Mila3

Munasolun luovutus

117 posts in this topic

Vastailen muutamiin kysymyksiin hoidon kulusta.

- Hormonipistoksiin reagoiminen on yksilöllistä. Turvotus tulee kasvavista munarakkuloista piikityksen loppuvaiheessa ja häviää viimeistään parissa viikossa punktion jälkeen kokonaan. Mielialamuutokset on mahdollisia, mutta niitä tulee pistoslääkkeistä ja niitähän käytettään kaksi viikkoa. Eli mahdollisia kiukkukohtauksia esiintyy vain sen ajan. :girl_crazy:

- Lapsettomuuskliniikat ajattelevat että jo synnyttäneet tietävät mitä luovuttavat, lisäksi heidän solunsa ovat jo näyttäneet toimintakykynsä. Synnyttämättömät ovat aivan yhtä hyviä luovuttajia.

- Kaikkiin lapsettomuuskliniikkoihin voi soittaa ja kysyä käykö luovuttajaksi. Lähisuvuksi tosiaan ajatellaan vanhempia ja sisaruksia, esim ei niinkään sedän keski-iällä elämäntavoista tullutta diabetestä.

- Meille on koko prosessin ajan kehoitettu kertomaan sille tulevalle mahdolliselle lapselle lahjoitetuista sukusoluista, kertomaan niin että lapsi kasvaa asiaan, niin että se on ollut hänelle aina selvää. Esim. isä ja äiti tarvitsivat lainaksi vauvantekoaineita ja tuntematon kiltti täti auttoi heitä ja niin sinä sait alkusi. Itse on helppo ajatella että näillä eväillä kasvanut lapsi olisi sinut perimänsä kanssa. Kokemuksesta puuttuu adoptiossa oleva hylkääminen tai jättäminen. Lapsi on kasvanut perheessä tietäen että hänen hiustensa väri tulee tuntemattomasta perimästä, mutta mitä väliä sillä sitten oikeastaan on? Nykyajan lapsi kasvaa ympärillään on uusperheitä, sinun, minun ja meidän lapsia, adoptiolapsia, naisparien lapsia, itsenäisten naisien lapsia, sijaislapsia, koeputkilapsia, yhdenillansuhteiden lapsia, vahinkolapsia. Onko hän siinä joukossa poikkeava?

Ainakin häntä on toivottu ja odotettu pitkään. Tie lahjasoluihin käy yleensä kaikkien muiden lapsettomuushoitojen kautta, lapsettomuuskriisiä on käyty jo pitkään läpi, mahdollisuutta väläytelty jo pitkin taivalta. Lasta lahjasoluperheisiin on tehty vuosia.

- Ajattelen että lapsi voisi ehkä haluta tavata luovuttajan nähdäkseen miltä tämä ihminen näyttää, tai vaikka kuullakseen että musikaalinen lahjakkuus on sieltä peräisin. Yksi viisammista kommenteista joita olen aiheesta saanut: "Jos lahjoittamistani munasoluista tulisi raskaus ja lapsi, olisin viisikymmpinen lapsen ollessa täysi-ikäinen, toivon että elämääni mahtuisi silloin yksi itseään etsivä nuori kahvipöytään vierailemaan."

- Halutessaan saa tietää alkoiko raskaus. Lukuunottamatta yhtä tuoresiirtoa, lahjamunasoluista tehdyt alkiota pakastetaan. Näistä tehdään sitten pariskunnan haluamaan tahtiin pakastealkion siirtoja. Joten raskaus voi alkaa vaikka puolen vuoden päästä tai vasta pikkusisaruksen aikaan.

- AVA hankkii aktiivisesti luovuttajia. Väestöliitto ei niinkään, mutta siellä on paljon inhimillisemmät kustannukset, kun heidän tarkoitus ei ole tuottaa voittoa yrityksenä. Joten suosittelen Väestöliittoa!

 

keijutiira: en näy yhtäkään noista asioista sellaiseksi mikä ehdottomasti kieltäisi luovuttamisen. Pirautus tai sähköpostiviesti lapsettomuuskliniikalle kertoisi varman vastauksen.

