masu

Hoikat, pienet ja sirot vauvat

212 posts in this topic

^ Joo, maidonhan pitäisi olla pääosassa. Mä vaan jostain täältä luin, että liika korvikkeen juominen voi aiheuttaa munuaisvaurioita, ja siksi pelottaa antaa sitä paljon. Meillähän tyttö on siis monen syyn summana ollut korvikeruokittu n. 2 kuukauden iästä alkaen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos noista proteiinivinkeistä! Sitä mä itsekin pohdin, ja täytyy kai miettiä sitä kalsiumiakin. Aloin nyt syöttää hedelmäsoseen tilalla niitä mihin on lisätty vähän jogurttia.

 

Mä olin viikonloppuna lastenkutsuilla ekaa kertaa pitkään aikaan ja kylläpä sitä taas huomasi miten erilaisia vauvat on: siinä missä yksi 6kk ikäinen tosi isokokoinen ja painava tyttö vaan köllötteli ja vähän kieri hitaasti tyytyväisenä viltillä, paineli meidän poika kontaten kämppää ympäri ja tutki joka nurkan. Mä vaan katoin haavi auki sitä toista vauvaa kun se oli varmaan puoli tuntia paikallaan äitinsä sylissä että voiko tuollaista olla :girl_sigh: kun ei tää meidän viliskantti oo ikinä viihtynyt sylissäkään paikallaan minuuttia pidempään... tuli siis ihan hyvä mieli tuosta tapaamisesta, kun se vahvisti tätä mun käsitystä siitä että meidän poika on niin vilkas että se kuluttaa kaiken syömänsä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin syödään välipalaksi pelkän hedelmäsoseen sijaista noita jogurtteja ja sitten Piltin rahkaisat -herkkuja.

Mutta, tulin kertomaan, kun huomasin eilen illalla, kun olen meidän likan proteiinin saannista hiukan huolissani, että Piltin spelttipuurossa on tosi hyvin proteiinia. Meillä tyttö tykkää siitä kovin, joten suosittelen. (vaikka eihän kaikki vauvat tietenkään samasta tykkää)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on myös pienipainoinen ja hitaasti kasvanut poika 1,5 v. Ollaan käyty laboratoriossa kilpirauhas-, keliakia-, yms. veriarvokokeissa. Nyt saatiin myös lähete uusiin verikokeisiin. Vähän kyllä huolettaa, kun pojan paino ei ollut kesäkuusta tänne syyskuun puoliväliin mennessä noussut taas juuri mitään. Pituutta oli tullut sentin verran. Mielestäni poika kuitenkin syö tosi hyvin ja aina on lautanen tyhjä + jälkiruoka syödään päälle.

 

Joku kyseli, miten saada lapsi syömään. Tuli vain mieleen, että meillä poika lopetti syömisen joskus 9-10 kk iässä lähes kokonaan. Äidinmaito kelpasi ja sekin vain oikeastaan öisin. Kiinteitä otti aina pari lusikallista ja sitten tuli stoppi. Silloin huomattiin, että pojalla oli sammasta kielessä. Käytiin lääkärissä ja hoidettiin se lääkevoiteella, niin poika alkoi syödä ihan eri tavalla. Ajattelin nyt vain muillekin infota, että jos lapsi ei syö niin syy voi myös olla suussa. Sammas ilmeisesti voi olla kivuliaskin, vähintään epämiellyttävä tunne suussa. Neuvolassa meille ei osattu tästä kertoa ja ei tullut itsellekään ensimmäisenä mieleen, kun lapsi ei syönyt.

 

Proteiinien saantia olisi tosiaan seurattava. Meillä syödään turkkilaista 10 % jogurttia ja lihaa yritän myös antaa reilusti. Yksi hyvä on ollut myös keitetty kananmuna. Saatiin ohjeeksi että 1 kananmuna/viikko. Rasvalisää annan joka ruokaan (öljyä tai margariiniä).

Edited by Gina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös pieni neiti. Kohta 2-vuotias, ja jännitetään meneekö 10 kg rikki :). Nyt kun maitoallergia on väistymässä, niin meiän neiti on alkanut kasvaa jäätelöllä girl_wink.gif Syö ihan ok määrän ruokaa, mutta saa 1-2 puffettia sen lisäksi viikossa, kun näyttää kuitenkin mahtuvan. Tota turkkilaista kestäis ihokin, mutta en oo vielä keksiny miten saisin neidin syömään sitä. ja danoninot kun käy myös, niin niitä menee ainakin 3 päivässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kanssa hoikka vauva - taas. Esikoinen oli pieni syntyessään (2560g, 45 cm) ja kasvoi omia miinuskäyriään, kunnes puolitoistavuotiaana kipusi jokseenkin nollakäyrille. Ja sen jälkeen pituudessa mennyt ylikin. Mutta tämä kuopus, joka syntyi ihan normaalikokoisena (3246g, 50 cm) on veljeäänkin kitsaampi kasvamaan. Tai pituus kyllä menee jotakuinkin nollakäyrällä, mutta paino laahaa jo -2 SD:nkin ulkopuolella. Kasvaa kuitenkin tasaisesti, joten ei sen kummemmin olla neuvolassa huolestuttu. Toki ollaan kasvukontrolleissa ravattu ja kiinteät aloitettiin nelikuisena, mutta muuten ei ainakaan vielä ole ollut tarvetta sen kummempiin tutkimuksiin.

