Raskauspahoinvointi

[Lotta_]

Vaapsille ihan hirveästi tsemppiä!! Tuo on niin kamalaa onneksi pääset tiputukseen.

Mulla helpotti rv 14, toivottavasti sullakin pian! <3

[vaapsi]

Kiitos tsempeistä ja terkkuja tipasta. Ketoaineet menneet vielä huonompaan, nyt viisi plussaa. Kanyylia laitettiin 2h, oliskos yhdeksäs pisto onnistunut. Niin on suonet hukassa kuivumisen vuoksi Pääsiäispyhät pieni arvoitus, tod.näk osasto kutsuu taas. Nyt siis 1 litra laitetaan vaan tässä tk:ssa.

[vaapsi]

Ja osastolla, ambulanssilla tuotiin tksta. Toivottavasti nyt pidetään tarpeeksi pitkään että ehtis kunnolla kroppa palautua. Nyt kun 2l tipankin jälkeen ketoaineet neljällä plussalla.

[Nasta Pimu]

Kovasti tsemppiä teille! 

Itsellä pahoinvointi alkoi eilen.... (tänään rv 6+0). Eilen kaksi kertaa oksentaen...aamulla ja puolen päivän aikaan. Tänään illansuussa... pelottaa jos meneekin kovin pahaksi kuten täällä monella. 

 

Kaikki on vielä niin uutta....

 

t. enskertalainen

[vaapsi]

Tämä on kait onneksi kuitenkin äärettömän harvinaista. Vaikka päivittäistä pahoinvointia tulisikin niin senkin kanssa voi pärjätä, jos ei tule pahoja muita oireita ja saa syötyä ja juotua. Ja levättyä, tietysti. Ei siis kannata etukäteen murehtia. Tai jos murehtiikin niin yrittäisi silti nauttia niistä paremmista hetkistä, kun ei ole ihan niin tuskainen olo ja saa vaikka elokuvan katsottua rauhassa sohvalla jne.

[Golden Eagle]

Voi kauhea Vaapsi. Paljon tsemppiä! Ja pannua esimiehelle, hitto mikä mulkku suorastaan!

[Blixen]

Onpa hurjaa luettavaa vaapsi, Lotta, Airua ja Punatulkku. Ite en oo kahdessa aiemmassa raskaudessani päässy tiputukseen asti, mitä kyllä vähän jälkeenpäin ihmettelen, kun on molemmissa ollut sellainen vaihe, että mikään ei ole pysynyt sisällä enkä ole pystynyt juomaankaan mitään. Miten nesteytykseksi on voinut riittää puoli appelsiinia päivässä? Raskaana olen kokenut just tuon, ettei rankkaa pahoinvointia ymmärretä. Kaikki jonkinlaista pahoinvointia kokeneet ilmeisesti vertaavat omaan etomiseensa ja tuntuvat ajattelevan minun vain ylireagoineen, kun kuukausikaupalla olen kyennyt olemaan vain makuuasennossa ison osan vuorokaudesta. Öisinkin olen molemmilla kerroilla herännyt oksentelemaan, ja on just ollut sitä, että kännykkä/tietokone/telkkari vain oksettaa entisestään. Sellainen pakokauhu siihen on liittynyt. Ja niinpä nyt, kun yllättäen viikko sitten ihmeellinen luomuplussa antoi merkkejä itsestään, yks ensimmäisistä tunteista oli pakokauhu siitä, mitä voi olla pian edessä. Lapsettomuushoitoajatuksia kelatessa olen koko ajan ajatellut, että jos kolmatta ei voida saada, niin taivaan kiitos säästyn pahoinvoinnilta. Enkä ollut ehtinyt valmistautua, että "elämä loppuu" mahdollisesti näin äkkiä. Tyttöjen kohdalla molemmilla kerroilla se alkoi kunnolla 5+4, joten pari päivää kai vielä armonaikaa, jos nyt tää plussa kestää. Nyt aion yrittää päästä tiputukseen, jotta ne pahimmat viikot eivät tuntuisi niin pelottavilta, kun oikeasti vain pelkää kun ei saa mitään pysymään sisällä. Mutta edelleen, tiedän että mun tilanne ei ole niin raju kuin teillä useamman sairaalapätkän tämän takia eläneillä. Läpi molempien raskauksien mun on ollut hullun vaikeaa esim juoda mitään muuta ku laimeaa mehua tai kivennäisvettä. Sekin on oikeasti tosi rankkaa 9 kk ajan, kun kaikkialla puhutaan että "juo paljon vettä". Ja niin edelleen. Toivon teille hurjasti jaksamista siihen, miten ne minuutit matelee. Kuiteski ne joka hetki matelee eteenpäin. <3

[Punatulkku]

Toi ymmärryksen puute tuntuu kyllä pahalta. Munkin yks hyvä ystävä joka kävi mua sairaalassakin kattomassa totesi jossain kohtaa että muista juoda paljon! Joo ei oo muistamisesta kiinni ettei saa juotua..

