Sign in to follow this  
Followers 0
Guest Noose

EKKS

68 posts in this topic

Etelä-Saimaassa oli ihan äskettäin juttua, että aika täyttä on ollut viime aikoina, jonkinlainen vauvabuumi käynnissä. Perhehuoneita ei siis riitä perhekäyttöön ja salitkin ovat monesti täynnä, mutta kukaan ei joudu kuitenkaan käytävälle jäämään. Tuolla on joka tapauksessa sen verran pienet volyymit, että synnyttäjä sinne tai tänne ratkaisee, onko ahdasta vai tilavaa. Positiivista minusta kuitenkin on se, ettei täällä voi pompotella sairaalasta toiseen kuten esim. pääkaupunkiseudulla.

 

Uudet osastot paransivat ainakin omaa synnytyskokemustani jonkin verran, mutta esimerkiksi tiedonkulku ei pahemmin tunnu parantuneen. Tämä tosin tuntuu olevan ongelma kaikkialla terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa, joka ikiselle hoitajalle, kätilölle ja lääkärille saa selittää samat asiat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen synnyttänyt tuolla sekä vanhalla osastolla, että tällä uudella. Ei kyllä jäänyt valittamista kummastakaan kokemuksesta. Tässä tokassa synnytyksessä ei ehditty olla sairaalassa kovin kauan, mutta kätilöt olivat mukavia (satuttiin vuoron vaihdon tienoille) ja kaikki sujui hyvin. Aika ruuhkastahan tuolla taitaa olla ja oli silloinkin kun me olimme siellä. Kuitenkin hoitajilla tuntui olevan tarpeeksi aikaa meille jokaiselle. Mie ainakin sain särkylääkettä aina kun pyysin ja hoitajat välillä kyselivät onko tarvetta jollekin tai onko kysyttävää. Uudet huoneet oli siitä kivat, että siellä on se oma vessa, eikä tarvii käytävän vessaan mennä. Muuten en kyllä osaa sanoa mitään eroa vanhaan. Aika ahtaathan noikin huoneet ovat, tosin eihän sinne hotelliin mennäkään. Mutta jos ei hoitajat itse muista kysellä, niin kannattaa rohkeasti kysyä ja pyytää apua, niin kyllä sitä varmasti saa. Eihän hoitajat voi toisten tarpeita tietää ennalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisää kokemuskia kaipaisin Etelä-Karjalan keskussairaalan synnytysosastosta. Esikoisen laskettuaika on elokuussa ja suoraan sanoe ei oo kauheen hyvät fiilikset lähteä EKKS:n synnyttämään :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Täällä toinen esikoisiaan odottava ja kokemuksia kaipaileva. Tähän mennessä kokemukset EKKS:n äitipolista on sen verran kurjat, että alkoi ihan uudella tavalla kauhistuttaa synnyttäminen tuolla. Eli kun äitipoli ilmeisesti on tunnetusti erittäin epätoimiva systeemi kaikkinensa, niin toimiiko se synnäripuoli yhtään paremmin? Miun kohdalla äitipolikontrollissa ainakaan mikään ei mennyt niin kuin piti, kukaan ei tiennyt mistään mitään eikä kysymyksiin vastattu tai mihinkään kertomiini oireisiin reagoitu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on tuo äitipolipuoli toiminut ihan mukavasti, tosin ole käynyt siellä vain ne pakolliset kaksi kertaa eli NT-ultran ja rakenneultran. R-ultrasta jäi varsinkin todella hyvä fiilis, kun ultraaja oli tosi mukava ja rempsee nainen, jolla oli selvästi kokemuksen tuomaa varmuutta otteissaan. Oma raskaus on sujunut täysin ongelmitta enkä ole muuten vielä heidän palveluitaan tarvinnut, mutta synnyttäminen tuossa sairaalassa ahdistaa.. Sen olen kyllä huomannut tuossa laitoksessa, ettei siellä tiedonkulku toimi ollenkaan! Toivottavasti ei synnytyksen aikana tarvii jokaiselle kätilölle ja lääkärille erikseen selittää omia toiveita tai tuntemuksia vaan tieto edes vähän kulkisi hoitohenkilökunnan kesken.