 

Tuossa vielä molempien kasvukäyrät:

 

hermaninpituus0-2.jpg

 

hermaninpaino0-2.jpg

 

eerinpituus0-2.jpg

 

eerinpaino0-2.jpg

 

Kyllä on monet itkut taas itketty, kun painoa ei tule tarpeeksi ja varmuus oman maidon riittävyydestä kyseenalaistuu. Olenkin sanonut, että onneksi meidän lapset ovat nyt tässä, eikä tarvitse enää yhdenkään vauvan kanssa käydä tätä samaa rumbaa läpi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minel: meidän tytön käyrät näyttävät ihan samanlaisilta kuin teidän. Pituus menee 0-käyrällä ja paino jossain -2 SD:n alapuolella. Syntyessään 3304g, 6kk 6010g ja 12 kk 6920g. Maitoallergia löytyy mutta muissa testeissä ei olla käyty kun kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla käyrällään. Viime viikolla oli 1-v lääkäritarkastus ja lääkäri sanoi ettei lähetä mihinkään lisätutkimuksiin. Olo on nyt helpottunut kun koko ajan oli stressi tytön painosta, mutta nyt kai on todettu että kasvaa omaa tahtiaan. Niin monta itkua on tullut itkettyä. Tyttö syö joskus tosi paljon ja toisinaaan vähän. Ja minkäs teet jos tyttö ei suostu syömään lisää, eli ei avaa suutaan ja kääntää pään pois. Ei sitä voi pakottaakkaan. Se että neuvolassa toitotetaan koko ajan että syödä pitää lisää niin ei ainakaan helpota vanhempien oloa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pian 2-vuotias pienikokoinen pienikasvuinen ja huonosyöntinen kaveri, joka myös maito ja soija-allergikko, on tykännyt valtavasti syödä oatlyn kaurajäätelöä. Sitä myydään tosin vain niissä ½litran paketeissa, mutta siitäpä sitä on hyvä lusikoida kulhoon niin paljon kuin vain menee. Mehukeitto myös maistuu, mutta se kun on niin vähäkalorista, niin ravitsemusterapeutti suositteli sekoittamaan Fantomalt -energialisäjauhetta siihen. Siitä tulee noin 19kcal/lusikka, mutta desiin en saa kyllä mahtumaan juuri enempää kuin tuon lusikallisen tai se rupee paakkuntumaan.

Helpoin lusikoitava välipala on löytynyt monien kokeilujen kautta yosa-jugurtin ja ruotsalaisen krämin (myydään myös monissa suomalaisissa kaupoissa, mehukeittojen vieressä kylmätiskillä) eli kiisselin sekotuksesta. Esim. päärynä krämissä, mitä en tosin ole suomesta ostanut vaan hain rajan takaa, on energiaa 85kcal/dl ja tätä uppoaa ihan huomaamatta suurempikin määrä. Toki tuossa kräämissä on paria lisäainetta (esim. pektiini), mutta ne ei kovin vaarallisia oo. Maku ja sen kiisselin väri on peräisin kuitenkin hedelmästä/marjasta.

Muutoinhan nuo allergiat ei niin muodostuis ongelmaksi, mutta välipalojen suhteen tulee vaikeuksia, kun jugurttia ei voi syödä ja mikään kova ja purtava ei maistu alkuunkaan.

Meidän pojalla on sama ongelma kuin monella muullakin lapsella täällä. Eli ois valmis hakkaan vaikka päätä seinään kunhan ei tarvis syödägirl_impossible.gif!!! Mutta nyt on ollut pakko alkaa pakkosyöttään, kun on saattanut mennä monta päivää pelkällä yhdellä keksillä tms. Ja kun on luotu pitkällisten taisteluiden aikana rutiini että syödään edes se 3 lusikallista niin nyt on alkanut jo helpottaan niin, että poika saattaa alkaa itse lusikoimaan ruokaa suuhun kun se eteen annetaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei! Meillä tänään ekaa kertaa poju oksensi kaiken ulos kun viimeistä puurolusikkaa annoin. Mä niin toivon että tuo kerta jää ainoaksi.... Onko muilla lapset oksentaneet ruokapöydässä yli vuoden ikäisenä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

1-vuotispäivitystä meiltä: pojun mitat nyt 76,5cm ja 8170g. Pituus-paino suhde edelleen jossain siellä -20%. Pituus ja päänympärys ok.

