Sulkijalihaksen repeämä

[ejkku]

Haluaisin kuulla kokemuksia sulkijalihaksen repeämästä, ja siitä toipumisesta sekä mahdollisesta korjausleikkauksesta. Erityisesti minua kiinnostaa jälkikäteen tehdyt korjaukset.

 

Itselläni on sellainen tilanne, että ensimmäisessä synnytyksessä repesi peräsuolensulkija osittain, mutta sitä ei lähdetty korjaamaan leikkurissa vaan tikattiin synnytyssalissa. Synnytyksen jälkeen tuntui, että toivuin hyvin eikä ollut ongelmia. Sain toisen lapsen 1,5 vuotta tuon jälkeen normaalilla alatiesynnytyksellä ja sen jälkeen alkoivat ongelmat. (Toisessa synnytyksessä minulle laitettiin vain yksi tikki eikä tullut repeämää, mutta jostain syystä vaivat alkoivat toisen synnytyksen jälkeen).

 

Huomasin ilman karkailua ja kiirettä vessaan varsinkin, jos vatsa oli löysällä. Vatsataudissa en pystynyt pidättämään ulostetta. Oli myös muuta häikkää ulostamisessa, muun muassa suoli ei tyhjentynyt kunnolla ja en aina tuntenut onko tulossa ilmaa vai isompaa hätää. Ajattelin aluksi, että mulla on kahden raskauden jäljiltä lantionpohja niin huonossa kunnossa, että vaivat johtuvat siitä. Kävin gynellä, kun synnytyksestä oli 11kk ja hän tutki myös peräaukon, mutta oli sitä mieltä, että fysioterapia riittää ja että vaivat ovat vain normaalia synnytyksen jälkeistä vaivaa, koska synnytyksestä on vasta vähän aikaa. No kävin fysioterapiassa ja tein kotona ahkerasti jumppaa. Pientä apua tästä sain, mutta päivittäiset ongelmat jatkuivat. Päätin hakea toisen mielipiteen toiselta gyneltä, joka taas sanoi, että hän ei huomaa mitään epänormaalia, mutta laittoi lähetteen gastrokirurgille tarkempiin tutkimuksiin.

 

Kävin tällä viikolla sitten tuolla gastrokirurgilla, ja sain ikävän tuomion. Normaali väliliharakenne puuttuu lähes täysin ja siinä missä pitäisi olla sulkijalihasta onkin lähinnä vain arpikudosta. Nyt sitten odottelen pääsyä gastroenterologian polille tarkempiin tutkimuksiin. Lääkäri oli alansa huippu, ja oli sitä mieltä, että korjausleikkausta ei välttämättä mun haitta-asteella lähdetä tekemään ja vaivat pahenevat iän myötä. Ihmetteli myös miten esimerkiksi gynet eivät olleet huomanneet mitään, koska muutos oli silmällä nähtävä.

 

Muutama päivä onkin mennyt nyt aika shokissa vaikka olinkin tätä jo aavistellut. Olen palannut töihin toisen lapsen jälkeen ja töissä olo on vaivojen kanssa aika taiteilua välillä. Myös sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet jännittää tuon ilman karkailun takia. Olen myös muuttanut ruokavaliotani tosi paljon ettei ilmaa alkaisi kertyä ja töissä en uskalla syödä juuri ollenkaan. Tuntuu ihan hirveältä ettei tähän ehkä ole parannusta tiedossa ja että vaivat vaan pahenevat iän myötä.

 

Kaipaisinkin siis teidän kokemuksianne ja vertaistukea. Mulla on vielä myös mietinnässä, lähdenkö tekemään asiasta jotain potilasvahinkoasiaa, mutta nyt en ole vielä sitä jaksanut ajatella.

