Kumman sukunimi? - vanhemmilla eri sukunimet

[Maggie]

Meillä kahdella lapsella jo miehen sukunimi. Mua on ihan tosissaan vaivannu ku mulla ja lapsilla on eri sukunimi, koska ei olla naimisis. Nyt haaveissa oleva kolmas lapsi saa myös isän sukunimen, koska me mennään naimisiin seuraavan lapsen syntymän jälkeen. Se on sovittu niin, ettei mun tarvitse stressata.

[Fala]

Meilläkin ollaan avoliitossa ja lapset saavat alustavan suunnitelman mukaan minun sukunimeni. Tämä on niitä asioita, jotka ovat minulle todella tärkeitä, mutta miehelle eivät niin oleellisia. Monessa jutussa olen siis valmis joustamaan ja paljon, mutta minulle sukuni, perheeni ja sen kautta muodostunut identiteettini on niin vahva ja tärkeä osa minua, etten osaisi kuvitella kantavani lasta, joka ei saisi sukunimeäni. Ainut kompromissi olisi ollut mahdollisesti yhdistelmä kummastakin nimestä, mutta kun sukunimet ovat kummallakin pitkät nen-päätteiset, se olisi kuulostanut kohtalaisen naurettavalta. Ehkä sekin on tottumuskysymys. Jos siis mies lähempänä syntymää huomaa katuvansa päätöstään, tämä mahdollisuus on edelleen avoin

 

Minä en tahdo avioon ja siinäkin tilanteessa jos moiseen käytännön syistä päädyttäisiin, pitäisin edellä mainituista syistä ehdottomasti oman nimeni. Meillä siis avioliitto ei oikeastaan muuttaisi nimeämisen suhteen tilannetta mihinkään suuntaan.

 

On jännittävää tosiaan pohdiskella näitä asioita ja sitä, mikä niihin niin voimakkaasti vaikuttaa. Miksi toiselle (kuten minulle) on niin tärkeää pitää oma sukunimensä? Miten taas toista ei lainkaan häiritse ajatus vaihtaa oma nimensä toiseen? Miksi toisten mielestä perheessä on kaikilla oltava samat sukunimet? Tai vielä tarkemmin, mihin me pohjaamme esimerkiksi tuntemuksen siitä, että yhteinen sukunimi liittää meidät yhteen enemmän kuin pelkkä yhteinen koti ja jaettu arki liittäisi? Nämä siis kenenkään tuntemuksia ja ajatuksia kyseenalaistamatta, minusta on vain mielenkiintoista nähdä, miten erilaisiin asioihin ja arvoihin ihmiset pohjaavat päätöksensä. Ei minullakaan ole perustella omaa kantaani sen voimakkaammalla järkisyyllä kuin se, että tosiaan minulle oma nimeni on niin suuri identiteettitekijä, etten voisi kuvitella itse luopuvani siitä, se olisi sama kuin luopuisin jostakin muusta minua määrittävästä tekijästä -vaikeaahan se olisi.

[Chimelli]

Minulla valinta riippui sukunimistä. Meillä siis koko perheellä on minun sukunimeni, koska se on hienompi ja harvinaisempi (tästä syystä halusin sen lapsille) ja koska minusta oma nimeni olisi kuulostanut tyhmältä miehen alkuperäisen sukunimen kanssa (johtuen lähinnä alkusoinnusta). Minulle tärkeää on, että koko perheellä on sama sukunimi (joten miehen täytyi vaihtaa nimensä).

 

Yhteinen nimi vahvistaa yhteenkuuluvuutta ihan käytännön asioissakin, kun perhettä voi nimittää yhdellä nimellä. Esim. oveen voi laittaa yhden nimen ja kun kirjoittaa korttiin osoitetta, ei tarvitse kirjoittaa eri sukunimiä. En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu oikeasti hankalalta kirjoittaa niitä nimiä jos perheessä on eri sukunimiä. Ei se oikeastaan johdu siitä, että olisi niin suuri vaiva kirjoittaa kaksi sukunimeä yhden sijaan (vaikkakin tilan loppuminen kyllä tulee eteen), vaan siitä, että tuntuu että se kuulostaa tyhmältä. Jotenkin erottelee sen yhden eri joukkoon: "Anni, Atte, Armi ja Esko Lampinen ja Minna Mäkelä" vs. "Anni, Atte, Armi, Esko ja Minna Lampinen". Tämä on varmaan vain omassa päässäni ja kyseisiä ihmisiä se ei häiritsisi ollenkaan, mutta itse en meinaa millään pystyä kirjoittamaan sitä, joten täytyy aina yrittää keksiä jotain kiertoreittejä

[rouva Tossavainen]

Esikoinen kastettiin aikanaan isän sukunimelle, sillä oli selvää, että joskus avioidumme ja tulen ottamaan myös miehen nimen. Kakkosen syntyessä oltiinkin sitten aviossa joten nimiasiaa ei tarvinnut enää miettiä

Meillä kahdella lapsella jo miehen sukunimi. Mua on ihan tosissaan vaivannu ku mulla ja lapsilla on eri sukunimi, koska ei olla naimisis. Nyt haaveissa oleva kolmas lapsi saa myös isän sukunimen, koska me mennään naimisiin seuraavan lapsen syntymän jälkeen. Se on sovittu niin, ettei mun tarvitse stressata.

