Guest Retiisi

Turhaa huolta ja murhetta

10 posts in this topic

Mä kaipasin odotusaikana tällaista ketjua. Meille on molemmissa raskauksissa muun muassa ultrien ja sikiöseulontojen myötä tullut ylimääräistä huolta ja murhetta vaikka kaikki on loppujen lopuksi ollut aina hyvin ja huoli aiheeton.

Lohdullista olisi ollut yhdestä ketjusta lukea että mm tarkat ultrat ja seulat voivat muka löytää vaikka mitä mutta loppujen lopuksi mitään löydettävää ei olekaan ollut.

 

Ensimmäisessä raskaudessa kävimme yksityisellä ylimääräisessä rakenneultrassa\3D:ssä. Lääkäri löysi vauvan suolistosta jonkun ihme pullistuman ja kunnallisella puolella vauvaa ultrattiin sen jälkeen parikin kertaa ennen syntymää. Viimeisimmässä ultrassa lääkäri oli sitä mieltä että taitaakin olla vain normaali suolenmutka ja sitä se todennäköisesti olikin. Ei siis poikkeavaa.

 

Toisessa onnistuneessa raskaudessa ensin hälyytti vkolla 12 seula. Kohonnut downriskiluku 1:152. Niskapoimu ok mutta muut tekijät saivat riskiluvun kohoamaan. Prosentuaalisesti järkeiltiin riski pieneksi mutta kyllähän se mietitytti. Nipt- testi otettiin ja viikon odottelun jälkeen saimme kuulla että terve tyttö on tulossa.

 

Seuraava turha huoli tuli rakenneultrassa kun lääkäri oli näkevinään lievän kampurajalan. Mietittiin lastenlääkärin konsultaatiota, lääkäri kysyi onko mielessä keskeytys ( no ei todella ollut, eikä sitä noilla perusteilla edes saa!). Stressiä en tästä mahdollisesta kampurasta ottanut. Sen olisi kuitenkin saanut " korjattua". Uusintaultrassakin kävin, samalla lääkärillä. Ei selvyyttä, kampuraa epäiltiin.

Tytön synnyttyä ei kampurasta tietoakaan. Jalka oli vain ollut siinä asennossa kohdussa että epäilys heräsi.

 

Hienoahan se on että nykyään pystytään kaikkea tutkimaan ja on mahdollisuus varautua etukäteen jos jotain poikkeavaa löytyy. Mutta.....

Edited by Retiisi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla varmaan suurta turhaa huolta ja stressiä aiheutti esikoisen odotuksessa se, kun viimeisillä viikoilla mursin jalkani ja se kipsattiin ja surin että miten synnytys sujuu jalka kipsattuna ja miten pystyn hoitamaan vauvan. niin ja koska jousin pistämään napapiikkejä niin jännitin saanko kivunlievityksiä niiden takia yms. Kyllähän se siitä sitten suttaantui ja otettiin tosi fiksusti se kuppanen kipsi sitten itse pois, kun sitä ei suostuttu vaihtamaan synnytyksen jälkeen ja siellä oli kaikki inhat nesteet mitä nyt synnytyksessä tulee sisällä...Et vauvanhoito suju sitten ihan hyvin kun ei ollut kipsiä, sidettä käytin jonkin aikaa, hyvin parani onneksi :)
 

Kakkosen ja nyt tän kolmosen raskaudessa mulla on ollu raskausdiabetes ja otan tästä kyllä aivan liikaa paineita ja stressiä. Kakkosen kanssa onneksi se stressi ja huoli osottautui turhaksi ja kaikki meni hyvin, eikä vauvalle ollut tullut mitään haittaa radista. Nyt sitten jännitellään tämän kolmosen kanssa vielä bauttiarallaa 12 viikkoa miten käy. On aika pitkä aika murehtia joka suupala :/

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

En edes kehtaa kertoa, mistä kaikesta olen ollut huolissani. Osa huolenaiheista on niin järjettömiä, että sen tajuaa itsekin. Viime viikkoina olen mm. miettinyt, olenko aiheuttanut vahinkoa syömällä yhden runebergintortun ja poronkäristystä - koska torttu on ehkä kostutettu punssilla ja poronlihassa on Tsernobylin jäljiltä cesiumia! (Ja todellisuudessa mm. joka päivä poroa syövät poronhoitajat sairastavat syöpää ja muita vakavia sairauksia vähemmän kuin muut.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin kirjoitanko huoleni ja murheeni tänne, kun koko raskausaikani on ollut yhtä huolta ja murhetta...

