Mietittekö sairauksianne ennen lapsen yritystä?

[Guest Macilla]

Mua kyllä henkilökohtaisesti loukkaa tuo. Meidän ei siis olisi sinun mittapuusi mukaan kuulunut hankkia lapsia, koska miehelläni on todettu sairaus

Kyllä tuo musta Agatha tuntuu aika henkilökohtaiselta loukkaantumiselta ja siltä, että väität, että olisin kieltänyt sua lisääntymästä?

 

Eikö ennalta ehkäisy sitten ole myös sitä, ettei sairautta periyttävät jatka sairautta edelleen?

 

Ja mä olen jo vastannut siihen, mihin itse vetäisin rajan. Se lukee tuolla edellisellä sivulla.

 

Mä en taas en voi ymmärtää sitä, miksi aikuisilla on oikeus tahtotilaan jossa he hankkivat lapsia välittämättä siitä, millainen heidän terveytensä tulee olemaan. Minusta se on julmaa ja itsekästä tuomita lapsi sairastamaan mahdollisesti hyvinkin kipeää ja rajoitettua elämää vain, koska vanhemmat halusivat lapsen.

Pitäisi kuitenkin muistaa, ettei kukaan voi jakaa sitä kipua jonka toinen tuntee, se on kärsittävä ihan itse ja yksin. Siinä ei paljon läheisten rakkaus ja myötäeläminen helpota, kun omaa päätään hakkaa peloissaan seinään, tai makaa sairaalassa letkuissa odottamassa kuolemaa, joka on ollut ennalta tiedossa.

Miksi tuomita oma lapsensa tietoisesti helvettiin, kun kuitenkin tässä asiassa vanhemmaksi haluavalla on mahdollisuus valita?

 

Kuten jo sanoin, me emme voi valita kovinkaan montaa asiaa jotka lapsemme tulee kokemaan elämässään. Mutta jos tiedämme, että hänen elämästään tulee sairas, niin kenen etua sillä ajetaan?

 

Kärkipään esimerkkinä vanhemmat, jotka periyttävät autismia, mutta ovat itse terveitä. Esikoinen ei koskaan tule elämään päivää, jolloin huoneessa olisi vain fyysisesti ja oikeasti läsnäolevat ihmiset ja äänet. Hän hakkaa päätään seinään ja repii itseään.

Toinen lapsi ei osaa puhua, eikä häneen saa juuri mitään kontaktia. Istuu katsomassa telkkaria ja heijaa itseään, "juttelee" ja riitelee jonkun mielikuvitus ystävän kanssa.

Kolmas on tulossa, sillä vanhemmat haluavat yrittää saada terveen lapsen, vaikka heille on sanottu, että niin tuskin käy. Pihuvat jo neljännestä.

Turha kai sanoakaan, että vanhemmat ovat hyvin väsyneitä ja haluavat mahdollisimman paljon aikaa ilman lapsiaan. Ovat milloin missäkin hoidossa, laitoksessa tai sukulaisilla. Lapsista näkyy, ettei heillä ole hyvä olla.

 

Juu. Ehkä tuo on todellakin ääripään esimerkki. Mutta onko se nyt sitten sen hyväksyttävämpää hankkia tietoisesti yksi sairas lapsi, kuin useita? Tukeeko sisarrusten sairastaminen toisiaan? Että on mukavampi olla sairas, kun siskokin on?

 

Hienoa. Lisääntykää ja täyttäkää maailma.

Edited March 16, 2009 by Macilla

[Guest aggis]

...

Edited February 7, 2012 by Agatha.

[Guest Macilla]

No et ilmeisesti pysty, etkä todellakaan halua. Mä annoin myös esimerkin. Siitäkö sä ymmärsit, että pyydän harkintaa jokaiselta päänsärkyäs satunnaisesti sairastavalta? Vai mistä se sulle mieleen on tullut?

 

Enkä mä ole säätämässä mitään lakia. Sanoin ensimmäisessä tekstissä, että olisi ihan ok, vaikka tätäkin puolta ehkä harkkittaisiin. Mä en ole ottanut kantaa yhteenkään sairauteen kenenkään kirjoittaneen kohdalla, enkä ota. Aina on poikkeuksia poikkeuksista, joista on hankala sanoa netissä tuon taivaallista.

 

Mä olen mielestäni painottanut vanhempien vastuuta.

