Todella allergiset lapset

[Neven]

Kokeilin tällasia hirssiperunarieskoja(hirssin voinee korvata jollakin muulla hiutaleella jos se ei sovi.)

http://www.yhteishyva-ruoka.fi/reseptit/maaliskuu_2012/fi_FI/hirssirieskat/

Ovat helppoja, kun ei tarvitse muuta kuin sekoitella ainekset yhteen. Just tehtiin lasten kanssa toinen satsi, kun edellinen on jo syöty.

Kaiken lisäksi nämä kelpaavat myös tuolle isosiskolle :girl_sigh:m

 

muoks. piimän tilalle laitoin tällä kertaa riisimaitoa, kun e ollut soijajogurttia tms. joten sitä saa laittaa vähemmän, laitoin 2 desiä, jolloin taikinasta tuli liian löysää ja sitten lisäilin sinne perunajauhoja. Varmaan 1,5desiä riittää tai ehkä vähemmänkin, jos käyttää jotain sopivaa maitoa tai vaikka vettä.

Edited March 9, 2012 by Neven

[pikkurinsessa]

Ajattelin tulla minäkin tänne kirjoittelemaan, kun tuolla meidän taipaleen alussa kävin kyselemässä neuvoja pari sivua sitten...

 

Meillä tyttö nyt 8kk, sopivia ruokia bataatti, kesäkurpitsa, vadelma, ruusunmarja, riisi ja lisäksi luumu pieninä määrinä. Rotaatiossa on ollut näiden lisäksi päärynää ja maissia, mutta niistä tuli oireita. Ollaan asioitu sekä lasten allergologilla, että gastroenterologilla. Maito ja soija on altistettu uudelleen nyt 6kk iän jälkeen, eivätkä edelleenkään sovi. Soijalle tyttö reagoi vielä ärhäkämmin kuin maidolle. Meidän suurin ongelma on nyt, että korvikkeista toistaiseksi sopivin on ollut Nutramigen, jonka maahantuonti loppui vuodenvaihteessa. Ostettiin jemmaan niin paljon kuin sitä saatiin, mutta uusi pitäisi siis löytää. Ravitsemusterapeutin ja gastroenterologin ohjein ollaan lisätty kiinteitä ruokavalioon rotaatiolla, josta oli selkeästi hyötyä. Nyt tosin rotaatio on tauolla, kun on testailtu sitä uutta maitoa.

 

Meidän neidistä tuli kuitenkin ensimmäistä kertaa täysin oireeton, kun KORVIKKEEN KOKONAISMÄÄRÄ LASKI tarpeeksi alas. Eli tilanne oli, että mikään korvike ei meinannut sopia, kun sitä meni 800-1000ml/vrk, mutta nyt kun menee enää 500-600ml/vrk niin Nutramigen on loistava. Gastroenterologi puhui meille tästä ja sanoi, että monilla suolioireisilla on osittain sama tilanne (en oikein uskonut, vaan fiksoiduin jotenkin tosi tiukkaan siihen sopivan maidon löytämiseen) ja hän koitti vakuuttaa, että lapsi kasvaa muullakin kuin maidolla, vaikka se näin pienelle onkin vältämätöntä. Hieno ohje oli, että näissä moniallergikkojen asioissa ei kannata jäädä hakkaamaan päätä seinään, vaan vaihtaa suuntaa. Eli kun tuntuu, että joku ei sovi, niin unohdetaan hetkeksi ja kokeillaan jotain muuta. Toisaalta varsinkin suolioireisilla ruokavalio voi laajentua välillä hyvinkin nopeasti ja siksi pitää jatkuvasti kokeilla, että josko nyt jo sopisi. Sehän tästä tekee melko rasittavaa.. Itse toivon, et saatais nyt vaan annettua mahdollisimman monenlaista ja vaikka ihan pikkuriikkisiä määriä, niin sais se suoliston kehittyvä immuunipuolustus mahdollisimman monenlaisia valkuaisaineita pureskeltavaksi.

 

Mahtavia reseptejä täällä muuten, minäkin taidan kunhan M kasvaa hieman niin alkaa näitä kokeilla!

[pikkurinsessa]

Niin ja toivon, että ymmärrätte tämän nyt oikein, mutta ajattelin että ehkä jonkun stressiä saattaa lievittää... mä olen siis itse edelleen moniallergikko mutta kun nykyään maito (ainakin jotenkin) ja kotimaiset viljat sopii, niin kaiken muun kanssa pärjää. Lapsena mentiin kouluikään saakka ihan muutamilla ruoka-aineilla ja kaiken piti olla kypsennettyä. Koivun siitepölyaikaan pystyin olemaan ulkona ainoastaan öisin, kun oli tarpeeksi kosteaa tai sateen jälkeen. 7 vuotiaana tästä pystyttiin luopumaan, mutta ruokavalio laajeni vasta teini-iässä kunnolla. Iho-oireet tosin ovat edelleen ajoittain pahoja, syyt ovat enemmän ja vähemmän epäselviä.

 

Osasin kaksivuotiaana sanoa, että en voi ottaa keksiä kun olen allerginen, enkä ottanut. Olen saanut ensimmäisen syntymäpäiväkakkuni seitsemänvuotiaana (siis sellaisen, jota suostuin syömään), toki äiti yritti tehdä kaikkia leivonnaisia ja muuta jo ennen sitä, mutta ne olivat minusta pahoja. Tuolloin aloitettiin käyttämään gluteenitonta jauhoseosta, joten se lienee ratkaiseva tekijä. Kuten tiedätte, niin pelkillä maissijauhoilla ja vedellä ei kauhean hienoja kakkuja tehdä. Itsetehty mehujää oli mielestäni aivan yhtä hienoa herkkua kuin toisten leivokset, ja muistan kuinka hauskaa oli käydä valitsemassa syntymäpäiville kaikkia karkkeja ja keksejä, vaikka en niitä itse saanutkaan syödä. Muistan, kuinka jouduin joskus jäämään ulos leikkimään kylässä, koska sisällä oli paistettu kanamunaa tai vasta leivottu/käsitelty kalaa, koska nämä tuottivat minulle hengenahdistusta. En koskaan muista kyseenalaistaneeni sitä, miksi minä en saa samaa kuin muut, koska se oli minulle niin itsestäänselvää. Jos olin jollekin allerginen, niin en tietenkään voinut sitä syödä, sillä olisin tullut todella kipeäksi ja voinut joutua sairaalaan. Ehkä lievästä pikkuvanhuudesta oli tässä asiassa hyötyä Ekaluokkalaisena en uskaltanut uusilla naapureilla syödä lakkakiisseliä (kun se meidän perheessä oli aina hillasoppaa), vaikka se erehdyttävästi näytti samalta ja täti vakuutti, ettei siinä ole perunajauhojen lisäksi muita jauhoja. Silti nyt aikuisena, en koe jääneeni mistään koskaan paitsi. "Oikeita" ruokia meillä yritetiin tehdä aina kaikille samoja, mutta ei 80-luvulla ollut kaupoissa gluteenittomia tuotteita saati eksoottisia viljoja (varsinkin kun kieltäydyin tattarista ja soijakaan ei sopinut), joten leipä oli aina samaa kotona tehtyä ja ruoka perunaa/riisiä ja lihaa. En ikinä aiemmin ollut ajatellut, että ruokavalioni oli jotenkin suppea, ennen kuin aloin 15 vuotiaana sietää maitoa ja 19 vuotiaana kotimaisia viljoja. Äitini sanoo, että häntä stressasi silloin kun olin lapsi paljon se, miten muut suhtautuivat säälitellen ja voivotellen tilanteeseemme, ja on nyt huojentunut, etten itse koskaan kokenut olevani säälittelyn kohteena.

