Liian lihava äidiksi

[Sue Ellen]

^^ Meillä tutkimukset tehtiin julkisella, KYSissä, meillä tilanne siis se, että siittiöitä on vähänlaisesti, ja nekin laiskoja uimareita, eli IUI ois seuraava askel. Minulla BMI 31-32, mutta kyllä meille vaan sanottiin että heti vaan soittoa polille sen kierron alusta, jossa halutaan hoito aloittaa. Minäkin siis labrojen ja aukiolon perusteella toimin normaalisti, pötsistä huolimatta.

[Viljatuuli]

Vaikka hoidot saisikin alkuun, vauvan hyvinvoinnin kannalta kannattaa ottaa painonpudotushaaste ihan tosissaan:

Äitien lihavuus vaarantaa syntyvien lasten terveyden (HS)

[Empsu]

Etana-Elli: Ilmeisesti suhtautuminen siis vaihtelee sairaanhoitopiireittäin, tosin mulla on kyllä isompi BMI kun sulla. Asiaan ehkä vaikuttanee se, että meidän sairaanhoitopiiri ei tee itse esim. koeputkihedelmöityksiä, vaan ostaa ne, joten eivät ehkä siksikään halua satsata meihin ylipainoisiin tai koettavat kaiken mahdollisen ennen sitä.

 

Viljatuuli: Totisesti tämä kyllä otetaankin, ei siinä mitään. Mulla vaan on semmoinen tilanne, että on tosi tarkkaa, millä kalorimäärällä laihdun. Tuntuu, että se on välillä kuin salatiedettä: jos syön liian vähän ei paino tipu ja jos syön liikaa ei paino tipu. Pitää löytää juuri oikea määrä aina, mikä on aika stressaavaa, kun saa laskea kokoajan kaloreita.

 

Onko kukaan kokeillut karppausta? Olen lueskellut, että siitä on ollut hyötyä etenkin ylipainoisille lapsettomille... Mietin, että josko kokeilisi.

[Puska]

Onko kukaan kokeillut karppausta? Olen lueskellut, että siitä on ollut hyötyä etenkin ylipainoisille lapsettomille... Mietin, että josko kokeilisi.

 

Olemme miehen kanssa aloittaneet juuri karppauksen, kummallakin noin 15kg painoa tullut seurustelun aikana ja nyt koitetaan päästä niistä eroon. Mulla paino on 81kg ja pituus 169 eli ei hirveesti ylimääräistä mut jonkin verran kuitenkin. Yritystä meillä on takana vuosi ja tästä sain itsekin idean karppaukseen, kun kuulin että se voi auttaa raskaaksi tuloon ja erityisesti auttaa minulle kilpparin vajaatoiminnan kanssa. Mieskin innostui kun periaatteessa 'herkuista' ei tarvitse luopua, paitsi sokerisista mutta siis esim juustoilla voi herkutella. Me ollaan periaatteessa vähähiilarisella muttei ihan täysin jätetä kaikkea pois, esim näkkäriä syödään vaikka siinä hiilareita on. Karppaus.info sivuilta löytyy paljon tietoa ja tietysti kirjoista.

 

Minulla on takana nyt 2 viikkoa ja painoa on lähtenyt 2kg, miehellä lähti viikossa samanverran. Minulla voi tuo kilppari hidastaa laihdutusta, ainakin normaalidieteillä vajiksella ollessa on todella vaikea hallita painoa. Saa nähdä miten se tähän raskautumiseen vaikuttaa, aloitin suunnilleen ovulaation aikoihin tuon karppauksen, tänään ois pitäny menkkojen alkaa muttei mitään kuulu.. Toivon muttein vielä tiedä

[Empsu]

Hyviltä vaikuttaa nuo teidän tulokset, Puska! Mie olen nyt lueskellut karppauksesta ja olen kyllä sitä mieltä, että se on mun juttu. Saa syödä kuitenkin hedelmiä jne., koska ns. totaalikarppausta en aio aloittaa. Vaaleat jauhot, pastat yms. aion nyt ekana jättää pois. Pidän peukkuja, että menkat on jääneet pois hyvästä syystä..!!!

