Käpyemo

Raivohullut raskailijat

34 posts in this topic

Ei hitsi, onneksi on muitakin vastaavassa tilanteessa. Olen koko raskauden ajan ajatellut että olen tullut hulluksi...

 

Päivällä loukkaannun herkästi ja yöllä valvoessa monet asiat jäävät mieltä askaruttamaan ja myllertämään pitkäksikin aikaa. Kaikki kommentit ärsyttävät ja loukkaannun kaikesta todella herkästi. Olisin luullut että gynekologi äitini olisi ymmärtänyt mistä kyse, mutta tuntuu että hän vain yrittää ärsyttää minua entistä enemmän ja syyllistää minua mielialan vaihteluistani. Olisin kaivannut jonkinlaista ymmärrystä raskauden aikana läheisiltäni. nyt viikkoja jo 38. toivottavasti tilanne helpottaa synnytyksen jälkeen :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt pitää oikeen avautua tähän ketjuun. Eli mä jostain saan hyvän idean puolustella raskaana työntekijöiden asioita nyt ja kuitenkaan en kestä jos saan kakkaa niskaani vaan alan heti poraamaan. Tiedän olevani oikeassa asiassa mikä meidän työyhteisössä on ollut pitkään tapetilla, mut kun siihen ulkopuoliset tulee väittämään toisenlailla miten tää homma menee niin pillahdan itkuun. No nyt sitten liitto on ottanut asian vastaan ja selvittelee tätä, jossa liitto ja työntekijät on yhdellä kannalla ja työnantaja puoli toisella kannalla. Ja itse olen melkein henkisesti valmis jäämään saikulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anikselle jaksamista, noi tilanteet on vaikeita ilman raskauttakin.

 

Tunnistan räjähdysherkkyyden täälläkin. Itkettää miten viattomalle esikoisellekin suuttuu aivan käsittämättömistä asioista, kuten että hän haluaa syliin kun minulla on muka kiire :'( Onneksi tunneherkkyydessä on myös muut puolet pinnassa: tulee itkua ja naurua ja rakastumisen huumaakin päivittäin. Nämä raivokohtaukset saisivat vaan jäädä pois.

 

Tänään 18+0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä nostelen tätä, jos sais vaikka vertaistukea.

 

Ekassa raskaudessa mun työkaveri arvasi ennen kuin olin edes testin tehnyt, että oon raskaana. Olin kuulemma harvinaisen kiukkuinen ja ärtynyt. 

Nyt tässä meneillään olevassa olin ennen plussaa tosi kiukkunen ja huomaan kyllä että pinna on lyhyempi kuin ennen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvasin näissä kahdessa viimeisimmässä raskaudessa itkuherkkyydestäni raskauden. Edellisen kerran räjähdin itkunsekaisesti jollekin seurakunnan adventtijuhlassa olleelle, joka valitti kahden lapseni kävelevän liian läheltä kynttilöitä. Itse asiassa näin vuosikausia jälkikäteen ajateltuna siinä saattoi olla perääkin. Minä olen melko itkuherkkä, mutta nyt vaikka Hesarista kun luin postimerkkilapsista (vanhempien tuberkuloosin vuoksi varhaislapsuutensa tärkeimmät kuukaudet erityisissa lastenkodeissa lapsista), vollotin maailman julmuutta aivan sydämen pohjasta. Kävin siis aleostosten lomassa Prisman hygieniatarvikehyllyllä. Sieltä muuten löytyy tosi hyviä ja aivan käsittämättömän edullisia raskaustestejä.

Nyt on kai 4+6 ja pistin ihan hirveän riidan pystyyn siitä, kun mies kävi kaverillaan ilmoittamatta, mihin on menossa, eikä vastnnut puhelimeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, kohtalotovereita! :girl_sigh:

Minäkin olen jatkuvasti kiukkuinen ja ärsyynnyn megalomaanisesti kaikista pikkujutuistakin. Tuntuu, että koko ajan saa pidätellä itseään, ettei räjähdä jollekin. Mieskin tietysti saa tästä osansa.. :( Lisäksi tunnistan itsessäni myös tuon itkuherkkyyden. Itken, kun olen vihainen, surullinen, iloinen, helpottunut.. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole mitään muistikuvia kahden ensimmäisen raskauden osalta raivohulluudesta, mutta lohduttavaa lukea nyt, että tää on ihan normaalia alkuraskaudessa. Oon ollu ihan varma, että kohta ne menkat alkaa kuitenkin, vaikka testit sanois mitä muuta, kun kimpaannun niin mitättömistä asioista. Näin tänäkin aamuna punaista kuopukselle, joka ei suostunut tömistelemään kenkiä ulkona ennen tarhan eteiseen siirtymistä. :unsure: Piti sitten pieni saarna pitää heti aamun kunniaksi ja nyt poden huonoa omatuntoa varmaan taas siihen saakka kunnes saan uuden syyn kiukustua ja näin se piiri pieni taas pyörii. :rolleyes:

Sanoin miehelle just autossa tänä aamuna (sen jälkeen, kun meinas mennä muki nurin jostain idioottiautoilijasta aamuruuhkassa), että tätä tää nyt on sit seuraavat x kuukautta ja sitten lapset vihaa mua ja tulee avioero ja oon kohta kolmen lapsen yh. En sentään itkuun pillahtanut, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oi mahtavaa että löysin tämän ketjun! Tunnistan! :unsure:

Kilahtelen mistä milloinkin lähinnä miehelle ja lapsille. Ja lapsiraukat ihmettelee, että mitä se äiti oikein kiukkuilee milloin mistäkin pienistä asioista. Ja hankalan tästä tekee vielä tässä vaiheessa se, että ei olla kerrottu vielä raskaudesta lapsille, niin ei voi millään oikein selitelläkään tätä kilahtelua.

Ja on mulla töissäkin pinna tavallista kireämmällä, vaikka siellä sentään jonkinlainen suodatin on päällä.

Toivon, että tää vähän edes helpottaa sitten kun pahin alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys alkaa helpottaa (nyt 11. viikko menossa). Muistelisin ainakin, että niin olisi aiemmissa raskauksissa käynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka normaalistikin olen aika räjähdysherkkä ja nopeasti kiihtyvä, tuntuu jo nyt alkuraskaudessa että homma leviää ihan käsiin... yritän miestä säästääkseni hengittää kymmeneen ja olla hyyyyyvin zen, mutta ihan aina ei kykene:blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now