Suunniteltu sektio

[Guest vieras_]

Tuo alushousuvalinta on ihan makuasia. Monet näkyy suosivan mummohousuja, mä taas tykkäsin juurikin tosi matalista, haavan alle jäävistä pöksyistä. Sellaiset normikorkuiset vaan on aika nounou.

 

Sairaalassa tosiaan on sen verran pitkät mekot käytössä, että housuja ei tarvii. On siellä toki housujakin, jos niistä tykkää. Ja "varoituksena" Samalle Vieraalle, että täällä sairaalassa en oo paljon puhuttuihin verkkopöksyihin törmännyt, vaan mummoalkkarit on käytössä. Ihan kamalan näköiset, pahemmat kuin verkkopöksyt, mutta nousee ihan varmasti (metrejä  ) haavan yläpuolelle eikä paina. 

 

Mekkoja ja paitoja hankkiessa muistakaa imetysmahdollisuus ja joustavuus mahan kohdalta.

[Nofella]

Liitänpä tällekin puolen synnytyskertomuksen. Kyseessä siis toinen pelkosektio.

 

Sairaalalla piti olla 6.30 ja syömättä/juomatta klo 23 asti. Osastolla otettiin käyrää ja laitettiin tukisukkaa, kanyyliä ja katetria. Hoitajien rapsan jälkeen n.7.40 hoitaja tuli sanoon että saliin pääsisi 8:lta. Siellä oltiin ehkä 8.10. Mies pääsi saliin kun olin saanut spinaalipuudutuksen. Sitten tulivatkin lääkärit, varsinainen leikkaaja nuorempi nainen ja sitten vanhempi mies joka sanoi toimivansa assistenttina. Hän siinä sektion ajan ohjasi tätä nuorempaa. Se oli jännä tunne kuinka kaiken tunsi tuntematta kuitenkaan kipua. Jonkun ajan kuluttua sitten sanottiin että nyt vauva syntyy (klo 8.53) ja mies pääsi videokuvaamaan sen kuten ekallakin kerralla Hoitajat vei tytön kuivattavaksi pöydälle johon itsekin näin, ja sitten kätilö toi hänet minulle halittavaksi ja pusuteltavaksi. Vauva oli kovasti vauvankinassa ja limainen. Ihana tyttö joka rauhottui heti kun kuuli ääneni    Kätilö sanoi että jos tämä vauva ei ole kympin vauva niin ei sitten kukaan. Sitten vauva lähtikin miehen mukana pesuille ja mittauksiin ja minua ommeltiin. Ompeluksissa kesti johonkin 10 asti ja sain toivomani sulavat tikit kuten ekallakin kerralla. Vanhempi lääkäri sanoi että lisää lapsia vain joten kohtu jäi hyvään kuntoon. Heräämöön mennessä sinne tuli samaan aikaan anestesialääkäri kyseleen tuntoja ja minulla liikkuikin jo vasen isovarvas. Sain jonkinlaisen ylävartalon kutinan spinaalin mukana olleesta aineesta ja sain siihen lääkettä. Kutina ei kuitenkaan ollut pahaa ja se meni loppujaankin pois kun puudute lakkasi. Heräämössä vietin tunnin joten osastolla vauvan luona olin jo klo 11.

 

Kaikki meni todella hyvin    Jopa vielä paremmin kuin ekalla kerralla. Sain toivomani spinaalin ja sulavat tikit ja vauvankin kanssa sain olla pitkään jo salissa. Ekalla kerralla kun vauvaa vain näytettiin minulle vaikka oli yhtä hyväkuntoinen vauva. Lisäksi toipuminen sujui vielä nopeampaa kuin viimeksi. Ekalla kerralla sängystä noustiin 1rk kuluttua ja liikuin kyllä hyvin huoneessa, mutta yleisiin tiloihin en uskaltanut kuin pyörätuolilla illalla. Nyt taas nousua kokeiltiin jo illalla 12h synnytyksestä, ja nousinkin, mutta käveleen en vielä kyennyt. 1vrk kuluttua sektiosta kävelinkin sit jo täyttä häkää myös yleisissä tiloissa. Omiin vaatteisiin siirryin 2vrk kohdalla ja kotiuduttiin 3vrk iässä. Noin periaatteessa olisin voinut lähteä jo 2vrk kohdalla, mutta päätin odottaa aamuun kun lastenlääkärin tarkastuskin oli silloin. Mulle jäi niin hyvä mieli kaikesta ja hoitajat sekä lääkärit salissa ja osastolla oli aivan mahtavia!