[pikku]

Voi itku, mikä tilanne, mutta hienoa, että paino on lähtenyt jo putoamaan! Mulla on takana vähän samanlaista kokemusta. Painavimmillani mun BMI oli 45, eli ylipainoa oli tosi paljon. Kierrot ei käynnistyneet ollenkaan ja omalääkäri julkisella teki heti lähetteen polille tutkittavaksi. Mentiin sinne suurien odotusten kanssa innokkaina ja luottavaisina siihen, että nyt sitä apua rupeaa saamaan, mutta toisin kävi. Lääkäri oli todella äärimmäisen tyly ja ilmoitti jo ennen kuin ehdimme edes istumaan, että tässä nyt sitten vaan käydään tilanne läpi, että mehän ei teitä hoideta, kun rouva on noin ylipainoinen. BMI:n piti olla alle 32, jotta edes suostuivat vilkaisemaan. Minä istuin siinä vaiheessa tuolissani jo itku kurkussa ja silmät kelluen, mutta lääkäri paukutti tulemaan vielä lisää. Vastaanotto kesti ehkä puoli tuntia ja sinä aikana lapsettomuutta ei käsitelty miltään muulta kantilta kuin siltä, että mä olen lihava, vastenmielinen, sairaalloinen ja ällöttävä ämmä. "Tajuatko sinä ollenkaan, että tuolla tahdilla ei kauaa kestä, kun olet saanut jonkun vaarallisen sairauden ja kuolet siihen?" "Miten on mahdollista, että ihminen päästää itsensä tuohon kuntoon?" "Oletko sinä edes yrittänyt rajoittaa painonnousua?". Mä olin niin järkyttynyt, että en saanut sanaakaan suustani, että olisin puolustautunut. Tuijotin vaan kyyneleet poskille valuen ja otin vastaan kaiken sen paukutuksen, jota lääkäriltä sain. Sillä kerralla sain onneksi kuitenkin ripityksen lisäksi metformiinit ja terot, joiden avulla kierrot lähtivät lopulta pyörimään ja sain tukea painonpudotukseen. Silti, aivan luokatonta kohtelua! Mieskin vain istui vieressä ja nyökytteli ymmärtäväisenä lääkärille, eli olin tilanteessa tosiaan aivan yksin. Ja niin nöyryyttävää se oli, että ei mulle tullut mieleenkään ruveta tekemään valitusta siitä johonkin, nielin vain kiukkua ja häpeää yksikseni. Paino onneksi putosi lopulta, mutta sille lääkärille en suostu menemään enää koskaan, missään asioissa.

 

Tsemppiä kovasti ketjun aloittajalle! Itse söin tosiaan noita metformiineja ja aloitin samalla vähähiilihydraattisen ruokavalion ja sillä yhdistelmällä paino putosi rivakasti, mutta ei liian nopeasti.

[Nikita85]

Anteeksi, että tungen tänne. Piksun tarina kuulostaa aivan järkyttävältä! Ei ketään saisi kohdella tuolla tavalla mistään syystä. Aivan kamalaa, mitä ketjun aloittaja ja piksu ovat kokeneet ylipainonsa puolesta! Tuntuu aivan kamalalta! Stemppiä ja jaksamisia! Kyllä lapsettomuuden kärsimisessä olisi jo tarpeeksi!

[Sue Ellen]

Ei hyvä päivää tuota Pikun tarinaa! Sairaanhoitajaksi ja kätilöksi hinkuvat käyvät läpi nelivaiheisen pääsykokeen haastatteluineen ja pällitesteineen, ja lääkäriksi haluavat käyvät laskemassa laskuja. Tosin näiden juttujen perusteella jos niillekin ois psykologiset testit, niin niitä tulijoita ei olisi yhtä montaa kuin aloituspaikkoja.

[Empsu]

Oi, vaikuttaapa hyvältä tuo pikun painonpudotus! Mullakin on Metut ja koetan karppailla, joten sain aimoannoksen tsemppiä tosta, kiitos! Mutta kaamea tuo kokemuksesi lääkäristä!!! Saako udella, paljon sun BMI on nyt?

 

Meitähän ei tosiaan julkisella puolella hoidettu mitenkään hyvin, käskettiin vaan suurinpiirtein laihdutella.. Käytiin nyt yksityisellä, jossa palvelu oli erilaista. Selvisi mm., että olen syönyt luonnolliseen kiertooni nähden liian aikaisin terolutit, jolloin ne on ehkä estäneet munisten kypsymisen täyteen mittaansa ennen irtoamista.