 

 

Haluaisin rohkaista teitä, jotka kannatte huolta siitä, että allergikkolapset saisivat samanlaista syötävää kuin muutkin: Ei se ole niin justiinsa. Ollaan äitini kanssa puhuttu tästä usein, ja olen varma, että se yritys tarjota lapselle sitä samaa kuin kaikille muillekin on enemmän meistä vanhemmista kuin lapsesta riippuvainen. Sitä haluaa vaan niin, että toinen ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi, joutuisi kiusatuksi jne. Tottakai olisi ihanaa jos saisi samanlaisia ruokia, mutta ei kannata repiä pelihousuja silloin, kun homma ei onnistu. Tällaisissa foorumeissa ja vastaavissa tarjottava vertaistuki ja reseptienjako jne on todella tärkeää juuri siksi, että huomaa kuinka muillakin on samanlaista ja ei tarvi itse tahkoa kaikkien ongelmien kanssa.

[Neven]

Meillä onneksi tuo 2,5-vuotias nykyisin ymmärtää jo aika hyvin ettei kaikkea voi syödä eikä vaadi samanlaista tai edes samannäköistä kuin muilla on.

Koska meillä on jo toinen allergikko (onneksi esikoisella on enää 2 allergiaa tällä hetkellä) olen huomannut, että lapselle riittää se, että hänkin saa jotakin jos muutkin ottavat. Aiemmin lapselle on riittänyt ihan vaikka kurkkuviipale, nykyisin se ei enää ihan mene läpi jos muut syövät herkkuja, mutta huonoimmassa tapauksessa käy vaikka gluteeniton näkkäri jos muuta ei ole.

 

Olen onnistunut kehittelemään joitakin reseptejä ja nykyisin tosiaan aika paljon leivotaankin, ihan siksikin kun leipominen on mukavaa puuhaa tehdä yhdessä, mutta myös siks, että jos haluan jossan tilaisuudessa tarjota lapselle muutakin kuin sitä kurkkua, suurin osa leivonnaisista on tehtävä itse.

 

Pikkuprinsessa oli kiva lukea sinun allergioistasi, on tässä sitten toivoa, että vähenevät jossain vaiheessa meilläkin

Suurin ilonaihe on nyt se, että neidille alkoi sopia viimein mustikka ja nyt leipasinkin jo aiemmin laittamani muffinssiohjeen mukaan mustikkamuffinsseja, toki sinne voi lykätä muitakin marjoja. Tarkoitus on vain kokella myös sitä, tuleeko niistä tällä tavalla myös mehevämpiä, kun ne sulattaa. Tämä allergikon kanssa eläminen on yhtä kokeilua...

[pikkurinsessa]

Kiitos Neven ja siis toivottavasti kaikki nyt tajusi, että mä en tarkoita etteikö lapselle pitäisi leipoa nitä omia kakkuja jne. mutta se ei ole maailman kamalin asia jos niitä ei ole tai jos ne ei onnistu Kyllä ne vielä joskus maistuu. Jos ei ole koskaan maistanut kakkua, niin ei sitä osaa kaivatakaan. Äitini on nyt mummiksi tultuaan saanut näihin allergia-asioihin hieman erilaisen otteen, kun Matildan kanssa ollaan pähkäilty...huomaa, et on ollut hänelle ehkä jopa jotenkin terapeuttista nähdä, että ongelmat on samoja edelleen kuin silloinkin, ja ettei hän ole tehnyt mielestäni mitään väärin vaan päin vastoin, toivon, että osaisin opettaa omalle lapselleni yhtä luonnollisen suhtautumisen asioihin kuin minulle opetettiin.

 

Kysyisinkin, että miten olette mausteita testanneet? Monet yrtit kun ovat ainakin kuivattuna tai kypsennettynä tilastojen mukaan melko hyvin siedettyjä... mistä aloittaa? Mietin tässä, että mitä sitä omalla pihalla kesällä kasvattaisi (tai saisi miehen kasvattamaan, mä taidan kasvattaa vain tätä mahaani..)

[pikkurinsessa]

Ja ilouutisen oli maiqu käynyt tuonne maitoallergisten palstalle mulle kertomassa: Nutramigenia saa taas apteekista!!! Pitää heti huomenna soittaa, niin päästään aloittamaan rotaatio uusiksi ja saatais neidille sitten jotain sormiruokaakin satunnaisten kurkunpalojen lisäksi

[Neven]

pikkuprinsessa: ymmärsin kyllä. Yritin sitä tuossa kertoa, että meidän neidille se tärkein juttu on se, että hänkin saa jotakin herkkua, kun muutkin saavat. Kakkujen tekeminen on todella haasteellista,mutta olen onnistunut tekemään neidille "juustokakkua" ja marjapiirakkaa, joten kyllähän se jo helpottaa kummasti. Kaikista parasta on se, että neiti vielä tykkääkin näistä leivonnaisista, muuten en jaksaisi niitä edes tehdä.

Omatekoiset leivät eivät niinkään maistu, mutta perunahirssirieska, muffinssit, vaaleat piparit ja nuo edellä mainitsemani kakut kelpaavat kyllä.

 

Ja kaikkein parasta noissa "herkuissa" on se maisteleminen, sen takia yhdessä tykätáän leipoa noita Nupun juttuja, että hän saa maistella taikinaa

 

Mä olen kokeillut mausteita sen mukaan, että noissa Pilttipurkeissa on jonkin verran mausteita, ja olen niitä samoja sitten kokeillut kuivattuina omatekoiseenkin ruokaan. Nupulle sopii parhaiten kaikki kypsennettynä, joten en ole "raakana" kokeillut edes esim. ruohosipulia vaan kuivattuna.

