Posted November 14, 2014 · Report post Meillä sovittiin jo silloin, kun yrittäminen alkoi, että jos lapsia tulee, niin miehen sukunimellä mennään. Avioliitossa ollaan, mutta alkuperäisillä sukunimillä. Kummallakin on hyvin geneerinen -nen-päätteinen sukunimi, mutta miehellä aavistuksen vähemmän yleinen. Tämä oli riittävä valintaperuste meidän tapauksessa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 26, 2014 · Report post Meillä on kaikki lapset äidin sukunimellä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 4, 2014 · Report post Isän nimellä on, oli kyllä hankala päättää. Mutta mies kovin toivoi, että poika saisi hänen sukunimen, niin annoin ns periksi. Naimisiin menoa ei olla suunniteltu ja vaikka mentäisiin, niin en tiedä vaihtaisinko oman sukunimen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 9, 2014 · Report post Meillä todennäköisimmin päädytään miehen sukunimeen. Jotenkin sen vaan mun mielessä kuuluu mennä niin. Ja mikäli ajatus kolmen vuoden päästä pidettävistä häistä toteutuu, niin sitten ollaan koko perhe samannimisiä Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 14, 2014 · Report post Meillä on molemmilla kivat sukunimet (emme ole vielä naimisissa) ja pitäisin oman sukunimeni, ellei ex-mieheni olisi ottanut sitä avioituessamme. Saattaisin muutenkin pitää, mutta nimi on harvinainen, emmekä exän kanssa valitettavasti olla väleissä, etten oikein jaksa niitä "oletteko sukulaisia" -kysymyksiä. Lisäksi miehen tyttärellä on miehen sukunimi ja haluan, että sisaruksilla on sama sukunimi. Todennäköisesti otan itsekin miehen nimen avioitumisen yhteydessä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 15, 2014 · Report post Lapset sai isänsä nimen, ei ees väännetty asiasta. En omastani niin piitannu. Mentiin naimisiin vasta myöhemmin ja nyt meillä on kaikilla miehen nimi. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 18, 2014 · Report post Pojilla on mun sukunimi. Aikoinaan oli selvää, ettei koskaan tulla menemään naimisiin ja mikä lie aavistus ollut jo esikoisen kohdalla, että jos joskus keskenään asutaan.. Miehellä oli vanhemmat lapset edellisestä liitosta omalla nimellään. Kun sitten erottiin, on tuntunut vielä paremmalta että lapsilla on mun sukunimi. Nyt jos uuden miehen kanssa toive lapsesta toteutuu, on ihan selvää että lapselle tulisi miehen sukunimi. Mun pitäisi se myös jossain vaiheessa saada. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 14, 2015 · Report post Minusta se on aina niin ollut, että miehen sukunimi menee lapsillekin (paitsi erikoistapaukset) ja niin tapahtuu meidänkin perhen kanssa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 23, 2015 · Report post ^Mikä mielestäsi on erikoistapaus? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 5, 2015 · Report post Mua kans kiinnostaa missä menee erityistapauksen raja? Sukunimiähän on aika laaja kirjo tosi erikoisista muuten vaan kummallisiin. Esim. Lerssi, Heikkola, Sikiö. -- en siis tarkoita että "Heikkola" on karmea sukunimi, mutta mietin vaan kuinka tarkkoja ihmiset mahtaa olla tuollaisten merkitys-sukunimien kanssa -- Lisäksi montaa aika normaalinkin tuntuista sukunimeä saa tavata moneen kertaan / kuullaan tai kirjoitetaan väärin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 6, 2015 · Report post Meillä tulee lapselle miehen