Posted October 19, 2010 · Report post Positiivisen raskaustestin tehdessäni lopetin samantien ilman mitään nikotiinivalmisteita yms. Meni monen monta viikkoa eikä kertaakaan ollut sellainen olo, että olisi pakko polttaa. Mutta haksahdus on nyt tapahtunut kahdesti (rv 18+3) ja kummallakin kerralla v****** on ollut sitä luokkaa, että koin paremmaksi vaihtoehdoksi polttaa muutaman tupakan kuin stressata. Jälkimmäisen kerran jälkeen otettiin miehen kanssa yhteen ko. asiasta eikä sen jälkeen ole käynyt edes mielessä. Mies itse polttaa ja silloin tällöin altistun passiiviselle tupakoinnille, mutta en koe sen vaikuttavan vauvan terveyteen ratkaisevalla tavalla. Ilmassa on niin paljon muutakin sontaa, ettei kaikelta pahalta voi yksinkertaisesti välttyä (tai sitten täytyy asua laatikossa). Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 24, 2010 · Report post Hei, kirjoitan henkilökuvajuttua raskaana tupakoivasta äidistä verkkolehti Vau.fi:lle. Juttu ei ole tuomitseva, vaan se avaisi ymmärrystä siihen, miksi toiset tupakoivat raskaana. Jos poltat raskaana tai olet juuri synnyttänyt, niin laita yksityisviesti minulle. Juttu tehtäisiin tietysti nimettömänä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 25, 2010 · Report post Esikon kanssa saatuani tietää raskaudesta lopetin pikkuhiljaa vähentäen kahdessa viikossa. Raskaus oli helppo ja välillä teki mieli polttaa, olin silloin ottanut yhden vetäisyn mieheltä ja se yököttävä maku suussa piti tupakkahimin loitolla pari kuukautta. Sitten uus imaisu ja taas 2 kuukautta ilman. Toisen kanssa samalla tavalla 2:ssa viikossa lopetin, mutta sitten tulikin kauhea inhottavuus tupakan/tupakanjälkeiseen hajuun. Kun mies tuli partsilta juoksin häntä pakoon kun yökötti se haju! Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 1, 2010 · Report post Poltin ensimmäiset kuusi viikkoa ja sitten alkoi tulla pelkästä ajatuksesta niin kuvottava olo, että tajusin jotain olevan "pielessä" Testi näytti plussaa ja sen jälkeen ei ole tehnyt edes mieli. Tsemppiä kaikille lopettamista yrittäville! Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 7, 2012 · Report post Ilman nikotiinivalmisteita on lopetettu myös täällä suunnassa. Raskauden alkuaika (rv:t 8-13) oli todella vaikeaa, ei osannut suhtautua ollenkaan lopettamiseen vaikka oli hyvä syykin.. Olin ennen plussaa polttanut helposti +28 tupakkaa päivässä josta vähensin ensin noin kymmeneen, sen jälkeen viiteen ja sen jälkeen kolmeen. Nyttemmin olen sortunut muutaman kerran ottamaan tupakoivalta mieheltä parit savut välistä, jos on hermot ollut niin kireällä että joko ne savut tai oma (tai muiden) mielenterveys... Tiedostan tupakoinnin riskit. Nyt jo pelkästä hajusta tulee huono olo. Passiiviselle tupakoinnille altistun myös jonkin verran, koska oikeastaan koko lähipiiri tupakoi. En ole kuitenkaan liikaa jaksanut siitä stressata, koska kuten JRP jo aikaisemmissa viesteissä totesi; ilmassa on niin paljon muutakin sontaa, ettei kaikelta pahalta voi yksinkertaisesti välttyä (tai sitten täytyy asua laatikossa).. