Raskauspahoinvointi

[MariaS]

Taidan minäkin purkaa itseäni täällä

 

Rajusta pahoinvoinnista olen kärsinyt jo kohta kolme viikkoa..saikulla niistä kaksi,

välillä pakotin itseni töihin vain huomatakseni että olin liian huonokuntoinen siihen.

 

Välillä meni monta päivää, jolloin en voinut muuta kuin maata sängyssä tai sohvalla,

ulos ei mitään asiaa..itkua väänsin kun huomasin etten pysty edes lapsille ruokaa

laittamaan tai kaupassa käymään. Nukkuminen tuo helpotusta, mutta muu ei autakaan.

Ruokaa en ole pystynyt syömään moneen viikkoon, näkkileipää, mehua ja mandariinit ovat olleet pelastukseni, pysyvät jotenkuten välillä sisällä. Ensi käynti neuvolassa oli kaksi viikkoa sitten ja siitä paino on tippunut jo 5 kg.. Jo ajatus oksentamisesta itkettää, voimia siihen puuhaan ei oikein enää ole.. Kuin huonona vitsinä terkkarilääkäri kirjoitti viimeisimpään sairaslomatodistukseen "vähäinen raskausoksentelu" en kehdannut edes pomoa katsomaan silmiin, varmaan ajatteli että mikäs tollakin on kun pitää viikko saada lomaa vähäisen oksentelun takia, en vaan jaksanut alkaa selitellä siinä tilanteessa että lääkäriin menin kun oksensin jo kirkasta verta ja todistuksessa lukee "vähäinen raskausoksentelu".. en huomannut sitä ennenkuin kotona, lääkärissä en jaksanut lukea sitä sairausloma todistusta. Kyllä itku tuli..mitä on sitten runsas raskausoksentelu??? nyt on taas sairausloma loppu ja huomenna taas yritetään käydä töissä, oikein odotan kun oksennan taas pysäkille ja pääsee vieraat ihmiset tarjoamaan neuvojaan ja paheksumaan. Kai sitä mennään taas hakemaan lisää saikkua.

 

Viikkoja on 9+1, joitain epätoivon hetkiä on vietetty tämän huonovointisuuden kanssa

mutta toivo vielä elää että tämä loppuu jossain vaiheessa. Kahden ensimmäisen aikana oli myös pahoinvointia, muttei mitään lähellekään tälläistä.

 

Voimia kohtalotovereille!!!!!!!!!!!!!

[Untuvikko]

Mulla eka kolmannes jatkuvaa ympärivuorokautista pahoinvointia ja oksentelua. Nyt onneks jo helpottaa, nyt 18 viikko meneillään...

Voimia kaikille!

[Guest katy]

Onko normaalia, jos oksentelu alkaa uudelleen vai pitääkö huolestua? En ole oksentanut jälkeen viikon 13, mutta tänään oksu tuli kahdesti, nyt rv 18 menossa. Ihmetyttää vain, miksi nyt taas laatta lentää, luulin tämän jääneen jo taakse...

[ohdakkeenkukka]

^ Taitaa olla ihan normaalia. Mulla oli oksentelu kaverina rv 7-14, sitten joskus rv 21-24 ja nyt taas..menossa 32. raskausviikko.

Edited December 28, 2009 by ohdakkeenkukka

[AnnieO]

^

Sama täällä... Jokapäiväistä oksentelua oli sen neljä ensimmäistä kuukautta, sen jälkeen aina sillon tällön ja ihan yöstä. Nyt menossa rv 33+ ja taas kuvottaa joka päivä, ihan ei sentään vielä ylös kaikki tule, mutta ei mikään mee kyllä alaskaan... Noinkohan tämä taas pahenee loppua kohti.

[Annis_]

Täällä on vain ylenmääräistä kuvotusta ilmassa, muutaman kerran on joutunut yökkäilemään, mutta mitään ei tule ylös. Perseestä on tämäkin, joskin joillakin teillä on vielä enemmän perseestä. Eipä siihen pahoinvointiin varmasti auta senkään hokeminen, että kaikki on vaivan arvoista jne.

 

Odotan kauhulla norjan alkeiskurssia omalle kohdalleni.