Pilttipurkeissa on käytetty valko-ja mustapippuria, ruohosipulia, purjoa ja sipulia, joten olen niillä sitten aloitellut. Sipuli tuo kummasti ruokaan makua ja siitä koko perhe tykkää, joten sitä on sitten käytetty. Pystyn tekemään koko perheelle mm. pakastetusta perunasta muusia sekä possunlihasta lihapullia, niin on kiva kun saan niihin lihapulliin edes jonkinlaista makua.

[Emni]

pikkurinsessa, kirjoitit hyvin tuosta samanlaisen/näköisen ruuan tarjoamisesta allergiselle lapselle kuin mitä muillekin on tarjolla. Nimittäin me juteltiin tästä aika pitkään tuossa kolmisen kuukautta sitten ravitsemusterapeutilla, kun oltiin 1v. tytön kanssa käymässä.

Ravitsemusterapeutti kannusti kovasti tarjoamaan nimenomaan erilaisia ruokia koostumukseltaan, että lapsen suu tottuu erilaiseen ruokaan, eli ei pelkkää perunamuusia ja hienonnettua sosetta jne. vaan mahdollisimman paljon erilaisia koostumuksia, kun makuihin ei niin paljoa pysty rajoitetulla ruokavaliolla vaikuttamaan. Hän myös sanoi tuosta, että on hyvä pitää mielessä, että lapsen täytyy kasvaessaan oppia (jos siis allergiat edelleen jatkuu) että hän ei yksinkertaisesti voi syödä kaikkea samaa, mitä toiset. Eli tarkoitti lähinnä sitä, että jos lapselle kotona tarjotaan aina samaa ruokaa, mitä muutkin syövät, eli kaikki tehdään allergisen lapsen ruokavalioon sopivaksi ja ei kotona opi sitä, että ihan kaikkea ei voi syödä, niin päivähoidossa tai vaikka ihan juuri kyläillessä tulee sitten ongelmia, kun lapsi ei ymmärrä, ettei hän vain voi syödä kaikkea samaa kuin kaverit. Sainpas nyt tosi sekavasti ilmaistua tämän asian Mutta siis tosiaan, tässäkin juteltiin vähän vanhemmasta lapsesta kuin 1-vuotiaasta, mutta siis kuitenkin esimerkiksi päivähoidossakin leikki-ikäisen kohdalla se jo auttaa asiaa, jos ymmärtää, ettei kaverin lautaselta voi napata ruokaa, vaikka mieli tekisi samanlaista.

 

Kuitenkin siis tämä rav.terapeutti piti sitäkin puolta tärkeänä, että allerginenkin lapsi saa maistaa myös herkkuja, erikoisia ruokia ja saa osallistua perheen yhteisiin herkuttelu- ja juhlahetkiin omilla ruuillaan, ja tämähän ei siis tietenkään sulje pois sitä, etteikö niitä kaikille sopivia herkkuja saisi tehdä koko perheelle, totta kai , mutta siis juuri tuo pointti oli ihan hyvä, että allergiselle lapselle nyt vain on aika välttämätöntä opettaa suht. pienestä asti, ettei kaikkea voi aina maistaa ja hänellä on omat ruuat ja herkut. Ja juurikin sitä painotti, ettei vanhempien pitäisi ottaa stressiä siitä, että lapsi ei saa kaikkea samaa tai samannäköistä ruokaa kuin muut. Kovin pieni niitä ei osaa edes kaivata.

 

 

Täällä on varmaan aiemminkin puhuttu tästä aiheesta, mutta kysynpä silti. Miten teillä muilla lähipiiri suhtautuu lapsen allergiaan?

Meillä tuntuu monille sukulaisille olevan tosi vaikeaa ymmärtää, että kun lapsi on allerginen monelle ruoka-aineelle, niin hän ei niitä myöskään saa syödä. Edes ihan vähää määrä, kun se pienikin määrä tekee oireita ja miksi kiusata lasta turhan päiten. Vilja-allergian moni ymmärtää onneksi suht helposti (vehnä, kaura, ohra, ruis jne.) mutta maitoallergia taas on hankalampi hahmottaa. Moni kuittaa sen sillä, että "No tää on laktoositonta, kyllä se tätä saa syödä" ja sitten täytyy samoille ihmisille vääntää rautalangasta moneen kertaan, että ei saa, kun siinä on maitoa, vaikka miten olisi laktoositonta maitoa. Varsinkin sitten vanhemmat ihmiset surkuttelee kahvipöydässä, kun lapsi ei saa ottaa mitään, vaikka tuollainen reilu 1-vuotias on todella tyytyväinen ihan siihen omaan maissinäkkileipään tai pieneen gluteenittomaan keksiinsä, eikä osaa edes pyytää sieltä kahvipöydästä mitään. Onneksi tyttö nyt ei vielä edes ymmärrä noiden surkuttelujen päälle, mutta olisi se silti kiva saada ajoissa kitkettyä pois.

Pari läheistä on antanut "vahingossa" tytölle sellaisia ruokia tai herkkuja, joille on allerginen ja siitä on myös kerrottu, ja sitten on tullut oireita. Ja syy on ollut ihan se, että ovat halunneet, että tyttö saa maistaa. Välillä vähän ärsyttääkin, kun jotkut ei tunnu ymmärtävän, että se maistaminenkin saa niitä oireita aikaan. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahoja oireita tule pienistä määristä, mutta riittävästi silti. Monet ei meinaa uskoa, että tyttö on allerginen esim. monille muille lihoille paitsi kanalle/kalkkunalle, vaan se kuitataan usein naurahtaen, että "Ei kai nyt kukaan lihalle oo allerginen", "Siitä tulee kasvissyöjä, jos ette opeta syömään lihaa" jne.