 

Siinä olen kyllä kanssasi erimieltä, että vanhemmat miettisivät sairauksiaan hyvinkin tarkkaan ja että mitä jos lapsikin sen saa. Onhan se täälläkin tullut ilme, että pistetään silmät kiinni ja toivotaan parasta, koska halu saada lapsi on niin kova.

Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta surullista.

 

Musta on myös omituista, että vedotaan siihen, että jonkun sairaudenhan lapsi saa luultvasti elämänsä aikana jokatapauksessa.

Ostetaan huonosti rakennettu paaluttamaton talo, koska jonain päivänä tervekin talo saattaa olla jokatapauksessa homeessa ja puretaan. Tai ryöstetään huonosti lukossa oleva kultasepänliike, koska todenäköisesti sen tyhjentää kuitenkin joku... Varataan sellaiselta kasvattajalta koira, jonka tiedetään jatkavan tarkoituksela sukusairauksia.

 

Ainiin, mutta syntymättömiä lapsiahan ei saa esineellistää, koska ne on ihimisä, eikä niistä makseta mitään..

Edited February 6, 2009 by Macilla

[Aurora]

Macilla, voitko selventää? Mikä on sun mielestä suurin ongelma tilanteessa, jossa syntyy sairas lapsi? Se, että lapsi itse kärsii vai se että hänen mukanaan perinnöllinen sairaus siirtyy uudelle sukupolvelle? Kirjoituksissasi molempia teemoja on sivuttu (yksilön kärsimystä ja ihmislajin terveyttämistä). Eli ajatteletko sä ensisijaisesti yksilön kannalta vai ihmiskunnan kannalta?

[LilyAnn]

Uskallan väittää, että lähes jokainen (jollain tavalla sairas) vanhempi miettii kyllä tasan tarkkaan sairauttaan siltä kannalta, että jos lapseni saa tämän. Jokainen sairas on varmasti itse tietoinen siitä, onko tämän sairauden kanssa eläminen elämisen arvoista vai ei. Ja minusta paras asiantuntija tähän on kyllä tämä sairas henkilö itse.

 

Kuten Agatha aiemmin sanoi, kyllä se niin on, että jokainen vanhempi tasan tarkkaan joutuu miettimään sen, että onko lapsen sairastumisen riski liian suuri otettavaksi. Ei kukaan tänne hanki tieten tahtoen lapsia, joiden riski sairastua vakavasti ja elämänlaatua heikentävästi on 100% luokkaa. Se että on sairas ei tarkoita että on idiootti ja julma.

Kaikki, jotka esim. tässä ketjussa ovat kirjoittaneet, ovat kertoneet, että riski on olemassa, mutta se on pieni, saman suuruinen kuin kahden täydellisen terveen ihmisen riski saada sairas lapsi. Meillä vain sattuu olemaan tiedossa se, mitä voi olla edessä, toisilla se on sitten hakuammuntaa. Ja jokainen meistä joutuu käymään läpi sen raskaan polun, jonka lopussa on päätettävä, mitä haluaa lasten suhteen tehdä. Se on jokaisen oma asia, eikä muiden tulisi sitä arvostella.

 

Itse olen "sairastanut" koko elämäni, eikä mun elämäni ole viikottaista jumppatuokiota lukuunottamatta ollut yhtään sen huonompi tai vähemmän elämisen arvoinen kuin terveidenkään. Jos kävelen teitä vastaan kadulla, niin kukaan ei ikinä tietäisi mulla mitään olevankaan. Se, että joku kehtaa edes vihjata, että mun elämäni ei ole yhtä arvokasta kuin jonkun toisen, siksi että en ole geeniperimältäni puhdas, on loukkaavaa ja alentavaa. Mä en ole mikään kakkosluokan kansalainen siksi, eikä mun lapsenikaan (jos he tautini saavat) tule sitä olemaan. Tässä ei ole kyse mistään kuolemantuomiosta ja letkuihin menosta.

 

Nyt haluaisin palauttaa tän ketjun siihen, mikä tää ymmärtääkseni alussakin oli. Tarkoituksena on, että ihmiset, jotka joutuvat miettimään sairauksiaan ennen lasten yritystä, voivat täällä keskustella keskenään siitä, mitä, milloin ja miksi he päättivät tehdä niin kuin tekivät. Tässä on kyse "tukiverkostosta", jossa haetaan samanlaista tukea toisista kuin lapsettomuuden tai keskenmenojenkin kohdalla. Ja tänne ei todellakaan tarvita ketään "harvinaisen tervettä" kertomaan mielipiteitään siitä, onko meillä oikeus hankkia lapsia vai ei, myöskään yleisen keskustelun puitteissa.

