Guest HelmiQ

Kun ruoka ei maistu...

63 posts in this topic

Onko muilla muksuja, jotka on huonoja syömään? Minkälaisia konsteja ootte keksineet, jotta ruokailu sujuis mukavammin ja lapsi suostuisi syömään edes jotain?

 

Meillä on kohta 2-vuotias lapsi joka saattaa syödä pari lusikallista ruokaa, minkä jälkeen tulee täysi stoppi. (Omena on melkein ainut ruoka joka uppoaa aina, mutta kun sillä ei pitkälle pötkitä.)

Hoidossa ruoka kuulema maistuu hyvin. Uskon siihen vaikuttavan isompien lasten esimerkin... Kotona kuitenkin tilanne on ihan erilainen. Monenlaisia konsteja ollaan kokeiltu. Joskus on parempia päiviä ja joskus lapsi ei syö juuri mitään.

 

Mites teillä muilla? Onko tilanne mennyt ajan myötä ohi... Vinkkejä kehiin! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tehdään jotain pientä muuta välissä ja sitten jatketaan taas ruoan kanssa. Usein tuohon kyllä riittää sekin, että tyttö katsoo vaikka sitä, kun minä teen oman annokseni ja kannetaan yhdessä ruokailuvälineitä ja kuppeja ja kulhoja pöytään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ehkä pitäis neuvoa, kun itsellä on lapsi, joka syö kohtuulisen hyvin.. mutta mietin mitä itse tekisin tuollaisessa tilanteessa.

 

Muodostaisin päivärytmin (jos ei sellaista jo ole) ja pitäisin siitä kiinni. Eli ruoka on tiettyyn aikaan tietyn jutun jälkeen (aika ei niin tarkka, vaan se järjestys..). Ja siis ne viisi ruokailua päivään (tai neljä tai kuusi, lapsesta riippuen).

 

Pudottaisin päivärytmiin kuulumattomat välipalat ja napostelut pois. Tarkoittaa sitä, että koko perheen pitää niistä luopua, koska ainakin meillä taapero haluaa sitä mitä muutkin ja just samaan aikaan. Ja myös herkut kokonaan pois, siis karkki, pulla, keksit, sipsit, yms.

 

Ruokailuista pyrkisin mahdollisuuksien mukaan tekemään perheen yhteisen hetken, eikä niin että vain lapsi syö. Yhdessäolon lomassa saattaa ruokaakin huomaamatta vähän mennä.'

 

Koittaisin olla tekemättä numeroa siitä, syökö lapsi vai ei. Antaisin lapselle haarukan ja lusikan, joilla saa ite syödä. Jos ruokaa ei mene, kokeilisin jossain välissä, että haluaako lapsi mieluummin että syötetään. Jos ei sitäkään halua, niin sitten ei.

 

Tätä kokeilisin parisen viikkoa, jos ei mitään vaikutusta ole, niin sitten voi palata takasin vanhaan..

 

Meillä tosin näitä juttuja pyritään noudattamaan, vaikka taapero syökin kohtuullisen hyvin. Joskus on kausia, että ei syö juuri mitään, mutta pyrin olemaan välittämättä siitä, ajattelen että pääasia että ruokaa on tarjottu. Kun ruoka-ajat ovat säännölliset ja ateroita suhteellisen usein, en pelkää taaperon kärsivän nälästä. Luotan siihen, että kyllä se tietä koska seuraavan kerran saa ruokaa. En tosin tiedä pystyisinkö siihen, jos taapero olisi jatkuvasti huono syömään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin auttaa yleensä yhtä aikaa ruokaileminen. Joskus otetaan avuksi kirja tms, jos ei millään maistu. Useimmiten meillä syödään ihan hyvin ja olenkin luottanut siihen, että poika syö niin paljon kuin tarvitsee. Joskus ei selvästikään tykkää tarjotusta ruuasta ja silloin pyrin kyllä keksimään jotain muuta, koska sääntönä on, että maistaa pitää, mutta sitten saa sanoa, jos ei pidä. Tosin tämä on vielä kyllä täysin mun päättelyn varassa :D

 

Edit, ikää on 1v9kk ja vähän päälle

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on säännölliset ruoka-ajat ja vanhemmat syö samaan aikaan. Se ei kuitenkaan auta jos muksu on taas sillä tuulella et mikään ei mee alas.

Mua ei huolettais sen syöminen jos se söiskin vaikka joka toinen päivä hyvin ja joka toinen päivä huonosti, mut välillä monta viikkoa menee todella vähällä ruoalla.