[Guest Narskutus]

Voi itku, mikä tilanne, mutta hienoa, että paino on lähtenyt jo putoamaan! Mulla on takana vähän samanlaista kokemusta. Painavimmillani mun BMI oli 45, eli ylipainoa oli tosi paljon. Kierrot ei käynnistyneet ollenkaan ja omalääkäri julkisella teki heti lähetteen polille tutkittavaksi. Mentiin sinne suurien odotusten kanssa innokkaina ja luottavaisina siihen, että nyt sitä apua rupeaa saamaan, mutta toisin kävi. Lääkäri oli todella äärimmäisen tyly ja ilmoitti jo ennen kuin ehdimme edes istumaan, että tässä nyt sitten vaan käydään tilanne läpi, että mehän ei teitä hoideta, kun rouva on noin ylipainoinen. BMI:n piti olla alle 32, jotta edes suostuivat vilkaisemaan. Minä istuin siinä vaiheessa tuolissani jo itku kurkussa ja silmät kelluen, mutta lääkäri paukutti tulemaan vielä lisää. Vastaanotto kesti ehkä puoli tuntia ja sinä aikana lapsettomuutta ei käsitelty miltään muulta kantilta kuin siltä, että mä olen lihava, vastenmielinen, sairaalloinen ja ällöttävä ämmä. "Tajuatko sinä ollenkaan, että tuolla tahdilla ei kauaa kestä, kun olet saanut jonkun vaarallisen sairauden ja kuolet siihen?" "Miten on mahdollista, että ihminen päästää itsensä tuohon kuntoon?" "Oletko sinä edes yrittänyt rajoittaa painonnousua?". Mä olin niin järkyttynyt, että en saanut sanaakaan suustani, että olisin puolustautunut. Tuijotin vaan kyyneleet poskille valuen ja otin vastaan kaiken sen paukutuksen, jota lääkäriltä sain. Sillä kerralla sain onneksi kuitenkin ripityksen lisäksi metformiinit ja terot, joiden avulla kierrot lähtivät lopulta pyörimään ja sain tukea painonpudotukseen. Silti, aivan luokatonta kohtelua! Mieskin vain istui vieressä ja nyökytteli ymmärtäväisenä lääkärille, eli olin tilanteessa tosiaan aivan yksin. Ja niin nöyryyttävää se oli, että ei mulle tullut mieleenkään ruveta tekemään valitusta siitä johonkin, nielin vain kiukkua ja häpeää yksikseni. Paino onneksi putosi lopulta, mutta sille lääkärille en suostu menemään enää koskaan, missään asioissa.

 

Tsemppiä kovasti ketjun aloittajalle! Itse söin tosiaan noita metformiineja ja aloitin samalla vähähiilihydraattisen ruokavalion ja sillä yhdistelmällä paino putosi rivakasti, mutta ei liian nopeasti.

 

Itku meinas tulla kun tämän luin! Ja samalla myös vihastutti "ei hel**tti mikä lääkäri!!"

[pikku]

No mutta tytöt, se mikä ei tapa, vahvistaa. Sitä mä olen itsellenikin hokenut ja tuon lääkärireissun jälkeen on tapahtunut niin paljon kaikenlaista surullista ja ikävää, että ei sitä kauheasti jaksa yhtä pösilöä lääkäriä mietiskellä. Toisaalta silloin, kun tilanne oli tuoreessa muistissa, siitä itkusta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Pahinta oli silti ehkä se, että silloinen puoliso ei tukenut yhtään vaan toisteli niitä samoja asioita, joita lääkärikin. Ihan kuin sitä ei itse tietäisi, että ylipaino on huono juttu! Mä luulen kyllä, että useimmilla ylipainoisilla se liikapaino ei johdu siitä, etteikö tiedettäisi, että päivittäin pari pussia perunalastuja turpaansa tukkimalla lihoaa, vaan että ei ole sitä motivaatiota tai itsekuria tehdä asialle mitään. Sitäpaitsi terveellinen ruoka ei ole kauhean halpaa, sekin voi tulla jollain esteeksi.

 

Empsu tuossa kyseli nykyistä BMI:täni. Se käväisi välillä jo vähän yli kolmessakympissä, mutta nousi sitten uudestaan (HYI mua!) ja on keikkunut nyt noin 33 kohdalla. Tällä hetkellä on kyllä käynnissä taas ryhtiliike ja tarkoitus olisi saada pysyvästi putoamaan sinne kolmenkympin paremmalle puolelle. Kiloissa se meinaa reilua kymmentä, joten tekemistä on kyllä. Mutta hiljalleen ja rauhallisesti koitan edetä ja sallia itselleni herkkujakin, ei tästä muuten mitään tule

 

Tsemppiä kaikille painonhallintaan! Muistakaa, että se joka haukkuu toista, on itte!

