KOS

[askel]

Tähän vielä sellainen kommentti, että Haikaranpesässä synnyttäminen ei välttämättä eroa toisella puolella synnyttämisestä juurikaan, mutta lapsivuodeajassa on mielestäni selvä ero. Ainakin, jos vertaa lapsivuodeaikaa tavispuolella Haikaranpesän siihen puoleen, missä synnytyssalit ovat. Toisella osastolla (eri puolella aulaa kuin synnytyssalit) Haikaranpesä erosi vähemmän muista osastoista, tai näin olen ystävien kokemuksista ymmärtänyt. Itse en tuolla Haikaran toisella puolella ole ollut.

 

Millaisia kokemuksia, onko Kättärillä perhehuoneita ollenkaan tai onko Haikaranpesää olemassakaan enää?

 

Varsinaista Haikaranpesää ei enää ole, mutta sillä ei ole mitään merkitystä synnyttämisen kannalta. Itse olen synnyttänyt aikaisemmin tavispuolella, Haikaranpesässä ja nyt "entisessä Haikaranpesässä" , mutta kaikissa synnytyksissä oli ihan samat edellytykset paikan ja käytäntöjen suhteen. Mistään ei olisi huomannut, että "nyt ollaan Haikaranpesässä" tai "nyt ei olla Haikaranpesässä". Eli ei ole mitään syytä harmitella, että Haikaranpesää ei enää ole.

[Elvira]

Kävin synnyttämässä entisen Haikaranpesän puolella ja voin vain kehua. Sain loistavan kätilön joka oli paikalla koko ajan ja osasi hommansa niin ettei paremmin olisi voinut. En myöskään kuullut remonttimeteleitä mistään. Synnytystä koskevista toiveista olin täyttänyt lappusen joita jaettiin tutustumiskäynnillä ja kätilö otti sen heti kun tulimme saliin.

 

Lapsivuodeosastolla olin eri kerroksessa, mutta sielläkin kaikki sujui ihan hyvin. Ainut miinus oli siitä, kun tulin leikkaussalista iltamyöhällä osastolle, ei kukaan oikein kertonut toimintatavoista tai soittokellon käytöstä mitään enkä osannut itsekään kysyä. Vasta huonekaverin esimerkistä sitten uskalsin yöllä soittaa kun tarvitsin apua imetykseen ja muuhun. Toisesta yöstä lähtien sitten saimme paljon toivomamme perhehuoneen. Suurin osa kätilöistä ja lastenhoitajista oli todella mukavia ja ruokaa oli tarjolla niin runsaasti ettei omia eväitä tarvittu lainkaan.

Edited April 29, 2013 by Elvira

[Heinänen]

Hei,

kiitokset kaikille kokemuksiaan ja tietojaan kertoneille! (mm. Mischa, Tiikeli, Lia, Forgetmenot, Lia, Freesia, askel).
 

Kirjoittakaa ihmeessä lisää kokemuksia tältä vuodelta 2013,

- että onko onnistunut päästä perhehuoneeseen tai onko nyt keväällä ja kesällä 2013 mahdollista Kättärillä mitään saada vaihtoehtoisia kivunlievitystapoja (esim. akupunktio, vesijutut tms.) jos on toiveita erilaisista kivun lievitystavoista jne.

 

TÄRKEÄ tieto kesän KOS (+ entinen KOS/Haikaranpesä, mikä nyt on osa normaalia KOS).

 

Synnyttäjien päivystysnumero muuttuu 6.5.2013 lähtien!

Eli se numero, mihin soitetaan, kun lähdetään synnyttämään. Ä-kortissa on se tarra, missä on 3 nroa, Ä-poliklinikka, Synnyttäjien päivystys, Synnytysos. -nrot.
- Lankanumero säilyy kai samana, mutta kännykkänro muuttuu toiseksi.

 

Ainakin omassa ä-kortissani (minkä sain marraskuussa -12) oli väärä/vanha numero. Kannattaa ainakin varmistaa neuvolasta, että lähellä H-hetkeä on oikeat numerot kortissa ja kännykässä tallennettuna  .

