Kumman sukunimi? - vanhemmilla eri sukunimet

[RockaBella]

Mun lapsilla on isiensä sukunimet.. Jälkeenpäin oon harmitellut, että olis pitänyt sittenkin antaa omani kaikille..

Mulla on aika harvinainen sukunimi, 334 kpl löytyy joista 39 näköjään ulkomailla..

Lapsena en tykännyt siitä yhtään, kun kaikki muut luokalla olivat -nen loppuisia normaaleja nimiä, mut nyt oon oppinut olemaan ylpeä nimestäni!

 

Sit mulla on sellanenkin ongelma.. Ei ehkä tälle foorumille kuulu, mut jos me mentäis miehen kans naimisiin ja haluisin molemmat nimet, niin mun sukunimi loppuu samalla kirjaimella, kun miehen alkaa.. Niin se on jotenkin tönkkö, tai kieli meinaa mennä melkein solmuun... No voinhan mä sen verran sanoo, että kirjain on L..

Mies ei ikinä luopuisi omastaan, enkä usko että antais munkaan pitää pelkästään omaani..

Mut sit taas toisaalta olis kiva, että mulla olis edes sama sukunimi kuin nuorimmalla ja tällä tulevalla lapsella.. Mut sit vanhimmat lapset olis ulkopuolisia... ÄÄÄÄHHHH en mä tiiä..   Antaa olla, en mene sitten, nii ei tarvii vaivata päätä tuollasilla asioilla.. 

[Chimelli]

^ Itse pitäisin tuossa tapauksessa oman sukunimeni. Sitten olisi kaikki lapset tasapuolisia ja kun kerran pidät omasta nimestäsi. Yhdysnimet on vähän hankalia muutenkin ja erityisesti jos ne ei oikein sovi sanottavaksi yhdessä. Mutta ei se varmaan mikään ylitsepääsemätön ongelma ole, että jos välttämättä yhdysnimen haluaa, niin eiköhän elo sen kanssa onnistu 

[RockaBella]

En mä siis välttämättä halua yhdysnimeä.. Vaan oli kyse, että JOS haluisin.. Nykyisinhän taitaa aika monet pitää omansa.. Mut voisin kuvitella, että miehen suvussa nousis kauhee haloo, miks en "huolisi" miehen nimeä...

No eipä tää nyt edes ole ajankohtaista.. Kaikenlaista vaan hormonihuuruissa tulee mietittyä 

[Kippara]

Jo ennen miehen tapaamista olin päättänyt, että lapset menee aina isänsä sukunimelle ja edelleen samaa mieltä, syntyvä esikoinen menee isänsä sukunimelle 

[Tonttendal]

Isänsä sukunimi tulee lapselle, se on ollut alusta asti selvää. 

[Mehiläinen]

Meillä esikoisella miehen sukunimi ja tulee siis seuraavallekkin. Itse en omastani niin välitä ja tarkoitus on mennä jossain vaiheeessa naimisiin jolloin minäkin vaihdan nimeä

[Taiku]

Me ollaan naimisissa ja pidin oman nimeni. Vaikken oo suoranaisesti koskaan omasta nimestäni tykänny, niin se on kuitenkin mun nimeni ja tuntuis ikävältä vaihtaa kun on siihen tottunut. Lapselle tulee isänsä sukunimi, koska se on kivempi (ei -nen loppuinen) eikä mun sukunimi oo oikeasti mun sukuni nimi, vaan mun isän isäpuolen sukunimi.

[Mölli]

Lapselle tulee isän sukunimi. Ollaan menossa vuoden päästä naimisiin, jolloin miekin saan saman nimen. Myös miehen aikaisemmasta liitosta olevalla lapsella on miehen sukunimi. 

[Anna Rosa]

Lapsilla on isänsä sukunimi. Siitä väännettiin esikoisen kohdalla, niin kuin koko nimestä muutenkin. Tehtiin sellainen kompromissi, että esikoinen saa isän sukunimen ja minä enemmän päätäntävaltaa etunimissä. Meillä molemmilla on harvinaiset nimet; minun sukunimeäni 21 kpl ja miehen 18 kpl.

