nuupis

Mitä söit synnytyksessä?

234 posts in this topic

Sairaalaan mentiin hiukan puolenyön jälkeen. Neljän-viiden maissa pyysin kupin kahvia ja pari voileipää, miehen eväistä söin myös jossain vaiheessa muutaman pähkinän ja suklaapalan. Sen jälkeen keskittyminen alkoi mennä synnytykseen niin, ettei enää huomannut nälkää. Poika syntyi vähän ennen yhtätoista ja siinä meni vielä ainakin tunti ennen kuin saatiin synttärikahvit, ja silloin oli kyllä ihan järkyttävä nälkä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytyssalissa söin pähkinöitä, viinirypäleitä, suklaapatukan ja join paljon vettä. Synnytyksen jälkeen saimme aamupalan saliin, mutten siinä vaiheessa väsymykseltä ja huimaukselta pystynyt synttärikahveja ja aamupalaa syömään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys kesti noin 8 tuntia ja sinä aikana en syönyt, join vaan vähän mehua jonka kyllä oksensin melkein saman tien ulos. Synnytyksen jälkeen n. klo 11 sain ruokaa ja se kyllä maistuikin jo melko hyvin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitsaa, viiliä, keittoa, karkkia, banaania, limua, mehua, vettä, mehujäätä... kokeilin kaikkea mutta mikään ei pysnyt sisällä kun oksensin aina supistuksen yhetydessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Söin yhden oman myslipatukan siinä ennen ponnistusvaihetta synnytyssalissa, muutoin synnytyksen aikana kittasin mehua ja vettä jota kätilö ja kätilöharjoittelija toivat kannussa.
Sitten kun poika oli syntynyt, ja minä olin käynyt suihkussa, tuotiin saliin "synttäritarjotin", jossa oli  meille kaakaot, sämpylät, mehua, jogurttia ja muistaakseni jotkut keksit. Olinkin nälkäinen siinä vaiheessa, kun aamulla olin laitoksella saanut alas vain yhden leivän ja mehua. Sairaalaan siis lähdettiin yöllä 03 kun vedet meni, synnytyssaliin siirryin noin klo 11 ja poika syntyi 18:48.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En saanut syödä tai juoda mitään koko päivänä, ennen kuin istukka oli ulkona. Sen jälkeen sain juoda ja myöhemmin tuli sairaalan puolesta valtava päivällinen. Paasto siksi, että mulla oli korkea riski päätyä iltapäivästä leikkauspöydälle, jonne ei lopulta onneksi päädytty :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sairaalassa en halunnut syödä enää mitään. Kotona söin sämpylöitä ennen synnärille lähtöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys käynnistyi yöllä, lapsi syntyi aamupäivällä.

Söin ensimmäisen kerran vasta syntymäpäivän iltana mehukeittoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuka muka pystyy syömään synnytyksessä mitään. Minä en tainnut juodakkaan mitään. Leipäpalat synnytyksen jälkeen on sitten jo maistuneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En syönyt mitään. Tosin synnyttämään lähdettiin yöllä ja lapsi syntyi aamulla. Koko ajan oltiin valmiina lähtemään sektioon, joten sen takia en varmaan edes olisi saanut syödä mitään. Mies kävi aamuyöllä syömässä - varmaan sairaalan viereisessä hesessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Närästyslääkkeitä. Ja vettä.

Närästys paheni synnytyksessä, ponnistaessa tuntui että kurkku palaa.

Eipä kyllä käynyt mielessä että olis jotain syönyt. Närästys vielä jotenkin korvensi kurkun niin, etten pystynyt koko sairaalassaoloaikana kunnolla mitään syömään, kun nieleminen teki niin kipeää. Nälkä olis ollut kyllä :(

Synnytys itsessään kesti noin 10h, ja syömättä olin jotain 16-17h aterioiden välillä (ennen synnytystä ja sen jälkeen ateriat).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuka muka pystyy syömään synnytyksessä mitään. Minä en tainnut juodakkaan mitään. Leipäpalat synnytyksen jälkeen on sitten jo maistuneet.

Mm. sellainen, jonka synnytys käynnistyksineen venyy yli sataan tuntiin. Vähän pakko, jos meinaa tajuissaan pysyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mentiin synnärille noin 23.30. Omia eväitä ei mulla ollut edes mukana. Synnytyksen aikana join, join ja join vettä. Syömistä ei tehnyt edes mieli. Vauva tuli maailmaan hieman ennen aamu neljää ja kuuden aikaan saatiin "onnittelukahvit\aamupala" joka kyllä maistui. Mulla tuli ja jossakin vaiheessa synnytystä oksennus, joten ehkä ihan hyväkin ettei tehnyt sitä syötävää niin mieli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Kuka muka pystyy syömään synnytyksessä mitään. Minä en tainnut juodakkaan mitään. Leipäpalat synnytyksen jälkeen on sitten jo maistuneet.

