Viljatuuli

Vieraat sairaalassa

116 posts in this topic

Meitä kävi katsomassa molempien vanhemmat, mun sisko (joka päivä :D) ja kaveripariskunta, joista tuli pojan kummit. Yksi ystävä tuli moikkaamaan meitä osaston ulkopuolelle, koska oli työasioissa käymässä sairaalassa vierailuajan ulkopuolella.

 

Me oleiltiin 2 hengen huoneessa ja huonekaverilla kävi saman verran vieraita (jollei enemmän, en laskenut). Vaikka olimme molemmat tuoreet äidit synnytyksen jälkeen jonkun verran väsyneitä ja kipeitä, ei kumpaakaan näyttänyt haittaavan omat tai toisen vieraat.

 

 

Mä olen varmaan monen mielestä outo, mutta mun mielestä oli todella ihanaa, kun meitä käytiin katsomassa. Ensimmäisenä päivänä kotiinkin tuli vieraita ja kolmantena kotipäivänä kaveri tuli 200km päästä katsomaan meitä koko päiväksi. :ph34r::)

Edited by Lenni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa muistaakseni lähipiiri kyseli etukäteen asiasta ja vielä siinäkin vaiheessa kun lapsi oli jo syntynyt; eli saako tulla katsomaan/käymään. Vieraita kävi molempina päivinä vierailuaikana, minun ja miehen vanhemmat ja sisarukset sekä mun isovanhemmat, pari serkkua ja ystäviä. Tommonen vieraiden määrä tuntuu nyt ajatellen aika isolta, mutta meillä kävi tuuri kun saatiin olla yksin huoneessa (ainoa huonekaveri lähti jo samana päivänä kun itse tulin osastolle) joten vieraitakin mahtui mukavasti. Mielestäni oli helpompaa kun vieraat kävivät sairaalassa eivätkä tupanneet heti kotiimme uutta tulokasta katsastamaan - mikä olisi aiheuttanut paljon suurempaa stressiä.

 

 

Jokatapauksessa ehdottomasti olen sitä mieltä että asiasta päättää äiti eikä siihen vierailla ole sanomista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko muuten vierasmäärän rajoittaminen isovanhempiin isään ja lapsen sisarruksiin kuinka harvinaista synnärillä?

 

Mä lähinnä mietin sitä, kun monilla käy aika paljon väkeä. Että tuleeko ne sairaalan rajoitteista huolimatta, kuten KSKS.ssä tuppasi käymään?

Miksei niistä rajoitteista välitetä?

 

Musta olis upeaa, jos vois kutsua väkeä sairaalaan kylään. Välillä oli aika tylsää, kun olin tosi hyvässä kunnossa. Mutten osannut rikkoa sääntöjä, vaikka pari kaveria lupailivat olevansa mun siskoja. ;)

 

Tää ei taida kuulua tähän ketjuun. Pitäiskö tehdä galluppi :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täkäläisessä sairaalassa ohjeistetaan, että oma perhe (puoliso ja lapset) saavat vierailla huoneessa, isovanhemmat voi tavata päiväkahvihuoneessa mutta muilla ei olisi osastolle asiaa. Tietysti itse voi lähteä vauvan kanssa vaikka osaston ulkopuoliseen aulaan tapaamaan ketä vaan.

 

Esikoisen aikaan vauvaa ja minua kävivät katsomassa vain minun vanhempani. Minusta oli mukavampi kun vierailijat sitten tulivat kotiin katsomaan vauvaa sai olla paremmin rauhassa kuin sairaalassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin esikoisen synnytyksen jälkeen niin huonossa hapessa ja kipeä, etten todellakaan ois jaksanut ottaa vastaan vieraita. Toivottavasti sukulaiset ym hoksaa nytkin kysyä, että sopiiko tulla heti vai olisiko kivempi jos vierailisivat vasta kun ollaan kotiuduttu. Mutta jos synnytys sujuu hyvin ja olen itse hyvässä kunnossa, niin voisihan se olla ihan kiva jos läheisimmät kävis moikkaamassa.