[Fiina]

^Anniksen ava on niin sopiva tuohon kommenttiin

[Annis_]

^Anniksen ava on niin sopiva tuohon kommenttiin

 

Ei helv... Kuvotuksesta huolimatta tuli nyt päivän naurukuolema. Enpäs olekaan aiemmin ajatellut tältä kantilta asiaa.

[Annikki]

Mulla on vasta menossa viikot 4+5 ja tänään oli pakko jäädä aamulla junasta pois ja oksentaa, pelottaa jo valmiiksi tuleva, kun olin suunnitellu olevani töissä niin kauan kun vaan mahdollista. Muuten pahoinvointi on ollut jo plussasta asti aikalailla kokopäivästä, mutta tuo aamuinen oksennus oli eka. Alkaa jo mietityttämään että jos siellä masussa onkin kaksi???

[Saala]

Mulla kanssa nyt kuvottaa ihan kamalasti, ja tänään vasta plussasin, tänään olis menkkojen pitänyt alkaa. Apua. Kahessa ekassa en oo oksunnu kertaakaan, ja nyt on sellanen olo että kurkun päässä pyörii...

[NelliKaneli]

Minä olen oksentanut railakkaasti koko joulukuun. Välillä menee pari päivää että olo on ihan normaali, kunnes sitten eräänä päivänä taas tulee oksu. Kuvotus toki on ollut jokapäiväistä melkein plussasta asti, mutta oksennan parina-kolmena päivänä viikossa. Tänä aamuna viimeksi kerran. Joulun oon ollut lomalla, ja joulupäivän aamu meni vessassa. Tässä välissähän siis oli, mitä, 4 oksutonta päivää! WUHUU!

 

Välillä oli niinkin, että melkein viikko meni yrjöämättä, ja just kun ennätin ajatella että ehkä se meni jo, niin eikös samana päivänä lentänyt taas ja kaaressa.

 

Kiva on parturina töissä ollessa lähteä väriasiakkaan vaikutusajalla yrjölle.. tai kesken intialaisen päähieronnan käydä laattaamassa. Onneksi ihmiset ymmärtää, ihanan sympaattisia on asiakkaat olleet kun on pitänyt sanoa "pikkasen paha olo, pitää mennä".. ja sitten takas tullessa selitellä että paha olo ei johdu krapulasta.

 

Hurjilta kuulostaa joidenkin teidän pahoinvointi, aika voimattomaksi varmasti vetää!

 

Jaksamista tämän kanssa meille kaikille.

[Tiffany]

Orastavaa pahoinvointia täälläkin viikolla 6+5. Vielä ei ole oksennus tullut, mutta heikottaa ja nälkäisenä tulee todella huono olo, saa nähdä miten jatkossa. Juuri nyt hankalinta on kun astmalääkkeiden (hengitettävää jauhetta) jälkeen pitäisi huuhdella suu hyvin ja tapanani on ollut myös kurlata kurkku puhtaaksi, nyt pelkkä ajatus kurlaamiseesta yököttää...

Niin ja minua yökötys vaivaa erityisesti iltaisin ja jostain syystä punaherukkamehu yököttää erityisesti

[cake]

On tullut oksennettua noin 7 viikkoa! Alussa oli vain muutama kerta päivässä, mutta sitten se kasvoi 5-15krt/vrk. Sairaslomalla oon ollut yhteensä neljä viikkoa. Viime viikolla luulin oksentamisen ja huonon olon helpottaneen jo vähän, mutta inhottava etova olo onkin palannut oikein urakalla. Nyt viikkoja kasassa 12+3.

[Guest Gerda]

*

Edited January 8, 2011 by Gerda

[Lounatuuli]

Mulla menee kylmät väreet pitkin selkäpiitä, kun luen tätä ketjua. Mä myötäelän niin kovin ja vahvasti tuon tunteen ja tuskan. Mun ekasta raskaudesta on aikaa miltei 10 vuotta. Toinen ja kolmas (keskeytynyt) raskaus osoitti, että sama on edessä eittämättä raskauden myötä: ympärivuorokautista oksentelua kunnes liikeet tuntuu ja niiden aikana nesteytystä.