No, välillä kyl sit ruokaa tuntuu menevän monen viikon edestä. :) Että ehkä ei pitäis stressata.

 

Meillä on ollut apuna kirjoja, tonttu-ukkoja, traktoreita ja muita. Ei auta. :P Nyt ipana on innostunut syömään veitsen ja haarukan kanssa ja niitä käyttäessään suostuu syömään vähän paremmin. (Lapselle hommattu muumi lastenaterimet.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkos painokehitys sitten ollut ihan ok tai siis että ei ole neuvolassa huomautettu tai muuten lapsi näyttää sopusuhtaiselta eli ei liian rimpulalta tms? Eikös sillon pitäis sitten olla ruokailut ihan kunnossa. Eli että huomaamatta menee sitten sitä ruokaa tarpeeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ipana on pituuteensa nähden hoikka. Pituus yläkäyrillä, paino alakäyrillä. Mut toisaalta kyllä vauvasta asti ollut pitkä ja hoikka. Välillä on ollut noita "punnitusneuvoloita" just painon tarkkailun vuoksi. Ei mua muuten huolettais ellei tuo olis sellainen rimpula. Mut kai tää on joku sukuvika. Isänsä ja setänsä on olleet myös samanlaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli mieleen, että ootteko kokeillu sellasia lautasia, minkä pohjassa on kuvia? Houkutteleeko ne syömään ollenkaan, jos laittais silleen niin vähän ruokaa, että joka lusikallisella paljastuis sitä kuvaa? Ja ehkä vielä mieluiten sellasia lautasia, missä ois paljon pieniä kuvia eikä yks iso..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole mitään patenttineuvoa, mutta sen sanon, että noita apuvälineitä (=kirjoja, leluja yms) ei kannata käyttää. Jos lapsi oppii niihin, niin siitä tulee aivan järkyttävä taistelu sitten myöhemmin kun niistä yritetään päästä pois. Meillä itsellä on ollut tyttö laiska syömään ja mehän tietysti harhautettiin lasta leluilla yms, että saatiin tungettua ruokaa kitusiin. Nyt otettiin projekti, että kaikki lelut ja kirjat pois ruokapöydästä, telkkari kiinni yms. Ei mitään muuta kuin se pelkkä yhteinen ruokahetki ja siinä jutellaan sitten syömisen ohessa. (voin sanoa, että on muuten yllättävän vaikeaa aikuisellekin, itsekin kun on tottunut esim lehteä lukemaan syödessä!!)

Kuukauden on taisteltu, mutta nyt voin sanoa, että syöminen alkaa olla kaikkien mielestä hauska yhteinen hetki, johon ei tarvita mitään ylimääräistä.

 

 

Syömättömyyteen sen verran vielä, että meilläkin jätettiin kaikki välipalat pois ja se on auttanut. Ja ollaan myös otettu melko tyly asenne, jos ruokapöydässä aletaan pelleilemään niin sitten ruoka jää syömättä ja seuraava ateria on sitten iltapuuro. Se yleensä sitten syödäänkin omatoimisesti hyvällä ruokahalulla ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin asustaa todella tarkkaruokainen taapero 1v4kk. Välillä alas menee vain hedelmäsoseet, muut työnnetään edestä pois ja hoetaan "ei oo". Päiväkodilla puuron tarjoilu on välissä jopa lopetettu, kun tyttö ei kertakaikkiaan tee elettäkään syödäkseen sitä. Lisäksi tyttö on kaikkia uusia ja vähänkään epäilyttävän näköistä (mikä tahansa voi olla epäilyttävän näköistä!) ruokaa kohtaan aivan hirveän tarkka, esim. joitakin ruokia tutkii ensin kielenkärjellä varovaisesti.

