mari.com.au

Suunniteltu sektio

445 posts in this topic

Mulla on synnytystapa-arvio 20.8. eli 36+1. Mulla on rakenteellinen vika jonka takia kirurgin mukaan kannattaa ehdottomasti synnyttää sektiolla mutta gynekologin kantaa asiaan en ole kuullut. Itse en halua synnyttää alakautta tämän vian ja sen mahdollisen huomattavan pahenemisen takia. Olen ehtinyt sopeutua ajatukseen sektiosta jo reilun vuoden mutta kyllä se silti hirvittää. Mua ei niinkään jännitä itse operaatio eikä mitkään tipan laitot ym. vaan se miten leikkauksen aikana ja sen jälkeen täytyy olla paikallaan, ei kerta kaikkiaan ole fyysisesti mahdollista päästä pois. Mulla on paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja jostain jäänyt paha kammo "sidottuna" olemista kohtaan. Toinen asia mitä pelkään on ettei pahoinvointi lopukaan synnytykseen vaan vielä pahenee sektiolääkkeistä ja miten sitten pystyy oksentamaan kun on maha juuri kursittu kasaan.. Toisaalta se pahoinvointi ei voi kestää päiviä kauempaa ja jos olen jo 6 kk selvinnyt niin kyllä ne lisäpäivät menee sitten varmaan samalla.

 

Onko kenelläkään ollut yhtään vastaavaa pelkoa sektiota kohtaan? Tai onko sektion aikana/jälkeen yhtään tokkurainen olo niin ettei välttämättä kunnolla tajuaisi tilannetta? Mä olin kyllä umpparileikkauksen jälkeen monta tuntia aivan tokkurassa mutta silti ahdisti ihan tarpeeksi kun ei saanut nousta sängystä, siitä kokemuksesta tää pelko onkin osittain jäänyt..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen kokenut sektioissa vähän ahdistavaksi sen sekavan tunteen leikkauksen jälkeen. Minulla ei ole paniikkihäiriöitä, mutta ymmärrän hyvin, että se olotila voi ahdistaa. Ekalla kerralla säikähdin vähän, toisella kerralla taas en, koska osasin odottaa sitä. Kovimpien lääkkeiden vaikutus hävisi aika nopeasti ja olo selkeni. Aika vahvoja kipulääkkeitä senkin jälkeen sai sairaalassa ollessa ja en tykännyt yhtään niittenkään aiheuttamasta olosta (mulle tuli vähän sellainen olo kuin olisi unessa ja toisaalta aloin näkemään unia heti kun ummistin silmäni, vaikka tiedostin, että en nuku vielä). Kotona vaihdoin lääkkeet miedompiin, kun heräilin pitkin yötä ja unet jatkui parin sekunnin ajan vaikka olin hereillä. Tuollaiset oireet sopivat lääkärini mukaan vahvoihin kipulääkkeisiin.. Minulle riitti kotona onneksi sitten jo miedommat rohdot ja inhottavat unet ja olot jäi sen myötä pois.

 

Lisään vielä, että minulla noihin unihallusinaatioihin saattaa liittyä myös se, että en osaa sairaalassa nukkua kunnolla ja koko kroppa käy varmasti ihan ylikierroksilla univajeen takia. Parissa päivässä kuitenkin helpottaa..

Edited by [email protected]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ollut kipupumppua. Pillereinä sain kaikki lääkkeet. Tipan kautta joku hoitaja ensin meinasi että laitettaisiin, mutta ei sitten laitettu sieltäkään. En kyllä kaivannutkaan pillereitä (ensin jotain vahvempaakin pari päivää ja sitten muutaman päivän ajan Burana ja parasetamol) kummempaa. Onko sulle Sama vieras puhuttu sairaalassa kipupumpusta? Kun meillähän on sama sairaala. Mun sektio siis tosin oli kiireellinen ja jo kaksi vuotta sitten eli voi olla eri käytännöt sulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain Jorvissa marraskuussa vain tipan kautta särkylääkkeen ja sen jälkeen sitten pillereinä. Ei ollut mitään erillistä kipupumppua, mutta kätilö kävi vielä yölläkin tietyin väliajoin tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, ihan siitä tiputuksessa annetusta lääkkeestä johtuen. Vaikkei siis etonut, tms. ollenkaan.

