Sign in to follow this  
Followers 0
Nadda

Hyvä äiti, huono äiti

49 posts in this topic

Hyväksi äitiksi tunnen itseni kun....

 

- tyttö käpertyy kainalooni tai painaa päänsä rinnalleni.

- teemme jotain sellaista yhdessä, mikä saa tytön nauramaan tai hymyilemään innoissaan.

- pysyn rauhallisena ja tyynenä tilanteessa, jossa tekisi mieli karjua kurkku suorana.

- noudatan tiettyä rytmiä päivissä.

- halaan ja suukotan tyttöä.

 

Huonoksi äitiksi tunnen itseni kun...

 

- pinna pettää ja näytän sen tytölle.

- syötän tytölle monena päivänä jotain samaa (=helppoa ja nopeaa) ruokaa.

 

Huono äiti - osio jäi noin lyhyeksi, mutta tuo pinnan menetys on niin suuri asia ainakin mulla, että se tuntuu kamalemmalta, kun hyvä äiti jutut yhteensä. girl_sad.gif Kyllä mulla kävi mielessä kaikki "kun en leikki tytön kanssa" tms, mutta asiaa mietittyäni tajusin, että en edes tunne niistä huonoa omaa tuntoa jos tyttö kerta tyytyväisenä yksin leikkii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apua. Kun tätä lukee, olen varmaan maailman surkein äiti.

 

Huono äiti- tunnetta koen seuraavista asioista:

 

- Hermostun kitinään ja narinaan ja etenkin jos esikoinen herättää vauvan/saa vauvan jostain syystä itkemään, saatan huutaa naama punaisena (2,5 -vuotiaalle...) Pinna vaan napsahtaa.

- En jaksa ulkoilla, jos on huono sää, koska kahdessa lapsessa on hirveä pukeminen ja isompi kuitenkin vaan narisee ulkona ja pienempi herää

- Välillä olen vaan 24 h kuin viulun kieli

- Kummatkin lapset menevät tosi myöhään nukkumaan

- Esikoinen on pari lyhyttä päivää viikossa päiväkodissa, vaikka itse olen kotona vauvan (ei auta, vaikka esikoinen haluaa itse mennä, kotona on varmaan niin tylsää, mutta silti)

- En yleensä jaksa paljoa leikkiä, minulla on huono mielikuvitus

- Meillä katsotaan liikaa telkkaria

- Meillä on liikaa sotkua, lelut aina hujan hajan, en aina jaksa siivota ja koti ei kiillä koko ajan.

- Tunnen itseni huonoksi, kun joku toinen äiti jaksaa paremmin uhmaikäisen kitinää ja natinaa ja itse jo olen ihan naama punaisena vastaavassa tilanteessa

- Pidän töistäni ja aion palata töihin ennen kuin nuorempi lapsi täyttää 2

- Aina silloin kun 2-vuotiaani riehuu, temppuilee ruokapöydässä, ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, saa uhmakohtauksia julkisilla paikoilla, ei mene nukkumaan...

 

Hyväksi äidiksi koen itseni tästä näkökulmasta

- Lapselle/lapsillemme luetaan paljon ja 2-vuotiaallamme on jo uskomaton sanavarasto

- Isompi lapsemme on mielestäni tosi fiksu, älykäs, ihana ja muita huomioonottava lipsrsealed.gif

- Vauva on perustyytyväinen ja iloinen nassikka

- Teen itse ruoat ja meillä syödään terveellisesti ja vältetään lisäaineita (olen ihan hyvä kokki smile.gif

- Olen imettänyt esikoista pitkään ja aion nytkin toimia samoin, jos vaan sujuu (enkä tällä tarkoita, että ei-imettävät olisivat yhtään sen huonompia, mutta olen onnellinen, että imetys alkuhankaluuksien jälkeen sujuu)

- Olen analyyttinen ja tiedän kyllä, miten eri tilanteissa pitäisi toimia, vaikka en aina jaksa/viitsi/pysty toimimaan ihanteellisesti

- Tarjoan paljon läheisyyttä/suukkoja ja syliä

- Olen tiukka tietyissä asioissa ja johdonmukainen rajojen kanssa

- Lapsillani on hyvä ja perusturvallinen koti

- Perusrutiinit toimivat, vaikka aikataulu on hassu (heräämme myöhään ja menemme myöhään nukkumaan)

 

No siinä niitä tulikin molempiin suuntiin. Viime aikoina olen tuntenut itseni lähinnä 100 % huonoksi äidiksi. On se äitiys hankalaa!

