Minttuliini

JS

245 posts in this topic

Toinen mitä ihmettelin oli se, että loukkasi kun oli sanottu, että kun ei maitoa ole noussut vielä rintoihin niin annetaan sen takia lisämaitoa, kun painokin on laskenut sen yli 10%. Valehdellako olis pitänyt ja keksiä jokin valhe miksi muuten pitäisi antaa. Sehän olis ihan järkevä syy mielestäni.

Minulle lisämaitoa ei perusteltu mitenkään muuten, kuin ilmottamalla "Lapsi on sokerilapsi ja sen arvot alhaiset ja kun ei sinultakaan tuota maitoa tule". Koska kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään akuutti hätätapaus olisi _ minun mielestäni_ voinut sanomaansa pikkusen miettiä. Tähän voidaan lisätä hoitaja, joka ilmoitti että korviketta sitten kotona aina ennen imetystä kun tuo maito ei sinulla riitä. Lääkäri joka ilmoitti lapsen joutuvan välittömästi lasten teholle alhaisten sokereitten vuoksi - näkemättä tuloksia perustuen siihen että vauva nukkui sikeästi (tuossa vaiheessa maito oli noussut ja vauva syönyt ekaa kertaa mahansa täyteen -> nukkui todella hyvin sen kolme tuntia jona aikana läkärin tarkistus tuli). Yleensäkin lapsivuodeosastolla oli meininkinä se, että lisämaitoa tarvitaan ja sitä annetaan. Kuten se tuttikin annetaan lapselle vaikka siitä olisi kieltäytynyt.

Tästä on aikaa 4 vuotta. Toivon että kehitys on ajanut ohitse tarpeettomien lisämaitojen ja tuttien Jorvissakin.

Edited by Petskin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin "sokerivauvan" Jorvissa vajaa 10 kk sitten. Vauva ei saanut sairaalassa tippaakaan lisämaitoa, eikä sitä missään vaiheessa ehdotettu (vauvan sokeriarvot olivat seurannassa koko ajan hyviä). Myöskään tuttia ei vauvalle sairaalan henkilökunnan toimesta tarjottu. Itse kyllä lykkäsimme tytölle tutin kotiin lähtiessä suuhun :D Ilmeisesti asenteet ovat siis neljässä vuodessa muuttuneet.

 

Muutenkin Jorvista on pelkkää hyvää sanottavaa. Hoitajat oli todella mukavia ja kaikki tuntui toimivan. Tosin esim. kivunlievityksen saamisen nopeudesta en pysty sanomaan mitään, koska ehdittiin viettää synnytyssalissa vain 18 minuuttia ennen kuin tyttö oli jo maailmassa :lol:

 

Olen synnyttänyt esikoisen Kätilöopistolla, ja jos näistä kahdesta pitäisi valita, niin Jorviin menisin seuraavallakin kerralla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin Jorvissa synnyttämässä nyt toukokuun lopulla. Melkein kaikki meni tosi hyvin, synnytyksessä ollut kätilö oli tosi pätevä, ja epiduraaliakaan en joutunut odottamaan.

 

Jouduin olemaan ensimmäisen yön kolmen hengen huoneessa, kun perhehuoneita ei ollut vapaana, mikä ei tietenkään ole mitenkään sairaalan vika. Heti toisena päivänä saatiin perhehuone. Siellä viihdyttiinkin sitten kolme yötä. Meidän vauvalla ei näyttänyt alkuun olevan hamuamisrefleksiä ollenkaan. Lisäksi mulla nousi maito vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä. Kun vauva oli kahden päivän ikäinen, meiltä tiedusteltiin varovaisesti, mitä mieltä oltaisiin lisämaidon antamisesta. Meille se sopi ihan hyvin, koska vauva oli laihtunut aika paljon eikä selkeästi saanut multa maitoa oikeastaan lainkaan. En kyllä siis tiedä, mitä olisivat sanoneet, jos me oltaisiin suhtauduttu lisämaidon antamiseen kielteisesti. Lisämaidon myötä vauva virkistyi selvästi ja alkoi itse heräillä syömään ja olla kiinnostunut ruoasta. Lisämaidon antaminen auttoi siis imetyksenkin onnistumisessa.