 

Mä olen syyllistänyt itseäni siitä että olen kokenut pahoinvoinnin nin raskaana kun muutkin pärjää mutta teidän muiden viestejä lukiessa alan vihdoinkin olla armollisempi itselleni, sitä pahoinvointia vaan on niin paljon erilaista ja jostain syystä mulle osuu todella rankat raskaudet sen suhteen.

 

Viimeksi eilen itkin sitä ettei ikinä voida saada kolmatta. Itse varmaan hormonihulluuksissani saattaisin vielä lähteä tähän mutta mies kieltäytyy ehdottomasti ja kaveritkin totes että tulee vahtimaan meidän makkarin ovelle jos alan haaveilla lisälapsista.

 

Blixenille suosittelen kyllä tiputusta. Mulla se ainakin sekä helpotti fyysistä oloa että auttoi henkisesti kun ei ollut niin kovaa painetta siitä että olisi pakko syödä ja juoda. Nesteytyksen avulla pääsin yli siitä kaikkein kauheimmasta vaiheesta.

 

Nyt olen ollut reilun viikon töissä ja alkaa näyttää siltä että pystyn jatkamaankin. Olen ollut jo neljä päivää oksentamatta ja vaikka kuvotus ei ole lähtenyt minnekään niin tiheän tankkaamisen avulla pystyn tekemään töitä. Ja nyt siis pystyn jo syömään ja juomaan paremmin vaikka edelleen on paljon asioita mitä en pysty syömään, esim. vähän kaikki mitä silloin pahimmassa vaiheessa väkisin söin.. Tänään siis 17+3. Jos oksentelu nyt jää pois niin todennäköisesti kuitenkin tulee vielä takaisin kun maha kasvaa, niin kävi ainakin esikoisesta.. Liittyi ilmeisesti aika paljon reflux-oireisiin. Esikoinen oli myös koko ajan nii korkealla että mahalaukku oli aivan ahdingossa, pystyin syömään vain ihan pieniä määriä kerrallaan ja tosiaan tuli helposti ylös. Mutta sitten synnytyksestä aukesi taivas kun pahoinvointi loppui kokonaan. Sitä odotellessa.

[*patience*]

Voi kauhistus millaisia tilanteita teillä on ollut    Todella inhottavaa tuo ymmärryksen puute, luulisi  nyt kenen tahansa ihan maalaisjärjelläkin käsittävän, että jos oksentaa jatkuvasti monta kertaa päivässä, niin se vetää heikoksi siinä missä paha mahatautikin. Tuo vedenjuonti on muuten jännä juttu, sitähän toki tuputetaan juomaan, mutta ainakin itsellä varsinkin tyhjähköön mahaan juotuna vesi yököttää melkein eniten, tiedä sitten miksi. Laimea mehu on paljon helpompaa nieltävää. 

[anjusha]

Hui, tsemppiä kaikille pahoinvoinnin kanssa painiville! Mulla pahoinvointi oli pahimmilaan rv 6-15, jolloin joutui oksentamaan useita kertoja päivässä, sitten helpotti sen verran, että rv 15-21 enää aamuisin. Missään vaiheessa ei mennyt onneksi niin pahaksi, että tipitukseen asti olisin joutunut. Pakastetuilla viinirypäleillä ja trippi -mehuilla tuli elettyä monta viikkoa.

 

Tuli kyllä törmättyä tuohon ymmärryksen puutteeseen. "Siis mitä vieläkö sulla muka on pahoinvointia, eikös se lopu kun 12 vko on täynnä?" "No *piip* mä kun niin tykkään tästä oksentamisesta, että ajattelin vielä jatkaa".

 

Ja pelkkää vettä en mäkään pystynyt juomaan, tuli samantien ylös.

[Blixen]

Tuli vastaan The Guardianin fb-sivulla tällainen juttu:

 

http://www.theguardian.com/commentisfree/2015/apr/24/abortion-extreme-morning-sickness-hyperemesis-gravidarum?CMP=fb_gu

 

Siis tosi raju enkä nyt tarkoita tällä postauksella niinkään tuota abortti-juttua, mutta minusta tietoisuutta vakavasta raskauspahoinvoinnista pitäisi edistää, koska ne asenteet ja kommentit vaikuttavat pahoinvoinnin kanssa elämiseen tosi paljon. Tuolla fb-sivun kommenteissa oli tosi ymmärtäväisiä kommentteja pahoinvoinnista, jopa eräs mies joka oli kokenut sodan Afganistanissa kirjoitti, että puolison pahoinvoinnin seuraaminen sivusta oli lähes verrattavissa sodan kauheuteen (!).

