mari.com.au

Suunniteltu sektio

445 posts in this topic

Mä en millään meinannu saada sektiota aikoinaan, en edes vaikka pelkäsin synnyttää kun lapsesta oli ennustettu vammasta. polilla rampparin ja itkeskelin, vaihdoin sairaalaa ja siellä ymmärrettiin. Terve tyttö kyllä sitten synty :wub: .. sektiossa nousin jo samana iltana ylös, vauvaa ei hoidettu puolestani, joten oli pakko.. olin saanu pyyntösektion niin en ollu saman arvonen kun ne jotka kuulema kesken alatiesynnytyksen päässeet sektioon.. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Herranjestas miten kamalaa kohtelua!

 

Jenny-Maria: Uskon (ja toivon) että sen sektion saat :) Ei siihen pelkopolikäyntien määrä vaikuta. Toisaalta kun sulla se käynti niin myöhään on, niin eivät kerkeä palloittelemaan sua käännytettävänä, vaan sektiopäätös on silloin tehtävä, ja kun ketään ei voi pakottaa synnyttämään, niin silloin leikkauspäivän saat.

Kirjoita itsellesi paperille pääasiat mitä sanot siellä pelkopolikäynnillä,  niin ei jää mitään tärkeää sanomatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heip sektion läpikäyneet, osaisitteko suositella vatsalihasliikkeitä syville vatsalihaksille? Mulla on siis vatsalihasten välissä vielä rakoa, eli suorat ei käy. Kokeilin ns. lankkua, mutta se tuntui mun mielestä vähän epämääräiseltä haavan alueella. Vyölaukku olis kiva saada kuitenkin pois, eli vinkit on tervetulleita :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin radin takia äitiyspolilla ja juttelin sekä radihoitajan että sitten lääkärin kanssa (tiedoissani näkyy aika pelkopolille 37+0). Molemmille tuli kerrottua esikoisen synnytyksestä sellaisen ulisevan paniikki-itkun sävyttämänä (se vain tuli) ja nyt tiedoissani kuulemma sitten lukee, että sitä 37+0 olevaa käyntiä lähdetään katsomaan ajatuksella suunniteltu sektio. Toivottavasti myös käytännössä niin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse haluaisin ehdottomasti suunnitellun sektion. Odotan vasta ihan alkuvaiheessa ensimmäistäni, mutta pelkään synnytystä. Etenkin kipua. Olen ennen jopa ajatellut, etten voi "hankkia" lapsia, koska en pysty alateitse synnyttämään, mutta keskusteltuani lääkärin kanssa ymmärsin, ettei siihen voida pakottaa. Onko muita, ketkä olisivat saaneet suunnitellun sektion ensimmäistä odottaessaan pelon vuoksi? Missä päin Suomea ja jouduitteko erittelemään pelon kohteita tms. tarkemmin / antamaan perusteluja?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse haluaisin ehdottomasti suunnitellun sektion. Odotan vasta ihan alkuvaiheessa ensimmäistäni, mutta pelkään synnytystä. Etenkin kipua. Olen ennen jopa ajatellut, etten voi "hankkia" lapsia, koska en pysty alateitse synnyttämään, mutta keskusteltuani lääkärin kanssa ymmärsin, ettei siihen voida pakottaa. Onko muita, ketkä olisivat saaneet suunnitellun sektion ensimmäistä odottaessaan pelon vuoksi? Missä päin Suomea ja jouduitteko erittelemään pelon kohteita tms. tarkemmin / antamaan perusteluja?

Hyvinkäällä ainakin sanottiin, että eivät pakota. Perusteluja tarvittiin toki ja jos ensimmäisen pelkopolikäynin jälkeen olisin edelleen ollut sektion kannalla niin käyntejä olisi varmaan ollut tiedossa lisää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä on riittävä perustelu? Riittäkö että pelkään kipua ja kivunsietokykyni on hyvin alhainen. Lisäksi kärsin paniikkihäiriöstä. Hallitsemattomuus ja kipu, jonka voimaa ja kestoa ei tiedä eikä kivunlievitys ole varmaa (eikä supistuskipuihin ilmeisesti mitään voi ottaakaan) ovat minulle aivan mahdoton ajatus...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä on riittävä perustelu? Riittäkö että pelkään kipua ja kivunsietokykyni on hyvin alhainen. Lisäksi kärsin paniikkihäiriöstä. Hallitsemattomuus ja kipu, jonka voimaa ja kestoa ei tiedä eikä kivunlievitys ole varmaa (eikä supistuskipuihin ilmeisesti mitään voi ottaakaan) ovat minulle aivan mahdoton ajatus...

