Sign in to follow this  
Followers 0
Blixen

Järkyttävä väsymys raskauden jälkipuoliskolla

20 posts in this topic

Onkohan kohtalotovereita, jotka kärsisivät järkyttävästä väsymyksestä raskauden puolivälin _jälkeen_? Oire on varmaan alkuraskaudessa tyypillinen (ja varmasti yhtä lailla rajoittava), mutta nyt on menossa 29+0 ja kesästä saakka olen kamppaillut ennen kokemattoman koomaväsymyksen kanssa.

 

Olen koko ajan työkyvyn rajamailla, eikä mikään unimäärä riitä, ei vaikka nukkuisin viikonloppuna 12 h molempina öinä. Kokeilin viikon sairaslomaa, ja se auttoi sen verran, että loman jälkeinen maanantai sujui töissä melko hyvin, sitten koomaväsymys oli taas päällä.

 

Sokeriarvot kunnossa, hemoglobiini jo parilla mittauksella ollut 112, kilpirauhasenkin pitäisi olla ok. Välillä oon jo miettinyt, voiko olla jotain sydänperäistä, kun rytmihäiriöitä on mulla aina ollut. Mielialakin on ollut viime aikoina parempana, että ei pitäisi mitään psykosomaattistakaan olla.

 

...Vai onko tämä vain normaalia raskaana ollessa?

 

Raskauspahoinvointi on mulla ollut kovana ja oksentelua kesti taas about 23 viikkoa ja varmasti sekin on vienyt mehut elimistöstä. Tää on mun kolmas raskaus mutta tällaista väsymystä en oo ennen kokenut.

 

Ahdistaa, kun en millään meinaa saada töitä tehtyä, ja tuntuu niin tyhmältä että ainoa oikea syy on "väsymys". Joka päivä mietin, pitäisikö pyytää taas sairaslomaa, mutta pystyn säätelemään työmäärää, niin olen nyt yrittänyt tehdä sen minkä pystyn. Mutta morkkis tulee melkein joka päivä, kun saa lähteä häntä koipien välissä kotiin, kun tuntuu, että aivot vain sammuvat enkä mahda sille mitään. Kuin olisin koko ajan jyrän alle jäänyt.

 

Kuulostaako kenenkään mielestä tutulta? Onko mitään neuvoja?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hemoglobiini on alhainen, syötkö lisärautaa? Myös varastoraudat voisi mittauttaa. Koska hemppakin on jo noin alhaalla, voi olla että varastoraudatkin ovat vähissä ja se voi aiheuttaa väsymyksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Nadda kommentista. Joo onhan se vähän alhainen, mutta terkan mukaan näille viikoille ihan normaali. Ekassa raskaudessa esim. hemppa oli 104 ja voin ihan hyvin lukuun ottamatta paikallaan seisomista, mikä oli mahdotonta... Että on tässä varmaan muustakin kuin hempasta kyse. Huomenna on neuvola, kyselen kyllä nuo asiat ja ehkä taas kerran ruinaan myös kilpirauhaskokeita, just in case. Mutta luulen lähinnä, että tämä on jotenkin kokonaisvaltainen tämä mun tila, keho vain niin puhki ja antanut kaikki ravintoaineensa vauvalle; kun on kolmas raskaus 4,5 vuoden sisään ja joka kerta raju pahoinvointi kestänyt yli puolen välin, niin ei varmaan vain enää ole hirveästi jäljellä, mistä niitä ravinteita ottaa. Sen tyyppinen ainakin mun olo on. Tuntuu, että aivotoimintaa saa koittaa etsiä rautakangella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä mulla neuvoja niinkään mutta sympatiaa. :girl_sigh:  Mun väsymys johtuu kylläkin lähes suoraan huonoista yöunista (maks. 7h yö ja vähintään 5 herätystä, eli todella katkonaista ja pinnallista unta, usein nukun vain n. 5h ja helpostikin tunnin välein heräten, tai sitten saatan nukkua esim. 22-01, valvoa tunnin, nukkua 02-05, valvoa taas tunnin ja sitten nukkua vielä tunnin), mutta onhan tää nyt aivan järkyttävää. Lisäksi hemoglobiini on kohtuualhainen ja suola-arvot jatkuvasti alakanttiin verikokeissa.