 

Imettämisessä sain tosi hyvin apua. Meillä ei siis vauvan kanssa toiminut siinä asiassa yhteispeli aluksi lainkaan. Ensimmäisen kolmen päivän aikana en kertaakaan saanut ilman apua vauvaa imemään. Soitin siis jokaisella kerralla hoitajan apuun ja aina he tulivat auttamaan, ja olivat tosi kannustavia. Yleensä siis ihan konkreettisesti laittoivat mun rinnan vauvan suuhun oikeassa asennossa, joten mä sain tuntuman siihen, miltä oikea imuote tuntuu. Ilman tällaista apua olisin saattanut jättää koko imetyksen sikseen, niin hankalalta se tuntui aluksi.

 

Kaiken kaikkiaan siis hyvin positiiviset kokemukset. Menisin Jorviin uudestaankin hyvillä mielin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Jorvin sivuilla on ohjeistus, eli ajan tutustumiskäynnille saa varata, kun 34 raskausviikkoa on täynnä. Tuossa vaiheessa soitin synnytysosastolle. Kaikille tuttustumiskerroille oli vielä tilaa, joten itse sai ajankohdan vaihtoehdoista valita.

 

Itse synnytin Jorvissa toukokuussa ja voisin synnyttää uudestankin. Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattitaitoista. Tietysti osan kanssa kemiat toimi paremmin kuin toisten. Ehkä oma kätilö olisi voinut tarjota enemmän vaihtoehtoja kivunlievitykseen eri vaiheissa, mutta toisaalta saatoin olla sen verran sekavassa mielentilassa kipujen takia, että tuskin olisin kyennyt eri vaihtoehtoja pohtia. Eli sain alkuun kivunlivitykseksi nukahtamislääkettä ja kipupiikin takapuoleen, myöhemmin epiduraalin. Kätilö neuvoi hyvin hengitystahdissa supistusten aikana, sekä ponnistusvaiheessa hengityksen pidätyksessä. Suihkua, ammetta tai liikkumista minulle ei enää sairaalassa ollessa ehdoteltu, joten jos haluaa mahdollisimman luonnollisen synnytyksen, kannattaa siitä etukäteen mainita (itse en kyllä näihin olisi kuulunut). Vauvan sain heti syntymän jälkeen rinnalle ja se makoili siinä n. ½h-1h synnytyksen jälkeen ennen pesua ja kapalointia. Pesu tapahtui synnytyssalissa, joten lasta ei missään vaiheessa viety pois näköpiiristäni.

 

Synnyttäneidenosastolla oli todella avuliasta henkilökuntaa, kun itse pyysi apua ja kyseli mieltä askarruttavia asioita. Osa lastenhoitajista synnyttäneidenosastolla osasi neuvoa ja selittää paremmin minulle ymmärrettävästi, joten riippuen vähän ketkä olivat vuorossa pyysin apua ja kyselin. Olin 1 yön 3 hengen huoneessa ja 2 yötä vietimme perhehuoneessa. Lapsi oli koko ajan minulla hoidettavana, mutta halutessaan lapsen olisi voinut viedä hoitajille, jos olisi itse kaivannut lepoa. Ruokaa sai hakea keittiöstä vapaasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jorvista jäi ihan positiivinen kuva ja menisin sinne kyllä uudelleenkin. Synnytystä hoitanut kätilö oli tosi mukava ja asiansa osaava. Myös lapsivuodeosaston henkilökunta oli mukavaa. Imetykseen, lähinnä niihin asentoihin sai tosiaan apua kun osasi itse pyytää.

Osastolla ollessa meni kylläkin yhden vanhoillisen lastenhoitajan kanssa sukset ristiin, jonka vuoksi myös kotiinlähtö viivästyi päivällä, oltaisiin muuten päästy jo kahden yön jälkeen vaikka ensisynnättäjä olinkin. Eli en tiennyt mitä syöttöpunnitus tarkoittaa eikä sitä sen kummemmin mulle selitetty, ainoastaan että nyt se tehdään. Poika oli vasta syönyt ja sitten punnittiin ja sit syötin lisää eli punnitus näytti tietenkin ettei painoa ollut tullut juurikaan lisää, vain 6g.