Mm. sellainen, jonka synnytys käynnistyksineen venyy yli sataan tuntiin. Vähän pakko, jos meinaa tajuissaan pysyä.
Käynnistelyt on asia erikseen. Tässä tais olla kyse siitä kun salissa ollaan jo tositoimissa. Sitten kun sen käynnistettävän synnytys on lähtenyt kunnolla käyntiin niin tuskin nakit ja muusit maistuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä itse lasken ensimmäisen synnytykseni kestäneen maanantaista perjantai-iltaan, kun kivuliaat vaikka liian tehottomat supistukset kesti niin pitkään lähes jatkuvasti. Ei siinä sinänsä mitään mieli tehnyt syödä mutta pakkohan se oli, hedelmäsalaattia ja mehukeittoja muistaakseni upposi. Virallisesti synnytys toki kesti "vain" koko perjantain. Viikon paras ruokahalu olisi kyllä ollut tuona päivänä epiduraalin vaikutuksessa, mutta sektiouhka aiheutti syömäkiellon. Olin vuoroin neste- ja sokeritipassa, sokeria laittoivat kun valitin nälkää.

 

Kuopuksen synnytys oli huimasti nopeampi ja alkoi kätevästi aamupalan jälkeen. Ennen sairaalaan lähtöä söin pari palaa suklaata verensokerin ylläpitämiseksi. Sairaalassa olisi mehu maistunut mutta syömiskielto tuli taas sektiouhan vuoksi. Vasta ponnistusvaiheessa sain juoda, siinä kiskoinkin pillillä mehua ponnistusten väleissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Skipatkaa jos avautuminen käynnistäminen vs synnytys ei kiinnosta.

 

 

 

 

Kuka muka pystyy syömään synnytyksessä mitään. Minä en tainnut juodakkaan mitään. Leipäpalat synnytyksen jälkeen on sitten jo maistuneet.

Mm. sellainen, jonka synnytys käynnistyksineen venyy yli sataan tuntiin. Vähän pakko, jos meinaa tajuissaan pysyä.
Käynnistelyt on asia erikseen. Tässä tais olla kyse siitä kun salissa ollaan jo tositoimissa. Sitten kun sen käynnistettävän synnytys on lähtenyt kunnolla käyntiin niin tuskin nakit ja muusit maistuu.
Tiedän, mitä se "varsinaisen synnytyksen" kipu ja tila oli ja mitä se käynnistämisen aiheuttama kipu ja tila oli. Kaikki ei vaan löntystä käytävillä odottamassa jotain tapahtuvan, vaan "synnyttävät" perhehuoneessa ja viimeisillä voimillaan toivovat kohdunsuun avautuvan edes hieman kipulääkehouruissa ja itkevät toivoen jotain vapautusta tilanteeseen. Ne supistukset oli vähintään yhtä hirveitä tai hirveämpiä kuin "the synnytyksessä", jatkuvia, 3-5 minuutin väleillä joka ikinen päivä. Minkä lisäksi 5 päivää käytännössä ilman unta. Että näin. Anteeks jos dissasin parin tunnin puskemista. Nyt osui herkkään paikkaan. Siinä mä niitä "nakkeja ja muusia" tungin naamaan jumppapallon päällä heijaamisen ja ulvomisen ja jatkuvan kivuliaan tutkimisen välillä.

 

Muoks. Muistan elävän tarkasti kun siinä jotain ylempää kohti toivoessani tilanteeseen helpotusta eteen kärrättiin silakkapihvejä, mun silloista inhokkien inhokkiruokaa. Mutta pala kerrallaan sen supistusten välissä nielin, peläten omaa jaksamista, ja sitä kuinka kauan täytyy vielä painaa menemään. Sori marttyyritarina, mutta hieman osuu silmään "käynnistelyt on asia erikseen" ikäänkuin se ei olisi verrannollinen itse graalin maljaan synnytykseen. Yksi hyvä kätilökin seurasi tuota tuskaa, ja kirjoitti erikseen käynnistyksestä synnytyskertomukseen, koska koki, ettei se "varsinaisen" synnytyksen keston kuvaus mitenkään vastannut todellisuutta.

 

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen syntymä kesti melkein vuorokauden, ja kun tyttö oli syntynyt, oli edellisestä syömisestä kulunut 1,5vuorokautta. Ei todellakaan tehnyt mieli syödä yhtään mitään, kun oksensin lääkkeetkin! Vähän sain juotua, mutta sitäkään ei paljon, etten oksenna. Kun tyttö syntyi, niin olikin jo sellainen horkka kun verensokerit laski.

