Suunniteltu sektio

[Sapphire]

Mulle tehtiin pelkosektio n. 8 kk sitten ja kaikki meni loistavasti. Sektion sain helposti. Onko jotain erityistä mitä haluatte siitä tietää?

[Jenny-Maria]

Mulle tehtiin pelkosektio n. 8 kk sitten ja kaikki meni loistavasti. Sektion sain helposti. Onko jotain erityistä mitä haluatte siitä tietää?

 

Itse haluaisin tietää mahdollisimman paljon "käännytyskeskusteluista", nekin taitavat vaihdella aika paljon sairaaloittain. Lähinnä mietin sitä, mitä polilla tulee vastaan, jotta sektiopäätöksen saa. Itselläni on edessä ensin kätilön kanssa keskustelu "joskus raskauden puolivälissä", muuta tarkempaa ei ole ollut tarjolla.

[Sapphire]

Käännytysyritykset vaihtelevat sairaaloittain ja lääkäreittäin. Minua ei yritetty käännyttää, koska sanoin että vaadin sektion, piste. Siihen lääkäri vain totesi, että taidan tietää ettei tänä päivänä saa pakottaa alatiesynnytykseen ja sektion saa jos niin on päättänyt. Niinpä lyötiin sektiopäivä lukkoon ja asia oli sillä selvä. Leikkaus tehdään rv 39+. Riippuu siitä mikä päivä on sairaalassa sektiopäivä. Minun sairaalassa se oli torstai ja leikkaus sovittiin 39+4. Lisäksi sovittiin, että leikataan vaikka synnytys käynnistyisi aikaisemmin. Isoimmissa sairaaloissa suunniteltuja sektioita tehdään joka arkipäivä, Hyvinkäällä torstaisin. Minullakin oli ensin keskustelu kätilön kanssa ja seuraavalla viikolla lääkärin kanssa. Ja huoli pois, jos sektion haluat se on sinulle annettava.

[Sapphire]

^ ai niin, sektiopäivä päätetään usein vasta rv 35 tienoilla, joten jos lääkärikäynti on suht aikaisin, et välttämättä saa päivää silloin heti. Ajavat sillä takaa myös sitä, jos mieli alkaa muuttumaan loppuraskaudessa. Väittävät pelon hälvenevän usein loppuraskaudessa

[Jenny-Maria]

^ ai niin, sektiopäivä päätetään usein vasta rv 35 tienoilla, joten jos lääkärikäynti on suht aikaisin, et välttämättä saa päivää silloin heti. Ajavat sillä takaa myös sitä, jos mieli alkaa muuttumaan loppuraskaudessa. Väittävät pelon hälvenevän usein loppuraskaudessa

 

Heh, tai psykoosin vahvistuvan...

 

Onhan tuo ymmärrettävää, plus alueelliset erot. Siksi pohdin tätä aikaisemmin, että tuolla omassa odotusketjussa on jo näinä päivinä sitä kätilökäyntiä, kun itselleni sitä mainostettiin "jonnekin loppusyksyyn". Toki TAYS on kuin täyteen ammuttu oikeastaan koko ajan (esikoisesta äitiyspolilla 2 vk välein käyneenä sen havaitsi hyvin), siinä mielessä ymmärrän tämän asian lykkäämisen.

[Kultimo]

Sapphire, olisi kiva kuulla vähän toipumisesta ja siitä miten kipulääkkeiden kanssa kuntoutuminen lähti käyntiin. Olitteko kauan sairaalassa ja miten nopeasti tulit kotona kuntoon, pysytit tekemääna arkiaskareita yms? Toki tää on aina hyvin yksilöllistä, tiedän. Miten nopeasti pystyit aloittamaan liikunnan?

