Viljatuuli

Vieraat sairaalassa

116 posts in this topic

Useimmilla synnäreillä lienee aika rajattu vierailuaika ja vieraiden määrääkin pyydetään rajoittamaan. Miten käytännössä? Keitä teillä kävi, pitivätkö sairaalassa vierasmäärärajoitukset ja vierailuajat?

 

Mä en haluaisi ketään sairaalaan. Mua ei yhtään huvita ajatus, että puolikuntoisena ja väsyneenä pitäisi keskittyä mihinkään muuhun kuin vauvaan, enkä itse tykkäisi ei-yksityishuoneissa muutenkaan siitä, että omat vieraat häiritsevät huonekavereita tai huonekavereiden vieraat itseä. Mutta kun ihmiset kyselevät vierailuajoista, tuntuu tosi vaikealta sanoa, että ei sinne saisi tulla. Onko joku onnistunut kieltämään vierailun? Ymmärtäväkö ihmiset yskän, vai onko sairaalaan tunkeminen must-juttu?

Edited by Viljatuuli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sano, että sä et heti synnytyksen jälkeen jaksa vieraita. Ihan vain yksinkertaisesti niin. :) Mä tykkäsin, kun oli yhdet vieraat per päivä. Ja onhan siinä sekin puoli, etteivät sitten (ehkä) heti tunge teille kun olette vauvan kanssa kotiutuneet, kun kämppää ei jaksa siivota ja kahvia keitellä..

Edited by Myria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä sairaala kieltää muiden kuin lapsen isän, sisarusten ja isovanhempien tulon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi yksi todella innokas kaverini sairaalassa. Muuten haluttiin olla rauhassa, ja kaikki tämän tuntui ymmärtävänkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

naistenklinikalla oltiin ja kuka vaan sai tulla. Itse olin erittäin tyytyväinen että kävi vieraita, on sairaala kyllä muuten niin tylsä paikka. onneksi päästiin nopeasti pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä ovat useat jo kysyneet, että saako sairaalaan tulla. Ja mies on kysynyt mun mielipidettä, että miten haluan että hän sanoo ihmisille, kun lähettää viestiä. Tällä hetkellä tuntuu, että koska vierailuaika on aika rajattu (2h/pv), jaksan kyllä nähdä vieraita. Jos en, niin jätän miehen huoleksi sen, miten hän sanoo tämän ihmisille.

 

PAITSI mun mummo on kyllä pahin, joka on kamala hössöttäjä ja jota en tod. halua sairaalaan. Ja hän ei kuuntele mitään kieltoja tms. Olenkin jo sopinut miehen kanssa, että mummolle ilmoitetaan sitten, kun olemme kotona, ja kertonut tästä myös vanhemmilleni, jotta he osaavat sitten tarvittaessa olla hiljaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläpäin vaan isä + mahdolliset sisarukset sekä isovanhemmat sai tulla osastolle, muut olisi joutunut tapaamaan hissiaulassa.

 

Omalta osaltani sen verran, että en halunnut muita kuin miehen käymään, ja isovanhemmat ym. ymmärsivät tämän täysin eli tulivat sitten vasta kun oltiin kotona ja ilmoitettiin että nyt saa tulla. Vaikka olinkin suht hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen, niin nyt jälkeenpäin vasta hoksasin miten kaukaa viisas tulikaan oltua, meinaan en tosiaankaan osannut nukkua synnytyksen jälkeisenä yönä (kroppa kävi ylikierroksilla, typy syntyi 9 aikaan illalla) enkä oikein sitä seuraavanakaan. Ja olin tuhannen väsynyt sen vuoksi, eikä olis kyllä seurustelusta tullut mitään. Muutenkin oli tunteet niin pinnassa sairaalassa ollessa :) kun nyytti tuhisi viimeinkin siinä vieressä... Muille sanottiin vaan että katsotaan sitten kun ollaan tutustuttu vauvaan rauhassa, ja kukaan ei murissut mitään vastaan, eikä väkisin tunkenut käymään sairaalaan.

