Munasolun luovutus

[Mila3]

En tiedä minne tää kuuluu.. Mutta mua kiinnostaa onko täällä ketään joka ois luovuttanut munasoluja? Millaisena koit prosessin ja mitä suunnilleen tapahtui? Tai onko jollain suunnitelmissa?

Edited March 21, 2009 by Annika

[Miinanen]

Olen harkinnut. Luulin kyllä, että taitaa jäädä väliin, kun jostain muistelin että ikäraja olisi 30 vuotta. Ehtisin kyllä nytkin (28-v.), mutta imetän vielä, joten hormonihoidot eivät käy. Varmaan menevät kohtapuoliin kuitenkin omaan käyttöön taas nuo munasarjat, joten muutama vuosi vierähtää taas siinä. Mutta kun tarkistin asian, niin näköjään maksimi-ikä onkin 35 vuotta, joten ehkä minäkin ehdin yrittää

[Haavis]

Mä kans kiinnostuin hommasta, kun luin siitä vissiin Vauva-ledestä. Mutta vähän jäi kuitenkin tuntumaan hiukan rankalta prosessilta, että saa nähdä jääkö sit kuitenkin väliin.

[Mamalicious]

kriteeritkin lienee aika tiukat,,,

 

se ikä on yksi ja lisäksi BMI pitää olla muistaakseni alle 30, ei tietenkään tupakointia tai pitkäaikaista lääkitystä! PCO-potilaat eivät kelpaa ja psykologin kanssa käydään ensin juttelemassa,,,

 

Prosessi voi olla kivuliaskin ja jotkut työnantajat eivät sairaslomaa palkallisena myönnä, tosin olen kuullut että klinikka voi kyllä korvata sairaloman takia menetetyt palkkatulot,,,

 

Musta on hienoa että ihmiset tuohon prosessiin kaikesta huolimatta lähtevät mukaan! Jonotusaika lahjasoluhoitoon pyörii tällä hetkellä noin vuodessa joten lisää luovuttajia kaivattaisiin kipeästi!

[Lumikko]

Mulla on ollut ajatuksissa luovuttaa munasoluja, kunhan nyt ensin päästään tästä raskaudesta ja sitten imetyksestä eroon. Joten mielelläni kuulisin minäkin, jos on jollain kokemuksia...

[Mila3]

Mä kyllä täyttäisin nuo kriteerit eikä kiirekään vielä tulisi. Haluaisin vain tietää vielä enemmän. Nyt kun yritetään lasta niin tää ei oo mulle ajankohtaista kuitenkaan. Kumminkin tuntuu että miksi sitä ei voisi tehdäkin. Ois kyllä tosi kiva jos jollain ois kokemusta, vaikka kyllä aiheesta varmasti muualtakin löytyis juttua.

[blue.eyes]

Asiasta on myös keskustelu Lapsettomuus-puolella.

[Pupuliin]

Mä oon luovuttanu 3 kertaa, viimeisestä tosin aikaa jo 6 vuotta. Pistä privaa jos vielä oot kiinnostunu aiheesta.

[tarinatiikeri]

Kyselen nyt tyhmänä. Mistä päästä tämä pitäisi aloittaa? Mä oon pitkään harkinnut munasolujen luovutusta, ja nyt mulla olisi lähiaikoina varmaan mahdollista ryhtyä toimeen. Miten sitä tutkitaan, onko kaikki ok? Mitä, jos vaikka onkin vaikkapa PCO, jota ei vaan ole diagnosoitu? Jos syö vielä sertraliinia pienellä annoksella synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi, pitäskö ensin lopettaa lääke vai haittaako se?

[Vertti]

Kannattaa vaan ottaa reippaasti yhteyttä klinikkaan, joka tekee lapsettomuushoitoja luovutetuilla munasoluilla. Esim. Väestöliitto tai AVA-klinikka ovat tällaisia. Sieltä kyllä neuvovat, ja saat vastauksen kaikkiin kysymyksiin.