 

Mutta siis niitä synnytyskokemuskia kiitos! =)

 

Terv. Ensisynnytäjä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei ole tarjota uusia synnytyskokemuksia, mutta omien kokemusten pohjalta on ihan tuurissaan, millainen henkilökunta sattuu juuri silloin olemaan kun synnyttää. Suurin osa on ihan asiallista, mutta aina sattuu muutama työhönsä leipääntynyt. Parempia kokemuksia on kuitenkin synnytysosastolta kuin polilta, lääkärit tosin ovat ihan samoja molemmissa. Tiedonkulku tuntuu olevan (ainakin minusta) se isoin ongelma, mutta jos on jotain keskeisiä toiveita, niitä varmaan joutuisi joka paikassa toistelemaan. Miehelle tai tukihenkilölle kannattaa terottaa, että pitää huolta niistä toiveista, itse ei välttämättä jaksa synnytyksen kuluessa koko ajan selittää. Varsinkin lääkärit haluavat tosin joka tapauksessa kuulla kaiken itse potilaan suusta vaikka papereissa selvästi lukisikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kohta toista kertaa menossa lappeenrantaan synnyttämään. Molemmissa raskauksissa ollut ongelmia, joten siellä on tullut juostua muidenkin edestä. Aina joku töksäyttelijä on tullut vastaan, jonka sanomisia olen saattanut itkeäkkin, mutta niinhän se on varmasti joka alalla.. synnytyksestä sen sijaan ei pahaa sanottavaa, niin loistava kätilö sattui meille, että ei parempaa tuuria voi ollakkaan! Pitänee vaan toivoa että tämä tuleva kerta sujuuu yhtä hyvin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytyksestä ei vielä ole kokemusta, mutta osastolla vietin tuossa juhannuksesta alkaen vajaat kolme viikkoa, joten siltä osin ajattelin tulla kommentoimaan. Olin siis levossa siellä, ettei synnytys käynnistyisi ennenaikaisesti.

 

Galentinin kanssa olen samaa mieltä siitä, että tiedonkulku näyttäisi olevan ongelmallista ja sitä se oli etenkin lääkäreiden osalta. Miut tutki joka ainut kerta (ja niitä kertojahan oli useita) eri lääkäri ja tuntui, ettei kukaan niistä ollut valmiiksi lukenut miun papereita. Miulta kysyivät aina, että mitäs se kanavan pituus viime mittauksessa oli ja mitä vauvojen painoarviot oli viimeksi. :rolleyes: Kovasti tuntui olevan kiire ja varmaan ihan oikeasti olikin, kun just kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa oli paljon laskettuja aikoja ja syntyneitäkin näkyi olevan paljon. Ihan mukavia lääkäritkin pääasiassa olivat, mutta enimmäkseen oli sellainen olo, ettei ne oikein tienneet mistään mitään. Vaikeahan sitä tietysti olisi ollut mitään tarkkaa ennustaakaan, sen ymmärrän, mutta lähinnä lääkärit vaan pahensi miun epävarmuutta, vaikka olis varmaan voineet sitä lievittääkin jos ei muuten niin edes olemalla lupailematta milloin mitäkin, mikä ei toteutunut (kotiinpääsy, uusi tutkimus tms.) ja pitämällä omana tietonaan heidän epäröintinsä.

 

Hoitajat oli osastolla pääasiassa mahtavia. Kaikkien kanssa ei niin hirveästi riittänyt juttua, mutta ei siellä oikein kukaan mitään pahastikaan sanonut. Yksi oli sitä mieltä, kun sanoin, että keisarileikkaus pelottaa, että miun on vaan ajateltava lasten parasta ja ymmärrettävä, että oma kärsimys on siinä toissijaista. Jep, tuntui hyvältä se kommentti... not. :rolleyes: Ja yksi hoitaja oli sitkeästi sitä mieltä, että miun mahdoton närästys lakkaisi saman tien jos suostuisin juomaan piimää (ei lakannut, eikä muuten lakannut edes voimakkaammilla närästyslääkkeillä, helpottui vaan vähän). :D Mutta muuten oltiin tosi ymmärtäväisiä ja rohkaisevia ja kannustavia. Yksi hoitaja sanoikin aina, että vaikka ei varsinaisesti olisi mitään oireita tai sellaista uutta raportoitavaa, niin aina heille voi valittaa ihan vaikka vaan siitäkin, että olo käy yksinäiseksi ja ikäväksi siellä sängyssä maatessa, jos se helpottaa yhtään, että saa avautua.

 

Nyt oon siis selvinnyt siitä pahimmasta kauhuskenaariostani, eli osastolle joutumisesta, joten odotan synnytystä paljon luottavaisemmin mielin. Vieläkin se itse synnytys tietysti pelottaa, mutta paikka ei tunnu enää ahdistavalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on vain positiivista sanottavaa Etelä-Karjalan keskussairaalasta! Synnytin esikoiseni reilu pari viikkoa sitten ja kaikki olivat oikein ihania ja asiat sujui hyvin!

Synnytykseni aikaan ei ollut muita synnyttämässä ja minulla oli kaksi kätilöä ja he molemmat olivat aivan ihania ja kannustavia alusta loppuun. Synnytykseni oli helppo ja nopea, että varmasti senkin takia muistot ovat hyvät.

 

Osastolla lastenhoitajat olivat myös todella ihania ja selvästi tekivät työtään sydämellä. Sain apua imetyksessä ja kun maioa ei oikein alkuun tullut eikä vauva osannut imeä, lisämaitoa sai pyytämällä eikä sen kanssa kukaan pihtaillut.

