mari.com.au

Suunniteltu sektio

445 posts in this topic

Hei,

 

Miten yleista on valita sektio? Vai onko sen valitseminen mahdollista ollenkaan Suomessa? Jos valitsit sektion, niin mista syysta ja yritettiinko sinua kaannyttaa perinteiseen synnytykseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on ainakin sanottu, että jos synnytyksen lähestyessä vieläkin pelottaa kovasti, niin suunniteltu sektio on mahdollinen. Ensin pitää kyllä puhua asiasta neuvolasta ja käydä pelkopolilla yms. Sain sen käsityksen, että suunniteltu sektio on viimeinen vaihtoehto (jos lapsi on normitarjonnassa) siinä tapauksessa, ettei äiti uskalla synnyttää. Saa nähdä miten nuo yrittävät tehdä mulle synnytystä ajatuksen tasolla mielekkäämmäksi... Tällä hetkellä jos saisin vapaasti valita, niin mulle lyötäisiin sektioaika kalenteriin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on sellainen kasitys, etta taalla AUssa saa valita (kun yksityiselle menee) melko vapaasti mita haluaa. Olen vasta niin "vahan" raskaana, etta en ole ehtinyt edes laakarille :) Itse haluan suunnitellun sektion monestakin eri syysta. Haluaisin mielellani kuulla kokemuksia sektion lapi kayneiltakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on tehty kaksi sektiota, viimeisin 3 viikkoa sitten. Molemmat suunniteltuja, koska kyseessä perätila. Se on kyllä minulle parempi ratkaisu ja olen onnellinen, että sektiot tehtiin. Myönnän, että pelollakin oli osansa, mutta perätila vauvan synnytyksessä enemmän riskejä, enkä halunnut, että kumpikaan vauva vahingoittuu. En olisi halunnut punkeemaan vauvaa maailmaan monia tunteja kipeänä. Ensimmäisellä kerralla minua yritettiin "käännyttää" :angry: ,mutta nyt toisella kerralla kätilö sanoi mielestäni tosi hyvin, että "äiti on se joka viime kädessä päättää kuinka synnyttää, eikä lääkäri "voi mitään". Ketään ei voi pakottaa synnyttämään alateitse eikä ketään voi pakottaa sektioon". Se rauhoitti ainakin minun mieleni. Sektiosta paraneminen on niin yksilöllistä. Minä olen toipunut tosi nopeasti ja hyvin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin toisen lapsemme suunnitellulla sektiolla. Vauva oli perätilassa ja en halunnut synnyttää alakautta. Sektion perusteeksi laitettiin synnytyspelko :) Mulla ei varsinaisesti ole synnytyspelkoa, mutta ehkä ennemminkin perätilasynnytyspelko :D

 

Mua yritettiin hieman käännyttää synnyttämään alakautta, koska vauvakin olisi hyvänkokoinen. Painoarvoa oli 3,2kg. No arvio hieman heitti ja tyttö painoi 4550g :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeksi neuvolassa kysyttiin josko olis mieli muuttunut. Heti alussa nimittäin ilmoitin että haluan sektion; yksi vammainen perheessä riittää, kiitos. Nyt tuntuu siltä, että jos vauva on suht pieni (n. 3,5 kg tai alle) ja sopivalla tarjonnalla niin voin kokeilla alakautta. Mutta jos siltä näyttää, että vauvasta tulee iso tai on esim. perätilassa niin sektio on ainoa vaihtoehto meille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska siitä saa varmuuden, että saa suunnitellun sektion? Eli koska kalenteriaika varataan? Vauvahan voi syntyä vaikka pari viikkoa etuajassa. Mitä sitten tehdään, kun äiti haluaa sektion, mutta synnytys on käynnistynyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin pitää käydä "pelkopolilla" keskustelemassa, sitten "saa" leikkausajankohdan. Mulle annettiin sektioaika noin viikolla 33. Just sen takia, ettei käynnistyisi sektio tehdään ennen laskettua-aikaa, minulle tehtiin 38+6 viikolla toinen sektioni. Ensimmäinen synnytykseni käynnistyi lapsivesien menolla, silloin leikkaus tehtiin päivystyksenä, joten silloinkaan ei ollut alatiesynnytys edessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin sektiolla, koska vauva oli perätilassa ja omalla kohdallani ei annettu edes vaihtoehdoksi alatiesynnytystä.