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 13, 2012 · Report post Jo ennen raskautta olin vähentänyt niin radikaalisti, ett' eipä tuo loppujen lopuksi ole ollut edes vaikeaa. Yhden tupakan olen polttanut raskauden aikana. Teki niin paljon mieli että pakko oli. Mutta se syyllisyys ja huono olo sai lopettamaan jo puolessa välissä, ei vaan osannu nauttia savujen vetämisestä henkeen, kun ajatteli mahassa kelluvaa pientä. Passiivista tupakointia toki tapahtuu välillä, enkä ole sitä osannut stressata mitenkään kamalasti. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 13, 2012 · Report post Ihanaa, että niin moni on pystynyt lopettamaan saaadessaan tietää raskaudesta! Ja peukkuja niille, joilla tämä on edessä Mutta silti pakko hieman ihmetellä/moralisoida/inhotella: Miten voi "tietää riskit ja kantaa vastuun" kun kyse ei ole omasta elämästä? tai "en koe asiaa mitenkään pahaksi", ei kai sitä itse koekkaan vaan se pieni. Mutta siis, en ole itse koskaan ollut koukussa tupakkaan, enkä mihinkään muuhunkaan. Enkä ole koskaan oppinut ymmärtämään henkisiä riippuvuuksia tai "pakko tehdä"-asioita. Joten siis tiedostan myös omassa ymmärryksessä/ajattelutavassani olevan isoja aukkoja, koska ymmärrykseni ei kokemuksen puutteen takia vain riitä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 14, 2012 (edited) · Report post Kaikille jotka haluavat lopettaa syystä tai toisesta niin suosittelen luettavaksi kirjan Stumppaa tähän - Allen Carr. Itse pääsin sen avulla irti ja se oli naurettavan helppoa Itse olen jojo-tupakoitsija, lopetin kun tulin raskaaksi, mutta aloitin imetysajan jälkeen uudestaan. Sitten lopetin taas yhden leikkauksen jälkeen ja aloitin kuitenkin taas uudestaan. Olen polttanut kohta 10 vuotta ja nyt kahtena viimeisenä vuotena ollut enemmän ilman, kun tupakoinut. Nyt päätin lopettaa iäksi Edited February 14, 2012 by pikku12 Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 12, 2012 · Report post Sain toissapäivänä haalean plussan ja taistelen nyt nikotiinintuskaa vastaan. Tekee mieli ihan mielettömästi, varsinkin kun stressailen onko raskaus nyt todella totta ja tuleeko tuo haamu vahvistumaan. Poltin aikaisemmin noin 15 vuotta, sitten lopetin ja olin polttamatta noin vuoden ennekuin tulin 1. kertaa raskaaksi. Pojan ollessa 4-vuotias aloitin parisuhdeongelmien takia uudelleen, ja olen polttanut pari vuotta. Tuntuu rankalta lopettaa "kertaheitolla", mielessä käy kyllä että olisiko se helpompaa pikkuhiljaa vähentäen... Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2012 · Report post ^Tsemppiä! Ensimmäinen viikko on se pahin, sen kun kestää niin alkaa helpottaa ja sitten ei huvita senkään takia ratketa, kun on jo sen viikon kärvistellyt ilman . Mä myös lopetettuani luin kamalasti kaikkia syyllistäviä nettisivuja siitä, miten tupakointi vahingoittaa sikiötä. Ei tullut hyvä mieli, mutta tehosi hyvin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2012 · Report post Tekee mieli ihan mielettömästi, varsinkin kun stressailen onko raskaus nyt todella totta ja tuleeko tuo haamu vahvistumaan. Voinet ajatella, että jos poltat niin ei se ainakaan hyvää tee sille viivan vahvistumiselle. