Guest HelmiQ

Kun ruoka ei maistu...

63 posts in this topic

^Meilläkin tyttö keksi jonkun aikaa sitten, että haluaa itse syödä lusikalla. Sormin on saanut aina syödäkin osan ruuasta ja sen jo jotenkin osaa, mutta lusikalla syömistä kun ei vaan osaa, niin hermohan siinä menee. Suht usein onneksi suostuu syömään niin, että itse hosuu yhdellä lusikalla ja toisella syötetään.

 

Kerro, jos keksit väärin päin olevassa lusikassa olevia ruokia, niitä kaivataan täälläkin. Puuro ainakin pysyy välillä, jos vaan keittää tarpeeksi paksun. Kerran "liimasin" jugurttiseen lusikkaan Talk-muruja, ne tarrasi kostuessaan hyvin kiinni. :lol: Niin ja kerro toimiko kynttilätemppu!

 

Meidän onni on se, että kaikesta huolimatta tyttö kasvaa hyvin. On helpompi ottaa iisisti, kun joka suunnasta ei käsketä sitä sun tätä. Mutta ahdistaahan tuo välillä silti... :girl_sigh: Yritän aina pitää nimenomaan rauhallisen tunnelman ja hoen itselleni, että kyllä se joskus sit taas syö. Välillä onnistun, välillä en.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No ei toiminut kynttilä meillä, tai siis toimi sen pienen hetken kun mies sitä sytytti, silloin jaksoi sitä prosessia tuijottaa ja mä sain pari lusikkaa suuhun. Sitten kun se paloi vaan niin ei juuri vilkaissutkaan liekkiä. Taidan koittaa iltaisin vielä niin että himmennän muuta valaistusta enemmän, jos se hämärämmässä olisi mielenkiintoisempi.

 

Väärinpäin lusikassa pysyy ainakin valion lohkeava luonnonjogurtti, se on sellasessa pyöreässä pikkurasiassa. Luultavasti joku tanakka perunamuusi pysyisi myös, mutta meillä se ei oikein uppoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huoh. Jokohan mä saan mennä ruoanlaittolakkoon, kun toi pienimmäinenkin on lakannut syömästä. Hyvä kun maistaa ja sen jälkeen lapioi ruoat pois lautaselta pöydälle ja lattialle. Ei syö. Eikä syö noi kaksi vanhempaakin. Mitä järkeä tapella ne pöytään kaksi kertaa päivässä kun ne ensimmäisenä vilkasevat mitä on tarjolla ja sitten kauhea huuto ettei tätä ja etteivät he syö. Eikä ne sitten syö. Mitä järkeä tehdä niille ruoka kaksi kertaa päivässä kun sen saa kuitenkin heittää menemään? Mä voin samantein lapata niiden annokset biojätteeseen, mitä sitä siitä lautasen kautta kierrättämään.

Meidän biojätteillä ruokkisi melkoisen kolmannen maailman heimon.

 

Masentavaa. Mä tiedän etten ole mikään hyvä kokki, ehkä pieni lohtu on, ettei noi pahemmin syö kenenkään muunkaan ruokia. Elävät muroilla ja yogurtilla. Ja leivällä.

:girl_cry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kans vähäruokaisen poikasen ( 2v2kk ) äiskä. Vauvana poika söi ihan hulluna, tissiä ja soseita ja olikin potra poika ( 10kg meni rikki puolivuotiaana ). Nyt ipana on 92cm ja painaa 13,2kg. Ei siis mikään luuranko, mutta vuoteen ei ole syönyt kunnolla. Vain tietyt ruuat maistuu ( bataattikeitto kananmunalla, muusi, ite tehty pizza, kaikenlaiset paneroidut ruuat kuten kala, kana ym. ), päiväkodissa ei välttämättä syö koko päivänä mitään. Tälläisellä nirsoilullakin on kuitenkin painoa tullut punnitusten välissä aina joitain satoja grammmoja ja pituutta kyllä tulee hyvin. Sinnikkäästi vain tarjoan uusia ja "pahoja" ruokia ja jos ei syö, niin ei syö. Välillä teen noita suosikkiruokia, ettei aivan luiksi mene. Ja kun tähän nirsoiluun on vielä tässä viimeisten kuukausien aikana tulllut lisäksi jonkinlainen uhmaiän poikanen, niin noille lempiruuillekin pitää ensin mököttää ja huutaa 5-15min ( siinäpä ehtii jähtyä sopivasti), ennen kuin voi syödä.

