Sinikka

Tuulimunaraskaus

181 posts in this topic

Vanha ketju, mutta kerronpa minäkin tuulimunakokemukseni tänne. Ensinnäkin plussasin suht myöhään, dpo14 oli vielä herkkä liuskatesti täys nega ja dpo15 sitten näytti plussaa. Oireet oli hyvin vähäiset, ihan samanlaista rintojen aristusta vaan, mitä loppukierrossa muutenkin. Testiviivat vahvistui alkuun hiukan, mutta sitten tais olla rv5+jotain, kun tulikin jo haaleampaa tulosta. Tässä vaiheessa mä jotenkin jo tiesin, etten mä ole oikeasti raskaana ja se tunne vain vahvistui. Joskus rv6 alkoi tulla pientä ruskeaa tuhrua, joka välillä kyllä loppuikin jo, kunnes sitten rv7 vessakäynnillä tuli pönttöön verihyytymää ja saman iltana alkoi alaselässä tuntua menkkajomoa. Seuraavana päivänä piti mennä ar-ultraan ja siinä vaiheessa sitten vuosikin jo sen verran, että peli oli kyllä selvä. Ultrassa näkiy pelkkä ruskuaispussi kaiketi. Kokemus oli siksikin ikävä, että raskaus oli jo reilun vuoden verran yritetty ja pettymys suuri, mutta osasin aika pian jo iloita siitä, että olin ylipäätään plussannut. Jännä oli toi, että jotenkin sen vaistosi ettei kaikki oo kunnossa, jo ennen minkäänlaisen vuodon alkuakin. 

Jos nyt tätä lukee joku, joka stressaa tuulimunaa vähäisten raskausoireiden perusteella, niin kerronpa vielä, että plussasin nopeasti uudestaan ton tuulimunan jälkeen ja oireet oli ihan yhtä vähäiset :) En kyllä osannut raskaudesta aluksi juuri sen takia heti iloitakaan ja oli oikeesti yllätys, kun ar-ultrassa tällä kertaa näkyi syke. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen kuin kirjoitan tänne oman tarinani, olisikohan täällä kenelläkään tietoa tai pohdintaa miksi tuulimunaraskauksia on? Kun ne ovat niin yleisiä, miten voi evoluutioon jäädä sellainen hikka että tuhlataan näin paljon energiaa ja aikaa tyhjän sikiöpussin kasvatteluun? Voiko siitä olla  ollut mitään hyötyä? 

Edited by Snapper

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi itku @Snapper, onpa inhottavaa, että teille kävi näin. Tosi harmi. Muistan kyllä, kuinka kamalalta minusta tuntui tuulimunan varmistumisen jälkeen, vaikka sitä todellakin osasin odottaa ja tiesin jo 99% varmuudella, ettei raskaus jatku. Mutta silti, muistan kyllä itkeneeni pari päivää kaikkia niitä haaveita mitä oli ehtinyt jo tulla, miehelle(kin) aiheutunutta surua ja pettymystä ja sitä miten ei ikinä saatais lasta. 

Ainut syy tuulimunalle, mihin itse törmäsin, oli viallinen munasolu, joka kuitenkin onnistuu hedelmöittymään ja kiinnittymään. Sehän ei toki selitä, miksi kroppa sallii niin käydä, ja vielä "raskauden" jatkua jopa viikolle 12 asti. Kumma juttu, niin kuin keskeytynyt keskenmenokin. 

En tiedä voiko tuulimunan hyötynä ajatella, mutta jollain mekanismilla ilmeisesti keskenmenon jälkeen raskautumiselle on jonkin aikaa suurentunut herkkyys. Ei varmasti lohduta juurikaan juuri teidän tapauksessa, mutta minulle gyne sanoi tuulimunan jälkeen, että on tosi hyvä että raskaus ylipäätään alkoi ja se kertoo jo monta hyvää asiaa mitä tulee raskausennusteeseen jatkossa. Samoin mun akupunkturisti toitotti kovin tuota, miten on hyvä merkki että raskaus on kerran jo alkanut. 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

@Snapper Olen hirvittävän pahoillani puolestasi. Tuulimunaraskauksissa sikiö lopettaa kehityksensä hyvin varhain ja häviää, ja on arveltu että syynä voisi olla esimerkiksi kromosomivirheet. Raskaus surraa eteenpäin ilman sikiötä, kuten monesti keskenmenoissakin (joissa todetaan kuollut sikiö). Jossain vaiheessa alkaa vuotaa pois, mutta olisiko niin, että alkuraskaudessa sikiötä ei "tarvita" raskauden jatkumiselle ja siksi homma ikään kuin jatkuu, vaikka ei enää pitäisi.