 

Pikkubyrokraattina halusin vain huomauttaa, että ensimmäisen lapsen jälkeenhän valinnanvaraa sukunimen suhteen ei enää ole, jos vanhemmat pysyvät samoina. Vanhempien yhteisille lapsille ei voi antaa eri sukunimiä, vaan se sukunimi, mikä annetaan esikoiselle, on annettava myös lopuille (ellei koko perhe sitten jossain vaiheessa vaihda sukunimeä).

[N_D]

Miten taas toista ei lainkaan häiritse ajatus vaihtaa oma nimensä toiseen? Miksi toisten mielestä perheessä on kaikilla oltava samat sukunimet? -- Ei minullakaan ole perustella omaa kantaani sen voimakkaammalla järkisyyllä kuin se, että tosiaan minulle oma nimeni on niin suuri identiteettitekijä, etten voisi kuvitella itse luopuvani siitä, se olisi sama kuin luopuisin jostakin muusta minua määrittävästä tekijästä -vaikeaahan se olisi.

 

Omasta puolestani voin vastata, että ajatus oman sukunimen luovuttamisesta on vaan helpotus, syystä, että en tykkää omasta sukunimestäni ollenkaan. Tällöin ei mulla myöskään tule olemaan mitään identiteettikriisiä miehen sukunimen kantajana.

Ja mä olen aina ajatellu, että perheellä "kuuluu" olla sama nimi. Emmä tiedä, niin se vaan aina on mun ajatuksissa ollu, sen kummemmin en osaa perustella.

[*Bella*]

Meillä on onneksi kinattu sukunimestä jo naimisiin mennessämme. Olen sen verran perinteinen, että halusin saman sukunimen, mutten kuitenkaan niin perinteinen, etteikö minun sukunimeni olisi käynyt. Lopputuloksena tosin päädyimme mieheni sukunimeen, joten lapsi(et)kin siis tulee saamaan isänsä sukunimen.

[Anise]

Oli tänne muinoin kirjoittanut, mutta mies on vaihtunut vuosien aikana. Miehen sukunimi lapselle, koska joskus mahdollisesti menemme naimisiin ja ottaisin silloin todennäköisesti miehen nimen itsekin.

Edited February 27, 2012 by Anise

[Tellus]

Kun menimme naimisiin molemmat pitivät sukunimensä, koska sopuun ei päästy. Sen sanoin kuitenkin että jos meille joskus lapsia tulee niin ne tulee minun sukunimelläni. Perusteluna se sama mitä monella muuallakin täällä - harvinainen. Tähän mies on suostunut - ja luultavasti tulee myös muuttamaan omansa minun sukunimelleni.

[Guest frankie]

Miehen sukunimi tulee, se on kaunis (en juurikaan pidä omastani) ja itsellenikin olen sen ottamassa kunhan naimisiin asti lapsen syntymän jälkeen päästään. Välillä kyllä tuntuu jostain syystä haikealta se, että tyttärellä on alkuun eri sukunimi kuin itsellä. Siitä huolimatta, että asia tulee myöhemmin muuttumaan.

[Emlilja]

Miehen nimi tulee.. ainakin on veljeksillä sama sukunimi (eri äidit) vaikka mikä tulisi. Mutta tarkoituksena itselläkin siirtyä miehen nimeen, kun tässä kerkeää

[Guest Ravenna]

Miehen, kuten minullakin.

[Xanti]

Olemme naimisissa ja pidimme omat sukunimemme. Lapset tulevat minun nimelleni, musta ovat ulos tulleet.

[sarah-87]

meillä saapi miehen sukunimen. On se minullekin kelvannut

[Anna80]

Juuri eilen mieheni ilmoitti, että koko perhe ottaa minun sukunimen. Sopii minulle.

[mainio]

Meillä lapsi/lapset saavat miehen sukunimen jonka myös minä otin aikani harkittua.

[seamrog]

Lapsillani on isänsä sukunimi. Siis exäni. Sitten kunhan tämän nykyisen miehen kanssa yhteinen lapsi saadaan niin kyllä uskoisin isänsä sukunimen saavan.

[Guest vieras_]

Lapsella on mun sukunimeni. Mun sukunimi on melko harvinainen, miehen noin sata kertaa yleisempi. Kumpikaan ei erityisen kaunis tai ruma. Itse halusin oman nimeni mm. tuon yleisyyden takia ja miehellä ei mitään sitä vastaan ollut. Sanoi miettineensä sitä itsekin.