 

Minä kävin juuri luovuttamassa. Minusta prosessi ei ollut ollenkaan hankala. Ensin hoitaja haastatteli ja kertoi luovutusprosessista ja luovuttajan asemasta. Psykologilla ei tarvinnut käydä. Sitten kävin lääkärillä, jossa ultrattiin munasarjat ja otettiin verikokeet. Sitten sovittiin aikataulusta ja sain lääkkeet mukaan. Kävin vielä ennen pistämisen aloittamista pistosohjauksessa, ja sitten ei muuta kuin pistämään. Hormonikuurin aikana munasolujen kasvua seurattiin ultraamalla pariin otteeseen. Itse toimenpidekään ei ollut hankala, vaikka toki se jännitti. Ei sitä oikeastaan kivuliaaksikaan voinut sanoa, koska kipulääkettä kyllä sai. Sairauslomaa kirjoitettiin 3 päivää, mutta en tarvinnut kuin yhden. Kipu ja sairausloman tarvehan on tietysti yksilöllistä, mutta halusin vain sanoa, että voi se mennä helpostikin.

 

Minusta munasolun luovuttaminen oli kokonaisuudessaan positiivinen prosessi, ja kuitenkin suht vähällä vaivalla voi auttaa jotakuta saamaan kauan kaipaamansa lapsen.

[juuliaj]

Minäkin olen tätä harkinnut, tosin nyt luovutus ei raskauden vuoksi onnistu, mutta olen vasta 22, joten aikaa on vielä Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia!

[Guest OltsunÄippä]

Olen viime kesästä asti miettinyt munasolu luovutusta. Kaipaisin kokemuksia luovutuksesta ja erivaiheista, missä kaikkialla voi luovuttaa. Mitä kaikkea luovutuksessa tapahtuu, onko siinä joitain pistoksia hormoneita yms?

 

Kertokaahan mielipiteitä ja kokemuksia

[Mirjami]

Mä kaipailisin kans kokemuksia. Etenkin siitä piikittämisestä, että onko se niin inhottavaa, miltä ajatus tuntuu etukäteen? Muuttuuko hormoneiden takia hirviöks (etenkin, jos on taipumusta hormonien heilahdellessa tehdä niin)? Ja muitakin juttuja olis kiva lueskella.

 

Ite aion jossain vaiheessa luovuttaa, oon tätä harkinnut jo pitkään. Tällä hetkellä on hormonikierukka ehkäsynä, joten jokunen vuosi pitää vielä odotella ennen tätä projektia.

[Pupuliin]

Mä luovutin ns. vanhan lain aikaan munasoluja muutaman kerran. Hormonihoito silloin alkoi nenäsuihkeella, joka pysäytti oman kierron (tällä mallattiin kierto vastaamaan vastaanottajan kiertoa), sitten jatkettiin pistoksilla. ei ne pistokset mun mielestä pahalta tuntuneet, masumakkaraan pistettiin pienellä neulalla. En muista, että olisin muuttunut hirviöksi, mutta toisaalta olin sinkkuna, joten kenelle mä olisin hirveillytkään.

Koko jutussa pahinta oli solujen kerääminen. Mulla niitä tuli vielä ihan kiitettävät määrät, 10-21 joka kerta, joten sen munasarjojen "pöyhiminen" (alan hoitaja tässä juuri sanoi, että niitä pöyhitään, kuin sammakonkutua, että löydetään ne hyvät yksilöt sieltä) sillä neulalla tuntui ihan kaamealta. Lääkitys oli kova, mä olisin kaivannut vielä kovempaa . Viimeisellä kertaa hyperstimulaatio eteni keräyksen jälkeen vielä niin, että mun keuhkopussiin kertyi nestettä, vietin muutaman päivän tarkkailussa ja tutkimuksissa sen takia. Klinikka maksoi sairaalakuluni kitisemättä.