Ihan lähimpien luona kyläiltäessä harmittaa joskus se, kun me tuodaan joka kerta tytölle omat soseet, maissinaksut, rusinat ja vaikka viinirypäleet mukanamme, niin sitten lähes joka kerta nää läheiset kysyy, että "Voi mitähän tuolle teidän tytölle vois ostaa seuraavaksi kerraksi kahvipöytään?" ja kun antaa ihan vinkkejä (just rusinat, viinirypäleet, maissinaksut, mangosose jne. joita nyt löytyy oikeastaan joka kaupasta) niin silti koskaan niitä ei oo ilmestynyt kyläpaikkoihin. Ja joka kerta pitää käydä tuo sama keskustelu ja tuoda nuo jutut kotoa. Sinällään siis ei haittaa tuoda välipalat kotoa mukana, siihen on tottunut jo, mutta kun kerran kysytään ja luvataan tarjota seuraavalla kerralla ja sitä kertaa ei koskaan tuu. (ja tässä oli kyse ihan lähimmistä sukulaisista, joiden luona käydään suht usein)

 

 

 

Meillä tyttö aloittaa vajaan kolmen viikon kuluttua päivähoidossa ja sai onneksi ryhmispaikan, jonne ruoka tulee keskuskeittiöltä. Ihan noiden allergioiden takia sai ryhmispaikan, haettiin ensin pph:lle, mutta moni ei suostunut ottamaan näin allergista lasta ja muutenkin tuo ryhmis tuntuu nyt paremmalta vaihtoehdolta, kun ruuan tekee ihan keittäjät. Toivottavasti ei tulisi ongelmia noiden ruokien kanssa.

 

Meillä on muuten menty vähän takapakkia mm. vehnän kanssa, eli tyttö reagoi vehnään paljon herkemmin tosi pieniinkin määriin kuin aiemmin. Nyt sellainen max. sentin kokoinen pieni pala vehnään tehtyä leivonnaista (kerkes syömään lattialta) sai mahan ihan jumiin, kakat oli ihan tummanvihreää ja tahmeaa, maha kipeä. Tosi ikävää, kun nyt noin pienikin määrä jo tekee tuon mahan sekaisin. Maidosta on samanlaista herkistymistä, ettei maitosiedätystä voida vielä todellakaan aloittaa, kun yksi raejuuston palanen saa mahan ihan sekaisin.

[Emni]

Niin ja mausteista, meillä tyttö jostain syystä sietää ihmeen hyvin mausteita, mutta käytetäänkin vain kuivattuja. Meillä on käytössä mustapippuri, sipulijauhe, valkosipulijauhe, basilika ja valkopippuri. Onkohan muita koitettu, varmaan jotain paprikajauhetta ja oreganoa on saattanut olla. Valkosipulijauhe on tytön lempparia Ja tosi pieniä määriä kyllä laitetaan, esim. lihapullataikinaan, mutta tuntuu ne silti ratkaisevasti antavan makua.

[Guest Xanor]

Emni, meillä lähipiiri on suhtautunut lapsen allergioihin tosi hyvin. Tosin hänellä on ollut anafylaktinen reaktio ja lukuisia jaksoja osastolla, eli on varmaan allergian vakavuus käynyt selväksi kaikille. Meillä ei kukaan ole onneksi antanut tytölle mitään siksi, että saisi maistaa. Aina on kysytty vanhemmilta. Taidetaan olla aika onnekkaita kun lähipiiri on suhtautunut niin hyvin. Vähän vieraammat ja asioista tietämättömät kyllä ihmettelevät joitain juttuja mutta se saattaa johtua ihan vain siitä, ettei omakohtaista kokemusta ja tietoa allergioista ole.

[Neven]

Meillä ei mies aina ymmärrä kaikkea mitä tytölle saa ja mitä ei saa antaa. Mutta suurin syy tähän on se, että mies ei osaa suomea niin hyvin ja miksi kummassa noissa kaupan paketeissa täytyy olla aina niin pienellä ne tekstit?

Joten on minun harteillani tämä neidin ruokailu, mies tietysti auttaa ja tukee parhaansa mukaan, joten en ihan yksin tämän allergiasuon kanssa ole. Ja mies kuitenkin ymmärtää sen paremmin kuin hyvin että neiti on tosi allerginen.

 

Meille on käynyt sinänsä hyvä tuuri, ei kukaan yleensä ole tunkemassa neidille mitään herkkuja, jos ollaan kylässä. Kysyvät aina saako Nupulle antaa jotakin. Yleensä ilmotan heti kun sovitaan kylään menosta, että tuon sitten omat eväät ettei tartte sitä miettiä.

Onneksi neiti on jo sen verran iso, että ei edes yritä ottaa muiden lautasilta, kun tajuaa ettei voi niitä syödä. Vahinkoja tietysti joskus tapahtuu, neiti ei tietenkään erota millon leipomiskulhossa on vehnäjauhoja ja milloin riisijauhoja

 

Aiemmille hoitotädeille on kyllä saanut olla selittelemässä Nupun ruokajuttuja, mutta nyt kun neiti on päiväkodissa, homma sujuu paremmin.

Itse joudun menemään huomenna sairaalaan ja sitten sellaisessa tilanteessa tapauksessa täytyy viedä omat eváät neidille mukaan, kun joudutaan viemään lapset hoitoon tavallista aikaisemmin. Olen myös vienyt hoitoon reseptejä ja jotain leivontajuttuja, jos eivät ole niitä muualta saaneet.

 

Tässä syksyllä kävi myös sellainen, että keittiöltä eivät olleet toimittaneet jäätelöä Nupulle jätskipäiväksi, niin hoitajat olivat keränneet kolehdin ja niillä kävivät ostamassa sopivaa mehujäätä neidille. Minusta se oli jotenkin tosi ihana juttu

[Neven]

Meillä kanssa sen jälkeen kun Nupulle on tullut noita hengitysoireita, lähipiiri on suhtautunut allergioihin vakavammin. Kuten myös me. Esikoisen allergioissa ei ollut niin kovin tarkkaa, mutta Nupullapa menee maha sekaisin pienistäkin määristä tai jos tuotteessa on maininta saattaa sisältää, niin se ei kyllä sitten sovi.

 

Mä olen ehkä hieman ehdotonkin, mutta jos lähipiirillä tarkoitetaan tässä yhteydessä esim. mummolaa, ilmoittaisin kylmästi että emme tule jos ette ala ymmärtaä että ei sille lapselle voi antaa edes maistaa sellaista mille on allerginen.

Meidän mummola on Hollannissa ja ilmoitinkin mummolle, että niin kauan kuin Nupun allegiat ovat näin laajat, emme voi tulla sinne, koska siellä on todella hankala hankkia sopivaa evästä. Mummo onneksi tämän käsittää ja tulee sitten mieluummin tänne, onhan se helpompaa sillä tavalla.