 

Tuolla ratkaisulla sinetöin oman sukunimeni varmaan loppuelämäkseni. Eli jos joskus mennään naimisiin pysytään molemmat oman nimisinä tai mies vaihtaa mun nimeen. Lapsen nimeä ei aleta vaihtelemaan.

[lilli*]

Meillä oli jo ennen naimisiin menoa sama sukunimi, ei olla sukua keskenään. Nimi vaan sattuu kuulumaan top kymppiin yleisyydessä. Leikin kyllä ajatuksella kaksoissukunimestä tyyliin Korhonen-Korhonen . Muksu siis saa saman, obviously.

[Tiiat]

Lapsi sai isänsä sukunimen, vaikka onkin kovin tavallinen omaani verrattuna. Meidän suvussa mun sukunimen leviäminen loppuu siis tähän, mikä on toisaalta sääli, mutta minua on siitä koko pieni ikä kiusattu enkä tahdo lapselleni samaa ehdoin tahdoin.

[sannnaa]

Isän sukunimi tulee lapsille

[Nappi]

Meille kävi vähän hassusti, koska tarkoitus oli että otan miehen sukunimen, kunhan naimisiin asti päästään. Lapsellekin näin ollen annettiin miehen sukunimi. Olen kuitenkin nyt muuttanut mieltäni ja aion pitää oman sukunimeni, joten olen sitten eri niminen kuin lapsi. No eipä tuo haittaa.

[Herne]

Uskoisin, että isän sukunimi annetaan. Se on kauniimpi, kuin omani.

 

Tasa-arvoasiana tätä kysymystä en koe omalla kohdallani ollenkaan.

[Guest pikkaraiset]

Mä olen vähän nipo. Aloittajan viestissä lukee "jos teillä on eri nimet, niin kumman nimi lapselle tulee", niin miksi täällä kirjoitetaan tapauksista, joissa vanhemmilla on jo sama nimi? Eiköhän ole itsestään selvää että samannimisten vanhempien lapsien nimistä tulee vanhempien nimisiä. Tässähän ei ollut tarkoitus keskustella minkä sukunimen vanhemmat ovat valinneet? Pitäisikö perustaa ketju Yleisiin keskusteluihin, minkä nimen otti naimisiin mentäessä?

Sori ot. Mutta kun sukunimi asia on mulle todella tärkeää. Ei viitsisi itsestään selvyyksiä lukea vaan selvennyksiä muiden eri nimisten tapauksissa.

[Minttuliina]

Ex-mies oli ulkomaankomennuksella niin että isyyttä ei ehditty vahvistaa ennen ristiäisiä niin lapset sai mun nimen. Olin niiin tyytyväinen kun asianlaita mulle aikoinaan valkeni! (etunimen valinta oli jo niin vaikeaa, enkä usko että mies olisi suostunut mun sukunimen antamiseen) Meilläkin oli puhetta mennä naimisiin, mitä ei koskaan kuitenkaan tapahtunut. Eron jälkeen olin todella onnellinen että mulla ja lapsilla oli sama sukunimi. Käy vain tuo oma kokemus mielessä kun lukee tässä ketjussa noita lukuisia kommentteja joissa on annettu miehen sukunimi sillä perusteella että joskus toivottavasti mennään naimisiin. (Toivottavasti menettekin ettei käy kuin meille jotka erottiin ennen papin aamenta)

 

Nykyinen mies yllätti kun ilmoitti että vauvan nimeksi tulee mun nimi. Olen tähän ikään mennessä jo niin "luutunut" omaan nimeeni etten haluaisi sitä naimisiin mennessäkään vaihtaa. Mun nimi on kyllä paljon harvemmalla kuin miehen ja meidän suku on pieni ja tiivis. Kaikki samannimiset (muutama kymmenen) ovat sukua keskenään. Haluaisin tulevaisuudessa mahdollisesti avioiduttuani pitää oman sukunimeni myös niin maallisesta syystä että mun sukunimi olisi edelleen sama kuin yrityksessä. Sen ansiosta ei tarvitse niin paljon selitellä omaa asemaansa yrityksessä itseään esitellessä. Mutta ehdottomasti tärkeintä tässä vauvan nimiasiassa on se että sisaruksilla on keskenään sama sukunimi. Halusimme molemmat vahvistaa sillä lasten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minulle sopisi mennä naimisiin mieheni kanssa joskus, ja parasta olisi jos hän ottaisi minun nimeni niin voisimme olla koko poppoo saman nimisiä.

Edited April 29, 2012 by Minttuliina

[Ella F]

Me olemme eriniminen aviopari ja lapsi saa mun sukunimeni. Mies on tässä asiassa ehdottomampi kuin minä; ei tykkää omasta sukunimestään (eikä isänsä suvusta, josta nimi tulee) yhtään eikä halua sitä jatkaa.