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 17, 2012 · Report post Olen tupakoinut koko pienen elämäni aina kesään 2009 asti. Sitten lopetin huvikseni kuin seinään. Niihin aikoihin, kun raskauduin (2/2011), baarissa käydessä polttelin kännitupakkeja, mutta siihen se sitten aina jäi. Positiivisen raskaustestin myötä loppui baarissa käyminen ja myös se kännitupakointi. Eräs kaveri taannoin mainitsi siitä, että olisipa raskausaikana ollut rohkeutta avautua tupakoimisesta. Salassa kuulemma on tupakka pitänyt aina vetää. Toisaalta, jotain kai kertoo tuokin tavallaan hoitohenkilökunnasta, kun ei uskalla kertoa.. o_O Toivon kovasti teille kaikille vauvamahasauhuttelijoille voimia lopettaa, tai edes vähentää tupakoimista! Ja tosiaan, pyytäkää apua, jos tuntuu, ettei muuten onnistu! Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 9, 2012 · Report post Kirjoittelen tänne nyt vieraana, sillä oma tarinani on niin karua luettavaa, että en halua lynkkauslähetystöä soihdut kädessä oveni taakse kolkuttelemaan. Eli olen raskaana, rv 21+0 ja tupakoin edelleen. Kun sain tietää olevani raskaana, sain kyllä vähennettyä radikaalisti, mutta viime viikolla romahdin henkisesti täysin ja tupakointikin palautui siinä rytäkässä tasan raskautta edeltävälle tasolle. Määrät ovat siis tällä hetkellä kokoluokkaa törkeä. Omalla kohdallani ainakin väitteet siitä, että mieli ja elimistö sopeutuvat tupakan vähentämiseen/lopettamiseen, eivät pitäneet paikkaansa. Joka ikinen valveilla vietetty hetki plussan jälkeen on ollut minulle täysimittaista sotaa itseäni vastaan. Ja niitä valveilla vietettyjä hetkiä on jo kertynyt aika monta näiden kuukausien aikana. Olen tehnyt mitä tahansa, taustalla on koko ajan ollut ajatus tupakasta, sellainen tykyttävä pakko pään sisällä. Ainoa helpotus tähän on tosiaan ollut nukkuminen. Nikotiinipurkat eivät ole auttaneet, mikään ei ole auttanut. Se tykyttävä ajatus on vaan ollut piinaavana läsnä ihan koko ajan. Raskaus on ollut täysi vahinko eikä valitettavasti minulle mikään iloinen asia, epäilen muutenkin kykyäni vanhemmuuteen eikä tätä asiaa helpota yhtään syyllisyys ja pakkoajatukset tupakasta. Luultavasti ilman tätä tupakointia pystyisin edes jotenkuten uskomaan olevani kunnon ihminen ja kykeneväni hoitamaan tämän homman kunnialla kotiin. Ehkä olisin edes hetkittäin jopa onnellinen tulevasta lapsestani. Viime viikolla saatuani kadulla "hyi vittu sua ja sun kaltaisia ihmisiä" -tyylisen ripityksen täysin ventovieraalta henkilöltä, aloin epäillä hyvin vahvasti oikeuttani elää. Ainakaan onnellinen minulla tuskin on lupa olla. Olen sairastanut vaikean masennuksen, tosin ilman lääkkeitä ja terapiaa on menty jo muutama vuosi. Mutta tuo viime viikkoinen välikohtaus sai aikaan romahduksen, olen sen jälkeen ollut itkuinen, sekaisin ja tupakoinnin vähentämisestä tuntemani tsemppimeininki on vaihtunut lannistumiseen ja hetkittäin itsetuhoisiin ajatuksiin. Kun ei se vähentäminenkään riitä, mikään ei riitä, minua ja minun kaltaisiani ei vaan ole tarkoitettu saamaan lapsia. Silti tässä on käynyt näin ja tämän tilanteen kanssa pitäisi jotenkin pystyä elämään. On ollut järkyttävää huomata miten veitsenterällä sitä on mielialojensa kanssa mennyt jo ihan tuon tupakoinnin vähentämisenkin kanssa. Pelkään, että jos nyt yritän uudestaan, vieroitusoireet suistavat minut uudestaan masennukseen. Oireita ja ennusmerkkejä on ollut ilmassa, tosin ei varmuutta siitä mikä osa menee raskaushormoneiden piikkiin ja mikä sitten taas ei. Ja nykyinen olotila on sanalla sanoen hirveä. Onko tervettä itkeä monta päivää putkeen? Onko tervettä pelätä ovesta ulos astumista? Onko tervettä inhota