 

Itse juon paljon kivennäisvesiä ja normaalisti karttamiani tuoremehuja yms. juomia, joissa on vähän muutakin kuin pelkkää vettä. Jos olisi varaa niin joisin Evokea päivittäin, nyt pidän sitä pahimman päivän ensiapuna. On siis ns. luonnollinen energiajuoma, vähän kuin terästettyä tuoremehua vähemmällä sokerilla. Karkit, kolajuomat sun muut herkut vain pahentaa tilannetta, niitä välttelen, ja pyrin syömään maksimissaan 3h välein ja kunnon ruokaa, vaikkei väsymyksen takia aina uppoaisikaan. Ulkoilen aina kun muut olot sen sallii, jos se nyt ei aina piristä niin vähän tuulettaa päätä. Koneella ja puhelimella istumista välttelen ja yritän tehdä edes jotain vähän aivoja vaativaa (siis mittakaavassa lapsen kanssa lautapelin pelaaminen ja neulominen). Paljon marjoja ja kasviksia yms. vitamiinipitoista evästä.

 

Näillä siis itse selviän päivästä toiseen. Tsemppiä! Mua aina naurattaa kun selitän jollekin näistä uniongelmista, että "joo no täähän loppuu sitten kun vauva syntyy, saa taas unta". Ihan varmasti. :grin: :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Blixen, lisäraudan syömisestä noilla viikoilla ei ole haittaa. Kukaan odottava äiti ei raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella saa ruokavaliosta riittävästi rautaa. Siksi lisärauta on perusteltua. En ymmärrä, miksi terkkarit sitä "pihtaavat". Eikä sen aloittamiselle edes ns. terkkarin lupaa tarvitse. Hyvät rautatasot auttavat palautumaan synnytyksestä ja jaksamaan imetysaikana. Sinuna kyllä aloittaisin lisäraudan, koska ei se varmasti ainakaan pahenna väsymystä! Päinvastoin voit saada siitä lisäpuhtia vauvan syntymänkin jälkeiseen aikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua väsytti todella paljon nyt kuopuksen kohdalla sekä alku- että loppuraskaudessa. Loppuraskaudessa etenkin mitattiin usein hemoglobiinia ja jokatapauksessa söin raskausmonivitamiinia. Veriarvot eivät väsymystä selittäneet. Eikä lääkäritkään sen kummemmin asiaa kommentoineet, synnärin ylilääkäri sanoi vaan, että ihmepä tuo olisi jos ei väsyttäisi tuossa vaiheessa raskautta. Eli en tiedä mistä johtuu, mutta kaiketi joillakin yksilöillä aivan normaalia (etenkin jos ja kun nuo muut tekijät on selitetty jo).

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi väsymyksestä kärsivä. Esikoista odottaessa väsymys helpotti viimeisellä kolmanneksella ja koin olon välillä jopa normaaliksi. Nyt väsymys on kestänyt ja kestänyt eikä loppua näy. Nyt on 34+1 viikot. Hemppa mulla oli jossain kohtaa pudonnut 157->114 ja terkka suositteli rautalisää niin halutessani. Aloitin rautalisän kun en jaksanut kunnolla työntää ostoskärryjä kaupassa. Viime neuvolassa hemppa olikin noussut 140 tuntumaan. Hemoglobiinin nousu auttoi vähän ja jaksan jälleen tehdä normaaleja juttuja ja viettää aikaa esikoisen kanssa (oli hankalaa jaksaa vilkkaan pojan perässä vielä keväällä). Normaali mun olo ei ole vieläkään eikä mikään unimäärä tunnu riittävän. Terkka ei ole oikein osannut sanoa, että mistä väsymys johtuu. Parin viikon päästä mulla on lääkärineuvola, katsotaan mitä lekuri sanoo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ida-Mari, sympatiasta ja neuvoista iso kiitos <3 se on hassua, miten ihanalta se sympatiakin tuntuu kun yksin miettii ja syyllistyy mielessään...

