mari.com.au

Suunniteltu sektio

445 posts in this topic

Onnea Jenny-Maria!! Hienoa että ilman "tappelua" onnistui :)

Muoks. Ja onnea Yoshille pelkopolille!

Edited by Sama vieras

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Jenny-Maria, että asiat järjestyivät! Siis miksi pelkosektioaika oli peruttu?? En ole vähään aikaa lukenut ketjua, eli pahoittelen jos kysyn sellaista minkä olet jo selittänyt.

 

Minä kävin neuvolassa toissa viikolla ja sanoin siellä asiasta. Hoitsu kysyi heti "haluatko sektion?" johon vastasin, että ymmärrän ettei se ole vain minun tahdostani kiinni mutta jos olisin niin tahtoisin. Hän lupasi laittaa lähetteen pelkopolille.

 

Niin, varattuna oli 36+6 pelkopoliaika, mutta hyvä, että olivat sen aika oma-aloitteisesti peruneet, koska olin "mankunut" sektiota heti ensimmäisestä radipolikäynnistä lähtien ja käytännössä kyseessä on sama putiikki ja osin samat henkilöt. Pelkopolille sinänsä ei ole enää tarvetta, koska olin ilmeisesti perustellut asiani riittävän hyvin ja saanut "alustavan" sektiopäätöksen jo aiemmin, nyt sitten ihan päivämäärän muodossa.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katsotaan, miten homma menee täällä Briteissä. Ekalla kätilötapaamisella (vastannee neuvolakäyntiä) sanoin, että haluan sektion. Kätilö vastasi, että voihan sekin olla mahdollista ja lupasi kirjoittaa sen ylös. Mitä seuraavaksi tapahtuu, on mysteeri, mutta onhan tässä vielä aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kommentoin vielä tännekin, että sektio oli hieno kokemus. Ainoa miinus on haava itsessään, en ole ihan "sixpack" ja haava on esikoisesta jääneen "pussin" alla, eikä nyt parane ihan ennätysajassa. Muutoin kokemuksena erittäin hieno, lisääntymiskuviot oli mukava lopettaa tähän. Olen toipunut mallikkaasti noin yleisesti ottaen, vaikka en olekaan mikään maailman kovimmassa kunnossa oleva tapaus. Käytännössä sanoisin, että toipuminen on ollut ripeämpää kuin alatiesynnytyksestä, vaikka siitäkään ei tullut mitään dramaattisia repeämisiä tms.

 

Spinaalikutina oli aika jännä kokemus, mutta ei sekään ylitsepääsemätöntä. Kipupumppu ei ihan sopinut lopulta pirtaani (pahoinvointi), mutta selvisin hyvin kipupiikeillä ja suun kautta otettavilla n. 12 h sektiosta.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hienoa kuulla! Oikein paljon onnea Jenny-Maria! Mulla seuraava neuvola vielä ennen joulua, katsotaan mitä tällä kertaa. Ehkä se lähetekin jossain vaiheessa tulee.

 

16+4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mennyt ihan ohi Jenny-Marian synnytys. Onneksi olkoon tosi paljon, onneksi sait hyvän synnytyksen :)

Ja kiitti sun tsemppailuista näiden pelkojuttujen kans menneenä vuotena!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multakin onnittelut Jenny-Marialle ja kiitokset tsempeistä eri ketjuissa! :) Jos vielä joskus uskallan edes yrittää toista lasta ja tulen raskaaksi, niin sitten olen kyllä tässä ketjussa kirjoittelemassa...

 

Itselläni synnytys päättyi kiireelliseen sektioon ja ainakin itseni kohdalla suurimmat vaivat ovat tulleet synnytyksen alatieosuudesta (sektioon päädyttiin vasta imukuppivetojen jälkeen), vaikka sektion riskeillä aina pelotellaankin, ja itse pelkäsin sektiota ennen synnytystä jopa enemmän, kuin alatiesynnytystä. Tietysti ihan tapauskohtaista, mikä aiheuttaa ongelmia kenellekin, mutta näin mulla tässä synnytyksessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni elektiviinen sektio sekä spontaani alatiesynnytys synnytyskokemuksina. Molemmista kyllä kesti toipua suht pitkään (leikkaushaava vrs. tikkien kiristäminen, repeämät jne).
Mutta helpommaksi koin sektion (joka tehtiin sen vuoksi ettei joudettu odottamaan kohdunkaulan kypsymistä hankalan toksemian vuoksi, rv 34). Ylös vajaa vrk sektiosta jolloin kipupumppu otettiin  pois ja pari vrk buranaa+panadolia.