omaa vartaloaan ja toivoa, että olisi edes ymmärtänyt tehdä abortin vielä silloin kun pystyi? Ja miten, minkä ihmeen kautta tässä olisi tarkoitus saada itsensä uudelleen kasaan? Jotenkin tuntuu, että minulla on nyt tässä asiassa käsissäni vain huonoja vaihtoehtoja. Joko jatkan tupakointia ja koetan olla stressaamatta vähentämisestä/lopettamisesta ja siten toivon mukaan pysyn henkisesti riittävän vakaana, mutta otan sen riskin, että lapsi kärsii. Tai sitten koetan kaivaa itsestäni voimia yrittää väkisin vähentää/lopettaa ja otan sen riskin, että vieroitusoireiden mukana tuleva ahdistus muuttuu masennukseksi, josta tiedän vanhastaan sen verran, että siinä tilassa saatan satuttaa itseäni ja ainakaan en kykene huolehtimaan itsestäni saati sitten lapsesta. Kumpikaan ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Tällä viikolla on neuvola ja ajattelin ottaa tämän tupakka-asian siellä puheeksi. Haluan arvoida näitä surkeita vaihtoehtojani ammattilaisen kanssa ja tietysti toivon, että neuvolan tädillä olisi hihassaan joku vaihtoehto, jota en ole tullut ajatelleeksi tämän ahdistuksen kanssa painiessani. En tällä avautumisellani odota saavani mitään synninpäästöjä tms, tiedän kyllä itse olevani kamala ihminen. Mutta ehkä tämä nyt vastasi jonkun mielessä pyörineeseen kysymykseen siitä MIKSI joku tupakoi raskauden aikana: siksi, ettei voimat vaan riitä lopettamiseen. Siksi. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 15, 2012 · Report post ^ Voimia sinulle vieras <3 Ymmärrän sinua hyvin. Olen itsekin raskaana, 14 viikko alkamassa ja minäkin poltan edelleen. Huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta silti. Jokaisen röökin jälkeen vihaan itseäni ja yritän tolkuttaa itselleni että lopettaisin vauvan myrkyttämisen. Mutta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted September 13, 2012 (edited) · Report post ^^toivottavasti stranger saisit apua neuvolasta Edited February 17, 2015 by shantia Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 5, 2012 · Report post Itse lopetin heti plussaa seuraavana päivänä. Oikeastaan melkein jopa plussa päivänä. Kerkesin sinä päivänä polttaa kaks tupakkaa, ennenkuin mies tuli kotiin. Tarkoitus oli polttaa vielä se viimeinen ennen miehen tuloa, mutten kerennyt, joten se viimeinen paloi sitten vielä seuraavana aamuna mieheltä salassa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 6, 2012 · Report post Mä poltan, mutta yritän vähentää tietoisesti koko ajan. Puolisen vuotta sitten meni aski päivässä, nyt yksi aski riittää joskus jopa kolmeksi päiväksi ja olen ihan hyvilläni siitä! (Puhun siis näistä normaalikokoisista askeista, 20 savuketta per aski). En ole vielä raskaana, eikä raskautta vielä yritetä. Takaraivolla kytee koko ajan ajatus tupakoinnin lopettamisesta kylläkin. Ja aion kyllä lopettaa tupakoinnin raskaaksi tullessani. Kerron vähän kaverini raskaudesta. Hän poltti ennen raskautta ainakin askin per päivä, joskus enemmänkin. Raskauden alussa yritti kovasti lopettaa. Neuvolassa ja lääkärissäkin puhui avoimesti tupakoinnista ja lopettamisesta. Halusi lopettaa tupakoinnin, muttamutta.. Raskaus oli todettaessa jo melko pitkällä (en nyt viikkoja muista). Ilman tupakkaa kaverini kärsi ihan mielettömästä stressistä ja oli joitakin kertoja joutunut