 

Nadda, muuten joo oisin jo rautapurkille kurotellutkin, mutta kun se on sitten yhtä ummetusta yhä pahenevia pukamia se loppuraskausaika. On se rauta kyllä varmaan pakko nyt aloittaa, mutta siinä syy, miksi oon itse venyttänyt tuota raudan aloitusta. Monivitamiinia oon pystyny syömään ehkä vasta 1,5kk kun tätä ennen se oksetti niin pahasti; olin ehkä ajatellu, että se jo ois auttanu hemppaan, mutta tosiaan voi olla hyvinkin ihan nuo rautavarastot loppu.

 

bohemian ja athella, kiitos kohtalotoveruudesta! Mulla ei tänään läppäri pysyny käsissä ku heikotti niin. Kauppakärryepisodin voin niin hyvin kuvitella! Mullakaan ei siis mikään määrä unta riitä; se kai tässä epätoivoiseksi tekeekin. En oikein enää itse keksi muuta vaihtoehtoa kuin sairasloman, ellei sitten terveydenhoitajalla huomenna satu olemaan jotain konstia. Tänäänkin nukuin parin tunnin päiväunet, vaan silti olen nyt ihan poikki. Mulla on voimia about kahdeksi tunniksi päivässä, ja aika tehokkaasti nuo 3- ja 1,5-vuotiaat ne mehut vie. Ja kun tätä on jo jatkunut sen verran kauan, että en usko, että mitään mullistavaa helpotusta ois tiedossa ennen ku vauva on ulkona. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen ollut kaikissa kolmessa raskaudessani todella väsynyt koko raskausajan. Kaikki "arvot", hemoglobiinit ja muut, on aina olleet ihan ok ja olenkin aina ajatellut, että väsymys vain on minulle tyypillinen raskausoire. Harmillinen kyllä kun se haittaa kaikkea elämää. :( Minullakin on ollut vaikeuksia saada töitä tehdyksi väsymykseltä, luojan kiitos olen opiskelija niin olen voinut aina säädellä jonkin verran työmääriäni raskausaikoina. Vanhemmat lapset vie tietysti sultakin Blixen paljon voimia joten ei ihme jos meinaa väsymyksen kanssa voimat loppua kokonaan. Minä nukuin kolmatta odottaessa melkein kaikki illat siitä hetkestä kun puoliso oli tullut kotiin ja ison osan viikonlopuista myös. Kyllä se harmitti ettei ollut kovin läsnä lapsille tuona aikoina,mutta minkä sille voi... Sairausloma kuulostaa mielestäni oikein hyvältä ja "oikeutetulta" vaihtoehdolta. Voimia teille väsymyksen kanssa painiville!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama täällä, terkkuja päikkäreiltä.. Silti väsyttää! Välillä tuntuu ettei mitään jaksaisi tehdä. Onneksi huomenna on neuvola, paljoa se ei kyllä auta kahden lapsen kotiäitinä, heh. Palaan myöhemmin lukemaan tarkemmin. Huomenna rv28.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kohtalotoveruuden jakamisesta Smultron ja Eleanoora :give_heart: Olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut kirjoittaa :) Juuri nyt istun töissä ja reilun tunnin on ollut koomaolo päällä, yritän kyllä sinnikkäästi näitä dokumentteja pyöritellä mutta ajatus on lakannut toimimasta.

 

Neuvolassa hemppa näytti vähän nousseen (116) ja terveydenhoitaja kyllä sympatisoi tilannettani. Kuulemma kohtalotovereita on muitakin. Sain ensi viikolle ajan neuvolalääkärille sairaslomaa varten. Käytännössä tosin olen todennut, että pakko mun on nämä tietyt työasiat tehdä joka tapauksessa, edes rimaa hipoen. Tosiaan se, miten väsynyt olen lastenkin kanssa, on kovasti masentavaa, etenkin kun sen "alun" pahoinvoinnin aikana en silloinkaan irronnut mihinkään leikkeihin tai oikein ulkoiluihinkaan.

