Munasolun luovutus

[sucré]

^^ Käsittääkseni lähisuvuksi lasketaan vanhemmat ja sisarukset, aivan varma en tästä ole, mutta nuohan kaikissa terveyslomakkeissa on aina mainittu.

 

^ Hormonikierukka tosiaan voi olla juuri tuon edellä mainitun syyn vuoksi, se ei vaikuta munarakkuloiden kasvatukseen.

[pipa]

Mä olen luovuttamassa munasoluja pk-seudulla. Menenkin 15.2 psykologin luokse ja sen jälkeen varataan mulle lääkärin aika. Koska imetän vielä ja loppua ei vieläkään näy niin joudun siirtämään lääkäriaikaa aika pitkälle. Tarkoitus on nyt kuitenkin alkaa vähitellen vieroittaa lapsi rinnasta.

 

Täällä ikärajana oli 24-35v ja suvussa ei saanut olla perinnöllisiä tauteja. Ehkäisyä voi käyttää, paitsi ei ihonalaista kapselia. E-pillereitä ei hoidon aikana muistaakseni saanut käyttää. Mutta kaikki kierukat ovat sallittuja.

Mua jännittää luovutus aika kovasti ja koska anoppi päätti heti ensitöikseen pelotella minua painon nousulla, kun hänen ystävänsäkkin lihoi prosessin aikan 10kg eikä palannut entisiin mittoihin. Olenkin tietysti tässä sopivasti laihduttanut aika reippaasti ja anoppi tiesi siis hyvin miten "tukea" minua tässä.

Mutta tiesin jo heti kuopuksen jälkeen, että tahdon luovuttaa munasolun jollekkin sitä tarvitsavalle, enkä epäröi sitä asiaa vieläkään. Munasolun lahojoittaminen ei ole minulle henkilökohtainen juttu vaan lahja jollekkin sitä tarvitsevalle. Monet ovat ihmetelleet miten pystyn siihen ja eikö se tunnu siltä, että antaisin periaatteessa oman lapseni pois. Mutta en ajattele asiaa sillä tavalla ja näe munasoluani vauvana. Itse olen lapseni tehnyt ja nyt on toivottavasti jonkun muun vuoro. Toinen yleinen kysymys on ollut, että mitä jos lapsi tuleekin 18v päästä kolkuttelemaan oveani? Se ajatus ei myöskään pelota. Lapsihan ei ole minun ja se on jonkun toisen miehen siittämä ja kasvanut jonkun muun mahassa. Eli en kokisi todennäköisesti mitään äitifiiliksiä lasta kohtaan ja itseasiassa pitäisin lastakin typeränä, jos yrittäisi tehdä minusta hänen äidikseen koska en sitä ole.

 

Toivoisin nyt kuitenkin, että tuo mun imetys lähtisi luonnostaan vähenemään niin se vierottaminen rinnasta ei tuntuisi niin pahalta. Nyt vaan mietin, että olenko itsekkään ihan valmis luopumaan imetyksestä, kun kuopus ei selvästikkään itse ole siihen kovin valmis. Onneksi mulla on vielä reilu 10v aikaa

[Tuu-tikki]

tuosta kiitollisuudesta vielä, josta sucré kirjoitti. ainakin täkäläisen väestöliiton henkilökunta ilmaisi hyvin suoraan ja moneen otteeseen kiitollisuuden siitä, että luovutin solujani. jotenkin itsellekin tuli siitä vielä parempi mieli kun huomasi, kuinka tärkeä asia todellakin on. sanoivat myös, että kiittävät sekä itsensä (eipä heidän työnsäkään henkisesti sieltä helpoimmasta päästä ole...) että etenkin asiakkaiden puolesta, koska tietävät kuinka kiitollisia heidän asiakkaansa ihan oikeasti ovat.

[sin]

28.1. In-tiimille pistetty palautelomakkeen kautta viestiä <img src="http://www.vauva.info/foorumi/public/style_emoticons/default/smile.gif" class="bbc_emoticon" alt=""> <br><br><br>***<br>2.2. keskustelu puhelimitse, vaikutan lupaavalta luovuttajalta. Sovitaan aika tapaamiseen lääkärin kanssa kuun vaihteeseen, kun työkiireet helpottaa. Ilmoitan tarkemman päivän kun tiedän työvuoroistani. <br><br>***<br><br>

Edited February 2, 2011 by sincerity

[Mamalicious]

Mä oon tän oman taistelun aikana muuttanut täysin mieltäni asian suhteen. ennen ajattelin, että prosessi on liian kivulias ja hyperin riskit liian isot. Ajattelin, että musta ei ole siihen. Jotenkin pidin munasoluja myös kovin "henkilökohtaisina" :girl_to_take_umbrage2:

 

No. Jos mut vaan pcon takia luovuttajaksi vielä huolitaan, ehdottomasti luovutan. Oma projekti on vielä kesken ja voi tietty olla, että se ei pääty hyvin ja sen seurauksena en varmasti edes kelpaa. Mutta jos kelpaan ja aika riittää, luovutan.

