Tapaturma-alttiit liikuntalajit raskausaikana

[Onia]

Minä harrastin ratsastusta kerran viikossa, mutta lopetin heti raskausuutisen kuultuani. Muutenkin alkuraskaus jännitti, enkä halunnut ylimääräistä stressiä putoamisriskin tai muiden tallitapaturmien takia. Ikinä en ole pahasti hevosen selästä pudonnut - enkä kovin korkealta, islantilaisia kun ovat - mutta ratsastamisesta olisi varmaan myös puuttunut rentous jännittämisen takia. Vakioratsunani oli herkkä tyyppi, joka olisi varmaankin vaistonnut jännittyneen ratsastajan ja kenties säpsynyt entistä enemmän.

 

Neuvolassa sanottiin, ettei ratsastusta suositella, muttei myöskään kielletä. Paljon riippuu ratsastajan taidoista, hevosesta ja olosuhteista. Itseä pelotti myös näin talvella liukkaat pikkutiet tallille ja ratsastuskaverini, rempseästi suharoiva kuski...

 

Tallille uutisen kertomista vitkuttelin - ajattelin, että on sitten vaikeaa palata ratsastamaan mahdollisen keskenmenon jälkeen. Kuukauden "flunssan ja koulukiireiden" jälkeen kerroin vatsa-asukista. Oikein olivat ymmärtäväisiä ja iloisia, on kuulemma varsinainen vauvabuumi menossa tuolla tallilla

 

Nyt pitäisi oikeasti keksiä liikuntamuotoja satunnaisen lenkkeilyn lisäksi. Ensi viikolla aion mennä mammajumppaan, siellä varmaan suhtaudutaan lempeästi rapakuntoisiin vässyköihin!

[Guest Vieras_Tytti_]

Lautailu ei ehkä ole turvallisin laji raskausaikana, mutta itse olin parina päivänä rinteessä viikolla 17 + jotain. En viitsinyt edes kysellä mitään terkkarin/lääkärin mielipidettä asiaan. Muuten sujui hyvin, mutta siteiden kiinnittäminen oli hieman haasteellista, koska maha oli ehtinyt kasvaa jo sen verran että se otti vastaan. Laskin ns. varman päälle, eli ei mitään ylimääräisiä temppuiluja. Todennäköisesti kaadun ennemmin liukkaalla kadulla kävellessä kuin laudalla, toki siellä ei voi koskaan tietää jos joku muu laskee päälle tms.

 

Kävin myös avantouimassa samoihin aikoihin (tai no kastautumassa), koska en netistä löytänyt yhtäkään järkevää perustetta miksei niin voisi tehdä. Tästä sanoin jälkikäteen neuvolassa, ja sainkin takautuvasti "luvan" moiseen puuhaan.

[ipsi]

Itse olen ihan alussa vasta (5+5) mutta ajattelin jatkaa ratsastusta niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja kun maha ei ole tiellä. Ollaan lähdössä myös laskettelulomalle lähiviikkoina ja en ajatellut sielläkään pahemmin himmailla. Offareilta taidan kuitenkin pysyä poissa tällä kertaa. Ainut muutos normaaliin laskettelureissuun on juomavalinnan muuttuminen rinneravintoloissa

 

Kaipa niitä harrastuksia voi jatkaa niin pitkälle kun ne tuntuvat hyvältä. Yritän itse ainakin muistaa että raskaus ei ole sairaus ja että normaalissa raskaudessa liikunta on vaan hyvästä.

[bebe]

Lopetin ratsastuksen siinä joskus 15. viikolla. Ratsuna mulla toimi oma armas kultapalleroni, luotettavista luotettavin, ei mikään laama, vaan reipas herkkä eläväinen otus. En vaan pystyny enää ratsastamaan, laukkojen jälkeen alkoi tulla outoja kipuja ja enpä vain enää uskaltanu, vaikka heppaseni kyydissä ei oikeasti ole yhtään mitään pelättävää ( olen omistanut hevosen 6 vuotta ja itse sen koulinut -> tunnen kuin omat taskuni ja itse olen ratsastanut intensiivisesti n.20v ).