 

Nyt ekaa kertaa meidän muuten niin rento terkka suositteli vähän napakammin rasvalisiä ja imetyksen vähentämistä tai lopettamista kokonaan. Rasvalisiä oon tässä jo puoli vuotta käyttänytkin, tuota imetysasiaa mun täytyy selvästi pohtia, tuli vähän paha mieli siitä. Yöimetys pitäis munkin mielestä saada loppumaan, mutta päivällä imetän vielä mielelläni, toki ollaan kiinteät koitettu antaa aina ensin. Siksi on vähän paha mieli kun arvelen että jos pojan paino olis siellä lähempänä 0-käyrää niin tuskin tästä imetyksestä tehtäis mitään numeroa. Mutta kun on laiha lapsi niin siihenkin pitää sit puuttua :( Pojalla on vielä meneillään joku tissifanituskausi (ja syön itse lusikalla vaikka en vielä ihan kokonaan osaa -kausi), joten siksikin tuntuu kurjalta alkaa säännöstelemään. Ja en siis imetystä tahtoisi kenenkään muun neuvosta lopettaa vaan sitten kun on pojasta ja minusta hyvä aika. No, mun pitänee nyt orientoitua uudelleen jonkun aikaa ja koittaa ensin yövieroittaa tuo, pitkään on aiottu mutta ei olla vielä jaksettu.

 

mimmynmama, meillä oksentaa ainoastaan jos jää joku isompi sormiruuan pala kurkkuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulee eksyttyä ihan outoihin ketjuihin, ts. tää olis ollu vuosi sitten meille oikea paikka :girl_sigh: . Poitsu siis ollut aina hoikka, mutta mennyt pituudessa yli +1 käyrän koko ajan. Paino sitten vaihtelevasti -15..-20 %. 1 v. oli 8,5 kg ja 79 cm.

 

Meillä imetys loppui muksun ollessa 1v. 4 kk. Vielä vuoden vanhana oli tissillä useita kertoja yössä. 1v. ja 1kk kohdalla päätettiin vähentää yösyömistä, kun oli pari viikkoa hoidon ja mun töiden aloitukseen. Sovittiin miehen kanssa, että imetän ennen pojan nukahtamista ja tarvittaessa neljän jälkeen. Noilla mentiin sitten pari kuukautta ja vähitellen jäi molemmat pois, kun muksu ei tuntunut olevan enää tissin perään eikä maidotus rauhoittanut ennen nukkumaan menemistä.

 

Muksu on aina syönyt vaihtelevasti ja pääosin sormiruokaa, soseet eivät ole ikinä maistuneet yosaa ja satunnaista perunamuussia lukuunottamatta. Imetyksen vähenemisen myötä ruokaa alkoi menemään vähän enemmän, mutta nyt hoidossa ollessaan syö tosi hyvin, vaikka välillä on niitä päiviä tai ruokia, joilloin ei vaan maistu. Puuroon lisätään edelleenkin välillä öljyä. Pukluja ja oksennuksia on aina tullut tosi vähän.

 

Meillä oma neuvolaterkka on ollut tosi mukava, mutta välillä painokontrollissa ja 6 kk tarkastuksessa ollut vieras terkka tuntui syyllistävän sormiruokailusta (siinä vaiheessa olisi pitänyt kuulemma mennä alas jo iso pilttipurkki/ruokailu). Imetyksestä ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa ja mentiin täysimetyksellä reilut 5 kk asti. Aluksi olin huolissani ja vatvoin painoasiaa, kunnes tuon 6 kk kontrollin jälkimainingeissa oma "järki" voitti. Kun muksu on kuitenkin syönyt itse (tai vaatinut maitonsa) eikä motoriikan kanssa ole ollut ongelmia, olen ajatellut, ettei ainakaan nälkiintymään pääse, kun ruokaa on kuitenkin tarjolla. Ja jos jollain aterialla ei maistu, syö seuraavalla lähes poikkeuksetta kunnolla.

 

^ayashelle tsemppiä! Toimi vain niin, mikä teistä tuntuu parhaimmalta. Jos haluat jatkaa imetystä, senkun jatkat. Meillä yövieroitus paransi kyllä jonkin verran sekä omia että muksun unia, joten oman jaksamisen kannalta sitä kannattaa miettiä. Edelleenkin herätyksiä on kuitenkin vähintään yksi yössä (viime yönä taisi olla kolme), joten yhtäjaksoista yöunta vieläkin odotellaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

No hei vaan mammat...

 

Onkos meidän Hippu nyt sitten tän ketjun ennätysmini? 8kk ja 4990g, tänään mitattu. Pituutta huimat 63cm. Tutkimukset odottaa... mutta kun tätä ketjua oon lueskellu, herää kysymys MIKSI VASTA NYT!?!

 

Tiiti on todella tyytyväinen ja iloinen, virkeä rintaruokittu tyttö, jolla ei havaittu mitään allergioita eikä mahavaivoja. Koskaan. Sairastellut on kerran koko ikänsä aikana. Se olikin sitten astetta rankempi - keuhkokuume, jonka takia oltiin sairaalahoidossa. Sielä sitten nostettiin isompi meteli hippusen koosta. Painoo ei ollu tullu yhtään puoleentoista kuukauteen ja sairastus tiputti vähiä entisestään. Äitinsä on kohtalaisen pieni, isä hujoppi. Vanhempien kokoon (ja isoveljeensä) suhteutettuna hänen pitäs kasvaa jossan +0 käyrän yläpuolella. Nyt mennään sielä -30% tai jotain.

