Guest Helinä

Kumman sukunimi? - vanhemmilla eri sukunimet

539 posts in this topic

Oli suoraan isän nimellä, menimme myöhemmin naimisiin ja nyt ollaan kaikki saman nimen alla :-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen sukunimi annettiin, koska olimme kuitenkin menossa naimisiin, jolloin minäkin ottaisin mieheni sukunimen, niin oltaisiin sitten kaikki samannimisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä annettiin myös miehen sukunimi, koska tiesimme menevämme naimisiin ja nyt olemmekin kaikki samannimisiä. Ja jotenkin se tuntui luontevammalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsista tulisi varmaan isänsä nimisiä, ja vähän toivon itsekin liittyväni joukkoon! ;) Meillä on molempien vanhemmilla eri nimet eivätkä naimisissakaan ole, vaikka edelleen yhdessä, joten tämä olisi kai askel konservatiivisempaan suuntaan? Katsotaan nyt miten käy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsesta tulisi mun niminen, tästä en suostu tinkimään. Mies on eri mieltä, mutta vasta yritys meneillään, joten asia ei ole konkreettinen. Mies ei vaan ymmärrä, että asiassa ei ole mitään neuvoteltavaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

On hauska lukea ihmisten nimenvalintaperusteita, vaikka vähän harmittaa nuo "oma nimeni olisi ihana, mutta pakko taipua toisen tahtoon" -vastaukset. :( Pitäkää oikeuksistanne kiinni, ettei tarvitse harmitella koko loppuikäänsä lapsen sukunimeä - vaikka tietysti vain sillä on lopulta väliä, tykkääkö lapsi itse nimestään. Eikä nimi lasta pahenna, jos ei lapsi nimeä.

 

Meillä molemmilla on tylsät ja tavalliset sukunimet, ja miehen sukunimi on jopa top kympissä. Vaikka kummallekin oma sukunimi on tärkeä osa omaa identiteettiä (minulle ehkä vielä enemmän), niin molemmille on aika lailla yhdentekevää, kumpi sukunimi mahdolliselle lapselle tulee eikä lapsi tulisi kärsimään kummastakaan nimestä. Ulkomaita ajatellen nimet ovat myös samantyyppisiä, eikä kummassakaan ole asioita hankaloittavia ääkkösiä.

 

Miehen sukunimi saa pisteitä siitä, että se kirjoitetaan aina kertakuulemalta oikein. Itse taas joudun korjaamaan typotettua sukunimeä harva se päivä, sillä vaikka nimi ei ole harvinainen tai erikoinen, yhden-kahden kirjaimen erotuksella löytyy monta samantyyppistä sukunimeä. Valitsemalla lapselle isän sukunimi säästettäisiin siis tenavalta moooontamonta virheenkorjailuminuuttia elämän aikana. ;)

 

Lopullista päätöstä ei tarvitse tehdä varmasti vielä pitkään aikaan, mutta itse kallistuisin miehen sukunimen puolelle ihan siitäkin syystä, että miehen perhe on yleisestä sukunimestä huolimatta hyvin pieni, ja olisi mielestäni kiva "lahja" yhdistää nappula sukunimellä samaan porukkaan. Minun sukuni taas on paljon vahvemmin läsnä meidän elämässä, joten sukulaisuus (ihmissuhteena) olisi ilman yhteistä sukunimeäkin selvä kuin pläkki.

 

Naimisiin tuskin mennään koskaan enkä sittenkään luopuisi nimestäni, joten meidän perheessä tulee joka tapauksessa olemaan aina kahta sukunimeä, eikä se eri sukunimi ole vanhempi-lapsi-suhteesta millään lailla pois. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle se oli heti alusta selvää kun pikkuinen ilmoitti tulostaan että tulee saamaan isänsä sukunimen. Meillä molemmilla on ei niin perus sukunimet. Lapsen isä oli tosi iloinen ja yllättynyt kun kerroin että tulokas saa hänen nimensä. Toivottavasti itsekkin saan joskus liittyä samaan nimeen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on miehen kanssa eri sukunimet, vaikka naimisissa ollaankin. Alusta asti on sovittu, että jos lapsia joskus tulee, on heillä miehen sukunimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saisiko myös perusteluja omaan valintaan? Tai siis mun päähän ei mahdu, että miksi joku haluaa antaa jonkun muun kuin oman sukunimensä lapselle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

No kai se on vanha tapa, että lapsi saa isänsä nimen? Yleisin perustelu sen lisäksi lienee se, että nimi on kauniimpi tai harvinaisempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Samat ajatukset. Jos oma nimeni olisi ollut kauniimpi, olisin todnäk pitänyt sen. Jos puolestaan minulla olisi ollut isän puolelta vanha suvun nimi, olisin ottanut kaksoisnimen (en naimisiinmennessä halunnut ottaa suvun vanhaa nimeä-miehennimeä yhdistelmäksi kuitenkaan, kun isän perhe ei ole tuota vanhaa nimeä halunnut ottaa). Mutta miehen nimi on hienompi ja harvinaisempi, joten otin sen. Tässä tapauksessa vanhalla tavalla ottaa miehen nimi ei ollut juurikaan määräävää vaikutusta. Lapselle olisin joka tapauksessa halunnut isänsä nimen, vaikka itse olisin minkä niminen tahansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me annettiin esikoiselle ennen naimisiin menoa miehen sukunimi. Jotenkin tuntu luontevalta. Myös ollaan heitetty vitsinä ilmaan, että vaihdettaisiin kokonaan sukunimi miehen suvussa olevaan nimeen. Harvinainen kyseessä, Suomessa alle 20 nykyisenä nimenä. Itse tunnen heistä 6.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos on menossa naimisiin ja meinaa itsekin ottaa miehen nimen niin ymmärrän.