 

Ei siis mitään negatiivista sanottavaa ja käsitykseni paikasta muuttui ihan täysin! =)

Terv. Ensisynnyttäjä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostellaanpa tätä... miullakin on vain positiivista sanottavaa ko. sairaalasta. Meidän esikoinen syntyi viime sunnuntaina, kotiin päästiin keskiviikkona. Koko henkilökunta oli äärettömän mukavaa ja asiansaosaavaa, koko ajan oli sellainen olo että meistä pidettiin hyvää huolta! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä tietää kokemuksia tuolta...jos ja toivottavasti kun sinne itse joskus pääsee! =)

 

bluehoney Onnea oikein paljon esikoisesta!! =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miulla on sekä hyviä, että huonoja muistoja ko.sairaalasta. Mutta se kai on ihan tavallista ja sekin, miten kukakin asiat kokee jne. ;)

 

Olin toksemian takia kolme päivää osastolla ennen synnytystä ja kolme päivää synnytyksen jälkeen (esikoisesta kun kyse). Sain oman huoneen, mikä oli kyllä ihan luksus kaikin puolin. Olin siitä ääri-iloinen!

 

Osastolla suurin osa hoitajista oli mukavia ja homma pelasi mielestäni oikeinkin hyvin. Imetys ei vaan alkuun meinannut lähteä onnistumaan, vauva ei hoksannut heti imuotetta ja huoneessa oli välillä ahdistavaa, kun oli pariakin opiskelijaa ja hoitajaa kohkaamassa siinä miun ryntäiden äärellä. Itkuhan sitä aina tuli, kun häipyivät... Kotona imetys alkoi sujumaan pikku ja ihan hyvin, kun vaan aloin itsekin rentoutumaan ja tajuamaan, mikä vauvalleni on paras tyyli. Parin hoitajan kanssa ei oikeen mätsännyt kemiat, mutta muuten oikein kivasti meni osastoaika! (Tai noh, aika ehkä vähän kullannut jo muistoja, sillä inhoon sairaaloita ja olihan se hitsin raastavaa ylipäätään asustaa siellä osastolla ne kuusi päivää.)

 

Kätilö, joka hoiti 90% miun synnytyksestä oli aiiivan mahtava (tuli vielä seur.päivänä luokseni juttelemaan, harmiteltiin yhdessä, että hänellä vuoro loppui juuri ennen huipennusta), mutta sitten saapui kätilö, kätilöopiskelija ja lääkäriopiskelija, sekä yksi vieraileva kätilö. Porukkaa oli miun makuun liikaa seuraamassa loppurutistusta, ahdisti, kun mm.tämä lääkäriopiskelija vaan tuijotti meininkiä, ei sanaakaan edes sanonut. Tämä viimeinen kätilö myös päätti minulta kysymättä laittaa mulle pudendaalipuudutteen. Siis ilmoitti vaan, että nyt ajatteli sellaisen laittaa ja zzupp vaan, laittoi! Noh, en sano, että se olisi huono juttu ollut, mutta kai nyt olisi voinut kysyä!? Kätilö itse oli vähän liian hidas miun makuun, ei mikään nopean toiminnan nainen, eikä kovinkaan empaattinen, mutta kätilöopiskelija pelasti sen asian! :) Hän oli ihana!

 

Mutta nämä palautteet annoin myös suoraan sairaalalla ja toivottavasti kun seuraava kerta tulee, olen itsekin kokeneempi ja niin sanoen viisaampikin. :)

Edited by Nelimo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni pääasiassa vain hyvää sanottavaa. Olen siis sairaalalla yhä, nyt 8 päivä, sillä olin käynnistyksessä 5 päivää sennen synnytystä.

 

Plussia:

+ Kätilöt tulevat paikalle nopeasti, kun heitä kutsuu. Jos oma kätilö sattuu olemaan juuri kiinni jossain, tulee paikalle joku muu katsomaan onko kiireellistä ja kertomaan, miksi kätilöllä kestää.

+ Ehdottomasti suurin osa kätilöistä on leppoisia ja mukavia. Kun lapsi viimein syntyi, tuli jokaiselta uudelta kasvolta onnittelut.

+ Kätilöt, jotka olivat synnytyksessä, toinen alun, toinen ponnistusvaiheen alusta loppuun saakka, olivat mahtavia! Oli ihana huomata, että synnytyksen loppuun vienyt, liltavuorossa ollut kätilö oli seuraavana päivänä aamuvuorossa ja oli mun kätilönä osastolla.

+ Sain palautetta kätilöiltä jo suoraan synnytyksen jälkeen.

+ Minua ennen synnytystä hoitaneet kätilöt ovat kyselleet vointia aina kun ovat nähneet käytävillä.

