siilis

Raskauspahoinvointi

448 posts in this topic

Sairaalassa piti käydä hakemassa tipasta vähän vauhtia. Lääkäri lohdutteli, että tutkimusten mukaan niillä joilla on raju pahoinvointi, on keskenmenojakin vähemmän muihin raskauksiin verrattuna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla pahoinvointi alkoi rv 5 ja jatkuu edelleen (rv 21 menossa). Olo on jo selvästi helpompi ollut viimeiset pari viikkoa, ja nyt voi syödä jo "melkein" mitä vain. Missään vaiheessa en ole rajusti oksennellut, mutta yökkinyt sitäkin enemmän, jotain 8-16 kertaa päivässä. Asiakaspalvelutyössä törmää vähän väliä Lian mainitsemaan "ihmisen hajuun", jonka vuoksi olen joutunut syöksymään vessaan monet kerrat. Töissä olen onneksi pystynyt olemaan koko ajan ja työkaverit on suhtautuneet ihanan tsemppaavasti :)

 

Hampaidenpesu on ollut hankalaa koko ajan... Usein ehdin pestä hätäisesti etuhampaat ennen kuin yökkiminen alkaa. Sen jälkeen hammasharjaa, puhumattakaan hammastahnasta, ei voi kuvitellakaan laittavansa suuhun. Yllättävää oli, että hammaslääkärin mielestä olin pitänyt hampaista hyvää huolta :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei enää jaksais tätä oksentelua. RV 14 tuli just täyteen ja edelleen sama meno ja meininki, eli joka päivä oksennellaan. Olo on jo aika kehno kun tätä on jatkunu monta viikkoa. Tipassa on käyty pariin otteeseen ja veriarvot heittelee edelleen. Yleiskunto on olematon, kun mitään ei oo oikein jaksanu tehä.. Väsyttää vähän. Nykyään aamupäivästä pysyy ruokaa vähän sisällä, mut iltaisin tulee yleensä kaikki pihalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka en oikeastaan tähän ketjuun kuulukaan, niin on pakko tulla kysymään, että eikö tuollaiseen pitkään jatkuvaan ja kontrolloimattomaan oksenteluun ole olemassa mitään lääkkeitä? Tietysti raskaus asettaa tietyt rajoitukset lääkkeiden käytölle, mutta näin maallikkona ajattelisi että nykyään olisi jo olemassa jotain suht turvallisia pahoinvointilääkkeitä. :huh: On niin kurja lukea tuollaisista kokemuksista, ja välillä tulee sellainen olo että ehkä terveydenhoitohenkilökunta ei ota raskaudesta johtuvia vaikeitakaan oireita vakavasti, vaan ajatellaan että se on normaalia, koska se johtuu raskaudesta. Vaikka samaan aikaan toinen olisi lähestulkoon tai täysin toimintakyvytön.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oksensin viikot 7-10 noin kerran päivässä.

 

Viikot 10-12 mentiin hienosti ilman, mikä oli ihanaa, kun oltiin matkalla.

 

...kunnes viikolla 13 tuli ihan järkyttävä pahoinvointi, oksensin ensin 15h putkeen puolen tunnin välein, kaiken ulos, ja pienen tauon jälkeen sama alkoi uudestaan. Sitten sainkin pahoinvointilääkkeitä, joiden jälkeen kuvotuksen perusteella sanoisin, että olisin ilman niitä oksennellut aika paljon. Eli siis on olemassa lääkettä, onneksi.

 

Viikot 14-15 aikana olen oksentanut kerran (eilen).

 

Nyt menee alas melkein kaikki, mutta pahimpaan aikaan oikeastaan jäätelö oli ainoa, mitä teki mieli syödä. Erityisesti lämmin ruoka ja sen haju etoi valtavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noista lääkkeistä. Esikoisesta söin jotain, josta ei ollut huomattavaa apua. Tässä raskaudessa oon sairaalassa ollessani saanut pahoinvointiin lääkettä joka auttoi hieman, mutta lääkärit eivät kirjoittaneet siihen reseptiä, sillä lääkettä ei saanut käyttää kuin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain ihan 2 viikoksi sitä lääkettä, en tosin käyttänyt läheskään kaikkia. Päivystyksen lääkäri soitti Naistenklinikalle ja varmisti, että sitä voi käyttää ja kuulemma sitä määrätään usein. Primperan tms. sen nimi oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jännä juttu miten tuohon pahoinvoinnin/oksentelun lääkehoitoon annetaan erilaisia ohjeita. Jotkut lääkärit on ihan suoraan sanoneet, että eivät kirjoita mitään lääkettä koska tarpeeksi tehokasta lääkettä vaivaan ei kuulema oo. En sit tiiä.. Se yks ei kyllä juurikaan toiminut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No se lääkäri sanoi mullekin, että raskauspahoinvointiin nämä eivät yleensä kovinkaan auta, mutta mulle ne kyllä auttoivat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kovasti voimia pahoinvoinnin kanssa kärvisteleville..mutta etenkin sulle helmiQ kun sulla on se taaperokin sielä jaloissa!!