 

Sektiossa hankalinta oli puudutukset ja tietenkin se hapensaannin hankaluuden tunne, pahoinvointi. Ja se kohdunsupistumisen kopelointi heräämössä, järkkyä!!  Haavan ulkopuolelle jäi joku rasvalirpake joka piti laapistaa neuvoloissa ja se oli aika inhottavaa... Se mikä alatiesynnytyksen teki hankalaksi (onko se sitten off-topic mutta kerrompahan kuitenki) oli avautumisvaiheen kesto 17h ja veltto olo kovan kuumeen (40c) vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin viime viikolla Hyvinkään sairaalaan pelkopolilla juttelemassa lääkärin kanssa edellisestä synnytyksestä (meni lopulta hätäsektioon) sekä tulevasta. Lääkäri oli tosi mukava eikä vielä torpannut ollenkaan ajatusta suunnitellusta sektiosta. Jätettiin se päätös kuitenkin myöhäisemmäksi, kun nyt on kuitenkin viikkoja vasta 27+0. Mulla olisi siis kyseessä pelkosektio. Pääsen kuitenkin vielä juttelemaan kätilön kanssa (sama joka oli edell. synnytyksessä mukana) noin viikolla 30. Viikolla 36 olisi käsittääkseni sit päätöksen aika koskien sektiota/alatiesynnytystä.

 

Tällä hetkellä vaan pelkona on, että joudun synnyttämään alakautta, koska tuolla samaisella käynnillä lääkäri totesi paikkojen pehminneen ja olin ilmeisesti sormelle jo auki. Ennenaikaisen synnytyksen riski on siis olemassa. Sainkin kaksi viikkoa sairaslomaa ja kontrollikäynnin ensi viikon torstaille. Pelottaa, että jos tää nyt käynnistyy reilusti ennen aikojaan, niin mitään sektiota ei ehditä/voida tehdä.

 

Edellisestä sektiosta paranin mielestäni ihan hyvin. Mut siis nukutettiin, koska oli sen verran kiirus. Vauva syntyi 5.35 ja jaloilleni yrittivät saada jo 4h leikkauksesta! Pääsinkin sängystä ylös, mutta sen verran alkoi huimaamaan, että oli pakko palata takaisin (hgb olikin aika alhainen vielä siinä vaiheessa). Kunnolla pääsin sängystä ylös seuraavana päivänä, jolloin myös pissakatetri otettiin pois. Haava ei ollut mielestäni mitenkään erityisen kipeä, mulla ei ollut edes mitään kipupumppua käytössä vaan sain jotain kipulääkkeitä kätilön/sairaanhoitajan tuomana aina kun siltä tuntui. Sängystä ylös pääseminen oli kyllä hankalaa pari ensimmäistä viikkoa, mut muistaakseni kuukauden jälkeen alkoi helpottaa. Kaiken kaikkiaan paraneminen meni musta tosi hyvin, ja jos suunniteltuun sektioon päädytään tai sellaisen ehdin ( :D ) saamaan, niin toivon että paraneminen menisi samalla tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain ajan pelkopolille 13.2. eli parin viikon päästä. Katsotaan miten käy. Mietin tässä, miten te keillä on ollut suunniteltu sektio pelon vuoksi, oletteko kertoneet tutuille / sukulaisille synnytystavasta? Kyselen kun mulle on nyt tullut se käsitys, että moni ei ymmärrä sitä pelon suuruutta ja että se oikeasti estää alatiesynnytyksen, niin miten ihmiset suhtautuvat asiaan kun siitä kertoo..? Onko parempi vaan vältellä turhan yksityiskohtaisia kertomuksia, jotta välttyy syyllistämiseltä tai vähättelyltä myös jälkikäteen?

 

Tänään 23+4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin tätä samaa asiaa ennen lapsen syntymää paljon. Jostain syystä mä menin vaikenemisen kautta.. Muutama paras kaveri tiesi sektiosta ja mun äiti ja täti (ja äiti kertoi iskälle ja se varmaan puolelle sukua..). Miehelle vannotin ettei missään tapauksessa kerro omalle perheelleen, kun sieltä ei ymmärrystä olis löytynyt kiviäkään kääntämällä. Oltais vaan ilmoitettu  samalla tavalla lapsen syntymästä, kuin nyt ilmoitettiin kun syntyikin alakautta. Miehen sukulaiset ei ole kyselleet synnytyksestä mitään, joten heille ei myöskään jälkikäteen olisi tarvinnut sanoa sektiosta mitään. Jos olisivat kyselleet, niin olisin sanonut vaan että syntyikin sektiolla ja piste.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin sektio rakenteellisesta mutta sen verran intiimistä syystä että todellisen syyn tietävät vain aivan läheisimmät. Muille kerroin vain ettei alakautta mahtunut ja tähän mennessä kukaan ei onneksi ole kysynyt enempää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen aihetta.

 

Täällä on edessä elektiivinen sektio vauvan perätilan vuoksi. En ole missään vaiheessa katsonut tarpeelliseksi alkaa asiaa peittelemään, koska eipä siinä mitään ihmeellistä ole. Synnytys se on siinä missä alateitsekin tapahtuva synnytys. En myöskään ole halukas synnyttämään perätilassa olevaa lasta alateitse, joten näillä mennään.