sairaalaan lähtemään supistusten takia. Tupakoimattomuus (tai lähinnä siitä aiheutuva stressi) aiheutti kovat supistelut ja riski keskenmenoon oli valtava (lääkärin mukaan). Hän sitten lääkärin kanssa pohti, että ehkä hän sitten polttaa 1-3 savuketta päivässä, koska muuten raskaus todennäköisesti keskeytyy. Loppuvaiheessa tosiaan pärjäsi jo yhdellä tai kahdella savukkeella päivässä. Joskus näinkin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 19, 2012 · Report post Itse lopetin siinä vaiheessa kuin seinään, kun pahoinvointi alkoi. Vieläkin (17.vko) tupakansavu tekee uskomattoman pahaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 21, 2012 · Report post Kohtukuolema tupakan takia. Sainpa mitä tilasin. Siihen loppui tupakointi kuin seinään. Lasta se ei tuo takaisin Hyvät sauhuttelijatodottajat, lopettakaa se sauhuttelu. On helppo sanoa että se on vaikeaa. Arvatkaa kuinka vaikeaa se on, kun sillä tupakoinnilla tapat lapsesi ja kannat syyllisyyden mukanasi loppuelämäsi?? Helpomapaa on lopettaa. Antaisin mitä vain, jotta saisin lapseni takaisin ja itse kärsisin ne vierotusoireet. Ja epäilijöille, poltin sen reillu 20kpl päivässä... Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 21, 2012 · Report post ^ Olen niin pahoillani puolestasi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta toivon todella että saat tukea ja apua tuohon syyllisyydentunteeseen jotta pääset alulle toipumisessa, joka olisi raskas prosessi ilman tuotakin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 27, 2013 · Report post Itse olen nyt rv 23+ jotaki... Poltan edelleen mutta vain 2-7 tupakkaa päivässä ja välillä oon päivän polttamatta ja vasta illalla poltan. Monta kertaa olen koittanut lopettaa ja pari kertaa saanukki mut oon aina silti rtkennut kun muutkin polttaa nii sitä automaattisesti on hengessä mukana. Nyt olis tarkoitus oikeesti ottaa niskasta kii ja lopettaa 31.1 mennessä. Olen koittanut nikotiini purkkaa,imeskelytabletteja ja laastareita. Ei auttanu ja ne on nii kauheen pahojakin. Saa nyt nähä miten onnistuu. Pakko onnistua jotenkin. Tässä on enää vajaa 2kk laskettuun aikaan ja haluan lopettaa. En halua olla huono äiti. Haluan lapselle terveellisen elämän jos se enää edes vaikuttaa mutta mieluummin on polttamatta kun jatkaa. Äskön kävin yhden tupakan polttamassa ja tuli kyllä nii huono omatunto että kaduttaa kauheesti... Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 27, 2013 · Report post Eikö sähkösavuketta voisi vaikka kokeilla jos lopetus tekee tiukkaa ja tavalliset korvaustuotteet eivät toimi? Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 27, 2013 · Report post Mulla on räjähtämis kammo niissä sähkötupakoista ja neuvolassaki sanovat et ei ne taidakkaan olla nii terveellisiä Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 7, 2013 · Report post Kyllä te pystytte lopettamaan! Tsemppaan teitä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 19, 2013 · Report post Mä lopetin viikko plussan jälkeen, olin monta viikkoa polttamatta kun oli niin paha olokin ettei maistunu.. nyt oon polttanu 1-2 viikossa.. onkohan toi kauhean paha :/ sähkötupakkaa (nikotiinitonta) tulee myös käytettyä. Ei ole siis kyse nikotiinintarpeesta vaan siitä tavasta... Share this post Link to post Share on other sites