 

(Huomasin toisen numeron sairaalan omilta nettisivuilta. Soitin ä-poliklinikan numeroon, ja kertoivat että nro vaihtuu muuton vuoksi 6.5.2013. Toimisto muuttaa tms., jos ymmärsin oikein).  

[forgetmenot]

^ Tosi hyvä tieto, kiitos!

 

Ja jos jotakuta kiinnostaa niin kävin tänään Kättärillä ja siellä oli just tänään (vai olikos se eilen) alkanut muutto. Tänään kuulemma 3 osastoa Naikkarilta muuttaa sinne.

 

Niin ja jos joku joutuu ottamaan ultraan mennessään isomman lapsen mukaan (käytävälle odottamaan, sisälle huoneeseenhan ei pääse) niin siellä odotuskäytävällä ei sitten ole minkäänlaista viihdykettä lapsille. Että ottakaa omat lelut, kirjat tms. mukaan lapsenvahtia varten, jos on vilkkaampi tapaus viihdytettävänä. Muistelen esikoisen ajalta, että silloin olisi ihan pieni leikkinurkkaus ollut, mutta siinä ex-odotustilan paikalla on nykyään toimisto.

[athella]

Nostellaan. Toiveissa olisi päästä synnyttämään Kättärille. Olisipa kiva kuulla sellaisten kokemuksia, jotka ovat synnyttäneet Kättärillä nyt kun Naistenklinikka on ollut remontissa. Onko kaikki mennyt hyvin vai onko ollut jotain ongelmia? Onko mitään mahdollisuutta saada perhehuonetta? Kaikki kokemukset ja tiedot kiinnostaa.

[*puputti*]

athella: En ole Kättärillä synnyttänyt (ainakaan vielä), mutta tutustumassa käytiin pari viikkoa sitten. Olin yllättynyt kun meille kerrottiin, että nyt on ehkä paremmat mahdollisuudet saada perhehuone kuin koskaan aiemmin. Heillä on siis runsaasti pienehköjä huoneita, joita käytetään joko kahden hengen huoneina tai perhehuoneina. Kyseisissä huoneissa siis kaksi sairaalasänkyä, parivuoteella varustettuja perhehuoneita tosi vähän.

 

Viimeaikaisista (l. nyk. järjestelyn aikaisista) kokemuksista olisin minäkin kiinnostunut kuulemaan.

[Elinainen]

Onkohan Kättärillä mahdollista saada vegaanista ruokaa...?

[Terppatirppa]

Eilen kotiutuneena!

 

Hyvin meni ja sain kuvan että paremminkin on nyt varauduttu rempan takia. Eli voi olla parempikin nyt kuin normisti.

 

Perhehuone saatiin ja siellä oltiin 2,5 vrk. Sitä ennen olin eka 4. kerroksessa salissa 6h, mutta kun ei edistynyt mut siirrettiin muiden alta pois ottamaan vauhtia tavalliselle osastolle samaan kerrokseen. 3h kuluttua sitten nousin 5. kerrokseen saliin uusiksi. 5. kerroksen hlökunta taitaa olla pitkälti Haikaranpesän hlökuntaa, koska ainakin odottivat mun mielestä enemmän mun aktiivisuutta, tiukkasivat toiveita ja tsemppasivat pystyyn, rennoksi ja muuta. Ei mulla mitään valitettavaa kyllä sieltä nelosestakaan ole, mutta vitonen jäi mieleen parempana (kun siellä tyttö sit syntyikin). Ihania oli kaikki kätilöt, vaikka olin kyllä sellasessa flowssa että en oisi ehkä huomannut vaikka tilalla oisi ollut anoppi...

 

Tällä hetkellä siellä oli propagandapakkauksissa jaossa Lansinohin lanoliinivoidetta ja kertisliivinsuojia yllin kyllin ja rintakumeja sai heti jos tarvi hlökunnalta, eli ne voi kyllä ihan suosiolla jättää kassista pois.

