Suunniteltu sektio

[Sumu]

Olen Sumu ja pelkään sektiota. Oikeasti. Niin ja aika paljon.

Pelkkä tämän ketjun lukeminen sai paniikin aikaiseksi ja onnistuin saamaan itseni aika isoille kierroksille. Asiaa ei helpota yhtään puhjennut radi.

Henkisesti olen varautunut jos on vaikka suunniteltu sektio, mutta viime viikolla tajusin/muistin miten suunniteltu sektio etenee.

En pelkää alatiesynnytystä, mutta sektio taas. Mielikuvissa maataan selällään leikkauspöydällä hereillä ja tiedostaen mitä tapahtuu ja koska, niin ja maha on auki kuin kirjan kannet.

[Tiikeriemo76]

^

Sumu, onneksi raskausdiabetes ei tarkoita läheskään aina sektiota. Mulla on ollut esikoisesta ruokavaliohoitoinen radi, ja pojilta insuliinihoitoinen radi. Kaikki on olleet alta 4kg, mutta synnytykset on käynnistetty 38 viikon tuntumassa. Eli jos vaan tilanne sallii ja synnytys lähtee käyntiin käynnistyksellä on se alatiesynnytyskin ihan realistinen vaihtoehto.

Tälläkin kerralla olen menossa parin viikon sisällä käynnistykseen. Ensi viikolla jo arvotaan päivää. Ainahan se jännittää, mutta synnytystä ei voi kuitenkaan etukäteen suunnitella, pakko mennä tilanteen vaatimalla tavalla.

 

Tseppiä

[Guest aggis]

Miten lähelle laskettua aikaa teillä on suunnitellut sektiot ajoitettu?

[hanukas]

Olettaisin, että mahd.lähelle tuota laskettua aikaa. Oma suunniteltu sektioni sovittiin viikolle 39+1. Tosin toisin kävi, ja pikkuneiti tahtoi ulos jo 37 viikolla...

[Lara]

Mun sektioni on tehty rv, 39+3 ja 39+0. Pääsääntöisesti sektio pyritään tekemään ymmärtääkseni viikkoa ennen laskettua aikaa.

Edited January 20, 2011 by Lara

[Nat]

ihan vaan uteliaisuuttani tulin kurkkimaan.... tällä viimeisellä sivulla oli pari kyssäriäkin joihin osaan vastata, joten tässä tulee.

 

anestesialääkäri on tyypillisesti salissa siihen asti kunnes vauva on syntynyt. Sen jälkeen välitöntä paikalla oloa ei yleensä tarvita, joten narkkari lähtee toisaalle (meillä kun tyypillisesti on yhtä aikaa hommia 2-3 salissa vähintäänkin). Sektio on käytännössä niitä ainoita rutiinileikkauksia joissa ane on paikalla leikkauksen alkaessa. Kun potilasmäärä on puolittunut, vauvalla on kaikki kunnossa ja äidin tilanne on stabiloitunut, jää anestesiahoitaja seuraamaan anestesian kulkua yksin ja tarvittaessa sitten soittaa lääkärin paikalle.

 

kutina johtuu opiaatista (yleensä fentanyyli tai sufentaniili) jota spinaalipuudutteen sekaan laitetaan. Kaikki eivät toki tätä käytä, puuduttavat vain tavallisella puudutteella, mutta itse esim. fentanyyliä käytän koska se potentoi puudutetta ja näin saadaan pienemmällä puudutemäärällä pitempi vaikutusaika. Tuo kutina on siis spinaali/epiduraalitilaan ruiskutetun opiaatin sivuvaikutus. Kyse ei ole allergiasta vaan vain erittäin tavallisesta vaikutuksesta, jopa lähes ominaisuudesta.

[Minnie]

Kävin vähän lueskelemassa, esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja nyt tämä toinen syntyy rv 39+0 suunnitellulla sektiolla. Edellisestä synnytyksestä jäi niin pahat pelot, että päädyttiin sektioon suoraan. Iso vauva tulossa ja viimeeksi käynnistellyssä synnytyksessä meni kaikki pieleen, niin en uskalla lähteä toista kertaa yrittämään. Positiivisin mielin olen parin päivän päästä menossa sektioon, mutta onhan se iso leikkaus ja en voi kieltää etteikö yhtään jännittäisi.