 

Totuushan on ettei missään Suomen sairaalassa voida ketään pakottaa alatiesynnytykseen vasten tahtoaan eli sektion saa aina loppujen lopuksi jos ei pelkopolilla ja muissa mahdollisissa keskusteluissa muuhun suostu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin kysellä tässä ketjussa, kerran otsikko nyt sopii, vaikka keskustelu on ollut vähän eri linjalla. Kysymyksiä varmaan herää lisää, mut nuo on nyt tällä hetkellä mielessä :)

 

- Mites nopeasti vauva alkoi tuntumaan omalta ja miten odotusta heräämössä jaksaa? Jotenkin ajattelen, että jos vauva syntyisi alakautta, niin siinä saisi synnytyksen palkinnoksi oman pienen rinnalle. Mut kun sektiossa vauvaa kyllä hetken pitäisi leikkauksen jälkeen nähdä, mut kunnolla vasta heräämön jälkeen.

 

- Toinen mikä pohdituttaa nyt on, kauanko teillä kesti maidon nouseminen rintoihin, kun pieni oli leikattu, milloin eka imetys onnistui? Leikkauksen jälkeen keho ei kait heti "tajua" synnyttäneensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli suunniteltu sektio perätilan takia, ei annettu muuta vaihtoehtoa kun oli liian ahdas lantio. Mun sektio tehtiin muuten vasta rv39+5, eli ei nyt kovin hyvissä ajoin. Mut kai ne aatteli että ei se etuajoissa synny, kun mulla ei vielä ollenkaan ollut ollut yhtään supistusta tai mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä.

 

Ajattelin kysellä tässä ketjussa, kerran otsikko nyt sopii, vaikka keskustelu on ollut vähän eri linjalla. Kysymyksiä varmaan herää lisää, mut nuo on nyt tällä hetkellä mielessä :)

 

- Mites nopeasti vauva alkoi tuntumaan omalta ja miten odotusta heräämössä jaksaa? Jotenkin ajattelen, että jos vauva syntyisi alakautta, niin siinä saisi synnytyksen palkinnoksi oman pienen rinnalle. Mut kun sektiossa vauvaa kyllä hetken pitäisi leikkauksen jälkeen nähdä, mut kunnolla vasta heräämön jälkeen.

 

- Toinen mikä pohdituttaa nyt on, kauanko teillä kesti maidon nouseminen rintoihin, kun pieni oli leikattu, milloin eka imetys onnistui? Leikkauksen jälkeen keho ei kait heti "tajua" synnyttäneensä.

 

Kyllä se vauva tuntui omalta heti kun sen näki. Tai olihan se tosi outo olo heräämössä, piti hokea itselleen "vitsi, meillä on poika, oikeesti!" Kun oli se koko äidiksi tulo niin käsittämätötä. En mä kyllä tiedä olisiko ollut ihan yhtä hämmentynyt olo vaikka sen olisi alakauttakin synnyttänyt, ehkä.

Ja odotus siellä heräämössä ON jokseenkin tuskaista. Lähinä mua kyllä tuskastutti se kun jalat ei liiku. Ja tietty ois kiireellä halunnut vauvan luo. Mut aika nopeesti sieltä sitten kuitenkin pääsi pois.

 

Kyllä mulla jotenkuten imetys onnistui heti kun sain vauvan rinnalle. Vaikkei etukäteen ollut pisaraakaan maitoa näkynyt. Kunnolla maito nousi kolmantena päivänä sektiosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on perätilavauva ja huomenna suunniteltu sektio. TYKSiä pitää oikein kehaista, kun pitivät itsestään selvyytenä, ettei vauvaa aleta kääntämään. Mä en olisi ikinä kyllä suostunutkaan!! Mutta toisaalta voi tuo kääntäminen olla hankalaakin, kun viikkoja mulla on jo 42.

Share this post


Link to post
Share on other sites
- Mites nopeasti vauva alkoi tuntumaan omalta ja miten odotusta heräämössä jaksaa? Jotenkin ajattelen, että jos vauva syntyisi alakautta, niin siinä saisi synnytyksen palkinnoksi oman pienen rinnalle. Mut kun sektiossa vauvaa kyllä hetken pitäisi leikkauksen jälkeen nähdä, mut kunnolla vasta heräämön jälkeen.

 

- Toinen mikä pohdituttaa nyt on, kauanko teillä kesti maidon nouseminen rintoihin, kun pieni oli leikattu, milloin eka imetys onnistui? Leikkauksen jälkeen keho ei kait heti "tajua" synnyttäneensä.