 

Olen todella otettu että teitä luovutusta miettiviä on näin monta! Ja että tämä keskustelu elää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en näe mitenkään kamalana asiana sitä, että mahdollinen lapsi joskus ottaisi yhteyttä. Ymmärrän täysin, että vaikkei mitään äitiä tai isää hakisikaan, niin ihminen haluaa tietää keneltä ne omat geenit on. Minkä näköiseltä ja luonteiselta ihmiseltä. Onko geneettisiä puolisisaruksia ja miltä he näyttää. Kyllä (lähes) jokaisella on varmasti halu, tarve ja mielestäni myös oikeus tietää, mistä tulee, niin tarkasti kuin se on elämäntilanteessaan mahdollista. Enkä sitäpaitsi usko, että monikaan nuori ihan ilmoittamatta pamahtaisi oven taakse. Eiköhän siinä ensin vaihdettaisi sähköposteja, viestejä tai mitä vaan kommunikointikanavaa silloin käytetäänkään. Ehtisi ajatukseen tottua, hieman jo vaihtaa kuulumisia ja tavata vaikka kahvilassa, jos ei omaan kotiin halua vierasta heti tuoda, kun ei tiedä millainen tyyppi siellä on tulossa.

 

Ja mä haluaisin mielelläni nähdä sen lapsen. Ihan mielenkiinnosta, vailla sen syvempiä kiintymyssuhteita. Ainahan se on iso asia jos omalla kropalla tuotetaan ja/tai ylläpidetään uutta elämää! Olkoonkin sitten toimittu tavarantoimittajana, synnyttäjänä tai vaikka sijaisimettäjänä. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähisuvuksi tosiaan ajatellaan vanhempia ja sisaruksia

Mietin vain kun veljen tyttärellä todettiin joku aika sitten diabetes, että voiko se vaikuttaa, kun voi olla veljeltä peritty se diabetes-geeni... :unsure:

Edited by Rozie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannattaa ihan rohkeasti soittaa klinikalle ja kysyä noista asioista jos ihan vakavissaan haluaa luovuttaa nunasoluja.

Mä kävin tänään terapeutilla juttelemassa munasolujen luovuttamisesta ja käytiin siinä laki-asioita läpi, sekä näitä omia fiiliksiä luovuttamisesta, että on varmasti henkisesti valmis sellaiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

keijutiira: en näy yhtäkään noista asioista sellaiseksi mikä ehdottomasti kieltäisi luovuttamisen. Pirautus tai sähköpostiviesti lapsettomuuskliniikalle kertoisi varman vastauksen.

Kiitokset vastauksesta! Ja hyvä pointti tuo, että Väestoliiton kanssa kannattaa asioida, koska ovat voittoa tavoittelematon yritys. Ollaan heidän kanssaan aiemminkin asioitu ja oltiin oikein tyytyväisi toimintaan. Täytyykin laittaa sinne sähköpostia.

 

Mun mies on sitä mieltä, että munasolun luovutus on täysin mun oma asia, mutta pitää sitä kuitenkin hienona tekona. Saan siis asiaan häneltä täyden tuen ja kannustuksen. Itse hän ei enää voi sukusolujaan luovuttaa, muuten ehkä sen voisi tehdäkin.

 

Jos munasoluni kelpaavat ja niistä saadaan aikaiseksi elävä ihminen, olisi ihan mielenkiintoista nähdä hänet. Ihan sellaisen puhtaan uteliaisuuden kannalta, että minkä näköinen tyyppi syntyy minun ja jonkun muun risteymänä. Tämän potentiaalisen ihmisen vanhempana en kyllä itseäni millään lailla näkisi, hänen vanhempansa olisivat ne, keiden perheessä hän olisi kasvanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itelläni on ollu mielessä tää esikoisen syntymän jälkeen, kun luin aiheesta Vauva-lehdestä. Mutta äidillä on ollut diabetes eläissään eli empä taida sitten kelvata... :girl_sigh: Mutta voihan sitä selvitellä ja kysellä, kun en oo varma oliko hänellä 1. vai 2. tyypin diabetes ( jos kerran 1. tyypin vaan on esteenä?) Iän puolesta olis vielä reilu vuosi aikaa luovuttaa, mutta mitenkäs toi imetys vaikuttaa? Sen aikana ei vissiin myöskään voi luovuttaa?