[Empsu]

Sie oot ihana pikku! *halit*

[Empsu]

Piti tulla nyt kertomaan ja valamaan uskoa ylipainoisiin haaveilijoihin, että mitä tahansa voi tapahtua! Minä ja mieheni (molemmat "viallisia") saimme kuin saimmekin nyt kaikkia lääkäreiden lausuntoja uhmaten ihan kotona peiton alla pyörien aluilleen elämämme Pikku-Ihmeen. Raskaus on ylipainostani huolimatta sujunut ok. Radista tosin kärsin, mutta sokerit nousee vain mystisesti yöllä, mikä ei kuulemma välttämättä liity mitenkään elintapoihini. Kiloja on minulta tippunut raskauden alusta -1 kg vaikken olekaan laihduttanut, mitä ei siis saakaan missään nimessä tehdä raskauden aikana, mutta ilmeisesti tämä raskausolotila + insuliini tekee hyvää minulle! Ei siis kannata luovuttaa, vaikka tiedän itsekin, että helppoa ei ole, kun saa "paskaa niskaan" näin tärkeässä asiassa. Ihmeitä tapahtuu!

[rusakko]

^mukava kuulla että ylipainoisillakin haaveilijoilla on toivoa

 

 

[kaaka_melli]

Mäkin vielä näin puolentoistavuoden jälkeen toivon vielä vähän että täälläkin on mahista raskautua.

 

 

Mulla on takana onneksi ihan positiivinen lääkärikäynti kun tutkittiin mun omituisia menkkoja. Lääkäri oli ihana vanhempi mies ja jäi kyllä hyvä mieli siitä.

 

Mut mä en edes uskalla toivoa että menisin tarkempiin tutkimuksiin. Mies ei vielä halua tutklituttaa spermaansa. Clomeja oon miettiny mutta onko niistä mulle apua kun tarviin siihen tueks vissii luget kun mulla on niin lyhyt luteaalivaihe.. (oon kyllä joskus ovuloinu ihan todistetusti, mutta nyt kun en oo jaksanu mittailla aamulämpöjä tai syljeskelly ovulaatiotestiin niin en oikeen tiiä mun oviksesta mitään nyt kolmeen kiertoon). Nyt kun oon menossa elokuun aikana papaan, jos sillon saisin gynen ylipuhutuksi et saisin lisää lugeja sekä ne clomit. (sais vaan tilattua sen pirun ajan......)

 

MIetin että jos alkaisi yrittää alakarppaamista. Täytyy tutkia mm ruokavaliojuttuja.

[bohemian]

Kyllä mä sanoisin threadin aloittajalle, että ei muuta kuin härkää sarvista ja herranjestas dieetille jo omankin terveyden vuoksi. Vanhemmuus on joka tapauksessa uhrauksia (jos nyt itsensä kuntoon laittamista voi uhraukseksi kutsua). Samalla toivottavasti opit terveelliset elämäntavat, jotka sitten tulevalle lapsellesi voit siirtää Ja varmaan, jos puoletkin tosta saat karistettua, niin lääkäri voi olla jo toista mieltä hoitojen aloittamisesta.

 

 

No voihan herranjestas sentään! Ehkäpä tässä maassa ei olisi niin paljon ylipainoisia ihmisiä, jos se painon pudottaminen olisi vain "härän sarvista kiinni ottamista" .

 

 

 

 

 

 

 

Omalla kohdalla raskaus alkoi ekasta kierrosta ja meni hyvin (onnekseni, painosta huolimatta, BMI vähän yli 40). Mutta painoa pitäisi nyt pudottaa ihan yleisesti terveyden kannalta...Kova tsemppaaminen asian suhteen on nyt päänsisällä käynnissä. Myös mahdollista toista raskautta ajatellen haluaisin painoa pois.