[Helium]

Tosi kurjaa että sulle on käynyt noin.   Itselläni on samantyyppinen tausta. Mullakin tuli ekassa synnytyksessä ulomman sulkijan täydellinen repeämä. Se korjattiin heti leikkurissa. Toipuminen tuosta ekasta synnytyksestä kesti todella pitkään. Täysin entiselleni en ole tullut enkä tule. Toisen lapsen sain suunnitellulla sektiolla omasta toiveestani. Mullakin pidätyskyky huononi oleellisesti tuon repeämän jälkeen. Välillä on tosi kiire vessaan mutta housuun ei ole onneksi kertaakaan tullut. Jumppasin lantionpohjaa ahkerasti ja useampi gyne on todennut lihasvoiman olevan todella hyvä eli en odota enää parannusta pidätyskykyyn. Valitettavasti mulla jäi myös pysyviä ongelmia ulostamistoimintoihin. Jos uloste on vähänkin kovempaa niin ulostaminen on todella kivuliasta ja usein tulee verta. Lisäksi mulla on kuukautisten aikaan aika kovia kipuja tuolla alueella, olen tulkinnut sen liittyvän repeämään. Hormonit luultavasti vaikuttaa arpikudokseen joka ilmenee kipuina. Mulla on myös yhdyntäkipuja. Olen kysynyt gyneltä korjausleikkauksesta mutta gynen mielestä se saattaisi vain pahentaa tilannetta enkä ole sitä asiaa pidemmälle vienyt. Eniten huolettaa se että minkälaisia ongelmia on odotettavissa vanhana, huononeeko pidätyskyky vielä paljonkin. Toivottavasti saat helpotusta tilanteeseesi. 

[ejkku]

Kiitos paljon vastauksestasi. On helpottavaa kuulla ettei ihan yksin ole näiden vaivojen kanssa vaikka kenellekään ei tällaista toivo.

 

Kuinka paljon teit tuota lantionpohjan jumppaa? Mulla nyt kohta pari kuukautta säännöllistä jumppaa takana enkä huomaa oleellista eroa. Ehkä kuitenkin hieman auttanut tuohon ilmankarkailuun. Joka tapauksessa jatkan reeniä, koska ei siitä mitään haittaa ainakaan ole.

 

Minuakin huolettaa tuo, että iän myötä tilanne pahenee. Olen 33-vuotta ja mietin jo, että pitääkö jossain vaiheessa harkita alan vaihtoa pois asiakastyöstä. 

 

Tulen kyllä kertomaan tänne, miten tilanteeni etenee. Jospa siitä olisi jollekin toiselle vaivan kanssa kamppailevalle hyötyä.

[ejkku]

Laitan tilannepäivitystä vaikka tämä hiljainen ketju onkin. Jos joku vaikka painii samanlaisten vaikeuksien kanssa niin ehkä tästä kirjoittamisesta voi jotain hyötyä olla. 

 

Kävin uudestaan gastrokirurgilla, joka tutki sulkijalihakset ultraäänellä. Uloimmassa sulkijassa isommat vauriot ja sisäisessä pientä vauriota. Lääkäri oli sitä mieltä, että kannattaisi ilman muuta leikata. Kysyin monta kertaa, onko leikkauksesta varmasti hyötyä, ja hän pysyi kannassaan. Olen kuullut ristiriitaista tietoa noista jälkikäteen tehtävistä korjauksista, ja olisikin ollut mukavaa, jos lääkäri olisi lähtenyt enemmän aiheesta keskustelemaan. Nyt minua mietityttää kovasti, uskallanko mennä tuohon leikkaukseen. Pelottaa, jos vaiva menee vielä huonommaksi ja onhan tuossa todella pitkä sairasloma (1kk) jolloin ei saa nostella, ponnistella yhtään tms. Mulla on 1- ja 3-vuotiaat lapset, joten käytännöntoteutus aika haastava tuon sairasloman suhteen.

 

Mikäli jollain on kokemusta noista jälkikäteen tehdyistä korjauksista, olisin todella kiitollinen kaikista kokemuksista. Tuntuu, että jäin nyt ihan yksin pohtimaan tätä leikkausasiaa. Toki olisi ihanaa, jos edes jotain apua leikkauksesta olisi. Sen verran lääkärikin sanoi, että leikkauksen tulos todennäköisesti huonontuu ajan myötä.

 

Lisäksi lääkäri sanoi, että tässä on tapahtunut hoitovirhe mun ekassa synnytyksessä, ja nyt pitäisi sitten jaksaa tehdä potilasvahinkoilmoitus. 