[pikkurinsessa]

Muiden suhtautumisesta: Mun perhe osaa tietysti suhtautua, kun asiat on jo aiemmin tuttuja. Miehen perheessä ei olla koskaan oltu millekään allergisia, varsinkaan ruoka-aineille (miehellä on kyllä siitepölyallergiaa, mutta se menee antihistamiinilla kadoksiin, joten sitä ei mun mielestä oikeastaan lasketa ). Ja anoppi on luonteeltaan sellainen vanhankansan ihana mummo-tyyppi: leipoo, laittaa ruokaa ja voivottelee asiaa kuin asiaa. Ja nämä minun ja nyt sitten tietenkin tytön allergiat ovat varsin yleinen voivottelun aihe. Aluksi appiukolle oli hirveän hankalaa ymmärtää, että mä en oikeasti voi syödä kaikkia ruokia ja se ei ole mitenkään minun halustani kiinni. Ja varsinkin kalamiehelle oli äärimmäisen vaikeaa tajuta, että kalaa ei voi edes käsitellä tai olla sen hajussa. Nyt ovat jo tähän tottuneet, eikä appiukkokaan enää tuumi, että vielä minä jonain päivänä opetan tuon tytön kalaa syömään (tarkoittaa minua..). Matildan allergioihin ovat nyt suhtautuneet melko hyvin (onneksi mun kanssa jo harjoteltiin vuosikausia), ensin kyllä olivat, että ei sillä mitään ole, mutta kun sitten muutaman kerran tyttö oli siellä hoidossa ja näkivät, kuinka kipeä oli kun maitoa testattiin, niin muuttui ääni kellossa. Nyt ovat kyllä jo alkaneet kysellä, että eikö sille voisi vähän kuitenkin antaa sitä ja tätä ja on se kamalaa jos ei saa sitten ensi vuonnakaan syödä mummun tekemään pullaa jne. Minä olen sanonut, että siinä ei ole mitään kamalaa, että kaikki ruuat ei kaikille sovi. Mennään niillä, jotka sopii. Anoppia olen koittanut lohduttaa, että se oppii kyllä tekemään maan parhaat gluteenittomat/maidottomat/munattomat leivonnaisetkin, jos on tarvis, kun on niin loistava leipuri. En usko, että ikinä antaisivat tytölle mitään, mitä ei olla kokeiltu (anoppi on entinen sairaanhoitaja ja äärimmäisen tarkka) ja luotan kyllä heihin täysin. Toivon vaan, että ajan kanssa, jos Matildalla nämä allergiat säilyvät, niin lopettaisivat tuon voivottelun, ettei tyttö sitä kuule.

 

Emni: tuo on hyvä pointti, että ruuan koostumus voi olla kuitenkin vaihtelevaa, vaikka raaka-aineita olisikin vähän. Ja juuri tuota tarkoitin, mitä meinasit herkuista! Että kyllä allergisen lapsenkin pitää saada herkutella, mutta ei sen herkun tarvi olla aina samaa kuin muilla, kunhan on lapsen omasta mielestä herkkua.

 

Neven: kivasti olet kyllä keksinyt noita herkkuja Nupulle! Taikina on ihan parasta, useinmiten paljon parempaa kuin valmiit leivonnaiset Mä uskon, että tuo yhdessä tekeminen ja se, et allergikkolapsikin pääsee mm. joskus leipomaan on todella tärkeää!

 

 

 

Ja avaudun tähän loppuun, kertonee hieman tästä "suhtautumisesta" allergioihin...

Meidän neiti on vielä niin pieni, että oikeastaan muiden suhtautumiseen ei ole vielä tarvinnut kiinnittää huomiota, kun on kuitenkin ne omat soseet ja muut mukana. Mä en vaan ymmärrä muutamia tuttuja, joiden mielestä esim. maitoallergia kaataa koko maailman ("lapselle ei voi syöttää enää mitään") ja asiaa pitää sitten vatvoa ihan joka paikassa. Erityisesti tässä nyt ärsyttää yksi läheinen, jonka tytöllä todettiin reilu 1v maitoallergia, ja hän antaa tytölle silti suklaata ja esim. vähälaktoosista pullaa (kun täytyyhän sille jotain antaa, eihän siltä nyt kaikkia voi kieltää, sehän suuttuu jos ei saa noita suklaamunia..), mutta ei käytä leivän päällä margariinia, koska pelkää että siinä voi olla maitoproteiinia. Ja kun kerroin, mikä margariini on kokonaan laktoositonta, niin sitä ei sitten kuitenkaan osteta. Ja pikkusiskon ristiäisissä kohta kaksivuotiaan tietysti pitää saada samaa kakkua, koska kaikki muutkin saavat...ARGH!! Ja sitten mietitään, että miksi se maha on edelleen sekaisin... ja suoraan ilmoitetaan, että ei kyllä aiota altistaa ohjeen mukaan sitten puolen vuoden kuluttua kun eihän tämä nytkään ole oireeton... Avautuminen päättyy, anteeksi.

[Neven]

Niinpä, kaikki ei vaan osaa suhtautua oikein noihin allergioihin.

 

Minusta juuri se yhdessä tekeminen on ollut se juttu, miksi olen yrittänyt kehitellä neidille sopivia juttuja. Kyllä tuollainen parivuotias osaa jo tykätä ja kaivatakin noita yhteisiä leipomishetkiä mutta kyllä ihan arkiruoankin tekeminen on Nupun mieleen, siis jos saa maistella

 

Tuosta pikkuprinsessan kaverista tuli mieleen yksi tuttava, jonka maitoallerginen lapsi sai kumminsa toimesta ekan kerran synttärikakkua 5-vuotiaana, koska vanhempien mielestä se on lapsen oma syy, mitäs on allerginen, olkoot sitten ilman

Onneksi oli ihana kummi joka sitten leipasi maitoallergiselle sopivan kakun.

 

Tuon kun kuulin niin päätin, että meidän neidille ei kyllä tule tuolla tavalla käymään, että teen sen kakun sitten vaikka kaarnasta mutta jonkinnäköinen kakuntekele on saatava aikaan Nykyisin meillä on jopa useampia vaihtoehtoja synttäriherkuksi, vaikken taida varsinaista kakkua aikaan saadakaan.

 

Esikoinen täyttää kohta 5 vuotta, joten sinne ollaan hänen kanssaan jo mietitty sellaisia herkkuja, joita pikkusiskokin saisi sitten syödä

[Emni]

pikkurinsessan avautumisessa oli kyllä jotain tuttua Itselläni on kaveri, jonka lapsi on mm. maito- ja vilja-allergikko ja kaveri vielä ammattinsa puolesta asioista tietävä, mutta se suhtautuminen allergiaan on kyllä aika erikoinen. Lapsi saa jatkuvasti syödä kaikkea allergisoivaa ja ei tosiaankaan missään siedätysmielessä vaan ihan sen takia, että "pitäähän sen saada maistaa, en mä jaksa kieltää, se on niin huono syömään, ei sille kelpaa kuin tuo ja tää (allergisoiva ruoka)" jne. Sitten ihmetellään ja valitetaan, kun lapsen iho on ihan kamalassa kunnossa, raapii sen verille, vaippa-alue ihan palanut rikki, vatsa löysällä, lapsi itkuinen ja ei nuku hyvin, nenä vuotaa jatkuvasti, lapsi on ärtynyt ja kiukkuinen. No onko se nyt mikään ihme! Raasulla on koko ajan maha sekaisin, iho rikki ja varmasti epämukava ja huono olla. Ja sitten tämä kaveri ihmettelee, että miten me jaksetaan olla niin tarkkoja, ettei meidän tyttö saa syödä vähän mitä sattuu.