 

Mun paras ohje on sama kuin monella muullakin, huomiotta jättäminen. Jos poika huutaa " EN HALUA!!!", niin sitten siirrän lautasen kauemmaksi ( ettei nakkaa lattialle ) ja syön ite kaikessa rauhassa. Kummasti se siinä kohta mieli muuttuu ja ruokaa yleensä ainakin maistetaan ja jos on hyvää, niin tyytyväisenä lappaa menemään ja saattaapa pyytää lisääkin ( noita suosikkiruokia lähinnä ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

meilläkin tätä ilmassa. 1v7kk on jonkun aikaa päristänyt ruuat suustaan, soseruuat ei enää jaksais kiinnostaa jne. nyt on reissussa jättänyt ruuat kesken, ainoastaan aamupuuro on mennyt sujuvasti. mahtaa olla nälkä aamusin sitten...ja kun reissussa on mukana appikset niin ei ylimääräisiltä välipaloiltakaan vältytä <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistalin tälläisen ketjun olemassaolon ja nyt oli pakko tulla tänne lueskelemaan ja jättämään kommenttia.

 

Meillä on esikoisen (3v) kanssa ollut aina jonkun verran nirsoilua ruoasta. Kun nuorempi oli vauva niin esikoinen oli tosi mustasukkainen ja minä lääkitsin sitä mustasukkaisuutta huomioimalla esikoisen ruokapöydässä syöttämällä häntä ja siitähän esikoinen oli mielissään. Jossain vaiheessa kuopus alkoi syödä itse ja esikoista syötettiin edelleen. Nyt tytöt siirtyivät päiväkotiin ja siellä kun ruokaa ei tuputeta eikä syötetä niin esikoinenhan ei syö juuri mitään. Kotonakin toivoo edelleen, että syötettäisiin. Jos tarjolla on tuttua lempiruokaa niin alkaa kyllä syömään itse, mutta sitten höpöttelee samalla niin paljon, että suokailutahti on todella hidasta ja syötyään n. 1/3 annoksesta (saman kokoinen annos, jonka kupus vetää naamaansa kertaheitolla ja pyytää sitten lisää) kertoo olevansa valmis. Jos minä syötän niin syö kyllä lopun ruoan tai vaihtoehtoisesti joudun pitämään jotain "virkeshowta" esim. laskemaan kuinka monta lusikallista syö tai sanomaan jokaisen lusikallisen kohdalla jonkun kirjaimen ja mikä asia sillä kirjaimella alkaa. Päiväkodissa eivät tietenkään tuollaiseen shown pitoon ryhdy. Pitäisikö siis kotonakin lopettaa tuo show? ..mutta miten sitten saisi riittävästi kaloreita tuolle hoikkeliinille?

 

..ja oma lukunsa on ne muutamat päivät viikossa kun esikoinen päättää, ettei tykkää ruoasta vaikkei ole sitä maistanut ja sitten riidellään ruokailun aluksi (minähän menetän hermoni nykyään tosi helposti tämän ruokailupelleilyn kanssa) ja riidan päätteeksi vasta esikoinen maistaa ruoka, toteaa sen olevan ihan hyvää ja syö. Että tällaista meillä. Yhtään ei ole helpottanut neuvolantädin toteamus "ihan tasaisesti kasvaa, mutta ei olisi haittaa jos paino vähän nousisi". :huh: ..ja meillä vielä noudatetaan lihatonta ruokavaliota (monipuolisesta proteiinin saannista on huolehdittu ja proteiinit lapsille maistuvat) niin silti joutuu välillä kuuntelemeen joidenkin (esim. oman isäni) kettuilua "lapset eivät kasva kun eivät saa lihaa". Jeps.

 

Kovasti sain tukea lukemalla teidän toisten kirjoituksia tästä ketjusta. Erityisesti Raen kirjoittaman lämmitti kierolla tavalla mieltä. Välillä olen itsekin miettinyt, että miksi teen ruokaa kun se kerran on pahaa ja päätyy bioroskikseen.