Onhan se melkoista hommaa muodostaa uutta ihmisenalkua sukusoluista, ja kromosomikämmit ovat suhteellisen yleisiä, kun mietitään, paljonko keskenmenoja noin yleensä tapahtuu. En usko, että siitä sinänsä on mitään hyötyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kiitos @Helmi2015 @sarvis :gsew:

Tässäpä nyt oma kertomukseni tänne talteen:

Raskaus sai alkunsa pakastetun alkion siirrosta, näitä hoitoja olikin meille tehty jo 1xIUI, 3xICSI, 7xPAS. AIkaa kulunut reilusti yli 3v. Tämä oli ensimmäinen kerta kun sain plussan testiin. Ja tämän ainakin piti olla viimeinen siirto mitä meille tehdään, minä ainakin olin valmis lopettamaan yrityksen tähän.

Ennen plussaa oli normaalit luteaalivaiheen oireet (rintojen särky jne), jotka menivät pois ihan normaalisti. Olin aivan varma että plussaa ei tule, aamulämmötkin tekivät laskua. Julistin jo karmeaa kohtaloani ja ikuisesti lapsettomaksi jäämistä.

Haalea plussa tuli dpo 15. Veritestin tulos hcg 146 parin päivän päästä dpo 17. Tästä veritestin tuloksesta huolestuin, sillä se oli minusta matalahko. Klinikalla kuitenkin vakuuteltiin että tulos on hyvä ja raskaana ollaan. Halusin mennä uusintatestiin, että näkisin tuplaantuuko se. Mutta en sitten mennyt, kun sain mielen rauhoiteltua googlaamalla vastaavia tilanteita onnellisella lopputuloksella. Lopetin luget tästä parin päivän päästä.

Kirjaamiani oireita plussaamisen jälkeen: "Löysä vatsa, nännit herkät, nuhaa, herää aikaisin aamulla, alavatsan kivistys, ruokahaluton"

rv 4+6 (dpo 20) raskaustestissä vihdoin lähes tasavahvat viivat.

rv 5+6 yritin varata neuvolaan ensikänytiaikaa, mutta en saanut sitä. Olikohan siellä ennustajaeukko langanpäässä, kun ei antanut aikaa vaan sanoi että on käytävä ar-ultrassa ensin katsomassa "onko siellä edes ketään". 

Kirjaamiani oireita 4+5-6+2: "Vatsa toimii norm., nukuin melko hyvin, ihan normaali olo, nännit herkät, ruokahalu ok, alavatsaa kivistää välillä, 5+3 alkaen hiipuu kaikki oireet, välillä pieniä menkkamaisia kipuja. 5+6 illalla nännit taas herkät" 

Kirjaamiani oireita 6+3-7+0 "kahvi ei maistu, nännit herkät, uni keskenmenosta"

Kirjaamiani oireita 7+3-7+5 "Puolen päivän pahoinvointi kolmena päivänä, kahvi ei maistu, nännit herkät, rinnat tuntuu isommilta"

Kirjaamiani oireita 7+6-8+3 "uni keskenmenosta, pahoinvointi menee pois? nännit herkät, mahallaan makaaminen sattuu rintoihin, kahvia ei tee mieli"

Vihdoin rv 8+3 oli ar-ultra omalla lääkärilläni. Olisin päässyt aiemmin toiselle lääkärille, mutta halusin oman tutun lääkärin, koska häneltä mieluiten kuulen sekä hyvät että huonot uutiset. Minulla oli tosi vahva tunne että ei siellä ketään ole. Mies tuli mukaan ultraan. Lääkäri kysyi jännittääkö meitä yhtä paljon kuin häntä, kyllä. Onko ollut oireita? Ei juurikaan.

Ultra tehtiin alakautta, ja näin nopeasti että siellä ei ole mitään. Pelkkä musta sikiöpussi. Lääkäri veivasi ja käänteli, ei vaan saanut mitään muuta näkyviin. Sikiöpussin mitat olivat 18x31 mm. Lääkäri näytti laitteen mittarilla minkä kokoinen alkion/sikiön pitäisi olla. Nousin pois, ja alkoi itkettää mutta nieleskelin sen pois. Ei nyt itketä, itketään kotona sitten.