 

Välillä sitä miettii, että ollaanko mekin nyt tytön kanssa vähän turhan tarkkoja, että pitäisi vaan siedättää ja yrittää rotaatiolla saada lisää ruoka-aineita sopimaan ym. mutta kyllä se lapsen vointi ja varsinkin hyvät yöunet menee kaiken edelle. Eikö ne ruuat nyt jossain vaiheessa ala sopimaan, kun aika kuluu. Tuntuu tärkeämmältä, että tyttö voi hyvin ja on tyytyväinen, eikä koko ajan ole maha sekaisin ja iho rikki, yöt huonoja jne. vaikka toki siedätyksenkin hyvät puolet ymmärrän. Tyttö tuntuu kyllä hoitavan tuota satunnaista siedätystä ihan itsekin, kun kerkee nappaamaan lattialle tippuneita leivän- tai juustomuruja, mutta on se vatsakin sitten sekaisin heti.

[Neven]

No kyllä mä pidän lapsen tiukalla "dietillä" jos sillä allergioita on. Esikoisesta niin hyvät kokemukset. Jaksettiin olla tiukkapipoja niin neidin allergiat hävisi 3,5-vuotiaana. No nykyisin on kyllä sitten löytynyt omena- ja päärynäallergiat, ja samalla myös kissa-allergia, joten jotain pientä on tullut hänellekin.

Mutta kyllähän sitä on suorastaan helppo paria hedelmää vältellä jos vertaa tuohon Nupun allergialistaan

 

Mulla on itsellänikin muutama hedelmäallergia, just erit tietenkin kuin tytöillä. On sitten mielenkiintoista tehdä hedelmäsalaattia

Sitä en kans tajua, miks jotain hemmetin persikkaa tarttee säilöä päärynämehuun tms? Oon sitten myöntynyt siihen että ostan sokeriliemessä uitettuja hedelmiä jotta ei tule tuosta mehusta sitten oireita. On sekin tullut kokeiltua että ei sellainen päärynäliemessä uitettu persikka sovi. Tarkkana saa olla, jos haluaa pitää lapsen ihon ja mahan kunnossa, ja kyllä me näin halutaan tehdäkin.

 

Jos alusta asti on tiukkana, on varmasti helpompi saada lapsi tottumaan "omaan" ruokavalioon, jos on kerran lipsunut, niin on varmasti vaikeampaa.

[pahe]

Lähipiirin suhtautumisesta: meillä lähipiirissä (siis sukulaiset ja ystävät) useimmat suhtautuvat ihan hyvin allergioihin - ihmetellen, mutta hyväksyen, eivätkä kyseenalaista mitään rajoituksia tai anna mitään maistiaisia. Kuitenkin se, mikä itseäni rasittaa tosi paljon on tuo voivottelu. Se, että aina pitäisi olla selittämässä, että ei - rölli ei todellakaan saa syödä kuin näitä muutamaa sallittua ruoka-ainetta... Nyt on onneksi alkanut jo helpottamaan, ehkä asia on ruvennut tulemaan tutuksi ja toisaalta röllin sallittujen lista on ruvennut laajenemaan ja esim. kylään olen saanut tehtyä röllille omia herkkuja (jotka myös muut tunnistavat herkuiksi).

 

Tiukkuudesta: meillä noudatetaan aivan orjallisesti sallittuja ruoka-aineita. Rotaatio pyörii nyt koko ajan ja aina toki kokeillaan uusia ruokia, mutta rölli ei syö epäsopivia, allergisoivia ruoka-aineita edes silloin tällöin, muuta kuin siedättämismielessä.

 

Päivähoidosta: Rölli on hoidossa pph:lla ja meillä kunnassa oli sellainen tavoitekin, että ehdottomasti näin allerginen pph:lle, jotta vältetään keskuskeittiön mahdolliset virheet. Ollaan oltu todella tyytyväisiä hoitajaan, hän toteuttaa hienosti rotaatiota sopimuksemme mukaan ja tekee röllille sopivia ruokia vaihdellen erilaisia ruokalajeja ja suutuntumia. Hän on jopa leiponut ohjeeni mukaan leipää. Erikoisherkut, kuten joulun alla piparit ja nyt laskiaispullat, olen toki tehnyt itse ja vienyt mukana.

[pikkurinsessa]

Tiukkuudesta: mun mielestä nimenomaan niin, että noudatetaan diettiä ja koska nykytietämyksen mukaan pieni altistaminen on hyväksi niin sitten kokeillaan uusia aineita ja makuja tarkoituksella, eikä silloin kun lapsella tekee mieli karkkia/suklaata/keksiä/kakkua. Ei se ole mitään kontrolloitua altistamista. Ja niuho kun olen, niin mun mielestä nyt reilu vuosikkaan ei vaan ole muutenkaan mikään pakko saada niitä suklaamunia tai kaikkia kahviherkkuja, mitä aikuiset syö. Vaikka meidän neidillä ei olis allergioitakaan, niin en tasan syöttäisi sille ihan kaikkea mitä kaupasta saa... elää sitä ihminen vähemmälläkin sokerilla.

 

Oikeastaan olen jopa hieman tyytyväinen tietyssä mielessä näistä Matildan allergioista (mikä ei tarkoita, ettenkö antaisi niitä heti tällä siunaamalla pois, jos se olisi mahdollista), niin mulla on enemmän mahdollisuus kontrolloida tätä ruokavaliota kokonaisuutena. Esim. muutamat sukulaiset juottavat kahvia pikkuisilleen ja tosiaan lastaavat noita karkkeja ja herkkuja eteen heti kun hampaita alkaa pilkottaa (5kk ikäiselle vauvalle tikkaria imeskeltäväksi?), niin nyt ei tarvi käydä sitä keskustelua, kuinka niuho olen kun en niitä vielä omalle lapselleni halua antaa... Voin vaan vedota siihen, et on allerginen ja sit kukaan ei enää tuputa

 

Mukava muuten kuulla noista teidän päivähoitokokemuksista, vaikka meille ei olekaan vielä ajankohtaista!

