ruohosipuli

Miten olette päässeet yhteisymmärrykseen lapsiluvusta?

18 posts in this topic

Onko muita, joilla tulee riitaa lapsiluvusta? Meillä on kaksi ihanaa lasta, mutta haluaisin vielä kolmannen, mutta mies ehdottomasti ei. Asia on ollut riidanaiheena jo 7 vuotta joten mielipide tuskin kummallakaan muuttuu. Löytyykö vertaistukea tai vinkkejä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä sama tilanne. Mulla on välillä tosi kova vauvakuume ja mies on päättänyt, että lapsiluku on hänen kohdallaan täynnä :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

toivottavasti meille ei tule riitaa lapsiluvusta. sehän on aika iso asia, ei voi peruuttaa suuntaan eikä toiseen miten sitten tuleekin päätettyä. Ja yleensähän se joka haluaa vähemmän lapsia voittaa tässä koska se on "pienempi paha".

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niinpä..ja se on ihan oikeasti ihmeellinen juttu miten se mieli voi muuttua!

Meillä piti olla lapsiluku täynnä ja olimme mieheni kanssa siitä samaa mieltä. Vaan kuinkas kävikään..mulla (joka olin meistä se ehdottomampi asian suhteen) alkoikin ajatus kolmannesta pyöriä mielessä ja kai sitä voisi jo kuumeiluksi sanoa :D mies ei ole oikein osannut ottaa asiaan kantaa, mutta päätin, että jos hän ei asialle lämpene niin sitten annetaan olla. Saas nähdä miten se onnistuu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen mielestä kaksi lasta oli ehdoton maksimi, eikä kolmatta tulisi koskaan. Mä salaa haaveilin kolmosesta. Kävi sitten kuitenkin hupsankeikka, ja mieskin alkushokin jälkeen oli ihan mielissään. Raskaus meni heti alkuunsa kesken seitsemännellä viikolla, ja olin ihan murtunut, kun mies ei taatusti halua yrittämällä yrittää. Toisin kävi, mies ehti tottua ajatukseen viisihenkisestä perheestä :) kolme on aikalailla itsellekin se maksimi, mutta pahaa pelkään että siellä kolmenkympin tuolla puolen iskee iltatähden kuume... :grin:

Edited by Ekaterina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole lapsiluvusta riidelty alun jälkeen, kun totesin miehelle, että minähän sen päätän, koska minä kannan ja synnytän ja kärsin myös kaikki vaivat. Noh, sen jälkeen saatu lapsettomuusdiagnoosi myös vaikuttaa asiaan. Mutta veti miehen hiljaiseksi. Mä itse haaveilen yhdestä tai kahdesta, riippuu miten haastava ensimmäinen on. Mies on isosta perheestä ja haluaisi neljä-viisi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ihan alusta asti puhetta että kahta lasta halutaan. Nyt kun ekaa yritetään, on välillä noussut vauvakuume näin korkeaksi että voisin kuvitella hyvinkin koko futispallotiimin kokoinen perhe, mutta se kai jää joka tapauksessa haaveksi  :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on haaveissa se 3 tai 4. Mutta aika näyttää mikä on todellinen lapsiluku. Tuntuu että missä vaiheessa kaikki ehtii tehdä, mitä haaveilee elämässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehelle riittäisi varmaan yksi, mutta itsellä on haaveissa kaksi. Villeimmissä haaveissa jopa kolme. Mutta katsotaan... Emme ole kumpikaan enää mitään teinejä joten suurperheen kanssa pitäisi jo laittaa toimeksi. Lapsia ei siis vielä ensimmäistäkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies haluaa enintään yhden, mutta itsellä ehkä kuitenkin toiveissa kaksi. Realismi on kuitenkin iskenyt faktoja tutkiessa, esim. kahden lapsen päivähoitoon menee niin paljon rahaa, ettei meillä olisi siihen edes varaa. Joten alan itsekin kallistua siihen yhteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on nähtävästi aina vain halunnut yhden lapsen, mä kuusi, nyt kun on meillä on kaksi lasta, käydään tiukkaa vääntöä kolmannesta lapsesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olin välillä jos sillä kannalla että kaksi lasta riittää, mutta nyt on kai elämä käynyt liian helpoksi, kun vauvakuume nostaa päätään. Meillä on 5 ja 6-vuotiaat tytöt. Esikoinen saanut alkunsa alkion siirrolla ja kuopus yllättäen luomusti ilman yritystä. Eilen otettiin kierukka pois. Saa nähdä tulenko raskaaksi luomusti vai joudummeko käyttämään esikoisen hedelmöityshoidosta pakkaseen jääneitä alkioita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molempien lapsilukuhaave on tällä hetkellä sama. Uskon, että miehen päätös pysyy. Ollaan kuitenkin vielä sen ikäsiä, että mieli kerkeää muuttumaan (varsinkin mulla :/)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei oo muistaakseni ollut vielä edes puhetta montako tehdään :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on vähän mutkikkaampi tilanne ehkä.
Lapsia oon saanut kaksi. Haaveilin ja toivoin isosti kolmatta ja mies ei siihen suostunu. Muutaman vuoden kipuilinkin aiheesta isosti mut sitte hyväksyin tilanteen.
Tuli avioero.
Tuli uusi mies jolla itsellään kaksi lasta.
Nyt lapsia on siis 2+2.
Mies kuumeilee isosti että josko meille yhteinen nyytti vielä tulisi.
Eli nyt tarttis uusiks avata lapsihaaveet.. Kuumeen tuo on jo jotenkin tartuttanut eli onkohan meillä jonkun ajan päästä sitten viis lasta?  :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen tätä vanhaa ketjua, jos saisi vertaistukea aiheeseen. Meillä siis oltiin alunperin samaa mieltä asiasta, että kolmea lasta toivotaan. Meille on syntynyt kaksi elävää ja yksi enkeli ja tämän yhdistelmän jäljiltä toiveet eroavat. Minä haluaisin ehdottomasti vielä yhden, mies välttämättä ei. Keskustelu aiheesta on vaikeaa ja biologinen kello tikittää. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Entinen mieheni ja esikoiseni isä halusi "ainakin tusinan" omien sanojensa mukaan, mutta yksi saatiin ja sitten tiet erosivat. Nyt kohta kaksi vuotta uuden miehen kanssa ja hiljalleen nousee vauvakuume, mies ei vielä ole ihan varma haluaako omaa lasta (opinnot vielä loppuviimeistelyä vaille) mutta on meillä aikaa. Esikoinen vain alkaa olemaan jo iso ja tuntuu että ikäeroa tulee liikaa. Mutta mikä sitten on liikaa ikäeron suhteen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaksi lasta ja miehen mielestä lapset on tässä. Itse olin kuopuksen syöksysynnytyksen jälkeen samaa mieltä, että ei ikinä enää mutta nyt kuopuksen ollessa yli vuoden haluaisin kolmannen. Mies ei.

En tiedä muutunko katkeraksi jos joudun näinkin ison haaveen hautaamaan. Mutta enhän mä yksin sitä lasta saa tehtyä.. Ikää alkaa olemaan sen verran, ettei tässä voi mitään vuosia miestä lämmitellä. Enkä oikein osaa ajatuksistani miehelle puhua. Hän on niin ehdoton päätöksessään eikä tahdo ymmärtää, että jos asiasta keskustelee se ei tarkoita, että hänen päätään koittaisin kääntää. Huoh, miksi mun vauvakuumeen piti taas aktivoitua..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now