ashley

Äitiyden yksinäisyys

3 posts in this topic

No niin, avaudun nyt tälläisesta vaikeasta aiheesta. Itse olen ollut nyt kotiäitinä 2 vuotta. Nämä kaksi vuotta ovat olleet ihanaa aikaa, mutta kivenä kengässä on yksinäisyys ja oman ajan puute. Mies toimii yksityisyrittäjänä ja tekee paljon töitä ja parisuhteen toimivuuden kannalta olen myöntynyt antamaan hänelle iltamenojakin, kun ei itse sinne baariin huvita lähteä. Vielä odotusaikana kuvittelin löytäväni äitiystäviä vauvakerhoista ja lapselle kavereita pihalta niin näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Taustaa vielä: olen ollut aina pätkätöissä, joten 'työkavereita' ei ole. Sairastin monta vuotta, jolloin kodin ulkopuolelle meneminen ei tullut kuuloonkaan. Tämä sairastelu siis aikuisiällä kuitenkin. Näinä vuosina uusien ystävien saaminen ei tullut kuuloonkaan ja menetin jopa muutaman vanhan kun en jaksanut pitää yhteyttä. Ne muutamat kaverit joita minulla on eivät ole perhettä perustaneet ja heitä en ole edes paljoa nähnyt kun en pääse/jaksa baariin. Vauvakerhoissa olen käynyt esikoisen ollessa pieni, mutta sieltä ei löytynyt yhtään kaveria. Ei vaan asenteet/arvot natsanneet ja monella tuntuu olevan niin valmiit kuviot (mies, työ, elämä, kaverit) ettei kokonaan uutta kaverisuhdetta ole kiinnostusta rakentaa. Ikäerokin voi vaikuttaa, itse olen jo 38. Kaikenlaista kun on kuitenkin jo elämässä tullut koettua niin minun on vaikea samaistua 25v. 'ollaan oltu yhdessä 4 vuotta' tyyppisiin ihmisiin.

Haluaisin, että olisi jotain muutakin yhteistä kuin lasten ikä ja äitiysloma. Lisäksi kun olen ollut näin 'pitkään' kotona niin moni tietämäni naishenkilö on jo mennyt takaisin töihin, joten aikataulut on taas eri. Haluaisin kuitenkin tavata lapsen kanssa kivoja ihmisiä, koska vapaa aikaa on tälläkin hetkellä tasan 16h kuukaudessa kun anoppi ottaa lapsen yökylään.

Olen miettinyt, että pitäisi vain tavata paljon ihmisiä, että löytyisi se samanhenkinen, mutta missä? Facea en käytä ja lähipuistoissa on aina eri ihmiset/ ei kiinnostuneet ihmiset. Edes moikkaamiseen ei vastata.

Anteeksi epäselvä avautuminen, kaikki neuvot otetaan mielellään vastaan. Odotan tällä hetkellä meille toista lasta, joten pelkoni vielä useamman vuoden yksinäisyydestä on kova.

Olen yrittänyt olla avoin ja utelias, kiinnostunut muiden asioista, ehdottanut kahvitteluja ja yhteystietojen vaihtoa.

Missä vika? Mihin mennä? Mitä mä teen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on todella tärkeä aihe ja koskettaa monia kotiäitejä. Ja koti-isiä varmasti vielä enemmän, koska heillä ei ole edes sitä määrää vertaisverkostoja kuin äideillä. Aikuisen on vain vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin kuin vaikkapa opiskelijoiden. Olin itsekin aika yksinäinen, kunnes lähdin esikoisen kanssa kaikkiin mahdollisiin kunnan ja seurakunnan vauvaperheille ja kotiäideille järjestämiin tapahtumiin. Niitä ei tietenkään ole kaikkialla - täällä ollaan onnekkaita, kun lapsiperheiden asiat ovat pikkukunnan tärkeysjärjestyksen kärkipäässä. Olisiko neuvolan kautta mahdollista päästä mukaan äitien vertaistoimintaan tai johonkin sellaiseen? En taida osata neuvoa mitään järkevää, kun ilmeisesti olet ollut valmis tinkimään samanhenkisyydestäkin. 30+ äitejä pitäisi kyllä nykyään olla paljonkin, ehkä heitä kuitenkin olisi jossain kerhossa tai harrastuksessa. Onhan tämänkin foorumin kautta järjestetty alueellisia vauvatapaamisia, mutta kuinkahan aktiivisia nekin mahtavat olla nykyään.Toivottavasti jaksat vielä yrittää - yksinäisyys on tosi raskasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now