Possu

Repeäminen synnytyksessä


290 posts in this topic

Ihan yleisluontoisena galluppina kyselen mitä kävi epparille. Onko niillä taipumus repeillä? Ja onko eppari yhtään niin perusteltua kuin mitä lupaillaan. Eli repeääkö ilman epparia ja jos eppari tehdään niin repeääkö sitten silti lisää. Utelen. B)

Edited by PossuJossu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia, tuli toisen asteen repeämä. Olisko siis ollu ehkä 5 tikkiä? Aika kipeä olin pari viikkoa, mutta ei siitä enää mitään muista :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin pieni eppari, mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Käsittääkseni poika olisi mahtunut hyvin pihalle, mutta olin jo niin puhki pitkän synnytyksen ja pitkähkön ponnistusvaiheen jälkeen, että kätilö leikkasi nopeuttaakseen vauvan ulostuloa. Eppari napsaistiin supistuksen aikana eikä se tuntunut yhtään, ja poika tulikin pihalle heti seuraavalla supistuksella, tosin ponnistelin kätilön ohjeiden mukaan hyvin varovasti. Muita repeämiä ei tullut. Mitä kätilön puheista ymmärsin (mukana oli harjoittelija, jolle kätilö selosti toimiaan koko ajan) oli pään ulos saaminen kuitenkin aika tarkkaa hommaa, ettei lisärepeämiä tullut, eikä saksittu kohta revennyt lisää.

 

Haava oli kyllä todella kipeä useamman päivän, mutta yhtäkkiä kuusi päivää synnytyksestä kipu lakkasi. Nyt, kun synnytyksestä on kuusi viikkoa, arpea hädin tuskin edes huomaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari, jota pian jatkettiin kaksinkertaiseksi. Eli en revennyt, mutta pitkän epparin sain ja jos siis ei olisi lisännyt vähän matkaa, olisin sen epparin lisäksi revennyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummassakaan synnytyksessä ei tehty epparia enkä myöskään revennyt (ekassa pari tikkiä häpyhuuleen, mutta en laske sitä varsinaiseksi repeämäksi).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisessä synnytyksessä tehtiin eppari (kuten aina imukupilla otettaessa), enkä lisäksi revennyt.

 

Toisessa synnytyksessä epparia ei tehty ja tuli pari nirhaumaa, ei varsinaisia repeytymiä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin eppari ja sen lisäksi repesin, tikkien määrästä ei tietoa koska niitä ei nykyään lasketa, mutta lääkäri tikkasi. En tiedä oliko mun kätilöllä siksi kiire ponnistusvaiheen kanssa kun vuoro oli päättymässä kohta, vauvalla kun ei mitään hätää ollut. Ponnistamisesta jäi mieleen se, että kokoajan piti ponnistaa ja ponnistaa ja yhtään taukoa ei pidetty että paikat olisivat ehtineet venyä eikä paikkoja lämmitetty eikä rasvattu tms. Synnytys eteni tosi nopeasti ja jälkikäteen on jäänyt mietityttämään, olisiko repeämiltä pystytty välttymään tai edes pienemmillä sellaisilla selvitty, jos ponnistusvaihe olisi ollut rauhallisempi ja annettu välillä kudosten venyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia, repesin I/II ateen ripsauksilla. Tikkejä ommeltiin pitkään ja hartaasti, ja kävelin heti hyvin, mutta arasti. Paranemiseen meni joku kuukauden verran, mutta vielä 2kk tienoilla tuntui kiristystä. Hyvin meni :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari ja sen lisäksi repesin pahasti. En nyt jaksa muistaa, minkä asteen repeämistä oli kyse, mutta useamman ihmisen voimin tikattiin tasan tunti ja tikkejä tuli useampaan kerrokseen. Kivuttomaan kävelyyn ja istumiseen oli synnytyksestä pitkä aika. Josko toinen synnytys sitten olisi helpompi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia, enkä oikeastaan revennytkään. Yhden tikin nirhauma tuli virtsaputken seutuville. Mutta oli se ainokainen tikki pitkään ja hartaasti kipeä! :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin omalta osaltani, vaikka synnytys ei ollutkaan ihan normaalitapaus (vaan perätila, jolloin se epparikin on ensisynnyttäjällä automaattinen toimenpide). Eli eppari leikattiin, en (tietääkseni) revennyt lainkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisen asteen repeämät tuli, mutta epparia ei edes harkittu. Kätilö sanoi, että TYKSissä epparia ei leikata kuin todella erityistapauksissa. Nykyään kuulema mieluummin annetaan revetä, koska repeämät ohjautuu luonnollisempaan suuntaan (tms.) ja paranee nopeammin.

Aika pitkään mua tikattiin, kävely oli alkuun aivan tuskaa enkä istunut moneen päivään, mutta yllättävän nopeasti paranin ja noin kuukauden päästä kaikki oli jo täysin kunnossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari ja repesin lisäksi jonkin verran. Yhteensä tuli 34 tikkiä, joiden ompeleminen kesti mun mielestä ikuisuuden. Vauvan virheasennon takia jouduttiin käyttämään imukupia ja sen takia kai eppari ja repeämä tuli.

 

Ekat 3 vk olin tosi kipeä. Istumisesta ei puhettakaan ja vessassa käynnit oli tuskasia. Muistan, että vielä 3 kk synnytyksestä tuntui vihlomista alapäässä jos oli sattunut syömään liikaa juustoa ja vatsa oli ns. kovalla.

 

Hyvin ne kivut kuiteskin unohtuu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia, muutamaan nirhaumaan sain pari tikkiä. Kävely ja istuminen sujuivat samantien, ei toki täysin entisenlaisesti, mutta aika hyvin kuitenkin. Kävely palautui muutamassa päivässä ja n. viikon päästä istuminenkaan ei tuntunut enää miltään. Yhden tikin langanpää sensijaan pisteli ikävästi sen pari viikkoa minkä oli paikallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari ja sen lisäksi muutama repeämä tuli. Ipana oli tulossa avotarjonnassa, ja otettiin imukupilla ulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia enkä revennyt. Ilmeisesti 36 tuntia kestänyt synnytys teki tehtävänsä niiltä osin, että paikat oli kunnolla 'lämminneet'.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ensimmäisessä synnytyksessä tehtiin eppari (kuten aina imukupilla otettaessa), enkä lisäksi revennyt.

 

Toisessa synnytyksessä epparia ei tehty ja tuli pari nirhaumaa, ei varsinaisia repeytymiä :)

 

Pakko kommentoida tohon. Ei aina välttämättä tehdä epparia, jos käytetään imukuppia. Näin ainakin mulla. Tosin muutama repeämä siitä tuli, jotka sitten ommeltiin. Olihan ne ensin kipeet, mut aika nopeasti paranivat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun suurin pelkoni oli repeäminen synnytyksessä. Epparia ei tehty, enkä revennyt eli yhtään tikkiä ei tarvittu :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppari tehtiin, mutta silti tuli pieniä repeämiä joita ei edes tikattu. Kaikki parani aivan loistavasti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now