 

Enkä saanut mitään suppoa, eikä mistään sellasesta mulle puhuttukaan. Ainoat ohjeet oli syömättömyys ja tukisukkien mukaan otto, niillä siis mentiin. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kärpänen: Kaverille tehtiin pari kuukautta sitten suunniteltu sektio tässä samassa sairaalassa ja hänellä oli kipupumppu. Siitä siis olettamus että sellainen on.

 

Onko täällä ketään jolla veritulppariski ja sektio tehty siitä huolimatta? Kiinnostaisi miten se on otettu huomioon ja onko tullut mitään ongelmia sen kanssa. Itse piikitän klexanea rv20-6 viikkoa synnytyksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näköjään käytännöt vaihtelee eri sairaaloissa, sillä itse en saanut mitään suppoa tms. Sain jotkut vatsahappoja neutralisoivat pillerit kotiin otettavaksi leikkausta edeltävänä iltana, mutta ne eivät ehtineet vaikuttaa tarpeeksi, kun vauva lähtikin aamuyöstä syntymään, ja siksi siis oksensin heti leikkauksen jälkeen. Silloin oli kyllä puudutukset päällä, joten oksentaminen ei ottanut koville tms. Mulla oli osastolla ongelmia vatsan toimimisen kanssa, eivätkä annetut levolacitkaan toimineet. Kyllä se kakka sitten kuitenkin jossain vaiheessa irtosi, kun söi luumuja ja käveli käytävillä. Tähän ongelmaan oli syynä osin myös se, että jotenkin arastelin osaston vessoja. Kivempihan se on aina kotona kakata kuin vieraassa paikassa...

 

Mä vähän etukäteen jännitin myös sitä, että alkaako se ahdistaa, ettei pysty liikkumaan puudutuksien vaikuttaessa tai kun jaloissa ei ole tuntoa. Tuo ajatus kuitenkin unohtui leikkaussalissa, ja aika nopeasti jalkoihinkin alkoi tunto palautua. Leikkauksen jälkeisestä pöhnästä on vaikea sanoa mitään. Mähän en nukkunut koko yönä, joten olin varmaan lähinnä sen vuoksi hieman sekaisin ja tokkurassa koko seuraavan päivän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin yrittää naputella oman sektiokertomukseni, kun vauva nyt näyttäisi nukahtaneen. Päästiin tänään siis kotiin. :)

 