 

Kehottaisin sinua mainitsemaan asiasta neuvolassa pian (ellet ole jo), jotta saisit lähetteen pelkopolille. Siellä tullee sitten vastaan erinäisiä keskusteluhetkiä esim. kätilöiden kanssa, jossa käydään läpi asioita, jotka pelottavat + lääkäriä ja viime kädessä synnytyksen suunnittelua siinä n. 37. viikon hujakoilla (eli mitä reittiä tenava sitten tulisi maailmaan).

 

Tosiasia sekin, että osassa sairaaloista sektio irtoaa helpommin kuin toisissa. Toinen tosiasia myös se, että ns. perinteinen sairaalan X sektiovastaisuus saattaa olla sidoksissa vanhan kansan lääkäreihin, jotka ovat poistumassa työmarkkinoilta.

 

Suosittelen blogia "Vaadin suunnitellun sektion". Olen laittanut bloginpitäjälle monta s-postia omaan asiaani liittyen ja hän on aina vastannut erittäin kannustavasti. Itselläni riittäväksi perusteluksi (kai) on toistaiseksi, ilmeisesti riittänyt se, etten osaa puhua esikoisen syntymästä kovin loogisesti tai kylmän rauhallisesti, vaan jotain aivan muuta. Sillä on nyt raapaistu synnytyspelkodiagnoosi paperiin, mutta eri asia toki se, miten ko. "virhekoodiin" sitten lopulta reagoidaan synnytyksen suunnittelukeskustelussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos taas vastauksesta! Varasin juuri ekan neuvolan parin viikon päähän viikolla 8+6, joten otan asian siellä puheeksi. Voi että toivoisin, että olisi Suomessakin olemassa yksityisiä sairaaloita tai edes se vanha erikoismaksuluokka, jonka avulla sektion ilmeisesti sai helpommin. Ymmärrän kyllä riskit ja että normisynnytys on tavallaan riskittömämpi, mutta en silti voi hyväksyä että tämä on näin vaikeaa Suomessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannattaa tosiaan ottaa puheeksi heti, mutta pelkopolille tuskin pääset kovin aikaisessa vaiheessa. Minulle laitetaan lähete neuvolasta vasta rv 30 paikkeilla ja kutsu tulee sitten kotiin jossain vaiheessa. Hiukan ahdistaa jo etukäteen se, että leikkauspäätös tehdään vasta viimetinkaan vaikka asian ottaakin puheeksi ajoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannattaa tosiaan ottaa puheeksi heti, mutta pelkopolille tuskin pääset kovin aikaisessa vaiheessa. Minulle laitetaan lähete neuvolasta vasta rv 30 paikkeilla ja kutsu tulee sitten kotiin jossain vaiheessa. Hiukan ahdistaa jo etukäteen se, että leikkauspäätös tehdään vasta viimetinkaan vaikka asian ottaakin puheeksi ajoissa.

 

Tässä on huikeita alueellisia eroja. Joku saattaa mennä ensimmäisiä kertoja jo ennen 20. viikkoa, mutta tässä voi pelata vanhan kunnon resurssikortin.

 

Sektiopäätöksen viivyttämisessä on kai taustalla se kaunis ajatus mielen muuttumisesta ajan kuluessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jenny-Maria, kuinka monta kertaa jouduit käymään pelkopolilla ennen kun synnytyspelko "diagnosoitiin"? Mua häiritsee ajatus siitä, että joutuisin purkamaan sydäntäni useille eri ihmisille kun kyse on asioista jotka olen painanut syvälle enkä ole puhunut niistä edes omalle miehelleni. MInäkin kyllä ymmärrän, että pääsääntöisesti paras tapa lapselle tulla maailmaan on alakautta, mutta jotenkin ärsyttää kun homma on kertaalleen jo koettu ja trauma saatu niin mun mielestä pitäisi riittää, että perustelen asiani kerran yhdelle ihmiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli just eilen kasvukontrolli jossa otin toivomani suunnitellun sektion puheeksi.