 

Hirmu moni täällä on viety sektion jälkeen heräämöön, miksi? Minut kärrättiin heti takaisin synnärille, jossa mies ja tyttö odottelivat. Kätilö näytti vauvaa leikkaussalissa, mutta syliin en saanut ottaa. Enkä tajunnut kyllä edes kysyä :rolleyes: .

 

Maito nousi kolmantena päivänä synnytyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on oma sektio takana niin voi kommentoida.

 

Heräämöön viedään, kun leikkaus on kuitenkin leikkaus ja aika monessa sairaalassa halutaan seurata potilaan vointia aika tarkasti operaation jälkeen. Jorvissa heräämöstä osastolle poispääsyyn oli ehtona se, että saa jalat itse taivutettua koukkuun.

 

Noh itselläni puudutuksen kanssa oli erittäin paljon ongelmia, käytännössä puuduin vasta heräämössä (tuo ei sit ole todellakaan yleistä, eli ei tarvitse alkaa pelätä omasta puolestaan). Ja sit jouduinkin odottelemaan osastolle pääsyä viisi tuntia, loppujen lopuksi vähän löysäsivät tosta poispääsyn rajasta, ja pääsin osastolle, kun toinen jalka meni koukkuun. Eivät tohtineet enää pidempään mua siellä pitää, kun tollainen odotus on aika ärsyttävää, varsinkin kun halusi nähdä lapsensakin jo vähitellen leikkaussalin pikasylityksen jälkeen.

 

Ja maito nousi viidentenä päivänä synnytyksestä, tosin luultavasti ei olisi noussut vielä silloinkaan, jos en olisi sähköpumpulla pumpannut maitoa kolmen tunnin välein. Aloitin pumppauksen jo sairaalassa henkilökunnan ohjeistuksesta ja kotiuduttiin sitten kaupan kautta juuri hankitun sähköpumpun kanssa.

 

Edit:

Niin joo ja vastaus ketjun alkuperäiseen kysymykseen, mulla suunnitellun sektion syitä oli perätila ja erittäin vähäinen lapsiveden määrä. Käytännössä alatiesynnytys ei olisi edes tullut kysymykseen lääkäreiden mielestä.

Edited by Muksis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Imetykseen sektio ei vaikuta, paitsi jos ei jaksa imettää. Maito nousee kun lapsi imee ja osalla siihen menee useampia päiviä. Istukan irtoaminen on se, joka käynnistää maidon nousemisen, synnytystapa ei siihen vaikuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysynkin nyt täällä, jos sattuisi olemaan joku sellainen joka on kokenut sekä hätäsektion että suunnitellun... muutkin kyllä voivat vastata.

 

Eli esikoiseni syntyi hätäsektiolla ja tämän vaikeahkon synnytyksen jälkeen kätilö sanoi, että minulle tulevaisuudessa paras tapa olisi varmaan suunniteltu sektio (paikat on ahtaat).

 

Toipumisesta siis: kuinka nopeasti olette toipuneet suunnitellusta sektiosta? Mulla meni 2 kk hätäsektiosta toipumiseen ja vieläkin välillä kipuja tuntuu... Se oli kaikista karmeinta koko hommassa ja vauvankin hoitaminen oli vaikeaa...

Edited by Neiti.Aurinko

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toipumisesta siis: kuinka nopeasti olette toipuneet suunnitellusta sektiosta? Mulla meni 2 kk hätäsektiosta toipumiseen ja vieläkin välillä kipuja tuntuu... Se oli kaikista karmeinta koko hommassa ja vauvankin hoitaminen oli vaikeaa...

 

Tehtiinkö sulle viilto vaakasuoraan vai pystyyn? Pystyviilto paranee huonosti ja sitä käytetäänkin kai vain hätäsektioissa. Itselleni tehtiin hätäsektio, mutta viilto tuli kuitenkin vaakasuoraan. Missään vaiheessa kipu ei ollut sietämätöntä, mutta se edellytti ekan vuorokauden aikana riittävää särkylääkitystä. Kuudentena päivänä leikkauksen jälkeen en ottanut enää buranaa, sillä en ollut enää kipeä. Buranalla sai kivut pois hyvin, joten ne eivät tainneet olla niin mahdottomia.

