Sign in to follow this  
Followers 0
yell

Pms-oireet synnytyksen jälkeen

7 posts in this topic

Meinasin otsikoida aiheen ensin "pms-oireet helvetistä", mutta ajattelin tämän otsikon tuovan laajempaa keskustelua aihepiiristä.

 

Huomasitko mitään eroa pms-oireissa ennen ja jälkeen synnytyksen? Onko mielialassa muutoksia, palaako pinna helpommin, kerääkö kroppa nestettä?

Onko kuukautisten aikana tapahtunut muutosta, kipuja, kramppeja, onko vuodon määrä sama kuin ennen synnytystä?

 

 

Kertokaa etten ole yksin. Kerran kuukaudessa minusta tulee raivohullu. Kolme päivää sitten karjuin miehelleni, joka arvosteli kaappien siisteyttä, niin paljon että ääni käheytyi, ja mökötin tämän jälkeen melkein kaksi tuntia kylpyhuoneessa. Tuona hetkenä käyttäytymiseni tuntui täysin järkevältä, mutta jälkeenpäin hävettää.

Olen myös huomannut, että viikkoa ennen kuukautisten alkua en siedä minkäänlaista perseilyä esikoiselta, ja komennan häntä välillä tarpeettoman kovasti. Mieli tuntuu myös masentuneita, ja usein ajatukset esimerkiksi omasta ulkonäöstä ovat toivottoman, ja tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi. Kuukautisten alkamisen jälkeen kaikki on kunnossa taas, ja olen oma iloinen itseni kunnes pms-oireet iskevät jälleen.

 

Löytyykö vertaistukea?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Et ole yksin. :)

 

Mulla on itse asiassa pms-oireet lieventyneet lasten saannin jälkeen, mutta alunperin olivat aika hurjat. Muutaman päivän masennus joka kerta, oikein kunnon masennus, sellainen että kaikki tuntuu olevan pilalla, tunnelin päässä ei näy valoa ja elämän jatkamiselle ei tunnu olevan syytä. Vaikka oikeasti kaikki on tosi hyvin ja tosiaan kuukautisten alkamisen jälkeen mieli oli taas normaali iloinen. Tuo pms-masennustila oli aina pelottava, mutta onneksi tiesi, että muutamassa päivässä helpottaa. Alavatsa on myös ollut aina kipeä, turvotusta paljon koko kehossa, jalat särkee niin että on vaikea nukkua, niveliä kolottaa, kaikin puolin mahdollisimman surkea olo siis. Kuukautisten ensimmäisinä päivinä vielä kohtu on supistellut tosi tuskallisesti, olen saanut kodeiini-lääkitystä selvitäkseni, mutta vuodepotilaana olen ollut aina kuukautisten pari ekaa päivää.

 

Nyt lasten saamisen jälkeen pms-masennus on onneksi lievempi, enää ei ihan tunnu siltä ettei elämälle ole mitään syytä. Ja kivutkin on lievemmät vaikka kyllä edelleen aika inhottavat. Sen sijaan toisen raskauden jälkeisissä hormonimuutoksissa puhkesi hormonaalinen migreeni, eli viikkoa ennen kuukautisia saan aina migreenin joka ei ole kyllä ihan hirveän kova, mutta aura on niin voimakas että olen huonon näkökyvyn vuoksi poissa pelistä.

 

Mä olenkin muutaman päivän ennen kuukautisia & niiden alussa vähän niinkuin sairaslomalla, silloin puoliso hoitaa mahdollisimman paljon lapsia (töissä käy siis kyllä silloinkin) ja mä saan muhia peiton alla lämpöpussin kanssa omassa rauhassa. Ja lapsille selitän aina, että olen kipeä ja siksi myös surullisen oloinen ja tavallista herkempi, että se menee kohta ohi, mutta tarvitsen omaa rauhaa parannellessa oloani. Puolisokin tietää olla vähän varovaisempi sanomisissaan tuona aikana, ja lohduttaa aina, että tämä on nyt taas vaan pms, kohta maailma näyttää taas valoisalta. Se on mulle tärkeää masennuksen hetkellä, että toinen muistuttaa tuosta. Eikä ota itseensä jos suutun tai loukkaannun pienistä.

 

Tsemppiä pms-kärvistelyyn, se ei kyllä ole kivaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos ihan hirveästi vastauksesta, Smultron!