Parin viikon päästä on juttelu ei kätilön kanssa jossa käydään viime synnytystä läpi ja keskustellaan alatiesynnytuksestä ja sektiosta, niiden riskeistä. Sitten enskuussa lääkärin kanssa keskustelu jossa lopulta minä saan päättää haluanko sen sektion. Lääkäri eilen sanoi että eivät voi ketään pakottaa synnyttämään alakautta. Käyn nyt keskustelemassa ja kuuntelemassa nuo jutut vaikka aika jyrkästi olen kääntynyt sektion puoleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jenny-Maria, kuinka monta kertaa jouduit käymään pelkopolilla ennen kun synnytyspelko "diagnosoitiin"? Mua häiritsee ajatus siitä, että joutuisin purkamaan sydäntäni useille eri ihmisille kun kyse on asioista jotka olen painanut syvälle enkä ole puhunut niistä edes omalle miehelleni. MInäkin kyllä ymmärrän, että pääsääntöisesti paras tapa lapselle tulla maailmaan on alakautta, mutta jotenkin ärsyttää kun homma on kertaalleen jo koettu ja trauma saatu niin mun mielestä pitäisi riittää, että perustelen asiani kerran yhdelle ihmiselle.

 

En kertaakaan. Riitti se, että kävin raskausajan diabeteksen takia äitiyspolilla (=sama paikka) ja sain paniikki-itkun yrittämättä aikaan sekä hoitajalle että lääkärille, kun kysyivät esikoisen synnytyksestä. Kai ne katsoivat, että pihalle tullut aito "menen hirteen, ellen saa sektiota" -tyyppinen ulina riitti tähän hätään. Varsinainen sektiopäätöskerta on sitten 37+0, jolloin on kätilö ja lääkäri, se on se ainoa ns. virallinen pelkopolikertani. Neuvolasta kysyttiin kyllä, että haluanko mennä juttelemaan psy.hoitajalle aikaisemmin, samaa kysyttiin viimeksi äitiyspolilla, mutta en tule muuttamaan mieltäni mihinkään suuntaan. Neuvolan tädin mukaan siinä asiassa riittää (paremman sanan puutteessa) usein se, että on kohtuullisen vankkumaton päätöksessään, tiedostaa riskit ja toki kohdallani se, että taustalla on se yksi kappale synnytyksiä, ts. pelkoani ei voi selittämällä saada muuttumaan (=esikoisen syntymää ei saa selitettyä mustasta valkoiseksi).

 

Ensisynnyttäjien kohdalla uskoisin polikäyntejä tulevan kyllä enemmän. Toisaalta, myös osa toistaan tai usempaa vääntävä äiti on käynyt useampia kertoja, jos tavoitteena on ollut esim. alatiesynnytykseen liittyvien pelkojen häivyttäminen siten, että haluaa lähteä seuraavaakin yrittämään alateitse. Itselläni sellaista tavoitetta ei ole ollut, eikä tule.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kyllä valmis käymään tarvittaessa useammankin kerran, kunhan saisin varmuuden siitä, että jos (ja kun) mieleni ei muutu, ja vakuutan ymmärtäväni riskit, minulle sektio myönnetään. Pelkään juuri sitäkin, että kun tämä on ensimmäiseni.. Mutta miksi pitäisi olla yksi kauhukokemus taustalla, eikö voida uskoa valmiiksi? Haluaisin vain, että joku tästä asiasta oikeasti päättävä sanoisi kuulleni, että vankkumattomasti sektiota halutessani ja riskit tiedostaessani sen saan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kyllä valmis käymään tarvittaessa useammankin kerran, kunhan saisin varmuuden siitä, että jos (ja kun) mieleni ei muutu, ja vakuutan ymmärtäväni riskit, minulle sektio myönnetään. Pelkään juuri sitäkin, että kun tämä on ensimmäiseni.. Mutta miksi pitäisi olla yksi kauhukokemus taustalla, eikö voida uskoa valmiiksi? Haluaisin vain, että joku tästä asiasta oikeasti päättävä sanoisi kuulleni, että vankkumattomasti sektiota halutessani ja riskit tiedostaessani sen saan.