 

Tuhannen taalan kysymys: Mikä kumma voi olla vikana ja miten tästä eteen päin? Me joudutaan myös fyssarille, koska Hippu lakkas yrittämästä ryömimistä 6kk jälkeen. Suunnilleen samoihin aikoihin, kun aloteltiin kiinteet ja painontulo ensin jämähti ja sitten alko laskea.

 

 

*mininmamma*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kappas, miten mä en ole tänne ennen eksynyt. Meillä löytyy kanssa näitä pieniä vauvoja ja lapsia. Esikoinen erityisesti on ollut aina äärettömän huono syömään ja kasvanut jossain miinuskäyrillä. Sen kanssa käytiin jossain tutkimuksissakin, mutta ei niissä mitään selvinnyt. Pienet vanhemmat, pieni lapsi. Poika on nyt 4 ja painaa 14kg ja pituutta löytyy muistaakseni 93cm. Ei todettuja allergioita.

 

Junnu on myös lyhyt, mutta painokäyrä menee lähempänä nollaa. Oli pienempänä kovakin suolisto-oireinen maitoallergia joka on nyt väistynyt.

Kuopuksellakin paino menee lähellä nollakäyrää, pituus hilluu jossain -2 ja -3 välimaastossa. 10kk neuvolassa oli 67cm ja 7900g. Mielenkiinnolla näen minkä verran painoa on tullut 1v neuvolassa. Tuo syö kohtalaisen hyvin. Liikkuu tietysti paljon, mutta toisaalta sen motorinen kehitys on jotenkin töksähtelevää. Ei ole kehitystä paljoa tapahtunut sitten 7kk iän. Kuopuksella minä epäilen maitoallergiaa ja lisäksi jotain muutakin, tällä hetkellä epäilyksen alaisena tomaatti ja paprika.

 

Pitää palata kun parin vkon päästä saadaan ne 1v mitat.

 

Tsemppiä Mininmammalle, teidän tyttö on kyllä todellapieni!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa!

 

Täällä ois kanssa yks pikkuisen neidin äiti. Neitin 8kk mitat 6940g 69cm.

Neuvolassa eivät ole olleet moksiskaan neitin pienuudesta, painottavat aina että hän kasvaa omaa tahtiaan. Jotenkin siitä vaan on itse huolissaan, varsinkin kun ystävän 4kk vauva melkeinpä samoissa mitoissa ja painoa jopa enemmän :blush:

Omaan neuvolakorttiini oon verrannut ja sen mukaan meidän neiti kasvaa ihan samoilla käyrillä mitä itse aikanaan (8kk 7100g 68,5cm). Että taitaa olla perittyä tämä pienikokoisuus..?

Meillä ei ole edes mitenkään erityisen kehittynyt ikäisiinsä nähden, Ryömimään oppi vastoittain 8kk ikäisenä. Mutta tähänkin neuvolassa todenneet että kaikki aikanaan.. Ja taas itseeni verraten, itse olen noussut konttausasentoon vasta 11kk ikäisenä..

Maidon juonnin tyttö "lopetti" 4kk ikäisenä, nykyään päivittän menee tuttelia ehkä 1-2dl, velliä 2-3dl. Tämän takia aloitettiin kalsiumlisän antaminen. Ei vaan juomiset maistu, suuhun kun antaa niin pulauttaa samantien pois. Velli maistuu sitten paremmin ja senkin pitää olla tietyn merkkistä, muu ei käy. Soseita meillä menee päivittäin nykyään 5-6prk (125g). Aamupalalla 1,5dl velliä, lounaalla 2prk (lihakasvissose+kasvissose), välipala 1prk (jugurtti tai hedelmäsose), päivällinen 2prk (lihakasvis+kasvis), iltapala 2dl velliä ja ehkä 1prk (jugurtti tai hedelmä). Maitoa tarjotaan joka aterialla.. Syöminen osaa olla välillä ihan hirveää taistelua, tyttö leikkii syöttötuolissa, nakertaa tuolinnojaa, istuu nurinperin, suuhun saadut ruoat päristelee syöttäjän kasvoille/lattioille... Kuitenkin -suht- hyvin syöminen onnistuu kun kärsivällinen jaksaa olla ja jos muu ei auta niin jättää neiti istumaan vähäksia aikaa ja tehdä jotain muuta.

Yritetty ollaan 8kk soseita, siis niitä missä löytyy niitä "sattumia", mutta tyttö sylkee ne pois suustaan ja suu menee täysin suppuun ja se huuto :girl_mad:

 

Katsotaan mitkä mitat 10kk neuvolassa saadaan, painoa voisin veikata olevan ehkä 7200-7400g, pituutta ?