[sarvis]

En voi samaistua kokemukseen muuten, kuin 4. asteen repeämän osalta. Omani korjattiin heti synnytyksen jälkeen, aamuyön tunteina leikkaussalissa, mukana gynekologi ja gastrokirurgi. Olen käsittänyt myös, että paras lopputulos tulee, kun korjataan leikkaussaliolosuhteissa ja pian synnytyksen jälkeen (ei siis viikkojen kuluttua).

Kuulostaa tympeältä, ettet saanut kunnollista vastausta kysymykseesi leikkauksen riskeistä. Kävitkö siis julkisella puolella mahdollisessa leikkaavassa yksikössä arviossa?

Edited March 19, 2017 by sarvis

[ejkku]

Juu, paras tulos on heti korjattuna. Lähinnä mietityttää, voiko mennä huonommaksi, jos jälkikäteen korjaillaan. En odota, että tilanne kokonaan enää korjautuisi, mutta pienikin hyöty toisi helpotusta arkeen.

 

Kävin siis ensin yksityisellä gastrokirurgilla, joka laittoi mut TAYS:aan leikkausarviota varten gastroenterologian polille. TAYS:an gastrokirurgi oli sitä mieltä, että leikataan, parannusta tulee eikä yhtään lähtenyt keskustelemaan mun epäilyksistä. Kuitenkin olen kuullut, että joillekin on sanottu, ettei jälkikorjausta kannata lähteä tekemään ja että voisi tilanne huonontuakin leikkauksen myötä.

[sarvis]

^Leikkauksissa on tietysti aina se komplikaatioriski olemassa, mutta ehkei se sun tapauksessa ollut tosiaankaan niin suuri huomioiden lähtötilanne, jos leikkausta kuitenkin suositeltiin selvästi? Kirurgikaan ei yleensä mielellään leikkaa, jos tietää että huono tulee. Saisitkohan soitto- tai käyntiaikaa uudelleen, jotta voisit jutella kirurgin kanssa leikkauksen hyödyistä ja haitoista?

Lähtökohtaisesti olen ymmärtänyt, että korjattiinpa miten ja milloin vaan, tulos huononee iän myötä kaikilla. Mutta sun kohdalla oireita on sen verran paljon, että harkitsisin varmaan leikkausta ihan vakavasti. JOS siis kunnollinen konservatiivinen hoito on edeltävästi kokeiltu (lantionpohjan fysioterapiat ym.) riittävän pitkältä ajalta. Onhan se kyllä totta, että jos siellä on arpikudosta pitkältä matkalta, ei siihen taida paljon fysioterapiat auttaa, kun arpi ei juuri jousta eikä reagoi muutenkaan normaalin supistuvan lihaskudoksen tavoin.

Toivon paljon tsemppiä.

[ejkku]

Kiitos Sarvis vastauksestasi. Aina auttaa, kun voi asiasta vähänkään jutella. Haluaisin itsekin ajatella, että kirurgi ei lähtisi tekemään turhaa työtä varsinkaan julkisella puolella. Voihan olla, että mun vauriossa on jotain, mikä puoltaa leikkausta verrattuna jonkun toisen tapaukseen. En tiedä. Kirurgi sanoi, että komplikaatiot ovat yleensä haavan paranemiseen liittyviä eivätkä yleensä vaikuta leikkauksen lopputulokseen. Leikkauksistahan on tehty Suomessa 2005 väitöskirja, ja 2/3 osaa sai jonkinlaista hyötyä leikkauksesta. Hyödyt pienenivät ajan myötä.

 

Täytyy miettiä, kysyisinkö uutta aikaa tai menisinkö sille yksityiselle gastrokirurgille keskustelemaan. Toisaalta houkuttaisi kovasti kokeilla, josko edes pientä hyötyä saisi leikkauksesta. Ei vaan tämän hoitovirheen myötä ole luotto ihan 100%. Fysioterapia on kohdallani kokeiltu eikä siitä mainittavaa hyötyä ole ollut. Teem kuitenkin harjoituksia koko ajan.