 

Menemme varmaan joskus naimisiin, ja mies haluaisi, että myös minä ottaisin hänen nimensä. Vielä en ainakaan ole ottamassa, ja yhdysnimikin tuntuisi aika tökeröltä. Kai siihen tottuisi, jos pakko olisi. Tällä hetkellä en ainakaan osaa kuvitella itseäni muun nimisenä, ja mua jotenkin ärsyttää se "naidaan sukuun" -ajatus. Mulla on omakin suku, kiitos vaan. 

[Bjalla]

Minun sukunimeni on suht. harvinainen, n. 80 elossa olevalla, miehen sukunimi on n. 800 elossa olevalla.

Emme ole naimisissa, mutta olemme jo päättäneet että kun naimisiin menemme niin otan yhdistelmäsukunimen, koska "oma" sukunimi tuntuu niin omalta..

Ennen olin sitä mieltä että lapsellemme tulee minun sukunimeni kunnes mennään naimisiin, mutta nyt enemmän asiaa mietittyäni olen miehen sukunimen kannalla koska en ole isäni suvun kanssa ollut koskaan missään tekemisissä, joten mitäpä sitä "lapselle tuntematonta" sukunimeä antamaan. Miehen lähisuku on perhekeskeistä ja läheistä (toisin kuin minun isänpuolen sukuni) joten olen tavallaan "ylpeä" kun lapsi kastetaan noin ihanaan sukuun .

[JWD]

Lapsi sai oman sukunimeni. En suostunut muuhun, kun on harvinaisempikin. Miehelle tämä oli kyllä kova pala, kun hän kokee nimen yhdistyvän isäni negatiivisiin ominaisuuksiin...

[Emilia88]

Meillä kanssa muutaman kerran käyty väännöt että voiko lapselle antaa äidin sukunimen, jota vastaan mies siis tuntuu kovinkin olevan. Periaatteessa mulla ei sinänsä olisi väliä, mutta kun olisi kiva saada mahdollista jatkoa omalle sukunimelle ettei pääse kuolemaan sukupuuttoon, meikäläisiä kun ei ole kuin alle kaksikymmentä (suojattu sukunimi). Koitin myös ehdottaa että jos joskus mennään naimisiin niin mies ottaisi mun sukunimen mutta se oli vielä isompi EI

[Golden Eagle]

Emilia88 jos vanhemmilla on riita aiheesta (esim erotilanteessa tai muuten) niin lapsi saa automaattisesti äidin sukunimen. Isän sukunimi voidaan antaa vain jos äiti siihen suostuu. Kaikki sukunimet ovat nykyään suojattuja. Eli jos haluaisi vaihtaa sukunimensä Virtaseksi, pitäisi sellainen naida tai löytyä omasta lähisuvusta. Ainoastaan keksittyyn (tai ihan lähisuvussa olevaan) voi vaihtaa ilman naimisiinmenoa. Selvittelimme asiaa kun halusimme suojata oman sukunimemme (5kpl) ja selvisi, ettei tarvitse. Meille ei taideta ikinä lapsia suoda, mutta jos tulisi niin saisivat minun sukunimen. Koska olen ainoa mahdollinen jatkaja. Toinen mahdollinen jatkaja on siskoni, mutta hän ottaa miehensä (ulkomaalainen) sukunimen.

[Emilia88]

^No ei me tästä varsinaista riitaa varmaan aikaiseksi saada, ja mä luulen että jos se pieni ihme joskus tapahtuu että lapsi saadaan tähän maailmaan, niin luulempa että silloin mulle on toisaalta se ja sama mitä sukunimeä kantaa kun sen oman vain sais. Meidän suvun jatkajia on sentään muutama enempi kuin teidän, mulla kaksi veljeä (toinen kylläkään ei varmaan koskaan tule lapsia hankkimaan), ja sitten on yksi serkkupoika.

