Guest Helinä

Kumman sukunimi? - vanhemmilla eri sukunimet

539 posts in this topic

Minun sukunimi.Tämän asian päätti mieheni, minulle asialla ei ollut niin väliä. Miehen sukunimi on yksi Suomen yleisimmistä, minun sukunimeä kantaa noin 100 henkilöä. Kuulemma ottaa minun sukunimen itsekin jos/kun mennään naimisiin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen sukunimi, vaikkakin miehelle olisi täysin sopinut myös se että lapsi saa minun sukunimeni.

 

Halusin itse miehen sukunimen siksi, että se on selkeä sukunimi josta jokainen kerralla tietää miten se kirjoitetaan. Omani on harvinainen (noin 30 Suomessa) ja sitä olen koko ikäni saanut olla tavaamassa / oikomassa, en siis halua lapselleni samaa tavausrumbaa :) Ehkä hölmö valinta perinteen jne kannalta mutta tuo vain tuntui oikeammalta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä oli sama perustelu, joskin minun sukunimeni ei edes ole kovin harvinainen, mutta silti kirjoitetaan lähes aina väärin. Viimeinen niitti oli kun synnytyksessä käyränäytöllä luki nimi koko ajan väärin. :D

Kun lapsen sukunimeksi tuli helppo ja yleinen, uskalsi laittaa etunimeksi sellaisen joka voi vaatia tarkentamista (ainakin ennen kuin nousussa oleva nimi yleistyy enemmän).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tiistai, sorry mutta repesin tuosta että nimi oli väärin käyränäytölläkin... Voin niiiin kuvitella et oli viimeinen niitti! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle on jotenkin iskostunut päähän ajatus, että lapselle tulee isän sukunimi. Nyt toki olen naimisissa ja itsellä miehen nimi joten ei tarvitse asiaa sen enempää miettiä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on lapsilla isänsä sukunimi. Naimisiin menimme miehen kanssa ensimmäisen lapsen ollessa 2- vuotias, mutta minä pidin oman sukunimeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on lapsella miehen nimi ja harmittaa kyllä ihan pikkasen ettei koko perheellä ole samaa sukunimeä. Olisi jotenkin hienompaa että postilaatikossa olisi vain yksi nimi, ja nyt taas kun joulukorttiaika lähestyy niin saa varmaan lukea erilaisia versioita kuinka kortit on nimikoitu meidän perheelle :)

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ toi korttihomma on kyllä niin totta! Naurattaa aina niitä lukiessa ja mietin, että saapa ne kummalllisia väännöksiä aikaan! :lol:

 

Mulla vaikutti kyllä sukunimen valintaan sekin, että miehen sukunimi on sama kuin hyvän ystäväni tyttönimi (ystävän jonka olen tuntenut ihan lapsesta asti, ei kuitenkaan mitään sukua miehelleni). Olisi jotenkin tuntunut oudolta ottaa tämä nimi, eikä se ole edes kovin kaunis nimi, omani on ihan kaunis ruotsinkielinen sukunimi. :rolleyes:

 

Olen kyllä selvästi poikkeus ystäväpiirissäni ja sukulaisteni keskuudessa, suurin osa on otttanut miehensä nimen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt hieman OT, mutta tuohon Pekaanin kirjoitukseen, sillä meillä on suvussa tällainen pariskunta (lapsilla isänsä sukunimi), enkä aina oikein tiedä miten se nimirimpsu siihen pitäisi kirjoittaa. Nyt kun menivät naimisiin niin nainen otti yhdysnimen, niin olen kyllä tyytynyt käyttämään sitä yhteistä osaa, vaikka tiedän tapauksia, jotka hermostuvat siitäkin koska hänen nimensä on tämä Meikäläinen-Heikäläinen, eikä suinkaan Heikäläinen. :D

 