Ja heti ehdotettiin että jos haluan kotiin, täytyy antaa lisämaitoa, eli kieltäydyin tästä ja jäin vielä päiväksi. Ihan jo senkin takia että olin hirveesti lukenut etukäteen, että lapsi ei siihen kuole jos alkupäivinä ennen maidonnousua ei tule paljoa maitoa ja että ei ole välttämättä hyvä antaa tuttipulloa ettei siihen totu ja sitten ei opi rintaa imemään. Itkua sitten väänsin lääkärin tarkastaessa poikaa kun tästä sanottiin, kun kaikki kätilöt kuitenkin oli kehuneet että meillä alkoi tosi hyvin sujua imetys heti alusta eikä mulla ollut epäilystäkään ettei omaa maitoa tulisi tulemaan, tuntui että mua vähän niinkuin huijattiin tuossa punnituksessa! Samana iltana tehtiinkin uusi syöttöpunnitus ja se oli oikein hyvä, 26g muistaakseni. No onneksi mies oli paikalla jolle sain tästä jupista ja tuli tosiaan mietiskeltyä että miten sitten sellaisista äideistä tuntuu joilla imetys ei tosiaan lähde ensin käyntiin millään, kun heti ehdotetaan tuttipullosta lisämaitoa.

Loppujen lopuksi ihan hyvä että oltiin vielä se kolmaskin päivä vaikka kotiin oli jo ikävä. Ja tuosta ei jäänyt siinä mielessä traumoja, koska olin itse niin motivoitunut imettämään ja tiesin myös asioista etukäteen. Ja maitoa tosiaan tulee vaikka kuinka, viikko syntymästä pojan paino oli jo 3665, kun syntymäpaino oli 3470!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse synnytin Jorvissa ja en ollut tyytyväinen. :angry: Vauvaa hoitivat tosi hyvin, mutta itse jäin äitinä aivan taka-alalle ja kyse ei ollut siitä ettenkö olisi osannut apua pyytää. Mulle tehtiin sektio ja kotiin lähtiessä haava vuoti verta ja oli hieman auki. Vakuuttivat että on aivan normaalia vaikkakaan ei yleistä että haava repsottaa auki ja vuotaa.

 

Päivä kotiin pääsyn jälkeen jouduin yksityiseen sairaalaan, jossa haava todettiin tulehtuneeksi ja se avattiin ja putsattiin ja tikattiin uudestaan kiinni.

 

Näitä hyviä ja huonoja kokemuksia löytyy kuitenkin varmasti joka sairaalasta.

Edited by Seleste

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla onkin hiukan erilainen kokemus Jorvista ja siitä kuinka helpolla lisämaitoa annetaan. Omalla kohdallani tyttö sai itkeä yöt nälkää, kun omaa maitoa ei yksinkertaisesti tullut ja neiti kieltäytyi imemästä oikeaa rintaa. (Rinnat on pienet ja nännit matalat) Noh, eräs yöhoitaja päätti, että kyllähän me tänä yönä imetään molemmista rinnoista. Ensin tunti vasemman imetystä ja perään toinen tunti oikeaa rintaa siten, että hoitaja oli sormineen välissä. Rintaan teki kipeää ja meinasin itsekin jo itkeä kun kuuntelin tytön sydäntä särkevää itkua kun nälkä oli jo liian kova. Noh, lopulta hoitaja antoi lisämaitoa ja tyttö rauhoittui hetkeksi. Niin ja kyllähän tyttö alkoi imemään myös oikeasta rinnasta, mutta yöunista ei tainnut huonenaapurikaan haaveilla tuon käsittelyn aikana. Edellisenä päivänä olimme saaneet kuitenkin jo kertaalleen lisämaitoa joten mielestäni tuota olisi voitu antaa lisää helpommallakin.

 

Aiemmin mainitusta syöttöpunnituksesta kuulin minäkin huonekaverilta. Päätin omatoimisesti kokeilla, mikä olisi saalis meillä. PUHDAS 0 g. Hoitajien kommenteista päätellen tuo oli ihan normaalia, kun eihän maito ole vielä välttämättä noussut. Noh, jos maito ei ole noussut niin millä yli 4 kg lapsi sitten elää???

 

Oma maito ei ole edelleenkään noussut ja tänään tytöllä on ikää 3 vkoa. Korvikkeella siis mennään edelleen. Mutta ei, imetystä emme ole lopettaneet vaan tyttö viihtyy rinnalla hyvin ja saa ne muutamat pisarat maitoa, jotka rinnasta tulee. Pumppaamallakaan, käsin tai pumpulla, ei parempaa saalista ole saatu. Viime yönäkin pulloruokinnan välissä normaalisti röyhytin tytön kertaalleen ja ennen kuin sain pullon takaisin käteeni oli tyttö hamunnut jo paljaana olevalle rinnalle ja katsoi niin söötisti äitiään.