 

Välillä tuntuu, et ei oikein tiedä mitä tekis. Nälässä on ikävä pitää, mut toisaalta ei voi aina taipuakaan siihen, että vaikka liharuoan tilalle saa jotain parempaa. Leipääkään ei ala syömään niin, että saisi vatsansa täyteen. Ruokapöydässä on meilläkin ikävä kyllä jouduttu ottaa käyttöön toisiaan ylimääräisiä keinoja, mm. joku video läppäriin pyörimään. Kun kertakaikkiaan ei sitä ruokaa aina saa uppoamaan muuten... <_<

 

Ehkä aika auttaa, saa nähdä... Tyttö on kyllä tosi temperamenttinen luonne, että varmaan vaan pahenee, kun alkaa uhma... Se muuten auttoi, kun tyttö alkoi syödä ruokaansa itse, mut nyt sekään ei enää aina auta. Päiväkodissa ei kuulemma anna syöttää ollenkaan, kotona sentään vielä ainakin joskus antaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy tulla tänne kirjoittelemaan kun ite olen kerran aloittanut. Meillä pojan ruokahalut parani huomattavasti tässä kevään aikana. Nykyään maistuu ruoka hyvin.. Toki välillä on päiviä jolloin ei mahdottomasti ruokaa mene, mutta toisinaan sitten herra syö enemmän. Painoa tosin edelleen hieman alakanttiin poitsulla, mutta kai se on sukuvika.

 

Kirjoja ja muita "apuvälineitä ja viihdykkeitä" ei ole tarvinnut käyttää sen jälkeen kun rupesi ruoka maistumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikkia täällä mainuttuja vinkkejä kokeiltu, mut kiva tietää et kohtalotovereitakin löytyy. Meiän ipana on koko ikänsä ollut huono syömään. Paino laahaa pahasti eikä pituuttakaan mitenkään ruhtinaallisesti tule. Päiväkodin aloitus 1,5kk päästä jännittää. Onko kellään huonosti syövällä päiväkoti tuonut tilanteeseen parannusta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mammeli Meillä aluks muksu ei syönyt päiväkodissakaan. Koko päivän aikana saattoi mennä vaan pari teelusikallista ruokaa. Perhepäivähoitoon kun muksu vaihtoi, ruoka rupesi maistumaan ja nykyään on samassa päiväkodissa kuin aiemminkin ja ruoka maistuu.

Luulen, että alkuun syömättömyyteen hoidossa vaikutti uusi ja outo tilanne... Nykyään saattaa pyytää hoidossa lisääkin. Ja onhan tuon ruokahalut muutenkin parantunu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 2v3kk ei ole kohta vuoteen saanut yhtään lisää painoa, pikemminkin paino on laskenut. En tiedä, mitä seuraavaksi teen. On tutkittu kaikki mieleen tulevat vakavatkin sairaudet, eikä ole löytynyt (onneksi!) mitään. Lisänsä tilanteeseen tuo tyttösen motorisen kehityksen hitaus (oppi kävelemäänkin vasta reilusti yli 1,5v), ja ilmeisesti siihen liittyvä suun motoriikan kehittymättömyys, eli sanalla sanoen lapsi ei osaa nielaista (tai viime kuukausina on alkanut oppia, ja ollaan päästy pois vauvasoseista harjoittelemaan kiinteiden syömistä - yli kaksivuotiaana siis...).

 

Kaikkea mahdollista ja mahdotonta olen kokeillut, ja lopputulos: Se on konsti numero yksi, sekä perusedellytys koko hommalle, että syömisestä ei tehdä numeroa. Oikeastaan huomio on melkeinpä harhautettava touhusta pois, eli katselemme ikkunasta ohikulkijoita, luemme, laulamme laulukirjasta... Samalla sitten suu aukeaa kuin huomaamatta lusikalle. Itse syöminen toimii aina ensin, mutta alun jälkeen tyttö lakkaa syömästä ja on syötettävä. Ja joka ruokailun lopuksi on annettava vauvansosetta, sitä menee vaihdellen, mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, kun muu saldo saattaa olla vaikka kaksi lihapullaa.

 

Syksyllä alkaa päiväkoti, ja tietenkin olen huolissani. Onneksi (vihdoinkin, kauan se kestikin kun vuosikkaasta saakka olen neuvolassa tuosta nielemättömyydestä puhunut!) otettiin vakavasti, ja lapsi saa oman henkilökohtaisen avustajan niitä ruokailuja ajatellen tarhaan, se syöminen kun sitoo yhden aikuisen kokonaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä asustaa myös hyvin pienisyömänen 1,5v. tyttönen, joka on aina ollut hoikka ruumiinrakenteeltaan ja paino aina mennyt miinusmerkkisenä. Meillä oikeastaan eletään koko ajan ihan vuoristoradassa tämän syömisen kanssa, on hyviä kausia, jolloin tyttö syö itse ja ruokaa menee ja sitten on niin kauhukausia, jolloin pelkästä ruokailusta puhuminen saati syöttötuoliin nostoyritys saa omapäisen neidin aivan tolaltaan. Ollaan yritetty nyt olla erittäin johdonmukaisia (pitää istua omassa tuolissa, ei lähdetä juoksentelemaan ja kannustetaan syömään itse), jotta ruokailuun tulisi rutiinia ja se helpottuisi, mutta ei tunnu tämäkään auttavan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja siitä piti myös mainita, kun Mammeli kyseli hoidon aloittamisen vaikutuksista syömiseen, niin meidän tyttö meni tarhaan vuoden ikäisenä ja sama meininki ruokailun kanssa on sielläkin. Eli välillä syömään hyvin ja paljon ja välillä ei mene mitää eikä millään. Paljon näihin huonosyömäkausiin vaikuttaa tietty hampaiden puhkeaminen ja sitten kipeydet, mutta ei nekään kyllä aina selitä ainaisia ongelmia ruokailun kanssa..