Edited February 6, 2009 by LilyAnn

[Guest Macilla]

Valitettavasti en saisi vastata, sillä asiasta ei haluta enää keskustella tässä tukiketjussa.

 

Vastaan nyt sitten kuitenkin, kun tämä teksti venähti muutoinkin. Ajattelen sekä koko lajia, että yksilöä. Lajina olisi mukavampaa, mikäli ihminen selviäisi edes suhte terveenä, eikä vain lääkehoidon varassa. Yksilönä ihminen kärsii sairautensä yksin.

 

Pyydän kuitenkin edelleen LilyAnnia ja muita henkilökohtaisen herneen nenäänsä vetäneitä osoittamaan edes itselleen, että missä kohtaa mä olen sanonut sinua kakkosluokan kansalaiseksi tai alentanut sinun ihmisarvoasi? Missä kohtaa mä olen sanonut, ettet SINÄ saisi lisääntyä?

Olenko jossain kohtaa listannut sinut tai sairautesi?

 

Mä olen edelleenkin antanut vain yhden suoran esimerkin. Lopuissa te olette vetäneet ihan itse oman sairautenne nenään. Joten mun on pakko kysyä, jollei teidän sairautenne aiheuta jatkuvaa fyysistä kipua, tai alenna elämänlaatua niin, että siitä kärsii, niin missä kohtaa mä olen kieltänyt teiltä lisääntymisen?!

 

Mutta kertokaapa mulle mitä täällä tuetaan?

Edited February 6, 2009 by Macilla

[Guest Macilla]

PS. Aloitusviestissä kysyttiin mitä ajatuksia aihe herättää. Mun mielestä kyse ei todellakaan siis ole mistään tukiketjusta.

[Aurora]

Ei minunkaan mielestäni.

[Guest Macilla]

Kaveri mietti pitäisikö lähteä lasta hankkimaan, kun lapsi saisi niin huonot pelikortit elämään... Minusta kaikilla on kyllä oikeus lapsi hankkia, mutta siitä tässä ei nyt ole kyse, vaan omaehtoisesta pidättäytymisestä lapsen hankinnasta sen takia, että ei haluaisi lapsen elävän yhtä sairasta elämää. Mitä ajatuksia tämä herättää?

 

Missäkohtaa tästä tuli tukiketju? Vai onko teistä joku jättänyt lapsen hankkimatta sairautensa vuoksi?

[LilyAnn]

Pahoittelen, ymmärsin ketjun selvästikin väärin. Poistun takavasemmalle ja annan teidän jatkaa rauhassa...

[Tweety]

Tiedän yhden perheen (Lapsi jo 35 v), jossa kaikki poikalapset saavat kuoleman tuomion parin ensimmäisen viikon sisällä syntymästä. Eli sairaus on letaali pojille, ja tytöistä tulee taudin kantajia. Tämä ykyään aikuinen nainen on siis veljensä taudille menettänyt, ja tullut siihen tulokseen ettei haluaisi samaa kohtaloa itselleen saati lapsilleen. (onhan pakko myötää että kuolleet veljet ovat hänen vanhempiinsa vaikuttaneet.) Vanhemmat myös lopettivat heti sisaruksista haaveilun kun lääkärit vihdoin toisen pojan kuoleman jälkeen pääsivät selvyyteen missä vika.

 

Naisella on kuitenkin 50% mahdollisuus saada terve poikalapsi, sillä molemmat hänen X-kromosomistaan ei tautia kanna. 50% on kuitenkin mahdollista, että poika saa taudin ja kuolee tuskallisen kuoleman ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Tyttö olisi taas 50% täysin vapaa sairaudesta tai sitten kantaja äitinsä tapaan.

 

Mielestäni ystäväni joka ei voisi aborttiakaan harkita, on tehnyt oikean valinnan päättäessään ettei hanki lasta. Hänellä on mielestäni kuitenkin mahdollisuus hankkia se täysinterve lapsi nykyteknologian avulla, ja sellaisen käyttö on oikeutettua minusta myös. Mielestäni järkevintapa ystävälleni olisi hankkia niitä biolapsia vain lääketieteen avulla. Minusta hänellä ja hänen lapsellaan olisi oikeus valita se täysin terve alkio (ilman kantavuustekijöitä, sillä sairaus on niin julma.)

