Possu

Repeäminen synnytyksessä


290 posts in this topic

Imukuppia varteen leikattiin eppari. Joka sitten repesi (ja se sattui enemmän kuin mikään ikinä). Kolmannen asteen repeämät ja revennyt sulkijalihas korjattiin sitten leikkuusalissa. Sain ehdotonta istumakieltoa 2+1 viikkoa. Ja sitten sain alkaa harjoittelemaan istumista. Ilman kyyneleitä pystyin istumaan n. 5vko synnytyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei epparia, en revennyt. Suht rauhallinen ponnistusvaihe (38min) ja välilihan hieronta todennäköisesti auttoivat osaltaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppari tehtiin ja sen lisäksi tuli sisempiin kerroksiin pieniä repeämiä. Ompeleita oli varmaan parisenkymmentä kaikenkaikkiaan mutta ihan hyvin onnistui kävely ja istuminen sen jälkeen. Haavat parani myös tosi nopeesti ja siitä olin kesähelteillä tosi tyytyväinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epparia ei tehty, koska ei ilmeisesti ehditty. Tyttö tuli niin vauhdilla maailmaan. Mulle tuli toisen asteen repeämät sekä emättimeen että välilihaan. Mitään puudutuksia tai kivunlievityksiäkään ei ehditty antaa, joten tunsin hyvin kivuliaasti alapään repeämisen ponnistaessa. Tikkien määrää en tiedä, mutta pitkään kätilö mua paikkaili. Kaksi viikkoa söin särkylääkkeitä alapään kipuun ja nyt kolmen viikon jälkeen pystyn jo istumaan suht hyvin. Tosin edelleen isommalla hädällä käyminen on yhtä tuskaa, vaikka pitää masun löysänä ruokavalion avulla. Mutta eiköhän se tästä helpota ajan kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytyksessä tehtiin eppari, enkä revennyt. Vanha epparihaava sitten kuitenkin antoi periksi kakkosen synnytyksessä ja siihen tuli muutama tikki (arpikudos kun ei jousta..). Se muinainen epparihaava oli kuitenkin triljoonasti kipeämpi kuin nyt tokalla kerralla sen pieni repeäminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummassakaan synnytyksessä ei tehty epparia, eikä myöskään repeämiä tai tikkejä tullut. Saas nähdä miten käy nyt kolmosen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisessä synnytyksessä pieni repeämä ja muutama tikki. Toisessa ei mitään.

Ei epparia kummallakaan kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa tehtiin kunnon eppari ja ei revennyt siitä enempää, tokassa tehtiin pieni eppari ja ei revennyt, kolmannessa ei tehty epparia ja tuli hartioista pienen pieni repeämä emättimeen, mä olin vaan iloinen, että kerrankin väliliha säilyi ehjänä vaikka oli kuitenkin yli nelikiloinen vauva :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppari tehtiin ja repesin silti lisää, olisiko ollu jopa 7 cm... Kipeä olin vielä monta kuukautta synnytyksen jälkeenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppari tehtiin, ei lisärepeämiä. Haava ei ole yhtään kipeä, vaikka sitä on kahteen kerrokseen ommeltukin. Istuminen onnistuu ihan mainiosti. Myöskään sen tekeminen ei tuntunut missään. Eli hyvät kokemukset!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari vasemmalle ja repesin lisäksi oikealle. Olin todella kipeä pitkän aikaan ja käveleminenkin oli tuskallista. Lisäksi leikattu haava tulehtui ja sain siihen antibiootit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari ja tuli repeämä. Tyttö oli pieni, mutta syntyi vauhdilla ja vielä nyrkki poskella. Tikkaaminen kesti ikuisuudelta tuntuvan ajan ja en istunut kunnolla noin viikkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa tehtiin eppari ja lisäksi tuli pari nirhaumaa (ponnistusvaihe 14min). Tokassa tuli I-II asteen repeämät (ponnistusvaihe 1 min). Ekasta palauduin (kykenin kunnolla istumaan ilman kipua) muistaakseni 2-3 viikossa, mutta tokassa ei tuntunut oikeassaan enää missään synnytyksen jälkeen :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari enkä revennyt lisää. Pystyin istumaan heti, vaikka haava oli kyllä kipeä. Kotona osa tikeistä irtosi muutaman päivän kuluttua ja sitten haavaa vasta kirveli, kun piti suihkutella. (Ja karseeta on, että haava aukesi sieltä "loppupäästä", eli oli sellainen ylimääräinen reikä alapäässä jonkin aikaa, keskilinjasta oikealla vielä:blink::wacko::D). Paranihan se sitten muutamassa viikossa kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin lueskelemassa, kun omaan synnytykseen on vajaat kolme kuukautta aikaa ja nämä asiat ovat alkaneet mietityttää ajoittaiseen pikkupaniikkiin saakka. Tosi monella on tuntunut tulleen lisärepeämiä, vaikka eppari olisikin tehty... hui.

