Suunniteltu sektio

[jokipaltio]

Tyhmä ja epäoleellinen kysymys suunnitellusta sektiosta, mutta miten pian leikkauksen jälkeen saa syödä normaalisti? Täytyykö siis olla sokeritipan armoilla kauankin?

 

Nimim. hän joka haaveilee notkuvasta pöydästä täynnä sushia, kylmäsavulohibagelia, juustoja ja pipareita ja mangotuorejuustokakkua (ja myöskin tilkasta kuoharia ja punkkua).

[Alexia]

Heti leikkauksen jälkeen sai syödä kun siltä tuntui. Mutta herkkupöydät oli sairaalassa aika kaukana ja henkilökuntaakin kiinnosti lähinnä suolen toiminta leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen kun voi olla aikamoisia ilmavaivoja, tosin itse en sellaista muista.

[Tiikeri-äittä]

´

Edited April 6, 2010 by Tiikeri-äittä

[Nofella]

Mä synnytin aamulla ja ekan kerran sain nestemäistä ruokaa illalla klo 19 aikaan. Ei mulla kyllä ollu edes silloin nälkä. Mies toi kyl kebabia iltapäivällä, mutta ei maistunut pahoinvoinnin takia. Seuraavasta aamusta asti söin ihan normaalia ruokaa.

 

Mulla ei oo missään vaiheessa ollu huono äiti-fiiliksiä sen takia että valitsin sektion. Pikemminkin olen ylpeä synnytystavastani ja siitä että poika pääsi helpommalla, samaa ovat sanoneet läheiseni

[Karoli]

Jopa viikolla 38 tehty sektio kun voi vielä altistaa lapsen keuhkojen kehittymättömyydestä johtuvalle hengitysvaikeudelle.

Entäs viikolla 40 tai sen jälkeen tehty sektio ja minkälaisia hengitysvaikeuksia sektiosta voi ylipäätään johtua?

[Tiikeri-äittä]

´

Edited April 6, 2010 by Tiikeri-äittä

[RiiQ]

Suunniteltu sektiopäätös tuli päivän varoitusajalla, kun lapsi todettiin viikkoihin nähden liian pieneksi, perätilassa ja lapsivettä vähän, joten kääntö ei enää suotavaa.

 

Tämän toisen kanssa mennään sektioon myös ensi viikolla, syyksi pt, lapsivettä normaalin rajoissa ja kasvu notkahtanut viime kerrasta alaspäin. Käännöstä yritettiin vkolla 35.

[RiiQ]

Ja kertokaas miten olette toimineet sektiopäivän julkistamisen kanssa? Siis kerroitteko kaikille jotka asiaa kysyi, että millon lapsi syntyy vai kerroitteko vain läheisimmille vai ette kellekään? Ja miksi toimitte niinkuin toimitte.

Kerroimme juuri kummankin vanhemmille, siskolleni, isomummeille ja siinä samalla kuuli kummitätini ja -setänikin. Ystäville ja miehen veljille emme ole hiiskuneet, elleivät vahingossa sukulaisiltamme kuule. Kaikki tarpeelliset tahot kuulevat sitten h-hetkenä.

[Milenka]

Veljeni puolestaan syntyi rv 27+5 ja hengitti heti alusta alkaen itsenäisesti eikä ole koskaan mistään keuhko-ongelmista kärsinyt, vaikka olikin kilonen pikkukeskonen 1970-luvun lopulla.

 

Mä olen ymmärtänyt, että suurimmat keuhko-ongelmat ovat nimenomaan noin viikoilla 32-37 syntyvillä vauvoilla. Että ne viikot ovat erityisen olennaisia keuhkojen kehityksen kannalta. Ja siis että aiemmin syntyneet saattaa pärjätä jopa paremmin.