[Guest aggis]

Saitteko käyttää kännykkää sektion jälkeen? Viimeksi ainakin se kipupumppu esti kännyn käytön seuraavan vrk ajan... Tosi tärkee tieto tämäkin. Noh kuhan mietin...

[jokipaltio]

^Mä sain ainakin käyttää, ei ollut kylläkään mitään pumppua. Lääkkeet vedin ihan nappeina.

[Kamilla]

Sain käyttää osastolla, heräämössäkin saattoi olla känny, ainakin miehen kännystä katsottiin kuvia vauvasta ja taisin soittaa isovanhemmillekin. Ei se mun kipupumppu ainakaan mikään erityisen high tech -vehje ollut, semmoinen yksinkertainen ruiskupumppu vaan

[Jaimee]

Mä en saanut käyttää kännykkää ennen kuin puoli vuorokautta sektion jälkeen kun se pumppu otettiin pois. Ei mullakaan mikään high tech -pumppu ollut, ei ollut sellainen mistä sai itse säädellä sitä lääkkeen määrää tmv.

 

Ärsytti.

[Anis]

Tästä aiheesta oli keskustelua eräiden sairaanhoitajien kesken. Mä en saanut sektion jälkeen käyttää kännyä, mutta mun serkku joka on sairaanhoitaja samaisessa sairaalassa ihmetteli että miks ei saa käyttää kun niiden osastolla saa käyttää kännykkää kaikissa kipupumppumalleissa. Eli siis sairaalan sisällä on erikäytäntöjä riippuen siitä millä osastolla on.

[katzi]

Kaksi suunniteltua sektiota takana, molemmat tehty perätilan takia ja KYS:ssa.

Eka kerralla (9/06) ei saanut olla känny päällä kipupumpun aikana, mutta nyt toisella kerralla (1/11) sai olla! ja sama pumpputyyppi oli molemmilla kerroilla.

[suskin]

Etsiskelin pitkään oikeaa osastoa tälle kysymykselle...

 

Vaikuttaako välilevyn pullistuma jotenkin epiduraalin antamiseen? Esikon jälkeen sanottiin että seuraava syntyy suunnitellulla sektiolla ja ehdin hankkia itselleni tämän kammottavan selkävaivan.

[Nat]

Riippuu siitä millä alueella pullistuma on. Sektio tehdään tyypillisesti spinaalipuudutuksella ja se taas yleisimmin laitetaan lannerangan alueelta välistä L3-4. Myös epiduraali olisi tuosta samasta välistä tai väliä ylempää. Mikäli pullistuma ei aiheuta sulle jalkaoireita (puutumista, tunnottomuutta, särkyjä tai ihan osittaista halvausta tiettyjen hermojen alueella) niin se ei yleensä este puudutuksille ole. Ja mikäli noita oireita on, niin ihan ehdotonei vasta-aihe puudutukselle ole silloinkaan. Suosittelen että kun kuitenkin olet yhteydessä äitipolille ennen sektiota, niin pydät sitten että sieltä tekevät hyvissä ajoin sieltä sinusta anestesiakonsultaation. Todennäköisesti tekevät sen automaattisesti kun selkävaivastasi kerrot, mutta kannattaa varmistaa. Tuolloin saat kerralla selkeän suunnitelman anestesiaan joka on hyvissä ajoin läpi mietitty.

 

 

[suskin]

Tuhannet kiitokset Nat!

 

Pullistuman tarkka paikka ei ole vielä tiedossa, mutta vaivakin on aika uusi. Toistaiseksi säryt on vain selässä ja lonkassa, eli tilanne ei ole pahin mahdollinen.

 

Kylläpä helpotti tietää ettei tätä asiaa kannata kauheasti stressata. Mua kun on muutenkin peloteltu mm. henkeä uhkaavalla verenvuodolla enkä kaipaa lisästressiä. Vaikka voihan tässä tapahtua vielä ihan mitä vaan...

Edited March 6, 2011 by suskin

[ötökkä2011]

Hei,

kaipailisin kokemuksia elektiivisestä sektiosta. Itsellä on edessä sellainen keskiviikkona 20.4.2011.

 

Miten meni?

Kuinka nopeasti siitä parantuu?

Kuinka imetys lähti käyntiin?

Mikä oli leikkauksessa lääkkeenä vai nukutettiinko? (tuliko lääkkeistä sivuvaikutuksia)

Mikä oli vauvan vointi sektion jälkeen?