 

Päiväkodissa myös tyttö on innokkaampi kuulemma syömään itse, isompien perässä.

 

Huoh, välillä väsyttää kyllä tapella neidin kanssa jo syöttötuolissa istumisesta, työpäivän jälkeen kun toivoisi, että kaikki kävi nopeasti ja helposti, mutta eipä se taida läheskään aina niin mennä.

 

Palatakseni edelliseen tekstiini, johdonmukaisuus ja rutiinit ruokailussa ovat tuoneet meille jonkunlaista helpotusta, ainakin vaihtelevasti, mutta tytön kovasta luonteesta huolimatta säännöistä ollaan yritetty kiinni pitää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei vielä itsellä ole lapsia, joten vinkkejä en voi antaa. Mutta ajattelin kertoa itsestäni ja nykytilasta, niin ehkä jotain vähän helpottaa.

Itse siis olen ollut pienenä tosi huono syömään. Terkkari määräsi mut ruokaterapeutilla, kun olin niin laiha. Jälkikäteen olen tajunnut, että mä vaan olen tosi kriittinen ruuan mausta. Mä rakastan hyvää ruokaa :lol: Äidilläni on osa ruuasta hyviä ja osan ruuista äiti antaa suosiolla mun tehtäväksi jos olen siellä syömässä. Esimerkiksi kypsennettävät kasvikset haluan itse laittaa; äidin tekeminä niistä tulee ihan kamalan lötkiä ja vetisiä. Kun mä taas teen erinomaisia kasviksia B) Tiettyjä koulun (päiväkodin) ruokia en edelleenkään pystyisi kunnolla syömään. Mielummin olen ilman. Onneksi mun syömisestä ei ole ehditty tekemään pienempänä mitään numeroa. Säännöllisesti on laitettu jotain uutta maistettavaksi mutta siitäkään ei ole tehty mitään numeroa. Nyt menee kaikenmaailman ruuat alas ja ne pari mistä en pidä, opettelen syömään.

Lisäys Olen vasta nyt huomannut, että jos mun verensokerini menevät liian alas, niin en pysty syömään oikein mitään ruokaa. Kauhea pohtiminen, mitäköhän sitä saisi syötyä. Pienenäkin mulla on näköjään silloin tällöin ruoka-aika ollut tunnin liian myöhään.

Edited by pikkaraiset

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ihan sama juttu. Kun lähdin kotoa niin aloin tekemään ihan erilaista ruokaa kuin äiti ja kas kummaa aloin heti lihomaan kun ruoka alkoi maistua :lol: Meillä poika syö nykyään tosi hyvin, mutta vauvojen purkkiruuasta ei oo tykännyt koskaan. Tilanne parani heti kun sai alkaa syöttää kunnon ruokaa. Peruna ja puuro olivat suuria inhokkeja, mutta päiväkodissa sekin tilanne on parantunut. Meillä kotona ei syödä perunaa kuin ehkä kerran kuukaudessa ja syön tosi harvoin puuroa. Sen sijaan poika rakastaa kaikkia thai-ruokia ja pastaa kun on niihin tottunut jo sikiöaikana :D Hoidossa olivat ihan äimistyneitä kun poika ei suostunut syömään mitään ja sitten yksi päivä oli tonnikalapastaa ja sitä oli uponnut ihan mieletön annos :lol: Perinteiset lasten annokset ei välttämättä poikaan uppoa vaikka nakeista tykkääkin, pelkät juustomakaronit on liian mauttomia, ruuassa täytyy olla mausteita ja valkosipulia :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kans ipana syö ruokansa paremmin jos on mausteita ja höysteitä. Sipuli (myös raakana salaatin seassa) maistuu. Valkosipuli ja mausteet kuin mausteet. Tosin rajansa kaikella, mut tykkää kun ruoassa on mausteita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poika nyt 3-vuotta, eikä syö millään..virikkeitä usein liikaakin..