[Sapphire]

Laitanpa kertomuksen sektiopäivästä . Osastolla piti olla 7.30. Minut vietiin omalle vuodepaikalle, jossa käskettiin odotella. Laitoin tavaroita paikoilleen ja istuskelimme miehen kanssa sängyllä. Olo oli jännittynyt ja odottava. Kätilö tuli ja kertoi että olin vuorossa ensimmäisenä. Vaihdoin sairaalavaatteet, minulle laitettiin tippaletku ja katetri. Nämä eivät tuntuneet miltään vaikka niitä etukäteen pelkäsin. Lisäksi sain jonkun litkun mikä piti juoda, jotta leikkauksessa ei tule paha olo. Sen jälkeen minut kärrättiin sängyllä leikkaussaliin. Isä jäi vielä osastolle. Itkin matkan saliin. Salissa alkoi hulina. Mua käänneltiin ja väänneltiin, kaiken maailman piuhoja yms laitettiin kiinni. Sitten tuli anestesialääkäri, joka laittoi spinaalin. Neljäs kerta osui oikeaan kohtaan. Sekään ei sattunut, pieniä sähköiskun tuntuisia nykäyksiä tuntui jaloissa. Puudutteesta tuli lämmin ja tunto hävisi.

 

Sitten tuli mies saliin, hän istui pääni takana ja piti mua kädestä kiinni. Ensimmäinen viilto tehtiin ja siitä kuuden minuutin jälkeen syntyi yhdeksän pisteen pikkuinen. Suuri paineentunne hävisi mahasta, tuli kevyt olo. Hän käärittiin ja kätilö piti vauvaa naamani vieressä ehkä viitisen minuuttia, sain pusutella vauvan poskia <3. Isä, vauva ja kätilöt lähtivät osastolle ja minua alettiin ommella kiinni. Spinaalin vaikutus alkoi heiketä, tikkaus sattui hieman. Sain kipulääkettä tipan kautta suoneen. Se helpotti, mutta ei vienyt kipua täysin. Sitten minut vietiin heräämöön. Hoitaja laittoi minulle lämpöpeiton, tärisin, mutta en kylmästä vaan spinaalista. Olo oli raukea, ihana, vaikka haavaa alkoi jo särkeä. Sain lisää lääkettä ja hoitaja tuli painamaan kohtua. Se sattui, ulisin ja itkin. Mutta se oli parissa sekunnissa ohi. Sain tietoja vauvasta heräämöön. Olin tokkurassa, väsynyt ja onnellinen. Osastolle pääsin kun varpaat liikkuivat kunnolla. Siihen meni noin puolitoista tuntia.

 

Osastolla olivat mies ja vauva sylissä. Vauva nostettiin heti rinnalle. Sain syötävää, jotain sosekeittoa ja jugurttia. Maistui taivaalliselle. Monissa paikoissa sektion jälkeen saa nestemäistä ruokaa, joissain tätä määräystä ei enää ole. Se päivä meni nopeasti, olin väsynyt ja tokkurainen ja ihmettelin sylissä nukkuvaa tuhisijaa. Lääkettä tuotiin tasaisin väliajoin, haava ei paljoa särkenyt. Illalla kuuden aikaan kätilö auttoi minut pystyyn. Nousu sattui ja oli heikko olo. Pääsin vessaan. Katetri otettiin pois. Haavaa vihloi, mutta sen kesti. Sen jälkeen takas sänkyyn. Seuraavan nousun nousin jo itse vaikka en tiedä olisiko saanut. Yösyöttöihin tarvi kätilön apua, asennon vaihtaminen ja sängyn päädyn laskeminen ei onnistunut multa yksin.

 

Seuraavana aamuna pääsin suihkuun, liikkuminen oli hidasta ja pitkävaikutteinen lääke teki olon hieman pahoinvoivaksi. Kolmantena päivänä en halunnut enää sitä ja pärjäsin kivun kanssa. Lääkkeitä toki söin, mutta en sitä "tujuimpaa". Maito nousi sunnuntaina. Kotiin pääsimme maanantai aamuna. Olisimme päässyt jo sunnuntaina, mutta vauvan vuoksi olimme maanantaihin, sokerit hieman laskivat. Kotona pärjäsin ihan burana/panadol lääkkeillä. Neljä viikkoa varoin nostamasta mitään painavaa. Mies hoiti imuroinnit. Samalla viikolla jo käppäilin ulkona vaunujen kanssa ja kuudentena päivänä poistettiin tikit. Viikon ajan söin särkylääkkeitä, estää myös tulehduksia. En muista kuinka kauan meni, ennen kuin menin jumppaan, mutta kävelylenkit sujui jo pian.

