Pelko häpäistyksi ja nöyryytetyksi tulemisesta

[Antheia]

32 viikkoa raskaana ja synnytyspelko pahenee vaan. Ajattelin alussa, että kyllä se ohi menee, kaikki pelkäävät, mutta pelko ja stressi vaan pahenevat kun laskettu aika lähenee. Olisin kehdannut puhua tästä neuvolassa, jos pelko olisi kivun pelkoa tms. mutta kun en synnytyksessä pelkää kipua, pelkään kontrollin menettämistä, häpäistyksi tulemista ja sitä, että joudun olemaan niin riippuvainen muista. Sitä että alapää turvonneena ja avonaisena joudun siellä levittelemään lääkäreille ja pahimmassa tapauksessa omanikäisille opiskelijoille, sattuu enkä voi tehdä mitään, henkilökunta ylenkatsoo ja tekee ne toimenpiteet mitkä haluavat, kysymättä minulta. Tiedostan kyllä, että osa peloista on ihan naurettavia ja että lääkärit eivät ylenkatso tai tee mitään ilman lupaa, mutta pelolle en voi mitään, siihen ei järjellä ajattelu tepsi kun hetkellisesti ja sitten taas paniikki ottaa vallan. Koko synnytystilanne tuntuu ihan hirveältä, vaikka odotan vauvan tapaamista innolla.

 

Takana parikin traumaattista kokemusta aihepiiriin liittyen, toinen nimenomaan lääkärissä, luulen että pelko juontaa juurensa niistä, vaikka molemmista tapahtumista onkin jo useampi vuosi. Tämä on ihan kamalaa. Iltaisin pelko iskee pahimpana, päivällä sitä ei ehdi niin miettiä mutta nukkumaan mennessä ajatukset alkaa pyöriä päässä enkä saa nukuttua.

 

Muita joilla ollut samanlaisia fiiliksiä synnytykseen liittyen? Että pelko ei ole ollut kivun pelkoa vaan jotain ihan muuta? Miten olette selvinneet? En osaa kuvitella pystyväni enää mainitsemaan tästä neuvolassa, siellä ei olla mitään peloista ainakaan vielä kysytty ja olen vaan vetänyt hymynaamarin päälle joka käynnillä ja esittänyt ettei mikään hirvitä...  

 

[marabello89]

Tsemppiä! Sanoisin että pelko kannattaa ottaa puheeksi ja kysellä lähetettä pelkopolille, eiköhän ne siellä osaa auttaa muidenkin kuin kipuun liittyvien pelkojen kanssa.

[LadyG]

Antheia suosittelen samaa kuin marabello89. Yritä kuitenkin ottaa vielä asia puheeksi neuvolassa. Jos susta tuntuu, että neuvolassa meinaat perääntyä ja vetää maskin päälle, niin entä jos kirjoitat sanottavasi paperille ja annat sen hoitajalle?

 

Jos tuntuu, että kontrollin menettää, niin ehkä hyvä käydä hoitajan läpi, mitä vaiheita synnytyksessä mahdollisesti on ja missä tilanteissa asiaan voi vaikuttaa. 

Ja kirjatat ylös "hoitotahto" eli haluatko mitään kivunlievitystä vai et. 

Sekä onko sinulla sovittuna joku henkilö, joka tulee tueksesi synnytykseen? Hänenkin kanssaan asiaa kannattaa ehkä käydä läpi (jos siis epäilee, että on liian väsynyt ilmaisemaan oman tahtonsa, niin tämä toinen voi sinun puolestasi siitä sanoa).

[Catherine]

Voi kurjaa Antheia, toivottavasti pelko ei pilaa koko odotusaikaasi. Ymmärrän nuo tunteesi: minuakin pelotti etukäteen juuri tuo ajatus tahdottomana toimenpiteiden kohteena olemisesta ja omassa synnytyskokemuksessani traumaattista oli juuri se tunne kaiken kontrollin ja arvokkuuden menettämisestä. Minusta oli siinä tilanteessa ihan hirveää istua keskellä lammikkoa, josta en tiennyt oliko se lapsivettä vai olinko laskenut alleni. Tuntikausia makasin kivuissa kun hölmö kokematon kätilö ei tajunnut antaa minulle kivunlievitystä koska olin aiemmin, synnytyksen ollessa paremmassa vaiheessa, sanonut etten halua mitään ja että pelkällä sisulla mennään. Jälkeenpäin olen saanut helpotusta kun olen voinut vertailla kokemuksia muiden naisten kanssa ja nauraa sille, miten ällöjä juttuja synnyttämiseen liittyy - ollaan naurettu kaikki peräruiskejutut yms, ja kipukin unohtuu ajan myötä ja siitä on tullut vaan sellainen sotatarina jota voin kertoa, mutta ei se silloin siinä tilanteessa yksin ollessa ollut tippaakaan hauskaa. En siis halua yhtään vähätellä noita pelkojasi, tavallaan niille on syynsä. MUTTA muista, että nämä ovat vain meidän päässämme olevia tulkintoja - eivät ne lääkärit ja kätilöt siellä ajattele, että he häpäisevät ketään. Heille se naisten alapäiden näkeminen ja kaikki synnytykseen liittyvä sotkuinen, inhottava touhu on työtä, jossa tavoitteena on huolehtia synnyttävän naisen ja syntyvän lapsen terveydestä.

Marabellon ja LadyG:n neuvot ovat tosi hyviä, eli ota nyt vielä asia puheeksi neuvolassa, taatusti ehtii vielä. Paperille kirjoittaminen on tosi hyvä idea. Jos ja kun sinulla kerran on takana jotain huonoja kokemuksia (hyväksikäyttö-?) niin sitä suuremmalla syyllä kannustaisin sinua pyytämään keskusteluapua tässä vaiheessa. Voisit saada mukavamman loppuodotuksen ja synnytyksen ja lievitystä pelkoihisi.

Ja tukihenkilö on tärkeä. Puoliso tai muu läheinen. Itselläni oli mies mukana mutta hän oli ihan yhtä ulalla kuin minäkin, joten jos meille tulee toinen lapsi niin aion ottaa doulan.

[Antheia]

Kiitos kaikille tsemppailusta ja kivoista sanoista! Nyt alkaa h-hetki olla lähellä jo, viikkoa 39 eletään. Neuvolassa en ole suutani auki saanut, mutta miehen kanssa olen puhunut enemmän asiasta. Suurin apu tilanteeseen kuitenkin tuli ihan yllättäen, kun jouduin synnytyssairaalan osastolle tarkkailuun muutamaksi päiväksi. Pääsin siis tutustumaan paikkaan ja ihmisiin vähän etukäteen, ja siitä oli ihan hirvittävästi apua! Siinä jotenkin huomasi, että se meno siellä on ihan inhimillistä, kätilöt ja muut tosi mukavia ja kunnioittavia ja muutenkin tunnelma kiva, vaikka sairaaloissa nyt yleensä ottaen onkin aika ankeaa. En siellä edes synnytystä sen kummemmin ajatellut, mutta jälkeenpäin tajusin, että hei, eihän se ole enää yhtään niin iso mörkö kun aikasemmin. Toki edelleen jännittää ja hiukan pelottaakin ajoittain mutta huomattavasti rauhallisemmilla mielillä mennään.