 

Omia vaatteita mä en myöskään tarvinnut ollenkaan toisin kun olin ajatellut! Vaikka ne sairaalayökkärit on ihan karmeen näkösiä, niin ne on tosi käteviä imetys- ja ihokontaktijutuissa, niin ei jotenki tullu sit mieleenkään mitään omia paitoja vetää päälle, kun koko ajan sai olla availemassa sitä. Vauvan omat vaatteet sen sijaan oli tosi ihanat kun oli mukana! Saatiin heti salissa laittaa omaa päälle kun pyysin ja kätilö kävi mulle kaivamassa esiin laukusta kun Mies pesi Tyttöä, oli oikeestaan henkilökunta ihan innoissaankin niistä omista söpöistä vaatteista monesti. Kestovaipatkin meillä oisi ollut, joten sekin olisi onnistunut, mutta mies kun vaipat kaikki oikeestaan vaihtoi niin ei lämmennyt ajatukselle...

 

Me oltiin uudella osastolla 9, joka oli aivan loistava! Kelloa sai soittaa vaan jos äiti ja vauva oli huoneessa kaksin, muuten isän piti hakea kätilöä avuksi jos tarvi. Meille sattu onneksi vaan yksi ruuhkasempi iltavuoro, jolloin tuntu ettei hoitsut oikein ehtiny jeesiä, mutta toisaalta Enni ehkä just siksi sit silloin oppikin ottamaan imuotteensa vähän itsenäisemmin, mihin eniten apua kaipailtiin. Eri kätilöillä oli vähän eri jipot ja vinkit, mutta toisaalta siinä sai aika monipuolisesti sit itelle tietoa, vaikka vähän oisivatkin puhuneet ristiin... Eli vaikka vähän "sekotti päätä" niin hyvä kuitenkin. Hassu miten joku juttu voi jollekulle olla täysin joo ja jollekulle ei.

 

Vessat, suihkut ja maitohuone oli erikseen. Sitä en sitten tiiä miten esim. leikatuilla, mutta näin meillä kun itse kävelin salista osastolle.

 

Suihkutiloissa oli hätäseen sellasta LV:n yleispesuainetta, muttei mitään muita tököttejä (mun tukalle toi LV kyllä teki tosi hyvää, kun oli niin mietoa!). Mitään voimakkaasti hajustettua ei kyllä kannata viedä tai käytääkään. Mä olin suosiolla esim. dödöttä koko ajan, kun ei tullu mieleenkään sit siinä ympäristössä jotain suihkedödöä ruiskia ilmoille (ja hajutonta stikkiä mulla ei tietty ollu)! Toisaalta hikiaaltoi tuli siihen malliin alkuun, että ihan sama sen dödön kanssa...

 

Ruokaa oli päivisin hyvin ja tarpeeksi, vaikka se aika laitosmautonta olikin. Alkuun kysyttiin kun sairaalaan meni, että onko erikoisruokavalioita. Ainakin meidän osaston kärryssä näkyi "kasvisvaihtoehtoja", mutta ihan vegaanista en sitten tiiä... Varmaan voi etukäteen soittaa ja kysyä. Ruuat haettiin itse (tai tukihlö haki) ruokasalista. Ite tsemppasin heti alusta asti leipä-puuro-rusina-viikuna-laku-osastolla ja se kannattikin, koska en sit ehtinyt kuuluisasta ummetuksesta kärsiä, vaikka maha pariksi päivää pysähtykin! Öisin kaipasin ja söin sit omia eväitä. Mua ei makeet herkut oikein houkuttaneet, mutta ihan "oikeet" ruokaeväät kyllä. Ja jano oli hirmunen, tosin siihenkin parhaiten autto ihan vesi. Joku "nokallinen" tms. pullo on muuten hyvä sekä synnyttäessä että imettäessä kun ne asennot voi joskus olla vähän sellasia ja ei välttämättä ehdi avopullosta niin kulautellakaan. Mulla toimi mukana olleen Gatoraden pullo sit osastollakin vesipullona. Tais mennä joku 10 litraa nesteitä ainakin koko synnytyksen aikana? Itse viisastuneena tokalla kertaa ottasin mukaan magnesiumia (Diasporal rakeita) koska se lihasrasituskipu oli jotain ihan hullua!

