mari.com.au

Suunniteltu sektio

445 posts in this topic

Kiitos Lara ja Noella! Salissa pitää siis olla varsin pitkään:( Onneks tuohon on vielä aikaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

suskin: Mua jännitti aika paljon silloin ennen kun lapsi oli ulkona, mutta miehen läsnäolo auttoi ihan mielettömän paljon. Me juteltiin kaikkea ihan muuta, ettei ajatukset olisi leikkauksessa ja se auttoi. Sitten kun lapsi oli syntynyt, olin pitänyt häntä rinnan päällä ja miehet lähteneet osastolle, ei yhtäkkiä jännittänytkään enää yhtään. Päinvastoin, kaikki adrenaliini purkautui ja tuli vaan väsymys.

 

Noella: Millaiseksi sä koit pelkopoliprosessin? En tiedä mistä olet kotoisin, mutta jos haluat kertoa, niin minkä sairaalaan pelkopolilla kävit?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en saanut pitää vauvaa rinnan päällä ollenkaan vaan näin häntä yhteensä joku 2min, kosketin kyllä. En tiedä miksi niin kiire oli kun vauva kuitenkin oli ihan terve.

 

Lara:Mä kävin K-HKS:n pelkopolilla. En neuvolassa saanut sanotuksi peloistani ennen kuin vkolla 34 muistaakseni ja lähetteen polille pisti vasta seuraavalla viikolla. Piti siis aika tiuhaan käydä se loppuaika, yhteensä kävin 3kertaa juttelemassa kätilön ja lääkärin kanssa ja kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla. Aika turhalta tuo tuntui, varsinkin eka kerta ja toi sairaanhoitaja oli totaalinen pettymys, ei ymmärretty ollenkaan miten ensimmäistä odottavalla saattoi olla pelkoja. Tokalla kerralla sit jo vähän lupailtiin sektiota. En sit tiedä mihin olisin päätynyt jos olisin aiemmin saanut suuni avatuksi ja kauemmin käytyä noita asioita läpi. Millä pelkopolilla itse kävit?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kävin Naistenklinikan pelkopolilla. En käynyt kuin kerran juttelemassa kätilön kanssa joskus raskauden puolenvälin jälkeen ja sitten lääkärillä, jolloin sovittiin sektiopäivä. En tiedä, miksi niin vähän käyntikertoja. Ehkä mä olin niin hysteerinen, että kätilö näki, ettei tästä mitään tule alatiesynnytystä ajatellen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle leikkaussali on kaiken pahan alku ja juuri tän mun varsin vaikean raskaushistorian kanssa ja jo ajatus sinne menemisestä on mahdoton. Esikoisen kanssa sain vahvan lääkityksen heti kun mahdollista (eli kun vauva oli ulkona) ja näin on luvattu nytkin. Ongelma vaan on miten kestää päänsä kanssa sinne asti. Pelkopolilähete on jo matkalla Naistenklinikalle mutta huhupuheiden mukaan sinne annetaan aika vasta kun viikkoja on runsaat 20.

Share this post


Link to post
Share on other sites

pelkopolilla käyty, eikä edes juteltu "luonnollisesta" synnytyksestä historiani takia (bussionnettomuus), vaan käytiin pelkästään läpi section kulkua. Kätilö tosin sanoi, että ensi viikolla olevassa aikaistetussa synnytystapa-arviossa vasta katsotaan tarkemmin mahd. lääketieteelliset esteet.

 

Mua jäi suunnattomasti pelottamaan tuon käynnin jälkeen se mahdollisuus, että synnytys käynnistyy ennen sovittua sectiopäivää! Sectio tehdään N-klinikalla kuulema vain viikkoa ennen laskettua aikaa- olen urheilija, ja urheilijoilla synnytys käynnistyy yleensä 4-7pv ennen laskettua aikaa! Äitinkin urheili fysioterapeuttina paljon koko raskauden ajan, ja synnyinkin 8 päivää etuajassa, vaikka olin ensimmäinen lapsi...lisäksi synnyin tosi vauhdilla (5h), vaikka lääkärit olivat sanoneet äidilleni, että ole rauhassa, sulla synnytys saattaa kestää vielä vuorokauden :o !