Isän kokemukset sektiosta?

 

 

[Kndr]

Tuolta löytyy ketjun verran kokemuksia: suunniteltu sektio

[Lara]

Mä voin kaksi elektiivistä sektiota läpikäyneenä vastata tähänkin.

 

Miten meni?

 

Mulla meni todella hyvin molemmat leikkaukset. Ei ollut suurempia ongelmia, ensimmäisellä kerralla kohtu ei meinannut lähteä supistumaan ennen kuin auttoivat tipalla ja toisella kertaa puudutus nousi tosi ylös aiheuttaen sen, että en uskaltanut ottaa vauvaan rinnalleni heti syntymän jälkeen. En luottanut käsiini, tuntuivat sen verran puutuneilta.

 

Kuinka nopeasti siitä parantuu?

 

Tämä on todella yksilöllistä, toiset nousevat samana päivänä jalkeille ja toiset ovat vuoteenomana viikon. Itse kuulun ensimmäisiin. Kuopuksemme syntyi aamupäivällä ja illalla nousin sängystä, kävelin vessaan ja pesin hampaat. Seuraavana aamuna menin suihkuun itse. Tasan kaksi vuorokautta syntymästä olimme jo matkalla kotiin. Olen molemmilla kerroilla syönyt ihan kuurina särkylääkkeitä ensimmäiset pari viikkoa, näin olen pystynyt toimimaan ja liikkuminen puolestaan edistää paranemista. Toki pitää ottaa rauhallisesti, välttää nosteluja ja käydä sänkyyn sekä nousta sieltä kyljen kautta, että kudokset saavat rauhassa parantua. Olen suihkutellut haavaa kahdesti päivässä ensimmäisen kuukauden ajan ja ilmakylvettänyt sitä. Molempien sektioiden jälkeen on siinä parin kuukauden kohdalla tuntunut siltä ettei mitään leikkausta ole koskaan tehtykään.

 

Kuinka imetys lähti käyntiin?

 

Ei lähtenyt kummankaan pojan kohdalla, mutta ei johtunut sektiosta vaan vauvojen kireistä kielijänteistä.

 

Mikä oli leikkauksessa lääkkeenä vai nukutettiinko? (tuliko lääkkeistä sivuvaikutuksia)

 

Molemmat sektiot tehtiin puudutuksessa, ensimmäinen spinaali-epiduraali -yhdistelmällä ja toinen spinaalilla. Puudutus ei ole tuntunut pientä puudutuspiikin pistosta lukuunottamatta miltään, helppo homma. Itselläni jostain syystä puutuminen tapahtuu todella nopeasti ja häviääkin vastaavasti nopsaan. Ensimmäisessä sektiossa lisättiin lääkettä, toisessa homma oli valmis juuri silloin, kun alkoi tuntua epämukavalta. Jalka jo liikkui, kun kärräsivät heräämöön ja nopeasti pääsin sieltä pois. Tuo ei minusta ollut siis mitenkään kauheaa tms. sillä tiesin saavani kyllä lisää puudutetta, jos sitä tarvitaan. Ensimmäisellä kerralla heräämössä tuli kauhea horkka ja toisella kerralla kutina kasvoihin. Molemmat jotain reaktioita puudutusaineeseen ja sen poistumiseen.

 

Mikä oli vauvan vointi sektion jälkeen?

 

Molemmat pojat ovat olleet kymmenen pisteen poikia ja voineet mainiosti. Huutaneet jo ennen kuin olen ehtinyt heidät edes nähdä.

 

Isän kokemukset sektiosta?

 

Mieheni on kokenut molemmat kerrat positiivisina. Ensimmäinen sektio tapahtui Naistenklinikalla ja siellä mies sai leikata symbolisesti vauvan napanuoran ja olla mukanani salissa valmisteluiden ajan. Toinen sektio Kätilöopistolla meni ilman noita, mutta molemmilla kerroilla mies on kylvettänyt vauvan ja pitänyt häntä paitansa alla ihoa vasten sen aikaa, kun minä olen ollut heräämössä. Isän tuki on mielestäni todella tärkeää jo sen vuoksi, että äiti tarvitsee leikkauksen jälkeen apua. Onhan se iso operaatio, vaikka siitä toipuisi miten helposti ja nopeasti.