 

10 annoin arvosanaksi, eli mua ei ainakaan mikään "poikkeustila" haitannut missään...

 

Niin joo ja multa meni vedet kotona, mutta kyllä salista poistuessa näin käytävällä ainakin yhen tyhjän ammeen, että oisi vissiin ollut sellanenkin vapaana.

Edited July 31, 2013 by Terhiulpu

[SleepyKitten]

Synnytin heinäkuussa -13 Kättärillä "tavis" puolella 4. kerroksessa. Salissa olin 4.5h, josta siirryin leikkaussaliin ja sieltä 9. osastolle. Kaikilla osastoilla oli todella huolehtivaa ja asiantuntevaa porukkaa töissä. Sain hyvää hoitoa, eikä kertaakaan tarvinnut pelätä ettei mun toiveita olisi kuunneltu. Jonkin verran piti kuitenkin antaa omaa aloitetta asioissa, mitä halusi. Eli koin kommunikaation tärkeäksi. Eihän henkilökunta osaa tarjota, jos ei osaa kertoa mitä haluaa. Mutta multa kuitenkin kysyttiin miten haluan synnyttää ja kivunlievitystoiveista jne. En ollut siis kirjoittanut synnytystoive -lappua valmiiksi, mutta jos olisin, niin varmasti se olis otettu avoimesti vastaan. Kätilöt, leikkurin henkilökunta ja osaston vaihtuva sairaanhoitajaporukka kaikki kannustivat mua kaikessa tekemässäni ja hoitivat hyvin, olo oli turvallinen. Kelloa sai osastolla soittaa just niin paljon kun halusi ja jos oli kysyttävää siihen sai aina keskusteluapua ja vastauksia. Kivunlievitystä sai tarpeeseen aina pyytäessä. Perhehuoneita oli ainakin 9. osaston toinen puoli, jossa oltiin miehen kanssa kuusi päivää. Toinen puoli käytävää oli 2-3 hengen huoneita. Osasto oli rauhallinen ja hiljainen!

Sain synnytyksessä 3. asteen repeämän, joka korjattiin mielestäni hyvin. Nyt kaks ja puoli viikkoa synnytyksestä se on lähtenyt paranemaan tosi hyvin ja alapää näyttää ihan entiseltään. Sain myös fysioterapeutilta hyvät ohjeet kuntoutumiseen. Eli tosi kokonaisvaltaista, hyvää hoitoa. Leikkaushaava tarkastetaan kättärin omassa jälkitarkastuksessa 4 viikon päästä.

Ruoka oli osastolla hyvää ja ravitsevaa, oikei kuuden päivän aikana tuli ehkä vähän liian tutuksi. Mutta oli joka päivä eri ruokaa kumminkin. Ja sitä oli koko ajan. Eli ei tarvinnu nälkiintyä.

Osastolla oli vaatteita runsaasti tarjolla, niin äidille kuin vauvallekin, ja erilaisia. Oli niitä vaaleenpunasia ja sinisiä kaapuja, ja sit housu/paita yhdistelmää. Osan aikaa käytin sitä mekkoa, ja sit yhdistelin omia toppeja sairaalan housuihin. Se kaapu oli kyllä mahtava, vaikkakin kuuma, mut äärimmäisen käytännöllinen imetyksen ja alapään tuuletuksen kannalta. Jos meni likaseks, niin pyykkiin vaan ja uutta päälle. Kaikki pyyhkeet ja siteet ja verkkoalushousut löyty osastolta myös. Sama homma vauvalle, uudet vaatteet aina päälle jos meni likaseksi.