En mä silti kadu, päinvastoin toivon, että vastaanottajat ovat saaneet lahjasoluilla useampiakin lapsia perheisiinsä. Enää en silti menisi, kolme kertaa riitti osuudekseni tällä saralla.

Edited January 25, 2011 by Pupuliin

[Alya]

Hormoni- ja punktiokokemuksia kannattaa katsella lapsettomuuspalstoilta, prosessi on siihen asti sama luovuttajalla ja "hoidettavalla". Mulla takana kaksi hoitoa ja kolmas aluillaan; kyllä ne kestää, sivuvaikutuksista samoin kuin punktion kivuliaisuudesta ei valitettavasti omalla kohdalla voi koskaan tietää, ne kun vaihtelee henkilöiden ja jopa hoitojen välillä.

 

Itsekin olisin valmis luovuttamaan muniksia muutaman vuoden kuluttua, kunhan saadaan omat hoidot ohi(ja toivottavasti lapsi), jollei ikä tule vastaan.

[sucré]

Hienoa että tälläinen keskustelu on avattu!

 

Itse kuulun asian toiselle puolelle, kahdeksan lapsettomuushoidon jälkeen ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi raskauden yrittäminen luovutettujen munasolujen avulla. Selittämätön lapsettomuus vaihtui huonolaatuisiksi munasoluiksi, ehkä minulla on vaihdevuodet alkamassa, ehkä munasoluissa on vain jokin vika. Päätös siirtyä käyttämään lahjasoluja oli suuren suuri, hiljalleen se muotoutui meidän vaihtoehdoksemme, meidän tieksemme.

 

Lahjamunasolujonot ovat kovat, paikasta riippuen 6kk-2v. Suurella summalla rahaa pääsee vähän nopeammin. Meidän hoitopaikassamme Väestöliitossa 4500euroa maksavan hoidon jono olisi ollut 1,5v. Pääsimme jonon ohi kun eräs ihana ystäväni lupasi luovuttaa munasoluja ristiin. Hänen solunsa menisivät tuntemattomilla ja me saisimme tuntemattomia soluja. Ystäväni koki luovutuksen suht helpoksi, päätös oli helppo tehdä, hän halusi auttaa meitä. Käyntejä Väestöliitossa tuli seitsemän, alkuun neuvonta ja lääkärintarkastus, sitten munarakkuloiden kasvattelevaiheessa kaksi ultraa, sitten itse munarakkuloiden punktio ja vielä jälkitarkastus. Kulukorvauksia hän sai 350e. Vaikeimmaksi asiaksi hän koki punktiota edeltävän turvotuksen ja jomotuksen, joka aiheutui kasvavista munarakkuloista. Punktio sujui nopeasti, muutama minuutti oli kipeää, tämän jälkeen ei juuri lainkaan. Ystävä tarvitsi kipulääkettä vain punktiopäivän.

 

Näistä kahdesta Simpukka lehden artikkelista löytyy lisätietoa lahjasoluista. täältä ja tästä

Soittamalla mihin tahansa lapsettomuuskliniikkaan saa myös tietoa. Hormonihoito tapahtuu noin 10-14 päivää kestävänä munarakkuloiden kasvatuksena. Lääkkeet ovat pistettäviä, pistoksiin tottuu ja neulat ovat pikkuriikkisiä. Sivuvaikutuksia voi tulla: mielialavaihteluita, turvotusta, pahaa oloa. Lääkärini mukaan luovuttajille tulee todella vähän sivuvaikuksia! Itse kolme punktiota läpikäyneenä olen kerännyt kaikki sivuvaikutukset, mutta olen samalla käynytkin läpi elämäni kriisiä, mikä varmasti on lisännyt tuskaisaa oloa. Punktiota ei kannata pelätä, siihen saa suonensisäistä kipulääkettä riittävästi. Toipumiseen saa sairaslomaa kolme päivää. Sivuvaikutukset ja toipuminen on hyvin henkilökohtaista, niitä on vaikea arvioida etukäteen.