 

Suurimman lohdun sain eilen mun ihanalta kampaajalta, jolla on narkolepsia. Oireitten kuvailussa oli paljon samaa, kun tästä väsähtelystä, koomaoloon vaipumisesta ja nukkumisen tarpeesta puhuttiin. Ennen diagnoosin saamista hän oli kohdannut monen lääkärin taholta vähättelyä siitä, ovatko oireet "todellisia". Ja vaikka tämä nyt on tietysti kovin eri asia tämä raskaudesta johtuva väsähtäminen, niin se kokemus tuntui paljon samalta. Mutta omassa mielessä sitten tämän syyllisyyden keskellä myös kirkastui, että onhan tässä onneksi tosi lyhyestä ajasta enää kyse. Ei tarvi enää kamppailla tällä tavalla jaksamisen kanssa kuin about 10 viikkoa oletettavasti. Mun kampaaja taas saa kamppailla todennäköisesti lopun elämänsä ajan tällä tavalla. :lipsrsealed:  Että ehkä sain sellaista mittakaavaa asialle. Hän myös kuvasi sitä, että olisi halua ja ideoita tekemiseen, mutta keho (väsymys) vain ei anna myöten. Siltä minustakin tuntuu esim. just tällä hetkellä. Jotenkin helpotti se, että on tämä kuitenkin todellista. Ihmiset varmaan vain tuppaavat vertaamaan aina omiin kokemuksiinsa, kun onhan nyt "väsymyksestä" kaikilla kokemusta. Mutta aiemmin en itse ole kokenut tällaista, vaikka esim. pikkulapsiarkea on eletty neljä vuotta.

 

Eleanoora taisitkin kuukausiketjussa kirjoittaa tilanteestasi, kerro lisää jos jaksat. :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullahan koomaväsymys oli koko raskauden alusta loppuun. Joka kerta neuvolassa sanoin tästä (taisin välillä itkeäkin väsymystä), hempat ei menny alle 125 kertaakaan jne. Harmiteltiin vaan väsymystä ja "sellaistahan se on raskaana". Nla lääkärille sanoin tästä sit joskus rv26, kun ei enää edes esikoisen kanssa jaksanut leikkiä. Lääkäri määräs kilpparikokeet, jotka pielessä. Lääkityksellä saatiin mut toimintakykyiseksi, ja sain sit energisen loppuraskauden pari viimeistä viikkoa, kun saatiin lääkitys kohdilleen.

Olisko sulla kilppariarvoissa parantamisen varaa? Lääkenosto paikallaan? Ymmärsin et sulla on kilppariongelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama vieras, onneksi sulla lopulta löytyi selitys väsymykselle! Tää mun väsymys tuntuu just sellaiselta, millaiseksi kilppariväsymyksen arvioin. Just että ajatuksia synnyttääkseen tuntuu, että pitää rautakangella vääntää aivoja. Mun kilppari on sellainen alavireinen, vähän niin kuin vajaalle vetää mutta viitearvojen sisällä. Ja koska neuvolaa kiinnostaa vaan ne viitearvot, niin luulen että en pääse kilpparikokeisiin enää vaikka miten ruinaisin. Raskausaikana seuratessa kilppariarvot on muutenki ollu paremmat kuin normielämässä, eli keho sen verran kompensoi. Meen keskiviikkona neuvolalääkärille ja ajattelin kyllä kilpparista mainita. Mutta toistaiseksi kukaan neuvolalääkäri ei ole pitänyt mun arvoja edes lievänä vajaatoimintana, vaikka niin ollaan oman lapsettomuuslääkäri-endokrinologin kans puhuttu. Ja mulla siis ei oo lääkitystä, koska tyroksiini yleensä lisää rytmihäiriöitä, ja niitä mulla on omasta takaa. Joskus kyllä vielä aion lääkitystä kokeilla, koska arvelen että tietty ajoittainen vetämättömyys on kilppariperäistä mulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa tutulta. Tosin mä ajattelin, että on vaan kaksosraskauden takia kroppa kovilla. Vajaatoimintaa kilpparissa täälläkin ja sain neuvoteltua hiukan isomman lääkityksen jossain välissä raskautta. Mutta parit päiväunet, kolme lämmintä ateriaa, nestemäinen rautalisä ja kotona hengailu auttoivat. Jaksoin sen vähän aikaa, lepäilin, söin, energiat palasi ja puuhailin taas vähän aikaa. Mummot meni rollaattoreilla ohi... Mutta oli kaamea ajatus, että jos vauva-ajan väsymys on näin invalidisoivaa, niin miten siinä hoitaa kahta kääröä. Onneksi, onneksi koomaväsymys loppui ja tuli se vauva-ajan väsymys, josta selvisi tsemppaamalla ja nukkumalla riittävästi. No toi jälkimmäistä ei saatu järjestetyksi, mutta olot oli onneksi erilaiset synnytyksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kulta, kaksosista ei ole kokemusta mutta tunnistan kyllä tuon eron, miten tämä koomaväsymys on erilaista kuin se vauva-arjen syvä väsymys. Kyllä itseäkin vähän hirvittää, että miten sitä sitten jaksaa kun vauva syntyy, kun ei tässä enää osaa kuvitella, millaista on kun oma olo on "normaali".