 

Nyt oli lehdessä, että spermanluvuttajia kaivataan kipeästi ja ehdottelin asiaa miehelle. Samassa sanoin tuosta munasolujenluvutus toiveestani eikä mies ottanut kumpaakaan asiaa mitenkään negatiivisesti. Täytyy vielä puhua aiheesta ihan kunnolla!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luovutuksen aikana ei saa imettää. Mäkin joudun sen takia odottamaan että voisin luovuttaa munasoluja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Soittelin tänään Väestöliittoon. Voi olla, että BMI:ni estää luovutuksen toistaiseksi, mutta koska yritän laihduttaa, onnistuu luovutus ehkä (lähi)tulevaisuudessa. Menen joka tapauksessa maaliskuussa keskustelemaan asiasta VL:n hoitajan kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli eilen se ensimmäinen lääkärikäynti tän asian tiimoilta. Näillä näkymin vaikutan kuulemma loistavalta luovuttajalta, koska oon terve, suku on suht terve ja mulla on jo entuudestaan kans tervettä lasta. Ja koska oon "noin hoikka", tää oli mun mielestä parhaalta kuulostava kriteeri. :girl_haha: Mutta tosiaan toi kakkostyypin diabetes lähisuvussa ei estä luovuttamista, eikä mikään mukaan ns. elämäntapasairaus.

 

Juttelun ja esitietojen lisäks otettiin veri- ja pissakokeet, joista tutkitaan HIV, B- ja C-hepatiitti, kuppa, tippuri, klamydia ja ainakin kromosomit, en oo varma josko vielä jotain muutakin. Lisäks varattiin aika psykologille, se on ens viikolla.

 

Hormonihimmeli ei tosiaan estä luovuttamista, koska sen erittämä hormonimäärä on niin pieni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä haluan tulevaisuudessa luovuttaa munasoluja ja petyinkin kovasti kun luin diabeteksen lähisuvussa estävän. Mutta siis 2. diabetes ei estäkään vai?

Minun isällä 2.diabetes ja sepelvaltimotauti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ainakin sanottiin, että 2.tyypin diabetes lähisuvussa (mun tapauksessa äidilläni) ole este.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, ei estä. Vain ykköstyypin diabetes, koska se on perinnöllinen, mutta noi elämäntapasairaudet ei oo mikään este kunhan on ite terve.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on psykologillakin käyty ja toisten verikokeiden tulokset saatu. Enää kromosomitutkimusten tuloksia odotellaan, mutta kun on jo kaks tervettä lasta, niin nekin on varmasti kunnossa. Joten aika varmasti tässä kevään aikana olis sitten luovutus edessä. Töissä kerroin kahdelle lähimmälle esimihelle tästä projektista, jottei tarvi keksiä selityksiä poissaoloihin ja etenkin toinen heistä suhtautui kyllä tosi ihanasti. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli perjantaina punktio ja mä selvisin kyllä tosi helpolla. Kovasti kiittelivät ja kyselivät haluukkuuta toiseen kertaan, joka näillä näkymin on syksyllä. Parin viikon päästä saan soitella ja kysyä miten kävi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua vähän ihmetyttää, että klinikalta ei oo vieläkään kuulunut mitään ja tosta psykologikäynnistäkin on jo 3 viikkoo. Kromosomitutkimuksenkin tulos tuli jo kotiin ja tulokset oli normaalit, kuten pitikin. :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kohta 21-vuotias synnyttämätön nainen. Olen ruvennut miettimään munasolujeni luovuttamista.

 

Sairastan masennusta, ja syön siihen päivittäin Seronil 80mg. Estääköhän tämä sairaus tai lääkitys munasolujen luovutuksen? Pitäisi varmaan etsiä sähköpostiosoite Väestöliittoon, jossa voisin näistä asioista kysellä. Diabetesta ei vanhemmillani tai sisaruksillani ole, isän sisaruksilta ainakin yhdeltä löytyy ykköstyypin diabetes.