 

mulla on kahdesta viimeisestä raskaudesta ollut aika rajua pahoinvointia. mutta etenkin tässä viimeisessä raskaudessa oli oikein kunnolla ja jaloissa pyörivä taapero ei auttanut asiaa :( mulla se alko jo rv5+ ja heti sitten oksensinkin iltaisin jatkuvalla syötöllä...oksentaminen meni heti niin rajuksi että olin aika varma ennen alku-ultraa että kyydissä on vähintään kaksoset :P

vaan eipä sitten ollut..

 

..olo helpotti vähän joskus rv20 tietämillä mutta ennen sitä mistään ei oikein ollut apuja. ei tiheästä syömisestä, lääkkeistä tms. uni oli ainoa mikä helpotti ja väsymys sai huononolon pahenemaan. yleinkunto romahti ja aloin oleen jo melkoisen masentunut ja itkuinen jatkuvan oksun ja väsyn takia :( kun miehen työputki läheni niin mun epätoivo vaan syveni kun ajattelinkin niitää tulevia päiviä vauhdikkaan taaperon kanssa....yök.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kovasti voimia pahoinvoiville myös täältä!

 

Täällä on menossa rv 34 ja vieläkin oksennus yllättää silloin tällöin (viimeksi 2 viikkoa sitten neuvolan pihalla) :blink: . Ja minä olen siis kärvistellyt 24 h pahoinvoinnin/oksentelujen kanssa viikolta 5+ siten, että sairaalassa on vietetty yhteensä 5 viikkoa tiputuksessa ja sairaslomalla on oltu töistä noin 2 kk. Rv 20 jälkeen ei ole onneksi enää tarvinnut käydä tankkaamassa tiputuksessa ja nyt pystyn onneksi jo melkein normaaliin elämään; syömään lämmintä ruokaa, käymään kaupassa ja töissä jne. En kyllä ikinä olisi voinut kuvitella että raskaana ollessa voi oikeasti voida näin huonosti ja näin pitkään. Kauhistuttaa jo nyt pelkkä ajatuskin mahdollisesta pikkukakkoksesta sitten joskus.....

 

Muuten raskaus on mennyt kaikin puolin mallikkaasti, mitään muita vaivoja pahoinvoinnin lisäksi ei ole ollut. Ei särkyjä, vihlasuja, kolotusta, närästystä, turvotusta, supistuksia, unettomuutta jne. Ja mikä tärkeintä, vauva on koko ajan kasvanut ja kehittynyt ihan niin kuin pitääkin ;) , vaikka en varmasti ole saanut tarpeeksi ravintoa saatikka vitamiineja ja hivenaineita. Nyt ollaan vihdoin myös päästy takaisin lähtöpainoon ja saatu jopa 400 g lisäpainoa!

 

Minä myös kokeilin tuota Primperan-lääkettä sairaalassa ollessani ja sain sitä myös kotiin, mutta ei siitä mitään apua minulle ikävä kyllä ollut :( Naistenklinikan lääkäreiden mukaan tämä olisi ainoa ns. turvallinen lääke raskauspahoinvointiin, joten eipä ole auttanut muu kuin kestää.... Ihme että tähän vaivaan ei ole löydetty sopivaa ja turvallista lääkettä kaikkina näinä vuosina, joina raskauspahoinvointia on esiintynyt...

Share this post


Link to post
Share on other sites

hummy No ei ole helppoa ollut sullakaan.. Mä olin ihan varma etten toista kertaa raskaana halua olla, mutta tässä tulos...

Mä luulen että jos miehet kärsis tästä oksentelusta, olis lääke tähänkin vaivaan keksitty jo aikaa sit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi syy lääkkeenkehittämisen hitauteen on se, että lääkettä olisi todella ongelmallista testata raskaana olevilla. Eläinkokeilla päästään tiettyyn pisteeseen asti, mutta toisaalta kyllä talidomidiakin testattiin eläimillä, ja huonosti kävi (tosin on sanottava, että heti sen seurauksena testirutiineja muutettiin paljon tarkempaan päin, ettei vastaavaa enää koskaan sattuisi).

 

Kun lääkettä halutaan tuoda markkinoille, eläinkokeiden jälkeen on kuitenkin pakko siirtyä ihmiskokeisiin, ensin terveillä vapaaehtoisilla, ja sen jälkeen potilailla. Harva lääkefirma halunnee ottaa pientäkään riskiä siitä, että raskaana olevalle tai sikiölle tulisi kokeiden seurauksena vahinkoa, jo lakiteknisistäkin syistä.