Maanantaina mentiin sairaalaan klo 6.30, edellisestä illasta klo 24 alkaen oli pitänyt olla syömättä ja juomatta. Osastolla meidät otti vastaan kätilö, joka kuunteli vauvan sydänäänet ja sitten pääsin käymään suihkussa ja sain leikkauspaidan, tukisukat ja sairaalan aamutakin. Leikkaava lääkäri tuli käymään juttusilla siinä odotellessa ja klo 7.50. käveltiin miehen kanssa saliin. Mut aseteltiin pöydälle ja lääkäri laittoi käteen kanyylin. Sitten anestesialääkäri alkoi valmistella epiduraali/spinaaliyhdistelmäpuudutusta, jännitin sitä kovasti etukäteen, mutta se olikin ihan helppo juttu, pientä nipistystä vain selässä. Hoitaja piti mua oikeassa asennossa ja puudutukset meni kerralla oikeaan paikkaan. Jalkoihin tuli nopeasti lämmin tunne ja sitten en enää tuntenutkaan koko jalkoja. :D Sen jälkeen mut käännettiin selälleen ja sermi viriteltiin kasvojen eteen, mies istui koko ajan mun vieressä ja piti kädestä. Virtsakatetri laitettiin paikoilleen vasta tässä vaiheessa, joten sitäkään en tuntenut yhtään. Leikkausaluetta alettiin valmistella ja lääkäri testasi kylmillä lapuilla, onko joka paikka varmasti puutunut. Sitten leikkaus alkoi, en tuntenut yhtään mitään ja luulin, ettei mitään ole vielä edes tehty, kun lääkäri sanoi, että ihan just vauva syntyy. Vauvan esiin kaivamisen älysin, koska heiluin vähän joka puolelle siinä kaiveluvaiheessa ja sitten kuultiinkin jo komea rääkäisy. :) Kätilö toi vauvan meille nähtäväksi, sain pitää sitä hetken aikaa rinnan päällä ja sitten mies lähti kätilön ja vauvan kanssa pois salista ja mua alettiin kursia kasaan. Vauva syntyi klo 9 ja mä pääsin heräämöön klo 9.30. Puudutus oli niin tehokas, että jouduin olemaan heräämössä 6 tuntia, että jalkoihin palautui kunnolla tunto. Heräämössä mulla alkoi kädet täristä, mutta sain siihen jotain lääkettä, jolla se loppui. Ainoa epämiellyttävä juttu oli kohdun painelu heräämössä joka välissä, mutta kyllä sen kesti. Mies oli sillä aikaa osastolla vauvan kanssa ja vauva tuotiin mulle heräämöön hetkeksi imemään. Osastolle pääsin siinä klo 15.30, jossa mies ja vauva odottelivat. Hoitaja toi mulle ruokaa, ei tehnyt mieli syödä muuta kuin jogurttia ja jotain marjasoppaa. Leikkauksen jälkeen oli tietenkin jonkin verran haavakipua, mutta mulla oli tosiaan kipupumppu, jonka kautta sain halutessani lisää kipulääkettä eikä kivut olleet missään vaiheessa sietämättömiä. Seuraavana päivänä otettiin kipupumppu ja katetrikin pois ja olin jo jalkeillakin, toipuminen on mennyt hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaapa ihanan huojentavalta kokemukselta, toivottavasti itsellänikin on vajaan kahden viikon päästä tuollainen kokemus :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin on myös ihan hyvät kokemukset sektiosta toissa keväältä :) tarkoitus oli mennä suunniteltuun sektioon etisen istukan takia rv 36+2 mutta neiti päätti ottaa varaslähdön joten sektio tehtiin kiireellisenä jo 34+6. Tiesin jo raskauden puolivälistä lähtien että sektioon mennään ton istukan takia ja sitä sitten ehdinkin panikoimaan enemmän ja vähemmän.

Eniten mua koko hommassa pelotti ne puudutukset jne. piikkikammon takia, epiduraali saatiin laitettua ihan ok mutta spinaalia piti yrittää pari kertaa kun olin pompata leikkauspöydältä alas :D Ja kanyyleita oli molemmissa käsissä... Mutta ihanasta lääkärit ja hoitajat selitti koko ajan mitä tehdään ja mies istui vieressä. Puudutuksien kanssa oli vähän ongelmaa kun niin hitaasti alkoivat vaikuttamaan ja sitten taas kun viimeisiä tikkejä ommeltiin niin rupes jalat jo toimimaan ja tunto alkoi palautumaan  :o  Mutta mulla on ollut aina ongelmia puudutuksien kanssa, en tiedä miksi ne mulla niin huonosti vaikuttaa vaikka esim. hammaslääkärissäkin annetaan isoja annoksia ennen hampaan paikkausta tms.

Mutta missään vaiheessa ei tuntunut kipua, sellaista muljuamista vaan kun ottivat vauvan ulos ja putsasivat kohtua. Sen putsauksen aikana mua rupeskin oksettaan ihan hirveesti kun se tuntui niin ällöttävältä mutta sain tosi nopeasti pahoinvointilääkettä ja se helpotti :) Vauvan näin pikaisesti kun se piti lähteä viemään lastenosastolle keskoskaappiin kun oli vähän vaikeuksia hengittää. Heräämössä olin 3-4 tuntia kun mulle tiputettiin pari pussia verta (hb 73) ja kukaan ei meinannut ehtiä hakemaan mua osastolta. Sektio tehtiin aamulla 10 aikaan ja illalla joskus 19-20 aikaan multa piti ottaa kipupumppu pois kun tuli allerginen reaktio siitä aineesta, raavin rinnan ja mahan ihan verille kun kutisi niin pirusti. Joten sitten sain vaan panadolia ja buranaa ja tarvittaessa jotain vahvempaa lääkettä jonka nimeä nyt en enää muista.