 

Mua siis ainakin tässä oksennellessa lohdutti lukea, jotenkin se helpottaa oloa se sympatia ja kun kokee tulevansa vakavasti otetuksi, niin siksi ajattelin linkittää tänne. Vaikka onhan tuo siis aika extreme tapaus ja tuo kommenttikin, johon viittasin. Ja silti.

 

Oon nyt viikolla 7+5, toistaiseksi tänään on eka päivä kun on oikeasti pitänyt kamppailla että saa ruokaa pysymään mahassa. Masentaa vähän se, että maanantaina täytyy kertoa tästä töissä ja perua mulle tosi tärkeä ulkomaantyömatka, johon pitäis lähtä parin viikon päästä. Lääkäri otti onneksi tosissaan ja kirjoitti heti todistuksen. Mutta silti en ois halunnut vielä kertoa, mutta pakko on, kun on tää kamala olo joka vaikuttaa kaikkeen.

[Lotta_]

Kyllä se mun raju pahoinvointi oli aika traumaattista myös miehelle. En silloin kyennyt tukemaan mitenkään mut hän oli puhunut töissä paljon ettei tiedä mitä tehdä / miten auttaa. Vielä nytkin perhevalmennuksessa kun piti kertoa itsestään, mies sanoi et ollut todella vaikea raskaus eikä osannut odottaa mitään tämmöstä.

 

Itsekin huomaan et jos mietin vaikka joulua tai tv-ohjelmia joita katsoin sen pahimman 2kk aikana niin mua alkaa jotenkin oksettaa kun muistan sen kauhean olon. Toivottavasti se ei lopullisesti pilannut mun joulun odotusaikaa

 

Blixen mäkin kerroin pomolle itkien rv 6 kun olin viikon pidättänyt töissä oksennusta. Ja kun ei kenellekään voinut kertoa omasta olosta. Paitsi kun oli pakko ja jäin saikulle 1,5 kuukaudeksi.

 

Tsemppiä kovasti, se menee ohi kyllä vaikka onkin ihan älyttömän raskasta ja oikeasti jopa traumaattista <3

[Punatulkku]

Luin artikkelin ja kaikki kommentit. Niin tuttua. Mullekin ollut todella traumaattinen kokemus. Ensimmäisessä raskaudessa olin alkuun varma ettei ole muita vaihtoehtoja kuin keskeytys. Sitten aloin olla itsetuhoinen ja jouduin psykiatriselle osastolle jossa mulle syötettiin vaikka mitä lääkkeitä. Tällä kertaa onnistuin pitämään itsetuhoiset ajatukset paremmin hallussa ja olin gynen puolella eli tiputuksessa. En olisi ikinä pystynyt hoitamaan lasta siinä vaiheessa, hirveää ajatella minkälaisessa tilanteessa artikkelin kirjoittaja on ollut.

 

Puhuinkin jo aiemminkin siitä miten pahalta ymmärtämättömyys tuntuu. Nytkin kun tilanne on jo selvästi parempi enkä ainakaan tällä hetkellä oksenna niin pahoinvointia on kuitenkin lähes joka hetki. Ja sitä ei kukaan tunnu uskovan tai ymmärtävän.

 

19 viikkoa vielä pitäisi kestää.

[Eleanoora]

Miten ihmiset on pärjänneet vanhempia 3v-> lapsia hoitamaan, tai useampaa?

 

Takana kaksi pahoinvoinnin puolesta ihan kamalaa raskautta ja nyt 6+1 menossa ja jatkuva ällötys päällä ja mietin jos ja kun tämä tästä pahenee, niin kuinka pystyn tuota syksyllä 4v täyttävää ja 1v3kk ikäistä viihdyttämään. Varsinkin kun isomman kerhokin loppuu..

[Punatulkku]

^Mä en vaan pystynyt. Oltiin onneksi varauduttu asiaan sen verran että lapsi meni hoitoon kun aloitettiin yritys. Mähän olin siis osastollakin 2 viikkoa ja kotona tipassa 2,5 vk. Senkin jälkeen meni aikaa että pystyin tekemään muuta kuin makaamaan. Mies siis hoiti lapsen.

[Blixen]

Täällä mies on vielä tämän kuun hoitovapaalla 14-kuisen kanssa, niin hän tällä hetkellä hoitaa meidän arjessa lähes kaiken. Miehen vanhemmat myös auttavat meitä niin paljon kuin voivat, mutta mies on kyllä kovilla, kun hoitaa minuakin. Mun taas pitäis pystyä"elättämään" perhettä, mikä on tämän pahoinvoinnin kans tosi haastavaa.

