mari.com.au

Suunniteltu sektio

445 posts in this topic

Tietääkö joku tehdäänkö myös TAYS:ssa suunnitellut sektiot noin 39+0, vai esim tiettyinä viikonpäivinä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin suunnitellut sektiot 38+1 ja 37+1. Tosin mulla on diabetes ja vauvojen paino kasvoi hurjaa vauhtia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietääkö joku tehdäänkö myös TAYS:ssa suunnitellut sektiot noin 39+0, vai esim tiettyinä viikonpäivinä?

 

Mulle tehtiin Taysissa 39+2. Sain käsityksen, että "yleinen leikkauspäivä" on tiistai. Mutta ensin kyllä kysyivät onko meillä toivomuksia syntymä päivän suhteen. Kun ei ollut, antoivat tuon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle oli aika suunniteltuun sektioon rv 36+2, kuulemma oysissa leikkaavat etisen istukan takia jo viikoilla 36-37 kun on niin suuri vuotoriski.

Mutta me ei sit päästy tuonne asti kun istukka rupes vuotamaan 34+5 ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Kovasti lääkärit ois toivonut et ois päästy vklopun yli yhdessä koossa, jouduin sairaalaan siis perjantaina. Mut 34+6 aamuyöllä alkoi kipeät supistukset ja mulle tehtiin kiireellinen sektio.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain juuri tänään ajan Kättärille suunniteltuun sektioon ensi viikon tiistaille, jolloin rv 39+0. Syynä sikiön perätila ja ahdas lantio, eli olisin halunnut synnyttää alateitse myös perätilavauvan, mutta lantion magneettikuvien perusteella tilaa ei ole riittävästi ja sektio on järkevämpi vaihtoehto.

 

Yksi kysymys jäi mieleen sektioon valmistautumisesta, josko joku Kättärillä sektiossa ollut osaisi vastata: saako sektioon mennessä olla meikkiä ja/tai kynsilakkaa? Kättärin valmistautumisohjeissa ei sanottu noista mitään, mutta tännekin linkitetyistä HUS:in Hyvinkään sairaalan ohjeista muistaakseni luin, että kynsilakat pitäisi poistaa. Mulla on ollut varpaankynnet lakattuna kesät talvet yli 10 vuotta ja on alaston olo ilman lakkaa, siksi kysyn että onko turhaa ryhtyä sitä poistamaan. Meikistä ei sanottu mun mielestä missään mitään, joten tarkoittanee että meikkiä saa olla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin sektiossa NKL:lla, ja lakkaa sai olla varpaidenkynsissä, mutta ei sormien. Piilarit sai olla, mutta EI meikkiä. (en kyllä tiedä, miksi)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meikki on varmaan kielletty sen takia että kasvoista lääkärit voivat seurailla sun tilannetta (kalpenee, huulet sinertyy, silmäluomet jne) ja jos sulla on hirveänraskas meikki niin kalpenemista ja huulien sinertymistä ei huomaa niin hyvin. Luonnollinen meikki on ok. Muistat varmaan ettet pääse pesemään meikkejä pois kasvoilta illlalla, joten jos meikkaat niin meikinpoistopyyhkeitä tms kannattaa pakata mukaan sairaalakassiin.

 