 

Eikös siellä osastolla vois muuten sanoa henkilökunnalle, että me emme ota vastaan vieraita jos joku kysyy. Kai ne vois sanoa vierailemaan yrittäjille, että näin perhe on toivonut/äiti ja vauva nukkuu tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taas tykkäsin siitä, että vieraat (isovanhemmat, osa meidän sisaruksista ja lähimmät ystävät) kävivät jo sairaalassa ja kotona sai sitten keskittyä rauhassa imetysongelmien kanssa taisteluun ja ylipäätään sopeutumiseen uuteen elämäntilanteeseen. Sairaalassa kukaan ei myöskään odota mitään kestityksiä eikä myöskään viivy puoltatuntia pitempään. Eikä tarvinnut murehtia kodin siisteysasteesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ei sairaalaan saa remontin takia tulla muita, kun vauvan isä ja mahd. sisarukset... :( Enhän toki voi vielä tietää mikä fiilis synnytyksen jälkeen on, että jaksaisinko edes vieraita, mutta nyt tuntuu samalta, kun mitä Rogue sanoi.. Kun pääsee kotiin, on tietysti kaikki tunkemassa kylään ja sitten pitäisi jaksaa olla tarjoilemassa kahvit kaikille ja pitää koti siistinä sun muuta.... Eli haluaisin, että edes isovanhemmat pääsisi sairaalaan käymään, olisivat edes he nähneet vauvan jo sairaalassa. Isovanhempiakaan ei kuitenkaan edes haluaisi kovin kauaa kieltää tulemasta kotiutumisen jälkeen. Esim. kavereille ja kaukaisemmille sukulaisille voi aina sanoa, että ei nyt, mutta isovanhempia ei haluaisi kieltää kovin kauaa.. Tuo käytäntö on jäämässä remontin jälkeen pysyväksi tänne sairaalaan eli ei auta, vaikka remonttikin olisi ohi. Ja olivat kuulemma vielä tosi ehdottomia tuon suhteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosta tarjoilusta kotona, me sanottiin kaikille et jos kahvin kanssa haluaa keksiä enemmän sopii tuoda mukanaan :) Kaikki ystävät ja sukulaiset onneksi laittelivat viestiä että ilmoitelkaa kun passaa kylään tulla. Muutama kuukaus siihen meni että kaikki tärkeimmät vauvan näki, mutta tahti oli hyvä. Yksi tai kaksi kertaa viikossa pari ihmistä kylään. Ja siivotakkaan ei taidettu pahemmin. Mies taisi imuroida vain isommat pölypallot pois kuljeksimasta, onneksi juuri synnyttäneenä saa aika paljon anteeksi jos koti ei ole tiptop ja kahvin kanssa tuoretta pullaa.

 

Synnytysvalmennuksessakin neuvottiin että äitiyslomalle jäädessä kannattaa mahdollinen pakkanen leipoa täyteen kahvileipiä ja suolasia ruokia. Näin sitten ensimmäisinä päivinä pääsee itsekkin helpommalla kun voi vain sulattaa pakkasesta ruokaa eikä tarvitse heti alkaa lieden edessä seisomaan. Mekin oltais pakkanen täytetty jos sellainen olisi ollut :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekin olen tätä asiaa miettinyt, vaikka h-hetkeen olisi vielä noin kuukausi. Miehen mielestä on liian aikaista pohtia asiaa...

 

Me ei olla vielä edes jätetty ehkäisyä pois, mutta mä jo mietin tällaisia.:lol:

 

Mä en tahdo sairaalaan muita vieraita kuin miehen. Kaikenkaikkiaan mä haluaisin olla sairaalassa niin vähän aikaa kuin vain mahdollista... Tällä hetkellä siis tuntuu tältä. Tietysti, jos sairaalassaolo venyy jonkun syyn takia, mutta oma olo on silti hyvä, niin esim. vauvan isovanhemmat voisi kuvitella kutsuvansa käymään.