 

Otin asian puheeksi pelkopolilla, mutta kätilö väitti, ettei urheilulla ole tuollaista vaikutusta... outoa vaan, että suurin osa tuntemistani urheilijoista on synnyttänyt esikoisensakin ennen laskettua päivää ja todella nopeasti, sekä asiasta on kirjoitettu myös Urheiluvalmennus-kirjassa :angry: !

 

Eli siis pelkoni koskee sitä, että synnytys käynistyy ennen suunniteltua sectiota ja lääkärit väittävät mullekin että aikaa on, ja sitten vauva tuleekin niin vauhdilla, ettei enää voida sectiota tehdä!!! Tää ois kauheinta mitä voi olla... osaako joku neuvoa, voiko asialle tahdä mitään?

 

Anteeksi todella sekava sepostus paniikkipäissäni...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulihan tässä mieleen että mulle sanottiin kolmeviikko ennen laskettua aikaa että sectio tehdään. Mutta loppu onkin historiaa, päivämäärä muuttui aika tahtiin. Sain olla kokoajan varpailteni että milloin se tehdään. Sitten kun annettiin aika niin se oli torstai ja aika tuli maanantaille. Mutta sekin kumottiin kahdeksan aikaan illalla ja poika syntyi sectioola seuraavana päivänä. Tosin sillä oli jotain vikaa happiarvoissa jotka katsottiin lapsivedestä noin puoltatoista viikkoo ennemmin. Ja poika syntyi 38+1 viikolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suunniteltu sektiopäätös tuli päivän varoitusajalla, kun lapsi todettiin viikkoihin nähden liian pieneksi, perätilassa ja lapsivettä vähän, joten kääntö ei enää suotavaa. Olihan se toki ihmeellistä, että samaisena päivänä tuli haettua kamat kotoota sairaalaan ja syntymäpäivä valmiiksi päätettynä ;)

 

Jälkikäteen ajateltuna olin tosi rauhallinen ennen ja jälkeen sektion, koska kaikki meni hyvin ja kiirettä ei toimenpiteen aikana ollut. Äitini manaili aina epiduraalipiikin kauheutta, koska olen syntynyt hätäsektiolla, joten vähän minäkin spinaalia jännitin, että miten uppoo meikäläisen selkään, mutta ei juuri kuin nipsaissut.

 

Heräämössä oli jotenkin tosi rauhallinen, eikä mulla ollut hinkua heti vauvan luo, toki näin hänet nyytissä jonkin aikaa ennen kuin vietiin lämmittelemään (pieni lapsi). Maito ei alkanut itsekseen heruamaan, eikä vauva osanut pikkuisella nuppusuullaan syödä. Vaan vasta sähköpumpulla seuraavana päivänä aloin harjoittelemaan sairaalassa. Upeaa oli se, että sain vuokrata laitteen kuukaudeksi. Olihan se työ yrittää syöttää nukahtelevaa vauvaa sekä omasta rinnasta että pumpattuna tuttipullosta. Jotenkin se äidin sitkeys vaan hormooneissaan puskee yrittämään ja jaksamaan vauvan selviytymiseen.

 

Leikkaushaavan parantuminen kesti mielestäni kauan. Ne ekat päivät olivat pahat nousta sairaalan sängystä ja liikkumiseen. Haava lisäksi kiristi vielä puolenkin vuoden päästä kävellessä.