 

Huoh. Voi kun osaisi olla huolehtimatta :girl_sigh:

 

A

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervehdys!

 

Päätin minäkin tänne sydäntäni purkaa. Meillä on myös pieni poika 1v. neuvolassa mitat 78.8cm ja 8340g. Pituus ja päänympärys olleet kokoajan ok, mutta painoa ei vaan tahdo tulla. Aktiivinen ja iloinen poika on. Harjoittelee kovasti kävelemistä ja osaa sanoa muutamia sanoja.

 

Äiti taas on ylistressantunt ja hermostunut. Syöminen on lähes aina taistelua ja sirkustemppuja. Rasvalisät ovat käytössä,mutta annoskoot pieniä. Alas menee 1/2 desisästä noin desiin. En enää tiedä,miten kaloreita lisätä...Huolestunut olen myös omasta jaksamisestani, sillä hermot alkavat pettää ruokaillessa. Pakottaa ei sais ja itse pitäisi saada päätää kuinka paljon syö,mutta en voi luottaa että tällä konstilla painoa tulisi sitäkään vähää. Miten kokeita ei olla otettu,koska muita oireita ei ole ja kehitys on normaalia.Kontrollissa ollaan silti. Pyysin itse lähetettä ravintoterapeutille,jos sieltä sais tukea. Välillä on niin raskasta...monesti saan myös kuulla pojan pienuudesta. Itse en (eikä isäkään) mikään ihan pieni ole. Ihanaa kuitenkin lukea että muitakin pieniä vauvoja ja taaperoita on!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei taas, vaikka ei täällä taida paljoa elämää olla :girl_crazy:

 

Sirppana, minä kyllä ymmärrän sinun huolen.. Mutta hei, pitäähän niitä pieniäkin olla että isoja voi olla!

Toivottavasti saisit ravintoterapeutilta jotain hyviä vinkkejä, tulehän tänne (minullekkin) kertomaan ne :)

 

Meidän tytön 10kk mitat olivat 71,5cm 7125g

Pituus siis kunnossa ja hyvin tullut mutta painoa kahdessa kuukaudessa vain 165g. Lääkärin kontrolliin kolmen viikon päästä..

 

Mutta paha mieli jäi käynnistä, lähinnä terveydenhoitajan töykeyden ja asenteen takia. (Meillä siis terkkari vaihtunut muuton myötä..) Antoi kuvan että kaikkien lapsien pitäisi olla just tietyn mittaisia ja tietyt taidot olla. Ruokailu rytmissä ym. ei mitään vikaa, kuulemma pitäisi vaan ruveta enemmän tyrkyttämään niitä isompien lasten ruokia (missä niitä kuuluisia sattumia). Helpommin sanottu kuin tehty, tyttö kun sylkee kaikki kökkäreet samantien suustaan ulos. Viiliä pitäisi ruveta sekoittamaan välipala soseisiin ja ruokaöljyä 2-3lusikallista ruokiin. Aamuisin ja iltaisin pitäisi puuroa yrittää saada syömään. Mutta entä kun vaan ei se ruoka maistu? Siis vaikka kuperkeikkaa heittäisi. Muutenkin tuntuu että terkkari jotenkin liioitteli tota asiaa kun kuitenkin sitä painoa tullut, sen vähän mitä on, mutta on! Tyttö kuitenkin kuluttaa tosi paljon energiaa liikkuessaan ja kuitenkin pituuskasvu pysynyt käyrällään.. En tiedä. Katsotaan mitä lääkäri sanoo.

 

Se terkkari meille rupesi vaahtoamaan jostain seurakuntien perhekerhoista, että sinne pitäisi mennä. Siis me ei edes kirkkoon kuuluta! Ja mikä hitto siinä on että muka pitäisi olla kiinnostunut muista perheistä tai jostain kerhotoiminnoista?? Tottakai lapsi tarvitsee sosiaalisia suhteita, kavereita yms. Mutta eihän tommoinen 10kk semmoisista vielä tajua mitään?! Näköjään sitä ei ole kunnon kansalainen jos viihtyy kotonaan/omissa piireissään. Pyh ja pah :dash2: .. Anteeksi valitus. -_-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos A:lle kannustuksesta! Meillä on sama tilanne. Mitä siis todellakin tehdä,jos lapsi ei vain syö vaikka mitä tekisi? Aamupuuro melkein mahdotonta saada alas. Olen samaa mieltä siitä että onko se huoli nyt niin suuri kun sitä painoa kuitenkin tulee! Toivottavasti teille lääkäri osaa jotain sanoa. Tulen toki kertomaan,jos jotain hyviä vinkkejä saadaan.