 

Meillä on onneksi niin iso talo ja paljon ovia, että voi alkuaikoina rauhoittaa osan huushollista vieraiden kestittämiseen ja sotkea suljettavien ovien takana. Ja ensimmäiset vieraat on sitten sellaisia, joille voi sanoa, että "mä meen nyt päiväunille, olkaa kuin kotonanne".;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on tästä ikävä kokemus. Olin tosi poikki 26 h synnytyksen jälkeen kun lapsi syntyi aamulla. Ilmoittelin ihmisille vauvan syntymästä vielä tohkeissani melko pian syntymän jälkeen ja kysyin isältäni haluaako hän tulla käymäänkin illemmalla. Ei sovittu mitään, mutta ilmoitin vähän ajan kuluttua että väsähdin ihan täysin ja toivoisin että hän tulisikin vasta seuraavana päivänä. Hän ymmärsi asian täysin. Ilmoitin myös äidilleni että toivoisin vierailuja vasta seuraavana päivänä koska vointini olikin yllättäen huonontunut ja totesin vielä lopuksi että sovitaan siitä vierailusta sitten tarkemmin huomenna. No siitäpä sitten oli syntynyt valtava myrsky. Äitini oli täysin pöyristynyt ja soitellut kaikille perheen jäsenillemme ja ihmetellyt miten olin voinut sanoa noin. Mitä ihmettä hänkin sitten sanoisi jos joku kyselisi vauvasta jotain... yms. Yritin olla välittämättä asiasta ja lepäsin sen päivän. Seuraavaksi päiväksi sovimme heti vierailuajan alkajaisiksi mieheni vanhempien vierailun. Olin juuri päässyt suihkusta ja yritin vähän raikastautua huoneessani ja suunnittelin vielä imettäväni vauvan ja ottavani sitten miehen vanhemmat vastaan kun ovesta paukkasikin äitini seurueineen (pari muuta aikuista ja pari muuta lasta hänen lisäkseen) yllätysvierailulle!! Olin todella pettynyt ja hormonihuuruissani kävi mielessäni jopa että tässä meni nyt jotain peruuttamattomasti pilalle kun hän ei kunnioittanut toivettani. En ehtinyt raikastautua enkä myöskään imettää rauhassa ennen vierailuja. Vähän ajan kuluttua sitten myös mieheni vanhemmat saapuivat enkä pystynyt kunnolla keskittymään heihinkään kun äitini imi huoneesta kaiken hapen läsnäolollaan sad.gif Asiaan liittyy myös se, etteivät äitini ja isäni voi missään tapauksessa olla samassa huoneessa (etenkään jos isäni vaimo on mukana) ja olisi voinut olla ihan mahdollista että he olisivat törmänneet siellä kun äiti kerran poukkoili sinne miten sattuu sopimatta minun kanssani.

 

Pääasiassa ihmiset kyllä sopivat vierailuistaan etukäteen, mutta ihan viimeisenä sairaalapäivänäni yllätysvierailulle tuli myös eräs vanha opiskelukaverini. Vierailu oli tavallaan ihan kiva yllätys, mutta ihmettelin kyllä miten hän noin vaan päätti ilmestyä ovelle kun ei olla mitenkään erityisen läheisiä.

 

Ihana lukea, etteivät muutkaan välttämättä halua avoimia ovia sairaalaan!