 

Hattua nostan kaikille luovutukseen lähteneille!

[aamuaurinko]

Minäkin olen harkinnut munasolujen luovutusta, ja varmasti jossain vaiheessa elämääni niin teenkin, jos munasoluni vain ovat käyttökelpoisia. Lapsia meillä ei vielä ole, joten ajatuksena olisi luovuttaa munasoluja sen jälkeen, jos niitä saadaan. Ymmärtääkseni useassa paikassa suositellaan, että olisi synnyttänyt, vaikka se ei mikään varsinainen ehto olekaan. Mielestäni olisi kovin kaunis ajatus, jos pystyisin auttamaan joitain ihmisiä tulemaan vanhemmiksi, kun kaikkia munasolujani en kuitenkaan elämäni aikana tarvitse . Ei mua ajatuksena yhtään ahdista, että jossain tuolla olisi ihmisiä, joilla olisi sama geeniperimä kuin mulla. Ajatus on oikeastaan aika mukava. En myöskään ahdistuisi, jos 18 vuotta myöhemmin ovellani kolkuttelisi joku, mielenkiintoistahan se olisi tietää, mitä munasolulleni kuuluu .

[Guest Josku]

Mä oon harkinnut tätä jo "pitkään" ja sitten kun ollaan saatu meiän lapsiluku täyteen niin aion mennä ainakin kysymään kelpaako munasoluni. Tällä hetkellä ei onnistuisi kun imetys jatkuu vielä ja toinen olisi haaveissa. Mieskin tukee mua asiassa täysin, vaikka se joutuis mahdolliset hormonimyrskyt sitten kestämään.

 

Mulla on kyllä PCOS ja ennen esikoista gynet on pelotellu etten luomusti vois tulla raskaaksi ollenkaan, joten voi olla että se vaikuttaa luovuttamiseen? Ikä mulla ei kyllä tulisi yli kymmeneen vuoteen vastaan että sen puoleen ei olisi ongelmaa.

 

Muakaan ei pelota se, että jos 18 vuoden päästä tulisi joku lapsi ovelle, koska ajattelen, että sellaiset ihmiset, jotka menevät lapsettomuushoitoihin oikeasti haluavat lapsen ja sen takia lapsi ei voi joutua tavallaan huonoon kotiin Munasolu on siis tavallaan lapsi minulle, mutta en silti koe että munasolujen luovuttaminen olisi omista lapsista luopumista.

 

 

 

 

 

[Mammeli]

Minä luovutin viime loppukesästä ensimmäisen kerran ja aion luovuttaa tänä vuonna uudestaan. Jännitin ihan hirveästi ja ensimmäisen mahdollisen luovutuksen jänistinkin, koska se olisi tullut alle 2 viikon sisään ensimmäisestä käynnistäni klinikalla. Lopulta luovutus tuli tästä n. 1,5kk päästä ja silloin aika oli jo kypsä minun mielessäkin.

 

Prosessi oli minusta melko vaivaton. Käynnit hoitui hyvin minun aikataulujen mukaan ja ajat olivat aina ajallaan. Lääkäri oli mukava sekä hoitava lääkärini että toimenpiteen tehnyt. Pistokset meni suht kivutta j aolin normaalia paremmalla tuulella kokoajan Kroppa turposi jonkin verran hoidon aikana. Puktiossa olin niin lääkkeissä, että en muista siitä mitään! Kuitenkin pääsin itse bussilla kotiin ja seuraavana päivänä jo shoppailin Ikeassa, eli toivuin todella nopeaan. Ja mikä parasta, soluistani alkoi uusi raskaus

[Guest OltsunÄippä]

^Saako sen tietää alkaako raskaus vai ei?

[Pupuliin]

^Nykyään saa, kun sunkin tiedot jää rekisteriin juurikin sitä tulevaa lasta varten. Kun mä luovutin, ei mun tiedoista mennyt vastaanottajalle, kuin se, että olen suomalainen, nuori ja terve. Vastavuoroisesti mä en tiedä, onko mun luovuttamista soluista alkanut raskautta.