Ensimmäinen vessareissu oli aika mielenkiintoinen, istuin varmaan puolituntia vessassa pissalla. Ei se kipeää käynyt mutta jostain syystä vaan pelotti koko homma :) Levolacia taisin kolmena päivänä saada osastolla kun maha ei meinannut alkaa toimimaan. 2 päivää sektion jälkeen olin jo sen verran hyvässä kunnossa että kävelin omin jaloin lastenosastolle vauvaa katsomaan, siihen asti mua oli viety sängyllä tai pyörätuolilla. Kotiin pääsin neljä päivää sektion jälkeen ja sittenku tikitkin vielä sai pois viikon päästä niin melkeinpä unohdin koko haavan olemassa olon :)

 

Nyt odotellaan pikkukakkosta syntyväksi marraskuun lopussa ja alatiesynnytys on ensisijainen vaihtoehto mutta jos sektioon joudun niin eipähän tartte enää panikoida :) Melkeinpä mua nyt pelottaakin se alatiesynnytys että kuinkahan kipeä pyrstö sen jälkeen on :D

Ainut asia mikä tossa sektiossa ehkäpä vähän tympäsee on se että mulla on kasvoi tosi paljon arpikudosta siihen ja se on nyt sitten kiristellyt kipeästi kun maha kasvaa ja vauvan liikkeitä en tunne mahan eteen ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moikka!

 

Meille on kans tulossa ensi viikolla suunniteltu sektio ja kysyisin ehkä vähän tyhmän kysymyksen... Tietääkö kukaan kauan koko homma siis kestää? Valmisteluineen, leikkauksineen, parsimiset ja heräämö? Itseäni huolettaa siis se, että olen todella herkkä ihminen ja saan kyyneleet silmiin kun katson luontodokumenttia ym....  :girl_cry:  Kaipaan siihen siis jonkun läheisen viereeni mahd pian. Mies toki tulee leikkaukseen ja on kovin jo rauhoitellut minua, että pitää minua kädestä kiinni (jos se onnistuu) ja puhuu muita mukavia asioita :blush:

 

Voi voi, välillä on helpompaa kun ei edes mieti koko asiaa, mutta kun se on jo ensi viikolla . Siis aivan ihanaa kun saa oman vauvan syliin, mutta kyllä se silti pelottaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Salissa kuluva aika lienee kaikilla samansuuntainen, mutta heräämössä kuluva aika vaihtelee sen mukaan, miten alkaa leikkauksesta toipua ja miten muuten voi. Itselläni meni salissa puolitoista tuntia suunnilleen (kävelin saliin kello 8.30, mies tuli kello 9, poika syntyi 9.18 ja olin heräämössä kello 9.55). Heräämössä meni itselläni viisi tuntia johtuen laiskasti supistumaan lähteneestä kohdusta, mutta useimmat kai  "selviävät" sieltä jopa tunnissa osastolle vauvan ja isän luokse.

 

Lisäksi jos olen oikein ymmärtänyt, niin joissakin sairaaloissa isä ja vauva voivat tulla heräämöön äitiä tervehtimään, jolloin tuo heräämöaika on vähän vähemmän "yksinäisempi". Itse olin Kätilöopistolla, jossa heräämöön ei päässyt.

 