 

Sektio oli hallittu, kliininen, ei kovin kivulias ja positiivinen kokemus. Hieman tietenkin luonnoton kun verrataan alatiesynnytykseen, mutta minua se ei haitannut. Negatiivista oli anestesialääkärin hieman tympeä asenne, johtuiko pelkosektiosta, ehkä. Ja tietenkin nostelu yms kiellot hankaloitti esim kaupassa käyntiä. Jos joskus vielä joudun sektioon, menen sinne hyvillä mielin.

[Kultimo]

Kiitos paljon Sapphire!!

[Maryo]

Mulle on tehty sektio, ei tosin suunniteltu mutta omasta toipumisesta voisin hieman kertoa.

 

Sektio tehtiin aamulla kuudelta, ja heräämöstä osastolle pääsin kahdeksan jälkeen kun jalat alkoivat liikkua.

Illalla sain nousta vähän jaloittelemaan ja käydä vessassa hieman siistiytymässä, suihkuun vasta seuraavana päivänä. Ylösnouseminen tuntui jännältä - tuntui ettei uskalla suoristua kunnolla kun haavaa toki hieman kirrasi. Pissakatetrin annettiin olla yön yli paikallaan.

 

Vauva oli ensimmäisen yön hoitajilla (toivat imetykselle) mutta kaksi seuraavaa yötä ja päivää pidin kokonaan vierihoidossa, nostelin, pesin, vaipatin ja imetin ihan normaalisti. Maito nousi vasta kotona ja sairaalassa saatiin lisämaitoa, mutta se ei ollut minulle mikään ongelma Ilmeisesti haavan vuoksi kätilöt tuppasivat auttamaan vauvan rinnalle kainalon alta, mikä ainakin omasta mielestäni oli todella hankala asento imettää. Imetin siis ihan vaan sylistä ja makuultaan, eikä haava vaivannut mitenkään.

 

En muista olleeni oikeastaan ollenkaan kipeä. No, sellainen vähän murjottu olo tietty oli, mutta ei kipeä. Vauva syntyi tiistaina, ja perjantaina en enää sairaalassakaan ottanut kipulääkkeitä. Perjantaina päästiin myös kotiin. Olisinko viikon tai kahden ajan kotona satunnaisesti iltaisin ottanut särkylääkettä.

 

Aloitin normaalit askareet oikeastaan heti kotona, tietty rauhalliseen tahtiin enkä nyt toki olisi mitään sohvaa alkanut nostella, mutta muuten touhusin jokseenkin normaalisti. Ei minulle kyllä edes puhuttu mistään nostelukiellosta? Ensimmäiselle vaunulenkille (erittäin leppoinen vauhti ja matkaa noin 500m ) mentiin kun vauva oli noin viikon ikäinen. Kunto koheni siitä nopeasti.

 

Sekava sepustus mutta summa summarun; sektio itsessään meni oikein hyvin ja siitä toipuminen oli kohdallani kivutonta ja nopeaa, jonka ansiosta pääsin sitten nopeasti "jaloilleen", ja nauttimaan vauvasta ja arjesta.

[Jenny-Maria]

Pelkään ylettömästi, etten saa sektiota. Asiaa ei auttanut eräs kommentti, "TAYS:han on erittäin sektiokielteinen". En tiedä, pitäisikö mennä sinne käännytyskeskusteluun ranteet valmiiksi auki, vai mitä.

[Sapphire]

Sektio on annettava, jos sitä vaatii. Itsemääräämisoikeus on olemassa ja on ihan fakta että alatiesynnytykseen ei tänä päivänä saa pakottaa. Joissain paikoissa vaan on kovempi "käännytysyritys".

[Gabriel]

Minä en hyväksynyt alatiesynnytystä, itkien anelin toisen lapsen kohdalla sektiota.. mutta siihen ei suostuttu. Kävin pelkopolilla monta kertaa. Näin on ainakin Satksissa. Luin netistä juuri teistä jotka olitte saaneet pelkosektion ja johon olisi muka kaikilla oikeus. No ei ole ei. Kun olisin sen tiennyt en olisi hampaat irvessä ja iho verellä taistellut sektiosta, vaan olisin koittanut viimeiseen asti selviytyä ajatuksesta pakko alatiesynnytys. Synnytys käynistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi, silloinkin pyysin sektiota..ei onniatunut. Vaikka meillä joka raskaus on ollut riskiraskaus ja esikoinen syntyi hätäsektiolla.