Edited July 19, 2010 by bohemian

[Curry]

Meilläkin vika miehen spermasssa, liikkuvia simppoja on todella vähän. Oma BMI:ni oli pahimmillaan 40 kieppeillä, nyt ollaan taas jo vähän alle. EKKS:sta antoivat lähetteen Helsinkiin ja lupasivat, että päästään hoitoihin, kunhan minun painoindeksini on alle 35. Eli nyt syksyn aikana pitäisi ottaa vähintään 10 kg pois. Lappeenrannan lääkäri oli sitä mieltä, että tuo riittää, koska lapsettomuuden syy on niin selvästi miehen puolella. Helsingistä on tullut nyt kutsu vastaanotolle joulukuussa (6kk hoitotakuu, meni 2 päivää alle rajan lähetteestä). Nyt KUN laihdun alle sen maagisen 35:n, niin todellakin toivon, että Helsingin päässä ei kuulla noin tylyä tekstiä kuin valitettavan moni tässä keskustelussa on joutunut kokemaan. Lappeenrannassa vastaanotot ovat sujuneet hyvässä hengessä ja palvelu on ollut ystävällistä. Nyt ennen joulua keskitytään tutkimaan miestä tarkemmin, jos löytyisi syy simppojen vähyyteen. Hormonit olivat ok, seuraavana on kivesten ultraus. Mies on normaalipainossa, syö terveellisesti eikä ole koskaan tupakoinut.

[bohemian]

^Toivottavasti saatte asiallista kohtelua.

 

 

Minkä ihmeen takia ne tässä välissä olleet viestit on poistettu mitään ilmoittamatta? Niissä oli ihan aihetta liippaavaa keskustelua. Tuli selväksi juuri ihmisten mielikuvia puolin ja toisin.

[Elena]

Haluan vain kannustaa ja luoda toivottavasti pienen toivonkipinän ylipainoisille vauvakuumeisille, vaikken oikeastaan tälle palstalle kuulukaan. Itselläni on bmi 40 ja tulin raskaaksi 7 kk yrityksen jälkeen. Eli suhteellisen nopeasti kuitenkin, vaikka monesti niin pitkältä tuntui tuo aika.. Toivon, että kaikki menee hyvin reilusta ylipainosta huolimatta. Syön kyllä terveellisesti ja pyrin liikkumaan myös.

 

Olipa tosi törkeitä kommentteja joillain ketjuun kuulumattomilla Kertoo paljon siitä, miten meihin ylipainoisiin suhtaudutaan. Tuntuu, että tilanteessa kuin tilanteessa ollaan ikään kuin toisen luokan kansalaisia ja halveksittavia ja huonoja ihmisiä, sellaiset on ihmisten asenteet. EIkä monellakaan ole mitään aavistusta siitä, miten rankkaa lihavan elämä henkisesti on, ja miten monesti useimmat meistä ovat tehneet sen lopullisen uuden terveellisen elämän aloituksen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Monilla on taustalla myös esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa ja muita sairauksia.

 

Toivon plussia teille kaikille! Ja tsemppiä painonpudotuksen kanssa myös.

[Henkka]

Palautetta sain minäkin lääkäriltä painosta BMI oli 29. ICSI on tässä keväällä vielä edessä koska siemennesteessämme on vajavuutta. Mutta tosiaan lääkäri kehoitti painoa pudottamaan koska silloin hoidoille saadaan parempi vaste.

 

Hassua... Toki tiedän että lievästi ylipainoa on tässä vuosien varrella kertynyt, mutta että sitä on niin paljon, että siitä on haittaa! Mutta suunta on ollut nouseva, joten hyvä se varmasti on ainakin pysäyttää. Nyt on muutama viikko takana ja neljä kiloa pudonnut. Keinoni on ollut radikaalisti herkkujen vähentäminen, hieman ruuasta nipistäminen (erityisesti leivän, perunan/pastan/riisin määrää) ja säännöllinen liikunta (n. kolme kertaa viikossa). Nälkää en ole kärsinyt.

 

Toivottavasti jaksan jatkaa ja kevään/kesän hoidot tuottavat haluamamme tuloksen.

 

Tsemppiä kaikille muillekin omiin projekteihin!

[Henkka]

Niin ja piti vielä sanoa, että kyllä positiivisessa mielessä annettu palaute on rakentavampaa kuin arvosteleva ja alentava...

Vomia kaikille painonsa kanssa painiville ja lapsesta haaveileville!