Kynsilakkaa voi laittaa varpaan kynisiin jos valitsee sellaisen luonnollisen läpikuultavan värin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sormet on ne tärkeämmät, eli hapetusta mitataan siitä kynsien läpi ja siksi ei ainakaan tummaa lakkaa saa olla. Varpaat saat kyllä lakata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksista, tämä selvensi asiaa! :) Sormenkynsien lakkaamatta jättäminen on jees kun niissä käytänkin yleensä vain värintöntä lakkaa ja sen voi jättää helposti pois. Meikin osalta voi olla että sekin jää lopulta laittamatta kun ei tosiaan tiedä miten ja milloin sitä ehtii/jaksaa/pääsee sitten putsaamaan. Ne varpaankynnet oli ne tärkeimmät ;).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on oma sektio takanapäin ja ajattelin laittaa tännekin synnytyskertomuksen, jonka jo postasin tuonne heinäkuisiin, kun kirjoittelin aika tarkasti suunnitellun sektion kulusta ihan omaksi huvikseni sen mitä muistin. Meille siis syntyi 17.7.2012 klo 11.12 suunnitellulla sektiolla poikavauva, jonka mitat 2978 g ja 48 cm. Olen toipunut sektiosta tosi hyvin ja päästiinkin kotiin jo 2 vrk:n jälkeen eilen. Itselleni jäi koko operaatiosta ja sairaalassaoloajasta todella hyvät fiilikset, vaikka alunperin olisin halunnut alatiesynnytyksen perätilasta huolimatta, mutta lantion mitat eivät sitä mahdollistaneet. Onneksi sektio sujui niin hyvin ja toistaiseksi tosiaan toipuminenkin on ollut erittäin nopeaa. Tässä se kertomus suoraan heinäkuisista kopioituna:

 

Tiistaiaamuna 17.7. mentiin siis Kättärille klo 7 suunniteltuun sektioon perätilan takia. Ensin otettiin käyrät ja sitten lääkäri tarkisti pikaisesti ultralla, että juu, vauva majailee edelleen pää ylhäällä. Tämän kyllä tiesinkin itse jo omista tuntemuksista, jotka ei olleet muuttuneet. Saatiin sairaalan vermeet puettavaksi ja käsky odotella osastolla huoneessa kun kutsu leikkaussaliin kävisi. Harmiksemme ei saatu perhehuonetta, koska Haikaranpesässä oli ihan täyttä, joten mentiin kahden hengen huoneeseen, jossa huonekaverina oli edellisenä päivänä synnyttänyt oikein mukava äiti vauvansa kanssa. Meille kerrottiin, että samana päivänä on meidän lisäksi toinenkin suunniteltu sektio eikä vielä ollut tietoa kumpi meistä on ensin, joten piti vaan odotella milloin kutsu leikkaussaliin tulee. Klo 9 aikaan kätilö tuli sanomaan, että meidän vuoro on kuulemma ensin, mutta että saliin oli juuri silloin menossa yksi kiireellinen sektio ja meidän vuoro tulisi sen jälkeen, arviolta siis joskus klo 10 jälkeen. Odoteltiin huoneessa aika jännittävissä fiiliksissä, aika tuntui menevän hirveän hitaasti eikä mihinkään lukemiseen tms. oikein jaksanut keskittyä. Onneksi huonekaveri oli mukava ja juteltiin siinä kaikenlaista odotellessa.

Klo 10.30 kätilö tuli kertomaan, että nyt on meidän vuoro, ja minä lähdin sängyn ja kätilön kanssa kerrosta ylemmäs leikkaussaliin valmisteltavaksi, mies sai käskyn jäädä vielä huoneeseen odottamaan että kätilö tulisi hänet hakemaan. Saavuttiin leikkaussaliin, jossa porukkaa oli kuin pipoa ja kaikilla selkeä työnjako ja homma toimi kuin rasvattu. Oli anestesialääkäri ja -hoitaja, leikkaava lääkäri, leikkaussalihoitaja, pari kätilöä ja pari erikoistuvaa lääkäriä oppimistarkoituksessa. Tai siis näin itse järkeilin, vaikken kaikkien nimikylttejä nähnytkään. Mut käskettiin leikkauspöydälle ja valmisteltiin leikkausta varten eli laitettiin tippa ja happisaturaatiomittari, pestiin selkä puudutetta varten ja sitten sain spinaalipuudutuksen. Kaikkien näiden toimien keskipisteenä oleminen ja seuraaminen oli jännää, koska en ole koskaan ennen ollut missään leikkauksessa ja hämmästelin vain kun homma toimi niin nopeasti ja tehokkaasti etten oikein ehtinyt edes ajatella niin nopeasti. Spinaalipuudutuksen laitto oli ehkä kaikken epämiellyttävin vaihe, koska piti yrittää pysyä paikallaan kyljellään leikkauspöydällä ja saada jollain ilveellä ison mahan kanssa selkää köyristettyä. Rispektiä vaan alatiesynnyttäjille, jotka joutuvat tekemään tuon saman vielä supistusten kourissa! :girl_impossible: Puudute alkoi vaikuttaa todella nopeasti, ei varmaan mennyt kuin pari minuuttia ja jalat oli jo puutuneet. Tuntui hassulta kun puudute levisi pitkin alakroppaa. Anestesiahoitaja (?) siveli kylmällä tupolla ja kyseli tuntuuko kylmältä - ei tuntunut joten ei siis pitäisi tuntua kipuakaan. Jännä tunne kuitenkin, että kosketustuntuma säilyy - tämä sai mut hiukan epäileväiseksi että ihanko tosiaan en tunne kipua kun puukolla vedetään vatsaan eli se vähän jännitti. Puudutuksen jälkeen laitettiin virtsakatetri, joka ei tuntunut puudutettuna miltään, ja sen jälkeen vatsan alue puhdistettiin. Taisi olla tässä vaiheessa kun saliin tulivat kätilö ja mies ennen kuin varsinainen leikkaus alkoi. Mies antoi suukon ja totesin, että kohta meidän vauva syntyy.