Jälkeenpäin olen kyllä tyytyväinen eitteivät siihen sitten suostuneet, koska alatie synnytys oli upea kokemus.

 

Eli joka paikassa ei saa sektiota vaikka kuinka olisi muka oikeus. Vieppä siinä sitten sairaala käräjille... voitat varmasti juu.

[Sapphire]

Noi oli ylilääkärin kommentit... Ehkä niitä sitten mielivaltaisesti sovelletaan jossain. En ole mikään sektion ihannoija, mutta horror spartus eli synnytyspelko oikeuttaa sektion saamiseen. Kiva juttu, että sait onnistuneen alatiesynnytyksen

[Ella_]

Täällä tuli puun takaa tieto perätilasta, vaikka eilen vielä neuvolalääkäri sanoi vauvan olevan raivotarjonnassa.. Myös terveydenhoitaja ja useat eri neuvolalääkärit ovat sanoneet, että raivotarjonnassa ollaan. Menin yksityiselle ultraan hakemaan kokoarviota ja  - yllätys, yllätys - perätilassa ollaan.

 

Nyt olen ihan pihalla. En tiedä sektiosta mitään. Onko ulkokäännökseen suostuttava? Tämä poika on istunut paikoillaan, peppu syvällä, kuin tatti jo pitkään. En todellakaan usko, että kääntyisi millään ilveellä. Onnistumistodennäköisyys 30% ja ensisynnyttäjillä vielä vähemmän, 0,5% riski että vauvan sydänäänet heikkenee ja se on sektio suoralta kädeltä.

 

En tiedä mitä tehdä, minne soittaa? Joudunko jonnekin hemmetin pelkopolille, jos en ulkokäännökseen suostu? Ehdinkö saada vielä sektioajan kun näillä viikoilla ollaan? Mitä jos synnytys ehtii käynnistyä?

 

Oon aivan pihalla.

[Sapphire]

Ulkokäännökseen ei ole pakko suostua, tosin osaava lääkäri voi saada käännettyä näppärästi. Polille soitto, sektion saat perätilan vuoksi. Pelkopolille tuskin joudut. Sektioaika sovitaan muutenkin usein rv35-36 paikkeilla. Perätila vauva voi syntyä onnistuneesti myös alakautta, mutta esikoinen kun on niin antavat helposti ajan sektiolle. Alatiesynnytykseen kehoittavat jos itse olet myönteinen yrittämään.

[Fröken]

Minä soittaisin neuvolaan ja kysyisin, miten edetään. Todennäköisimmin tekevät lähetteen synnärille synnytystapa-arvioon. Itse olin vastaavassa tilanteessa oman pienen leijonani kanssa tasan vuosi sitten. Perätila todettiin joskus rv 33 paikkeilla neuvolassa, ja sitten 36+5 sain lähetteen synnärille, kun vauva ei ollut kääntynyt itsekseen. Aika tuli nopeasti, synnytystapa-arvio tehtiin jo 37+1 eli ihan parin päivän sisällä. Vauvaa ei yritetty kääntää, koska lapsivettä oli vähänlaisesti. Lapsiveden vähyys oli todennäköisesti myös perätilan syy. Minut ultrannut ja tutkinut lääkäri yritti jonkun verran käännyttää harkitsemaan perätilassa synnyttämistä, mutten suostunut menemään lantion kokoa mittaaviin kuvauksiin, vaan vaadin sektion. Ei minua minnekään pelkopolille lähetetty. Kyllä perätila on ihan riittävä syy sektion saamiselle.

 

Mulle kävi sitten loppujen lopuksi niin, etten ehtinyt suunniteltuun sektioon, kun synnytys käynnistyi suunniteltua sektiota edeltäneenä iltana. Eipä siinä mitään muuta voinut tehdä kuin mennä synnärille, jossa sitten tekivät kiireellisen sektion.

 

Tsemppiä, muistan kyllä hyvin, kuinka omakin pääni oli ihan sekaisin perätilasta.

[Ella_]

Kiitos kommenteista <3

 

Asiaa ei auta yhtään se, että sektio toimenpiteenä pelottaa. En ole ikinä ollut leikkauksessa. Pelottaa paraneminen, voiko sektion jälkeen päästä edes perhehuoneeseen? Jorvissa ei kaiketi mies saa olla edes sektiossa läsnä? Vaikuttaako sektio jotenkin suhteeseen vauvaa kohtaan, pelkään oikeasti että vaikuttaa. Entä heräämössä yksin kökkiminen? Pelottaa sektion jälkeiset kipulääkkeet, koska pelkään oksentamista ja näistä kaiketi voi tulla aika huono olo.