 

Oikeasti syytän kyllä pitkälle itseäni kun tilanne on tämä mikä on. Mitäs ollaan aloitettu tuo ruokailushow ja mitäs menetän hermoni niin nopeasti ruokapöydässä. *huoh* Syön lasten kanssa samaan aikaan ja yritän näyttää hyvää esimerkkiä ruokailuun, mutta nälkäisenä ihmisenä syön niin nopeasti enkä jaksaisi sitten jatkaa pöydässä istumista 15 min että esikoinen saisi syötyä.

 

Olen ajatellut, että pitäisi varmasti tosiaan sallia vaikka viikon ajan, ettei neiti söisi mitää ja katsoa olisiko siitä mitään apua. Onneksi lapsi on sentään terve ja energinen ja kasvaa pituutta +käyrällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä muun uhmailun ohella on alettu nirsoilla toden teolla ruoan kanssa, ikää nyt 1 v 8 kk ja tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa. Sama laatu ei kelpaa toistamiseen, aiemmmat herkkuruoat eivät maistu, kotona nirsoillaan samoin kuin jos ollaan kylässä tai ravintolassa syömässä, kotiruoka uppoaa yhtä huonosti kuin valmisruoka tai ravintolan ruoka... Myös juomisesta (ruokajuomana rasvaton maito tai vesi) nirsoillaan eikä suostuta juomaankaan. Nirsoilu tekee tietty sen, että koko ajan on nälkä ja koko ajan saisi olla tarjoamassa ruokaa tai muuten huudetaan ja kitistään koko ajan epämääräisesti (tähän ei olla lähdetty, koska ruoka-ajoista ollaan yritetty aina pitää kiinni eikä lapsi päätä/tule päättämään kyllä meillä sitä, koska syödään ja koska herralle sattuu nyt maistumaan).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tutun kuuloisia juttuja täällä näyttää muillakin olemaan. Kerronpa sitten omamme ja jos joku vaikka osaisi vinkata millä tästä oravanpyörästä pääsisi pois.

 

Tyttö on nyt 1 v 9 kk ja ollut aina mielestäni aika vähänlaisesti kiinnostunut ruoasta ja syömisestä. Jo kiinteiden aloittelu aikanaan oli hankalaa ja suoraan sanottuna kauheasti ei siitä olla edistytty ja menty takapakkiakin. Neiti on suunnattoman valikoiva mitä syö. Ruoaksi kelpaa vain 3 erisorttista purkkiruokaa, joista kaksi on kanaa ja yksi lohta, no makaronia saattaa syödä sellaisenaan mutta mitään ei siinä saa olla höysteenä. Mitään muuta ruokaa on turha ehdottaa, ei suostu edes maistamaankaan. Kotiruokia laittelin vielä puolisen vuotta sitten ja silloin ne maistuivat kohtuullisesti ja purkkiruoistakin suurin osa eli repertuaari oli huomattavasti laajempi. Sitten tuli täysi stoppi ekana kotiruokiin ja sen jälkeen suurimpaan osaan purkeista. Joskus yli puoli vuotta takaperin välipalaksi vielä meni jugurtti ja omena, sen koommin ei jugurttia ole suostuttu maistamaankaan eikä mitään hedelmiä. Kurkku on ainoa tuore mitä syö, sitäkin hyvin vähän. Leipää syö välipalalla sellaisenaan, mitään ei saa päällä olla.

 

Meillä tytöllä on nyt jokaisen päivän ruoat samat ja kauhulla odotan, että saa päähänsä lopettaa jonkun näistä syönnin, sillä ei ole mitään millä sen sitten korvaisi. Nyt jokaisen päivän ruoat on seuraavat: aamuinen kaurapuuro hedelmäsoseella, leipää sellaisenaan välipaloiksi, 2 ateriaa päivässä molemmat kanapurkkeja tai toinen lohipurkki, kurkkuviipaleita. Iltapuuro hedelmäsoseella. Maitoa ja vettä juomaksi. Tuossa on oikeasti kaikki mitä suostuu syömään, mitään muuta ei maista, ei kertakaikkiaan millään vaikka aina yritän tarjota. Millä ihmeellä tästä päästäisi eteenpäin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä on nyt kk sisään ollut kahdesti syömälakkoa. vauvan tulo kuvioihin on saattanut vaikuttaa, tai sit lämpöset (yli +15) kelit tai sitten mikälie. ekalla kerralla oltiin reissussa alkukuusta ja nirsoilu alkoi päivää ennen ja loppui päivän jälkeenpäin. reissussa söi kun huvitti, ja ikää se vajaa 2,5v. välissä oli viikko hyvää ruokailua, söi niin kotona kuin hoidossakin. pikkuhiljaa alko esiintymään haluttomuutta ja uhmailua, ei edes suosikit enää menneet alas vaan halus vaan reissussa suosikeiksi muodostuneita banaania ja viinirypäleitä :rolleyes: nyt ollaan jo siinä tilanteessa että päiväkotitätikin huolestuu kun toinen ei syö ja on voimattoman oloinen, ei oo ees tappelua unille mennessä...juo yleensä mielellään ,tänään ei menny illalla enää maitoakaan juurikaan, puolikkaasta mukista puolet :( banaanista pari haukkua.