sukunimi, joka toivottavasti mullekin joku päivä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 9, 2015 · Report post Meillä on esikoisella isänsä sukunimi ja näin ollen tulee tälle toisellekkin. Elän toivossa että mäkin sen joskus saisin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 16, 2015 · Report post En tiedä mitä erikoistapauksilla tarkoitettiin, mutta mulle tuli mieleen että jos ehkä ei tiedetä, kuka isä on, tai jos isä ei halua olla missään tekemisissä tai on jotenkin erityisen pahasti rikkonut välit - siis tällaisia. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 17, 2015 · Report post Meille tulee apilaperhe (= minä äitinä, tyttikseni ja isinä homopari) ja nyt väännetään lapsen sukunimestä. Eli tässä kohtaa bioisä ja bioäiti eivät koskaan tule menemään naimisiin tai muutenkaan saamaan samaa sukunimeä eli lapselle on annettava joko minun tai bioisän sukunimi ja täytyy sanoa, että vaikea päättää! Miehellä on vielä harvinainen sukunimi ja hän on sukunsa viimeinen ja asuu perintötilallaan, jonka lapsemme sitten perii. Eli kauheat paineet multa antaa periksi sukunimiasiassa. Minulla on ihna tavisnimi eikä mitään suurempia tunteita siihen liittyen. Ainoa mikä tässä tuntuu kamalalta, on se, että olisi jotenkin "luonnotonta" että mulla äitinä ois eri nimi ku lapsella! Vaikka minä kannan lapsen ja hänet synnytän, niin se ei jotenkin riitä siteeksi, vaan haluaisin "sitoa" lapsen itseeni. Kai aika luontaista tämä tällainen. Mutta tuntuisi hassulta, että esim. postilaatikossa lukisi 2 nimeä: minun ja vastasyntyneen lapseni! Onko ajatuksia tai näkökulmia auttamaan tässä dilemmassa? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 18, 2015 · Report post Osastolla poika kulki mun nimellä, mutta kotiutumisen jälkeen vaihdettiin miehen nimelle. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 19, 2015 · Report post Meille tulee apilaperhe (= minä äitinä, tyttikseni ja isinä homopari) ja nyt väännetään lapsen sukunimestä. Eli tässä kohtaa bioisä ja bioäiti eivät koskaan tule menemään naimisiin tai muutenkaan saamaan samaa sukunimeä eli lapselle on annettava joko minun tai bioisän sukunimi ja täytyy sanoa, että vaikea päättää! Miehellä on vielä harvinainen sukunimi ja hän on sukunsa viimeinen ja asuu perintötilallaan, jonka lapsemme sitten perii. Eli kauheat paineet multa antaa periksi sukunimiasiassa. Minulla on ihna tavisnimi eikä mitään suurempia tunteita siihen liittyen. Ainoa mikä tässä tuntuu kamalalta, on se, että olisi jotenkin "luonnotonta" että mulla äitinä ois eri nimi ku lapsella! Vaikka minä kannan lapsen ja hänet synnytän, niin se ei jotenkin riitä siteeksi, vaan haluaisin "sitoa" lapsen itseeni. Kai aika luontaista tämä tällainen. Mutta tuntuisi hassulta, että esim. postilaatikossa lukisi 2 nimeä: minun ja vastasyntyneen lapseni! Onko ajatuksia tai näkökulmia auttamaan tässä dilemmassa? Tummensin ne kohdat, jotka mielestäni ovat perustelut joko biologisen isän sukunimelle tai sinun nimelle. Nykyisin lapsilla tuntuu tosi usein olevan vain toisen vanhemman sukunimi, joten tuskin kukaan ihan kamalasti ihmettelee, jos sinulla ja lapsella on eri sukunimi. Useammin kai se lapselle annettava nimi on isän sukunimi, jos biologisilla vanhemmilla eri nimet. Mikä sinusta on tärkeämpää - se, että lapsella on sinun kanssasi sama sukunimi vai