[Ella_]

^ Kiitos ihanan kokemuksen jakamisesta

 

Kuinka inhottavaa oli spinaalin laitto?

 

Mulla on enää kaksi yötä sektioon, joten jännityksellä odotan. Vähän jännittää ja pelottaa, mutta pahin terä sektiopelosta on kyllä taittunut

[Sapphire]

Onnea Noellalle pikkuisesta, ihana kertomus

 

Ja ellalle tsempit, kaikki menee varmasti hyvin! Spinaalin laitto ei satu, vaikka mulla osui vasta neljäs yritys oikeaan paikkaan. Pikkuisia sähköiskun tapaisia nykäyksiä tuntui jaloissa, ei muuta. Ja kun puudutus alkaa vaikuttaa lähes saman tien niin tulee lämmin ja rento olo. Muistan sektiota edeltävän illan kuin eilisen, voi sitä jännityksen määrää... Tule sitten kertomaan, ja ei kannata pelätä!!

[Nofella]

Kiitos Sapphire!

 

Juu ei spinaalin laitto paha juttu ole. Ekassa synnytyksessä se onnistui tokalla kertaa ja nyt tässä toisessa onnistui ekalla yrityksellä. Sanoisin ettei se mulla sattunut lainkaan. Enempi sattui kanyylin ja katetrin laitto.

 

Tsempit Ella! Hyvässä muistissa toi jännitys kun viikko sit just oli viimeinen ilta ennen vauvaa   Ja tule tosiaan kertomaan miten meni, aina mielenkiintoista lukea sektiosynnytyksestä.

[Sama vieras]

Onnea Ellalle huomiseen! Kaikki menee hyvin

[Ella_]

Kiitos ihanat <3 Jänskättää. Sairaalaan pitää mennä jo seiskan pintaan, oon toisena jonossa kuulemma

[urppis]

Toivottavasti Ellan sektio meni hyvin! Siellä varmaan ihmetellään pientä tuhisijaa tälläkin hetkellä. 

[Sapphire]

Samaa juuri ajattelin! Uskaltaa varmaan jo onnitella . Kaikki pelko ja jännitys on nyt sitten ohi... Mielenkiinnolla odotan sektiokokemustasi

[Ella_]

Heippahei!

 