 

Positiivinen kuva sektiosta kaiken kaikkiaan on jäänyt, vaikka haluaisinkin päästä kokemaan alatiesynnytyksen. Nyt vielä tuntuu siltä, että vauva on vielä perätilassa, mutta se selvinnee ensi viikolla. Sen olen päättänyt etten perätilassa ala synnyttämään ja siihen tuleekin olla hyvät kriteerit, että antavat ylipäätänsä synnyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelon vuoksi saa siis suunnitellun sektion, mutta entäs jos ei pelkää mutta haluaa silti sen sektion? En vaan pidä ajatuksesta, että puskisin ahtaista paikoistani kivulla ulos jonkun suuren ja elävän möhkäleen, eli ajatus on enemmänkin äärettömän epämiellyttävä kuin pelottava. Annan ennemmin leikata vatsani auki, kuin otan "helpomman" kivun jalkojeni väliin. Kuinka tosissaan tällainen näkökulma mahdetaan ottaa? En siis ole vielä edes raskaana, mutta kunhan pohdiskelen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Voisin kuvitella, että aika nihkeästi suhtaudutaan... Valitettavasti kun Suomessa ei vielä saa "valita" synnytystapaansa, mutta toisaalta kuten monesti on todettu, ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta, niin en kyllä osaa sanoa, miten tuossa tilanteessa menisi. Varmaan aika vaikeaa olisi kuitenkin saada leikkausaikaa etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti Suomessa ei koskaan mennäkään siihen että synnytystavan saisi "valita". Pelkosektio on tietysti ihan hyvä asia jos alatiesynnytys pelkopolinkin jälkeen tuntuu mahdottomalta, mutta lapselle haitallisemman vaihtoehdon valitseminen vain sen takia että äitiä ei huvita synnyttää alakautta, ei kyllä lääkärin etiikkaan istu. Jopa viikolla 38 tehty sektio kun voi vielä altistaa lapsen keuhkojen kehittymättömyydestä johtuvalle hengitysvaikeudelle.

Edited by Angervo

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Jos viittasit minun kirjoitukseeni, niin tuo "huvittaminen" oli nyt ehkä hippasen liian liioitellusti sanottu, enkä sitä sanavalintaa käyttänyt itsekään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ äh, kyllä nyt muakin pisti kirpaisemaan tuo huvittamis-kommentti. itse täällä pähkäilen sektion ja alakautta synnytyksen yrittämisen välillä ja meillä on kylläkin sellainen tilanne, että lapsi on perätilassa, joten ei kyllä oikeastaan huvita edes kokeilla alakautta. mutta nyt kyllä saan taas uskomattomia "huono-äiti"-tuntemuksia, kun mietin, että yritänkö vaan livahtaa "helpoimman kautta" suunnitellulla sektiolla, huoh...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla on sama tilanne, siis perätilavauva ja suunniteltu sektio tulossa. Mutta mä ainakin saisin ne huono äiti -tuntemukset siitä, että lähtisin yrittämään jotain sellaista, jossa on moninkertaiset riskit itse vauvalle. Mulle ihan sama, mistä rööristä se tulee ulos, kunhan tulee parhaissa mahdollisissa sielun ja ruumiin voimissa. Ja niille, joiden mielestä sektio on jotenkin "väärin", tulen toteamaan jotain erittäin rumaa ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Perätila on ihan oikea lääketieteellinen indikaatio sektiolle joten sitä nyt ei pidä tähän asiaan ruveta sotkemaan. Tarkoitin nimenomaisesti sitä että synnytystapa pitäisi valita aina sen mukaan mikä kussakin tilanteessa on lapselle turvallisin ja paras ja poikkeuksia tehtäisiin ainoastaan ääritapauksissa (eli siis juurikin nuo hankalat synnytyspelot joihin ei mikään auta) eikä jenkkilän malliin sillä perusteella että lapsi syntyisi sopivana viikonpäivänä tai kun äiti ei tykkää siitä ajatuksesta että tulisi tikkejä alapäähän.

Edited by Angervo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suuniteltuun sektioon mun kohdalla päädyttiin seuraavista syistä: epilepsia, perätila ja vähäinen lapsivesi.

 

Tuo vähäinen lapsivesi ei kyl välttämättä ollut syy tuohon sektioon, mutta sen takia lääkäri ei yrittänyt lasta kääntää vaan hänen suosituksesta päädyttiin suunniteltuun sektioon joka ei kyllä edes toteutunut. Tyttö kun päätti syntyä muutaman päivän etuajassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisää sektiokokemuksia kaivataan.. Itsellä suunniteltu sektio edessä muutaman viikon sisällä.