[keijutiira]

Mulla on (tällä hetkellä) BMI yli 30, mulla on aiemmin ollut PCO-tyyppiset munasarjat, mutta nykyisellään toisen raskauden ja synnytyksen jälkeen uskoisin tuon korjaantuneen ja lähisuvustani löytyy diabetestä ja sydän- ja verisuonitauteja. Näillä spekseillä ei siis pääse luovuttamaan, jos oikein ymmärsin tämän ketjun kirjoituksia? Harmillista, olisin niin mielelläni halunnut tämän lahjan jollekulle antaa

[matilda.s]

minä olen tällä hetkellä luovutusprosessin alkuvaiheessa.

Ensimmäinen lääkärikäynti ja psykologinkäynti takana.

[Mirjami]

Matte: Millä klinikalla sä oot luovuttamassa?

 

Ite pistin sähköpostia AVA-klinikalle ja sain sieltä aika kattavan vastauksen. Eli noista perinnöllisistä sairauksista 1-tyypin diabetes lähisuvussa on este, samoin jos suvussa on paljon sydän- ja verisuonisairauksia, jotka ei johdu elämäntavoista. Nyt kun ainakin noidenkin puolesta kelpaisin luovuttajaks, niin ajattelin tähän kyllä lähtee, ainakin ottaan asiasta selvää enemmän.

 

Ja Cranberry-sisko rakas on sitten ihan hiljaa, en halua, että äiti ja muut tietää tästä.

[matilda.s]

ava-klinikalla.

[Mammeli]

 

 

Ja Cranberry-sisko rakas on sitten ihan hiljaa, en halua, että äiti ja muut tietää tästä.

 

Mä erehdyin kertoon äitilleni, tai oikeastaan oli vähän pakko kertoa. VIRHE! Se sai kyllä sen päiväset kohtaukset asiasta

 

Avalla mäkin luovutin, suosittelen kyllä paikkaa! IHanaa henkilökuntaa!

[Mirjami]

Joo, mäkin menin mainitseen asiasta joskus ohimennen äitin ja mun mummun aikana. TUPLAVIRHE!!!

[strawberry]

^ Älä huoli, kyllä mä suuni supussa pidän, kyllä mä äidin tunnen!

Ja siis selvennykseksi, äiti sitä mulle jossain kohdin päivitteli, kysymys ei ole siitä etteikö pitäisi sitä hienona tekona, on ainoastaan "huolissaan" miten ne hormoonit suhun vaikuttaa You know.. Erityisen huolissaan on taas vaihteeksi sun aviomiehesi jaksamisesta Jokatapauksessa hieno teko ja toivon kyllä todella, että käyt sen tekemässä, mä oon itekin harkinnut jo jonkin aikaa josko kantaisin jossain vaiheessa korteni kekoon. Ensin täytyisi vaan saada lapsiluku täyteen! Järkytetään äitiä sitten aikanaan tuplaten ja kerrotaan yhdessä mitä ollaan tehty!

[V.M.S.]

Miten teidän miehet ovat luovuttamiseen suhtautuneet?

 

Itse olen miettinyt luovuttamista, mutta mies oli hyvin voimakkaasti luovuttamista vastaan. Miehestä ei tuntunut hyvältä ajatus, että jossain muualla liikkuisi "minun" lapseni. Itse en osaa ajatella, että kyseessä olisi minun lapseni. Lapsella olisi kyllä puoliksi minun geenit, mutta kyllä se on silti täysin jonkun toisen naisen lapsi.

 

Tästä syystä en myöskään osaa ajatella, että miksi lapsi haluisi 18 vuotiaana ilmestyä minun oven taakseni. Jos ilmestyisi, niin voisin hänet tavata ja jutella, mutta en haluisi mitään yhteyttä häneen pitää.

[pipa]

Mun mieheni ei ole innoissaan luovutuksesta, koska pelkää musta tulevan kammotta hormoonihirviö mutta ei onneksi kielläkkään mua luovuttamasta. Se on kuitenkin minun munasoluni ja kroppani, minä teen siis itse päätöksen mitä sillä teen ja siihen ei ole muilla nokan koputtamista.

Asiasta olen kertonut kaikille ihan avoimesti ja tietysti olen asiasta aika innoissani. Anoppi osasi kyllä latistaa tilannetta mutta ei kylläkään estä mua luovuttamasta munasoluani koska halu auttaa on kova. Mua alkaa aina niin sapettaa, kun jotkut ihmiset eivät vaan osaa pitää turpaansa kiinni vaan aina jotenkin on pakko pilata se tilanne negatiivisilla kommentteilla, ettei toinen olisi liian onnellinen

[Mirjami]

höh, siskon tunnuksilla liikenteessä t. cranberry

Edited February 6, 2011 by Mirjami

[strawberry]

Miten teidän miehet ovat luovuttamiseen suhtautuneet?