Sektio meni älyttömän hyvin. Tässä vähän tapahtumien kulkua. Saavuttiin NKL:lle aamulla seiskalta ja pelattiin ensin pajatsoa parkkimittarin kanssa (aivan surkea mittari ) ja sitten jonoteltiin labraan. Kun verikokeet oli otettu, siirryttiin osastolle 52 odottamaan kätilöä, joka sitten ohjasi käyrille ja tarjonta vielä ultrattiin. Saatiin sairaalavaatteet päälle ja odotustilaan odottamaan. Se on jotenkin hassua, että sitä odotellaan siinä lapsivuodeosaston tilassa. Jonkin aikaa jouduttiin odottelemaan, leikkaava lääkäri tuli esittäytymään hyvin pikaisesti, saliin päästiin n. 10:45. Onneksi, koska alkoi tulemaan vähän heikko olo ja maha kurisi jäätävää nälkää, kun olin paastonnut klo 22 lähtien yhtä pillimehua lukuunottamatta. Salissa kaikki tapahtuikin sitten todella nopeasti. Oli hassua kävellä huoneeseen, jossa oli ensinnäkin paljon porukkaa ja vielä enemmän kaiken maailman härpäkkeitä. Istuin sairaalasängyn laidalle, siinä tuli anestesialääkäri ja muutama sairaanhoitaja ainakin esittäytymään, kaikki meni jotenkin ihan ohi Kätilö ihanasti huikkasi muille henkilökunnalle, että mua pelottaa pahoinvointi, että olivat tietoisia. Kysyivät allergiat, raskausviikot ja hetun, en muista kysyttiinkö muuta Ensin sain juoda mahahappoja neutralisoivan pahanmakuisen suolaisen nesteen (yksi shottilasi), sitten laitettiin kanyyli ja kuulin kun arpoivat että laitetaanko epiduraali/spinaali kyljellään vai istuallaan ja päättivät että kyljellään. Pyysivät mua nostamaan kyljelläni polvia leukaan ja leukaa rintaan ja työntämään selkärankaa taakse pepun pysyessä paikoillaan ja sanoivat että hienosti pyöristyy ja kertoivat että nyt tuntuu neulanpisto (puudutus) joka ei tuntunut verikoetta pahemmalta oikeastaan ja sitten itse epi/spinaali tuntui vain tylpältä painallukselta. Kerralla varmaankin onnistui, niin nopealta koko toimenpide tuntui. Sitten alempi jalka alkoikin puutua, siis tuntui nimenomaan siltä kun jos jalka puutuu ja auttoivat mut selälleni, laittoivat verhosermin ja katetrin (tämä tuntui vain siltä että jotain laitetaan sinne pelipaikoille, ei tuntunut siis epämiellyttävältä) ja alkoivat kysellä puudutuksen tehoa että tuntuuko kylmältä (ei tuntunut, tuntui vain että jotain osui mahaan). Taisin kysyä anestesialääkäriltä että onhan varmasti puutunut jos kuitenkin tunnen jotain ja hän pyysi lääkäriä vähän huvittuneena testaamaan vielä ja kysyivät tuntuuko kipua ja ei tuntunut, olivat nipistäneet joillain kunnon pihdeillä. Kuulin kun lääkärille tai hoitsuille tai jollekin speksattiin mun tilanne ja sitten lääkäri kaiketi sanoi että aloitetaan ja mietin että apua tunnenkohan viiltoa mutta en tuntenut. Sitten alkoi mylläys mahassa, tuntui jotenkin oudolta ja kaikki kävi niin nopeasti ja siinä ehti mulle tulle huono olo ja sanoin miehelle että nyt oksettaa, mies huikkasi anestesialääkärille joka salamana laittoi mun tippaan jotain (kuulemma verenpainetta kohottavaa, kipulääkkeet laskevat verenpaineen) ja sitten olikin taas ihan hyvä olo. Sermin takaa huikattiin että nyt on päätä vaille ulkona ja samassa hetkessä alkoi kauhea rääkynä, joka ei loppunut ennen kuin vauva tuli mun rinnalle. Meitä oli varoitettu että sektiovauvat on usein hiljaisia ja uneliaita, mutta ei kyllä meidän kiljukaula Vauvaa näytettiin mulle ja vietiin sivupöydälle jonne mies sai tulla mukaan ja mies katkaisi napanuoran vaikkei ollut ajatellut etukäteen sitä tehdä. Sitten sain vauvan ihokontaktiin kun mua kursittiin kasaan. Ajallisesti leikkaus alkoi 11:08, poika oli ulkona 11:10 (!!) ja leikkaus saatiin päätökseen ja mua alettiin viemään heräämöön 11:24. Heräämössä olin vajaa kaksi tuntia, tosin olisin päässyt pois jo puolisen tuntia aiemmin mutta siivosivat meille perhehuonetta, joten odottelin siellä. Mies, vauva ja kätilö tulivat myös heräämöön joksikin aikaa (ehkä puoli tuntia?) ja tällöin vauva imi rintaa ensi kertaa. En tiedä saiko mitään Vähän pyörrytti, mutta muuten oli ihan ok olo heräämössä. Sinne kärrättiin sinä aikana seuraava ja edellinen kärrättiin pois, eli kiirettä piti

 