ruoka menee väkisin alas jos jompikumpi vanhemmista syöttää,mikä on hyvin rasittavaa.

tässä alkaa jo vähiteleen menettää toivoa, tätä ollaan kestetty jo kaksi vuotta.. neuvolan neuvot: ei pakko syöttöä, antaa lapsen syödä omaa tahtia, tulee ruokapöytään itse kun nälkä. ja pah sanon minä pojan paino voi nyt tällä hetkellä olla 13kg ja pituus 92cm ja ikää tuo 3-vuotta.

ja erittäin hyviä roolimalleja ainakin ollaan(itse saatan vähän liiankin hyvä) ruoka maistuu molemmille. eniten huolestuttaa että jos pikkuvelikin ottaa isommasta mallia...

mammelille tiedoksi(tai ainakin meillä pätee) että lapset syövät paremmin muiden kuin vanhempien kanssa. meidän ukkeli aloitti hoidon viimekuun alussa siellä ruokailu sujuu erinomaisesti samoin kun poika isovanhemmilla hoidossa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meidän 2v3kk ei ole kohta vuoteen saanut yhtään lisää painoa, ---

 

---Syksyllä alkaa päiväkoti, ja tietenkin olen huolissani. Onneksi (vihdoinkin, kauan se kestikin kun vuosikkaasta saakka olen neuvolassa tuosta nielemättömyydestä puhunut!) otettiin vakavasti, ja lapsi saa oman henkilökohtaisen avustajan niitä ruokailuja ajatellen tarhaan, se syöminen kun sitoo yhden aikuisen kokonaan.

Tyttösemme on kohta 2v6kk, ja edistys syömisen saralla viime kuukausien aikana on ollut huimaa! :) Syö jo ison osan itse, tai siis haarukkaruoista, lusikkaruoat (puuro yms) on edelleen syötettävä. Läheltä piti-tilanteita tukehtumisen suhteen ei ole ikuisuuksiin enää sattunut, se on ehkä kaikista suurin helpotuksen aihe :)

 

Päiväkodissa se oma avustaja on kultaakin kalliimpi, hän löysi heti yhteisen sävelen tytön kanssa, ja ruokailu sujuu päiväkodissa oivallisesti jo nyt, kuukausi sitten suunnilleen aloitti. Tällä viikolla ei lounaalla päiväkodissa ole kertaakaan taidettu antaa vauvansosetta, vaan lapsi on syönyt tavallista ruokaa (muussattuna jne) tarpeeksi. Voiko ihanampaa ollakaan!

 

Painonkin lasku oli loppunut, viimeksi neuvolassa punnituksessa (käymme 1-2kk välein) oli paino pysynyt samassa ja jopa 400g noussut ;) Nyt tyttö siis 93cm ja 12kiloa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tytöillä on aina ollut syömättömyyskausia vaikka pääsääntöisesti hyvin syövätkin. Kun kausi alkaa annan olla syömättä. Ruoka-ajat ovat säännölliset eikä niistä jousteta jos lapsi on terve, sairausaika on sitten asia erikseen. Ruoka-aikaan tullaan pöytään, kaksi lusikallista maistetaan ja jos ei maistu saa poistua pöydästä. Ruoka-aikojen välillä en anna muuta kuin vettä, selitän että meillä syödään ruoka-aikaan ja jos ei maistu niin sitten joutuu odottamaan seuravaan ruokaan. Ruokaa tarjotaan viisi kertaa päivässä joten se on ihan riittävästi. Meillä ovat aina syöneet sen verran että ovat hengissä pysyneet ja kausi on mennyt ohi omia aikojaan. Jos lapsi on sairas niin sitten pitää tietysti toimia sairauden mukaan.