[Angervo]

^ Huonekaverin lapsi syntyi yliajalla hätäsektiolla vihreästä lapsivedestä (oli siis ulostanut sinne) ja päätyi lasten teholle valvontaan kohonneiden tulehdusarvojen vuoksi. Tuo keuhkojen kypsymättömyysväite vielä rv 38 on aika uskomaton, yleensähän jos tehdään ns suunniteltu sektio otetaan lapsivesipunktio ennen sektiota (jos raskaus päätetään purkaa ennenaikaisesti) ja äidille usein annetaan kaksi pistosta kortisonia sikiön/sikiöiden keuhkojen kypsytystä varten.

 

Tuo väite perustuu varsin tuoreeseen isoon amerikkalaiseen monikeskustutkimukseen, voin etsiä viitteen jos haluat. Jenkkilässähän suunnitellut sektiot ovat paljon yleisempiä kuin meillä, varsinkin yksityissektorilla niitä tehdään melkein millaisin perustein vain ja usein vielä reilusti etuajassa jotten synnytys vahingossakaan ehtisi käynnistyä itsekseen.

 

Kortikosteroidikypsytystä taas ei suositella enää rv 34+6 jälkeen koska siinä vaiheessa haitat sikiölle alkavat jo olla hyötyjä suuremmat. Siltikään alle 38-viikkoisen lapsen keuhkot eivät vielä ole välttämättä täysin kypsyneet eikä surfaktanttituotanto (=se aine joka estää keuhkorakkuloita painumasta uudelleen kasaan sen jälkeen kun lapsi on ne ensiparkaisullaan avannut) riittävää.

[Bamselina]

Tyhmä ja epäoleellinen kysymys suunnitellusta sektiosta, mutta miten pian leikkauksen jälkeen saa syödä normaalisti? Täytyykö siis olla sokeritipan armoilla kauankin?

Meidän poika syntyi puolenpäivän jälkeen, ja koko päivänä mulle ei annettu mitään syötävää (NKL:llä).. Yhteensä yli vuorokauden olin siis syömättä, kun lasketaan mukaan leikkausta edeltävä yö syömättä (ja juomatta) ja koko päivä ja yö sektion jälkeen.. Mulla oli ihan kamala nälkä ja yritin pyytää hoitsuilta ruokaa, mutta yhden minilasillisen mehukeittoa toivat illalla. Kuulemma en saanut syödä mitään muuta vielä samana päivänä, ettei tulisi huono olo..?

[Scarlet]

^Mä sain päivällä tehdyn sektion jälkeen illalla juoda vettä, mehukeittoa sain pyytämällä, mutta varoittelivat huonosta olosta. Eikä aiheetta, koska oksensin sen ulos. Seuraavana aamuna sain nestemäisen aamupalan, päivällä jo normaalia ruokaa. Tämä siis Kättärillä.

[Siona]

Aamupäivällä tehtiin sektio ja illalla sain mehua ja jogurttia, kun vesi oli sitä ennen jo pysynyt sisällä. No jogurtti ei pysynytkään ja niinpä vasta seuraavana aamuna sain syödä leipää yms. Nälkä pysyi kyllä ihan hyvin kurissa tipalla, tai ehkä oli vaan niin paljon muuta ajateltavaa ja väsymystä, ettei huomannut nälkää.

[jokipaltio]

Pikaterveiset sektiotoipilaalta. Maanantaina leikattiin esikoinen perätilan vuoksi, illalla olin jo pystyssä ja keskiviikkona kotiutettiin. Kaikki meni aivan loistavasti ja vointi on ihan mainio. Haava on tosi siisti ja kipulääkkeitä tarvitsee nyt viiden päivän kuluttua leikkauksesta ottaa enää harvakseltaan. Syödäkseni sain nestemäisiä ruokia leikkauspäivänä ja seuraavana aamuna jo kiinteää kun olin ollut pystyssä edellisenä iltana. Maito nousi kolmantena päivänä synnytyksestä ja hyvin pikkuinen syö, painokontrollissa painoa oli tullut 135g kahdessa päivässä. Sängystä nouseminen on haastavinta, muuten liikkuminen sujuu hyvin. Nauraminen ja yskiminen tekee kipeää, mutta haavan puristaminen helpottaa. Ja mikä tärkeintä, pikku-ukkeli voi hyvin ja on maailman suloisin tapaus .