Edited by ragazza

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi vain yksi vieras sairaalassa, mun sisko, kerran virallisena vierailuaikana vajaan tunnin. Eräät ystävät kyseli vierailua mutta ei vaan vastattu mitään niin eivät tulleet, onneksi. Isovanhemmat asuukin eri paikkakunnalla mutta olettaisin että olisivat muuten ehkä käyneet vierailuaikaan. Muita en paikalle olisikaan kaivannut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi tällä toisella kieroksella että tyttö syntyi aamulla kuudelta, äitini miesystävänsä ja meidän pojan kanssa saapuivat puolen päivän tienoilla sairaalaan vierailulle. Olivat ehkä noin puoli tuntia paikalla ja lähtivät sitten kotiin päin. Olivat siis hakeneet pojan hoitoonsa meiltä, pikkuveljeni kävi seuraavana päivänä mutta muuten ei ollut muita vieraita. Isä oli ulkomailla samoin kaikki isovanhempani. Muita meillä ei sairaalassa käynnyt, kotonakin kerettiin olla viikko ennenkö ensimmäinen vierailu kysely tuli. Ystävät tiesivät viime kerrasta jo etten tahdo heitä sairaalaan, tosin yksi vaukkari ja joka oli samasta odotusryhmästä, kävi katsomassa kotiutumispäivänä meitä kun oli itse ya-kontrollissa ollut samassa sairaalassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekana päivänä kävivät isovanhemmat uusine puolisoineen ja miehen veli. Toisena päivänä appiukko avovaimonsa kanssa uudelleen. Musta oli sopivasti, eivät sitten tulleet ihan heti kotiin; sai olla rauhassa vauvan ja miehen kanssa alkuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en olisi halunnut muita vieraita kuin ystäväni, mutta kun aikaa vierähti sairaalassa viisi päivää syntymän jälkeen, alkoi isovanhemmat olla levottomia. Yritimme sanoa, että tulkaa eri päivinä mutta toisin kävi, anoppi tunki samaan aikaan isäni ja äitipuoleni kanssa, ja lopulta meitä katsomassa oli 7 henkeä yhtäaikaa, vieläpä samassa pienessä huoneessa, koska anoppi ei suostunut odottamaan :skilletgirl:

 

Nyt taitaa meidän sairaalassa olla kielto, että ei vierailijoita ja hyvä niin. Myöskin aion rauhoittaa tilanteen niin, ettei meillekään tulla kuin silloin, kun minä niin sanon. Vauvan kerkeää nähdä kyllä, mutta minä haluan levätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko siellä osastoilla jotain oleskelutiloja tms?

 

Ajattelin vain, että jos olen kovin heikossa hapessa niin en välttämättä halua nähdä ketään muuta kuin miestä niinä parina sairaalapäivänä. Mutta mun puolesta vieraat voisi käydä vauvaa katsomassa vaikka siellä osaston käytävällä, jos mies sen nyytin sinne katsottavaksi kiikuttaa. Toimiiko tällanen, vai tunkeeko ne silti huoneeseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli sairaalassa kielto, että vain lapsen isä ja sisarukset tai äidin tukihenkilö saavat vierailla osastolla. Mun mielestä tää oli tosi hyvä juttu, kun ei tarvinnut itse miettiä haluaako vieraita ja miten kehtaa kieltäytyä. Meillä muutama lähisukulainen kävi osaston ulkopuolella käytävällä katsomassa vauvaa. Itsekin raahauduin sinne, vaikka vauva olisi voinut mennä isänsäkin kanssa kahdestaan. Käytävävierailuiden hyvä puoli oli mielestäni se, että ne eivät kestäneet turhan kauaa. Toisaalta tietyt vieraat voi olla helpompi vastaanottaa sairaalassa, jossa eivät kehtaa viipyä niin kauaa, kuin kotona, jossa voivat jäädä pitkäksi aikaa roikkumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi ekana päivänä isovanhemmat ja sisarukset katsomassa vauvaa. Seuraavana päivänä kävi tytön kummisedät ja kolmantena päivänä kävi vielä isovanhemmat uudestaan. Ei ollu paha nakki kun vierailuaika oli vaan tunnin. Sitten niitä vieraita riittikin kahdelle seuraavalle viikolle. Kahvit keitin, mutta onneksi vieraat tajusivat itse tuoda kahvileipää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ajattelin ensin että en halua vieraita, mutta oli se kuitenkin kiva kun niitä vieraita tuli!

Nyt varmaan vanhempani eikä mieheni vanhemmat tule, luultavasti ainoat vieraat ovat ehkä siskoni ja mieheni sisko... Luultavasti kyllä lähden heti parin vrk:n jälkeen pois jos vain pääsen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä hävettää nyt oma käytökseni kun olen tätä ketjua lukenut :blush:

 

Kun läheiseni synnytti, olin niin innoissani koko tapahtumasta ja siitä, että minusta tulisi vauvalle kummitäti, että välittömästi kun sain viestin lapsen syntymästä, otin suunnakseni synnytyssairaalan. Noh, läheiseni ei edes ollut päässyt synnytyssalista pois kun olin jo siellä ja kiersin sitten täpinöissäni korttelin ympäri pari kertaa ja kävin ostamassa kukkakimpun. Kun pääsin takaisin sairaalalle, oli läheiseni suunnilleen juuri sulkenut perhehuoneen oven perässään kun minä jo koputtelin siellä.