[Karin]

Laskettelua ajattelin harrastaa hyvillä mielin koko loppukauden, tosin viimeiselläkin reissulla viikkoja taitaa olla vasta n.15 ja sitten alkaakin lumet jo sulaa... Kysyin neuvolalääkäriltä, ja hän vakuutti, että mäkeen vaan, ei mitään hätää. Vauva on hyvässä turvassa kalvojen sisällä lapsivedessä, ja mulla yli 15v laskukokemus ja terve järki päässä. En ihan offeille tai parkkeihin lähde, ja muutenkin hidastan hieman. Eniten raskaus taitaakin vaikuttaa eväs- ja pissataukojen määrään laskupäivän aikana

[Svenja]

Harrastin erästä itsepuolustuslajia, en kerennyt kuin muutaman kuukauden harrastamaan..Lopetin heti, kun sain tietää. Paljon tulee tömähdyksiä (kovia!), painittiin paljon, jossa voi vahingossa käydä pahastikin..Ilman raskauttakin loukkaantumiset eivät mitään harvinaista ole. Tosiaan, mietin että olisin ryhmälle kertonut, kun ensimmäinen vyökoe oli tulossa ja olisin siihen halunnut osallistua..Mutta sitten mietin, että menee hirveäksi säätämiseksi, kukaan ei olisi varmasti "uskaltanut" olla parini, joka kerta olisi pitänyt muistuttaa ja JOS jotain olisi vahingossa sattunut olisi se ollut kamalaa..Harrastaa kerkeää myöhemminkin

[Saala]

Mulla kaksi hevosta, ja kummassakaan raskaudessa en ole kovin aktiivisesti ratsastanut. Ekassa joskus 14 viikolla laukkailin tuolla sänkkäreillä, ja sen jälkeen mahaa kivisti kovin, joten jätin sikseen. Ajelin vielä jonkun aikaa, mutta sitten meinas käydä kärryonnettomuus kun joku meinas ajaa autolla päin, ja päätin sitten jättää sen lajin joksikin aikaa. Myös orini potkas mua mahaan silloin joskus 16-viikolla.

 

Toisessa raskaudessa ajoin johonkin 14-viikolle, sitten hepsut lähti liisinkiin. Mun ratsu on kova kompuroimaan, ja siksi en sen kanssa oikein uskaltanut ratsastaa, kun saattoi ihan tasaisellakin mennä mukkelismakkelis, vaikka muuten luotettava hevonen onkin.

 

tässä raskaudessa en oo hevostellut lainkaan kun hevoset on vuokralla muualla. Kurjaa sinänsä

[Histamiini]

Mä jätin kanssa ratsastamisen aika lailla heti plussaamisen jälkeen. asia mietitytti minua paljon ja päätin, että turhaa siitä tekee stressitekijää jos se ei tunnu itsestä hyvältä ajatukselta. Tarjoituksena on kyllä palata hevosten pariin niin piankuin mahdollista....

[Aleksandra80]

Päivitän sen verran lumilautailun osalta, että olen käynyt lähes viikottain lautailemassa koko raskausajan tähän asti. Esim viime viikolla oltiin 6 päivää putkeen rinteessä hiihtolomareissulla, ja meni hyvin. Kyseessä 15. raskausviikko, ja mahaa jo vähän kasvanu. En enää hyppiny mistään/käyny paipissa, mutta peruslaskua pystyi ihan hyvin ja offareitakin, kun siellä ei ollu kovin syvää lunta tms raskasta. Iltaisin tietty väsyin muita nopeammin enkä jaksanut aina lähteä baariin istumaan.

 

Pari pelottavaa hetkeä tuli, kun kaaduin kolmeen kertaan naamalleni, joka kerta sain kuitenkin otettua vastaan kyynärvarsilla (ja kerran lisäksi kasvoilla ) eli en mennyt kirjaimellisesti mahalleni. Säikähdin, mutta kipua tms ei tuntunut, joten toivottavasti kaikki on kunnossa. Kaikki kerrat oli hitaasta vauhdista pehmeään lumeen.

 

Myös mulle sanottiin neuvolassa & lääkärissä, että lapsi on niin pehmeässä paketissa vielä, ettei pitäisi olla syytä huoleen. Lasken varmaan vielä pari viikkoa ja sitte alkaakin kausi olla jo paketissa. Täällä oisi lunta melkeen vappuun, mutta luulen että siinä vaiheessa on parempi kun pysyn kokonaan pois mäestä.