 

 

Mun täytyy tähän loppuun vielä todeta, että itselläni sektio on ollut se toivottu synnytystapa, olen ollut motivoitunut siihen ja tiennyt mitä on edessä, tämän vuoksi uskoakseni myös toipumisaika on ollut lyhyt ja helppo. Joku toinen saattaisi nähdä asiat vähemmän positiivisessa valossa, minulla kaikki meni ihan nappiin ja olen hirmu tyytyväinen.

Edited April 18, 2011 by Lara

[ötökkä2011]

Lara:kiitos tosi paljon kokemuksistasi ja että jaoit ne kansamme.

 

Itseä vähän jännittää kuinka menee kun takana on vain alatiesynnytys tätä ennen.

Toivon myös että parantuisin mahdollisimman nopeasti,mutta ei sekään maailmaa kaada jos joutuu turvautumaan toisten apuun pidempään.

[Holley]

Mulla on hyvin samanlainen kokemus elektiivisestä sektiosta kuin Laralla.

Kaikki meni kertakaikkisen hienosti. Imetyskin lähti ihan ok sujumaan, vaikka aluksi meilläkin oli otteen kanssa ongelmia ja sitä vaikeuttivat vielä enemmän maidonnoususta pinkeät rinnat. Sektion on minun tapani synnyttää tulevaisuudessakin.

[Viviz]

Kipupumpusta - Mä sain kyllä käyttää kännykkää ja oli meillä läppärikin siinä viereisen sängyn pöydällä.

 

Sektio oli mulla suunniteltu perätilan takia ja tehtiin 39+3.Automatkalla sairaalaan vähän jännitti mutta yllättävän vähän ottaen huomioon kuinka jännitän asioita yleensä.

 

Kun saavuttiin tapahtumapaikalle aamulla tuli kätilö+opiskelija viemään meidät omaan huoneeseen.Siellä sitten kiskoin ison mahani kanssa tukisukkia jalkaan (olipahan homma saada ne jalkaan) ja sitten kätilö valmisteli ja laittoi katetrin.Jännitin sitä mutta ei se tuntunut missään,enemmän sattuu mun mielestä kun itikka pistää.Siinä olikin sit jo leikkauspaita päällä ja odoteltiin sängyssä kaikki 5min kun tulikin jo kutsu saliin.

 

Salin ulkopuolelle tuli hoitsu laittamaan katetrin (tämä tuntui itikanpistolta mutta ei sitä kivuksi voi sanoa) ja laittoivat nesteytyksen valumaan.Anestesialääkäri tuli juttelemaan ja kyseli kaikenlaista.Joku hoitaja kysyy tarviiko mua kääntää kun makoilen selälläni ison mahani kanssa,ei tarvitse vastaan,ei mulla oo paha olla tässä ollenkaan.Mies on viety laittamaan takit ja tossut päälleen.

 

Sit tulikin jo kutsu saliin.Hiiop,ja mut avitettiin leikkauspöydälle.Piuhaa ja mittaria laitettiin sinne ja tänne ja sitten tulikin jo anestesialääkäri ja mut kipattiin kyljelleen.Hoitsu käskee kyyristymään enemmän,sanon että odota hetki ja nostan mahani polveni päälle ja kyyristelen minkä vaan voi.Sit katookin jo tunto jaloista ja mua asetellaan valmiiksi.Ihmettelen että oliko se spinaalipuuduttus ja pisto siinä,siis se pienen pieni nippaisu.Juu,oli.Aivan turhaan sitäkin jännitin.

 

Sit saapukin jo mies ja se tulee istumaan pään viereen.Sanon että kurkkisi liinaan taakse mitä tapahtuu,ei suostu.Sanoin että nosta kameraa edes sen verran että räpsii kuvia kun mua auotaan.Ei suostu siihenkään.Anestesiahoitaja kyselee onko kaikki ok,vastaan että ei voisi paremmin olla.Jalkoja tekee mieli kovasti liikuttaa mutta hillitsen itseni koska tiedän että ei ne liiku mihinkään joten turha yrittääkään.Sitten totean että mua taidetaan jo availla johon kuulen vastauksen että kyllä ja ei enään kauaa kestä kun pieni syntyy.Kuulen leikkausinstrumenttien kilinää ja toteankin että kuulostaa siltä kuin veitsi ja haarukka osuisi yhteen.Sitten kuuluukin jo rääkäisy ja hetken päästä nostetaan puhdas vauva verhon takaa näytille,hetken päästä vauva tuodaankin jo näytille ja pussattavaksi.Hoitaja jolle aiemmin on uskottu kamera räpsii kuvia minkä kerkiää.Kätilö sanoo vievänsä vauvan puntarille ja kysyy haluaako isä tulla mukaan,hoputan menemään perään ettei kukaan vie vauvaa.

