Milaliina

Raskausaika yksin

8 posts in this topic

Haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat odottaneet vauvaa yksin esim. etäsuhteen aikana. Eli siis ei yksinhuoltajia, vaan puoliso on jostain syystä pitkiä aikoja odotusaikana poissa.

 

Meillä on yritys käynnissä ja mies lähtee helmikuussa Kiinaan töihin viideksi kuukaudeksi. Mulla on opinnot kesken, joten jään Suomeen. Mietityttää, ollaanko ihan hulluja tän vauvaprojektin kanssa... Tulenko edes raskaaksi ennen miehen lähtöä? Miten jaksan yli puolet raskausajasta ilman miestä?

 

Kommentteja otetaan mielellään vastaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsis!

 

Mä oon molemmat raskausajat ollut yli puolet ajasta yksin. Mulle se on toisaalta ihan normaalia, en etukäteen mitenkään pohtinut et miten pärjään. Ainoa mitä oon stressannut, on lasketun ajan sopiminen kuvioihin, mut molemmilla kerroilla sekin on osunut sopivaan rakoon ilman järjestelyjä (miehen reissujen osalta siis :D ).

Kyllähän se ekalla kerralla vähän harmitti kun ei ollut miestä jakamassa uusia juttuja, eikä silloin ollu mitään facetime-puheluja, jotka nykypäivänä kummasti helpottaa yksinoloa.

 

On sulla mahdollisuutta mennä jossain vaiheessa käymään miehen luona? Helpottaa kummasti jos sen 5kk saa "katkastua".

 

Ja mitä tuohon jaksamiseen tulee, siis ihan fyysisesti, niin mun mielestä esikoisen odotusaikana ei ollut mitään ongelmaa kun sai levätä millon lystäs.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä aluksi mietin että ai kauhee, en mä vaan pystyisi, sitten muistin että vietinhän mä ekan raskauden puoliväliin asti viikot yksin kun mies oli armeijassa :blush: niin se aika kultaa muistot :grin: se alkuvaiheen paha olo oli mälsä kestää yksin kun oli pakko vaan jaksaa hakea itse ruokaa ( :grin: ), toisaalta sain tsempattua viikot ja miehen kotilomilla sitten sai olla passattavana :lol: sitten se energinen alkukeskiraskaus oli helppo kestää erossa, kun mitään ei juuri tapahtunut (liikkeitä tai neuvoloita), mä opiskelin kovaa vauhtia ja olo oli hyvä. Mies kun pääsi intistä tammikuussa niin oli kiva sitten kokea puolivälistä eteenpäin kaikki ihmeellinen. Mies pääsi ultriinkin mukaan, kun loppuintistä kuntoisuuslomilla sai arkivapaitakin ja sovittiin ultrat niille päiville.

 

Että etenkin ekan kanssa selviäö varmasti jos ei nyt satu megapahoinvointia tms., tokan kanssa vois olla raskasta kun pitäis yksin hoitaa esikoinen ja nauttia aamupahoinvoinnit jne :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä kuin edellä olevat, eli esikoisen odotusaikana ei ollut ongelma. Mun mies asui esikoisen odotusajasta 6 kk ulkomailla. Nähtiin muutaman kerran sinä aikana, mutta mies missasi kaikki ultrat ym. tärkeät tapahtumat. Kävin sitten 4D:ssä, että sai ihmetellä dvd:ltä tulokasta. Mitään muuta ongelmaa ei oikeastaan ollut kuin että olisi ollut kivaa, että hän olisi ollut jakamassa asioita juuri ultrissa ym. Ja jos olisi käynyt huonosti tai tullut jotain isompia ongelmia raskausaikana, yksin olisi varmasti ollut vaikeampaa jaksaa. Ekassa ultrassa mulla oli mukana ystävä ihan siltä varalta, että olisi tukea huonojen uutisten varalta.

 

Tokaa lasta odottaessa asuttiin koko perhe ulkomailla, mutta mies matkusti todella paljon ja olin paljon yksin 1-vuotiaan esikoisen kanssa ilman kunnon tukiverkkoa. Silloin oli paljon raskaampaa ja veikkaan, että yksin puurtamisesta johtuva väsymys osaltaan johti siihen, että olin aivan poikki ja oksentelin monta kuukautta. En oikein edes muista, miten selvisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä asuin yritysaikana ja raskauden ekat 6kk eri maassa kuin mies. En kokenu mitenkään vaikeana tai outona. Mulla oli yksi lapsi jo kotona, raskainta oli vaikea alkuraskauden pahoinvointi kun oksentelin päivittäin 2-3kk. Mulla oli apuna muu perhe, sisko asuu naapurissa ja äitini matkusti meille pari kertaa viikoksi avuksi, lisäksi olin useita viikkojen jaksoja sairaslomalla. Kävin neuvolah ja ultrat yksin, paitsi rakenneultraan mies pääsi mukaan kesälomalla.

Edited by Peppar

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla mies on ollut tässä raskaudessa paljon matkatöissä tyyliin ma-to/pe ja tullut viikonlopuksi kotiin. Yksin oon käynyt yhtä ultraa lukuunottamatta kaikki, mutta niin kävin esikoisesta ja kakkosestakin ja mulla niitä käyntejä on normaalia enemmän kun pitää käydä neuvolakäyntejen lisäksi Tays käynnit diabeteksen vuoksi. Ei olla nähty järkeä että mies olisi mukana niillä käynneillä, kun 2 kertaa kuussa tai enemmänkin pitää ravata raskauden takia jommassakummassa paikassa. Ja nuo viikot olen ollut nyt yksin 2 lapsen kanssa kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä plussasin huhtikuussa ja mies siirtyi ajalle touko-elokuu töihin toiselle paikkakunnalle. Kotona oli pari päivää viikossa ( ja silloinkin yleensä ihan rättipoikkiväsynyt). Olin siis lähes yksin koko alkuraskauden ja pyöritin arkea pian kolme vuotiaan kanssa. Kävin vuorotöissä ja esikoinen pk:ssa. Koirakin piti lenkittää monesti päivässä. Väsymystä ja pahoinvointia oli mutta niistä selvisin. Mies pääsi työvuorojensa puitteissa mukaan nt-ultraan, neuvoloissa olen käynyt yksin.

 

Ensimmäistä odottaessa en näe yksin olossa mitään ongelmaa ja mietinkin, että miten sä et pärjäisi?? Olen silti pohjimmiltani vähän sellanen " ei tartte auttaa"- tyyppi. Eikä meillä ole ollut tapana, että mies tyyliin hieroisi joka ilta väsyneen odottavan naisen jalkoja tms siirappia.

Jos on ennestään lapsia niin se kieltämättä tuo vähän lisähaastetta.

Esikoista odottaessa mies oli mukana neuvoloissa ja kaikissa ultrissa ym ym nehän sun mieheltä jäisi kokematta. Mun mielestä pääasia kuitenkin jos pääsee synnytykseen ja on mukana arjessa kun lapsi syntyy.

Edited by Retiisi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies asuu Ranskassa ja vauvakuume olisi pahana, mutta mulla alkoi just opinnot Suomessa. Nyt koitan järkätä että saisin lähteä vaihtoon lähelle miestä ja sitten ehkä saa vauva tulla. Toisaalta tiedän kyllä että mulla on täällä Suomessa hyvät tukiverkot myös, vanhemamt kyllä varmaan auttaisi paljon hoidossa, ainakin äiti kuulemma olisi ihan valmis mummuksi jo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now