 

Luin jostain toisella palstalla olevasta artikkelista, että eppari vastaisi aina asteen 2 repeämää ja sen tekeminen voi jopa edesauttaa sitä, että tulisi jopa tason 3 ja 4 lisärepeämiä. Kun epparia ei tehdä, on artikkelin mukaan tosi harvinaista, että tulisi vakavampia kuin 1 ja 2 tason repeämiä. Eli kysymys kuuluu: onko artikkelissa perää - onko moni revennyt ilman epparia tosi pahasti? Vai vaan "lievästi" (jos niin nyt voi tässä asiassa ylipäätään sanoa)?

 

Nimimerkillä eppariahdistus....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Linnea, en tiedä mistä luit artikkelin (lähteen luotettavuuden arvioinnin kannalta aika olennaista), mutta jenkithän tekevät epparin suoraan alaspäin joka saattaa edesauttaa jatkorepeämää sinne 3 ja 4 asteen repeämän suuntaan.

Suomessa eppari tehdään aina alaviistoon, jolloin voidaan ohjata sitä suuntaa sivulle peräsuolesta. Jos taas annetaan revetä, ei suuntaa voida kontrolloida mitenkään ja repeämissuunta on aika loogisesti aina suoraan alas.

 

Epparin tekeminen on kiinni sekä kätilöstä, sikiön painoarviosta että synnyttäjän lantion tilasta. Jos lapsi on pieni ja tilaa on hyvin, ei eppari ole välttämätön. Sen sijaan jos sikiö ei tunnu syntyvät hyvin vaan jää junnaamaan, on sille tehtävä lisätilaa jottei jouduta jäämään siihen piukkaan paikkaan jossa sydänäänet usein tuppaavat laskea.

Useat kätilöt puuduttavat ensisynnyttäjällä välilihan joka tapauksessa, mutta leikkaamista katsotaan sitten tilanteen mukaan.

Edited by laura!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuonpa oman kokemukseni edelliseen keskusteluun:

 

Eli mulle tehtiin synnytyksessä eppari, iso vauva (4600g), ja sillä alkoi olla jo tukalat paikat, kätilö halusi vauhdittaa ulostuloa. Epparista huolimatta repesin syvälle emättimeen melko pahasti, niin syvälle, ettei kätilö ylettänyt tikkaamaan, lääkäri onneksi yletti, meinasivat kärrätä jo leikkaussaliin... mutta tätä ei ole tarkoitettu mitenkään kauhutarinaksi, en tuntenut epparin leikkaamista, väliliha oli puudutettu, enkä myöskään tuntenut repeämistä, vaikka epiduraalin vaikutus oli jo ajat sitten lakannut. Eli se kipu synnytyksessä on jotenkin niin kaiken katavaa, ettei sitä osaa eritellä, lapsen ulos työntäminen sattuu, muttei sitä itse tajua, että mikä siinä milloinkin sattuu. Jos tajuatte mitä tarkoitan... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari (imukuppisynnytyksessä tekeävät aina) ja repesi sisäänpäin jonkin verran. Istuminen oli vaikeaa ja kivuliasta pari viikkoa. Sitten ei enää tarvinnut särkylääkettäkään ja haava alkoi näkyvästi parantua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now