 

Sama vieras, oisin voinu ennakkoon käsikirjoittaa lääkärin kommentit kilppariasiaan. Ei nähnyt mitään syytä kontrolloida, kun "siististi pysyneet viitearvoissa". Neuvolan puolustukseksi todettakoon, että ne mun normimittaustulokset on otettu Väestöliitossa, eli ei noille ne näy, mutta viitearvoissa ne mun normaalit alavireiset arvotkin on (tyypillisesti about 3,2 ja 11,4 suunnilleen) ja kyllä nuo mun ymmärtääkseni voi lieväksi vajaatoiminnaksi lukea. Sanoi se lääkäri nyt myös, että loppuraskaudessa kilppariarvot voi heittelehtiä ja että se ei ois vauvan kannalta haitallista - noinkohan??

 

Sairaslomaa mulle tuli lokakuuksi eli äitiysvapaaseen saakka. Lääkäri kirjoitti sen niin nopsaan, että hyvä kun ehdin tajuta asiaa. Eli ei kyllä kyseenalaistanut mun oloa ollenkaan, olin varautunut vääntöön siitä, missä kunnossa olenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ TSH pitäisi olla raskauden aikana alle 2,5. On totta, että suurimmat ongelmat kilpirauhasen ongelmissa aiheutuvat raskauden alkupuolella, koska loppuraskaudessa vauvan oma kilpirauhanen toimii jo. Mutta en kyllä olisi noihin arvoihin tyytyväinen tai saisi mielenrauhaa vauvan hyvinvoinnin suhteen. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin siis nuo on mun normaalielämän arvot, raskausajan kilpparit on joka kerta ollu paremmat eikä neuvolassa edes näy noita huonompia arvoja. Mulla kiilaa raskaana ollessa alussa liikatoiminnan puolelle ja sieltä sitte pikkuhiljaa alkaa laskeutua ne arvot, eli viimeisin mittaus heinäkuussa oli jotain 0,8 ja 15,5. Periaatteessa en siis itsekään usko, että tällä hetkellä väsymys johtuis kilpparista. Mutta pidän tosi rasittavana sitä, miten lääkärit vain tuijottaa viitearvoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rautakuuri tekee kyllä ihmeitä. Oma hemoglobiini olikin tippunut 145->92 ja en jaksanut pahemmin kävellä, seisoskella ja hengittäminenkin oli uuvuttavaa. Ei tässä nyt pitkään ole ehtinyt obsidania (2tbl/pv), mutta sen tuntee jo olossa huomattavan hyvin. Vaikkei mitenkään pirteä olo ole, niin esim hengittäminen on mukavampaa jo. Suosittelen rautaa vaikkei mitenkään hurjan matalalla hemppa olisi, ihan olojen mukaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0