+ Olen jaetussa huoneessa, mutta sain onneksi ensimmäisen yön olla ilman huonetoveria, sillä olisi ollut rankkaa mennä äidin ja vauvan viereen kun oma lähti suoraan salista lastenosastolle, sain sylitellä vain n. 7 minuuttia synnytyksen jälkeen.

+ Minulle kerrottiin asiallisesti ja rehellisesti koko ajan, mikä vauvan tilanne on ja miksi toimitaan niinkuin toimitaan.

+ Osastolla kannustetaan hyvin pumppaamaan ja "heruttamaan" maitoa, vaikka meillä poika onkin yhä lastenosastolla eikä vierihoidossa

+ Ruokailut ja kaikki säädetään tarvittaessa (mahdollisuuksien rajoissa tietty) äidin tarpeen mukaan, ei ainoastaan kellon mukaan. Erityisen mukava, kun ruokailu osuu päällekkäin lastenosaston vierailuajan kanssa.

+ Lastenosastolle pääsee suoraan hissillä äitiysosastolta, ei tarvitse lähteä rundaamaan koko sairaalaa ristiin rastiin.

+ Minua alkoi vaivaamaan synnytyksen jälkeen epäilys siitä, oisiko pojan joutumisen lastenosastolle voinut välttää ja olen saanut puhua asiasta sekä lastenosaston sairaanhoitajan ja lääkärin kanssa että synnytyksessä olleen kätilön ja ääitiysosaston lääkärin kanssa. Helpotti todella paljon, kun sai keskustella.

+ Osastolla kuunnellaan myös isää. Kuulinkin synnytyksen jälkeen, että mieheni oli käynyt jossain vaiheessa pyytämässä, silloin kun olin käynnistyksessä, että kätilö juttelisi kanssani käynnistyksen kulusta (siinä vaiheessa kolme tai neljä päivää jo takana). Näin tapahtu, vaikka jättivät kyllä mainitsematta, että miehen pyynnöstä. Uskoivat siis miestänikin, eivätkä vähätelleet yhtään. Sama plussa myös lastenosastolla, jossa isälle opetetaan siinä missä äidillekin oikeita käsittelytapoja yms. Tunnemme olevamme tasavertaisia vanhempia.

+ Täällä on hyvät pistäjät labranäytteiden ottajina. Vain kerran oli vähän inhaa, vaikka muistutan jo neulatyynyä :P

 

Miinuksia:

- Synnytyksen aikana lääkärin mukana oli harjoittelija, josta ei minulta kysytty yhtään mitään. Se vain seisoi mykkänä ja ilmeettömänä lääkärin selän takana, kun lääkäri tutki tilannetta. Ei edes esittäytynyt. Myös osastolla kätilön mukana ollut harjoittelija jätti itsensä esittelemättä (kätilökin vain sanoi "me olemmekin hoitajinasi tänään", ainut ero siis tuo "me"), mutta harjoittelija oli minulle tuttu, niin sillä ei ollut niin väliä :) hän kuitenkin kohteliaasti jätti osoittamatta, että tunnemme, ennen kuin tein itse sen aloitteen :)

- Huoneissa on kuuma näin kesäisin, koska ei ole ilmastointia ja suurin osa huoneista etelään ja länteen (tarkkailussa ja synnytyssaleissa sen sijaan kivan viileä). Huoneisiin on kuitenkin onneksi tuotu puhaltimia yms., mikä on plussaa.

- Pieni osa kätilöistä on kolkkoja. Onneksi vain pieni osa.

- Osa asioista menee ylihierarkkisesti varsinkin äitiysosastolla. Jos esim. tarvitsee kyynärsauvoja tai fysioterapeuttia, pitää kaiken mennä kätilöltä ensin lääkärille, joka laittaa pyynnön eteenpäin, ja tämähän tapahtuu siis vasta, kun lääkäri muilta kiireiltä ehtii.

- Ja pikkumaisuuksiin - ruuassa on välillä liian vähän suolaa, eikä sitä oikein mistään saa lisää :D mut ruoka muuten on kyllä ollut hyvää, vain sienikeitto jäi syömättä :P

 

Eivät nyt tulleet mihinkään erityiseen arvo- tai tärkeysjärjestykseen, sitä mukaa, kun tuli mieleen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt oma kokemus jo toiselta kierrokselta, edelleenkään ei pahaa sanottavaa. Mun sype otettiin sairaala-aikana ja synnytyksessä huomioon loistavasti ja lisäksi sama ihana kätilö sattui tähän toisen synnytyksen alkuvaiheeseen joka oli koko esikoisen synnytyksessä. Edelleen ihan huipputyyppi, ja tulipa hyvä mieli kun hän muisti mut ja miehen. Huomioi mun toiveet ihanasti, yritti oikeesti saada mulle kaikki mahdolliset kivun lievityskeinot vaikka kaikki salit oli varattuja ja kun mulle iski pieni paniikki ennen ponnistusvaihetta (synnytys eteni nopeasti ja en kerennyt saamaan toivomaani spinaalia) niin otti mua kädestä kiinni, valoi uskoa omiin voimiini ja sai mut jaksamaan siitä huolimatta että en tosiaan toivomaani kivunlievitystä saanut :)