Saatiin osastolta Libero- ja Pampers-pakkaus. Vaippoja löyty käytävältä just niin paljon kun tarvi käyttää. Rintakumit sain kun pyysin, samoin Lansinoh-voidetta rinnoille. Pumpunkin sain hoitajan aloitteesta, sitä ei kuitenkaan tarvittu kuin kerran alkuun kun lapsi oli vielä lastenosastolla hoidossa. Sen käyttöön opastettiin hyvin. Myös liivinsuojukset sain osastolta ja kaikkea sai lisää kun pyys.

Ainut miinus oli, ettei meitä opastettu kunnolla imetyksessä, eikä osattu sit pyytää enempää apua. Meitä kävi katsomassa kaks hoitajaa, jotka näytti vaan peukkua, et hyvin sujuu. Ei siis tarkastettu imemisotetta, joka oli lopulta väärä, eikä vauva saanu tarpeeks maitoa, joka taas johti siihen, että vauvan paino ei noussut ja jäätiin tarkkailuun. Kukaan ei tarkastanut imemisotetta uudelleen tai katsonut saako vauva oikeasti maitoa. Iso pettymys, koska sen takia oltiin ylimääräisiä päiviä sit sairaalassa! Ja lopulta me maksettiin siitä rahaa ja jouduttu ravaamaan kontrolleissa sairaalasta pääsyn jälkeen.. Kaiken olisi voinut ehkäistä, jos ote olisi tarkastettu heti alussa. Tässäkin siis kommunikaatio tärkeää, samoin oma aloite. Mut ei niissä hormonihuuruissa osannut mitään kysellä.

Kokonaisarvosanaksi annoin 8.5

[Anna Rosa]

^ ja ^^ Kiva kuulla, että Kättärillä ovat saaneet jo homman pyörimään Naistenklinikan remontin alkamisen jälkeen. Synnytin Kättärillä 21.5.2013, ja minulla on hieman erilaisia kokemuksia kuin edelliset.

 

Ehdin olla tarkkailuhuoneessa ja salissa yhteensä vajaat kaksi tuntia, joten siitä puolesta ei ole erityistä sanottavaa. Ihan mukavia kätilöitä oli ja homma sujui hyvin. Osastopuolella sen sijaan tuohon aikaan juuri alkanut Naistenklinikan remontti kyllä valitettavasti näkyi. Monet (muualta siirtyneet) hoitajat olivat aika pihalla ihan perusjuttujen suhteen eli missä tavarat ovat ja mitä käytäntöjä noudatetaan. Tämä oli tietysti ihan ymmärrettävää, kun tilanne ja työtila oli ihan uusi. Yksi hoitaja myönsi ihan avoimesti, että työ on aikamoista hakemista vielä. Esim. lastenlääkäri odotteli yhtenä päivänä vauvoja tarkastettaviksi, mutta hoitajat eivät tienneet lääkärin olevan paikalla. Kommunikaatiokatkos ilmeisesti. Mukavia olivat silti kaikki. Hieman ärsytti ohjeiden ristiriitaisuus; sama hoitaja antoi minulle erilaisen ohjeistuksen kipulääkkeiden otosta illalla ja seuraavana aamuna. Oli kuulemma ohjeistus muuttunut (ai yön aikana?). Minulla myös vaihtui omahoitaja ainakin kerran, ja ärsytti selittää samat asiat aina uudestaan uudelle hoitajalle. Sitten sain aina erilaisen ohjeistuksen imetykseen (minulla raskausdiabetes, mutta vauva pienikokoinen; maitoa tulee hyvin ja vauva imee hyvin; vauvan sokeriarvot kunnossa - > täytyykö se herättää syömään vai syötänkö lapsentahtisesti). Tein sitten oman pään mukaan ja hyvin meni. Kovin paljon en ohjeistusta saanut vauvanhoitoon, mutta en sitä tarvinnutkaan, kun en ollut ensisynnyttäjä. Ja sain toki suuni auki, jos jotain kysyttävää oli. 