 

Pidin kyllä vierailuni hyvin pikaisena ja vannoin pyhästi että seuraavan kerran tulen vierailulle vasta kun kutsutaan :D Kutsu kyllä kävi jo seuraavana päivänä, mutta olin sairastunut enkä viitsinyt mennä vauvaa altistamaan pöpöille.

 

Kiitos vaan tästä ketjusta, jatkossa kyllä odotan että ensin ilmoitetaan kun sopii :)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kys:llä on käytäntönä, ettei osastolle pääse kun lapsen isä ja sisarukset.

Meitä ei siis käynyt muut katsomassa kun mies.

No kotiin ku päästiin niin mun vanhemmat tuli samantien, mutta toivat onneksi täytekakkua tms. kahvin kanssa ja eivät viipyneet kauaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen vanhemmat kävivät meitä sairaalassa katsomassa kun vauva oli noin 4 päivän ikäinen. Tulivat yllättäen ja olin juuri imettämässä kun saapuivat. Etenkin miehen isä oli vähän vaivaantuneen oloinen :grin: No mitäs tulivat omin lupineen :) Tavallaan olisin toivonut ettei ketään olisi tullut, koska kaikki energia meni vaan jaksamiseen ja vauvaan keskittymiseen, joten vierailut on musta parempi hoitaa sitten kun päästään kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä ekan lapsen kohdalla vieraita ei sairaalaan kovasti kaivannutkaan ja ne jotka kävi (mun vanhemmat ja veli vaimoineen, miehen äiti ja miehen kaveri vaimoineen kahden eri päivän aikana) olivat ihan riittävä, joskin mukava määrä ja tulivat vierailutuntien aikana, viipyivät max. puol tuntia.

 

Ensimmäisen kohdalla siellä onkin niin paljon uutta opeteltavaa ja imetyskin toi mulle ainakin jonkinmoista lisäpainetta vierailijoiden vastaanottamiseen, mutta sitten kun lapsia jo ennestään on niin mun kohdalla ainakin tilanne muuttui.

 

Toisen lapsen kohdalla vieraita oisi saanu olla enemmänkin, sillä me oltiin sairaalassa vauvan kanssa kaksin (mies oli esikoisen kanssa kotona) ja siellä oli aika tylsää kun neljän hengen huoneessa majaili ja muilla ramppas väkeä ja muutoinkaan ei oikein osannut itse nukkua vaikka vauva oiskin nukkunut. Lisäksi me jouduttiin olemaan siellä yks ylimääräinen vuorokausi sokeriseurannassa ja sillon varsinkin alkoi hermo palaa paikallaolemiseen. Nyt kolmannen synnytyksen lähestyessä en ole kenellekään puhunut sairaalavierailusta mitään, mutta jos vointi on synnytyksen jälkeen hyvä aion laittaa tietyille viestiä, että mikäli haluavat niin tervetuloa sairaalaan katsomaan. Ei meillä onneksi ole kavereita/sukulaisia jotka tunkisivat kysymättä katsomaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla meni esikoisen synnytys niin helposti, että otin ihan mielelläni vieraita. Ekana päivänä kävi mun perhe ja toisena päivänä molempien ystäviä (oisko ollut noin 7 ihmistä). Myöhemmin vasta tajusin, että olisin voinut yrittää senkin ajan levätä ja tutustua vauvaan, mutta siinä huumassa ei jotenkin osannut. Toisella kerralla sanoin miehelle, etten halua sairaalaan ketään muuta kuin hänet ja tää ymmärrettiin ihan hyvin sekä perheen että ystävien piirissä.