 

Kovasta synnytyspelosta huolimatta tää toinen kerta oli sellainen kokemus että voisin mennä vielä kolmannenkin kerran synnyttämään :)

 

Vuodeosastoltakin jäi hyvä mieli, sain olla vauvan kanssa ensimmäistä kertaa vapaammin, hoitelin vauvaa itsekseni suurimman osan aikaa ja multa vaan kyseltiin miten menee. Sain apua kyllä jos tarvitsin. Ja sattuipa vielä ihana lastenlääkärikin, joka suostui tekemään kotiinlähtötarkastuksen sunnuntai-iltana kun vauvalle tuli ikää 48h. Päästiin kotiutumaan ajoissa eikä tarvinnut odottaa seuraavan päivän lääkärikiertoa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joulukuussa 2014 käytiin tyttö pyöräyttämässä ja paljon positiivisempi kokemus oli kuin olin pelännyt etukäteen.

 

Etukäteen huolehdin kovasti, mahtuuko vauva sybtymään kapeasta lantiostani ja neuvolasta yritin saada lähetettä pelvimetriaan. Sijaisterkkari lupasi kesällä, että vakiterkkari kirjoittaa lähetteen. Vakiterkkarin palattua lomilta selvisi, että hän ei voi lähetettä edes kirjoittaa, vaan sen tekee jos tekee EKKS:n lääkäri. Soitin sairaalaan, jossa vastasi ihminen, joka nauroi päin naamaa epäilyilleni mahtumisesta ja kertoi, että hänkin on jo toipunut synnytyksestä. Ei antanut kovin ammatillista kuvaa sairaalasta... :P EKKS:n mieslääkäri oli asiallisempi, muttei pelvimetriaan silti kirjoittanut lähetettä, vaan kertoi, että ensimmäisellä lapsella testataan, mahtuuko alateitse syntymään vai ei...

 

Lähdimme näytille verisen vuodon takia ja vastassa oli mukava mieskätilö, joka kertoi, että synnytys on käynnissä (vaikka oli supistellut vasta vähän aikaa) ja lähdette kotiin vasta vauva kainalossa. :) Mieskätilö tsemppasi liikkumaan, kiipeämään portaita jne. Synnytys kesti ja kesti sunnuntaiaamusta maanantai-iltaan ja kätilöiden vuorot vaihtuivat. Huomasin, että eri kätilöillä oli "lempparikivunlievitysmenetelmät", joita suosittelivat. Toki kaikki kyselivät ensisijaisesti omia mielipiteitäni. Vesialtaaseen hinkusin ja sinne pääsin kahteenkin kertaan. Altaassa sai otettua käyriä sekä toisella kerralla sain myös altaaseen antibioottitipan (4h välein ab-tippa streptokokin takia), se oli loistavaa palvelua :) Eräs kätilöistä suositteli petidiinipistosta ja huomasin jälkikäteen, että tulipa otettua sitten se molemmilla kerroilla, kun tällä kätilöllä alkoi työvuoro.. Sama kätilö suositteli aqua-rakkuloita. Etukäteen olin päättänyt, etten niitä kokeile. Mutta tämän kätilön toisella työvuorolla kokeilin kuitenkin, kun hän niin innokkaasti niitä suositteli. (Ihan turhia olivat, toki sattuihan se laittaminen... :P)

 

Tungosta ei tainnut olla, koska pääsin synnytyssaliin nukkumaan, kun kohdunsuu oli 6 cm auki ja synnytys pysähtyi toiseen vesialtaassa lillumiseen. Aamulla meni lapsivedet, oli vihreää. Siitä alkoikin sitten vääntäminen lääkäreiden kanssa. 2 mieslääkäriä, 1 naiskätilö + 1 miesopiskelija rivissä olemassa sitä mieltä, että nyt puhkaistaan kalvot ja tuutataan oksitosiinia suoneen. Itse olin eri mieltä, mutta turhaan siinä vikisin vastaan ja ihmettelin, että mikäs kiire nyt on. Kukaan heistä ei siinä tilanteessa osannut kertoa minulle ymmärrettävästi, että ovat tilanneet varmuuden vuoksi verivalmisteita Helsingistä (mulla oli trombosyytit tippuneet liian alas) ja valmisteet menevät illalla vanhaksi, että parempi olisi saada lapsi ulos ennen sitä. Papereista luin jälkikäteen... Oksitosiinia koko päivän paaaljon pumppaamalla saatiin neitokainen syntymään. 5 mukavaa kätilöä, 2 mukavaa opiskelijaa ja 2 hmmm.... jääräpäistä lääkäriä tuli kohdattua. Molemmat opiskelijat olivat kahden työvuoron verran mukana. Toisen työaika olisi loppunut juuri ennen ponnistusvaiheen alkua, kun ohajaava kätilönsä pääsi töistä, mutta hän halusi jäädä katsomaan "loppukahinat" ja onnitteli vauvan synnyttyä innoissaan :)