 

Lapselle olisin joka tapauksessa halunnut isänsä nimen, vaikka itse olisin minkä niminen tahansa.

 

Tätä en ymmärrä. Miksi ehdoin tahdoin haluaa olla eri niminen lapsensa kanssa?

 

Toki meilläkin jos oltaisiin naimisiin menossa, ja olisin ottamassa miehen nimeä niin olisi luontevaa. Tuollaisesta tilanteesta en kuitenkaan kysynyt. Kun en ota (kuten täälläkin on moni tehnyt) niin haluan ehdottomasti lapsen omalle nimelleni. Ok, ehkä sinänsä "puolueellinen" asenne kun oma sukunimeni on niin harvinainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun sukunimi tulee, koska kun mennään joskus sitten naimisiin niin mies ottaa mun sukunimen :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saisiko myös perusteluja omaan valintaan? Tai siis mun päähän ei mahdu, että miksi joku haluaa antaa jonkun muun kuin oman sukunimensä lapselle...

 

Jos kummallakin vanhemmalla on eri sukunimet niin pakostakin toisen vanhempi on eri sukuniminen kuin lapsensa. Ei se kaikkia haittaa :) Mun mieheni onneksi ymmärsi että mulle sukunimi on tosi tärkeä. Hänelle ei ollenkaan. Eikä meitä ollenkaan haittaa vaikka on perheenä useaa eri nimeä. Meidän perheen rakkaus, yhteenkuuluvuus jne ovat ihan eri asiasta kiinni kuin sukunimestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos on menossa naimisiin ja meinaa itsekin ottaa miehen nimen niin ymmärrän.

 

Lapselle olisin joka tapauksessa halunnut isänsä nimen, vaikka itse olisin minkä niminen tahansa.

 

Tätä en ymmärrä. Miksi ehdoin tahdoin haluaa olla eri niminen lapsensa kanssa?

 

Toki meilläkin jos oltaisiin naimisiin menossa, ja olisin ottamassa miehen nimeä niin olisi luontevaa. Tuollaisesta tilanteesta en kuitenkaan kysynyt. Kun en ota (kuten täälläkin on moni tehnyt) niin haluan ehdottomasti lapsen omalle nimelleni. Ok, ehkä sinänsä "puolueellinen" asenne kun oma sukunimeni on niin harvinainen.

 

Meillä menee tämä asia perheessämme niin, että isältä sukunimi ja äidiltä uskonto. Mulle on myös ollut itsestäänselvää se, että me ollaan kaikki perheessä saman nimisiä, koska en ole halunnut pitää omaa sukunimeäni missään tilanteessa muutenkaan, ja ollaan oltu naimisissa jo pieni ikuisuus ennen esikoisen syntymää. Muiden ratkaisuihin en omalla vastauksellani ole halunnut enkä ota kantaa.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melllä lapsi sai miehen sukunimen, koska asia oli yksinkertaisesti hänelle paljon tärkeämpi kuin minulle. Oma nimeni on aika harvinainen ja olen jo pitkään inhonnut siihen liittyvää helppoa googlattavuutta. Miehen nimi ei ole, mikä on minulle iso plussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapsi tulee sitten aikanaan saamaan ehdottomasti miehen sukunimen. En ole koskaan juuri tykännyt omasta sukunimestäni, joka on ruotsinkielinen ja saattaa hämätä ihmisiä luulemaan minuakin ruotsinkieliseksi (tai sitten vaan kuvittelen niin). On se kuitenkin ainakin toistaiseksi _aina_ osattu kirjoittaa oikein ilman tavaamista, mitä ihmettelen kovasti! :D Itsekin aion siis ottaa miehen sukunimen heti kun päästään naimisiin asti. Miehen sukunimi on aika perinteinen suomalainen -nen -päätteinen. Harvinaisuuksissa ei näitten nimien välillä juuri ole eroa, molempia alle 1000 nykyisenä nimenä Suomessa tällä hetkellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsi tulee saamaan isän sukunimen. Ei vielä olla naimnisissa mutta tulaan olemaan joskus tulevaisuudessa ja aion miehen sukunimen ottaa. Mielestäni se on itsestäänselvyys että saa isän sukunimen. Itselle ainakin on. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma en vaihtanut sukunimea naimisiin mennessa mutta lapsi saa mita luultavimmin isansa nimen. Ei olla itseasiassa edes keskusteltu tasta sukunimiasiasta viela mutta mulle se ei ole tarkea juttu joten mies saa paattaa mita tehdaan, mua kiinnostaa etunimiasiat enemman.

 

Lapsi sai sitten miehen nimen vaikka viela siina vaiheessa kun nimea rekisteroitiin kaupungintalolla kaytiin lyhyt keskustelu aiheesta. Molempien sukunimet joutuu aina tavaamaan kaikkialle, kumpikin nimi toimii hyvin monella kielella mutta miehen sukunimi sopi paremmin etunimien kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naimisissa ollaan, minulla on yhdistelmä sukunimi (omasukunimi-miehensukunimi) ja tietenkin lapselle sitten pelkkä miehen sukunimi tulee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ydistelmänimi (tyttönimi ja miehen sukunimi) Pojilla myös. Asuttiin ulkomailla joitain vuosia ja siellä sai ottaa sellaisen kombon myös lapsille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now