 

Meidän tiemme jatkuu edelleen, ensimmäiset lahjamunasoluin tehdyt alkionsiirrot eivät onnistuneet, joten seuraavaksi siskoni luovuttaa meille soluja. Aina välillä mietin mikä tämän kaiken surun, tuskan, kriisin ja murheen tarkoitus on, ehkä se on lapsettomuuden tabun rikkominen, ehkä lapsettomuuden "ilosanoman" levittäminen. Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin ja pohdintoihin. Lahjasoluista ja lapsettomuudesta kertoo myös päiväkirjani tuolla alempaa.

Edited January 25, 2011 by sucré

[Tuu-tikki]

sucré tuossa onkin selittänyt asiaa sen verran, että en ala samoja asioita selittää uudelleen, mutta kerron oma kokemukseni munasolujen luovuttamisesta.

 

kävin marraskuussa 2007 (jokelan koulusurmapäivänä...) kuuntelemassa ava-klinikan infotilaisuuden munasolujen luovutukseen liittyen. olin jo pitkään miettinyt luovuttamista, mutta aina se oli vain jäänyt. kun sitten näin lehdessä ilmoituksen infosta, päätin mennä ja aloittaa prosessini. infon jälkeen olin yhteydessä väestöliittoon ja päädyin luovuttamaan solujani heille, koska tiesin, että tulisimme jossain vaiheessa puolisoni kanssa käyttämään heidän palvelujaan. (olemme siis naispari ja lapsemme on saanut alkunsa tuntemattoman luovuttajan soluilla.)

 

soluja luovutin keväällä 2008 ja kaikki meni suhteellisen hyvin. pistämistä en kokenut kamalaksi vaikka itseä on aina vaikeampi pistää kuin toista. neulat ovat kuitenkin todella ohuita ja pieniä, joten kipua pistokset eivät aiheuta. väestöliiton lääkärin mukaan ihanne solumäärä olisi n. 15, jolloin soluista riittäisi kahdelle pariskunnalle/naiselle. itse reagoin lääkkeisiin niin herkästi, että soluja kerättiin 30. itse keräys meni hyvin. ainoa, joka aiheutti kipua oli itse keräysanturin "varsi", joka painoi alapäätäni keräysvaiheessa. (jos siis varsi olisi ollut vaikka pehmustettu, niin keräyksestä ei olisi aiheutunut minkäänlaista kipua.) turvotusta oli etenkin keräyksen jälkeen runsaasti ja keräyksen jälkeiset kolme päivää olin melko kipeä. vatsaani kerääntyi runsaasti nestettä ja kävely oli todella hidasta kivun vuoksi. (sain ohjeeksi, että juosta ei saa, mutta juokseminen ei kyllä käynyt mielessäkään. ) kipua oli siis liikkeellä ollessa, mutta paikallaan istuen/seiste/maaten ei. lääkärin mukaan kipu ja turvotus johtuivat lievästä hyperstimulaatiosta, joka taas johtui suuresta solumäärästä. kolme päivää kivuista kärsittyäni ne loppuivat todella nopeasti ja hyperstimulaatio ei päässyt niin pahaksi, että olisin joutunut sairaalaan. join runsaasti ja seurasin painoani. lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa, että yleensä he kannustavat ihmisiä luovuttamaan soluja uudelleenkin, mutta koska reagoin niin vahvasti lääkkeisiin ja soluja tuli niin paljon, niin minua he eivät uudelleenluovuttamiseen kannusta. eivät kyllä aikoneet estääkään jos haluan joskus uudelleen solujani luovuttaa.

 

nyt kun mietin asiaa, niin voisin luovuttaa uudelleenkin, mutta muistan niinä kolmena kipeänä päivänä ajatelleeni, että en siihen uudelleen lähde. ystäväni luovutti samoihin aikoihin omia solujaan toisella paikkakunnalla ava-klinikalle ja hän sanoi itse keräyksen sattuneen todella paljon. kaikki on siis todella yksilöllistä.