 

Synnytysasennoista koklasin jakkaraa, relaxbirthiä ei talossa ollut. Lopulta vauva syntyi perinteisessä puoli-istuvassa, kun onnistuivat markkinoimaan sen niin, että sängyn saa keskeltä kahtia ja luulin, että siihen pääsisi johonkin järkevään asentoon. No ei päässyt... Positiivista oli, että mies pääsi selkäni taakse istumaan ja tukemaan. Hän painoi leukani rintaan aina kun käskettiin ponnistaa... Ei tarvinnut itse sitäkään tehdä... :)

 

Synnytyksen jälkeen osastolla käytiin synnytystä läpi kätilön kanssa, joka hoiti ponnistusvaiheen ja hieman jäi kaivelemaan hänen kommenttinsa siitä, että olisi kuulemma nippaissut välilihan jo aikapäiviä sitten, jos olisi uskaltanut. Trombosyyttien laskun takia ei siis uskaltanut ja ponnistusvaihe kesti yli tunnin. Ihmettelin kovasti kommenttia, kun se kuulosti ihan siltä, että olisi kysymättä lupaa niin tehnyt. Tiedä sitten, mitä tarkoitti, mutta lupaa en olisi todellakaan antanut.

 

Toinen kummallisuus oli tippakanyylit molemmissa käsissä. Ab toiseen ja oksitosiini toiseen käteen. Labratäti kiitteli (kun piti ottaa tosi usein trombosyyttien takia verikokeita) ja joutui ottamaan verikokeen jääkylmästä jalastani, kun molemmat kädet "varattuna"... :P

 

Vuodeosastolla oli suurin osa kätilöistä tosi mukavia. Ilmeisesti heillä jonkinmoinen "työlista" siitä, mitä käydään läpi missäkin vaiheessa ensisynnyttäjän kanssa. Onnistuin olemaan poissa paikalta ensimmäisenä aamuna (löytyi lapsuudenkaveri naapurihuoneesta ja juorusin siellä), joten taisin missata jonkun verran informaatiota osaston tavoista yms. Huonekaverin vaihtuessa kuuntelin sitten tarkkaavaisena verhon takana, miten häntä ohjeistettiin....

 

Einiinmukavien kätilöiden kanssa pääsee pitkälle, jos ei "tiedä" mitään ja kyselee. Sanoo joo, vaikka olisi eri mieltä... Ja yrittää suhtautua rintoihinsa niin, että ne ovat julkista käyttötavaraa, niihin voi käydä kiinni lupaa kysymättä... Itseä ainakin helpotti, kun oli tämän jo kuullut etukäteen.

 

Lastenosastolla sai käydä syöttöaikoina, usein olivat syöttäneet jo ennen syöttöaikaa. Olisin toivonut, että ensin pahimpaan nälkään imetyksen yritystä ja vasta sitten pullomaitoa... Tutti oli tytöllä suussa firman puolesta, monessa sairaalassa välttelevät tuttia, ei EKKS:ssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli näköjään vierailuajat muuttuneet E-KKS'n äitiysosastolla. Nyt isovanhemmatkin saavat käydä vierailemassa lyhyellä vierailuajalla, kolmisen vuotta sitten eivät saaneet. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusia kokemuksia taas, nyt olin kolmannen tekemässä tuolla ja osastolla tuli oltua 8 vrk, kun vauva joutui heti sektiosta lastenosastolle, pääsi sieltä 5pv jälkeen, mutta tutkimuksia tehtiin edelleen, joten siksi ei päästy niin helpolla kotiin. Vauvalla tarkkailtiin siis sydämen lisälyöntejä. 

Jouduin siis vahvojen raskausmyrkytys oireiden takia osastolle ja oireiden pahentuessa, kuten arvojenkin huonontuessa miut leikattiin samana iltana. Tunti oli varoaikaa, mies oli ollut lasten miun luona sairaalalla,vei lapset mummolaan, kun oli aamulla menossa töihin ja oli kotona just saunonut ja avannut oluen, kun soitin, että lähepäs ajaa takas, nyt lähdetään leikkuriin, vauva syntyy!

Lääkäri oli iltapäivästä sanonut, että ei.miellellään lähtis leikkaa yötä vasten. No, tällaset taudit kun ei kysele lupia... olin pelkopoli-keskustelussa käynyt läpi sektiopelkoani ja miulla olikin monta ihanaa ihmistä silittelemässä ja rauhoittelemassa. Pyysin, että miun kanssa jutellaan, että en pääse psyykkaa itseäni paniikkiin ja niin tekivät, vaikka siinä oli todella hässäkkää ennen epiduraalia ym. 