 

Kai noi kerhojutut on jokaisen oma asia.Kyllä sitä ehtii sosiaalistua myöhemminkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsen syöminen on meille äideille tosi arka paikka. Minä otin myös itseeni tosi pahasti terkan sanomiset kun tyttö oli n.½-vuotta. Puhelimessa terkka sanoi, että "kyllä se lääkärikin oli minun kanssa samaa mieltä, lapsi ei vain saa tarpeeksi ruokaa." Minähän otin sen niin, että en anna tarpeeksi ruokaa lapselleni ja ajattelevat että pidän tyttöä nälässä. :girl_cry: Näin myöhemmin ajateltuna lääkäri todennäköisesti on tarkoittanut tuolla sitä, että mistään vakavammasta ei ole kyse, siis jostain sairaudesta tms. Syömistilanteista tuli meilläkin tosi stressaavia ja vieläkin tytön ollessa 1½-vuotta, huomaan välillä olevani ihan huolissani jos pari ateriaa on mennyt huonommin. Onneksi tilanne on kuitenkin rauhoittunut ja yritän ajatella, että kun tyttö on terve, pirteä ja kehittyy hyvin, kyllä hän saa tarpeeksi ruokaa. Jotkut on vaan pienempiä ja sillä selvä! Puurot me ollaan jätetty vain yksinkertaisesti pois, kun niitä ei vain syö. Syö sitten aamu- ja iltapalaksi jotakin muuta. Tyttö on nyt 1½-vuotiaana 73,5cm ja 8700g ja mekin saadaan paljon tuota ihmettelyä, että onpa pieni. Yleensä ne on kuitenkin sanottu hyvällä ja nykyään vain totean, että niin onkin pieni, mutta pippurinen.

 

Toivon osaavani nyt suhtautua noihin syömistilanteisiin rauhallisemmin, jotta tyttö saa terveen suhtautumisen ruokailuihin ja ruokaan. Kyllä se syö jos on nälkä, kun kerran ei ole mistään sairaudesta kyse (meillä siis verikokeet otettu). Eli tsemppiä kamalasti A:lle ja sirppanalle! Tilanne ei ole helppo, varsinkaan kun tuntuu, että neuvolan mukaan kaikkien pitää yltää tiettyihin rajoihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poika oli näköjään 1-vuotiaana aika samoissa mitoissa kuin teillä Sirppana, siis tuo pituus-painosuhde vaikuttaa samalta.

 

Meille kuuluu nyt parempaa, tuon mun edellisen viestin jälkeen on tapahtunut sellainen ihme että tämä poika on vaan alkanut syödä paljon paremmin. Aiemmin oli ihan hirveetä sirkusta se syöminen ja just sama kuin monella muulla että mikään temppu ei oikein auttanut. Helmikuun alussa poika oli kuumeessa, ja kun siitä parani niin alkoi vaan yksi päivä syödä, ensin meni aamupuuro tosi hyvin ja meidän suureksi hämmästykseksi söi muutkin ateriat lautasen melkein tyhjäksi. Ja seuraavana päivänä sama, ja tällä tiellä ollaan edelleen. Mitään ei olla muutettu, en ole ehtinyt edes yövierottaa kun ollaan sairasteltu lisää jonkun verran. Mä en voi oikein käsittää tätä ja vasta nyt "uskalsin" tulla tämän kertomaan kun tätä on jatkunut jo monta viikkoa peräkkäin. Yhtään en tiedä onko se vaikuttanut tuohon painoon, kun ihan yhtä hoikalta tuo näyttää kuin ennenkin. Ehkä ihan hitusen on ranteen kohdalle tullut sellasta terveen näköstä pullukkaisuutta.

 

Mulla on nyt paljon rennompi olo enkä enää stressaa ruokailuja. Ja ehkä ihan hyvä etten nyt tiedä noita pojan nykymittoja, kun se taas varmaankin ahdistaisi jos painoa ei siltikään ole tullut paremmin, kun kyllähän tämä kuluttaakin nyt enemmän kun joka päivä ollaan puistossa touhuamassa.

 

Sitä vaan nyt haluaisin sanoa, että epätoivoinenkin tilanne voi muuttua. Siihen asti, ihan älyttömästi tsemppiä kaikille! Ateriasta toiseen taistelu on tosi rankkaa, hyvinsyövien lasten vanhemmat ja sellaiset terkat joiden omat lapset on syöneet hyvin ei taida ollenkaan tajuta miten vaikeeta voi olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsan taasen :)

 

semmoisen ihmettelyn arvelin teillekin jakaa, että onko noi kasvukäyrät muuttuneet 20-30vuodena aikana? Katselin omaa kasvukäyrääni (80-luvun lopulta) neuvolakortista ja aika hyvin keskikäyrällä pisteet menevät. Mutta sitten meidän tytön kasvukäyrät menee -5-20 välillä? Ja minä olen ollut hitusen painavampi mutta lyhyempi kuin tyttäreni. :blink:

 

Siis vrt Minä 10kk 7400g 69cm Tyttö 7125g 71,5cm

 

Kai sitä nykypäivänä lapset on niin kamalan isoja niin sitten ennen normaalikokoiset ovatkin pieniä? Vai?