[Pupuliin]

Punktiota ei kannata pelätä, siihen saa suonensisäistä kipulääkettä riittävästi. Toipumiseen saa sairaslomaa kolme päivää.

 

Samaa mieltä siitä, että pelätä ei kannata, koska ei voi tietää miltä tuo toimenpide itsestä tuntuu. Riittävästä kipulääkkeestä taas olen eri mieltä, koska sillä suonensisäisellä lääkkeellä on rajansa ja se voi tulla vastaan ihan liian aikaisinkin.

[Chimelli]

Kun kyselit tuolla etukäteen, että onko tällaista ketjua jo, niin pakko tulla sanomaan, että kyllä tässä samassa osiossa olisi ollut samalla otsikolla vanhakin ketju Mutta tämä uusi ketju tuntuu jo nyt saaneen kattavampia vastauksia. No, itselleni ei ole ainakaan tällä hetkellä ajankohtaista luovuttaminen, kunhan nyt etsin sen ketjun, kun muistelin nähneeni

[Rozie]

Millaiset kriteerit luovuttajalla on, esim. ikärajat tai muut rajoittavat tekijät?

 

Itsekin olen joskus luovuttamista harkinnut, etenkin nyt kun itsekin jouduin lapsettomuus-ajatuksen kanssa painimaan...

[sucré]

Luovuttaja voi olla 18-36 vuotta. Perinnöllisiä sairauksia kuten reuma tai diabetes ei voi olla itsellä tai lähisuvussa. Ei ole väliä onko luovuttaja ollut raskaana vai ei. Hormonikieruka voi olla hoidon ajan paikoillaan.

 

Edellisestä viestistä unohtui tärkeä asia: kiitollisuus. Sydämen ja pään täyttää suuri kiitollisuus kun luen teistä ihanista ihmisistä jotka harkitsevat munasolujenluovutusta. Ilman teitä ei meillä tai monella muuta olisi mahdollisuutta saada kokea raskautta, synnytystä eikä oman lapsen saamista. Tuntuu mahtavalta että nyky-yhteiskunnasta löytyy ihmisiä jotka omalla toiminnallaan voivat tehdä niin paljon hyvää muille. :lipsrsealed:

[jpo]

Mielenkiinnolla minäkin luen ketjua, monesti on ollut mielessä kun lehdissä mainoksia aiheesta on ollut. Mikä on lähisukua, sedällä oli diabetes joten olenko automaattisesti ulkona?

[Guest OltsunÄippä]

Kun kyselit tuolla etukäteen, että onko tällaista ketjua jo, niin pakko tulla sanomaan, että kyllä tässä samassa osiossa olisi ollut samalla otsikolla vanhakin ketju Mutta tämä uusi ketju tuntuu jo nyt saaneen kattavampia vastauksia. No, itselleni ei ole ainakaan tällä hetkellä ajankohtaista luovuttaminen, kunhan nyt etsin sen ketjun, kun muistelin nähneeni

 

Ja mä viel käytin hakua enkä onnistunu löytää tota ketjua Pitää laittaa modelle viestiä jos yhdistäis nää vaikka tai jotain.

 

 

Voi ei, diabetes estää. Mun äidin siskolla ja veljellä on diabetes eli se estää mun luovuttamisen?

 

jpo kerkeski samaa kysyä

Edited January 26, 2011 by OltsunÄippä

[Mirjami]

Hormonikieruka voi olla hoidon ajan paikoillaan.

 

Ai voiko?!

[Pupuliin]

^Ilman tarkempaa tietoa voisin kuvitella, että voi. Kohtuun ei ns. kosketa missään vaiheessa ja hormonivaikutus on paikallinen, kohdun limakalvoon vaikuttava.