 

Synnytys sinällään meni suht nopeasti vaikka ponnistamista yritettiinkin ensin turhaan ja vasta toinen ponnistusvaihe toi pitkän uurastuksen jälkeen tuloksen. Synnytystä ei millään tavalla käyty lävitse missään vaiheessa. Kyselin synnytyskertomusta sairaalassa ollessani, mutta sain vastauksen ”SK1 ja SK2 lähetetään neuvolaan ja saat sieltä kopiot”. Jollain tavalla olisi ollut mukava puhua tuosta, varsinkin kun moni asia jäi hiukan hämärän peittoon. Muistan myös sen että tikkaamassa kävi joku muukin kuin kätilö, mutta……… Neuvolan tätikin kysyi käytiinkö synnytys lävitse sairaalassa, mutta eipä hänkään tiedä muuta kuin noiden SK1 ja SK2 sisällön, pääasiassa ”rastiruutuun” kohdat.

 

Tiedä sitten vaikuttiko ruuhka vai onko tuo yleinen käytäntö nykyään……

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle jäi erittäin myönteinen kuva Jorvista synnytyssairaalana!

 

Kävin sairaalassa jo ennen synnytystä seurannassa raskausmyrkytyksen vuoksi ja jo tuolloin musta pidettiin erinomaista huolta. Synnytystä hoitaneet kätilö ja lääkäri olivat todella mukavia. Lapsivuodeosastolla meille oltiin todella joustavia: tulin osastolle huonossa kunnossa ja pitkän lapsesta erossaolon jälkeen. Meille järjestyi kuitenkin perhehuone täpötäydeltä osastolta jotta pääsisimme aloittamaan perhe-elämää mahdollisimman helposti. Perhehuonetta ei myöskään tarvinnut purkaa vaikka mies kävi joinain päivinä muutamia tunteja töissäkin (olimme tosin hieman normaalia pidempäänkin osastolla). Kätilöt olivat suurimmaksi osaksi todella mukavia, tietysti isoon joukkoon mahtuu muutama sellainenkin jonka kanssa en ollut ihan samalla aaltopituudella.

 

Mun kuntoni takia imetys oli aluksi todella hankalaa mutta sain paljon opastusta imetyksessä, tajusin sitä kyllä myös itse pyytää. Jos mahdollista, kannattaa pyytää apua Heta-nimiseltä kätilöltä joka tunnetaankin Jorvissa erinomaisena imetysneuvojana.

 

Synnytyksen kulku käytiin jälkeenpäin kanssani läpi. Tosin mun synnytykseni meni hieman erikoisen kaavan mukaan, toivottavasti hieman normaalimmatkin synnytykset keskusteltaisiin aina läpi eikä vain erikoistapaukset.

 

Risuja antaisin vain siitä, ettei telkkarista näy Sub ja ruokalistasta, joka alkaa liian nopeasti pyöriä ympyrää... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä hyviä muistoja toukokuisista onnen hetkistä vuodelta 2007..

 

Jo pelkkä ultraajan oma innostus sai hymyn huulille! :D Ultraushetki tuntui, kuin hän omaansa olisi touhottanut! Ja lopuksi ultrakuvia tohkeissaan pläräillen ja veikeästi vihjaillen kertoi, että poikahan sieltä tuloillaan on. ;) Ihana muisto säilyy pitkään.

 

Synnytyksestä muistot todella kivat myöskin! Kyynelsilmin nauraen kaikki yhdessä saatettiin potra poju maailmaan! Osastolla vietimme perhehuoneessa kolmisen päivää. Kaikki meni upeasti. Osastolla työskentelevien innostus omaan hommaan oli kivaa seurattavaa ja siellä toimistossa tätien hemmoteltava se pikku-ukko olisi useammankin kerran nautiskellut, hih! Oli meidän vaan aika lähteä kohti kotia..