Kaikin puolin henkilökunta oli rentoa ja huomioonottavaista, vaikka just ennen leikkausta isolla osalla vaihtui vuoro eli tuli uudet, yövuorolaiset. 

Ainut, mistä jäi hampaankoloon, oli se, että miulle oli vielä aiemmin puhuttu, että vauva.pääsee rinnalle ym, mutta kun vauva sitten syntyi ja oli puettu, miulle tultiin sanomaan, että "tiesithän,.oltiinhan sulle kerrottu, että vauva lähtee nyt isin kanssa lastenosastolle?" Silloin pääsi iso itku, en tosiaan tiennyt ja se olisi ollut hyvä alustaa aiemmin, sain hetken vaan nuuskia isin sylistä tiukasti kapaloitua tyttöämme... 

Osastolla miulla oli oma huone, koska oli se raskausmyrkytys. Koin, että se oli tosi tärkeää, sillä vauvan lastenosastolla olo aika oli pitkä, olisi ollut haastavaa katsella vierestä toisen äidin ja vauvan eloa, kun itse alkuun pyörätuolilla kuskattiin yläkertaan syötöille. 

Onneksi ihanat hoitajat kannusti pumppaamaan, sillä maito nousi tosi hyvin ja.nopeasti, vauva saikin pian aina miun maitoa, sillä sitä riitti aina jääkaappiinkin. :) ei siis yhden yhtä hoitajaa, joista olis pahaa sanottavaa,kaikkien kanssa tulin hyvin juttuun ja homma pelas loistavasti. Ihania olivat myös laitoshuoltajat, joiden kanssa lensi hulvatonta läppää! :D

Lastenosastolla oli kans upeat työntekijät, todella ammattilaisia ja imetykseen kannustavia, paitsi yksi, onneksi tapasimme vain yhden.vuoron ajan. ;)  erityisesti yksi tietty hoitaja jäi sydämiimme, ihan best of the best!!!

Ruoka oli pääosin hyvää, hoito hyvää, tunnelma hyvä. Tää oli miun viimeinen synnytys, joten oon iloinen, että jäi kaikesta huolesta ym huolimatta lämmin muisto. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En näköjään ikinä käynyt kirjaamassa omia kokemuksiani, vaikka aikomus oli. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Omat kokemukset Etelä-Karjalan keskussairaalasta on kolmen vuoden takaa (melkein päivälleen, esikoinen täytti eilen kolme). Aika on ehtinyt viedä terän tarkimmista muistikuvista, mutta paljon jäi kyllä mieleen. Jos tästä jollekin on apua niin hyvä ^_^

Napakat supistukset alkoivat tuntumaan joskus yhdeksän jälkeen illalla ja soiteltiin synnärille, että voitaisko tulla. Siellä oli tosi happaman kuuloinen täti toisessa päässä, joka napisi, ettei ole tulemista ennen kuin sattuu oikeasti. (No ei se näin ihan sanonut, muttei kaukana ollut). Kymmenen jälkeen olin kivusta kontillani ja soitin uudestaan (sama täti vastasi) ja sanoin sille että nyt tullaan. Hapan täti napisi, että tulkaa nyt sitten. Onneksi happamasta tädistä ei ollut tietoa, kun päästiin sairaalalle. Saatiin autokin sinne talon taakse ilmaisille paikoille (en tiedä onko vielä samat parkkijärjestelyt). Sairaalalle tultua olinkin jo neljä senttiä auki ja mentiin käyrille. Tästä eteenpäin  kaikki minua hoitaneet kätilöt olivat todella miellyttäviä, asiallisia ja kannustavia. Olin itsekin siellä sillä asenteella, että sanon sitten jos joku ei minulle käy ja kerron heti jos haluan jotain, mutta muuten annan ammattilaisten tehdä sen, minkä parhaiten osaavat. Allas oli keskellä yötä vapaana, joten lilluttelin siellä vajaat pari tuntia kunnes supistukset kävivät niin sietämättömiksi, että pyysin mömmöjä. Sain sekä ilokaasun että pyytämäni epiduraalin, ja apuahan niistä oli. Kun vuoro vaihtui aamun kynnyksellä, yökätilö kävi sanomassa heipat ja toivottamassa onnea ja uudet kävivät esittäytymässä. Tämä oli mukava, eikä tullut sellaista lihapala liukuhihnalla -oloa. Ponnistusvaiheessa kätilöt kannustivat moderneihin (miksiköhän näitä sanoisi) ponnistusasentoihin, mutta kyllä se vaan oli että puoli-istuva tuntui vähiten kuormittavalta ja sillä tavalla se lapsi sitten lopulta ulos tuli. Ponnistusvaiheessa siinä oli ainakin kolme kätilöä/hoitajaa mukana, tsemppasivat ja ohjasivat, ja vauva saatiin hienosti ulos. Mieleen jäi se, että kätilö kehui lopuksi, että "tämähän meni kuin elokuvissa tai oikeastaan vielä paremmin kuin elokuvissa". :P