Noo nyt sukuun on tulossa luultavasti toinen samanlainen perhe, niin katsotaan miten heillä lapsen sukunimiasiat menevät :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun menimme naimisiin, kumpikin piti sukunimensä. Lapsella on minun sukunimeni, etunimet ovat enemmän miehen suvusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun kummipojalla on myös äitinsä sukunimi, koska se on harvinainen. Ovat naimisissa,mutta pitäneet omat nimensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme ole naimisissa ja tytöillämme on isän sukunimi. (jos menemme naimisiin, pidän oman nimeni. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta nuorempana häpesin hieman erikoista sukunimeäni. En enää kylläkään, päin vastoin.)

Edited by Nena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla taitaa olla sama juttu. Oma nimi on aika harvinainen ja sitä sai lapsena (ja vieläkin) aina tavata. Nuorempana ajattelin että vaihdan ehdottomasti nimen sitten kun naimisiin menen. Mutta nyt kun "kypsällä iällä" astuin avioon niin omaan nimeen oli jo tottunut eikä tuntunut luontevalta alkaa sitä vaihtamaan.

 

Korteista vielä niin mä en loukkaannu mistään versioista. Miehen mummolta tais tulla kortit ihan vaan otsakkeella "perhe *miehen sukunimi*" mutta en osaa tuosta ottaa yhtään itseeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on myös sukunimi jota on saanut aina tavata, mutta osasin jo lapsena olla ylpeä erikoisesta nimestä. Ajattelin että toivottavasti en joudu vaihtamaan (sen takia että perheellä olisi yhteinen nimi) ellei miehellä ole vielä hienompi. Onneksi miehenkin mielestä minun sukunimeni oli hienompi niin siitä ei sitten jouduttu riitelemään ja koko perhe sai minun nimeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies otti naimisiinmennessämme minun nimeni, sellaista vaihtoehtoa ei ollut, että oltaisiin erinimisiä. Kummallakin oli harvinainen nimi. Miehellä hyvinkin harvinainen, mutta hankalia mielleyhtymiä aiheuttava ja aina sai olla tavaamassa. Haluttiin jo silloin ehdottomasti, että koko perhe on sitten joskus samanniminen kun lapsi syntyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tytöllä on miehen sukunimi, koska se varmasti tulee minullekki naimisiin mentäessä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en osaa päättää!  :girl_impossible: Kun seukkailin vielä eksän kanssa, oli tarkoitus ottaa mun nimi perheen yhteiseksi nimeksi. Se on harvinainen ja nyt vanhempana olen tajunnut sen olevan aika kauniskin, mun isällä ei ole sisaruksia ja mulla vain yksi sisko, joten nimen jatkuvuus on epävarmaa. Silti nyt uudessa suhteessa soudan ja huopaan. Mies on saksalainen, ja jos Saksassa tullaan asumaan, hänen nimensä menee varmasti sikäläisittäin paremmin jakeluun, eikä tule suoralta kädeltä "mamu-leimaa". Toisaalta Suomessa ollessa toisin päin. Toisaalta voisin pitää vain itse oman sukunimeni, ja lapsille sitten miehen nimi. Kuitenkin olis kiva, jos koko poppoolla olis sama... En osaa kuvitella, että mies ottaisi mun sukunimeä, ja tavallaan oudoksun mun nimen antamista lapsille, jos mies on eri niminen  :huh: Noh, eiköhän tästä ehditä vielä keskustella, kun lapsia ei vielä ole tuloillaankaan  :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me käytiin ennen naimisiinmenoa vääntö nimiasiasta. Loppujen lopuksi ei löydetty mitään kompromissia ja molemmat piti omat sukunimensä. Väännössä saatiin kuitenkin sovittua,että mahdollinen jälkikasvu saa minun nimeni.

 

Minä muuten vähän hernehdin joulukorteista varsinkin alkuun. Nyt en enää jaksa, koska ne on ne samat ihmiset, jotka ei vaan opi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now