 

Ja kertokaas miten olette toimineet sektiopäivän julkistamisen kanssa? Siis kerroitteko kaikille jotka asiaa kysyi, että millon lapsi syntyy vai kerroitteko vain läheisimmille vai ette kellekään? Ja miksi toimitte niinkuin toimitte.

 

Itse täällä juuri pähkin, että mitä tehdä.. kertoako vai ei.. ja kelle. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrottiin läheisimmille, eli perheille, siskolleni ja ystävillemme. En osaa sanoa miksi toimimme juuri noin, se vaan tuntui hyvältä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies tais kertoa omille porukoilleen, minä vanhemmilleni ja kahdelle kaverille. Yhdelle kaverille paljastin että sillä viikolla syntyy, mutta päivää en sanonut. Sen takia kerroin että pystyin heidän kanssa juttelemaan kun jännitti. Yleisesti en halunnut paljastaa että on muilla odotettavaa. Jostain täältä löytyy oma kokemukseni, en kylläkään muista mihin sen olen kirjoittanut. Pelkosektion kuitenkin sain :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taisin sanoa kaikille jotka kysyivät että huomenna syntyy, mutta kellonaikaa en paljastanut. Ja sain tietää edellisenä iltana kahdekasan aikaan että huomenna aamulla on sektio, sen oli määrä olla maanataina mutta mun tilanne oli sellainen että aikaistettiin perjantaille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä suunniteltu sektio muutaman tunnin varoajalla johtuen yliaikaisuudestani 42+4, ettei mitään ollut alakerrassa tapahtunut luonnollisen synnytyksen tapaistakaan eli vauva ei ollut edes laskeutunut, ei supistellut, kohdunkaula oli vielä kuosissaan ja kova. aamulla vielä miettivät että käynnistetäänkö mutta päätyi sitten sektioon. hyvä niin sillä vauva ei olisi koskaan mahtunut tulemaan alakautta. normaalin kokoinen 3,8kg vauva ja jopa pienellä päällä mutta ei mahtunut laskeutumaan kohdunkaulaan vai mikä se oli nimeltään. joku ahdas yläportti oli virallinen selitys. niin, hyvä ettei käynnistelty koska olisin ihan turhaan kärsinyt kivuista ja säryistä ja silti olis päädytty sektioon, mahdollisesti jopa kiireellisenä jossain vaiheessa.

 

toinen tulee oletettavasti kans sektiolla, arveli NT ultraaja, mutta selvinnee tarkemmin rv 36 synnytystapa-arviossa.

 

sektio on miulle ihan sama kun synnytys, aivan sama miten tulee, kohan tulee. arpi on vatsassa mutta ei haittaa. ite operaatio oli ihan sama kun olis ollu muussakin leikkauksessa paitsi oma olo oli kauheempi kun puudutusaine nousi kaulaan asti. vauvaa näin ihan vilaukselta poski poskea vasten koska hänellä oli pieniä käynnistysvaikeuksia. ukkoa en ottanu operaatioon mukaan enkä ota seuraavaankaan. aivan suotta siellä pelkäisi, eikä hää siellä mitään pystyisi tekemäänkään tai nauttimaankaan.

 

ja onneksi sektiot on keksitty ja meidän käytössä koska me oltais vauvan kanssa menehdytty ilman sitä. kysyin asiaa lääkäriltä leikkauksen jälkeen kun kiinnosti niin kovin.