Edited by Mamabarba

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Älä huoli. Mä tunnen myös välillä usein olevani, kuin viulun kieli 24h (kuten sä kuvailit), vaikka tyttökin on vasta 9kk ja tosi kiltti vauva loppujen lopuksi.. Mitähän se uhmaikä sitten on girl_impossible.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on huono äiti fiilis ku tahtoo hermo palaa pojan kitinän takia. Pitäis vaan ite aikuisena tajuta, ettei ton ikänen tahallaan ärsytä.

 

Hyvä äiti fiilis tulee ku poika nauraa minut nähdessään ja ku muutenki saa pitää sylissä tyytyväistä lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tunnistin itseni tosi hyvin noista Mamabarban listoista!!! Oli kyllä jotenkin helpottava lukea kuinka niin monella hermot menevät kitinöihin. Tuntuu niin pahalta kun pinna napsahtaa esikoisen kanssa ja sitten huutaa (omaa pahaa oloaan ja turhautumista) 1v 8kk ikäiselle! girl_sad.gif ..ja joka kerta lupaan itselleni, että tästä lähtien hallitsen hermoni paremmin. girl_to_take_umbrage2.gif Jotenkin sitä on vielä kuvitellut, että hermojen pettäessä mä olen maailman surkein äiti ja kaikki muut äidit varmasti hallitsevat hermonsa paremmin. Eli kaiken kaikkiaan tää on ihana ketju kun saa vertaistukea sille, että meitä on muitakin huonohermoisia.

 

Mutta kaiken kaikkiaan, onneksi nuo pinnan napsahtamiset ja huonon äidin ominaisuudet jäävät kuitenkin hyvä äiti -ominaisuuksien varjoon. On ihanaa olla äiti ja omat lapset ovat niin maailman rakkaimpia! girl_dance.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alkaa tulla Huono äiti-fiiliksiä, kun mun puolivuotias on ollut hoidossa (myös yökylässä mun äidillä) jo nyt enemmän kuin niin monen vaukkarin yli vuoden ikäiset yhteensä... :girl_sigh: Lisäksi juurikin tuo jatkuva kireys ja räjähtely myös lapselle. Jaa, olikos jotain hyvääkin? No, ainakin tyttö on iloinen ja nauravainen, vilkas ja liikkuvainen lapsi, että ei sitä varmaan vielä ole pilalle pistetty. Ja rakastetaan ruttuun joka ikinen päivä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Sama juttu! Meidän poika on kuitenkin jo ollut yökylässä mummolassa ja joskus iltoja mummon hoivissa kun me ollaan siivoiltu tai käyty leffassa yms. Mun lähipiirissä tuntuu olevaan vain ja ainoastaan niitä äitejä, jotka ei uskalla jättää lasta kenenkään ulkopuolisen hoitoon vielä aikoihin, edes hetkeksi. Ei pitäis välittää muiden mielipiteistä, mutta olen ihan varma että mua pidetään paskana äitinä :girl_to_take_umbrage2:

 

Hyvä äiti-fiilis tulee ihan jo pelkästään siitä kun näen pojan olevan onnellinen ja iloinen. Ja ihan varmasti sitä halitaan joka päivä tarpeeksi ja sille jutellaan melkeen koko ajan :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^no jos huono-äiti pisteet lasketaan sen mukaan, kuinka monta kertaa lapsi on ollut isovanhempien luona hoidossa, ni mähän olen sitten aivan hirviö! Mutta mun mielestä on tärkeää että lapsi oppii tuntemaan myös niitä isovanhempiaan + että se puolitoista tuntia mummin kanssa sillä aikaa kun äiti käy jumpassa piristää sekä äitiä että lasta ü

 

Huonoksi äidiksi tunsin itseni myös silloin kun tissi ei kelvannut, vain ainoastaan pullo! Mutta nyttemmin olen ymmärtänyt ettei äidinrakkautta lasketa imetyskerroilla.