Kun varsinainen leikkaus alkoi klo 11.07, tunsin että jotain tehdään muttei tuntunut kipua tms. Tosi jännä olo kun tiesi että ihan pian syntyy vauva. Jossain vaiheessa kuulin, kun leikkaava lääkäri tai joku sanoi että vielä autetaan pää ulos ja sitten syntyy. Mies taisi kysyä tässä vaiheessa että onko se poika, johon joku vastasi, ettei näe vielä. Ja sitten syntyikin klo 11.12 meidän ihana pieni poika! :lipsrsealed: Kätilö hämmästeli että onpa puhdas ja nätti vauva, ei paljon tarvitse puhdistaa edes, ja nosti vauvan verhon yläpuolelle vilauttaakseen sitä meille. Muistelen, että vauvalla oli jo silmät auki ja ensimmäisenä tuli mieleen kaksi ajatusta: onpa se pieni ja jotenkin tuli mieleen pikkuveljeni vauvakuvat heti. Kyyneleet taisi valua sekä mulla että miehellä tässä vaiheessa, mutta hetkestä ei ole ihan selviä muistikuvia muuta kuin että jälkeenpäin kuivasin vasemmalta ohimolta kyyneleitä. Kätilön pikatarkistuksen ja kuivauksen jälkeen vauva annettiin mun rinnalle paidan sisään hetkeksi, se tuntui ihanalta ja lämpimältä ja muistan ajatelleeni että haluaisin nähdä vielä vauvan kasvot kun en siinä nähnyt. Miehen kanssa ihmeteltiin että tässä se meidän vauva nyt on, ihana hetki. Taisin kysyä jossain vaiheessa, onko se hirveän pieni, johon joku vastasi että ei nyt mitenkään epätavallisen pieni, muttei isokaan, ja veikkaili noin kolmen kilon pintaan.

Sitten vauva otettiin pois ja pyynnöstäni sen kasvoja vielä näytettiin mulle. Kätilö sanoi miehelle, että isä voi tulla nyt tänne sivupöydälle mukaan kun annettiin minuutin Apgar-pisteet. Kehotti ettei isä saa katsoa mennessään leikkauspöydälle päin, mutta pitihän sen tietenkin vilkaista. :) Tässä vaiheessa varmaankin multa otettiin istukka ulos ja kohtua kuivattiin ja paineltiin, ja samalla kuulin kun kätilö ja mies hämmästelivät, miten vauva oli niin puhdas kuin olisi suihkun kautta tullut. Kuulin kun kätilö sanoi että täydet 10 pistettä, täydellinen poikavauva, johon mies taisi vaatimattomasti todeta, että isäänsä tullut. Vähän sekavat muistikuvat on näistäkin hetkistä, oli vain järjettömän onnellinen olo ja kuivailin niitä kyyneleitä siinä maatessani.