 

Eniten jännittää leikkauksesta toipuminen sekä miten kotona pärjää haavan ja kivun kanssa. Ilmeisen yksilöllistä tuokin, osa paranee pikavauhtia ja toisilta ottaa hiukan kauemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin itsekin, että jos joku alkaa syytä sektioon kyselemään niin sanon vaan että ei olisi onnistunut alakautta. Sitten jos vielä jatkaa kyselyä niin sanon, etten halua tarkemmin puhua asiasta. Mulla siis päivitystä tuohon helmikuun alun tekstiin sen verran, että sektion on tulossa viikolla 39 ja myös, jos käynnistyy itsestään ennen sitä. Sektiopäivä päätetään parin viikon päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä ihmiset ovat usein hiukan tahdittomia kun vaativat (osa varmasti ajattelemattomuuttaan) syitä ja perusteita esim. sektiolle. Tärkeintähän on kuitenkin sekä syntyvän lapsen että äidin terveys, niin fyysinen kuin psyykkinenkin.

 

Meillä on sektio sovittuna ensi viikolle, toki laittavat kotiin odottelemaan spontaania alatiesynnytystä jos lapsi olisi jostain syystä ymmärtänyt kääntyä raivotarjontaan. Olen henkisesti valmistautunut leikkaukseen ja siihen, että tiedän päivän jolloin lapsi viimeistään syntyy. Olisi kyllä aikamoinen sokki "joutua"  kotiin odottelemaan mahdollisesti jopa kahdeksi viikoksi beben syntymää :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin tyttäremme viime viikolla sektiolla ja ihan hyvä mieli ko. operaatiosta jäi. Olihan se leikkaustilanne jännittävä, mutta leikkaussalihenkilökunta kertoi koko ajan mitä tehdään ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Mentiin saliin n. klo 15.15 ja vauva syntyi klo 15.34. Mua kursittiin kokoon noin puoli tuntia ja heräämössä vietin kaksi tuntia. Leikkaushaava on toki tosi kipeä, edelleen, mutta paranemaan päin.

 

Yleisarvosanaksi synnytykselle annoin yhdeksän :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko raskausajan olen ollut sitä mieltä, että sektioon suorilta tällä kertaa. Esikoinen syntyi hätäsektiolla 21 h "synnyttämisen" jälkeen ja koko touhusta jäi tosi kurja fiilis. Itse synnytys ei varsinaisesti pelota, mutten halua kokea sitä epätietoisuutta, avuttomuutta ja äänettömyyttä enää. Äänettömyydellä meinaan sitä että viime kerralta jäi tunne, ettei kukaan kuullut minua tai kysymyksiäni, asioita ei selitetty tarpeeksi selkeästi. Haluaisin, että tämä kerta olisi rauhallinen ja selkeä, ja pääsisimme vauvan kanssa samalle osastolle!

 

Nyt on alkanut ahdistamaan ajatus alatiesynnytyksestä, jos lääkärit päättävätkin, ettei tuntemukseni ole tarpeeksi vahvat, että saisin sektion :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehdään etukäteen suunniteltu sektio ensi viikolla. Syynä on esikoisen pitkittynyt synnytys (+80h) joka ei edennyt vaikka mitä koitettiin. Sektioon mentiin kiireellä ja lääkäri teki virheen kursiessaan mua kasaan, vuodin heräämössä kenenkään tietämättä lähes kaikki jäljellä olleet vereni vatsaonteloon ja alleni. Asia huomattiin viimehetkellä ja mut kärrättiin takaisin leikkaussaliin jossa suoritettiin noin 3h kestänyt korjausleikkaus kolmen kirurgin toimesta. Sieltä sitten hengityskoneessa nukutettuna teho-osastolle ja pikkuhiljaa svo:lle kahden vuorokauden jälkeen. 

Mulle jäi kurja fiilis siitä kun pakolla yritettiin saada vauvaa pihalle monta vuorokautta jonka jälkeen olikin sitten jo tosi kiire saada vauva ulos.

Sektiosta itsestään ei jäänyt paha mieli mutta lääkärin töppäilystä tietenkin jäi, tosin ihmisiähän hekin vaan ovat ja erehtyminen on inhimilistä.

Tällä kertaa odotan synnytystä innolla, koska asiat tehdään niinkuin minä haluan (ja monen lääkärin mielestä myös oikealla tavalla kun kyseessä elektiivinen sektio), kaikessa rauhassa ja mikä tärkeintä, saamme kokea toisen lapsen syntymän yhdessä mieheni kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kaikki!

 

Hyppään tähän ketjuun sillä edessä on 95% varmuudella suunniteltu sektio. Syynä sukuvikana kulkeva ahdas lantio. Omalla äidillä "tila" oli vain 8cm joten minut ja sisareni on kaikki saatettu maailmaan sektiolla silloin 80-luvulla.

 

Eilisellä lääkärikäynnillä puhuin tästä ja lääkäri mittaili minunkin lantion liian kapoiseksi. Virallinen synnytystapatutkimus tehdään minulle rv35, mutta varoitteli jo että luonnollisesti ei kokoarvionsa puolesta mahdu tulemaan. :/

 

Onneksi teillä on täällä näitä synnytyskokemuksiakin (nimenomaan sektiosynnytyksistä) niin saa hieman käsitystä nyt tästä mihinkä on joutumassa.

 

Minulla pelko on taas ehkä vähän toisensuuntainen kuin monella täällä. Pelkään että leikkauksessa käy jotain tai paraneminen on hankalaa.

 

28+1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now