Edited by Katz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä saavat huoneisiin tulla isä ja sisarukset. Muut vieraat vastaanotetaan sitten päiväsalissa ja vauvoja ei saa viedä osaston ulkopuolelle.

 

Mulla ei käynyt kummankaan lapsen kohdalla muita vieraita kuin mun vanhemmat ja tämän toisen kohdalla myös pienimmät sisarukset vanhempiemme mukana. Hetki oltiin päiväsalissa eli ei siinä tarvinnut tuntikausiksi jäädä oleilemaan niin kuin joidenkin vieraat näyttivät olevan.

 

Kauheata ryysistä en olisi jaksanut, mutta kyllä nuo vierailut piristivät päivää ja oloa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä synnytin pojan kättärillä. Olin ennen synnytystä kertonut miehelle toiveen siitä, että sanoo mahdollisille tuleville vieraille etteivät tule jollen ole hyvässä kunnossa ja jaksan ottaa vieraita vastaan. Poika sitten syntyi aamusta ja osastolle meidät siirrettiin siinä 10 aikaan. Ekat vieraat eli siskoni miehineen ja lapsineen tulivat heti meitä pikaisesti tervehtimään. Eivät olisi muuten tulleet elleivät olisi olleet Kättärillä poikansa kasvukontrollissa samana aamupäivänä. Samana iltapäivänä kävi vierailulla vielä isäni joka oli lähdössä reissuun sinä päivänä.

 

Samana iltana olin ihan ok kunnossa vaikkakin väsynyt ja annoin vieraiden tulla katsomaan meitä. Silloin vierailulla kävivät äitini, siskoni + kummipoikani ja anoppi. Oli mukava kun vieraat tulivat ja kivasti he viipyivätkin noin 30min. Pitempää vierailua en olisikaan jaksanut. Seuraavana iltana kävivät pojan tulevat kummit ja appiukkoni. Kaverit olivat sen koko vierailuajan siellä eivätkä tajunneet pientä vihjailuamme, että nyt olisi aika lähteä...

 

Jäi sellainen olo, että mielummin otan vieraat vastaan sairaalaan kuin kotiini heti kotiuttamisen jälkeen. Noh, osaishan kaikki vieraamme ihan itse kahvia keitellä jne jos en itse jaksaisi, mutta tuntuu että kun vauvan kanssa tuli kotiin, oli vaan kiva rauhoittua siihen uuteen elämään ihan vaan miehen ja vauvan kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sopii hyvin nykyinen tilanne, kun meidan ja meidan perheiden valilla on reilu pari tuhatta kilometria valimatkaa, joten ei tarvi pelata etta kukaan tulee sairaalaan vierailemaan. Muutenkin haluan olla alkupaivat ihan miehen ja vauvan kanssa kolmistaan, enka varmaan halua edes vastata puhelimeen. Tietty vanhemmille pitaa ilmoittaa miten meni, mutta kaverit ja muut sukulaiset saavat kylla odottaa. En todellakaan jaksaisi jutella ja kahvitella vieraiden kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulta kun kysyttiin milloin on vierailuaika niin ilmoitin vaan että ilmoittelen sitten kun kotiudumme niin sopii tulla vauvaa katsomaan. Siitä ymmärsi vihjeen kaikki joille se oli tarkoitettu. Isovanhemmat kun asuvat aikas matkan päässä niin he halusivat tulla vasta kotiin katsomaan oikein ajan kanssa. Kuvista kyllä näki tuoretta tulokasta senkin edestä.

 

Yksi tuttuni valitti ettei kukaan tullut sairaalaan katsomaan. Isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja oli huonot kelit jne. Olisi ollut kohtuutonta vaatia suhteellisen iäkkäitä ihmisiä ajamaan alkuillasta useiden tuntien matkaa. Mutta tuttuni vaati. Hän sanoi, ettei lähde kotiin ennenkuin isovanhemmat tulevat paikan päälle.

 

Eli omat toiveet selkeesti jo hyvissä ajoin isovanhemmille ja muille tutuille selviksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tunnin vierailuaika, muistaakseni klo 18-19. Isä sai olla osastolla muistaakseni klo 9-21.