 

ja niille jotka haukkuu sektioita ja imetyksen onnistumista että olisi huono äiti ni sitten minä oon. heidän mielestään, en omasta. minulle sektio on synnytys siinä samassa mikä ponnistuskin. ja ponnistanut äiti kävelee itse synnytyksen jälkeen mutta me kipuillaan vielä kauan ja hoidetaan siinä samassa vielä vauvatkin. suihkutellaan, ilmakylvetetään, kannellaan vauvaa, mahdollisesti hoidetaan muutkin lapset ja yritetään kestää kipua ilman ylivahvoja kipulääkkeitä ja kaiken tohinan keskellä vielä pitäisi muistaa nousta oikein sängystä, sohvalta, penkiltä jne ettei tekisi hallaa haavalle.

 

että semmosta, helpotti :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
kyllä saan taas uskomattomia "huono-äiti"-tuntemuksia, kun mietin, että yritänkö vaan livahtaa "helpoimman kautta" suunnitellulla sektiolla, huoh...

Meidän poika syntyi suunnitellulla sektiolla, ja mä saan edelleen välillä näitä huono äiti-fiiliksiä, koska jostain syystä ihmiset päästää jatkuvasti suustaan kommentteja joista suoraan paistaa läpi se että ois muka päässyt niin helpolla, ja että sektio ei ois mikään synnytys. Yksikin kaverini on pariin otteeseen jo lipsauttanut että "ai niin, kun sähän et synnyttänytkään" :huh: .. Ja siitä jos jostain tulee kurja fiilis.

 

Meillä sektion pääsyynä oli mun ylitsepääsemätön synnytyspelko (pelko joka on vuosikaudet estänyt mua edes haluamasta lapsia), mutta sen lisäksi vielä vauvan iso koko sekä mun raskausdiabetes joka aiheutti sen että vauva olisi arviolta ollut laskettuna päivänä n 5kg. Pelkän pelon takia lääkäri olisi jo myöntänyt sektion, mutta siihen vielä noi muutkin jutut, niin lääkäri totesi että on parempi olla ottamatta mitään ylimääräisiä riskejä. Mua itseäni vaan ärsyttää se, että juuri ihmisten älyttömät kommentit siitä kuinka sektio ei oo mitään ja sitä on huonompi äiti koska on synnyttänyt sektiolla aiheuttaa mulla sen, että huomaan välillä välttäväni kertomasta ihmisille että syy sektioon olikin itseasiassa synnytyspelko. "Piiloudun" usein noiden muiden syiden taakse ja käytän niitä syynä, koska en halua kuulla ihmisten väheksyviä kommentteja asiasta joka on itselle tosi arka paikka.

 

Me ilmoitettiin sektiopäivä kyllä ihan avoimesti niille joiden kanssa nyt satuttiin juttelemaan sen jälkeen kun päivä löytiin lukkoon. Itselle se tuntui luonnolliselta ratkaisulta, koska sitä oli niin innoissaan ja täpinöissään ja jännitti niin paljon, että oli pakko saada puhua asiasta. Mä en ois ikinä voinut pitää asiaa salassa! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en taas ole koskaan kokenut noita monen kertomia huono äiti -fiiliksiä sektion vuoksi. Mulle on aina ollut selvää, että en selviä alatiesynnytyksestä, koska pelko on sitä luokkaa, että menen lukkoon kun vain mietinkin asiaa. Me saatiin todella asiallista kohtelua hoitohenkilökunnalta kautta linjan, enkä ole törmännyt vähättelijöihinkään. Tai sitten mä en vaan ole tajunnut niiden vähätteleviä juttuja, koska olen niin tyytyväinen synnytykseeni. Tsemppiä kaikille huonojen fiilisten kanssa kamppaileville ja niille, jotka saavat kuulla tylsiä kommentteja asiasta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sektio ei todellakaan ole helpoin tapa synnyttää. Veikkaan, että suht normaalisti sujunut alatiesynnytys on paljon helpompi sekä vauvalle että äidille kuin sektio. Sektiosta toipumisessa on omat kommervenkkinsä, toki eri ihmisillä helpompaa tai vaikeampaa kuin toisille. Ja vauvalle se on aika nopea ja sokeeraava tapa kohdata ulkomaailma.

 

Ja kyllä. Olen yrittänyt synnyttää alateitse, mutta on päädytty sektioon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now