 

Shalala - kuinka myöhäinen sun suunniteltu sektio sitten oli, jos synnytys käynnistyi ennen sitä? Sekin pelottaa, että jos näin kävisi. Voiko siihen vaikuttaa yhtään, että tehtäisiin sektio suht aikaisin? Vauva oli nyt 2980g eli kaiketi jopa hieman keskiarvoa isompi, ei kuitenkaan jätti.

 

Tuntuu että en saa henkeä, oon niin paniikissa ja järkyttynyt tästä. Miten voi olla että neuvolassa yhteensä 3 (!!) lääkäriä sekä kaksi terkkaa on viime viikkojen aikana iloisesti todennut vauvan olevan raivotarjonnassa (vauva on ollut samassa asennossa koko ajan koska potkut tuntuu samassa kohtaa)... Menee usko koko terveydenhuoltoon On todella petetty olo. Yksityinen ultrannut lääkäri laittoi kuulemma lähetteen Jorviin, tai sanoi faksaavansa sen jo tänään. Voinko soitella siis huomenna asiasta perään? Haluaisin päästä keskustelemaan sinne tästä pian, koska pelkään synnytyksen käynnistymistä ja omien hermojen kestämistä jos en tiedä mitä tapahtuu.

[urppis]

Mulle tehtiin marraskuussa suunniteltu sektio perätilan takia nimenomaan Jorvissa. Ehkäpä jutut ei ole hirveästi muuttuneet ja mun kokemuksesta on hyötyä.

 

Jorvissa saa mies olla mukana suunnitellussa sektiossa, mutta kiireellisessä tai hätäsektiossa ei. Ulkokäännökseen ei tosiaan ole pakko suostua, eikä perätilassa varsinkaan voida pakottaa synnyttämään alateitse. Perätilaisen synnyttäminen varmasti onnistuisi jos lantio sen sallii, mutta äidiltä vaaditaan paljon enemmän yhteistyötä ja varmuutta synnytykseen. Vauvasta kun ei voida ottaa kiinni ennen hartioiden syntymistä (mahdollisesti hartioiden, tätä en enää varmaksi muista).

 

Mä joka tapauksessa halusin sektion, varsinkin kun pelkäsin vauvan jotenkin jumittuvan synnytyksessä, ja myös sen takia että halusin miehen ehdottomasti olevan paikalla syntymän hetkellä. Ulkokäännöstä yritettiin kahdesti, mutta kun ei onnistunut, menin vielä lantiokuvaukseen kun halusivat mun muuttavan mieleni. Sektiota ehdottivat viikolle 41+, mutta siinä kohtaa sitten sanoin jo tiukasti etten niin kauaa odota. Siispä sektio sovittiin seuraavan viikon alkuun.

 

Mäkään en ole ollut koskaan missään muussa operaatiossa kuin tuossa sektiossa ja se oli kieltämättä vähän pelottavaa kun ei tiennyt yhtään mitä tapahtuu ja mikä on normaalia ja mikä ei. Säikähdinkin sitä, kuinka selvästi tunsin mitä tehtiin. Sektio oli nopeasti ohi, leikkaava lääkäri todellinen ammattilainen ja kätilöt aivan mahtavia. Heräämössä olin sen kaksi tuntia, sinä aikana mies ja vauva pääsivät kerran katsomaan minua. Rinnalle sain vauvan jo leikkaussalissa, ja heräämössä uudelleen, mies sai olla vauvan kanssa koko sen ajan minkä olin heräämössä.

 

Mulle ei tullut lääkkeistä huono olo ja kun illalla pääsin vessaan, oli liikkuminen yllättävän helppoa. Kahden yön jälkeen jo pystyin itse hakemaan ruokaa, vauvan pystyin hoitamaan öisin itse, päivisin mies oli paikalla ja hoiti vaipanvaihdot, yms. Perhehuonetta meillä ei ollut, joten en tiedä onnistuuko sellaisen saaminen helposti sektion jälkeen. Toisaalta, miksipä ei onnistuisi.