 

En koskaan sanoisi ystävälleni, että hänen lapsihaaveensa olisi epäoikeutettu, jos hän lapsen haluaisi. Minusta ko taudin katoaminen maailman kartalta on ennenkaikkea hyväksi.

Edited February 6, 2009 by tweety

[Guest Macilla]

Saat anteeksi.

 

No joo. Mä nyt sitten annan toisen äärilaidan esimerkin:

Onko yhtään eri asia, jos lapsi tai nuori putoaa portaista kompastuessaan omiin jalkoihinsa vahingossa ja joutuu pyörätuoliin, kuin että lapsi tai nuori putoaa portaissa omiin jalkohinsa ja "täyttää kohtalonsa" joutuessaan pyörätuoliin, sillä lihakset ovat lopulta surkastuneet niin pahasti, etteivät enää kanna ihmisen painoa? Lopputuloshan on sama?

 

Onko siinä sitten eroa, että sairautta poteva on putoamiseensa asti kokenut huonovointisuutta, kuumeilua ja lerppaluomisuutta ja jatkaa niiden kokemista jouduttuaan myös tuoliin? Että sairaus tulee todennäköisesti tappamaan hänet ja siihen asti hän syö lääkkeitä?

 

Molemmathan istuvat tuolissa näennäisesti samasta syystä.

Mutta eikö tautia periyttävillä vanhemmilla ole mitään vastuuta?

 

Noin rajut sairaudet on vielä harvinaisia. Mutta ne ovat perinnöllisiä ja varmasti lisääntyvät paitsi vanhempien tietämättömyyden myös näiden toiveiden myötä.

 

Mun mielestäni lapsen hankintaa tulisi harkitta esimerkiksi silloin, kun oma sairaus vaikeuttaisi tottumattoman ihmisen elämää oleellisesti. Ei siis niin, että minähän tähän olen tottunut, joskus on hyviäkin päiviä. Haluan tähän lapsen tuomaan sisältöä elämääni.

Oleellisella tarkoitan esimerkiksi sitä, ettei kykene käymään töissä, harrastamaan kuin hyvin harkittuja lajeja, kärsii ilmastosta, kroonisesta kivusta tai joutuu käyttämään jatkuvaa lääkitystä, joka ei kuitenkaan estä sairautta etenemästä mahdolisesti hyvinkin surkeaan loppuun. Jos sairaus vaikuttaa elinennusteeseen tai tulee periytymään vielä pahempana lapsenlapselle.

Ja, ei mielestäni ei tarvitse täyttää koko listaa harkitakseen, haluaako antaa syntymättömälle lapselleen syntymäpäivälahjaksi oman sairautensa. Älkää nyt pliis lukeko tätä, kuin pirut raamattua.

 

 

Ja juurikin niin, kuten joku jo sanoikin. Vanhemmat tietävät itse parhaiten millainen tauti on. Ikävä juttuhan tässäkin asiassa on se, ettei vanhempi voi tietää sitä, miten lapsi sairauden kokee.

 

En mä ole niin jyrkkä, kuin mitä musta nyt halutaan tehdä. Mutta olen kyllä niin ilkeä, että olen sanonut yhdelle ystävälleni suoraan, että hänenä jättäisin lapsen kyllä hankkimatta. Yllättävää varmasti joidenkin mielestä, mutta olemme yhä ystäviä. Eikä hänellä ole lasta, eikä tule. Hän on itseasissa onnellinen, että joku avasi hänen silmänsä huomaamaan miltä hänen sairautensa tuntuu ulkopuolisesta.

 

Joten ehkä sitä sairautta kannataisi ajatella myös niin, että miten vanhempien sairastaminen vaikuttaa mahdollisesti lapseen.

 

HUOM: Viestiä on editoitu useasti, mutta siltikään se ei ole sellainen, kuin haluaisin.

Edited February 6, 2009 by Macilla

[Guest aggis]

...

Edited February 7, 2012 by Agatha.

[Guest aggis]

...

Edited February 7, 2012 by Agatha.

[Scarlet]

Täähän on mennyt mielenkiintoiseksi keskusteluksi...

 

Me ollaan myös tätä asiaa mietitty. Miehellä on ykköstyypin diabetes, joka puhkesi aikuisiällä. Lääkärien mukaan todennäköisyys, että alttius periytyy lapsille on 15%. Toisaalta miehen suvussa ei muilla ole diabetestä, eikä sitä ole meidänkään suvussa. Eikä tuo diabetekselle altistava geeni edes ole tae, että se puhkeaisi.