Poika syntyi sunnuntaina ja oltiin osastolla torstaihin asti. Yksi päivä ekstraa tuli keltaisuuden vuoksi, jota hoidettiin sinivalolla. Osastoajasta jäi sekä hyviä muistoja että nakerrettavaa hampaankoloon. Hyvää oli hoitajien hands-on-toiminta vauvanhoito- ja imetysohjauksessa. Olin ensikertalaisena aivan pihalla ja hipsuttelin hoitajien toimistolle kysymään neuvoa mm. siihen, miten vauvaa nostetaan ja miten vaippa vaihdetaan. Imetysohjauksessa oli parasta se, että kätilö/hoitaja oikeasti otti tissistä kiinni ja näytti, miten se sinne vauvan suuhun laitetaan ja mitä sille pitää tehdä. Ymmärrän että joku saattaa kokea tällaisen tunkeilevana. Siinä tilanteessa tissit olivat minulle vain vauvanruokintaväline ja homma piti tavalla tai toisella saada toimimaan. Kehuja annan myös ruoasta: se oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Omat eväät jäivät syömättä, koska ruokahuolto oli totisesti kohillaan.

Vaivaamaan taas jäi muutama asia.

1) Kätilöt/hoitajat eivät ehkä huomanneet tai ymmärtäneet sitä, miten väsynyt olin. Synnytys oli alkanut pitkän muuttopakkaamispäivän päätteeksi, kestänyt yli yön, enkä hyvästä puudutuksesta huolimatta osannut nukahtaa. Aamulla menimme lapsen synnyttyä osastolle, ja minulle korostettiin monta kertaa vierihoidon merkitystä. Noh, lapsi ei tykännyt olla yksin kärryssä enkä minä osannut nukahtaa hän vierelläni sängyssä. Kävin muutenkin ihan kierroksilla koko synnytyksestä ja lapsesta ja kaikesta. Kukaan ei kysynyt olisinko halunnut nukkua vaikka päiväunet. Lopulta seuraavana aamuyönä valvottuani melkein kaksi vuorokautta putkeen laahustiin itku kurkussa hoitajien toimistolle pyytämään että he ottaisivat vauvan sinne edes pariksi tunniksi että saisin nukuttua vähän. Taas kerran minua muistutettiin vierihoidon merkityksestä, mutta suostuivat kuitenkin lopulta. Sain nukkua neljä tuntia ennen kuin toivat vauvan aamusyötölle. Olo oli kuin Ruususen sadan vuoden unien jälkeen, neljäkin tuntia teki ihmeitä.

2. Vierailu- ja vierailijasäännöt (ja niiden kiertäminen) kaihersivat. Vauva syntyi siis keskelle muuttoa Etelä-Karjalasta Pohjois-Karjalaan, ja mies oli joutunut lähtemään Pohjois-Karjalaan töihin arkiviikoksi. Vierailusäännöissä sanottiin muistaakseni tuolloin, että vierailemaan saa tulla tyyliin lapsen isä ja sisarukset. Sitä korostettiin ettei vieraita per äiti saisi olla kolmea enempää tai jotain sinne päin. Jouduin erikseen pyytämään luvan, että äitini saisi tulla käymään, että minun luonani kävisi osastolla edes joku. Samalla huonetoverini luokse tuli sekä hänen puolisonsa että lapsensa, mutta myös äitinsä, tätinsä ja ystävänsä! Näköjään vierailusääntöjä sai siis kiertää jos oli sairaalassa töissä, kuten kolme viimeksi mainittua olivat. Nämä sairaalassa töissä olleet läheiset ramppasivat huonetoverini luona koko ajan, mikä paitsi teki huoneestamme aika levottoman, myös harmitti, koska minun piti erikseen kerjätä hoitajilta lupaa pyytää äiti vierailemaan.

3. Ollessamme osastolla EKKS:ssa oli muilla osastoilla syyhyepidemia. Onneksi kuulin tästä vasta kotiuduttuamme, koska olisin ollut ihan hiilenä. Nämä huoneessamme ja synnytysosastolla alinomaan käyneet huonetoverini läheiset eli muiden osastojen hoitajat siis viis veisasivat siitä, että he saattaisivat tuoda syyhyn tullessaan vastasyntyneiden tiloihin. Minulle luvattiin jälkikäteen, että tästä annetaan osastolle/sairaalalle huomautus ja toivon, että näin tehtiin. Kyseiset hoitajat olivat toiminnallaan piittaamattomia epidemian leviämisestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0