 

Tänne ruokailua on saapuneet "helpottamaan" hampaiden puhkeamiset.. Huoh. Pitäähän se ymmärtää ettei kipeällä suulla voi hirveästi syödä -_-

Ja mikähän siinä on että esimerkiksi kun anoppi on syöttämässä (jos satutaan siellä käymään niin omii tytön itselleen..) niin tyttö syö mukisematta kaiken? Minulle ja isälleen sitten pärskii ja päristää ja tekee kaikki temput. Millä tavalla sitä saisi näytettyä lapselle ettei se ole soveliasta?

Me ollaan annettu tytölle "jäähyä" eli hetkeksi on jätetty yksikseen syöttötuoliin istumaan, tai sitten keskeytetty ruokailu ja jatkettu hetken päästä uudestaan kun energioita on purettu lattialla leikkien.. Myöskin pakkosyöttöä on tullut harjoitettua jos muu ei ole onnistunut :girl_to_take_umbrage2: Mun mielestä se on niin kamalan väärin toista pakottaa syömään kun toinen huutaa täysiä... mutta sitten kuitenkin yleensä nielee ruoat kiltisti??

Ärsyttää kun mies ei ota tota asiaa niin tosissaan kuin itse, helposti saattaa jättää tytön syöttämättä jos menee vaan pelleilyksi, sylkemiseksi ym. :hysteric:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin voisin tänne kirjottaa. Meille syntyi viime elokuussa käynnistettynä pikkuinen tyttö, 2150g 45cm. Tytön pienuus oli tiedossa ja raskautta seurattiin ultrilla lopussa aika tiiviistikin ja synnytys käynnistettiin rv 38+6 ihan kaiken varalta, että saatais tyttö ulkopuolelle kasvamaan. Syytä pienuuteen ei tiedetä. Omalla käyrällään on kasvanut, nyt oli 8kk neuvola ja painoa ei ollut tullut kuukaudessa lisää vaan pikemminkin laskenut vähän, (6105g 66cm). Neiti on viittävaille oppimassa konttaamisen, liikkuu jo aktiivisesti muuten lattialla, joten osaltaan varmaan selittää tuota, mutta saisi kai sitä painoa kumminkin edes hieman tulla lisää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 1-vuotiaana painaa alle 7kiloa. Mielestäni tyttö syö ihan kohtuu hyvin, ei mitään hirmumääriä, mutta kumminkin ihan ok. Enempää on ainakin vaikea saada syömään, kun suu menee kiinni. Nyt saatiin ohje laittaa puuroonkin öljylisä ja kahden viikon päästä on jo seuraava painokontrolli. Jos ei paino nouse niin lähtee lähete lastenlääkärille. Vähän kyllä stressiä pukkaa itelle päälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva kun palstalla on vähän vilkkaampaa!

 

Meillä tuo pituus-painosuhde oli nyt -24%.Koko ajan mennyt alaspäin. Minäkin olen antanut pojan välillä huutaa syöttötuolissa niin kauan kuin huutaa ja sitten vain jatkanut syöttämistä. Olen myös korottanut ääntäni aika paljon,josta sitten jälkeen päin tulee itselle tosi paha mieli. Puhdasta valtataistelua siis,mitä ei kai saisi olla. Yleensä poika on sitten syönyt ja seuraavalla kerralla on mennyt paremmin. Toivon todella että meilläkin tuo ruoka alkaa jossain vaiheessa maistua. Toivottavasti se näkyy teillä myös vaalla Ayashe! Meidän poika on nyt viikon syönyt myös aamupuuroa,joka ennen ei ole maistunut. Syö nykyään aamulla puoli tetraa muksupuuroa (tulee n.1dl). Lisään siihen mitallisen Nan2 maitojauhetta ja n.1rkl öljyä. Meille on suositeltu valmispuuroja,koska niissä on vitamiinit ja kivennäisaineet lisättynä. Nan2 jauhetta ja öljyä on käsketty lisätä 6kk alkaen, vaikka maitoa on meillä juonut n.500ml vuorokaudessa. Olen yrittänyt saada annoskoot kasvamaan,mutta n.1dl tulee stopppi,jonka jälkeen pojan suu aukeaa vain vähän ja sitten pyörittelee ruokaa suussa. Yleensä syö vielä päälle vähän hedelmää tai jugurttia.Syö siis n. 6dl päivässä, öljy ja nan2 lisillä. Yleensä teen ruat itse. Ajattelen että niistä tulee vähän tuhdimpia kun itse teen. Käytän öljyä,kermaa ja juustoa ja juomana meillä on nykyään täysmaito. Ihmettelen kyllä edelleen miksei tuo poika yhtään pyöristy! Mielestäni kuitenkin syö!

 

Hampaita on vasta 4,joten isot palat eivät mene alas. Kulmahampaita on tulossa,joka varmasti vaikuttaa myös asiaan. Sormiruokaa menee jonkin verran:parhaiten herneet,murot ja mustikat. Voitelen myös riisikakkuja keijulla (lääkärin suositus), joita poika sitten nakertaa. Hiukan ihmetyttäää myös se että poika on alkanut kakkia 3-4kertaa päivässä. Se ei kai ole kovin epänormaalia,mutta ennen kakkasi vain kerran päivässä ja välillä joka toinen päivä.