 

Toiveissani on saada myös omia lapsia tulevaisuudessa, mutta tämä ei ole vielä ajankohtaista kun ei ole edes miestä löytynyt grin.gif. Tämä on varmaan ihan tyhmä kysymys mutta jos luovutan munasolujani niin voiko se jotenkin aiheuttaa sitten lapsettomuutta tai lapsensaantivaikeuksia minulle itselleni...? unsure.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ On siinäkin riskinsä, ainakin että voi tulla tulehdus munanjohtimiin (muistaakseni). Erittäin harvinaista, mutta periaatteessa mahdollista, että vaikuttaisi omien lasten saantiin. Näin mulle ainakin lääkäri sanoi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksesta, Mirjami.

 

Otin yhteyttä lapsettomuusklinikalle. En voi luovuttaa munasolujani niin pitkään kuin syön melatoniinia. Otan varmaankin sitten sinne uudestaan yhteyttä, kun olen tuon lääkityksen pystynyt lopettamaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alkaa oleen aikataulu selvillä, parin viikon päästä alotan e-pillerit ja toukokuun lopulla alkaa pistokset ja kesäkuulla on punktio.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Millaisia neuloja noissa hormonihoidoissa joutuu käyttämään? Mä olen joskus "leikitellyt" ajatuksella, että kävisin luovuttamassa, mutta ajatus tyssää hyvin lyhyeen, sillä mulla on aika kova neulakammo...

 

Ja jos saankin itseni vakuutettua, että kyllä mä pystyisin itseäni pistämään, niin sitten tulee vastaan taloudellinen puoli... Mua kiinnostaisi kovasti, jos joku pystyisi vähän valottamaan tuota rahapolitiikkaa (vaikka yv:llä, jos tänne ei halua kirjoittaa)? Kun mulla on jo nyt aika kauheat oviskivut, niin tuskinpa se useampi munasolu asiaa ainakaan auttaa... Olen jostain ymmärtänyt, että ainakaan lapsettomuushoidoista ei välttämättä saa palkallista sairaslomaa, niin mahtaakohan tästäkään tulla? Siis kun oviskivut on jo ihan näin omilla hormoneilla sitä luokkaa, että särkylääkettä on pakko ottaa. Mitä siis se "matkakulut korvataan" pitää sisällään? Luovuttajalle isketään bussilipun verran kolikkoja käteen? :girl_haha: Että kuinkakohan pahasti tuossa tulisi itselleen takkiin, kun ottaa huomioon kaikki työpoissaolot... Vai voiko noita lääkärikäyntejä yms. hoitaa iltaisin? Tai jos nyt näin vielä vanhempainvapaalla kävisi luovuttamassa, niin epäilen vahvasti, että maksullinen hoitaja olisi hommattava lapsille lääkärikäyntien + mahdollisen sairasloman ajaksi. Ja joo, tiedän, että tällä puuhalla ei kovin kannattavaa bisnestä tehdä (ainakaan näin luovuttajan näkökulmasta), mutta jos nyt edes suurin piirtein tietäisi, että pääsisikö omilleen vai ei...

 

Ja sitten olen vielä sellaistakin pienessä päässäni pyöritellyt, että mitä sitten, jos oma lapseni alkaa seurustelemaan tietämättään oman sisarpuolensa kanssa? Tuleeko se tieto sukusolujen luovuttajasta jonnekin väestörekisteriin tms., että sitten naimisiin mennessä ja esteitä tutkiessa selviääkin, että kyseessä on sisarukset? Olettaen tietty, että menisivät naimisiin... Vai pitääkö sitä itse jokaisen vävy-/miniäkokelaan kanssa alkaa ensimmäiseksi tenttaamaan, että oletko kenties lapsettomuushoidoista alkunsa saanut ja jos olet, niin käyttivätkö vanhempasi luovutettuja munasoluja :girl_crazy: Tuleeko jokaiselle luovutetuilla sukusoluilla aikansa saaneelle lapselle 18-vuotiaanan automaattisesti tieto, että btw sinun tekemiseen on käytetty luovutettuja sukusoluja, vai onko lapsen vanhemmilla oikeus kieltää lapselta tieto? Mua ei siis se haittaa pätkän vertaa, että joku 18 vuoden päästä tulis oven taakse tsekkaamaan, että miltä se munasolun luovuttaja näyttää, kunhan se ei vaan ole lapseni seurustelukumppani...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Klinikkakäynneistä saa päivärahan ja kilometrikorvauksen. Mulle hoitaja sano, että n. 50€/käynti tulee suunnilleen kun mietti mun kodin etäisyyttä klinikasta. Punktiopäivä on sairaslomapäivä, jota ei oo työnantajan pakko korvata (jotkut siis tekee niin kuitenkin), mutta mulle ainakin sanottiin, että siitä saa sitten korvauksen. Ja itse palkkiohan tosta on 250€.