Share this post


Link to post
Share on other sites
...Synnytystä ei millään tavalla käyty lävitse missään vaiheessa. Kyselin synnytyskertomusta sairaalassa ollessani, mutta sain vastauksen "SK1 ja SK2 lähetetään neuvolaan ja saat sieltä kopiot". Jollain tavalla olisi ollut mukava puhua tuosta, varsinkin kun moni asia jäi hiukan hämärän peittoon. Muistan myös sen että tikkaamassa kävi joku muukin kuin kätilö, mutta……… Neuvolan tätikin kysyi käytiinkö synnytys lävitse sairaalassa, mutta eipä hänkään tiedä muuta kuin noiden SK1 ja SK2 sisällön, pääasiassa "rastiruutuun" kohdat.

 

Tiedä sitten vaikuttiko ruuhka vai onko tuo yleinen käytäntö nykyään……

 

Synnytys (vaikkakin kaikin puolin positiivinen kokemus) käytiin kahteen kertaan eri hoitajan kanssa läpi! Muutenkin kaikki kuulostelivat juttujen lomassa vointia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Perhehuoneen saaminen riippuu hirveästi tilanteesta osastolla, mutta ainakin me päästiin perhehuoneeseen toiseksi yöksi, vaikka osastolla aika ruuhkaista olikin silloin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin oltiin Jorvissa. Itse synnäriin en oikein ehtinyt tutustuakaan, kun heti tulotutkimuksessa todettiin vauvan yllätysperätila, ja siitä mentiin aika sukkelaan jo leikkaussaliin sektioon. Olohuoneessa oli mukavan punasävyinen sisustus, sen ehdin havaita :).

 

Synnärin kätilö oli todella mukava ja rauhoitteli minua parhaansa mukaan (en ehtinyt saada kivunlievitystä ennen saliinmenoa). Myös salihenkilökunta oli asiallista ja huomaavaista.

 

Lapsivuodeosastolla (N6) kätilöt ja sairaanhoitajat olivat kivoja, mutta hoito oli jotenkin hajanaista. Kaikilta meitä hoitaneilta sai hyviä neuvoja ja vinkkejä, mutta keskenään kovin erilaisia. Mm. imetysasennoista neuvot olivat osin ristiriitaisiakin. Lisäksi vauvan kylvetystä tai navan putsausta ei meille oltaisi ehkä neuvottu ollenkaan, jos ei oltaisi itse pyydetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä ei ole omia kokemuksia (paitsi itse synnyin Jorvissa), mutta tänään oli Hesarissa juttu pääkaupunkiseudun lisääntyneistä synnytyksistä ja siinä sanottiin, että Kättäriltä ja Naistenklinikalta on jouduttu käännyttämään ihmisiä pois, kun ei ole tilaa, mutta Jorviin on toistaiseksi hyvin mahtunut. Onneksi niin. Itse olen menossa toivottavasti Jorviin synnyttämään elo-syyskuun vaihteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ihan kivat kokemukset Jorvista, varsinkin sieltä lapsivuodeosastolta. Meillä oli perhehuone ja oltiin kokonainen viikko kuin täysihoidossa. Tosin hoitajat olivat aika tiukkoja siitä, että miehen sit pitää olla siellä kanssa. Mun mies kävi yhtenä päivänä töissä jossain palaverissa ja siitä tuli sanomista. Ja kuulin, et miehen tuttu oli Naistenklinikalla tai Kättärillä menettänyt perhehuoneen, kun mies oli lähteny varpajaisiin.

 

Nyt asutaan ihan Meikun kupeessa, mutta taidan siltikin lähteä Jorviin. Neuvolassa sanoivat, että NKL:lla ja Kättärillä saattaa olla kova ruuhka, sillä huhtikuun puolessa välissä on kuulema tulossa paljon synnytyksiä tällä alueella. Olen käsittänyt, että Jorvissa on yleisesti rauhallisempaa ja tilavampaa. Se passaa mulle oikein hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tutustumiskäynti Jorviin viikonloppuna, saapi nähdä miltä vaikuttaa. Täytyy tentata kierrättäjää ainakin perhehuoneiden saatavuudesta (haluaisimme ehdottomasti sellaisen)...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin vaan raportoimaan, että mentiin sitten jälleen Jorviin vaikka asutaankin ihan tässä Meikussa. Ja kyllä kannatti!

 

Toinen synnytys oli helpompi ja jäi tosi hyvät fiilikset sekä paikasta että henkilökunnasta. Saatiin olla siellä niin kauan, että oli varma olo et hyvin pärjätään ja palvelu oli aivan mahtavaa.