Sain klinikalta esilääkkeen Mifegyne klo 13 ja kotona seuraavana päivänä otettavaksi 4 kpl Cytotec ja Panacodia kipulääkkeeksi. Menin klinikalta suoraan töihin vielä. Jostain syystä nyt oli tosi helpottunut olo. Ei enää epätietoisuutta, minun ei enää tarvitse murehtia. Lääkäri oli ottanut ohjat ja kertoi mitä minun pitää tehdä. Asiat tapahtuvat vaan nyt näin. Mifegyne ei aiheuttanut muuta oireita kuin hyvin vähän vuotoa, keltaista ja vaaleanpunaista limaa. 

Koitti seuraava päivä, ja tyhjennyksen aika. Otin yhden Panacodin puoli tuntia ennen, ja laitoin cytotecit sisään klo 15.00. Nopeasti alkoi vaikuttaa, 15:30 iski voimakkaat kuukautiskivut. Ehkä parissa minuutissa nollasta sataan. Tasainen särky ja vellotus koko alavatsan leveydeltä. Panacod alkoi vaikuttaa onneksi n. 10 minuuttia myöhemmin, ja vei tämän kivun pois hetkeksi (noin puoleksi tunniksi). Sitten kivut palasivat, ja olivat taas tosi kovat. Edelleen vaan voimakkaiden kuukautiskipujen tapaista. Vatkasin jalkoja ja hytkytin itseäni sängyllä, että kestäisin kivun. Kuuma suihku auttoi myös, siellä tuli vietettyä myös aikaa.

Klo 17 eli kaksi tuntia cytotecien oton jälkeen kipu muuttui erilaiseksi: alkoi pistävät, terävät supistukset. Niitä tuli nopeasti peräkkäin, ja niiden huiput oli sellaisia etten pystynyt mitään tekemään tai puhumaan. Noin 5 minuutin päästä ne loppuivat, ja menin vessaan katsomaan joko jotain tulisi ulos. Ja tulihan sieltä, kunnon klimppejä. Sitten mitään ei enää tullut ulos. Palasin sänkyyn lepäämään klo 17.30.

Klo 17.40 supistukset alkoivat uudestaan, samalla tavalla. Taas tuli ulos tavaraa, ja lakkasi kuin seinään klo 17.50. Siis supistukset ja vuoto loppui, mutta ne kovat menkkakivut olivat edelleen päällä koko ajan. 

Klo 18 pahoinvointi voimistui niin että oksensin. Samassa rytäkässä vuoto taas alkoi, ja sitten taas loppui. 

Klo 18.30 otin toisen Panacodin, kun kivut olivat niin kovat. Supistuksia ei enää tullut, mutta ne menkkakivut olivat niin kovat. Heijasin ja hytkytin itseäni sängyllä maaten, kävely oli tuskaisaa. Koko vatsa oli kuin kipsiä. Panacod alkoi vaikuttaa puolessa tunnissa. Sen jälkeen kipu taas palasi, mutta oli enää normaaleja kovia menkkakipuja vastaavaa. Otin Buranaa ja menin nukkumaan. Yöllä heräsin vielä kerran ottamaan lisää Buranaa, kun vatsaan koski.

Nukuin yön hyvin, ja aamulla olo oli ihan tavallinen, kuin tavallisena menkkojen ekana tai tokana päivänä. Vuotokaan ei ole enää mitään erityisen hurjaa. Sitä tulee lähinnä vaan suoraan pönttöön ponnistaessa, siteeseen ei meinaa tulla mitään. 

Kivuliain vaihe kesti minulla siis n. 4 tuntia. Veikkaan että kaikki tuli kyllä ulos ja tyhjennys on nyt onnistunut. 

 

Edited by Snapper

Share this post


Link to post
Share on other sites

@Snapper tosi surullista :girl_cry: voimia tulevaan! Olen kuitenkin samaa mieltä kuin @Helmi2015, se että raskaus alkoi on tosi hyvä merkki. Sitten kun te aikanaan, toivottavasti pian, onnistutte, kaikki nämä koettelemukset ja siihen käytetty aika ja vaiva tuntuvat pieniltä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now