 

Toinen asia mitä en esikoisen kohdalla tajunnut rajoittaa oli vierailijat ensi viikkojen aikana. Meillä kävi väkeä lähes joka päivä ja se oli todellakin liikaa. Mä kun olen vielä sellainen, että jos vieraita tulee niin niistä pitää sitten pitää huolta (siivota, leipoa jne.) eli ihan sairasta hommaahan se oli siinä pienen vauvan kanssa yrittää ihmisiä viihdyttää. Suosittelisin siis pitämään vierailut minimissä ja ihan vaan tutustumaan siihen uuteen ihmisenalkuun ja sen tarpeisiin ja omaan perheeseensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätettiin et ei haluta ketään sairaalaan käymään, ja jos joku tulee, niin vaan mun vanhemmat. TAYSiin sai tullakin vain 2 kerrallaan. Olin aika töttöröö synnytyksen jälkeen, mutta sit kuiteski halusin et porukat tulis käymään seuraavana iltana. Meillä Tiitu syntyi siis 15:15. Mutta... heti seuraavana aamuna seitsemältä (valvotun yön jälkeen) tulee anopilta viesti jossa onnitellaan ja sanotaan että "nähdään illalla". Ensinnäkin: vitja seitsemältä aamulla pistää viestiä, arvatkaa ottiko päähän herätä siihen! Ja toisekseen, oltiin nimenomaan sanottu, ettei oteta vieraita vastaan. Tuo mun vanhempienkin käyminen oli ihan ex tempore. Otti niin päähän että ei hyvä tosikaan... Delegoin sitten miehelle että se saa luvan kertoa sen faktan että tänne ei ole tulemista, mä olin liian kipeä ottamaan vastaan ketään muuta ku omat vanhempani jotka nyt on nähny mut niin parhaimmillani ku pahimmillanikin.

 

No, "kompromissina" oli sitten se, että appikset tuli kotiutumispäivänä (jolloin olin edelleen tosi kipeä) käymään meillä kotona. Mä sanoin miehelle, että saavat olla max. tunnin, mä en jaksa enempää. Kummasti sekin visiitti vain venyi, mä otin jopa päikkärit siinä välissä kun ne vaan suunnilleen asui meillä. Vauvaa riepoteltiin ympäriinsä ja jouduin jotakuinkin repimään Tiitun anopin sylistä että pääsin syöttämään...

 

Tästä viisastuneena seuraavan lapsen kohdalla päästän appikset lähelleni vasta sitten ku oon kunnossa, eli about... 2vko synnytyksen jälkeen, kiitooos :grin: appiksilla nyt on muutenkin "lieviä" kuullunymmärtämisongelmia, ne ei vaan tajua vaikka suoraan sanoo. Omat porukat taas, niinno... Ne taas uskoo kerrasta, ja jos sanon että en jaksa niin ne kans ottaa tosissaan ja näin...

 

Mutta siis pääasia oli tässä sairaalakäynnissä, ja se taas oli ihana, vaikka olin tosi väsynyt ja kipeä, niin omat vanhemmat ei haitannu yhtään. Sain maata ihan rauhassa eikä tarvinut vetää mitään reippaan roolia vaan sai vaan olla. :lipsrsealed: mut yhtään enempää vieraita en ois jaksanu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei oo kummankaan lapsen kohdalla käynyt vieraita sairaalassa.

 

Esikoisen aikaan olikin possulenssun takia kielto TAYSissa ettei osastoille oo muilla kuin isällä/sisaruksilla asiaa.

 

Tän toisen aikaan oli illalla parin tunnin vierailuaika, mutten tainnut siitä edes kellekään mainita. Halusin keskittyä vain vauvaan ja itseeni. Vähän häiritsi kun naapuripedin rouvalla oli koko illan (siis pidempään kuin vierailuaika oli) useampikin vieras. Olivat siis turkkilaisia (kai?) ja puhuivat aika kovaan ääneen (yhtään ulkomaalaisia väheksymättä, mutta suomalaiset ovat ehkä vähän häveliäämpiä kälättämisen suhteen - muuten siis tää rva oli todella mukava ja englanniksi vähän jutusteltiinkin ohimennen).

 

Mun vointi sinällään oli hyvä molempien synnytysten jälkeen, joten isovanhemmat tuli sitten heti kotiutumista seuraavana päivänä käymään (kaikki kävi samana päivänä mutta eri aikoihin).

Edited by sera

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now