Toipuminen meni todella hyvin. Kohtu supistui hienosti, haava on ollut siisti, morfiinitipan loppumista en edes huomannut (tosin seuraavasta päivästä alkaen söin kyllä perus buranaa ja panadolia, eli kun alkoi liikkuminen niin koin tarvtsevani näitä ja lisäksi ajattelin että tulehduskipulääke saattaisi ehkä ehkäistä jotain jälkitulehduksia. Seuraavana aamuna nousin ylös ja kätilö auttoi mua vessaan (oltaisiin menty pesulle), mutta mua alkoi heikottaa ja kipitettiin äkkiä takaisin. Siinä aamupäivän aikana yritin itse useamman kerran nousta sängyn laidalle istumaan, sitten seisomaan ja kävellä, ja parissa tunnissa pystyin jo ihan hyvin. Kätilö tuli näyttämään miehelle vauvan navan putsausta ja hämmästyi kun minä nappasin pissapussini mukaan ja tulin katsomaan toimenpidettä Siinä sitten päätettiin heti poistaa katetri, se tuntui hieman epämiellyttävältä, mutta ei paha ollenkaan ja nopeasti ohi. Kätilöt tulivat aina välillä painelemaan kohtua tarkistaakseen että se oli supistunut, ja se oli ehkä inhottavinta näistä kaikista toimenpiteistä, vaikka nopeaa olikin. Lisäksi jälkivuodon holahtelu jokilaivan kokoiseen siteeseen ja se, etten itse ensimmäiseen päivään päässyt näitä vaihtamaan ym. oli vähän nihkeää, mutta ihan siedettävää sekin kun kätilöt olivat niin mukavia. Toisena päivänä menin jo itse suihkuun enkä tarvinnut enää kätilöiden apua. Kerran halusin heidän tarkistavan että haavan tihkuminen oli ok ja että jälkivuotoa tulee normaalisti kun tuntui niin paljolta, mutta muutoin elimme perhehuoneessa hyvinkin omatoimisesti. Kätilöt usein kommentoivat, että näytin hyvinvoivalta, ja siltä periaatteessa tuntuikin. Tokihan sängystä nousu oli kivuliasta samoin kuin itsensä suoraksi ojentaminen, mutta ne kivut olivat sellasia ymmärrettäviä kipuja, joten ei haitannut. Synnytyskokemukselle annoin arvosanan 8, mutta tämä oman pahoinvoinnin pelon vuoksi  ja siksi, etten saanut toivomaani normaalia alatiesynnytystä. Itse sektio oli kyllä ihan kympin arvoinen ja voisin hyvin tehdä sen uudestaan.

 

Kotiin olisimme päässeet jo 2 yön jälkeen, mutta päätimme olla vielä kolmannen, jotta sain imetysasioita vähän eteenpäin. Sen jälkeen olin kyllä ihan kypsänä narisevaa sairaalasänkyä ja hiostavia sairaalan vuodevaatteita. Eli eilen päästiin kotiin ja ai että on ihanaa olla kotona!

 

Tässä vielä siis rakas poikamme, syntynyt 7.8. klo 11:10, 3405g ja 49cm. Sairaalasta lähtiessä paino enää 3145g mutta nousussa, kuulemma sektiovauvoilla painon lasku onkin usein suurempaa (jokin tuore jenkkitutkimus, johtunee äidin nesteytystipasta joka suurentaa syntymäpainoa ikäänkuin liikaa).

 

[Fröken]

^ Oikein paljon onnea pojasta   Mukavaa lukea, että kaikki sujui hyvin!

[Nofella]

Onnea Ella! Hyvä että kaikki sujui hyvin

[Jenny-Maria]

Onnittelut

[Sapphire]

Onnea! Ihanaa, että kaikki sujui hyvin.