[EeyoreX]

Voisin oman näkökulman kertoa tästä aiheesta. Yritys alkoi exän kanssa 11/06, menin lääkäriin 03/07 (ei menkat tullut ollenkaan) ja diagnosoitiin PCO. Painoindeksi oli 27-28, mutta en ollut oikeastaan lihava, enemmän pyöreä. Lääkäri kehoitti laihduttamaan, vähintään 5% painosta. No en onnistunut, mutta hoidettiin kuitenkin. PCO oli sen verran pahalaatuinen, että lääkkeet eivät oikein toimineet kunnolla, tehtiin 2x OI ja 5x IUI, negoja kaikki. Lääkäri sanoi kerran, että alle prosentin luomumahdollisuudella mennään (olin tuolloin alle 20v). Erottiin exän kanssa kesällä -08 ja uuden miehen tapasin heti samana syksynä. Ehkäisyä ei käytetty missään vaiheessa, todellinen yritys alkoi kesällä -09. Painoindeksi suhteen alussa oli jossain 25 kieppeillä ja nousi siitä tasaisen varmasti 28 kieppeille. Toukokuussa 2010 painoindeksi oli tuon 28 ja PCO rehotti erittäin pahana. Kesäkuun alussa aloitin vihdoin ja viimein laihdutuksen, nyt -15kg bmi 22. Tammikuussa menin Femar-hoidon jälkeen ultraan ja femar oli toiminut pienellä annostuksella (munasolu kasvanut). Ikinä aiemmin ei ollut hoito toiminut noin hyvin ja PCO oli kadonnut kokonaan. Nyt siis on normaali 20% mahdollisuus raskautua, ainakin tämän tietämyksen mukaan.

 

Eli joskus painonpudotus saa aikaan ihmeitä, vaikka en olekaan vielä raskautunut, niin mahdollisuus raskauden alkamiseen tämän vuoden aikana (4½ vuoden jälkeen) on oikeasti realistista. Ymmärrän myös hoitoklinikan näkökulman, ylipainoisen hoitaminen on kalliimpaa (ei saa olla este), mutta erityisesti ylipainoisen raskaus on erittäin suuri riski (äidille ja lapselle). Myös hormonitoiminta ja keho vastaanottaa paremmin raskauden, kun pudottaa painoa (5-10%, kuten aiemmin mainittu). Mutta olen myös sitä mieltä, että hoidoissa ei saisi suosia tai syrjiä ketään.. Nää on hankalia aiheita, toivottavasti saat painoa pois ihan omaksi iloksi

[vaihda]

Mina olen taistellut painoni kanssa koko ikani, ja ennen toista raskautta tiputin 15kg puolessa vuodessa, motivoin itseani mm. silla etta kohtukuoleman riski on ylipainoisella odottajalla suuri. Tanaan tormasin taas artikkeliin asiasta

http://www.dailymail.co.uk/health/article-1369738/Obesity-link-baby-deaths-worryingly-high.html

 

Muutenkin koitan ulkoistaa painon, etta se on kuin sairaus joka taytyy saada tasapainoon ( niinkuin se kai tavallaan onkin ). Pyrin ajattelemaan etta enta jos olisin alipainoinen anorektikko, olisiko minulla oikeutta loukkaantua siita etta painosta puhutaa ja sen kerrotaan olevan epaterveellinen? Toisten taytyy lihoa ja toisten laihtua etta hormonitoiminta pelaisi on tosiasia.

 

( ja jotta todista kuuluvani ketjuun niin paino on kaynyt 100g muutamaan otteeseen aikuiselamassa...)

[janiina]

Me emme olisi päässeet julkisen puolen hoitoihin. Väestöliitossa sain painonhallinnan avuksi Metforem ja ohjeita. Painin raskaassa sarjassa, muistan sen joka päivä, eikä kenenkään tarvitse tulla minua siitä ojentamaan. Asiallissa hengessä lääkärin kanssa on keskusteltu painosta.

[TelluXX]

BMI 38 ja tutkimuksiin mentiin 14 kk yrityksen jälkeen. Todella asiallisesti suhtauduttiin polilla, toki sanoivat, että mahdollisiin hoitoihin pääsee vasta kun BMI on 35 tai alle. Yllättäen sitten raskauduttiinkin luomusti kesken tutkimusten, joten jatkoreaktioista ei otettu selvää

 

Muutenkin suhtautuminen on ollut yllättävänkin hienoa; aina kun ekaa kertaa on menty uudelle hoitajalle/lääkärille, on ollut pelko persiissä, mikä on palaute. Ja joka kerralla pelko on ollut ihan turha.

 

Valitettavasti tuosta raskaudesta tuli sitten kkm vk 9, nyt toivutaan siitä ja aletaan yrittää uudelleen. Tässä välissä yritän myös tiputtaa painoakin, joka kilo on kotiinpäin.

 

Tsemppiä kovasti muillekin saman asian kanssa painiville!