 

Toi jälkimmäinen kysymys oli ainoo, mikä mua huoletti asiassa ja juteltiin siitä sen psykologin kanssa. Lapsi ei siis saa tietää olevansa lähtösin luovutetuista sukusoluista ellei sen vanhemmat sitä sille kerro. Ja sitä tietoo niiden sukusolujen alkuperästä ei saa kukaan muu kuin se lapsi itse täysikäsenä. Yksi luovuttaja saa luovuttaa maksimissaan viidelle eri perheelle, on laskettu että Suomen kokosessa paikassa toi määrä ei vielä saa aikaan liian isoa riskiä siitä, että samoista sukusoluista alkunsa saaneet ihmiset alkais seurusteleen. Jos toi asia huolettaa oikeesti siinä vaiheessa, kun lapset alkaa seurusteleen, niin sitten voi tietty asiaa yrittää urkkia tältä seurustelukumppanilta. Jos sen seurustelukumppanin äiti on ihan eri näkönen kuin sä (esim. mun tapauksessa lyhyt, tumma ja ruskeesilmänen), niin sitten se lapsi ei voi missään tapauksessa olla sun sukusoluistas alkunsa saanut, koska luovuttaja ja vastaanottaja mätsätään ulkoisin perustein. Eli mun munasolujen vastaanottaja on vaalee, sinisilmänen ja suht pitkä. Se psykologi kehotti joka tapauksessa omien lasten kanssa avoimuuteen tästä asiasta, että se ei tuu mahdollisesti joskus niille ihan puskista. Ihan viimesenä keinona on sitä sopimusta tehdessään rajata vastaanottajat esim. ulkomaisiks, AVAlla ainakin on siis paljon myös ulkoimailta tulevia vastaanottajia. Ton psykologikäynnin jälkeen mua ei oo tää asia enää huolettanut, oli siis tyhjentävä keskustelu.

 

Ne piikitkään ei mua enää huoleta, se on sellanen "kynä", jossa on tosi ohut neula. Uskon (ja toivon), että kykenen itteeni piikittään, vaikka asia ensin hirvittikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ketju aktivoi taas mun mietteet munasolujen luovuttamisesta. Oon aina ajatellut, että joskus sen teen ja nyt tajusin, että nythän alkaisi olla vallan hyvä hetki. girl_smile.gif Mua vaan mietityttää, että miten saan klinikkakäynnit mahtumaan aikatauluihini. Sinne ei varmaan voi ottaa muksua mukaan. girl_wink.gif Onkohan niitä aikoja iltaisin saatavissa? Ja kuinka monta käyntiä sinne yhteensä suunnilleen voi olettaa tarvitsevansa? Siis ottaen huomioon kaikki keskustelut ym. ennen kuin koko homma edes "alkaa"?

 

Niin no, kyllä mä mietin sitäkin, että miten lapsen hoito järjestyy, jos olenkin punktion jälkeen niin kipeä etten pärjää sen kanssa kotona. girl_to_take_umbrage2.gif

 

Ja sitä, että mitä jos käykin tosi huono tuuri ja tapahtuu jotain mikä vaikuttaa lapsensaantimahdollisuuksiin myöhemmin. Oletteko te munasoluja luovuttaneet/luovutusta suunnittelevat jo omat lapsenne tehneet?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on nyt takana yksi käynti klinikalla (lääkärikäynti ja labrakokeet) ja psykologikäynti. E-pillerit saan postissa ja puhelimessa ohjeet. Ennen pistoshoitoja on vielä yks käynti, jolloin saan hormonit ja pistosopetuksen. Sen jälkeen on muutama ultrakäynti ennen punktioo. Arvioisin, että 5-6 käyntiä tulee yhteensä ennen punktioo.

 

Meidän lapset on tehty, joten mahdolliset komplikaatiot ei sen suhteen pelota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now