[Sama vieras]

Olipa kiva lukea Ellan tarina ja hienon kuvan olit mukaan liittänyt. Tosi hyvä että kaikki meni niin hyvin ja sait positiivisen kokemuksen sektiosta

[Jenny-Maria]

Öööh...nyt tuli TAYS:ista kirje, kutsu. Näyttäisi osuvan 37+0...? Kutsumme teidät synnytyksen suunnitteluun Tampereen yliopistolliseen sairaalaan"

 

Tuleeko siitä kätilön käännytyskeskustelusta ja muista erillinen kutsu, vai onko tässä nyt sitten joko

a) uskottu suoraan ilman "ihan kivasti se toinen menee" -keskustelupakkoa se, etten aio synnyttää alateitse vai

b ) päätetty suunnitella jotain kivaa "kivunlievityssuunnitelmaa" pakkoalatiesynntystä varten?

Edited August 16, 2013 by Jenny-Maria

[Punatulkku]

Sain tänään ajan sektioon 39+1. Valmistatumisohjeina oli pelkästäään verikokeet edellisenä päivänä, ravinnotta puolestayöstä ja tukisukat aamulla jalkaan. Ei mitään etukäteislääkityksiä. Ai niin, unohdinkin kysyä pitääkö normaalit aamulääkkeet jättää ottamatta, ilmeisesti. Mies ei pääse mukaan koska synnäri on väistötiloissa eikä kuulemma mahdu ja sektiot tehdään gynen leikkurissa jolloin muut potilaat voisivat häiriintyä omaisista.

[Ella_]

Mun ohjeissa luki että lääkkeet otetaan normaalisti, kannattaa tarkistaa. Mä söin vaan vitamiineja ja niitä ei saanut ottaa.

 

Ja voi kurja ettei mies pääse mukaan kuitenkin iso tapahtuma myös isälle.

[Ella_]

Hei onko teillä muilla ollut vatsa arka haavan ja navan väliltä? Muuten oon voinut todi hyvin ja kivuttomasti, mutta maha on kyllä tuolta alueelta kosketusarka. Mietin vaan, että eihän tuolla vain ole joku tulehdus kytemässä?

[Sapphire]

Mulla oli ja luulin, että olisi tulehdus. Kävin lääkärissä ja on normaalia. Menee hiljalleen ohi...

[Sama vieras]

Muutama päivä enää sektioon ja nyt on alkanut pelottamaan.. Normaalia jännitystä varmaan, mutta synnytyspelkoisena tällä hetkellä jo toivon jopa vauvan synnytyksen käynnistyvän ennen sektiota ja synnyttäväni alateitse, kuin että menisin sektioon. Kuitenkaan en ala sektiota perumaan, se on mun henkinen turva, vaikka nyt ei tunnu sekään enää hyvälle. Ahdistaa tosi paljon että itse tavallaan on näin isosta päätöksestä (pelkosektion haluaminen) vastuussa. Jos onkin päättänyt väärin ja jotain menee vikaan.. Samaa tosin miettisin jos alatiesynnytykseen päätyisin sektion tilalla.

Näin jo tässä untakin että kuolin sektioon..

 

Miten pitkään sektion jälkeen kotona sitten on miehen armoilla, tai jopa sairaalassa? Lähinnä noi vauvan nostelut ja vastaavat, onnistuuko?

Pitääkö mies herättää yöllä nostamaan vauva pinniksestä syömään vai onnistuuko sektiohaavan kans?

Tuleeko mittään vinkkejä mieleen ekoille päiville kotona, joita ei ehkä osannut etukäteen ennen leikkausta ajatella?

[Nofella]

Tsemppiä Sama vieras, kyllä se hyvin menee Eipä siinä ole oikeastaan kuin tuo synnytyspäivä jolloin ei itse voi vauvaa hoidella kun on sängyssä. Seuraavana päivänä voi jo hoitaa vaikka onhan se helpottavaa jos mies siinä voi olla ja pestä peppua ja antaa sit sulle imetettäväksi. Mutta mitä useammin itse nouset sieltä sängystä, niin sen nopeammin paranet, kipu helpottaa ja joka kerralla nousu on helpompaa Kotona mä en kokenut olleeni muuten miehen armoilla kuin että pyysin häntä nostaan kaikkea matalalla olevaa mulle. Ja tietty eihän siinä saa vauvaa painavampia nostella ollenkaan.