 

Poika syntyi keskiviikkona aamupäivällä ja sinä iltana mun äitini tuli käymään. Olin aika heikossa kunnossa, mutta toivoin silti, että äitini tulisi. Torstaina sitten äitini tuli uudelleen, samoin kuin appikset. Torstaina tuli myös isäni, tosin jo klo 16, kun ei muistanut milloin aika oli. Ei häntä kuitenkaan pihalle heitetty.

 

Mulla ei ollut huonetovereita, joten ihan rauhassa sai vieraiden kanssa olla ja ite köllötellä sängyssä. Mä tykkäsin kovasti, kun vieraita kävi. Olisin pari ystävääkin mielellään tavannut, muttei huoneeseen oikein olis mahtunut ja tuo tunti on niin lyhyt aika.

 

Perjantaina alkuillasta kotiuduttiin ja lauantaina kävi eräs ystäväpariskunta kylässä.

 

Mun puolesta saa toisellakin kerralla tulla sairaalaan katsomaan. Siellä on niin kurjaa muutenkin, niin piristää kummasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me sanottiin kavereille jne. ihan suorilla, että halutaan rauhoittaa sairaala-aika ja pari ekaa viikkoa vauvaan tutustumiseen ja kutsutaan sitten kotiin käymään kun ollaan siihen valmiita. Vain perheet, eli isovanhemmat ja mun siskot kävi sairaalassa ja kotona ekoina päivinä. Ekat kaverit taisi tulla kun vauva oli 3 viikkoa vanha ja sekin tuntui liian aikaiselta (olin tosi väsynyt ja kipeä sektion jälkeen). Kyllä ne kaikki ymmärsi. Kyllä mä sitten soittelin kavereita läpi ja kerroin kuulumisia ja läjhetin s-postilla kuvia vauvasta. Mutta kukaan ei tunkenut kylään.

 

Tämän toisen vauvan kanssa toimitaan samalailla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan sanottu vanhemmille ym. läheisille että ehdottomasti halutaan vieraat sairaalaan, mutta ei sitten kotiin. Näin siis jos kaikki menee hyvin, tietysti, ja ollaan hyvissä voimissa kaikki. Kotiajan haluan rauhoittaa niin pitkäksi aikaa kuin itsestä hyvältä tuntuu, vaikka sitten kutsuttaisiin ihmisiä kylään melkein heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Mä olen opiskeluaikaan ollut harjoittelussa lapsivuodeosastolla ja senkin perusteella koen, että ihan hyvä että ne vieraat käy siellä sairaalassa (lyhyesti B) ja kaikki kerralla) kuin että pitää sitten jatkuvasti viihdyttää kotona ja ottaa paineita kodin siistiydestä ym. No, ekaa odotellaan eli mistä tästä tietää...

 

Muokkaan vielä sen verran, että sairaalaan meitä katsomaan on tulossa molempien vanhemmat, sisaruksia ei ole yhteensä kuin mun veli ja hän tulee sitten viikonloppuna kauempaa missä me sitten ollaankin. Lisäksi ehkä yksi porukka mun kavereita. Muut kaverit ja sukulaiset saa ihan rauhassa odottaa useamman viikon.

 

Muokataan nyt vielä, kun synnytys on ohi. Vauva syntyi aamukahdelta, meidän vanhemmat tulivat samana iltana vauvaa katsomaan ja se oli tosi kivaa. Seuraavana päivänä ei sitten haluttukaan enää vieraita, sitten jo väsytti ja uuvutti. Ekana iltana oli vissiin sen verran adrenaliineissa tai muuten touhukas :)

Edited by Kerttu

Share this post


Link to post
Share on other sites

SATKSssa on kielletty vierailut muilta kuin vauvan sisaruksilta ja isovanhemmilta, mutta meillä kävi lisäksi tytön kummitäti kun soitti eka vuodeosastolle ja kysyi hoitajilta saako tulla. :D Oli siis kovin innokas, ja musta oli kyllä oikein ihana kun sai luvan ja kävi, mun vanhemmat kun asuu 400km päässä niin olipahan mullakin yksi "oma" vieras. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kävi vieraita ihan riesaksikin asti. Olin tosin sairaalassa 9 päivää, mutta silti. Miehen lisäksi kävi äiti, anoppi, sisaruksien perheet, miehen sisko&mies, työkaverit lapsineen (!!!!!)..kävikös muita? Niin veljen ex.