Tosin tänään asiaa pohtien kyllä ehdotinkin miehelle jopa sellaista että jos tulee tyttö niin saa miehen sukunimen (koska tod.näk./mahdollisesti se tulee joskus vaihtumaan taas toiseen sukuun, niin ei varsinaisesti ole merkitystä sukunimen elossa säilymisen kannalta), ja jos poika niin mun sukunimi. Vastausta en toki saanut, mutta tulipahan heitettyä ajatus ilmoille

 

Tuo olikin kyllä uutta tuo sukunimien suojaus, ei mielestäni hassu uudistus. Tai ei itselle ainakaan tulisikaan mieleen alkaa sen kummemmin vaihtelemaan edes, muuta kuin sitten avioitumisen kautta jos olis vaihtaakseen. Tietty tilanne voi olla toinen ihmisellä joka ei omasta sukunimestään syystä tai toisesta pidä tms.

Edited August 4, 2013 by Emilia88

[Chimelli]

No toivottavasti sentään ei meidän lasten aikuisuudessa enää ole itsestäänselvyys tai edes oletus, että nainen vaihtaa nimeä ja mies pitää omansa naimisiinmennessä.

[BabyPhat]

Minusta oli lähes itsestään selvää että lapsille tulee isänsä sukunimi koska ei naimisissa olla. Molemmilla on suht harvinaiset sukunimet ja mun nimeni on ehkä hieman outo enkä sitä loppujen lopuksi lapsilleni halunnut. Mutta toisaalta jos mennään naimisiin saattaa hyvinkin olla että pidän oman sukunimeni, koska se on kaikessa outoudessaan niin suuri osa minua Mutta toisaalta taas olisi mukavaa että kaikilla perheenjäsenillä olisi sama sukunimi.

[Pihlajainen]

Meillä ei ole nimiasiaa kauheasti mietitty. Ollaan naimisissa, mutta molemmat pitivät oman sukunimensä. Sekä musta että miehestä tuntui oudolta, että meistä tulisi saman nimisiä En myöskään pidä ajatuksesta että toisen nimi on vain lainassa ja eron sattuessa mennään taas takaisin vanhoihin nimiin. Saisikohan lapsi sitten miehen nimen. Oma side lapseen on varmasti aika selvä ilman tuota nimeäkin

[Tellus]

Juu, mun sukunimi tulee Syy sama kuin joillain muilla, harvinainen, eikä tuo mies nyt hirveästi sitä vastaan ole protestoinut.

[sazu]

Ollaan naimisissa ja omat sukunimet pidettiin. Jo kauan aikaa sitten päätettiin, että mahdolliselle lapselle tulee isän sukunimi. Pelkästään ammattini vuoksi koen tuon perusteltuna. Kyse on riskien minimoinnista, en halua että ns.tyytymättömät asiakkaat voivat yhdistää minut helposti lapseeni.

[amanita]

Jos olisin tullu raskaaksi ennen häitä niin lapsi olis saanu mun nimen mutta nyt jos tuun niin synnytys menee häiden jälkeen niin miehen nimen saa.

[Guest Kazka]

Tulevat lapset saavat miehen sukunimen. Perustelen asiaa sillä, että haluan sisarusten olevan samalla sukunimellä. Miehen kaksospojat edellisestä liitosta ovat miehen nimellään joten mielestäni on luonnollista, että meidänkin yhteiset lapset saavat hänen sukunimen. Itse koen tärkeänä, että koko sisarkatraalla on saman sukunimi.

[TuiTui]

Nuorena ajattelin, että en mene naimisiin, ellei tuleva puolisoni suostu vaihtamaan omaan nimeään minun nimelleni. Lopulta kuitenkin päädyin yksiin miehen kanssa, jolle jo se oli valtavan suuri asia, että minä en ota hänen sukunimeään. Niinpä lapsellekin valittiin miehen sukunimi, koska se oli miehelle aivan ehdottoman tärkeää, kun taas itselle ei. Oikeastaan mitään keskustelua asiasta ei tosissaan koskaan edes käyty.