 

Ei kauhukokemusta tarvitse taustalla ollakaan, mutta toista vääntäessä sektion saattaa saada helpommalla. Ensimmäisen kohdalla saattaa olla sellaisia kysymyksiä, tuntoja ja pelkoja, joihin pystytään vaikuttamaan esim. esittelemällä kaikenmaailman kivunlievityskonstit, näin esimerkkinä. Käytännössä siellä selvitetään sitä, mikä synnytyksessä pelottaa ja voidaanko sille tehdä jotain.

 

Mutta, koska kokemukseni aiheesta ovat rajattuja, suosittelen vahvasti blogia "Vaadin suunnitellun sektion" ja bloginpitäjälle s-postin lähettämistä. Hän on omien kokemustensa perustella (kävi mm. pelkopolilla hartaasti) ryhtynyt myös käsittääkseni jonkinlaiseksi tukihenkilöksi asian tiimoilta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikista kommenteista. Huomenna eka neuvola ja otan asian kyllä puheeksi. Olen tuota blogia lukenut ja täytyneekin laittaa spostia. Kaikki tuki on tarpeen! Juttelin jokin aika sitten erään raskaana olevan kaverini kanssa ja puhuimme synnytyksestä ja pelosta. Hän sanoi, ettei oikein osaa pelätä kun ei tiedä mitä pelkää ja vaikutti suhtautuvan kaikin puolin rauhallisesti tulevaan. Tajusin, että suhtautumisemme ovat aivan eri maailmasta, ja hänen asenteensa lienee se "normaali". Tavallaan siis vahvistui vielä ymmärrys siitä, etten todellakaan pysty alatiesynnytykseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikista kommenteista. Huomenna eka neuvola ja otan asian kyllä puheeksi. Olen tuota blogia lukenut ja täytyneekin laittaa spostia. Kaikki tuki on tarpeen! Juttelin jokin aika sitten erään raskaana olevan kaverini kanssa ja puhuimme synnytyksestä ja pelosta. Hän sanoi, ettei oikein osaa pelätä kun ei tiedä mitä pelkää ja vaikutti suhtautuvan kaikin puolin rauhallisesti tulevaan. Tajusin, että suhtautumisemme ovat aivan eri maailmasta, ja hänen asenteensa lienee se "normaali". Tavallaan siis vahvistui vielä ymmärrys siitä, etten todellakaan pysty alatiesynnytykseen.

Itse kans otin ekalla neuvolakäynnillä puheeksi haluni päästä pelkopolille, mutta silloin neuvolantäti ei oikein noteerannut kommenttia mitenkään.Toisella kerralla otin asian puheeksi uudelleen ja sain lähetteen ja nt-ultran yhteydessä sit kätilön kanssa varattiin aika. Eli jos neuvolassasi suhtaudutaan pyyntöön "puolivillaisesti"  niin ota uudelleen vaan puheeksi :)

Täällä (http://www.vauva.info/foorumi/topic/2140-synnytys-ei-kestae-edes-ajatella/) on enemmän puhetta tuosta synnytyspelosta, jos et vielä ole huomannut :).

Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos me joskus päästään siihen asti, että olisin raskaana niin mietityttää jo tuo polien välillä toimiva kommunikointi. Mä en näe mitenkään järkevänä viedä pelkopolin työresursseja sillä, että käyn lähetteellä kertomassa heille, että suunniteltu sektio terveydellisistä syistä kiitos. Mulla on siinä vaiheessa asiasta kumminkin olemassa erikoislääkärin lausunto, ettei alatiesynnytys ole vaihtoehto.