 

Tottakai toivomme, ettei meidän lapset saa diabetestä, mutta se ei onneksi nykyään enää estä normaalia elämää.

Mutta joo, kyllä se lisähaasteita elämään tuo. Mies pistää kaksi kertaa päivässä pitkävaikutteista insuliinia ja lyhytvaikutteista aina syömisen jälkeen. Verensokeria mittailee useamman kerran päivässä. Ruokien hiilihydraattimäärät pitää osata arvioida eikä esim. sokerisia limuja suositella, koska niistä tulee nopeasti kerralla paljon sokeria. Ilman insuliineja mies kuolisi kolmessa päivässä.

Diabetekseen ollaan kuitenkin kehittämässä rokotetta ja muistan lukeneeni, että tutkijat ennustavat että viiden vuoden päästä se voitaisiin jo kokonaan parantaa.

 

Rauhallisin mielin siis odotetaan uutta perheenjäsentä, ja murehditaan sitten vasta kun siihen on aihetta.

Edited February 6, 2009 by Scarlet

[Sitrus]

Omalla kierolla tavalla ymmärrän Macillan pointin yhtään väheksymättä sen saamaa kritiikkiä.

 

Myönnän, että jo kauan ennen kovin vakavaakaan ajatustakaan lapsen hankinnasta pohdin, kannattaako meidän parina "lisääntyä". Tulin siihen tulokseen, että minun sairastamat nuha-flunssa-vatsataudit ja miehen vastaavat plus siitepölyallergiat eivät ole riittäviä syitä haudata lapsihaaveita tulevaisuudessa. Pohdintoja myöhemmin tapahtuneeseen umpisuolen puhkeamiseen olisin jonakin aikakautena voinut kuolla, joten sikäli en tiedä onko suvun jatkaminen ollut kovin viisasta. No, umpisuoli kai kaikilla ihmisillä on ja sen puhkeaminen enemmänkin epäonnea kuin perinnöllistä, joten ehkä en kauheasti huononna oman jälkeläiseni elinmahdollisuuksia tai ylipäätään ihmistä lajina. Pääkopan sisällöstä tai tulevaisuuden sairauksista en vastaa kummankaan osalta, mutta ainakaan kummallakaan ei ole mitään lääkärin diagnosoimaa ongelmaa. Sukulinjamme ovat melko itä-länsi mix, joten kantamiemme resessiiviset sairaudet ovat melko pienellä todennäköisyydellä samoja.

 

Sinkkukaverini kanssa usein leikkimielisesti pohdimme hänen tapailemien miesten geneettistä sopivuutta kaverini kanssa. Kun sattumalta selvisi yhdellä deittikumppanilla olevan perinnöllinen virhe (saattaa aiheuttaa keskenmenoja, syntyneelle lapselle pahimmillaan aiheuttaa rajujakin leikkauksia, pienimmillään lähes harmiton) tutki kaverini samantien sukunsa ongelman osalta. Nämä pohdinnat tapahtuu kyllä enemmän huumoripohjalla, mutta ei voi siis väittää etteikö asia ollenkaan pistäisi miettimään jo parinmuodostus vaiheessa.

 

Minusta yksikään sairaus ei tee yhdestäkään ihmisestä kakkosluokan kansalaista, enkä ajattele että jonkun yksilön olisi ollut parempi jäädä syntymättä ongelmansa vuoksi. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja omaavat samat perusoikeudet. Minulla ei ole mitään tarvetta puuttua kenenkään seksielämään, ehkäisyyn tai lääkäreiden koeputkiin. Kuitenkin saatan pohtia asiaa kokonaisuutena ns. lajin selviytymis-kehitys kannalla ottamatta kenenkään tunteita huomioon. Kun pohdinta käydään yksilötasolla tulee tunnetaso väkisinkin mukaan kuvioihin, jolloin samat lainalaisuudet eivät enää päde.

[Kam Jok]

Haluaisin kysyä sinulta Macilla, mitä mieltä olet esim. masennuksesta? Taipumus masennukseen on myös osittain perinnöllinen ja voi aiheuttaa lapselle tuskaa ja lääkehoitoa. Entä lapsettomuus? Se voi myös periytyä ja varmasti aiheuttaa tuskaa lapselle aikuisena. Henkinen tuska on varmasti yhtä paha kuin fyysinenkin. Vai mitä mieltä olet?