[Annma]

Olen menossa ihan lähiaikoina pelkopolille puhumaan ja jos ei nyt aivan ihmeitä tapahdu, niin pelkosektion kyllä haluan, koska synnytys pelottaa aivan sairaan paljon ja olen saanut mm. paniikkikohtauksia pelkästään alatiesynnytyksen ajattelusta.

 

Olen päättänyt jo jokin aika sitten, että jos lapsi syntyy suunnitellulla sektiolla, en puhu asiasta juuri kellekään. Ihan kaikkein läheisimmille saatan puhua, muille en nyt enkä tulevaisuudessa. Tämä ihan siitä syystä, että jo nyt, kun olen erehtynyt synnytyspelosta puhumaan, olen kohdannut tosi paljon vähättelyä ja juuri sitä "alatiesynnytys on ainoa oikea ja ei sitä kannata pelätä" -asennetta.

[Nofella]

^Tsempit! Toivottavasti saat sektion jos se on sinulle oikea ratkaisu. Ite sain ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen synnytykseeni Kovin yleisesti en ole kertonut mitä kautta lapsi maailmaan tuli, mutta jos asia tulee puheeksi niin en häpeile yhtään. Se joka ratkaisuani kritisoisi, saattaisi saada nenilleen... Kukin tekee just niin kuin haluaa

[Tiitiäinen]

Me ei kerrottu sektiopäivää kuin meidän molempien äideille. Ja vannotettiin olemaan kertomatta eteenpäin. Halusin kuitenkin, että äitini tietää, jos vaikka jokin menisi vikaan. Kyllä kyselijöitä riitti, että eikö vieläkään ole päivää sanottu..? Vauvojen asentojen vuoksi meillä leikattiin ja tyytyväinen olen päätökseen.

[NannaMaaria]

Me saatiin tietää sektiopäivä edellisenä päivänä joten en onneks ehtinyt kauaa sitä jännittää. Kerrottiin parille kaverille plus vanhemmille. Vanhemmille oli pakkokin kertoa kun piti organisoida koiranhoitovuorot meidän sairaalassaoloajalle

 

Mulle oli ihan uusi juttu tuo ettei sektion jälkeen jossain saa syödä. Meidän poika syntyi kahden aikoihin ja kuuden maissa kun pääsin heräämöstä osastolle, sain heti kahvit ja sämpylät ja hyvältä maistui.

 

Etukäteen pelkäsin sektiota aika paljon mutta hyvinhän se sitten loppujen lopuksi sujui. Perätilan vuoksi sektio tehtiin, ulkokäännöstä ei yritetty niukan lapsiveden vuoksi. Ja hyvä että sektioon mentiin, vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä joten todennäköisesti olisi joutunut aikamoiseen pulaan jos olisin alakautta yrittänyt.

 

Mä en kyllä osaa loukkaantua jos joku vähättelee mun synnytyskokemusta. Mä sanon itsekin aina että enhän mä oikeasta synnyttämisestä tiedä yhtään mitään kun oon päässyt "oikotietä". Saa nähdä miten tämä kakkonen tulee maailmaan.

[PMLats]

Mulla ei ollut suunniteltu sektio, mutta kommentoinpa silti tuota syömistä. Multa ei kielletty syömistä missään vaiheessa, tai ehkä muistaakseni aamuyöllä ei ruokaa ruvettu tarjoilemaan vaan kehotettiin odottamaan aamiaiseen. Heräämössä sai vähän vettä. Pari ekaa ateriaa teki kyllä tosi huonon olon, mutta sisukkaasti sain sapuskat pysymään sisällä, mikä oli hyvä juttu, koska pitkän valvomisen ja huonon syömisen ja leikkauksen ja lääkkeiden jäljiltä olo oli tosi heikko.

[miikku]

mulle tehtiin suunniteltu sektio aiemmasta synnytyksestä jääneen pelkotilan vuoksi.. kerran kävin pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa.kertaakaan ei painostettu tai puhuttu ympäri synnyttämään alakautta.kätilö kertoi vain faktoja molemmista tavoista.sektioon siis päädyttiin enkä ole katunut päivääkään!!