 

Monet olette varmaan lukeneet ja kuulleet että pituuskasvu on tarkempi mittari ravitsemukselle kuin pelkkä painon seuranta. Meille lääkäri sanoi että aliravittu lapsi ei kasva pituutta! Täytyy siis olla onnellinen että sitä on tullut.

 

Voimia kaikille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuo pituuskasvun jatkuminen on hyvä pointti. Ja jos pituuskasvu on suht tasaista, ei mitään hätää pitäisi olla.

 

Tämä menee vähän vauva-otsikon ulkopuolelle, mutta kerron kuitenkin, jos jotain tieto helpottaisi edes hieman (tiedän oman lapseni kohdalta, että lapsen pienuudesta syyllistää helposti itseään ja ruokailuhetket voivat mennä aikamoiseksi taisteluksi).

 

Jos lapsi on jo sen ikäinen, että osaa syödä itse (eikä ole mitään motorista häiriötä tai muuta haittaa) ja ravitsevaa ruokaa on säännöllisesti tarjolla, ei tietääkseni kukaan ole kuollut nälkään tai kärsinyt puutostiloista. Hyvä tuttuni (nyt yli 30v.) on ollut aina hoikka. Hänen ollessa pieni syötävää on aina tuputettu ja lisäksi annettiin jotain juotavaa ravintolisää, jonka piti parantaa ruokahalua. Ravintolisän juominen oli joka ilta hirveää taistelua eikä millään tavalla edesauttanut syömistä - lähinnä päinvastoin. Hän on aina syönyt sen verran, että virtaa tekemiseen on riittänyt, mutta ruokailu tapahtumana on aina ollut "pakkopullaa". Vasta aikuisena hän on päässyt eroon vastenmielisyydestä ruokailua kohtaan ja on nykyisin myös itse innostunut ruuan valmistamisesta. Ja hän on aina ollut terve normaaleja nuhakuumeita lukuunottamatta.

 

Olen itse joutunut jo raskausaikana ylimääräisiin kontrolleihin vähäisen painonnousun ja alhaisen sf-mitan takia ja myöhemmin lapseni on käynyt ylimääräisissä painokontrolleissa. Mitään vikaa ei ole koskaan löytynyt ja ruokaa siis syödään ihan normaalisti. Nyt lapseni ollessa vajaat 2v. ollaan päästy noista painokontrolleista eroon, vaikka "omilla käyrillä" mennään edelleenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Monet olette varmaan lukeneet ja kuulleet että pituuskasvu on tarkempi mittari ravitsemukselle kuin pelkkä painon seuranta. Meille lääkäri sanoi että aliravittu lapsi ei kasva pituutta! Täytyy siis olla onnellinen että sitä on tullut.

 

 

Voi, mä en ollut tätä kuullut, ihana kuulla tuo! Meillä neiti kasvoi nyt siis sentin verran kuussa vaikka paino menikin hieman alas. Ja painosta vain neuvolassa sanottiin. Puuroonkin voisin tuota nannia kokeilla lisätä, vaikkakin meillä neiti on siis ihan imetyksellä. Sai hän kuitenkin alussa lisämaitoa, joten nannin pitäisi sopia ja muistan että toiselle pojalle myös aikanaan laitettin puuroon nanjauhetta, lähinnä siksi, että hän joi niin vähän maitoa. Mutta nythän tuostakin tosiaan saisi lisäenergiaa.

 

Mä olin jo niin kolmannen lapsen äitinä muka rento syöttäjä, mut nyt kyllä on tämän neidin pienuuden myötä tullu syöttämisestä henkinen stressi, just siksi, että tietää että jokainen lusikallinen on tärkeä. Ja kieltämättä meinaa mennä sellaiseksi tuputtamiseksi. Mä jotenkin kammoan myös sormiruoan antamista, pelkään sitä tukehtumista...maissinaksuja ja pikkuisia leivän muruja olen antanut, enpä muuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon täällä taas. Jouduttiin / päästiin kasvukontrolliin, kun Tyllerön pituus / painokäyrän se prosenttijuttu (huomatkaa, miten kärryillä olen termeistä) alkaa olla lähellä -15% käyrää. Pituutta tulee koko ajan reippaasti painoa ei niinkään.

1 -vuotis mitat oli 78 cm ja 9190 g. Nyt on sitten toukokuun alussa kontrolli, jolloin tulee n. 2 kuukautta edellisestä mittauksesta.

Meillä Tyllerö syö kyllä oikein hyvällä ruokahalulla, mutta paskoo sitten myös vähintään 5 kertaa päivässä, siis ihan kunnon satseja. Lisäksi nuo kakat näyttää siltä, ettei nyt kyllä ihan kaikki imeydy kunnolla. Mutta mene ja tiedä, en mä ole ennen kenenkään ulosteita tutkinut, niin voi olla, että olen ihan hakoteillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now