 

Kakkosen käynnistys kesti n.viikon, mutta kun sitä lähdin synnyttämään, niin ei tullut syötyä edelleenkään. En todellakaan pysty syömään, kun kaiken oksennan, eikä kyllä tee mielikään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kun menin synnärille niin koko ajan oli sektio valmius (lapsivedet tihkunut jo pari päivää ennen synnärille menoa, perätila ja tulehdusarvot korkealla, lapsi kakannut ja alkava kohtutulehdus) joten mulle ei ruokaa tippunut 1½ päivää ja sektionkin jälkeen sain vaan mehukeittoa puolilasillista kun vaatimalla vaadin. Myös salissa käynnistely yrityksen ja sen sektio valmiuden takia en saanut juoda edes vettä kun todella minimaalisesti, onneksi yksi ihana  kätilö salakuljetti mulle sitten jaffaa, että sain edes vähän sokeria elimistöön kun alkoi olemaan jo todella huono-olo syömättömyydestä  :grin:

Ruokaa olin syönyt kunnolla päivää ennen kuin synnärille lähdettiin, joten olin melkein kolme päivää syömättä yhtään mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen vasta jälkikäteen kuullut että synnyttäessä ei ehkä pitäisi olla maha täynnä ruokaa, tai voi olla että sen oli joskus sanonut mutta en ainakaan muistanut. Siinä kesti niin sairaan kauan niiden supistusten kanssa että ehdin syödä montakin kertaa (supistukset alkoivat heti säännöllisinä ja vain asteittain voimistuivat, sitä kesti yli vuorokauden). Vielä siinäkin vaiheessa kun olin jo todella kipeä ja tunsin etten pysty enää kestämään kotona kauan, varmuuden vuoksi söin ison kulhollisen pasta bolognesea, koska ajattelin tarvitsevani energiaa tulevaan koitokseen.

 

Vauva oli siitä pastasta puolentoista tunnin kuluttua sylissä, mutta siltikin se äheltäminen oli vienyt niin paljon paukkuja että olin uudestaan tosi nälkäinen. En voi edes kuvitella millainen sudennälkä olisi jos en olisi syönyt niin paljon etukäteen, olisin varmaan pyörtynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on kyllä uskomatonta, että joku saa syötyä synnytyksen aikana ja sitten saa vielä pidettyä ruuat sisälläänkin!

 

Tokasta olin syömättä sen ajan mitä synnytys kesti, sinänsä ihan inhimillinen aika, hippa alle 9 tuntia, Tosin synnytys käynnistyi aamuyöstä, enhän mä yöllä mitään ollut syönyt, joten tosiasiassa olin vuorokauden syömättä, sekä juomatta.

 

Esikoisen synnytys lähti illalla käyntiin, joten olin syönyt päivän aikana normaalisti. Sairaalassa tarjottiin vielä iltapala, kiisseliä ja jugurttia. Mulla tää synnytys käynnistyi vesien menolla, menin sairaalaan ilman supistuksia, kieltäydyin käynnistyksestä ja sain nokkavan vastauksen "Olet sitten yön yli sairaalassa, 12 tunnin päästä on pakko käynnistää tulehdusriskin vuoksi.". Synnytys käynnistyi ihan itsellään ja lapsi oli ulkona ennen kuin kaksitoista tuntia oli kulunut :grin:

Mutta kun supistukset alkoivat, oksensin iltapalan saman tien ulos. Tämänkään synnytyksen aikana en kyennyt juomaan, mulla yrittäminenkin vain pahensi supistuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona olin syönyt ennen sairaalaan lähtöä, mutta oksensin sairaalaan tultaessa. Sen jälkeen join vaan vettä/mehua kunnes synnytys oli ohi. Salissa saatiin sitten voileipäkahvit hetki synnytyksen jälkeen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

En pystynyt syömään enkä juomaan synnytyksen aikana mitään. Synnytys alkoi keskellä yötä, niin kaikkiaan tuli paastottua n. 19h.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytyksen aikana söin vain mehukeittoa ja banaania. Olisin saanut myös ns. lämmintä ruokaa, mutta en huolinut sitä. Oksensin useaan kertaan enkä kyllä kivuiltani olisi pystynyt syömäänkään. Synnytyksen jälkeen sitten runsas iltapala (leipää, hedelmiä, kahvia, pullaa, jugurttia ym.) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytys oli pitkä kuin nälkävuosi ja kerkesin siinä vetää sairaalan tarjoaman lämpimän ruuan, iltapalan ja vähän omiakin eväitä (lue: suklaata) siihen päälle. Ei olisi kannattanut koska laattahan siinä touhussa lensi kun niin kipeää sitten lopussa kävi. Kuopuksen synnytyksessä join sairaalan ällösekamehua ja söin miehen eväistä pari kourallista suolapähkinöitä. Molempien synnytyksien jälkeen sitten sairaalan aamupala. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En yhtään muista, mitä söin kotona ennen kuin lähdin sairaalaan aamulla. Luultavasti en mitään 12 tuntiin, kun oli sen verran kipeät supistukset. Synnytyksen jälkeen tarjottiin mehua, voileipiä ja jugurttia, mutta ei tehnyt yhtään mieli. Pari tuntia myöhemmin olikin lounas-aika, ja silloin oli tarjolla kalakeittoa. Se kyllä upposi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now