Mutta mikäli se lohduttaa, niin minusta heräämössä "yksin" vietetty aika tuntui lyhyemmältä kuin se oikeasti oli, vaikka etukäteen mietin, kuinka kova ikävä siellä on vauvaa ja miestä. Olin lääkkeistä aika tokkurassa ja torkahtelin koko ajan, lisäksi sain vuoteeseen vauvan kuulumisia ja muutenkin siinä vieressä ramppasi koko ajan joku.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse leikkaus puudutuksineen on lyhyt, mä kävelin saliin klo 8, vauva syntyi klo 9 ja klo 9.30 pääsin heräämöön. Siellä meni mullakin pitkään, 6 tuntia, koska puudutus lähti niin hitaasti pois, mutta ajantaju tosiaan jotenkin hämärtyi eikä aika tuntunut niin pitkältä. Kätilö toi vauvankin mua tervehtimään ja heräämön hoitajat oli tosi mukavia. Oysissakaan ei mies saanut tulla heräämöön, koska siellä saattaa olla myös muita potilaita, mutta nopeasti aika siellä hujahti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut vietiin saliin noin 9.10, vauva oli ulkona noin 9.45 ja heräämöön 10.30 ja osastolle 12. Aika nopsaan kaikki tapahtuu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut vietiin saliin ysin jälkeen, vauva syntyi 10.17 mutta sitä en tiedä/muista millon mut heräämöön kuskattiin. Mies sai olla salissa alusta asti mukana kun mua valmisteltiin, heräämöön se ei päässyt kun oli vauvan kans lastenosastolla. Mun tietääkseni oysissa ei muutenkaan isät ja vauvat pääse heräämöön kun siellä voi tosiaan olla muitakin potilaita ja se naistentautien heräämö on tosi pieni. Mutta mut leikattiin päivystysaikaan niin jouduin keskusleikkurin heräämöön jossa mulla istui melkein sen koko 3-4 tunnin ajan hoitaja vieressä "vahtimassa" :) Nopeasti siellä aika kului kun katteli telkkaria ja hoitajan kans jutteli :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai heräämössä on telkku? Mietinkin, että pitääkö siinä vaan katsella kattoa, vai onko sitä niin pihalla että pään sisällä on ihan oma show...

 

Jorvissa kerrottiin tänään myös, että Naikkarilla on pyritty pitäämään perheheräämöä niin että mies ja vauva saisi olla mukana. Se olis kyllä ihan huippua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ella: Millaisia ohjeita sait sektiota edeltävälle vuorokaudelle? Saitko jotain lääkkeitä?

Millainen mieli sulle jäi tuosta käynnistä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisen vuorokauden saa elää ihan normaalisti, ei tullut edes sitä suppoa :D Suositellaan kyllä kuitupitoista ruokaa ettei tuki suolta heti alkuunsa. Edellisenä iltana klo 19 jälkeen pitää soittaa Naikkarille että saa sektioajan & tiedon monelta tulla sairaalaan, koska on jotain semi-kiireellisiä sektioita jotka aikataulutetaan edellisenä iltana. Klo 24 jälkeen ei saa syödä enää mitään, mut aamulla 2h ennen sektiota kannattaa kuulemma juoda kirkasta mehua (eli siis ei saa olla hedelmälihaa). Aamulla pitää myös laittaa tukisukat jalkaan ennen sängystä nousemista, eli suihkussa pitäis käydä edellisenä iltana. Mitään lääkkeitä ei tässä vaiheessa anneta, vatsahappoja neutraloiva litku annetaan sitten sektioaamuna sairaalassa.

 

Ihan hyvä fiilis jäi, oon prosessoinut tätä koko juttua niin yöt ja päivät tässä nyt viimeisen viikon-parin ajan, että ei tullut sillä tavalla paljoa yllättävää. Mua helpotti tietää, että siellä saa piikistä pahoinvointilääkettä heti kun tarvitsee, kun vauva on ulkona. Sitä ennen tuskin edes pahoinvointi tulee (ellei jännityksestä).

 

On vähän sellanen olo, että nyt ollaan niin h-hetkillä ettei oikein auta enää vastaan pyristellä. Leuka rintaan ja kohti leikkuria. Yritän olla mahdollisimman rauhallinen ja rohkea sinä päivänä ja ajatella, että se on nopeasti ohi. Toki jälkikivut ovat asia erikseen, mutta jotenkin ne tuntuu mun päässä helpommin ymmärrettäviltä kuin vauvan irrottaminen mahasta avohaavan kautta. Yritän siis kovin tsempata itseni rohkeaksi :) Alatiesynnytykseen verrattuna tässä ainakin saa kipulääkitystä kunnolla kun kivut on vasta vauvan maailmaan tultua, ja toisaalta myös itse leikkauksen epämukavuus on ohi nopeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen varmaan tuolla aiemmin jo kertonut oman hyvän kokemukseni :) Tyksiin mentiin klo 7. Otettiin verikokeet, käyrää, laitettiin katetri, mentiin saliin, kaikki esittelivät mulle itsensä, laitettiin puudutus (minkä takia mulla on nyt sellainen muistikuva, että ei mun jalat edes puutuneet, vaan ainoastaan tuo leikattava alue?). Tyttö oli 8:39 maailmassa. Ommeltiin 30min-45min. Ja pääsin heti heräämöön, jossa mies ja tyttö odottivat, ja sain heti tytön rinnalle. Ei me siellä heräämössäkään kauaa oltu, ehkä joku 1,5-2h?