 

Ja niin, en usko että suhteeseen vauvaan tuo sektio vaikutti mitenkään. Mies ja vauva kuitenkin pääsivät olemaan yhdessä, enkä ainakaan joutunut murehtimaan sen takia.

 

Jorvissa juttelin ennen sektiota kolmen lääkärin kanssa, kaikki koittivat mua ylipuhua alatiesynnytykseen, mutta mun kokemuksen mukaan ne kaikki olivat kyllä avoimia keskustelemaan asiasta. Jouduin vaan tosiaan sitten tiukasti sanomaan että en todella halua synnyttää alateitse.

 

Tulipa epämääränen pläjäys. Toivottavasti sulle jotain tuosta nyt irtosi, kysy ihmeessä jos tulee mieleen jotain!

[Fröken]

urppis kerkesi väliin kertomaan Jorvin käytännöistä, mutta tässä omaa kokemustani

 

Täälläpäin suunnitellut sektiot tehdään yleensä rv 39+0, en tiedä, olisiko voinut toivoa aikaisempaa ajankohtaa. Muistaakseni aamulla yhdeksän aikoihin olisi ollut leikkausaika, mutta vauva syntyi vähän ennen neljää yöllä. Näin jälkikäteen kun olen asiaa miettinyt, niin tuli ehkä turhan paljon rehkittyä (siivottua tms.) suunniteltua sektiota edeltävinä päivinä, kun tiesi vauvan tulevan tiettynä päivänä. Tiedä sitten, edistikö se synnytyksen käynnistymistä. Ei välttämättä.

 

Täällä mies olisi päässyt mukaan suunniteltuun sektioon, muttei kiireelliseen sektioon. Mun tapauksessa mies ei siis päässyt synnytykseen. Mullekin toi oli eka leikkaus, ja tietysti etukäteen jännitti kovasti, mutta itse kärsin tositoimissa niin kovista supistuksista, että olin aika sekaisin enkä älynnyt pelätä toimenpidettä. Olin vain niin onnellinen, kun spinaalipuudutus lopetti kivut. Älä nyt pelästy, mutta mä oksensin siinä vaiheessa, kun leikkaus saatiin valmiiksi. Mutta mun tapauksessa jouduin saliin vähän yllättäen, eikä vatsahappoja neutralisoivat lääkkeet tms. ehtineet vaikuttaa tarpeeksi, joten se oli todennäköisesti syy tuohon. Leikkauksen jälkeiset kipulääkkeet eivät mulla saaneet aikaan pahaa oloa.

 

Se pari tuntia heräämössä meni aika nopeasti. Hoitaja puhui, että mies ja vauva olisivat tulleet mua sinne katsomaan jossain vaiheessa, mutta osastolla olikin ollut sen verran kiirettä, ettei tätä pystytty toteuttamaan. Mä en koe, että sektio olisi vaikuttanut mitenkään mun ja vauvan väliseen suhteeseen. Imetyskin lähti käyntiin ihan hyvin. Lapsi on ollut täysin terve koko ensimmäisen elinvuotensa, edes kunnon flunssaa ei ole ollut. Mä toivuin leikkauksesta tosi hyvin. Jalkeille pääsin jo illalla, katetri otettiin pois seuraavana aamuna, minkä jälkeen pystyin ihan normaalisti hoitamaan vauvaa ja liikkumaan osastolla. Kotiin pääsin viiden päivän päästä. Haava kiristi vähän alkuun ja piti varoa esim. sänkyyn menemistä ja sieltä nousemista, mutta nopeasti sitä sitten vetreytyi.

 

En tiedä, olisko tuota munkaan perätilaa havaittu, ellei terkka silloin ekalla kerralla olisi ultrannut vauvan asentoa "huvin vuoksi". Ensin hänkin sanoi vauvan olevan raivotarjonnassa. Sitten tuolla myöhemmällä käynnillä oli neuvolalääkäri, joka totesi heti, että vauva on raivotarjonnassa. Vauva oli kyllä niin selkeästi perätilassa, jopa tällainen maallikkokin sen pystyi toteamaan! Onneksi ultrasi ja totesi itsekin todellisen tilanteen. Mä pääsin synnytystapa-arvion jälkeen juttelemaan sektiosta kätilön kanssa. Siellä käytiin seikkaperäisesti läpi koko toimenpide. Jos Jorvissakin on sama käytäntö, niin tuo on hyvä paikka kertoa omista ajatuksista ja peloista.