[Guest Macilla]

Mä en ole missään kohtaa lieventänyt kantaani, vaan yrittänyt sanoa saman asian niin monella eritavalla, että mut ymmärrettäisiin ja pysyä kokoajan niin "mitään sanomattomana" etten loukkaisi ketään vahingossa suoran henkilökohtaisesti, sillä asiahan ymmärretään helposti juurikin itseä koskevana.

Tarkoitukseni ei ole viedä kenenkään ihmisarvoa, vaikka mua on siitäkin jo syytetty, kiitos vain. Minä en laske ihmisarvoa jälkeläisten perusteella, vaan ihmisarvon määrittelee jokin aivan muu, kuin kyky lisääntyä tai sairaudet.

 

Että heittäkään vaan niitä tomaatteja, sillä mun on pirun vaikea yrittää kirjoittaa kantani niin, että jokainen vivahde ymmärrettäisiin oikein ja musta jo tuntuu, että kirjoitan samoja asioita kymmenellä eri tavalla, kun aina joku ymmärtää, mutta toinen käsittää väärin.

[Guest Macilla]

Mä en edelleenkään halua ottaa kantaa yksittäisen ihmisen yksittäiseen sairauteen tai vivahteeseen.

Masennusta on niin monenlaista, niin monen asteista, kuten kaikkia muitakin sairauksia, että en todellakaan halua niputtaa kaikkea yhteen kastiin. Mutta ilmeisesti, kun ei halua eritellä niin sanotaan, että niputtaa kaikki.

Mä en todellakaan tule tekemään teille listaa siitä kuka saa milläkin diagnoosilla lisääntyä, turha pyyntö ja toive, mielestäni kohtuuton.

 

Jos masentunut haluaa tämän tästä tappaa itsensä ja elää muutenkin välinpitämättömästi, niin tuskinpa lapsen elämästä kovin onnellista tulee. Onko siihen nyt sitten kovin fiksua hankia jälkikasvua?

[Kam Jok]

^^ Ok. Kysymykseni ei suinkaan ollut itseäni koskeva, vaan ajattelin lähinnä näiden sairauksien yleisyyttä. Eiköhän aika monelta löydy taustaltaan esim. masennusta. Mutta minua varten ei tarvitse enää selventää . Tämähän on sellainen asia josta jokainen päättää itse ja arvioi itse oman sairautensa vakavuuden ja haitan mahdollisille lapsilleen.

Edited February 6, 2009 by Kam Jok

[Guest Macilla]

Niinhän se onkin. Ja välillä on kyllä sanottava, että ikävä kyllä. Sillä kyllä siinä on arvioitu mahdollinen haitta jälkikasvulla aika helvetin pieleen, jos tehdään kaksi vakavasti sairasta lasta ja itsepäisesti tehtaillaan mukuloita niin kauan, että saadaan terve. Kun on ihmisoikeus lisääntyä, niin niitähän sitten tehdään on tulos mikä tahansa.

 

Mä kunnioitan tuota ensimmäisen viestin kirjoittajan ystävää ihan kympillä. Miksi antaa lapselleen jotain mistä itsekin kärsii?

[Guest aggis]

En mä ole niin jyrkkä, kuin mitä musta nyt halutaan tehdä.

Joo, tästä päättelin, että olet lieventänyt kantaasi.

 

Mä en ole missään kohtaa lieventänyt kantaani. Minä en laske ihmisarvoa jälkeläisten perusteella, vaan ihmisarvon määrittelee jokin aivan muu, kuin kyky lisääntyä tai sairaudet.

Että heittäkään vaan niitä tomaatteja

Hyvä on. Tulee vähän sellainen olo, että ehkä haluat vaan aiheuttaa hämminkiä ja olla se joku joka "uskaltaa" olla eri mieltä. Ensin puhut rotujalostuksesta ja käsket sitten heittää vaan tomaatteja... noh...

 

Et laske ihmisarvoa jälkeläisten perusteella, mutta lasket sen kyllä mielestäni ihmisten sairauden perusteella. Jos haluaisit poistaa sairaat ihmiset maailmasta ja ottaa terveet tilalle, niin mielestäni silloin pidät sairaan ihmisarvoa pienempänä kuin terveen.