 

Kaikista eniten ärsytti Kättärin säästötoimet(?), joita en ainakaan esikoisen osastoaikana huomannut. Meillä ei todellakaan ollut paitoja ja aamutakkeja saatavilla niin paljon kuin tarvitsi. Jäljellä oli yleensä vain yhtä tai kahta kokoa kaapissa, ja kun täydennystä tuli, menivät ne lähes samantien. Vaippoja oli tietty määrä varattuna, ja lisää piti hakea jostain tietystä huoneesta (siellä tehtiin lääkärintarkastukset), jonne ei päässyt ilman hoitajia. Enkä todellakaan "tuhlannut" vaippoja, mutta kakkavaipat kyllä vaihdoin. Sitä kakkaa vaan tuli siinä vaiheessa aika usein. Yrittivät toden teolla säästää pyykkikustannuksissa (ymmärrettävää sinänsä), ja olivat aika nihkeitä esim. vaihtamaan vauvan peiton ja lakanan, vaikka vauva oli puklannut isot puklut niihin. Mun vauva ei kyllä missään pukluhajuissa nuku, joten vaadin uudet. Ne haettiin varmaan jostain holvista.   Ja niitä verkkoalkkareita ei meinannut löytyä mistään, ja kun löytyi, ei ollut sopivaa kokoa.

 

Ruoka oli ihan hyvän makuista sairaalaruoaksi, mutta sitä ei ollut mielestäni tarpeeksi. En minä nälkääkään nähnyt, mutta esim. pienen keittoannoksen lisäksi sai syödä aika paljon lisäksi leipää, että tuli täyteen. Salaattia en nähnyt yhdenkään annoksen seurana, en edes raasteita. Pakastevihanneksia oli kyllä. Aamiaisella ruoka loppui yleensä "kesken" eli ei nyt ihan kesken, mutta esim. parhaat leivät ja kurkut hävisivät pian tarjottimelta, eivätkä viimeisenä ruokailemaan tulleet saaneet niitä. En sitten tiedä, rohmusivatko jotkut suuriruokaiset iskät niitä vai oliko ruokaa vain todella varattu niin vähän. Aamiaisella ei ollut yleensä muuta rehua kuin kurkkua tai tomaattia. Juustoa tai jogurttia ei ollut kertaakaan (saliin niitä kyllä sai synnytyksen jälkeen). Leikkelettä yleensä oli. Muroja oli ehkä kerran tai sitten ei. Olin muistaakseni 5. kerroksessa.

 

Mutta kiva tosiaan kuulla, että homma on jo lähtenyt Kättärillä rullaamaan mukavasti. Esikoisen aikaan ei mulla ollut Kättäristä mitään pahaa sanottavaa.

[Terppatirppa]

Ohhoh! Joo ei ysissä ainakaan mitään tollaista säästelyä enää.

[Eleanoora]

Millaista kättärillä on ollut nyt? Onko ollut ruuhkaista tai sulkuja? Ovatko huonekoot muuttuneet? Huomaako kiirettä kätilöissä?

[duudeli]

^ Samalla asialla kyselemässä ja nostelemassa ketjua..

 

Ja edellisellä sivulla keskusteltuun:

Synnytin heinäkuussa 2012 kättärillä ihan "normipuolella" enkä Haikaranpesässä ja sain akupainantaa sekä -neuloja ja halutessa olisin saanut myös aquarakkuloita - näitä siis ainakin noista vaihtoehtoisista kivunlievityksistä (itse synnytin kokonaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä). Eivät siis ole mikään Haikaranpesän juttu, vaan saaminen riippuu ennemmin saatavilla olevasta/olevista kätilöistä...

Edited January 16, 2014 by duudeli

[athella]

Synnytin käynnistyksellä joulukuussa Kättärillä eikä ainakaan silloin mitään sulkuja ollut. Olin vajaan päivän osastolla 4 odottamassa käynnistyksen edistymistä, saliin päästiin jopa aikaisemmin kuin aluksi oli puhe ja meille tehtailtiin kahden hengen huoneesta perhehuone osastolle 6. Ainakaan itse en huomannut mitään kiireitä tai muuta, meitä autettiin kyllä ihan kaikessa.