se, että lapsesi saa isänsä harvinaisen sukunimen. Jos isän sukunimi tuntuu sinusta "periksi antamiselta", älä tee niin. Kumpaa nimeä NIMENÄ pidät parempana? Ymmärrän, että tämä ei ole helppo päätös. Meillä väännettiin aikanaan aivan hulluna, ja ihan loppuviimeksi lapset sai mun sukunimen. Merkittävin syy oli se, että halusin lapsille oman ei-niin-tavallisen nimeni, joka kertoo minun sukuni tarinana. Toiseksi halusin sitten sitä, että lapsilla on sama sukunimi mun kanssa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 19, 2015 · Report post Tää tulee olemaan hankala. Musta olisi Ms Kattilan sanoin "luonnotonta" olla eri niminen lapseni kanssa. Mutta että antais lapselle ex-puolison nimen jonka erossa laiskuuttani pidin, tuntuis kyllä ehkä vielä luonnottomammalta. Naimisiin ei ole mitään hinkua sen paremmin avokilla kuin mulla, mutta ehkä tässä pitää jotain peliliikkeitä tehdä että saadaan kaikille järkevä ratkaisu. Sukulaisille kaikki järkytykset vois kätsysti tarjoilla kertarysäyksellä! Noloa myöntää, että en vaan kauheesti pidä avokin sukunimestä, pitkä kuin nälkävuosi, ja mulle olisi sillä useampi täyskaima vaikkei sukunimi mikään yleinen olekaan. Kaipa siihen sopeutuisi. Vielä on onneks aikaa miettiä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 19, 2015 · Report post ^Et voi antaa lapselle entisen puolisosi sukunimeä, ellei hän ole lapsen isä. Eli vaihtoehdot on ottaa takaisin tyttönimi ja antaa se tai lapsen isän nimi. Sitä en muista, onko mahdollista antaa tyttönimi, jos ei ole itse enää sen niminen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 21, 2015 · Report post Hauska kuulla et on tollanenkin laki, uutta tietoa! Olin luullut et äidin nykyisen nimen vois antaa, riippumatta siitä mistä se on "peräisin". Ei siis oikeesti ollut harkinnassakaan, olis aivan liian outoa, eli oman nimen vaihto edessä tai sopeutuminen erinimisyyteen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2015 · Report post Mä vielä uteliaisuudesta googlasin vielä tuota nimiasiaa, enkä kyllä löytänyt nimilaista syytä miks äidin sillä hetkellä käytössä olevaa nimeä ei vois antaa lapselle? Mies ei sitä vois avioituessa ottaa, et olisitko meg_white sitä miettinyt? Omassa tilanteessa tuo ois tosi outoa kyllä, mut varmaan on niitäkin joille miehen sukunimi lapselle ei ole vaihtoehto syystä tahi toisesta, ja kun kerran erotessa voi exän nimen pitää niin ois tavallaan hassua lailla pakottaa muuttamaan se myöhemminkään takas. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2015 (edited) · Report post Joo, kyllä sen oman senhetkisen, exältä saamansa sukunimen voi antaa lapselle sukunimeksi. Edited March 23, 2015 by fumfum Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 24, 2015 · Report post Voi jumpe! Onpa teillä erikoinen tilanne! Musta olisi ehdottoman outoa antaa omalle lapselle exän sukunimi! Eihän sitä exää muutenkaan haluis ajatella! Täytyy miettiä myös tulevaa eli Rimmy aoitteko aviotua tai jakaa yhteisen nimen lapsesi isän kanssa joskus? Voithan toki myös miettiä mikä nimi on "kivoin". Jos esim. satut tykkäämään kauheasti exäsi nimestä niin voithan "ownata" sen itsellesi ja osaksi myös tulevaa identiteettiäsi. Kiitos Meg_white ajatuksistasi. Taidan joutua kallistumaan miehen nimeen, hänellä niin hyvä keissi sen suhteen. Minähän kannan lapsen ja imetän ja