 

Mutta ilmeisesti, kun ei halua eritellä niin sanotaan, että niputtaa kaikki.

Mä en todellakaan tule tekemään teille listaa siitä kuka saa milläkin diagnoosilla lisääntyä, turha pyyntö ja toive, mielestäni kohtuuton.

Tämä oli juurikin se vastaus, mitä minä odotin. Nimenomaan kohtuuton. Tälläiseen niputtamiseen ei minunkaan mielestäni kukaan pysty ja sen vuoksi sellaisen tekeminen ja tekemisen miettiminen olisi aivan liian riskialtista. Että joltakuta evätään mahdollisuus saada lapsi sen perusteella, että sattuu kantamaan jotakin sairautta.

 

Mutta joo, nyt menee kyllä sellaiseksi jankkaamiseksi, että minäkin poistun takavasemmalle tekemään jotain hyödyllisempää.

[Strutsi]

Jos oltaisiin sitä mieltä, mitä Macilla on, eli sairaiden ihmisten ei pitäisi lisääntyä, niin mielestäni pitäisi kaikkien lasta haluavien - tai, no, sanotaan kaikki hedelmällisessä iässä olevat, koska vahinkojakin sattuu - geeniperimä selvittää, sillä onhan olemassa myös resessiivisiä geenejä, joiden olemassaoloa ei kantaja välttämättä tiedä ollenkaan. Sitten vaan pelattaisiin korttia geenikorteilla ja katsottaisiin, ketkä sopivat yhteen. Harvassa olisivat ne parit, jotka sopisivat yhteen ilman riskiä sairaasta lapsesta. Ja kuitenkin meille syntyy terveitä lapsia ilman tämmöisiä selvityksiä.

 

Ja jos mietitään noita todella vaikeita ja vakavia sairauksia, joiden takia vietetään koko elämä letkuissa, joihin täällä on viitattu. Aika harvassa taitavat olla ne vanhemmat, jotka sen verran huonokuntoisina edes haluavat lapsia - tai pystyvät siihen. Ja siltikin todennäköisyys saada terve lapsi on enemmän kuin 0 %.

Edited February 6, 2009 by Strutsi

[Guest Macilla]

Ei, en laske ihmisarvoa myöskään sairauden perusteella. Haluan vain ja ainoastaan kyseenalaistaa sen, kenen etua haetaan, kun ihmiset jotka tietävät että heidän lapsestaan tulee sairas kokevat että heillä on silti oikeus lapsi tehdä.

 

Minä en ymmärrä sitä, että kun Pekalla on kivulias suolistotauti, jonka vuoksi hänen pitää käyttää voimmakkaita kipu ja tulehduslääkkeitä ja Maija ei ole kyennyt tekemään päivääkään töitä niveltulehdus sairauksiensa vuoksi niin lääkäreiden estelyistä huolimatta lapsi hankitaan.

Sivuutetaan siis täysin paitsi lääkkeiden haittavaikutukset sikiöön niin myös ne sairaudet joita näillä lääkkeillä hoidetaan.

Puolet raskaudesta Maija on sairaalassa erillaisissa tutkimuksissa ja vuodelevossa, kun elimistö ei kesta raskautta.

 

15v myöhemmin tytär sairastaa samaa kivuliasta suolistotautia, kuin isänsä ja on todella katkera.

 

Vastuu myös syntymättömästä lapsesta on vanhemmilla. Joskus olisi parasta rakkautta olla jatkamatta sukua.

 

Ja haluan vielä palata tuohon autistiperheeseen jossa äiti nyt odottaa sitä kolmatta lastaan. Mitä jos hänkin on pahasti sairas? Onko äidillä sittenkin oikeus tehdä neljäs lapsi?

Entäpä, jos on, niin onko oikein, että sairaat sisarukset pistetään pysyvästi laitokseen, jotta tämä terve lapsi saisi normaalin lapsuuden ja vanhemmat elää normaalia perhe-elämää?

Ketä silloin on ajateltu, kun on tietoisesti tehty niin monta sairasta lasta jotka todellakin kärsivät elämästään, jotta vanhemmat saavat rivitalokolmin, koiran ja lapsen?

 

Enkä mä nyt tiedä onko se niin kovin harvinaista.

Edited February 6, 2009 by Macilla

[Aurora]

Ehkä Pekan ja Maijan päätös hankkia lapsia kertoo siitä, että vaikeista sairauksistaan huolimatta he kokevat elämän elämisen arvoiseksi.