 

Esimerkiksi syöpälääkkeiden aiheuttamaan pahoinvointiin on aika tehokkaita lääkkeitä olemassa, mutta koska raskaana olevia syöpäsairaita ei oikein ole, ei heistäkään pääse kertymään kokemusperäistä tietoa niiden lääkkeiden turvallisuudesta raskauden aikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain refleksologiltani (vyöhyketerapiaa koko keholle) tänään vinkin mistä jalkaa painamalla saa helpotusta pahaanoloon. Olen käynyt siellä iskiaksen takia ja ainakin siihen vyöhyketerapia on auttanut. Kuulemma tuosta pisteestä saa apua sekä alkuraskauden pahoinvointiin että nyt kun kohtu rupeaa painamaan mahalaukkua. Ei siitä haittaakaan voi olla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sinikka Minä olen pahoinvoivaa sorttia tyyliin autossa, bussissa, karuselleissa, ruuasta... Vaan kuinkas kävikään. Raskauspahoinvointia ei tullut. Että se "hoikkuus ja autopahoinvointi" ei välttämästtä kyllä edesauta raskauspahoinvointia vaikka ne onkin riskitekijöitä.

Edited by PossuJossu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen tätä. Olisiko vielä uusia ideoita pahoinvoinnin hoitoon kotikonstein? En ole vielä oksentanut, mutta lähellä on. Ällötystä on ollut jo pari viikkoa. Koko ajan pahenee. Tää ehtii mennä tästä vielä aika kamalaksi... Apua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on erikoinen tilanne. Minua ei kuvota, eikä oksennuta, ja sitten salakavalasti (esim haukoitellessa) alan kakoa. Ihan käsittämätöntä. Joku aamu varmaan oksennan vettä hakiessani työkaverin päälle, joka seisoo kahvinkeittimen luona, kun en osaa yhtään varautua asiaan. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää viikko taas sujunut pää vessanpöntössä. Raskauviikoja on 17+ ja rupeaa jo hieman tympimään tää vaiva.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alkoi justiinsa viikko 5, ja tänään alkoi myös etominen. Välillä oli tosi huono olla, pyörrytti, huimasi ja kylmä hiki pukkasi pintaan. :blink: Syöminen helpotti oloa, mutta hetken päästä sama olo tuli taas takaisin.

 

Hajuaistikin on selvästi tarkempi kuin ennen, mutta onneksi mua ei ainakaan toistaiseksi ällötä hajut, ne tuntuvat vain voimakkaampina ja kauempaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minunkin hajuaistini on huomannut nyt että karkit, esim nallekarkit, haisevat todella kamalalle. :blink: Pussin avattuani jäi kyllä nallet syömättä, vaikka ei oksettanutkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

toi yrjötys helpotti hiukkasen noilla Sea-Band -rannekkeilla ainakin mulla. Uskoo ken haluaa... :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo mulllakin kiva alkuraskaus ollut :)

 

Kuvotus alkoi viikolla 6 ja yltyi siitä oksenteluksi. Oksensin 1-3 päivässä. 8+ viikolla olo meni niin huonoksi, että en pystynyt oikein enää syömään mitään. ja kymppi viikolla jouduinkin 4 päiväksi tiputukseen, ja ketoasidoosi oli päällä. Tämän jälkeen oli vielä huonoa olo, mutta oksentaminen hieman rauhottui. Ruoka oli silti yllättävän ällöttävää. Nyt 12+ viikolla on olut hyvä olo jo, tosi nyt kärsin parin päivän relapsista ja pelkään, että toivottavasti paha olo ei tuu yhtä kovana takas. Nyt mulla on viikkoja vähän päälle 13.

 

Täytyy sanoa, että kamalaa on ollut. Oon syönyt primperania, mutta sekään ei aina auta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ei ollla oksennettu enää 7 viikkoon ja ruokahalu on palannut, jippii! Raskauspahoinvointi ei siis jäänytkään krooniseksi vaivaksi, vaan loppui rv 31!!!! En minä vieläkään normaalisti voi, mutta oi niin paljon paremmin :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaalla joku kyseli raskauden varmoja merkkejä.. Itsellä varmin merkki on aivan yletön pahoinvointi, joka raskaudesta!!

 

Ekasta oksentelin 6 kuukaudelle asti. Toisesta oksentelin ihan alusta raskauden viimoisille viikoille asti, ja kunnolla!! Aamulla ensin kyökit bussipysäkille, sitten työpaikan ovelle ja veskiin.. pisti kyllä matalaksi. Jatkuva ällötys ei tuntunut jättävän hetkeksikään rauhaan.. :( Raju oksentelu haittasi työsuoritustani niin, että kouluttajasta siirryin takaisin normityöntekijöihin. Äippälomallekin lähdin kuukautta normaalia (2 kuukautta) ennen.

 

Nyt on uusi tulokas toiveissa ja työn alla.. ;) Onko muita rajusta pahoinvoinnista raskausaikana kärvisteleviä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla taas se on semmoista hetkellistä kuvotusta, niinkun että ekaks on hirmu nälkä ja sit kun syö niin se alkaakin kuvottaa. Ekan lapsen kans ei myöskään ollut onneksi sen kummempaa. Toivottavasti ei nytkään tule.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now