 

Miehestä ei tuntunut hyvältä ajatus, että jossain muualla liikkuisi "minun" lapseni. Itse en osaa ajatella, että kyseessä olisi minun lapseni. Lapsella olisi kyllä puoliksi minun geenit, mutta kyllä se on silti täysin jonkun toisen naisen lapsi.

 

 

Mun mies on tota samaa mulle myös sanonu, mutta oon samaa mieltä kuin säkin! Kun mun ajatusmaailmani mukaan tuo mun luovuttamani munasolu ei tee musta äitiä, vaan siitä, joka sen ansiosta raskautuisi ja lapsen kantaisi ja synnyttäisi. Mutta tää on asia, josta täytyy miehen kanssa kunnolla keskustella, uskon kuitenkin, ettei se mua kieltäisi sitä tekemästä. Ja aikansa mietittyään, varmaankin osaisi asian miettiä toiseltakin kantilta.

 

Dodii, nyt tuli oikean nimimerkin taakse sori Mirjami!!!

Edited February 6, 2011 by cranberry85

[Mirjami]

Dodii, nyt tuli oikean nimimerkin taakse sori Mirjami!!!

 

 

Mun mies on ihan ok tän asian suhteen. Kyseli kyllä, että mitä huonoja puolia luovutuksessa voi olla ja selitin sitten nää, että pitää käyttää hormoneja, on riski hyperiin ja että sitten tosiaan se mahdollinen tuleva lapsi saa mun tiedot niin halutessaan täysikäsenä. Miehen mielestä ainoo vähääkään huolestuttava asia oli se, että joudun käyttään hormoneja, yleensä kun reagoin niihin tosiaan tosi herkästi. Mutta oli sitä mieltä, että jos luovuttaa haluan, niin sitten teen niin, että eiköhän se hetken hormonipiikittely kestetä.

 

Mä en kans oikeesti edes usko, että kukaan tulee mun ovee kolkutteleen parinkymmenen vuoden kuluttua. Pidän koko ajatusta aika absurdina. Ellei sitten kyse olis jostain superharvinaisesta perinnöllisestä sairaudesta tms, josta ko. henkilö haluais tietoo. Mutta mun mielen vieressäkään ei ollut käynyt ajatus siitä, että joku tulis sillon vaatiin musta äitinä jotain. Tähän ajatukseen törmäsin vasta kun oon muiden ihmisten ajatuksia tolta kantilta kuullut.

 

Enkä siis ajattele sitä tulevaa lasta mitenkään päin mun lapsena. En sinne päinkään. Täysin naurettava ajatus mulle. Sen kyllä oon ajatellut, että jollain vieraalla ihmisellä olis sitten puoliks multa tulleet geenit ja se ajatus ei tunnu mitenkään pahalta, päinvastoin oikeestaan. Jos mun omat lapset on noin täydellisiä, niin upeeta vaan, että jollain on mahdollisuus edes puoliks niin täydelliseen lapseen.

[matilda.s]

...

Edited February 15, 2011 by matilda.s

[Rozie]

Kun sanotaan, että lähisuvussa ei saa olla esmes diabetestä, niin mikä lasketaan lähisuvuksi?

[sin]

^jos muistan ja kuulin oikein niin tarkoitettiin omia vanhempia ja sisaruksia.

 

***

 

Miehen mielipide: Ei ole kysellyt mitään, "tee ihan niin kuin tahdot". Ei luultavasti ole ajatellutkaan, että saatan muuttua hormonihirviöksi tai että opettelen pistämään itseäni jne. Ei ole kysellyt mitään, tulee mukaan toimenpiteeseen jos käy omiin aikatauluihin. Aion kyllä järjestää, että aikataulut käy, jos ei pysty esim. itse ajamaan autolla kotiin? Ei ollut kiinnostunut itse luovuttamaan, kun kysyin. Tuntuu liian oudolta kuulemma.

 

Haluan tietää, saako minun lahjasta alkunsa uusi elämä. Olisi ihan mielenkiintoista tavata kyseinen elämä (tai useampi?!) sitten aikuisena ja muutama sana vaihtaa. Voisin kuvitella, olisi aika hieno hetki kuulla hänen tarinansa ja näyttää "sisarusten" kuvia

Edited February 7, 2011 by sincerity