[Nat]

myös minä voin kommentoida tuota syömistä vaikkei sektioni suunniteltu ollutkaan (aivan se päinvastainen). Eli poika syntyi hieman ennen yhtä yöllä, olin heräämössä 6h ja aamulla heti sain aamupalan.

[Anastacia78]

Mä kolkuttelen vasta puoliväliä, mutta synnytys mietityttää jo kovasti. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla rv 40+6, mulla oli kahden huippulääkärin lausunnot että lantio on liian ahdas eikä lapsi mahdu syntymään alakautta. Näitä ei kuunneltu Naikkarilla lainkaan, vaan katsottiin käynnistynyttä synnytystä vaan sinnikkäästi eteenpäin 24h, kunnes mulle nousi 40 asteen kuume, 4 epiduraalia oli jo mennyt ja olin täysin auki mutta lapsi ei ollut tullut alas lainkaan ja sydänäänet droppasivat säännöllisesti. Leikkaus sujui sitten hyvin, toivuin supernopeasti ja arpea tuskin huomaa. Traumoja ei sinänsä jäänyt, mutta aivan järjetön ärystys ja viha ko. sairaalan kätilöitä (joita ehti olla kolme synnytyksessäni) ja ensiksi tutkinutta lääkäriä kohtaan kylläkin. Muhun suhtauduttiin vähättelevästi ja töykeästi kuin johonkin hemmoteltuun pelkopotilaaseen, joka ei vaan uskalla/halua synnyttää alateitse. Niinpä olen tässä raskaudessa puhunut sekä neuvolassa että lääkärissä että ultrissa sinnikkäästi sen puolesta, että saisin tällä kertaa suunnitellun sektion hyvissä ajoin - esikko kun ei yliaikaisenakaan ollut kun 3600g joten on vähän vaikea uskoa että kakkonen tulisi sieltä alakautta yhtään sen paremmin. Toistaiseksi mulle on varattu taas vaihteeksi synnytystapa-arvio viikolle 37 ja luvattu että "katsotaan". Tällä kertaa istukka on myös etuseinämässä, mikä aiheuttanee omat kuvionsa.

 

Eli: te joilla eka synnytys päättynyt kiireelliiseen sektioon tms., olette selvinneet toisestanne? Onko suunniteltu sektio ollut mahdollisuutena?

[jenni81]

anastacia: mulla päättyi eka synnytys kiireelliseen sektioon. Koko toisen raskauden ajan puhuin että en usko tämänkään tulevan alakautta, eli eikö sektiota voitaisiin harkita. Kaikki puheet meni ihan ohi, ja vielä synnytysaamuna kontrollissa lääkäri sanoi ettei ole mitään syytä leikata, kyllä tämä alakautta tulee. Kuinka ollakkaan 18h päästä makasin leikkaussalissa ja tehtiin kiireellinen sektio...

Jos susta tuntuu että haluat sektion niin yritä mahdollisimman tiukasti tuoda se esille. Tsemppiä!!!

[Nofella]

Minkälainen on hemmoteltu pelkopotilas? Ite sain pelkosektion enkä tietääkseni ole hemmoteltu.

 

Ihmisellä pitäis olla oikeus valita synnytystapansa ilman selittelyjä. Suurin osa silti valitsisi alatiesynnytyksen mitä itse en tietenkään ymmärrä...

[Galaxy]

^No onpas outo kommentti, siis ettet ymmärrä, miksi suurin osa valitsisi alatiesynnytyksen. Onhan se tilastollisesti todennäköisemmin noista kahdesta synnytystavasta turvallisempi. Mä ymmärrän kyllä hyvin, että kun synnytyspelko on niin kova, ei pysty kuvittelemaan itselleen alatiesynnytystä. Pelkotapauksissa - kuten muista lääketieteellisistä perusteista - sektio on varmasti oikea tapa synnyttää lapsi, mutta kyllä aina toisten ratkaisuja voi ymmärtää.