ennen näitä ongelmia vetäs kaiken ruuan napaansa mitä sai. joten on tää outoa nyt...laps on n. 15kg ja n. 93cm, en tosin viimistä painoa oo punninnu, vkl:na pitää varmaan sekin tarkistaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä 2 vuotiaalla ei oo ongelma päivällinen tai lounas, ne syö yleensä hyvin. Aamu- ja iltapala sitten, nykertää ja närppii, ei oo syönyt puuroa ku ehkä vuos sitten viimeks, nykyään jos tarjoaa, yökkäilee ekan lusikan jälkeen. Ei syö leipää, ei karjalanpiirakoita, ei juustoa tai leikkeleitä. Ei oo oikeestaan mitään varmaa, hedelmiä kausittain, hedelmäsosoista sillon tällön.. Nyt on kausi ettei murotkaan maistu. Eilenillalla suostui banaania haukata kaks kertaa, sitten "m mmmm".  Ei tässä muuten mitään, mutta kun TOSI usein alkaa yöllä kiljua täyttähuutoa "LEIPÄÄÄÄÄÄÄÄ, LEIPÄÄÄÄÄ, NÄLKÄ.. jne" viimeyönä kilju vartin ja aamulla oli ekana kinuamassa ruokaa, kun oli nälissään. Siitä huolimatta EI SYÖ  :dash2: Joi maitomukillisen, yökkäs puurot (keitin testiks kuukausien tauon jälkeen) ja haukkas puolikkaan siivun sinistä lenkkiä, ei mitään muuta. Voiko isänsä tyyli syödä periytyä? Lapsen isä kun ei aamuisin juuri syö, hänellä vissiin ihan pahaa tekee aamulla edes miettiä aamupalan syömistä. Iltaa kohden sitten syö enempi. Mutta tyyli syödä on jotenkin tosi outo välillä, pitkiä taukoja ettei syö mitään, eikä tunnu missään.. Laiha mies on myös. Itse taas tarvin säännöllisin väliajoin ruoan, koska nälkä vaikuttaa mulla ihan jokaiseen asiaan.

 

Kaiken lisäks, mulle on ihan kauhea stressi tää pojan syömättömyys tai nälkäisyys! Synnärillä ei imetys alkanut heti sujua, ja poju joutui huutaa sydäntäriipivästi ties kuin kauan, kun en vaan  (omasta mielestäni) tarpeeks yrittäny. Lopulta kätilöt antoi pullolla maitoa, että vauvan sai rauhoittumaan. Siitä alkaen mulla on kauhea pakkomielle tää pojan syöminen.. Lisäks ei vauva aikana paino väliin noussu, huideltiin alakäyrillä jne. En haluais että joutuis ikinä olemaan nälässä, aina olis mahdollisuus syödä ja olis kaapissa jotain jonkun varalta jne. Ja jokapaikkaan lähdettäessä on rusinoita tai naksuja, ettei VAAn nälkä iske  -_- En kuitenkaan mitenkään pakkomielteisesti tyrkytä ruokia! Tää vaan stressaa mua ihan älyttömästi, hyvä kun en viimeyönä alkanut sitä leipää tehdä.