[Neven]

Siinä mielessä nuo allergiat on "hyvä"juttu, et kukaan ei tule tarjoamaan tuosta vaan mitään herkkuja, ehtii noi mukulat niit syödä sit myöhemminkin.

Ja osaa ainakin nuo meidän neidit arvostaa niitä vähiä herkkujaan, Nupulle käy Muumitikkari, Muumi xylitol karkit, Lidlin vaahtokarkit ja Katti Matikaisen pastillit. Ja sitten kun niitä saa, niin on riemu katossa ja yksikin karkki riittää, pääasia et sen namin saa, kun muutkin mässyttää. Lisäksi ollaan sitten kaikille synttäreille tehty itse ihan kattilassa popcornia, ja se on myös mieluista.

 

Mun mielestä vuoden ikäisellekään ei tartte mitään tikkareita tuputtaa, Nuppu sai ekan varmaan kaksivuotiaana. Just noita pääsiäiskarkkejakin katselin, ei täältä mitään maidottomia suklaamunia saa, no meinasin sitten että kokeillaan niitä kevätrakeita. No niissäkin on maitoproteiinia, pakkoko sitä on tunkea joka paikkaan...

 

Meillä täällä taas ei pph:lle voinut laittaa Nuppua, kokeiltiin kyllä, mutta oli sellanen tapaus että oksat pois. En jaksanut kuunnella sitä alituista valitusta, kuinka kallista Nupun ruoat oli ja kuinka hankala niitä on tehdä ja kun se pph saa vain 0,6€ per päivä lisää Nupusta. No siitä olen samaa mieltä, että tuo korvaus voisi olla isompi, kun kyllähän te tiedätte kuinka kalliita esim. gluteenittomat leivät ovat. Mutta muuten tuo minulle valittaminen oli ihan hohhoijaa-tasoista juttua. Ihan ne samat ongelmat on meilläkin ja niiden kanssa on elettävä.

No se päiväkotiin siirtyminen johtui kyllä lopulta ihan muista syistä, mutta meillä ainakin toimii paremmin tämä tk:n keittiöltä ruoan tilaaminen.

Nytkin minulle sieltä soitti se pääemäntä ja kysyi muutamia tarkennuksia Nupun ruokailuun. Että täällä ainakin päiväkoti sujuu paremmin.

[Emni]

Meillä ei tosiaan edes saatu pph-paikkaa sen takia, ettei moni (en tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta näin sanottiin) suostunut ottamaan näin allergista lasta. Täällä on kyllä erikseen ns. "allergiahoitajia", joilla on kokemusta ja tietämystä pienten lasten allergioista, mutta sellaisille hoitajille ei ilmeisesti ollut tilaa. Toisaalta mulle tuli yllätyksenä, että pph voi kieltäytyä ottamasta allergista lasta ja toisaalta toki ymmärränkin, ettei moni pph suostu ottamaan kovin allergista lasta, koska kyllähän se vaatii asiaan perehtymistä, tiukempaa valvomista (ettei lapsi syö mitä sattuu, pääse koskemaan tai syömään vahingossa allergisoivia ruokia jne.) ja myös sen erilaisten ruokien tekemisen ja opettelemisen. Ja onhan se vastuu sitten kuitenkin sillä hoitajalla, että lapsi saa sopivaa ruokaa. Kuitenkaan, kun eivät ole nimenomaan ruokapuolen ammattilaisia.

Mä toivon kovasti, että meillä tuo keskuskeittiöltä tuleva ruoka sitten olisi hyvä juttu, että lapselle tulisi sieltä aina sopivaa ja oikeaa ruokaa, eikä pääsisi käymään kovin paljoa vahinkoja. Onneksi on vielä sen verran pieni lapsi, että syö kyllä melkein mitä vaan mössöä, kunhan on sopivista ruoka-aineista tehty

 

 

Tuota herkkujen tuputtamista mäkään en ymmärrä.. On ihan eri asia, että lapsi saa joskus maistaa jotain esim. leivonnaisia tai vaikka nyt sitä synttärikakkua jne. mutta että kaiken maailman karkit, vanukkaat, jäätelöt ym. täytyy saada maistaa ja syödä sitä sokeria ihan älyttömiä määriä pienestä saakka. Meillä on varsinkin tuon virpomisen suhteen sellainen, että aiotaan ilmoittaa muutaman paikkaan (isovanhemmat, kummit ja isoisovanhemmat) joiden luona käväistään tytön kanssa virpomassa, että toivottuja palkkoja on sitten rusinat, maissinaksut ja vaikka mangososepurkit. Jos tulee suklaamunia tai muuta herkkua, niin ne menee vanhempien suihin Kuitenkaan tällänen alle puolitoistavuotias ei vielä tajua hölkäsen pöläystä koko virpomisesta (mutta toki nuo läheiset haluaa tytön virpomaan luokseen...) ja varsinkaan sitä, että siitä nyt kuuluisi saada jotain karkkia. Karkkeja tuo lapsi nyt ei oo saanut maistaakaan ihan jo allergioiden takia ja tuskin olisi muutenkaan, ihan periaatteesta. Riisi- ja tofujäätelöä on saanut yhteensä muutaman lusikallisen maistaa ihan tässä viime aikoina, kun on kylässä ollut tarjolla nimenomaan maidotonta jäätelöä, joten on sitä saanut vähän maistaa. Eikä tyttö edes tykännyt siitä sen kummemmin Joten eipä sitä jäätelöä ole mikään tarve tänne kotiin ostaa. Viimeksi muutama päivä sitten vieraat surkuttelivat, kun meidän tyttö ei saanut kahvipöydässä jäätelöä ja tyttö taas ei osaa sitä edes vaatia. Soijajogurtti mangososeella on sille suurempaa herkkua ja hyvä niin! Tuo makean tuputtaminen vaan on niin ihme juttu, että mikä siinä onkin, että sitä täytyy väen vängällä opettaa syömään pienestä asti!

 

 

Mulla tuli tänään sellanen mieleen, kun erään sukulaisen kanssa juteltiin näistä tytön allergioista, että onko muilla ollut ruoka-allergioilla ja rajoitetulla ruokavaliolla mitään vaikutusta esimerkiksi syömisen tai juomisen oppimiseen? Siis että lapsi oppii itse syömään ja juomaan tai ylipäätään syömään karkeampaa ruokaa jne.