 

Katsoin eilen uutisista, että NKL:stä potkitaan ulos tosi noppaa. Sekin yks tyttö siinä sano, et olis halunnu olla pidempään, mutta olivat käytännössä neuvoneet lähtemään vedoten ruuhkaan. Että olisi ollut noloa olla enää pidempään.

 

Ja ruuhkahan siellä nyt on, sulkuja on kuulema ollut. Kuulostaa NKL:n ja Kättärin touhu vähän liukuhihnalta.

 

Jorvi on rauhallinen ja kiva välimuoto, siellä ei ainakaan mun tietääkseni joudu odottelemaan mitään paikkoja käytävillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosiaan kiva kuulla positiivista Jorvista. Käyn täällä kurkkimassa usein, itse kun olen menossa elokuussa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, kiva kuulla positiivisia juttuja Jorvista. Itse menossa sinne heinäkuussa synnyttämään. Lisää juttuja siis odotellessa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän Pikku-A syntyi Jorvissa marraskuussa -07. Oli todella positiivinen kokemus siitäkin huolimatta, että yllättävän perätilan takia päädyttiin kiireelliseen sektioon. Synnärillä en siis kauaa kerennyt olla, mutta mukavaa ja erittäin ripeää ja asiantuntevaa oli henkilökunta siellä. Ja ai että leikkaussalin henkilökuntaa, olivat niin ihania, että laitoin kiitos kirjettä perään, varsinkin leikkaavalle naiskirurgille, joka tuli vielä lapsivuodeosastolle muutaman päivän päästä tarkastamaan minut ja juttelemaan leikkauksesta ja voinnistamme! :)

 

Lapsivuodeosastolla oli myös erittäin mukavaa, saatiin viimeinen perhehuone ja olo siellä oli kiireetöntä ja kotoisaa. Perhehuonekäytäntöhän on Jorvissa se, että niitä ei voi mitenkään varailla, toiveen voi esittää saapuessaan ja huoneen saa, jos sellainen on vapaana, kun vauva syntyy, huomioiden tietysti ensisynnyttäjien toiveet ennen toisen/kolmannen jne synnyttäjiä. (esim, samaan aikaan syntyy toiselle perheelle esikoinen ja toiselle vaikkapa kolmas -> esikoisen perhe saa huoneen) Eikä me koettu sitä mitenkään oudoksi, että se on tarkkaa, että mies tosiaan oleilee siellä koko sen ajan kun perhehuonetta halutaan käyttää, (toki voi hakea kotoa puhtaat kalsarit tai kiskalla tms käydä) koska perhehuoneisiin on kuitenkin jonkun verran "jonoa" ja jos joku ei voi elämästään paria päivää yhteen suurimpaan asiaan sitoutua, on minusta parempi, että huone annetaan sitten sitä kipeästi haluavalle perheelle. Meilläkin mies sai sovittua itselleen kaksi vapaata päivää, jotka oleili meidän kanssa ja sen jälkeen siirryin Pikku-An kanssa tavalliseen huoneeseen, jotta perhehuone vapautuisi seuraavalle. (tosin silloin oli hiljaista ja sain silti pitää yksin koko huoneen)

 

Kätilöt olivat sopivan tuttavallisia, mutta antoivat tarpeeksi omaa tilaa, tarjoten apuaan juuri niin, että sitä oli yhtä helppo ottaa vastaan kuin kieltäytyä. Esim, toisena yönä Pikku-Alla oli paljon mahanväänteitä, eikä nukkunut ja me vanhemmat olimme edellisyön synnytyksestä aivan katki poikki -> kätilö haki omatoimisesti Pikku-An syliinsä keinutuoliin, jotta saisimme nukkua. Muuten ei kuitenkaan puuttunut toimiimme, vaan antoi meidän itsenäisesti olla vanhempia. Minun kipeän sektiohaavan takia mies sai erityishuomiota ja opetteli kylvetykset ja vauvanhoidon kätilöiden opastuksella ja muistelee tuota "yhteistä alkua" vieläkin suurella lämmöllä. :wub:

 

Kaikin puolin positiivinen kokemus, ja jos, ja toivottavasti, kaikki menee hyvin, matkataan Pikku Kakkosen synnytykseen Jorviin marras-joulukuussa taas uudestaan! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now