kaikkea, niin siltä kantilta olisi reilua antaa miehellekin joku osa, että hän tuntee lapsen enemmän omakseen ja osaksi itseään (ja sukupuutaan). Miehen nimi on siis ok, hienokin. Ei siinä mitään. Ja myönnän, että siihen on kivempi keksiä yhteensopivia etunimiä kuin minun tylsään ja tavalliseen nimeeni. Onhan tämä lapsi suurin pyytentön lahja, jonka annan miehelle, niin tavallaan aika hienoakin että lapsi kantaisi hänen nimeään. Noh, onneks mulla viel paaaaaljon aikaa miettiä puolesta ja vastaan. Kuulostaa kyllä hyvältä tuo ratkaisu, johon te päädyitte. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 24, 2015 · Report post Rimmy - jotenkin olin ymmärtänyt sen "entisen puolison nimeä ei voi viedä eteenpäin" koskemaan kaikkea avioeron jälkeistä, eli uutta liittoa ja / tai lapsia. Muistinkin kyllä sitten, että yksi ystäväni oli vielä exän nimellä uuden puolisonsa kanssa lapsen saadessaan ja hän sanoi, että harmitti, kun sairaalassa luki vauva exännimi... Ms Kattila: Kiitos kiitoksista! Pohdinnoissasi on paljon asioita, jotka on olleet hyvin samanlaisia kuin itsellä aikanaan. Käythän sitten kertomassa, mihin ratkaisuun päädytte! Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 25, 2015 · Report post Joo siis varmistuksena vielä kerran että en tod. olisi antamassa exäni nimeä tulevalle lapselle! Oishan tuo nyt ihan tosi luonnotonta kuten yritin sanoa. Ihan mielenkiinnosta vaan pohdin teoriassa mahdollisia vaihtoehtoja, ja sit kiinnostuin vielä tutkimaan lakejakin. Päin vastoin oikeestaan, musta ois inhottavaa tosiaan jo tuo tilanne että sairaalassa olisi "Tyttö/poika Exännimi", miehen takia lähinnä. Exän nimi on noin muuten ihan mun nimi nyt, paljon omempi kuin joku vanhan tyttönimi, mut tosiaan lapsen kanssa tilanne on uusi. Todelliset vaihtoehdot siis on mennä naimisiin ja ottaa miehen nimi, tai jatkaa avoliitossa ja olla eriniminen muun perheen kanssa. Olen alkanut kallistua et todennäköisesti naimisiinmeno ja mun nimen vaihto on se pienimmän riesan tie kumminkin, vähemmän selittelyä, ja kun miettii jotain avoliitossa syntyneiden lasten isyyden tunnistamisbyrokratioita ja ylipäätään kaikkia muita juridisia asioita niin ehkä taivutaan. Ja kun musta ei vaan ois kiva olla eriniminen lapseni kanssa. Vitsit kun heterot ei voi vaan rekisteröidä parisuhdetta, kuvais paljon enemmän sitä mitä me halutaan. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 8, 2015 · Report post rimmy, eikö maistraatissa piipahtaminen ole ihan riittävän lähellä rekisteröityä parisuhdetta? Varaatte jollekin arkipäivälle sen puoli tuntia aikaa että käytte sanomassa siellä "tahdon". Vai onko se aika pikemminkin lähempänä viittä minuuttia. Simppeliä ja ei vaadi paljoa. Ms Kattila, uskon että tulisit olemaan ihan sinut sen kanssa että lapsella eri nimi. Jos siis aiotte neliapilana lapsen kasvattaa eli mieskin olisi paljon läsnä lapsen elämämässä. Merkitsee varmaan miehelle paljon, jos lapsi kuitenkin aluksi on paljon enemmän sun luona imetyksen yms luonnollisten syiden takia. Kyllä mua heteronakin vähän kalvaa että lapset on eri nimellä (pidettiin kumpikin omat harvinaiset nimet naimisiin mennessä, ja lapset tuli "perinteisesti" miehen nimelle). Mutta ei kuitenkaan niin paljoa että asia olisi mielessä ennenkuin nyt kun tätä ketjua luin Share this post Link to post Share on other sites