 

Ainakin meillä päin on vielä niin, että jos miehellä on eri sukunimi kuin muulla perheellä, niin häntä ei oletusarvoisesti pidetä lasten isänä (ja oma mies ei ole luonteeltaan sellainen, että haluaisi olla tässä mitenkään edeltäkävijä, vaan ahdistuisi tuosta aivan valtavasti). Olen jo sitä saanut selittää uskomattoman monelle vieraalle ja tutummallekin, että miten pidin oman sukunimeni. Ja lukemattomia kertoja on oletettu, että emme ole miehen kanssa naimisissa, aivan neuvolaa myöten, jossa miestä oltiin jo laittamassa isyyden tunnustukseen.  Itseä nämä asiat ei vaivaa, mutta miestä senkin edestä.

 

Varmaan pääkaupunkiseudulla on jo eri asia, ja kieltämättä omassakin tuttavapiirissä on jo liuta naisia, jotka eivät miehen nimeä ole ottaneet. Sen sijaan en tunne IRL vieläkään ketään miestä, joka olisi ottanut naisen nimen tai yhtäkään lasta, jolle ei olisi annettu miehen nimeä. Mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa.

[Golden Eagle]

TuiTui esim meillä on aika erikoinen tilanne varmaan. Mies otti edellisessä liitossaan silloisen vaimonsa nimen joten lapsetkin on sillä nimellä. Nyt hän meinaa tietysti vihdoin vaihtaa "tyttönimensä" (  ) takaisin. Ihan jo senkin takia, että perii yrityksensä jolloin on hyvä, että hänellä on sama nimi kuin isällään joka firmaa on pyörittänyt. Lapset toki jää äitinsä sukunimelle. Minulla on kuitenkin niin harvinainen nimi, että en siitä luovu edes naimisiin mennessämme ja jos lapsia suotaisiin, saisivat he minun sukunimeni. Mieheni ymmärtää tämän ja se on itsestäänselvyys. Minulle se on aina ollut. En ole koskaan ajatellut ottavani tulevan mieheni nimeä.

 

Mieheni on pyöritellyt yhdysnimeä ajatuksissaan, mutta en pidä ajatuksesta. Rumentaa kummankin nimen. Toki olisi romanttista, että koko perheellä olisi sama nimi. Miehen vanhemmat lapset kuitenkin olisivat eri nimellä, joten yksi suuri ydinperhe emme tule koskaan olemaan.

[assie]

Meillä tuleva jälkikasvu saa isän sukunimen ja koska varmaan mennään naimisiin ennen vauvan syntymää, niin mun sukunimi muuttuu siinä samalla. Mun nykyinen nimi on harvinainen (alle 100 samannimistä), ruotsinkielinen ja lyhyydestään huolimatta hankala (sisältää mm. b- ja d-kirjaimet), sen saa aina tavata. Mun sukunimen antaminen lapsille mahdollistaisi kyllä tosi komeat etunimet, tyyliin Thor, mutta ehkä näin täysin suomenkielisinä ihmisinä jätetään ne antamatta... Miehen sukunimikään ei ole mikään kovin yleinen (reilu 1000 tuon sukunimen kantajaa Suomessa), joten ihan mieluusti vaihdan oman, hankalan nimeni pois.

[damys]

Meillä on tää sukunimi jonkin verran mietityttänyt. Mulla tosiaan kaksi lasta ja niillä on mun sukunimet. Ihan vaan sillä, että molempien kohdalla olen tiennyt ,ettei ne "isät" niiden elämään jää. Ja tyytyväinen oon tähän päätökseen. Mutta nyt kun ois tää kolmas suunnitteilla niin en tiedä enää mitä tehdä. Käytännössä haluaisin oman sukunimeni lapselle, koska muillakin lapsilla on mun sukunimi. Toisaalta kun jossain kohtaa mennään naimisiiin niin eiköhän mun sukunimi vaihdu samaksi kuin miehellä on..