 

Vinkkinä antaisin että nosta jo etukäteen tarvitsemiasi juttuja ylemmäksi. Mulla esim alusvaatteet on ihan matalalla kaapissa niin nostin ne ylemmäs jo etukäteen kun muistin ekalta kerralta.

 

Ella_: Mulla ei ole tuo kohta arka, mutta aikalailla tunnoton/jännän tuntuinen. Tunto palailee pikkuhiljaa jos saman kaavan mukaan mennään kuin viime kerralla.

[wilmusti]

Noella kertoikin ihan tasan niin, kuten mun pitikin vastata Sama vieraalle !  

 

Ja mulla kans edelleen toi alamaha on jännän tuntuinen, vaikka sektiosta jo yli 3 viikkoo. Mutta ilmeisesti kuuluu asiaan, enkä oo jaksanut alkaa ihmetteleen sitä sen kummemmin. 

[Ella_]

Sama vieras sektiosta paraneminen oli paljon nopeampaa kuin olin kuvitellut. Eka vuorokausi on nihkeä kun ei saa nousta sängystä ja kätilöt joutuvat vaihtamaan jälkivuotositeet jne, mutta sen jälkeen on jo paljon parempi! Meille tuli jo leikkauspöivänä vieraita, eli kivut oli mun mielestä tosi siedettävät. Varaudu siihen, että ekaa kertaa sängystä noustessa voi huimata, mutta tunnin päästä voi olla jo helpompaa. Juo paljon mehua että saat energiaa, jos vähänkään maistuu. Kannattaa pakata mukaan ekaksi illaksi myös jotain mehukeittoa, pelkkä mehu ei mulla riittänyt kun oli niin nälkä. Varaudu myös siihen että kakkaaminen on aluksi vaikeaa, mua heikotti ekan kerran jälkeen kun vatsa toimi. Ei se niinkään sattunut, ei vaan ksinkertaisesti pystynyt pinnistää. Mitäs vielä... Varaudu että jälkivuotoa holahtelee epätasaisesti, se on normaalia vaikka tuntuu välillä siltä että tässähän vuotaa kuiviin. Pahin vuoto menee nopeasti ohi. Niin ja ekana päivänä vaikket voi nostella vauvaa, voit pitää vauvaa ihokontaktissa rinnalla ja se edistää maidonnousua. Niin ja kun pääsette kotiin ja myöskin sairaalassa iso juomapullo yöpöydälle, yölläkin nimittäin janottaa etenkin imettäessä. Niin ja sängystä nousuun kehitin aika hyvän tekniikan, että käännyin kyljelle ja ylemmän käden pungersin tyynyn taakse seinää vasten ja sullä työnsin itseni ylös, tukevampaa kuin pungertaa sängyn kautta.

 

Mua vieläkin hermostuttaa tuo ihon arkuus haavan ja navan välissä, maha on vieläkin siitä turvonnut. Haava on kyllä siisti eikä punoita eikä jomota tai säre, ainoastaan kosketusarka. Mutta lämpöä oli aamulla 37,3 enkä tiedä johtuuko univelasta vai tiehyttukoksesta rinnassa (yöllä oli kipeitä mmuhkuroita)... Vai voiko haavassa kyteä jotain?

[Sapphire]

Jos haava on siisti niin tuskin on mitään tulehduksia. Ja tuo arkuus on ihan normaalia. Muakin se hermostutti ja oli selvästi kipeä tietystä kohtaa kun navan alta painoi. Jos sulla ei ole pahanhajuista vuotoa tms niin voit seurailla. Ota vaikka särkylääke, silläkin on tulehdusta estävä vaikutus.

 

Sama vieras: kaupassa oli ärsyttävä käydä kun ei saanut kantaa kauppakasseja. Eli jääkaappi täyteen ruokaa. Kannattaa myös siivota, imuroiminen ei onnistu haavan kanssa ja sitä ei saisikaan tehdä vaikka eivät siitä välttämättä mainitse. Mä en tuntenut olevani miehen armoilla kuin leikkauspäivän. Tsemppiä! Kaikki menee varmasti hyvin.