 

Koskaan en ole aloittanut mitään lentokone- tms. leikkiä. Meillä ruokapöytä on syömistä, ei leikkiä tai lukemista varten. Nämä säännöt ovat olleet voimassa siitä lähtien kun tytöt tulivat ruokapöydän ääreen syöttötuoleissaan, jos ruualla leikittiin kielsin kerran, jos ei uskottu nostin pois pöydästä. Koskaan en pakota syömään lautasta tyhjäksi vaan saavat syödä sen mitä maistuu. Sääntönä kuitenkin on se, että jos ei syödä varsinaista ruokaa ei myöskään syödä sitten jälkiruokaa. Annoskoon pyrin laittamaan aina niin pieneksi että jaksavat syödä kaiken, pyytävät sitten lisää jos vielä jää nälkä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä uskon, että jos ruoka on monipuolista ja hyvälaatuista, eikä ruokailujen välissä harrasteta kahvitteluja ja välipaloja, niin lapsi saa siitä kyllä tarvitsemansa "rakennusaineet" vaikka söisikin vähänlaisesti. Oma jälkikasvu on ollut kova syömään, mutta kun toisaalta jotkut lapset ei vaan kuluta niin paljon tai ei koe sitä syömistä niin hienoksi jutuksi. Ja kausittaistahan se on itselläkin. Ruoan laadulla tosiaan varmistaisin sen, että se, mitä lapsi syö on sille hyväksi, ja sitten unohtaisin kaikki muut houkuttelut. Tosin tuo omilla välineillä itse syöminen jos se toimii houkuttimena, on musta mahtava juttu!

 

Tämä menee ehkä vähän ohi, mutta oman pojan kanssa en antanut ruuasta ronklata, jos ei maistunut, niin laitetaan jääkaappiin loput ja sitten syödään lautanen tyhjäksi myöhemmin. Tämän voi toki välttää kun ei anna liian isoja annoksia, mutta meillä se oli myös sellaisena periaatteena, että aikuisten kahviaikana ei sitten sitä mahaa täytetä pullalla, jos ruoka on syömättä.

 

Muoks. Julian tapausta sitten pitäisin sen verran spesiaalitilanteena, että en todellakaan väitä että nämä olisi oikeita tai riittäviä konsteja sellaisessa tilanteessa. Hienoa, että lapsi on edennyt asiassa ja painokin nousee!

Edited by Suzy_Moon

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen tata ketjua, kun kaipaisin lisaa vinkkeja syomattomyysongelmaan. Meidan poika on 13 kuukautta, ei syo itse mitaan, heittelee vaan pois edestaan. Han ei ole koskaan ollut kova syomaan, mutta nyt viimeiset 1,5 kuukautta ei ole syonyt oikeastaan mitaan kiinteaa lukuunottamatta aamupuuroa, jukurttia ja hedelmasoseita. Mitaan lihaa tai vihanneksia han ei oikeastaan syo, ja itse ei suostu siIs laittamaan suuhunsa mitaan vaan kaikki on syotettava lusikalla. Nyt han on sitten alkanut herailemaan oisin ja haluamaan maitoa, kun masu ei tayty paivalla. Mitahan ihmetta tahan keksisi? Olen epatoivoissani alkanut pitaa televisiota paalla syomisen aikaan (vastahakoisesti, silla tiedan etta tavasta on vaikea paasta eroon) silla silloin ruokaa menee edes se pari lusikallista. Olen kokeillut kaikkia ketjussa olevia neuvoja, tehnyt ruokailusta yhteisen hetken ja poistanut valipalat, mutta ei auta. Olen saanut ristiriitaisia ohjeita, silla toiset sanovat etta jos paaruoka ei maistu, on lapselle sitten annettava kuitenkin jukurttia tms mista han pitaa, toiset taas sanovat etta pitaisi tarjota vain sita yhta ruokaa eika antaa sitten muuta jos ei maistu. Onko kellaan lisaa vinkkeja tamanikaisen syomistapojen parantamiseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin asuu nirso lapsi, 2 vee. Meidän tapauksessa ei ole onneksi ollut painon kanssa koskaan mitään hätää, ja poika saa edelleen tissistä pari kertaa päivässä täydennystä kiinteään ruokaan. :) Tää on ollut pitkä tie, mutta olen oppinut olemaan stressaamatta. Jos lapsi ei syö niin se ei syö. Jos pääruoka ei kelpaa, tarjoan leipää, banaania, tomaattia tms. mutta ylimääräisiä välipaloja en. Kotipäivinä jätän usein iltapäivän välipalan kokonaan väliin, koska hoidossa syö usein niin paljon välipalaa ettei päivällinen enää maistu. Niin ja meidän pelastus on ollut se, että puuro on aina maistunut tosi hyvin. Jos ei muuta syö, niin aamu- ja iltapuuron ainakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now