinen, osaava ja itselle pelottavassa tilanteessa sopivan jämäkkä. Ei mitään lässytystä, vaan asiallista kohtelua, sellanen tada-arvoinen meininki. Hän uskoi ja kuunteli minun oloja herkällä korvalla ja mä koitin epämukavasta olosta huolimatta toimia hänen, ammattilaisen ohjeiden mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko jollakin pelkopoli kokemuksia khks:stä? Onko siellä sellaista? Haluaisin kyllä keskustella edellisen synnytyksen kokemuksista ja saada mustana valkoiselle niitä asioita, mitkä ehdottomasti haluaisin välttää nyt jos synnyttämään sinne uudelleen päätyisin...

En tiedä vastaanko ihan liian myöhään, mutta on pelkopoli ja löytyy kokemusta. :) Neuvolasta terkka teki mulle sinne lähetteen, ensikäynti olisi voinut olla jo rv 20 tienoilla, mutta kesätöideni ja fiiliksieni vuoksi menin vasta rv 30 hujakoilla ensimmäistä kertaa. Nyt olen 2 kertaa käynyt juttelemassa kätilön kanssa ja kerran lääkärin kanssa, vielä olisi yksi sype-lääkäriaika ensi maanantaille (rv 37+0), jos vaan pysyn kasassa sinne asti... :rolleyes:

 

Ihan loistavia ja hyödyllisiä käyntejä ovat olleet. Empaattista ja ammattitaitoista henkilökuntaa osunut kohdalle näillä käynneillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ei ollenkaan liian myöhään vaan juuri parahiksi tulit vastailemaan :). Minulle sanottiin, et vasta rakenneultran jälkeen aletaan miettimään lähetettä pelkopolille jos tarvetta. Eli itselläkin menee varmaan vähän myöhemmäksi (nyt pian rv20). Mukava kuulla, että olet kokenut hyväksi. Millaisia nuo lääkärikäynnit ovat olleet? Voin kuvitella, että kätilön kanssa tulisi vapautuneemmin keskusteltua, mutta vaikea kuvitella mitä lääkärin kanssa kävisi läpi jos asia ei koske jotain kliinistä toimenpidettä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now