 

Hyväksi äidiksi tunnen itseni aina silloin kun teemme yhdessä lapsen kanssa jotain ja hän selvästi nauttii siitä. Tai kun otan lapseni syliin ja hän halaa minua. Ja etenkin silloin kun lapsi on ollut hoidossa ja kun tulen häntä hakemaan, lapsen silmät kirkastuvat ja hän kiljuu ilosta ja haluaa heti syliin <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ette ole huonoja äitejä, vaikka vauva olisi ollutkin hoidossa ja yökylässä. Meidän 2-vuotias ei ole kertaakaan ole ollut yökylässä, mutta johtuen siitä, että ei ole oikein ollut tarvetta. Vauvana oli mahdoton jättää, koska oli rinnasta niin riippuvainen. Olisin siis mennen tullen uskaltanut jättää äitini hoiviin, mutta tiesin, että äidille tulisi tuskaiset hetket, koska ei suostu juomaan pullosta edes pumpattua rintamaitoa saati korviketta. Sehän on itselle ja parisuhteelle vaan tosi hyvä asia, jos pääsette hyvin käymään jossain.

 

Täytyy vielä täydentää, että jumpan ja leffankin ajan lapsi oli jo vauvana hoidossa vaikka kuinka monta kertaa, että ehkä minäkin sitten olen huono äiti ja siksi tähän huono kommentoimaan. Ollaan huonoja yhdessä girl_haha.gif

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei kukaan varmasti ajattele sitä yleisesti niin. En mä ainakaan ajattele. Mä taisin mainita myös omissani sen, että tunnen itseni hyväksi äidiksi, kun tyttö on iloinen; hymyilee ja nauraa. Mutta nimenomaan mä tunnen itseni hyväksi äidiksi sillä hetkellä. Esim. imetyshän ei oo mikään hyvän äitin mittari ja silti monet on sen täällä maininnut ja mäkin voisin sanoa, että tunnen itseni hyväksi äidiksi, kun imetys on onnistunut ja onnistuu edelleen. En silti pidä niitä huonoina äiteinä, jotka korviketta antavat.

Eli ei kannata ottaa "itseensä". :) Kaikki ovat varmasti puhuneet vain henk.koht itsestään eli milloin he tuntevat itsensä hyväksi äidiksi ja sehän tässä keskustelussa taitaakin olla pääasia. girl_smile.gif Kukaan ei varmasti oo listannut asioita, joiden perusteella pitäisi muitakin huonoina/hyvinä äiteinä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mua jäi vaivaamaan mitä Remuliina oot kirjoittanut ja satuin vielä huomaamaan, että aiot profiilisikin poistaa.. Toivottavasti mä en mitenkään loukannut! girl_impossible.gif Ihan hyvällä mä tuon kommentin kirjoitin.. Oli pakko vaan sanoa, kun jäi sen verran vaivaamaan, vaikka en tiedä tuutko tänne enää lukemaan..

Edited by pinkdream

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo siis minulta unohtui oman viestin loppuun lisätä, että näillä "kriteereillä" arvioin ainoastaan omaa onnistumistani/epäonnistumista äitinä, enkä koe että mulla on mitään asiaa arvostella muita! Totta että on helppoja ja sitten vaativampia lapsia, ja se helppokin lapsi voi käyttäytyä kuin pikku peto juuri silloin kun on yleisöä ympärillä - ei se kerro äidistä tai kasvatuksesta mun mielestä yhtään mitään. Toivottavasti ei nyt minunkaan viestistä tullu sellainen kuva että vain aina hymyilevällä lapsella on hyvä äiti. Itse arvelen vain että jos olisin kauhean huono äiti tuolle luonteeltaan perusiloiselle lapselleni, niin ei se varmaan enää olisi niin perusiloinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apua, en nähnyt poistettuja tekstejä mutta tarkennan että itsekin tarkoitin nimenomaan sitä kun poika on oma iloinen itsensä. On kuitenkin niin vauvasta kiinni miten se onnellisuus näkyy ja jos esim vauvalla on kipuja niin missään nimessä iloisuudella ei voi mitata hyvää äitiä. Hyvä äitihän hoitaa lastaan mahdollisuuksiensa mukaan riippuen lapsen luonteesta ja terveydentilasta. Tiedän todellakin ettei kaikki lapset hymyile koko aikaa enkä ole ikänä ajatellut että se olisi äidistä kiinni :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huonoksi äidiksi tunnen itseni silloin, kun on tilanne että kumpikin lapsi tarvitsee jotakin, enkä voi revetä kahteen suuntaan. Vaikka tiedän, että se on oikeasti mahdotonta kenelle tahansa, niin silti koen syyllisyyttä siitä. Tuntuu pahalta kun näen esikoisen oikeasti tarvitsevan syliä ja huomiota, mutta silti en voi sitä hänelle antaa koska esim. syötän vauvaa. Tai joku muu asia toisinpäin.