 

Itselläni vaikeinta oli uskaltaa hoitaa vauvaa, joten mies hoiti pitkälti sairaalassa ekan vuorokauden aikana, sen jälkeen uskaltauduin itsekin nostelemaan vauvaa. Vauvan ollessa 10 päivää vanha kävin ostamassa itselleni vaatteita ja imetysliivien sovitus oli kyllä aika rankkaa. Suosittelenkin ostamaan imetysliivit ja muut tarpeet etukäteen, harmitti ihan vietävästi ostella niitä vielä puolikuntoisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin kiireellinen sektio kun vauvan pää ei ponnistuksista huolimatta lähtenyt laskeutumaan. Mä söin vähän särkylääkkeitä 6 päivää leikkauksen jälkeen. Sairaalassa eniten kipua aiheutti mahaan jäänyt ilma, ei niinkään haava. Kun tikit poistettiin niin kipuilukin väheni. Nyt tosin 1,5 viikkoo myöhemmin haava aristaa, en tiedä sitten johtuuko siitä kun viikonloppuna tein äkkinäisen liikkeen vai noista haavaa tukevista teipeistä. Joka tapauksessa pärjään ihan hyvin ilman lääkkeitä.

 

Mies nosteli vauvaa rinnalle laitoksella pari päivää. Sitten oon nostellu itse.

 

Tosta imetysliivien ostamisesta. Mä ostin parit, joista toiset on sopivat ja toiset pienet. Jos olisin ostanu ohjeiden mukaan liivejä enemmänkin ennen synnytystä, mulla olis nyt kasa liian pieniä liivejä. En millään arvannu että nää kasvaa NÄIN paljon. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin suunniteltu sektio viikolla 39+3 perätilan ja hivenen liian (perätilasynnytystä ajatellen) ahtaan lantion vuoksi. Sain pitää poikaa vasta osastolla sitä ennen näyttivät vilaukselta ja antoivat vähän haistaa rintaa heräämössä.

 

Mulla meni heräämössä varmaan n. kolme tuntia kun kohtu ei heti alkanut supistumaan. Kivuliain homma oli tuo kohdun paineleminen viiden minuutin välein. Puudutus oli aika täsmäpuudutus kun varvas alkoi liikkumaan heti kun menin heräämöön ja leikkauksen loppuvaiheessakin sanoin että vähän niin kuin tuo tuntuma alkais jo muuttumaan, mut sanoivat että menee enää pari minuuttia.

 

Mulla varmaan vähän hidasti toipumisen alkua kun menetin verta vähän yli litran ja joutuivat pari pussia laittamaan ja sitten vielä tulehdusarvot nousi muutama päivä leikkauksen jälkeen. Olin sairaalassa viikon kun mulla oli sellasta omituista kipua oikealla puolella ja seisominen oli sen verran vaikeeta että en kunnolla jaksanut hoitaa vauvaa. Mutta heti kun pääsin kotiin niin oli aivan eri olo ja särkylääkkeitäkään en monena päivänä kotona enää ottanu ja kävelyllekin lähdin jo aika pian. Sitten toipuminen oli mun mielestä tosi nopeeta, joka päivä huoamasi olon parantuneen. :)

 

Vaikeintahan tuossa hommassa oli aina sängystä nousu ja takasi tulo samoin kuin imetys kyljellään. Vauvalle laitetun lonkkalastan vuoksi rupesin kuitenkin imettään jo neljännestä päivästä alkaen istullaan joka oli paljon parempi tuon kivunkin takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tehtiinkö sulle viilto vaakasuoraan vai pystyyn? Pystyviilto paranee huonosti ja sitä käytetäänkin kai vain hätäsektioissa. Itselleni tehtiin hätäsektio, mutta viilto tuli kuitenkin vaakasuoraan. Missään vaiheessa kipu ei ollut sietämätöntä, mutta se edellytti ekan vuorokauden aikana riittävää särkylääkitystä. Kuudentena päivänä leikkauksen jälkeen en ottanut enää buranaa, sillä en ollut enää kipeä. Buranalla sai kivut pois hyvin, joten ne eivät tainneet olla niin mahdottomia.

 

 

Mäkin olin onnekas ja sain vaakasuoran viillon. Minut leikannut lääkäri sanoi suoraan, että hän pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään aina vaakaviillon jos vaan pystyy, jotta tulisi mahd.vähän kosmeettisia haittoja. Sinänsä hienosti ajateltu lääkäriltä; varsinkin kun tuo mun sektio oli tosi hätäinen tapahtuma...

Mä kieltäydyin Buranasta vissiin 4:n päivän jälkeen, johtuen siitä että oon aika immuuni särkylääkkeille kun oon pienen ikäni menkkakipuihin niitä joutunut popsimaan. Luulen kuitenkin, että tuo toipuminen kesti ihan muista syistä, esim. just liikkuminen oli vaikeeta, vaunulenkitkin ihan mahdoton ajatus.