 

Läheiset oli tietysti tervetulleita, mutta esim työkaverit ois saanut kyllä pysyä poissa. Yksi työkaveri tekstaili et on tulossa. Vastasin että en jaksaisi nyt ottaa vieraita vastaan (rankan synnytyksen ja lopulta sektion jälkeen oli kulunut ehkä 8 tuntia) mutta vartin päästä työkaveri lapsensa ja lapsensa kaverin ( :rolleyes: ) kanssa oli oven takana. Sanoi vaan et oli jo parkkipaikalla kun sai viestini.. no olisiko tullut mieleen siinä vaiheessa vielä lähteä pois. Mulle ei kyl tulis mieleenkään mennä ketään ei niin läheistä ihmistä katsomaan synnärille ja vieläkun kielletään. Toinen työkaveri tuli kolmen pienen lapsensa kanssa, kun olin juuri saanut vauvani teholta vierihoitoon. Ei edes kysynyt voiko tulla. Melkein itkin kun suututti niin paljon. Edes läheiset (miestä lukuunottamatta) ei olleet vielä nähnyt vauvaa.. :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin alunperin sitä mieltä, että sairaalaan ei välttämättä olisi haluttu ketään vierailulle. Ennakoin, että olisin itse ollut synnytyksen jälkeen siinä tilassa ja sellaisessa shokissa, että olisin ihan rauhassa halunnut miehen kanssa tutustua vauvaan ja toipua koitoksesta. Kumma kyllä ekana aamuna sairaalassa, puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen, tuli kummallekin sellainen tunne, että haluaisi heti kaikki kumminkaimatkin katsomaan miten täydellisen kauniin lapsen olimme saaneet :D No ekana päivänä kävi sitten 4 vierasta, ja miehen sisko sitten vielä toisena päivänä, siinäpä ne sitten olivat. Vieraiden käynti oli ihana tuulahdus ulkomaailmasta, se sairaalaelämä oli kuitenkin aika kummallista. Tuttujen naamojen näkeminen myös toi itselle sellaista turvallista tunnetta, että vaikka meillä nyt onkin vauva, niin kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut.

 

Kotiin tuli vieraita heti kotiutumista seuraavana päivänä, enkä sitäkään pannut ollenkaan pahaksi. Oikeastaan tuntui ihan mukavalta, että oli vähän säpinää ja ihmisiä, pääsi vähän jakamaan omia tunteita ja tokihan oli ihanaa kun ihmiset ihastelivat ja kehuivat poikaa :D Ja vauva annettiin kyllä heti kaikkien halukkaiden syliinkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, semmonen muistutus, että sen voi kieltää, ettei sairaalassa kerrota millä osastolla tai missä huoneessa asustaa. Silloin ei sellaiset joita ei halua tavata löydä perille :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä halusin että mahdollisimman moni tulisi sairaalaan katsomaan vauvaa. Kuitenkin ihmiset haluavat nähdä vauvan ihan pienenä. Ei tarvinnut sitten mitään tarjoilua hankkia tai siivota kotona ;) Toisekseen sairaalassa on lyhyt vierailuaika, joten vieraista pääsi nopeasti eroon ;) Oli hyvä valinta, sillä kiitos huonetoverin olin todella väsynyt sairaalan jälkeen ja sitten alkoikin koliikki. Olihan se kivaa kun muutamat kaukaisemmat henkilöt tulivat ajan kanssa kotiuduttuamme kylään. Mutta ei tarvinnut ihan järkyttävää määrää vieraita kestitä kun ihmisille riitti että olivat nähneet vauvan sairaalassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ai niin, semmonen muistutus, että sen voi kieltää, ettei sairaalassa kerrota millä osastolla tai missä huoneessa asustaa. Silloin ei sellaiset joita ei halua tavata löydä perille :rolleyes:

 

Meidän synnärillä on vaan yksi osasto ja olin siinä käytävällä juuri kun työkaveri lapsineen pölähti paikalle. Ja onhan se vähän noloa jos ihminen ei usko, kun kielletään. Mutta siis samaa mieltä PMlatsin kanssa siitä, että vieraita oli ihana nähdä ja tosiaan niitä läheisiä, ei sellaisia jotka tunkee itse paikalle. Meidän sairaalassa myös vierailuajat oli venyvät, väkeä ramppasi aamusta iltaan huonekaverillakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me vähän varoiteltiin sukulaisia etukäteen, että ei ehkä jakseta ottaa vastaan vieraita sairaalaan, että osaisivat varautua siihen että eivät ehkä oikeasti pääse vauvaa heti katsomaan. Poika syntyi sektiolla iltapäivällä, ja pääsin itse heräämöstä osastolle vasta vierailujan alkaessa. Ollessani vielä heräämössä mies kävi tiedustelemassa mitä haluan että kyselijöille sanotaan, ja sanoin että kertoo vanhemmille että olisi ehkä parempi tulla vasta seuraavana päivänä, koska en siinä vaiheessa vielä tiennyt milloin pääsen osastolle (lue: näkemään oman lapseni ensimmäistä kertaa). No mies teki työtä käskettyä, ja soitti isälleni, mutta isäni ei näköjään ottanut meidän toivettamme kuuleviin korviinsa, koska sillä sekunnilla kun vihdoin ja viimein pääsin sinne osastolle, ja vielä aivan pöllyissä kaikkien lääkkeiden jäljiltä, isäni ja hänen vaimonsa, äitini ja veljeni paukkasivat huoneeseen katsomaan poikaamme jonka olin itse vasta ehtinyt vilaukselta nähdä!!! :angry: Vauva rupesi sitten kitisemään, ja mä olin hätää kärsimässä ja paniikissa kun en tiennyt mitä sille pitää tehdä, ja samalla olisi pitänyt seurustella vieraiden kanssa, ja meidän isä vain esitteli ylpeänä jotain kukkaa jonka olivat tuoneet.. Voi hohhoijaa!! Ja seuraavana päivänä isäni vielä kehtasi kommentoida että heidän mielestään oli hieman kiusallista tulla käymään kun me emme hirveästi jaksaneet seurustella!! :blink:

 

Tätä episodia lukuunottamatta kaikki muut ymmärsivät kyllä että me joko jaksamme tai sitten emme jaksa ottaa vieraita vastaan, ja ilmoitamme sitten kun poika on syntynyt. Loppujen lopuksi meillä kävikin sitten tosi paljon vieraita, sekä ekoina päivinä sairaalassa että sitten kun poika pääsi kotiin. Meillä poika joutui olemaan sairaalassa yhteensä 1,5 viikkoa, joten siellä vietettyjen päivien jälkeen oli ihan kivakin että vieraita kävi ihan jatkuvalla syötöllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi katsomassa samana päivänä synnärillä molemmat isovanhemmat ja mun veli sekä veljen vaimo. Oli tosi hiljasta synnärillä eikä mulla ollut huonetoveria joten onnistui. Oli musta hyvä, kun sitten vieraat lähtikin nopeasti:) Ja musta oli kiva että heti sai läheisille näyttää tulokasta...

Seuraavana päivänä kävi vielä veljen siskot käymässä, ja sairaalassa oloaikana (oltiin siellä viikko), vielä yhtenä iltana mun vanhemmat. Sairaalassa olo oli aika rankkaa, lapsella nousi bilirubiinit ja joutui valohoitoon, tuoreena äitinä se oli aika raskasta kaikkien hormonihöyryjen keskellä... B) Niin oli kiva, kun oli välillä muutakin miettimistä ja läheisiä tukena....

Jos osasto ois ollu ihan täysi ja mulla huonekaveri, ei noin moni vierailu ois varmaan edes onnistunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now