Meidän tyttö ei suostunut syömään alle vuoden ikäisenä oikeastaan ollenkaan karkeaa ruokaa ja sormiruokana upposivat vain ihan tietyt jutut (maissinäkkileipä, maissinaksut, rusinat, jotka nekin piti puolittaa) ja juominenkin rajoittui vain tuttuun apteekin korvikkeeseen. Vasta noin kuukausi sitten tyttö ensimmäisen kerran söi normaalirakenteista ruokaa, esim. broilerkiusausta ja makaronilaatikkoa, nakkia ja paistettuja perunoita. Edelleenkin huomaa, että uusien koostumusten kanssa on opettelemista ja harjoittelemista, että oppii syömään. Myös leivän syömisen opetteluun meni aikansa ja vieläkin se on aikamoista taiteilua, kun tytölle täytyy paloitella leivästä pieniä paloja. Tyttö (1v. 3,5kk.) ei vielä syö itse kuin kunnon paloja sormin ja välillä onnistuu haarukalla, lusikalla ei saa juuri mitään suuhun asti. Juominen onnistuu oikeastaan vaan tuttipullosta ja pehmeäpäisestä nokkamukista, kovanokkaisesta mukista menee juomat aina väärään kurkkuun, eikä tyttö suostu juuri sellaisesta juomaan, vaikka harjoiteltu on sitkeästi monta kuukautta. Juomana menee edelleen parhaiten tuo allergiamaito, vettä menee max. puoli desiä päivässä ja mehuista vadelmamehu pillistä juoden muutaman hörpyn verran.

Neuvolassa juteltiinkin tästä, että meidän tyttö on hieman ikäisiään jäljessä tämän syömisen ja juomisen suhteen, mutta eiköhän se sitkeällä harjoittelulla ala jossain vaiheessa onnistumaan. Varsinkin tuon juomisen kanssa on ajoittain suuria ongelmia, kun mikään ei tunnu kelpaavan tuon maidon lisäksi.

Myönnän kyllä, että aivan liian myöhään herättiin karkeamman ja ns. normaalin ruuan syöttämiseen, liian pitkään syötettiin sileitä soseita ja luovutettiin turhan helposti, kun karkea ruoka ei heti uponnut.

[Neven]

Kyllä se soseiden syöttäminen vaikuttaa syömisen oppimiseen, mutta vaikuttaa myös puheen oppimiseen. Meillä ainakin NUpulla on kovastikin kielellisiä ongelmia, puhuu tietysti kaiken aikaa, mutta konsonantit on aika hukassa. No pääasia että jokaiselle asialle on jokin sana eikä pelkkä äänne.

 

Valitettavasti ne kyllä osaa siellä keskuskeittiölläkin sotkea asiat. Ainakin alkuun meillä oli niin. No minä vein silloin ekalle viikolle Nupulle vararuokia päiväkotiin ja joutuivatkin niihin tukeutumaan, kun keittiöltä tuli vääränlaista ruokaa. Suosittelen tuota teillekin. Kannattaa sinne päiväkodille kantaa myös lapselle sopivien jogurttien ja pilttipurkkien kääreitä, sillä tavalla tulee varmasti oikeaa, kun tietävät mitä tilata. Nupulle ei esim. sovi kaikki kaura-tai soijajogurtit, on vain muutama vaihtoehto, niin on sitten helpompi saada sinne päivákotiin oikeaa ruokaa eikä sitten vanhempien tarvitse työpäivän aikan olla huolissan lapsen ruokailuista.

[Kahvipapu]

Olisikohan tämä oikea paikka kysyä?

Meillä siis on nyt hakusessa jokin ruoka-aineallergia, pojulla on jatkuvasti maha kuralla, aikaisemmin näin löydetty muitakin, pitkittyessä yleensä ihokin mennyt huonoksi. Nyt suurin epäilty on tomaatti. Onko tässä ketjussa kokemuksia tomaattiallergiasta ja vielä niin, että keitetty tomaatti sopii, mutta raaka ei sopisi? Onko ollut millaisia oireita ja kuinka vähästä ovat tulleet? Meillä tuottaa vähän harmaita hiuksia tämä, viljoista sen ei pitäisi olla, koska niitä on seurattu jo vuoden verran ja hyvinä kausina viljat ovat olleet ruokavaliossa. Poju on päivät tarhassa, niiltä osin vähän hankala seurata syömisiä.

[Neven]

Meillä ei tomaatista kokemusta,(kun ei sitä olla kokeiltu, ketsuppia kyllä ja se sopii) mutta esim. porkkanassa sama juttu eli raakana ei sovi mutta keitettynä kyllä.

Oireet tulevat pienestäkin määrästä niinkuin tälle neidille muutoinkin eli maha menee ripulille, iho huonoksi, pahimmassa tapauksessa hengitysoireita.

Olen huomannut tässä yhteensä neljän vuoden aikana että kaikenlaiset oireet ovat mahdollisia, myös 40 asteen kuume on noussut paprikan syömisestä ja jostain muustakin ruoka-aineesta, kanelista muistaakseni.

 

Meillä esikoistyttö on omien epäilyjen perusteella allerginen päärynälle ja omenalle (tätä tukee myös kissa-allergia) ja olemme vain ilmoittaneet päiväkotiin ettei niitä saa neidille syöttää, joten näin on tehty. Koska kyseessä on tuollainen yksittäinen ruoka-aine sitä on varmaan päivákodissakin helppo vältellä, jos kerrotte että teillä on nyt tällainen kokeilu menossa, eikä tomaattia saa antaa kokeilun aikana. Tarvittaessa tuohon saa neuvolan kautta todistuksen., jos esim. keittiöllá se vaaditaan.

[Neven]

Meillä juhlitaan ensi viikolla esikoisen 5-vuotispäiviä, ja pienemmälle olen etsinyt kakkureseptiä. Löysin tällaisen, munattoman, maidottoman ja gluteenittoman ja laitan sen tähänkin, kokemuksia saatte sitten kun olen sen leiponut

 

 

Täytekakku:

100 g margariinia

1 dl sokeria

1 banaani tai 1 dl perunasosetta

2 tl leivinjauhetta

1,5 dl jauhoja (tattari, hirssi, riisi)

1 dl tärkkelysjauhoja (perunajauhoa tai Maizenaa)

2/3 dl kiehuvaa vettä

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää survottu banaani tai perunasose ja sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi neste. Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun kakkuvuokaan ja paista 200 asteessa n. 25 min. Kumoa kakku hiukan jäähtyneenä.

 

Aion kokeilla gluteenittomalla jauhoseoksella tällä kertaa, katsotaan kuinka käy. Tuossa oli täyte ja kuorruteohjekin, mutta niitä en varmaan itse tee tuossa muodossa.

[Neven]

Laitoin tuohon kakkuun lisäksi maidotonta suklaata ja kyllä maistui hyvältä. Joten synttärit pelastettu tältä osin