 

Kipulääkityksenä mulla oli kipupumppu, jota laitettiin ekana iltana kovemmalle. Kyllähän se haava sattui, mutta ei sitä enää muista. Vessassa käynti oli haastavaa ja sain magnesiummaitoa helpottamaan.

 

Sanoisin että mulla meni sektio niin hyvin kuin voi mennä.

 

Ai niin ja tikitkin oli itsestään sulavat! Ei niitäkään tarvinnut käydä poistattamassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisiko teillä jo sektion läpikäyneillä jotain vinkkiä vaatetuksen suhteen leikkauksen jälkeen?

Itse vierastan ajatusta sairaalavaatteista, joten millaisia vaatteita sairaalakassiin mukaan, että haava paranis hyvin eikä vaatteet painais jne.

Ja onko kukaan käyttänyt tulivyötä (belly bandit esim) sektion jälkeen? Jos, niin kuinka pian ja oliko se sairaalan puolelta suositeltavaa?

 

Niin se vielä, että hyvä Ella että alat olemaan asian kanssa sinut :) Milloin se sun sektiopäivä olikaan?

Edited by Sama vieras

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta ne sairaalan paitulit ja alushousut oli käteviä siinäkin mielessä, etteivät painaneet haavaa. Jos ei missään nimessä halua niitä pukea, niin kai sitten paras olisi joku pitkä t-paita tai paituli sekä vyötäröltä tarpeeksi korkeat (peittää kunnolla haavan), löysähköt alushousut tai housut. Mä olen aina suosinut mahdollisimman matalavyötäröisiä alushousuja, ja leikkauksen jälkeen kotona oli ihan ikävä niitä kamalia sairaalan alushousuja, kun ne olivat niin mukavat ja hyvät haavan suhteen. Ei se oikein hyvältä tuntunut, kun alushousujen vyötärö hinkkasi haavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä otin sairaalasta kotiin mukaan muutamat niitä sairaalan verkkoalkkareita. :grin: Kätilö anto vinkin, että kun siitä yläreunasta vähän repäs niitä housuja rikki, niin ei painanut senkään vertaa sitä haavaa. Vaikka ne muuten ei mitkään hienot housut olleetkaan, niin sen viikon verran ne vältti ihan hyvin mitä niitä käytin. Ja tosiaan housut joissa on tarpeeksi korkea vyötärö ja joku pitkä paita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Ajattelin just noita paitoja sun muita vaatteita, alkkarit menee kyllä talon tarjoamkina :grin: Onko sairaalan paitulit sellaisia että niitä pidetään vaan alkkareiden kans, eli ei vissiin ole housuja?

Edited by Sama vieras

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ei ollut ainakaan Päijät-Hämeessä mitään housuja, ihan vain se paituli, aamutakki, sukat ja sandaalit. En kyllä housuja kaivannutkaan, kun oli kesä kauneimmillaan ja muutenkin hormonit pisti hikoilemaan. Siinä paitulissa taisi olla napit ylhäällä (jos nyt en ihan väärin muista). Ne olivat tarpeen imettäessä, ei tarvinut koko paitaa nostaa ylös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sektiopäivä on ens keskiviikko :)

 

Mä ajattelin että kotiutumisvaatteena vois olla mekko aika mukava, jos vaikka nää säät suostuis pysymään kohtuullisina :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

(Trikoo)mekkoja kannattaa hommata kotiin ja muutamia mummokalsareita, siis semmosia, jotka nousee korkealle mahan päälle. Ovat mukavia, kun eivät paina mistään. Onneksi nyt on kesä, eikä tarvii mitään toppahousuja! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now