Viimeksi tänään muistelin tuota edeltävää viikkoa ja tuli ihan hirveän surullinen olo. Siis mitä järkeä tässä on, että haluamalla halusin kaksi lasta, ja nyt kun minulla viimein on aivan ihana vauva esikoisen lisäksi, niin tuntuu että koko arki koostuu vaan tiuskimisesta ja komentelusta.

Viimeksi eilen esikoinen sai mulle tipan linssiin, olin aamulla vessassa ja esikoinen koputti oveen. Kysyin, mitä asiaa, ja esikoinen sanoi että haluaisi ostaa äidille vitaproota. Olin ihan että mitä, minkä takia, nii siihen hän vastasi, että jos äiti söisi vitaproota, niin äiti jaksaa häntä ja pikkuveljeä paremmin. :girl_sad: oli nähnyt telkkarissa mainoksen.

Menkat alkoi kolme päivää sitten, ja nyt tekisi mieli vaan halia esikoisen kanssa koko ajan. Eilen oltiin kaupungilla, niin käytiin jätskillä ja mulla oli oikein kuplivan hyvä olo kun näki, miten iloinen ja hyväntuulinen esikoinen oli.

 

Pelottaa kun ajattelenkin että sama kärttyisyys toistuu taas parin viikon päästä... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi pieni vitaproon hankkija. :/ Minkä ikäinen esikoisesi on, ymmärtäisikö hän jo jos selittäisi väsymyksen ja kiukkuisuuden johtuvan vaikka kehon kivuista ja huonosta olosta joka välillä tulee tms.? Niin että saisi oikein selkeästi kerrottua, ettei kärttyisyys johdu lapsista vaan vain purkautuu heihin. Mä ymmärrän niin hyvin tuon tunteen, että miksi hankin lapsia jos en kerran nauti tästä, se on kamala tunne ja on inhottavaa kun sen tulolle ei voi mitään.

 

Ymmärrän hyvin, että pelottaa taas uudet pms-oireet. Terveyskirjaston sivuilla (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00163) on mainittu B6-vitamiinin auttavan joillekin vakavissa pms-vaivoissa, sitä olisi varmaan helppo kokeilla kotona. Ilmeisesti myös hormoni- ja depressiolääkkeitä voidaan tarvittaessa kokeilla jos oireet on jatkuvasti tosi hankalat. Joidenkin artikkelien mukaan, joita olen vuosien saatossa lykenut, pms on itse asiassa oireyhtymä joka on aika harvalla ja jonka oireet ovat vahvat, eikä tarkoita yleisesti kuukautisia edeltävää hankalaa ja herkkää oloa joka vaivaa tosi monia, vaikka niihinkin pms-nimitystä arkikielessä käytetään. Tosin joskus olen nähnyt puhuttavan erikseen pms:stä ja pmmd:stä, esim. täällä https://womensmentalhealth.org/specialty-clinics/pms-and-pmdd/ . Tästä olen löytänyt myös vinkkejä http://www.pms.org.uk/support/suptreatmentguidelines, jos englanti taipuu. :)

Edited by Smultron

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tästä asiasta ei kukaan puhunut lapsensaannin yhteydessä. Mulla alkoi noin 8 kk synnytyksen jälkeen kuukautiset ja "normaali" hormonikierto. Tämän takia kärsin jatkuvista pahoinvointisykleistä ja kehonkivuista. Pahinta kuitenkin tosiaan oli mielialavaihtelut. Mikään ei ollut hyvin, mitään ei huvittanut tehdä, yksinkertaiset päätöksetkin tuottivat vaikeuksia. Näitä kesti aina pari päivää kerralla, jonka jälkeen tulivat taas fyysiset ongelmat. Mieskin oli jo huolissaan mun pääkopan kestävyydestä, kun eihän sitä oikein ymmärtänyt itsekään heti alkuun, mistä on kyse. Hormonien tasaantuminen kesti noin puoli vuotta, jonka jälkeen helpotti.

Edited by Glen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kans todella rajut olotilat kierron mittaan. Imetän 1,5-vuotiasta ja tuntuu, että nekin hormonit sotkee vielä pakkaa.

 

Mä oon alkanut pitää kalenteriin pientä päiväkirjaa näistä olotiloista, jotta ne tuntuis ede ennakoitavilta ja vois raivonpuuskan kohdalla todeta, että jaa tää on taas tätä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0