 

Nyt mulla on kova kuumeilu ja se sekoittuu ahdistukseen ja pelkoon raskaspahoinvoinnin suhteen. Mietin koko ajan, miten selviäisin siitä, kun kuukausien jatkuva oksentelu ja sairasloma vie mielen maahan. Huomaan ajattelevani ehkä liikaakin kaikkea järjellä: ihmisten asenteita, työelämää... Ihmiset takuulla ajattelee, että miksi toi ei opi ja lähtee tohon kaikkeen mukaan aina vaan uudelleen. Silti mun sydämeen on palannut se vahva tunne kolmannesta lapsesta.

Huoh . Ei sattuisi löytymään samassa jamassa olevia kuumeilijoita?

(Onhan varsinaista tilitystä. Koettakaa kestää!)

[Guest Vieras]

Lounatuulen ja Gerdan kirjoitukset osui ja upposi. Ite oon kirjoittanut tähän ketjuun kans joskus tosin kirjautuneena käyttäjänä.

Lounatuulen fiilikset on tuttuja. Vauvan mä haluaisin vielä joskus, mutta raskaana mä en haluaisi olla. Mulla otti henkisesti tosi koville kun jouduin olemaan töistä oksentelun takia pitkällä sairaslomalla ja päässä pyöri juurikin, että mitä muut ajattelee, pitävätkö paskana työntekijänä jne.

Kauhea syyllisyys siitä, ettei jaksanut tehä esikoisen kanssa mitään ja kotona oli kaikki asiat hoitamatta...

Mies on viimeisimmän raskauden jälkeen ollut vakaasti sitä mieltä, että lapsiluku jää kahteen.

Lounatuulen kanssa olisi kiva vaihtaa ajatuksia, mutta en viitsisi laittaa sähköpostiani tähän näkyviin ja mulla ei ole enää tunnuksia voimassa tänne.

 

-HelmiQ

[Lounatuuli]

Hei HelmiQ, tee tunnarit, niin voidaan vaihtaa ajatuksia! Sun tilanne kuulostaa niin samanmoiselta. Mulla erona on vaan se, että miehellä ja lapsilla on MIELETÖN kuumeilu päällä. Mun esikoinen (tyttö -01) miettii jo käytännön toimia ja ratkaisuja siihen kun äiti oksentaa . Mun lapset on jo niin isoja, että ne kyllä pärjää. Sitä ei vaan osaa sanoin kertoa, mihin kuiluun sitä itse syöksyy tuona aikana.

[siilis]

Ihana, et HelmiQ, olit kans vastannut tähän, koska tulit heti mieleen Lounatuulen kirjoituksesta. Mulla oli eka raskaus melko helvetillistä lähelle puolta väliä. Olenkin tähän ketjuun niitä kirjoitellut. Pariin otteeseen nesteytyksessä jne. Suureksi helpotukseksi tässä toisessa raskaudessa olen päässyt niin paljon helpomalla. Alku oli tässäkin rankkaa. Edelleen oksennan, mutta vain kerran päivässä, aamuisin. Ja te ainakin ymmärrätte, mitä tarkoitan kun sanon, ettei pahoinvointia ole enään. Kaiken sen jälkeen mitä on kokenut, niin tuota yhtä päivittäistä oksennusta ei voi ees laskea ...

Toivottavasti, Lounatuuli, nyt saat rohkeutta ja apua uuden raskauden suunnitteluun. Itse en enään tän toisen raskauden kohdalla ajatellut tippaakaan muita, kuten työnantajaa tms.

[Lounatuuli]

Kiitti Siilis kannustuksesta! On tää raskaus ja kuumeilu kummaa. Miten sitä tulee niin varovaiseksi ja harkitsevaksi iän myötä . Joskus on niin ikävä sitä aikaa kun olin onnellisen tietämätön oksennushelvetistä ja pystyin haaveilemaan vauvasta ilman tätä realistisuutta.

En mäkään enää jaksa toisaalta välittää muiden ihmisten kommenteista- ainoa asia työteonkin suhteen on se määräaikaisuus. Kuvitelkaa mut työhaastattelussa tukka pystyssä, haamuna ja välillä yökkien . Mitä luueltte- kukahan palkkais? Ja toisaalta kaikki tää on turhaa pohdintaa, kun niitä lapsia ei niin vaan tehdä, vaan niitä saadaan, jos hyvin käy.

Terkut masuasukille!