Päätin sitten kirjoittaa, kun huomasin samoilla raskausviikoilla olevia muitakin huolestuneita :). No pitkälle ollaan päästy

kaikista vaikeuksista huolimatta, joten ehkä osan huolista voikin jo heittää menemään :).

 

Ensi alkuun pelkäsin siis keskenmenoa taustani sekä jatkuvan hematoomavuodon vuoksi. Kun päästiin raskaudessa pidemmälle,

hematooma aiheutti korkean lapsiveden menon ja lääkärit eivät paljoa toivoa antaneet vaan käskivät varautua raskauden

keskeyttämiseen. Kun vedentulo loppui ja kaikki näytti muuten hyvältä alkoivat supistukset, jotka ovat nyt kypsyttäneet paikkoja.

Niin ja yhdessä vaiheessa pelkäsin raskausmyrkytystä, kun silmissä näkyi tähtiä, proteiinit oli vähän plussalla ja

verenpaineet nousivat nousemistaan (no se oli turha huolenaihe).

 

Tämänhetkisenä huolena ja murheena on vauvan ennenaikainen syntyminen, vauvan perä-jalkatarjonta sekä mahdollinen

sektioon joutuminen. Perätilaan liittyen murehdin kaikkea mahdollista, mikä vauvalla voi olla hätänä (esim. napanuora kaulan

ympärillä, lyhyt napanuora, huonot virtaukset) sekä perätilan seurauksia (kuten lonkkaluksaatiota). Ja välillä sitä kun vauva ei

enää pyöri ja venkslaa samalla tavalla tuolla mahassa kuin ennen (ehkä on vain löytänyt hyvän asennon tai tila on vähentynyt :)).

Huolta ja murhetta riittää siis vielä vähän loppuajallekin (synnytystä/sektiota/seurauksia ei parane edes alkaa miettimään :)).

 

Ajatellaan positiivisesti, unelmoidaan hartaasti ja pidetään lippu korkealla!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas sinulla ollutkin murehtimista. Perätilahan jo itsessään voi aiheuttaa sen, etteivät liikkeet tunnu niin voimakkaina. Kun on näille viikoille päästy, luultavasti kuitenkin käy hyvin lopulta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapseton on huoleton :)

 

No eiköhän tuo murehtiminen jossain määrin sisälly raskausaikaan meillä kaikilla...

Ja kyllä se aika kultaa taas muistot tästäkin raskausajasta, mutta olisihan tämä odottaminen voinut olla huolettomampaakin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen raskaudessa seula hälytti, down-riski oli 1:30. Oli suuri myooma kohdunsuulla, lääkärit sanoivat että sektiolla syntyy koska myooma blokkaa kohdunsuun. Supistuksia oli raskauden puolivälistä ja välillä olin vuodelevossa, välillä sairaalassa tarkkailussa yön yli.

 

Täysin terve lapsi syntyi alakautta laskettuna aikana. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua huolestuttaa joka kerta, kun vauvan liikkeet vaimenevat edes hetkeksi. Siis aika monta kertaa jokaisen päivän aikana. On tässä ollut ihan oikeaakin huolenaihetta, mutta jotenkin aivot ovat ihan ylivirittyneet huolikanavalle. Neuvolan terkka lohdutti, että sekin on äitiyteen valmistautumista ja sinänsä ihan normaalia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nt-ultrassa lääkäri löysi poikkeaman vatsanpeitteissä. Oli toisaalta aika aikaiset viikot nt-ultralle (koska varattiin la:n mukaan) ja mahdollista myös, että poikkeama häviäisi. No saatiin toki kontrolliaika, mutta mielessä pyöri tietenkin omphalocele ja gastroskiisi ja niihin liittyvät mahdolliset muut kehityshäiriöt. Toki myös "fysiologinen napa", joka häviäisi pian, olisi mahdollinen. Toki huoletti paljon ja luin sitten tyhmänä myös googlesta, vaikka lääkäri selitti asiat hyvin.

 

No onneksi poikkeamaa ei seuraavassa ultrassa enää ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ite mietin paljon sitä, että tässä kun neljättä odotellaan, että voinko olla niin onnekas, että saisin vielä neljännen terveen lapsen. Mielessä siis pelko, että kun kolme on jo tervettä, niin onko todennäköisyys jo suurempi, että tällä vauvalla (rv 10) on jotain... :huh: Takana myös yhteensä kolme tuulimunaraskautta, eli kai se on jo tajunnassa huoli siitä, että kaikki ei mene niin kuin toivoisi. NT-ultra on kahden viikon päästä, kyllä jännittää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now