 

Hyväksi äidiksi tunnen itseni silloin kun esikoinen tulee halaamaan/pussaamaan tai vauva hymyilee iloisesti nähdessään minut. Tai silloin kun esikoinen nauttii mun tekemästä ruoastatongue.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

MEITÄ ÄITEJÄ ON NIIN MONEN MOISIA JA TUNTEIDEN KIRJO NIIN SUURTA , MUTTA TOTUUS ON ETÄ JOSKUS KAIKKI TUNTEVAT ITSENSÄ HUONOKSI TAI RIITTÄMÄTTÖMÄKSI. Ihanaa kun täällä voi jakaa ajatuksia ,olla niin huono tai hyvä kuin miltä milloinkin tuntuu. Tsemppiä ja hurraa/kiitos huutoja äideille.

 

 

Uskon olevani melkolailla hyvä äiti.

Minusta kasvatus on kaiken hyvän peusta. "Maalais järjen" käyttö ja rajat!!!

 

Huonoksi äidiksi kuitenkin tunnen itseni, varsinkin silloin, kun: girl_sigh.gif Joustavakin aikataulu pettää. Hermot kiristyy. Tiuskin, tuhisen, en ennätä tai jaksa selittää lapsille miksi jokin asia on/tehdään juuri niin tai näin. girl_to_take_umbrage2.gif

(pääasiassa yritän jaksaa puhua ja kertoa lähes kaikesta, vaikka seitsemän vuotiaan kysymystulvat saavat kielen toisinaan väsymään ja solmuun.)

 

Olen huono äiti koska tämä raskaus on sotkenut unirytmini ja olen päivisin toisinaan liiankin väsynyt, enkä jaksa leikkiä ja askarrella, ulkoilu kertoja on jäänyt väliin. Olen huono äiti silloin kun iltapalana on eineksiä.

 

Tunnen suunnatonta syyllisyyttä, kun tuohdun ja tolkutan tyttärelleni asioista ja luonteenpiirteistä jotka ovat hänelle ominaisia, joille hän ei vain voi mitään. (kuuluvat tuohon ikään ja lapsuueen, jotka hän on selvästi perinyt minulta ja joista omat vanhempani huomauttelivat. En todellakaan halua siirtää seuraavalle sukupolvelle omia lapsuudesta ja vanhemmilta opittuja angsteja ja pilkun viilauksia!! )

 

Tunnen syyllisyyttä myös kun en saa järjestettyä tarpeeksi aikaa neidin kanssa kaksin, vaikka shoppailuun, leipomiseen, askarteluun/maalaamiseen, että tehdään ihan vaan jotain, jotain kahdestaan. En tiedä missä vaiheessa huomasin etääntyväni tyttärestäni ja hän minusta, niin pelottavan paljon että alkoi itkettää ja iski ikävä???girl_cry.gif

Pikku- jäppisen syntymä ja kouluun lähtö tuntuivat niin suurilta itsenäistymis askeleilta neidille, että ihmettelin missä on Äidin pikku KIRPPU???

 

HYVÄKSI äidiksi tunneni tseni silloin kun huomaan lasten, pienet mama.gif kuin suuretkin, tarpeet ja tiedän löytäneeni juuri oikeat sanat, tai saatuani suuren hellyyshalipuuskan juuri oikeaan aikaan!girl_in_love.gif

 

Hyväksi tunnen itseni koska lapset kertovat minulle vaikeatkin asiat, kuten tavaroiden vahingolliset ja tahalliset hajoamiset, riidat kaveriden kanssa tai keskenään. Koska kerromme rehellisesti puolin ja toisin tunteista ja huomioista (myös negatiivisista) Koska meillä sana on vapaa ja mielet avoimet, haukkua ei saa ja toisten tunteita täytyy huomioida, vaikka kipeätkin sanat ovat joskus tarpeen.

 

Tiedän olevani hyvä vanhempi koska olen pitänyt kiinni perhepäivästä! Tunnen olevani hyvä äiti, kun säästän, suunnittelen ja järjestän koko perheen yhteisiä, ulkoiluja, retkiä, ajan viettoja ja tekemistä, joista lapset nautivat suunnattomasti.

Olen hyvä äiti koska osaan tehdä asioita extempore ja joustan (toisinaan liikaakin!)!

 

On taivaallista kuulla: -Ompa teillä ihanat lapset ! ja oikeasti tietää, että niin on!!!