[Aalto]

Kiva kuulla, että homma pääsääntöisesti toimii edelleenkin. Ekan lapsen sain Haikaranpesässä ja sillä kertaa ainakin jäi ihan hyvät muistot.

 

Ainoan miinuksen annan yllättäen imetysohjauksesta joka meidän kohdalla jäi aika vajavaiseksi ja johti vauvan painonlaskuun ja lisämaitoon... Toivottavasti toisella kertaa on helpompaa.

Edited January 29, 2014 by Aalto

[taeti]

Kättärillä on ollut nyt todella ruuhkaista ja sulkuja vähän väliä. Meidänkin jälkeen taisi tulla sulku päälle.

 

Muita kommentteja:

-Rakennuksessa ei ole ilmastointia, joten helteellä kannattaa varautua todella tukalaan kuumuuteen. Ei myöskään edistä leikkaushaavojen paranemista...

-Mun kohdalle osui joku kipulääkenatsi lapsivuodeosastolla. En saanut riittävästi lääkettä, koska pyysin uutta jo 6h jälkeen, kun 8h olisi pitänyt odottaa. Kyseessä siis tavalliset burana ja panadol.  En esim päässyt yksin ylös sängystä eikä vessa-asiointi onnistunut kipujen kanssa.  Piti odottaa vuoronvaihtoa ja yökkönä ollut kätilö oli ihan kauhuissaan siitä mihin jamaan mut oli jätetty. Sain heti tuplalääkkeet ja ne auttoivat.

-Kaikkeen muuhun olin tyytyväinen, kaikki sujui kuin rasvattu ja hlökunta oli pätevää&ystävällstä tuota yhtä lukuunottamatta. Kiire hlökunnalla kyllä oli koko ajan, mutta en huomannut että se olisi vaikuttanut hoitoon mitenkään erityisesti.

[Scarlett]

Hemmetti, kipulääkettä on saatava niin paljon, että kivut häviää! Ai että miten ärsyttävää, taeti!

 

Itsellä olis Kättärireissu viidennen kerran heinäkuussa, ja Haikaran synnytyshuone 1:seen pitäis päästä, koska vesiamme on siellä. Saa nähä kuin akan käy. Olemme myös aina saanut perhehuoneen, tuntuu tosi epämiellyttävältä ajatus jonkun vieraan kanssa.

[taeti]

^juu,  ja tossa kuumuudessa vielä turvotti niin että särki ihan joka paikkaa...

 

me oltiin kolmen hengen huoneessa kun oli niin täyttä. Ei ollu kivaa. Toinen oli niin hiljainen että hävetti kun oma vauva itki yöllä ja kolmannella taas ravasi vieraita koko ajan piittaamatta vierailuajasta. Toivottavasti saatte perhehuoneen! 

[Scarlet]

Mulla on muuten Kättärin lapsivuodeosastolta samanlainen kokemus kipulääkkeiden kanssa kuin taetilla. Olin saanut päivän lääkeannokset valmiiksi kuppeihin (Buranaa ja Panadolia) ja epähuomiossa ja kipeänä olin ottanut yhden annoksen liian aikaisin. Kun sitten pyysin lisää, kätilö kuulusteli ja päivitteli asiaa, niin kuin olisin tyyliin joku narkkari, jäi tosi paha mieli. Kun tuolta samalta kätilöltä kysyin, voinko ottaa samalla annostuksella kipulääkettä kotonakin, se kattoi mua pitkään ja sanoi että kannattaa vähän miettiä kauanko sitä kipulääkettä kannattaa syödä. Joopa joo, mulla oli toisen asteen repeämät enkä pystynyt kipulääkkeistä huolimatta istumaan pöntöllä itkemättä.

 

Muoks. Tämä kokemus vuodelta 2011. Muut kätilöt oli tosi mukavia.

Edited May 29, 2014 by Scarlet

[stina]

Hyvä ketju. Kiva käydä lukemassa muiden kokemuksia! Auttaa omassa valmistautumisessa, vaikka synnytykseen onkin vielä aikaa... Harmi vaan, että monella tuntuu olevan sellainen fiilis, että KOS:ssä kaikilla on koko ajan kova kiire... 