[Karin]

^Kiva kuulla, että lasku vielä sujuu ja jaksoit pitkiä päiviä Mulla ei oo vielä tältä kaudelta kuin parin tunnin pätkistä kokemuksia, ja tosiaan kohta lähdetään pidemmälle reissulle. Uskoisin kyllä, että sielläkin jaksaa, mutta kyllä muiden suht samassa jamassa olevien kokemukset aina rohkaisevat. Hyviä loppukauden lumia, Aleksandra80

[Aleksandra80]

Kiitokset tollenille! Toivottavasti teidän reissu meni hyvin!

 

Mä kävin viimeisen kerran lumilautailemassa rv 19+0 ja 19+1 ja molemmilla kerroilla n. 2,5-3h jaksoin laskea. Laskuhousut ei menneet enää kokonaan kiinni vaikka ovat melkosen väljää mallia Molempina päivinä muu porukka jäi vielä lounaan jälkeenkin laskemaan ja mä lähin yksin huilaamaan, mikä oli hyvä ratkaisu. Itse laskeminen sujui edelleen ihan niin kuin ennenkin, kasvaneesta mahasta huolimatta tasapaino tuntui samalta kuin aikaisemmin jne. Toisaalta tuntui että olisi ollut kivampi jos olisi saanut vatsan jotenkin paremmin tuettua, kun väkisinkin tuli pieniä tärähdyksiä jne. Ja jotenkin tuli sellainen olo että tämä oli nyt tässä. En kuitenkaan uskalla laskea niin rohkeasti mitä ennen, ja korvaan ihan hyvillä mielin laskemisen jollain muulla liikunnalla missä ei tarvitse pelätä kaatumista.

 

Nytkin aurinko paistaa ja mies on mäessä, mutta mä oon menossa kävelemään...

[laura!]

Hevonen löytyy täältäkin ja jatkan niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Toukokuulle olen aluekisoja vielä suunnitellut, mutta kauan odottamani kenttäkisat täytyy jättää kyllä väliin. Maastoesteillä ajattelin kyllä silti käydä hyppäämässä tässä lähiviikkoina.

Ravaaminen tuntuu hiukan tylsältä, mutta kentällä pystyy hyvin menemään kouluohjelmia läpi, siinä ei kipua tunnu lainkaan - olisiko kontrolli hevosen askelista sekä omista vatsalihaksista avainsana siihenkin?

 

Hevosesta luovun sitten kun sen aika on, en halua pitää täysikuntoista hevosta seisomassa useita kuukausia vaan mielummin näen työn jäljen etenevän edelleen. Silloin ei tarvitse ajatella asiaa raskauden jälkeenkään sen kummemmin. Sitten kun tahdon palata hevosen selkään niin edessä odottaa parikin projektia..

[Hermione]

Harrastan ratsastusta ja kevään tunnit päättyvät sopivasti ennen raskauden puoliväliä, joten aion käydä tunneilla kauden loppuun ja aloittaa sitten uudestaan pari kuukautta synnytyksen jälkeen vuoden vaihteesta. Parilla estetunnilla ehdin käymään plussauksen jälkeen mutta viime viikolla opettaja ehdotti että kannattaa putoamisriskin takia jättää esteet väliin loppukevääksi. Harmittaahan se kovasti mutta esteillä on aina putoamisen vaara, koulutunneilla en niinkään putoamista pelkää. Jos harjoitusravi kovasti rynkyttää saan ihan vapaasti keventää fiiliksen mukaan. Toistaiseksi olen kylllä harjoitusraviakin pystynyt ratsastamaan eikä ole ollut tukala fiilis. Tänään kävin tosin ostamassa isommat housut kun vanhojen ratsastushousujen vyötärö on alkanut kiristämään.

 

Muistelen lukeneeni jostain että suositusten mukaan ratsastusta voi jatkaa raskauden puoliväliin ilman huolia, toki putoaminen on aina riskitekijä.

[leenuliinu]

Kävin juuri tähän ketjuun kirjoittamassa omista urheilukokemuksistani. Kysyin myös ekalla neuvolakäynnillä tuosta lumilautailusta (joka minulla siis tapahtui noin viikolla 8) ja ei terkkari minulle ainakaan ehdotonta kieltoa antanut, suositteli tietysti olemaan varovainen, muttei sen enempää. Muutenkin ohjeistus minulle oli, että kaikkea minun urheiluharrastuksistani voi harrastaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä, pyöräilyssä esim. niin kauan kuin tuntuu että tasapainopiste muuttuu sen verran, että ei tunnu tukevalta pyöräillä.