[Sapphire]

Muakin hirvitti sektio, itkin ja tärisin kun mua kärrättiin leikkaussaliin. Mutta kaikki sujui hyvin ja oli nopeasti ohi. Ja rakastuin ensisilmäyksellä vauvaani. Vajaa pari tuntia jonka olin heräämössä, meni äkkiä. Sitten pääsin jo osastolle, jossa isi ja vauva odottivat. Mulla tulee aina helposti paha olo ja tokana päivänä hieman öklötti se pitkävaikutteinen kipulääke, mutta antavat lääkettä pahoinvointiin jos tarvii. Ja heräämössä on koko ajan hoitaja, joka huolehtii sinusta ja voinnistasi

[urppis]

Niin, jäikin sanomatta, että mulla sektio oli sitten sattumalta 40+0.

 

Jorvissakin oli kätilön kanssa keskustelu synnytystapa-arvion jälkeen. Mulla se taisi olla tosin aika lyhyt, kun olin jo saanut kaivettua infoa netistä.

[Ella_]

Kiitos ihanat <3

 

Mä yritän tässä kovasti pohtia, että voisiko olla että vauva kääntyi perätilaan eilen illalla. Oli nimittäin aivan jäätävän tukala olo, luulin että oli suolistovaivoista kyse, meni tunnissa ehkä ohi.. nyt miehen kanssa pohditaan että tuntuisiko liikkeet ehkä kuitenkin tänään vähän erilaisina? Kun mietin sitä, että jos vauva olisi itsestään vasta nyt eilen illalla kääntynyt, niin ulkokäännöshän voisi sitten onnistuakin, ehkä. Äh, miten voi pää olla näin sekaisin. En osaa yhtään ajatella, kannattaako siihen lähteä vai suosiolla ottaa se sektio, joka on kuitenkin suunniteltuna niin paljon turvallisempi.

 

Mua hirvittää ajatus leikkaushaavasta kyllä siinä mielessä, että jos en pääse hoitamaan vauvaa normaalisti.. toisaalta eihän mikään takaisi normaalissakaan synnytyksessä sitä. Ja jos perhehuonetta ei saataisi, niin olisiko vauva sitten kätilöiden kanssa yöt? Jos siis en saisi itse vielä vauvaa nostella. Se ei kyllä kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta....

[urppis]

Mulla nukkui vauva vieressä siinä sängyllä, sain sitten kyllä imetettyä ihan hyvin. Jos mitään muuta tartti, niin soitin kansliasta kätilön auttamaan.

[Ella_]

Entä onko teillä tietoa, että olenko "myöhässä" tuon sektioajan buukkaamisen kanssa? Kun on kesäkin vielä. Ei nimittäin kyllä tule kuuloonkaan suunniteltu sektio yli 40+0... En todellakaan suostu ottamaan sitä riskiä, että synnytys käynnistyy ennen sektiota, vaikka tietystihän se riski aina on olemassa. Mutta tuntuu kohtuuttomalta, että siihen asti odotettaisiin. Toisaalta on jo valmiiksi sellanen olo, että ei mua tulla kuuntelemaan, vaan neuvostomeiningillä jyrätään yli joidenkin "todennäköisyyksien valossa".

[Fröken]

Myös mun vauva oli ihan koko ajan samassa huoneessa mun kanssa. Parina ekana yönä hoitaja tuli nostamaan sen imetykselle ja sen jälkeen taas takaisin omaan sänkyynsä, mutta sitten nostelin jo itse tai vauva nukkui samassa sängyssä. Yllättävän vähän haava menoa haittasi sitten loppujen lopuksi.

 

Toivottavasti pääset nyt pian sinne synnytystapa-arviointiin, niin selviäisi, onko mitään mahdollisuutta yrittää ulkokäännöstä. Ensisynnyttäjille eivät tosiaan välttämättä lähde edes yrittämään.

 

Muoks. en usko, että olet myöhässä. Musta on tosi omituista, että urppikselle on ehdotettu sektiota noinkin myöhäisillä viikoilla. Mun käsityksen mukaan suunnitellut sektiot tehdään yleensä ennen laskettua aikaa.

Edited July 17, 2013 by shalala