Hetken päästä mies ja kätilö lähtivät vauvan kanssa kylvetykseen, punnitukseen ja mittaukseen ja mua ryhdyttiin parsimaan kokoon. Vajaat puoli tuntia kesti kokoon ompelu ja siinä ehdin ajatella vain sekavia onnellisia ajatuksia että nyt meillä on terve vauva! Operaation loppuvaiheessa leikkaava lääkäri totesi, että kohtu supistui todella hyvin ja että tämmöisistä kohduista me tykkäämme, kun tajuavat heti mikä on jutun juoni. Sitten mut kärrättiin heräämöön, jossa olin noin 1 h 15 minuuttia, mikä tuntui tosi pitkältä ajalta. Heräämössä ei ollut muita ja aika mateli kun piti odotella että jalat alkaa liikkua ja pääsisin osastolle miehen ja vauvan luokse. Jalat alkoi vähän liikkua jo 20 minuutin jälkeen, mutta oli vielä holtittomat joten piti odotella lisää. Olo oli koko ajan hyvä ja odotin vaan kovasti että pääsisin jo osastolle. Hoitaja kävi painelemassa kohtua muutaman kerran ja sanoi että se on supistunut tosi hyvin. Verenpainetta ja pulssia mitattiin myös välillä, ne oli ok. Sitten iäisyydeltä tuntuvan ajan jälkeen mut vihdoin kärrättiin osastolle, jossa mies ja vauva odottelivat huoneessa. Vauva oli ollut miehellä kenguruhoidossa odotusajan ja kuulemma imenyt miehen pikkurilliä niin kiivaasti, että ensi-imetystä oli odotettu jo kovasti. Siispä pääsin saman tien imettämään poikaa ja se tuntui aivan ihmeelliseltä: tuossa se nyt on, meidän oma vauva!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli kiva lukea Scarpettan sektiokokemuksesta, kun itsellä on niin huonot muistot siitä. Tuli hyvä mieli! :) Onnea ihanasta pojasta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka "helposti" NKL:lla annetaan lähete magneettikuvaan, jos epäilee ahdasta lantiota...siis että sille on joku muukin peruste, kuin "musta tuntuu"...?

Edited by nonna-marie

Share this post


Link to post
Share on other sites

nonna-marie: NKL:sta en osaa tarkemmin sanoa, kun me oltiin Kättärillä. Käynnöt tuskin kuitenkaan HUS:in alueella paljoa poikkeavat toisistaan. Meille tehtiin erittäin selväksi, ettei HUS:in alueella pääse magneettikuviin kuin aiemmin lantion alueella todetun poikkeavuuden tai esim. onnettomuuden aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Kysyä toki kannattaa. Pelkopolin kautta muistan kuulleeni joidenkin päässeen kuvattaviksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Jep, sain tänään itsekin vastauksen, että nihkeästi tehdään, mutta tarpeen mukaan tehdään toki jos on tarvis. Eli hyvinkin tapauskohtaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin suunniteltu sektio rv 40+0. Syynä oli perätila ja mun raskausdiabetes. Pelkäsin että radin takia vauva kasvaakin tosi isoksi, ja että kokoarviot heittää ja vauva onkin paljon isompi kuin luultua.

 

Lopulta vauva olikin pienempi kuin ultrien perusteella arvioitu, veikattiin n. 3,6 kiloista mutta olikin 3425g, 51cm. Jälkeenpäin mua on harmittanut valtavasti että en uskaltanut lähteä alateitse synnyttämään. Epiduraali vaikutti vähemmän oikealle puolelle kroppaa ja tunsin jonkin verran kipua, tuolloin sain uuden annoksen epiduraalia. Myös leikkauksen toimenpiteet tietysti tuntuivat, mutta ne tuntuivat tosi paljon epämiellyttävemmiltä kuin olin kuvitellut. Kauaahan itse vauvan ulos saanti ei kestänyt, alkuviillosta 5min. Toipuminen olikin sitten juuri sellaista kuin olinkin kuvitellut. Pääsin kerran kävelemään heti leikkauspäivän iltana ja seuraavana päivänä nousin sängystä jo monta kertaa ja kipu oli helposti kestettävää särkylääkkeiden avulla.