[Lexie]

Mä kävin synnyttämässä Kättärillä kolme viikkoa sitten ja mun mielestä siellä ei ollut kiireistä. Lapsivuodeosaston kätilöitä sai joskus odotella, mutta he ehtivät kyllä neuvoa juurta jaksain. Kipulääkityksestäkään ei ole pahaa sanottavaa, sillä niitä muistettiin tarjota lähes joka käänteessä. Me ei otettu perhehuonetta, mutta huomasin, että niitä oli hyvin saatavilla. Itse olin kahden hengen huoneessa, jossa oli ekana yönä kyllä aika lämmin, kun vieruspaikalla oli toinen nainen vauvoineen. Toisen yön olin vain oman vauvan kanssa ja silloin oli suorastaan viileää. Siis minulla, ei vauvalla. Siitä huolimatta voin suositella Kättäriä ihan varauksetta.

 

Edit. Kirjoitusvirhe.

Edited October 17, 2014 by Lexie

[Minni82]

Mä oon ajatellut, ettei perhehuone tule kuuloonkaan toisen lapsen kohdalla.

Olishan se kyllä kiva ekaksi yöksi, riippuen nyt vähän esikoisen hoitokuvioista,

[Orava]

Mietin, että mihin haluaisi synnyttämään. KOSsta on vähän tuollaisia kokemuksia keskenmenon johdosta kuten Scarlet kirjoitti kipulääkkeisiin liittyen. Mulle ei suostunut yksi kätilö myöskään oikein antamaan kipulääkkeitä ja siitä valitinkin jälkikäteen kirjallisesti. Mielestäni hänen käytös oli asiatonta. Olikohan sama tyyppi kyseessä...Oli varmaan siis tämän yhden henkkoht linjaus asiasta mutta ikävä fiilis jäi, ja huoli vähän taustalle, että mitenkäs sitten synnytys ja kipulääkitys..

Mieluummin haluaisin NKL:lle mutta remontin vuoksi olisi ihan säkää jos sinne pääsisi.

[Sopa]

Olen kuullut joitakin ikäviä juttuja KOS:n kätilöistä, mutta itselläni on kaksi oikein hyvää kokemusta, viimeisin viime keväältä. Ei ollut kiireen tuntua muuten, paitsi minulle (toissynnyttäjälle) ehdotettiin kotiin lähtemistä jo 20 tuntia synnytyksestä. Ei siinä mitään, olisin voinutkin lähteä mutta en vaan jaksanut ja se oli heille ihan ok. Lääkkeitä ja apua sai ja kaikessa oltiin ystävällisiä ja lämpimiä. Varsinkin synnytys sujui upeasti.

 

Mä ajattelin raskauden aikana, että jospa saisimme perhehuoneen ja sitten olisimme siellä ihanasti esikoisen ja miehen ja vauvan kanssa...no, emme saaneet ja se oli luojan lykky, sain olla rauhassa kahdestaan (paitsi huonekaveri ja hänen vauvansa) vauvan kanssa ja esikoinen joka oli varsin sekaisin tilanteesta sai olla rauhassa kotona isänsä kanssa (olisi voinut olla myös mummolassa, mutta luulen, että se olisi ollut hänelle kova paikka, jos me molemmat olisimme olleet ihastelemassa vauvaa sairaalassa).

[Liinamaija]

Onko kenelläkään kokemusta Kättärin perhepesästä? Yhdistelmänä perhehuone ja nopea kotiutuminen kiinnostaisi näin toisen lapsen kohdalla, jos vain vauvan ja oma vointi sallii.

 

Ensimmäisen lapsen synnyttyä meillä oli perhehuone, mutta nyt kaksivuotiasta esikoista ajatellen miehellä ei ole mahdollisuutta olla niin pitkää aikaa tiiviisti sairaalassa. Enkä tiedä onko perhehuonetoive realistinen toisen lapsen kohdalla muutenkaan.