[Piippis]

Tulin vaan nopsaan jakamaan oman pahoinvointini. Muuten se helpotti jo tuolla nt-ultran jälkeen. Tai muutama viikko sen jälkeen. Mutta yksi on jäljellä: täydellä mahalla (siis ei tarvii olla ollenkaan ähkytäysi) jos erehtyy suihkuun niin yrjö on taattu. Eikä pääty siihen, että pääsee suihkusta vaan jatkuu n. tunnin sen jälkeen.. Erityisesti lämmin/kuuma suihku aiheuttaa.. Kannattaa siis kokeilla vaikka suihkuttelua ennen suurempaa syömistä, viileää suihkua + suihkun ovi auki. Tosi kivaa talvella!!!

[Piippis]

^Sanoinko mä, että se kestää noin tunnin? Miten optimistinen asenne.. Tällä kertaa jatkuu vielä kolmen tunnin jälkeenkin. Niiiiiiiice. Mä en välttämättä enää koskaan peseydy.

[Lounatuuli]

Voi ei PiipApa-- kuulostaa tosi karseelta!

Mulla aikaisemmissa raskauksissa oli niitä vaiheita, jolloin oli pakko päästä kuumaan suihkuun oksentamisen jälkeen- mulla oli siis päinvastainen vaikutus sillä!

Ymmärrän kyllä, jos sua ei huvita suihkutella . Ihana myös kuulla, että paha olo hieman helpottaa jo!!!

[Fiina]

Miksiköhän tähän päähän ei tartu että ÄLÄ SYÖ ILLALLA SUKLAATA Edes vaan muutamaa palaa.

 

Olen nyt parin viimeisimmän oksentamisen jälkeen huomannut että silmien alla sellaisia pieniä verenpurkaumia, pisteitä

[miikku]

nyt kuus raskausviikko täynnä eikä pahoinvoinnista tietoakaan..välillä mietityttää oonko raskaana ollenkaan..kahdessa edellisessä raskaudessa pahoinvointi on ollu karmivaa..sitä odotellessa..

[Annis_]

Täällä on vain ylenmääräistä kuvotusta ilmassa, muutaman kerran on joutunut yökkäilemään, mutta mitään ei tule ylös. Perseestä on tämäkin, joskin joillakin teillä on vielä enemmän perseestä. Eipä siihen pahoinvointiin varmasti auta senkään hokeminen, että kaikki on vaivan arvoista jne.

 

Odotan kauhulla norjan alkeiskurssia omalle kohdalleni.

 

Täällä on kyllä nyt käyty jo norjan alkeis-, perus- ja jatkokurssitkin. Ei, en sentään oksentele koko aikaa, mutta erityisen väsyneenä se oksu lentää. Samoin, jos on liian kuuma. Eräiden kahden yövuoron jälkeen viikolla 8+ jotain, huh huh... Oksensin koko nukkumapäivän (herättyäni) jonnekin yömyöhään saakka. Ennätys taisi olla nelisen kertaa tunnissa.

 

Täällä on edelleenkin kuvottava ja todella huono olo koko ajan, närästää ja röyhtäilen ja kuivayökkäilen, ja joinakin aamuina se oksukin tulee. Yhtenä aamuna säikähdin ihan ***vetisti, kun oksun mukana oli veriskraiduja. Lienevät sitten seurausta siitä, kun oli yhden päivän oksennellut oikein urakalla. Viimeksi oksensin tänä aamuna. Ja joo, täällä on myös kuultu koottuja kliseitä, kuten sitä, että aika auttaa ja että eikös hyvän asian takia olekin parempi kärsiä ja että vika on minulla vain korvien välissä... justjoo. Erityisesti meinasin kyllä huitaista äitiäni, joka keksi, että: "Oletko sä masentunut? Masennuksen oireitahan on niin monenlaisia!" Joo äiti, en ole masentunut. Olen raskaana ja masentunut korkeintaan siitä, etten perinytkään sinun loistavaa raskausvointiasi, jolloin olit elämäsi kunnossa.

 

Ja joo, en jaksaisi tätä pahoinvointia, vaikka tiedän että pahempaakin voisi olla. Älkää siis te, jotka voitte vielä huonommin kuin minä, ampuko minua kun valitan omasta ns. mitättömästä pahoinvoinnistani. Minulle se ei sitä ole.