 

Jossain välissä iskä tulee kameraakin hakemaan ja räpsii pyynnöstäni kuvia lisää.Sitten tuore iskä,vauva ja kätilö lähtevät toiselle osastolle käymään.Oon malttamaton ja juttelen niitä näitä lääkäreiden ja hoitajien kanssa,puoli tuntia on kuin ikuisuus.Toisaalta,ihana vielä hetki olla rauhassa ja miettiä tätä kaikkea.Viimeinen hetki olla ihan yksin ennenkuin vastuu alkaa.Lääkäri saa mut valmiiksi ja tulee juttelemaan että tiesinkö endometrioosista,joo,kyllä.Toivottelee vielä onnea ja mut kipataan toiselle sängylle.

 

Sitten heräämöön ihmettelemään valkoista kattoa.Hoitaja tulee ja tuo jonkinlaisen lämpöpeiton.Ihana,tälläisen haluan kotiinkin.Pikkuhiljaa alkaa varpaat ilmoittelemaan olemassaolostaan ja hoitaja käykin välillä kyselemässä vointia.Kaikki hyvin edelleen.Tunto on jo polvissa asti ja pystyn jotenkuten liikuttelemaan koipiani.Anestesialääkäri piipataan paikalle.Iskä,vauva ja kätilökin saapuvat paikalle ja on ensi-imetyksen paikka.Vauva nappaa kiinni kuin imukuppi joka lasiin laitetaan.Siinä se nyt on.Anestesialääkäri tulee katsomaan jalkojeni heiluttelua ja antaakin luvan mennä osastolle uutta elämää opettelemaan.

 

Leikkauksen jälkeisinä parina päivänä pillereitä menee kipupumpun lisäksi ja toisena päivänä näkyy tähtiä kun liikkeelle ja ylös yritän mutta mitä nopeammin pääsen ylös,sitä paremmin olokin kohenee.

 

Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus,mikäli leikkauksesta edes niin voi sanoa.

 

 

[Pomppis]

Minullakin edessä elektiivinen sektio ja uskon että siitä itsellenikin jää hyvä kokemus.

[Guest Himmuli]

Mulla tehtiin molemmat hätäsektiot puudutuksessa. Eka -06 rv29+5 ja toinen -08 rv42+2, nyt kolmannen kohdalla todennäköisesti suunniteltu sektio jos ei tuu mitään ihmeitä.

[myy73]

Minulla edessä suunniteltu sektio ja pelottaa niin vietävästi. Takana kolme alatiesynnytystä, jotka ei ihan helppoja nekään, mutta ajatus menee tässä vaiheessa niin, että niistä sentään tietää mitä tuleman pitää ja millaista toipuminen on, kun taas sektion riskilistoja lukeneena ei osaa kuin panikoida. Mua pelottaa että kuolen siihen. Saan keuhkoveritulpan ja tulee hallitsematon verenvuoto ja vauva saa viiltoja ja haava tulehtuu ja siihen iskee sairaalabakteeri...en pysty hoitamaan lasta enkä näitä nykyisiäkään ja joudun sairaalaan viikkokausiksi. Lääkäri mokaa ja leikkaa virtsarakon auki. Puudutus vie puhekyvyn mutta ei tuntoa, ja tunnen kaiken mutten pysty sitä viestimään...

 

Tällainen pelko on mulle ihan vieras asia. Tarkoitan siis, etten ole yleensä uusia asioita pelkäävää tyyppiä. Sairaalassa olo ei pelota eikä toimenpiteetkään normaalisti ollenkaan. Minut on nukutettukin kaksi kertaa leikkausten vuoksi, enkä pelännyt silloinkaan. Avoleikkauksessa en kuitenkaan ole koskaan ollut.

 

Kuka jaksaisi jakaa vielä mieltä rauhoittavia sektiokokemuksia? Tai kertoa, voiko sitä itse tehdä mitään vähentääkseen näitä riskejä?