 

Vaikkei kakkonen todellakaan oo vielä suunnitelmissa niin silti kovasti pohdin alatiesynnytyksen ja suunn.sektion välillä kun haluaisin niin kovasti synnyttää alateitse.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Totuushan on ettei missään Suomen sairaalassa voida ketään pakottaa alatiesynnytykseen vasten tahtoaan eli sektion saa aina loppujen lopuksi jos ei pelkopolilla ja muissa mahdollisissa keskusteluissa muuhun suostu.

 

Tämä on onneksi totta! Näin minulle sanottiin lääkärissä, kun kerroin olevani huolissani asiasta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on tehty 3 sektiota, ensimmäinen oli hätäsektio, toisella kertaa olisin saanut synnyttää alakautta jos ollut tulossa mutta sektiolla tyttö tuli maailmaan. Kolmannella kerralla ei edes mietitty synnytystapaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Viimeksi neuvolassa kysyttiin josko olis mieli muuttunut. Heti alussa nimittäin ilmoitin että haluan sektion; yksi vammainen perheessä riittää, kiitos.

 

Näin mullakin :) Ja sektiolla syntyi.

 

Ajattelin kysellä tässä ketjussa, kerran otsikko nyt sopii, vaikka keskustelu on ollut vähän eri linjalla. Kysymyksiä varmaan herää lisää, mut nuo on nyt tällä hetkellä mielessä :)

 

- Mites nopeasti vauva alkoi tuntumaan omalta ja miten odotusta heräämössä jaksaa? Jotenkin ajattelen, että jos vauva syntyisi alakautta, niin siinä saisi synnytyksen palkinnoksi oman pienen rinnalle. Mut kun sektiossa vauvaa kyllä hetken pitäisi leikkauksen jälkeen nähdä, mut kunnolla vasta heräämön jälkeen.

 

- Toinen mikä pohdituttaa nyt on, kauanko teillä kesti maidon nouseminen rintoihin, kun pieni oli leikattu, milloin eka imetys onnistui? Leikkauksen jälkeen keho ei kait heti "tajua" synnyttäneensä.

 

No kyllähän se heti omalta tuntui, miksei ois tuntunu. Ja tosiaan hetkeksi sain rinnalle salissa ja sitten menin heräämään ja vauva isin kanssa osastolle odottelemaan mua. Siellä olivat kenguruhoitoilleet ennen kun tulin takaisin <3

 

OIsko maito noussut kotiinlähtöpaivänä, eli neljäntenä päivänä. Eka imetys oli sitten kun olin tullut osastolle. Sektiolla leikattua vauvaa imetin pidempään kun muita.

Share this post


Link to post
Share on other sites
...Mut kun sektiossa vauvaa kyllä hetken pitäisi leikkauksen jälkeen nähdä, mut kunnolla vasta heräämön jälkeen.

 

 

Hirmu moni täällä on viety sektion jälkeen heräämöön, miksi? Minut kärrättiin heti takaisin synnärille, jossa mies ja tyttö odottelivat. Kätilö näytti vauvaa leikkaussalissa, mutta syliin en saanut ottaa.

 

 

Heräämöön viedään, kun leikkaus on kuitenkin leikkaus ja aika monessa sairaalassa halutaan seurata potilaan vointia aika tarkasti operaation jälkeen. Jorvissa heräämöstä osastolle poispääsyyn oli ehtona se, että saa jalat itse taivutettua koukkuun.

 

 

Taitaa olla hyvin sairaalakohtaista tämä heräämö-käytäntö johtuen varmaankin tila- ja henkilökuntajärjestelyistä... mutta ainakin Tays:ssa sektio-äidit pääsevät heti leikkauksen jälkeen synnärin tarkkailuhuoneeseen isän ja vauvan kanssa "odottelemaan jalkoja" ja tämä jalkojen liikkuminen on sitten kriteerinä sille, että perhe pääsee vauvan kanssa vuodeosastolle. Heräämöön sektio-äiti viedään ainoastaan silloin, jos leikkauksessa on ollut jotain ongelmia, esim. puudutuksen kanssa, vuotoa normaalia runsaammin tms. tai äidillä on insuliini-hoitoinen diabetes tai raskausmyrkytys. Näissä tapauksissa anestesialääkäri tekee päätöksen onko heräämöseurannalle tarvetta.

Edited by Pinja Mii

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now