 

Kerran sain kommentin,joka hämmensi minua hieman: -Hienoa, että joku jaksaa vielä kasvattaa lapsiaan, hyvät tavat kaunistavat. Sanoja oli pieni mummo, jolle tyttäreni (OMIN PÄIN) kohteliaasti vei tippuneen pienen ostoskassin. Olin ylpeä ja häkeltynyt... eikös kaikki tee niin?

 

Maailman paras äiti tunnen olevani silloin kun lasten koko olemus säteilee riemua ja iloa (ja varsinkin kun teidän olleeni osallisena sen aikaansaamisessagirl_dance.gif ).

 

Olen hyvä äiti koska yritän ja teen parhaani, koska yritän kasvaa, oppia omista ja muiden virheistä ja koska pyrin tulemaan vieläkin paremmaksi!((haluan jonain päivänä olla superihana, mamma ja mummu))

Edited by amaryll

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huonoksi äidiksi tunnen itseni silloin, kun en jaksa kuunnella lapsen huutoa esimerkiksi masuvaivoissaan ja sanon rumasti. Tai silloin kun puhun muista ihmisistä rumasti lapsen kuullen. Tai silloin kun riitelen puolison kanssa lapsen kuullen.

 

Hyväksi äidiksi tunnen itseni suurimman osan aikaa. Iloitsen siitä, etten ole niin kiinni lapsessa että oma elämäni ja harrastukseni olisi jäänyt taka-alalle, koska se on olennaisin osa hyvää äitiyttäni. Koen itseni myös hyväksi äidiksi, koska en koe itseäni huonoksi äidiksi pienistä asioista. Silloin jaksan rakastaa rajattomasti pikkuistani, eikä se muuta tarvitse :)

Edited by wanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

lapseni on myös usein mummulassa yökylässä ja koen jokaisen kerran jälkeen syyllisyyttä, huonoa omatuntoa...ei pitäisi ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mummula on maailman paras paikka olla yökylässä, onhan mummu kasvattanut sinut/puolisosi niin siihen voi luottaa että mummu ainakin osaa! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En oikeastaan koe itseäni huonoksi äidiksi. Mulla on sellainen luontainen asenne, että olen vallan riittävän hyvä äiti tällaisenaan eikä mun pidä pyrkiä mihinkään muuhun kuin mitä olen. Koin äitiyden tosi luontaisena heti kun vauva syntyi enkä muutenkaan ollut asettanut itselleeni hirveitä vaatimuksia ja standardeja etukäteen, joten ehkä siksi näin.

 

Saatan korottaa ääntäni, saatan riidelläkin lasten kuullen, mutta en koe sen olevan huonoa äitiyttä vaan elämää joka kasvattaa lapsia myös jollain tavalla. Lasten kasvattaminen pumpulissa tai joillain täydellisillä tavoilla ja rutiineilla ei ole minusta mitään hyvää äitiyttä vaan ihan normiäitiys hyveineen ja puutteineen. Ei sillä etteikö minullakin olisi tiettyjä tarkkoja ajatuksia mitä minusta lapsuuteen ei kuulu kuulua, mutta en stressaile pikkuasioista kuten siitä onko vauvalla silitetyt vaatteet, syökö lapsi joskus einestä, jääkö joku ulkoilukerta väliin tms...

 

 

^ Mummula on maailman paras paikka olla yökylässä, onhan mummu kasvattanut sinut/puolisosi niin siihen voi luottaa että mummu ainakin osaa! wink.gif

 

hmm..se, että lapsi pysyy hengissä ei aina riitä ...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkään en ole koskaan kokenut olevani huono äiti, mutta toki jotkut asiat jäävät välillä harmittamaan. Yksi näistä on miehen kanssa äänekkäästi riitely. Onneksi lapsi ei ole koskaan tästä pelästynyt, ja aina riitojen aikana meillä molemmilla on miehen kanssa sen verran järkeä kuitenkin päässä, että lopetamme heti, jos tyttö näyttää yhtään hämmentyneeltä.

 

Olen miehellekin monta kertaa sanonut, että nyt on vihdoin löytynyt asia, jossa ihan oikeasti koen olevani erittäin hyvä, ja se on äitiys. Olen hyvä hermoinen ja rauhallinen, enkä turhaan stressaile. Mieheni käy reissutyössä, ja mielestäni olen hyvin pärjännyt pienen vauvan, koiran sekä kotitöiden kanssa yksinkin. Osaan pyytää tarvittaessa apua, ja pystyn luottamaan siihen, että muutkin (isi, isovanhemmat ja kummit) kykenevät hoitamaan lastani hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0