 

Leikkaavan lääkärin kanssa keskustellessa selvisi ettei hän tiennyt että olin kokenut kipua leikkauksen aikana, eli viesti ei ehtinyt verhon toiselle puolelle asti. Mahdollisen seuraavan raskauden kohdalla haluan kyllä kokea alatiesynnytyksen, ja sekä leikkaava lääkäri, että kätilö olivat ilmeisen iloisia siitä että olin positiivisilla mielin jatkon kannalta.

 

Nyt viisi päivää leikkauksen jälkeen voin jo elää melko normaalia elämää. Särkylääkkeitä toki menee, mutta olen voinut aloittaa ulkoilun ja vauvan hoito sujuu suurimman osan ajasta hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukava kuulla urppis, että kaikki meni hyvin. :) Mä olen huomenna menossa juttelemaan sektiosta lääkärin kanssa. Samalla käydään läpi mun alatiesynnytyspelkoa ja sen takia hieman jännittyneet fiilikset, koska kätilön mukaan tämä lääkäri on aika nihkeä myöntämään sektioita. No nyt on psykologi ja kätilö kirjottaneet mun tietoihin toiveen suunnitellusta sektiosta ja toivon, että huominen lääkäritapaaminen menee ilman suurempia taisteluita. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lääkäri ei voi kieltäytyä antamasta sektiota, jos sitä oikeasti haluat. Minulle tehtiin pelkosektio kuukausi sitten ja kaikki meni erinomaisesti ja olen todella tyytyväinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lääkärissä käyty ja sektio myönnetty. Ei tullut turhaa vänkäämistä asian suhteen enää lääkärin puolelta. On helpottunut olo. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

heippa, olisko tää oikea paikka kysellä semmosta että kun meillä vauveli majaillut jo pitempään perätilassa ja välillä poikittain...että jossei käänny itsestään niin kuinka saan sektiopäätöksen jos sen haluan?? Jos käy yksityisellä lääkärillä niin riittääkö hänen toteama perätila ja mahdollisesti se vauvan kokoarvio/lantion tilavuus arviointi. Vai pitääkö mun mennä sairaalaan erikseen asian takia, siis voiko mun lääkäri varata mulle sektion sinne sairaalaan mihin meen synnyttään? Ja sit kävisin anestesiaerikoislääkärin puheilla jos tarvii vai pitääkö tehä se ruljanssi sairaalassa?

Kun en halua ulkokäännöstä edes yrittää... toivottavasti joku osais auttaa.

Edited by (Äiti)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä voit saada pelkästään "vaatimalla" (varsinkin jos vauva on perätilassa). Kannattaa tosin olla varma kannastaan, koska sua luultavasti yritetään käännyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ keneltä mä vaadin sitä? :D Kun en oikein tiedä kuinka homma menee. Sairaalassa se sektio tietty tehdään jos sinne päädytään mut tarviiko sen olla kunnalliselta puolelta myönnetty sektio niinsanotusti?

Edited by (Äiti)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hyvä pointti. Mä kävin julkisella. Mutta silti kai sun lääkäri voi laittaa lähetteen - eli sun lääkäriltä?!?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ muoks. joo eli ainakin tässä kohtaa pitääpi tien käydä sairaalan kautta :(

Edited by (Äiti)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

 

mulle tehdään viikon päästä suunniteltu sektio ja olisi kiva kuulla vähän tuoreempia kokemuksia! Onko kenelläkään kokemusta sektiosta Porvoon sairaalassa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä palstalla ei taida olla näköjään paljon suunnitellulla sektiolla synnyttäneitä? Anyone?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now