Tyttö on kohta 4kk vanha, hänen kanssa ei mitään ongelmaa, painokäyrä on ihan suora tasanen viiva.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelottaa tuleva kesä ja kesäloma. Mun 1 v 9 kk tyttö syö perhepäivähoidossa kuulemma isoja satseja ruokaa, mutta kotona ei maistu ns. lämmin ruoka muuta kuin ihan satunnaisesti tähtien ollessa oikeassa asennossa. Tyttö syö puuroa, leipää, maitotuotteita, hedelmiä ja jopa kasviksia raakana, mutta siihen se valikoima sitten jääkin. Tyttö on ollut vauvasta pitäen huono syömään. Mutta kappas kummaa, kun hän yksivuotiaana aloitti hoidossa, hoitaja ilmoitti ekana päivänä neidin vetäisseen peräti kolme perunaa! Mun ilme tuon kuullessani oli varmaan kuvaamisen arvoinen...

 

Meillä on ollut kotona aika ikävät ajat ja nyt olemmekin lapsen isän kanssa eronneet. Joskus olen miettinyt, onko kodin ilmapiiri syynä tähän. Mielestäni olen ollut ruokailujen ajan rauhallinen, syön samaa ruokaa lapsen kanssa, lapsi saa sotkea, telkat sun muut on kiinni eikä ole muutakaan showta enkä ole lähtenyt tarjoamaan esim. leipää syömättä jääneen ruuan tilalle. Toisaalta taas tyttö ei syö esim. mummolassakaan yhtään sen paremmin. Voisiko sitten hoidossa olevien toisten lasten antama esimerkki olla ratkaiseva tekijä? Vai tekeekö hoitaja yksinkertaisesti parempaa ja maistuvampaa ruokaa? Minä kun en todellakaan ole gourmet-kokki...

 

Toisaalta kyllä mä tunnistan lapsessa samoja piirteitä kuin itsessäni on. Lähtökohtaisesti en pidä ruuasta kovinkaan paljoa. Ruoka on mulle enemmänkin polttoainetta kuin nautintoa tuova asia. Enemmän mä tykkäisin puputtaa leipää, maitotuotteita ja kasviksia. Oon kyllä jo luovuttanut siinä mielessä, että hoitopäivien jälkeen syömme tytön kanssa ikään kuin välipalat päivällisen tilalla ja iltapalaksi on puuroa. Miksi arkena käyttäisin aikaa kokkaamiseen, kun ruoka menee roskikseen? Itse kun syön kunnon lounaan työpaikkaravintolassa, en edes kaipaa toista ruokaa.

 

Mutta niin. Kesäloma kestää peräti kuusi viikkoa ja jotenkin pitäisi saada lapsi pidettyä hengissä...Ehkä pitää luottaa siihen, että lapsi tajuaa, ettei pysty paastoamaan paria päivää ja pääse sitten patojen ääreen hoitopaikkaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vanhin 3,5v on isoruokainen, keskimmäinen 2v on välillä hiirilainen. Ei tuputeta, syö sen mitä syö ja poistuu pöydästä. Seuraavalla ruoalla sitten seuraavan kerran. Välipalana hedelmää. Luotetaan siihen että lapsi syö jos on nälkä ja hyvin on mennyt, eri asia sitten jos on kipeänä tms, mutta silloin onkin spesiaaliherkkuja jos näyttää ettei normi ruoka maistu:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ah, tää ketju on niin tärkeä!

Tyttö kohta 1v10kk ja on sihtikurkku ollut siitälähtien kun syntyi. Veti aina vauvanakin maitoa pahasti väärään kurkkuun ja sai olla aina ihan paniikissa imetyksen aikana, että milloin taas vetää henkeen ja aina se kävi.

 

Paino on mennyt aina alakäyrällä, ei kyllä pitkäkään ole, pieni sirpukkainen. Mutta vihdoin ollaan siinä pisteessä, että ei tartte olla ihan soseutettua ruokaa, ei tosin syö itse. Ei joko suostu tai jos syö, niin nyrkillä lappaa suuhun minkä ehtii ja sitten sylkee pois, kun ei osaa möyhentää suussaan. :(

 

Mitään kasvispalaa tmv.en edes uskaltaisi antaa, ei osaisi syödä.

 

Paino vaan meinaa jopa tippua,kun on niin huono syömään. 86cm ja 9,7kg eli tosi pieni hän kyllä on.

 

Oisko kellään mitään neuvoa? neuvolassa olen puhunut asiasta, mutta en ole saanut juurikaan neuvoja. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now