Enemmän kun synnytystapa mua mietityttää puudutus vs. nukutus ja se missä tilanteissa päädytään suunniteltu sektio tekemään nukutuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos me joskus päästään siihen asti, että olisin raskaana niin mietityttää jo tuo polien välillä toimiva kommunikointi. Mä en näe mitenkään järkevänä viedä pelkopolin työresursseja sillä, että käyn lähetteellä kertomassa heille, että suunniteltu sektio terveydellisistä syistä kiitos. Mulla on siinä vaiheessa asiasta kumminkin olemassa erikoislääkärin lausunto, ettei alatiesynnytys ole vaihtoehto.

Enemmän kun synnytystapa mua mietityttää puudutus vs. nukutus ja se missä tilanteissa päädytään suunniteltu sektio tekemään nukutuksessa.

 Ei kai tuossa tapauksessa pelkopolille laiteta vaan suoraan synnytystapa-arvioon? Eihän kyse ole pelosta..

Käsittääkseni on hyvin harvinaista, että sektio tehtäisiin nukutuksessa muulloin kun hätätapauksissa. Terveydellisistä syistä varmaan kuitenkin mahdollista, mutta esim. pelkosektiota en ole kuullut tehdyn nukutuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suunniteltukin sektio tehdään nukutuksessa jos ei voida puuduttaa, esim. allergian tai vuotohäiriön takia. Puuduttaminen on kuitenkin siis ensisijainen vaihtoehto ja huomattavasti yleisempää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 Ei kai tuossa tapauksessa pelkopolille laiteta vaan suoraan synnytystapa-arvioon? Eihän kyse ole pelosta..

Tätä mä oikeasti toivon, koska voisin uskoa, että pelkopolilla niillä on oikeasti synnytyspelkoisten ihmisten kanssa kädet täynnä työtä.

Mutta mä en luota myöskään luota tiedonkulkuun saman sairaanhoitopiirin sisällä varsinkin jos vastaan tulee niitä ihmisiä, jotka eivät osaa potilaan papereita lukea kunnolla (valitetavan usein koettua).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin suunniteltu sektio rakenteellisista syistä ja sektiosta sovittiin tavallisella synnytystapa-arviokäynnillä äitipolilla. Mulla oli mukana alan erikoislääkärin lyhyt käyntiteksti, jossa asia todettiin. Olin käynyt yksityisellä mutta tämä lääkäri teki päivätyössään onneksi tiivistä yhteistyötä naistentautien klinikan kanssa niin asiaa ei tarvinnut selvittää enää enempää. (Hyvä tuuri mulla lääkärivalinnan suhteen, alatiesynnytyksen kieltäminen ei ollut tullut mulla etukäteen ollenkaan mieleen.)

Edited by Punatulkku

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään oli radin takia taas äitiyspoli (kolmas käyntini). Homma meni lopulta niin, että käyrällä olon jälkeen oli ä.polin osastolääkäri, joka sanoi katsoneensa kandin kanssa läpi esikoisen synnytystä ja joo, jos haluat sektion, niin mene anestesialääkärin huoneen kautta takaisin radihoitajalle, niin varataan sulle aika.

 

Näin käytännössä menikin, ns. pelkopoliaika olikin peruttu jo aiemmin (tosin minulle kertomatta, mutta selvisipä tänään sekin). Ehkä tässä tapauksessa voin tosiaan sanoa sen, että riittävän kielteinen asenne alatiesynnytystä kohtaan ja ensimmäisen polikäyntini itkuhuuto riittivät siihen, että sektioaika tuli kalenteriin ja samalla papereihin tieto siitä, että tilannetta ei "seurata" mahd. normaalin käynnistymisen kohdalla, vaan saisin sektion silti.

 

Tuntuu hyvältä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Jenny-Maria, että asiat järjestyivät! Siis miksi pelkosektioaika oli peruttu?? En ole vähään aikaa lukenut ketjua, eli pahoittelen jos kysyn sellaista minkä olet jo selittänyt.

 

Minä kävin neuvolassa toissa viikolla ja sanoin siellä asiasta. Hoitsu kysyi heti "haluatko sektion?" johon vastasin, että ymmärrän ettei se ole vain minun tahdostani kiinni mutta jos olisin niin tahtoisin. Hän lupasi laittaa lähetteen pelkopolille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now