[Punatulkku]

Meillä mies hoiti ihan kaiken ainakin kuukauden, toisen kuukauden lähes kaiken ja nytkin esim. kaikki yöt edelleen. Tänään siis 21+3.

[Eleanoora]

Meillä mies on töissä (07-16) ja varsinkin nyt viikonloputkin töissä. Eli jotenkin pitäisi nuo kaksi yksin viihdyttää ja aika heikkoa tekee.. Samalla linjalla näyttää menevän nyt kuin edelliset raskaudet, eli nyt ei pysy vesikään sisällä. Meillä ei tule tähän vaivaan muualta apua ja kahdesta edellisestäkin kerrottiin vasta rv25 kohdalla tärkeimmille. Voi kun kerho jatkuisi esikoisella kesäkuun alkuun! En yhtään tiedä koska loppuu. Pelottaa että kestääkö elimistö enää yhtä näin isoa rasitusta.

[auria]

^ voisitko soittaa vaikka neuvolaan ja kysyä, millaista perhetyötä/kotiapua teidän kunnassa on tarjolla? Sehän on nykyään lakisääteistä ja apua pitäisi olla tarjolla. Tai pystytkö vaikka MLL:lta hommaamaan lastenvahtia? Kuulostaa tosiaan karsealta tilanteelta.

[Punatulkku]

^Samaa olisin ehdottanut. Paljon voimia!!

[Eleanoora]

^^Siitä lapsiperheiden kotipalvelusta ja heidän palveluseteleistään yksityiselle onkin jo positiivista kokemusta! Täytyy vaan ottaa selvää kun käsitin että 6kk väli pitäisi olla että sitä taas saa. Kiitos

[auria]

^ kannattaa myös mainita poikkeuksellinen tilanne, jos esim. neuvolasta voisivat tehdä puoltolausunnon tms.

[Blixen]

En tiedä meneekö vähän ohi aiheen, mutta pakko purkaa johonkin, kun tuli niin paha mieli ja myös epäonnistunut olo.

 

Jouduin perumaan itselleni tärkeän työmatkan toiselle mantereelle tämän pahoinvoinnin takia. Lääkäri kirjoitti todistuksen, että olen matkustuskiellossa. Tänään tuli sitten työpaikan matkavakuutuksesta päätös, ettei tuo 1500e ole korvattava, koska "pahoinvointi on normaali raskauteen kuuluva olotila". *kirosanoja* Meen aamulla samalle lääkärille joka teki todistuksen, että wtf.

 

Sen jälkeen menenkin taas neuvolaan pyytämään lähetettä tiputukseen. Olo ei ole katastrofaalinen toistaiseksi, mutta ketoaineet häilyvät testeissä, mua heikottaa ja huimaa enkä pysy pystyssä, paino tippuu ja mulla tulee myös paljon rytmihäiriöitä. Niin toivon, että pääsisin kokeilemaan, vaikuttaako nesteytys tähän kokonaisoloon. Siis, tähän "normaaliin olotilaan".

[auria]

^ vakuutusyhtiöt on kyllä niin syvältä joskus. Eiköhän tuo lääkäri voi tarkentaa lausuntoaan. Toki pahoinvointi voi kuulua raskauteen, mutta kun on pahoinvointia ja Pahoinvointia...

 

Jaksamista! Mulla oli kans rytmihäiriöitä ja verenpaineet korkealla silloin yrjöämisaikaan.

 

Työkaveri sano just tänään, että se nesteytys auttoi sillä kyllä. Mähän en sinne koskaan päässyt niin ei ole kokemusta.

[Eleanoora]

^^No jo on älytöntä!! Kukaan joka ei todella ole näitä oloja kokenut, ei vaan voi tietää miltä ne tuntuu. Toivottavasti asia korjaantuisi

 

Kirjoitinkohan tähän jo kun soittelin pahoinvointilääkityksen perään, mutteivät ainakaan meidän terveysasemalla määrää niitä? Että pitäisi lähteä tiputuksen kautta niitä metsästämään. Onko näin muillakin?

 

Täälläkin tosi outo olo.. "Ruokaa" olen saanut nyt jonkun verran alas, mutta mitkään nesteet ei tunnu uppoavan. Ja sitten suu on tahmainen, pulssi tuntuu korkealta ja jotenkin sellainen no, hassu olo. Välillä nippaa sydämestä. En tiedä tekeekö mehujätskit niin hyvää verensokereille että tulisiko siitäkin olot.